Ihana vuoden alku!

 Ihana tammikuu ja talvi!  Kunnon pikkupakkanen, auringonpaiste ja mahtavat maisemat.   Vuoden vaihde meni mukavasti ystäväpariskunnan kanssa löhöillen ja herkutellen. Olen niin onnekas, kun ystävät asuvat tuossa ihan naapurissa <3 Tässä on pari mieheni ottamaa kuvaa eiliseltä. Kuvat on tuosta ihan meidän viereiseltä kaverin pellolta, jossa ajelemme kelkalla joskus.

 Ei voisi enää parempaa toivoa,  tai no, tää flunssa ja väsymys sais hellittää jo, kiitos!  Muuten olen ainakin henkisesti tarmoa täynnä ja paljon toivoa ilmassa.   Olen päättänyt alkaa kuntoilemaan enemmän ja pudottaa painoani ainakin sen 5 kiloa.  Hiljaisena toiveena olisi pudottaa enemmänkin, mutten uskalla asettaa sen isompia tavoitteita kerralla, vaan etenen 5 kilon välitavoitteilla. 

Kuikeli-Henna  reilu 15 kiloa sitten :/

 Saan ehkä ensi viikolla uuden hoitaja-ehdokkaan tutustumaan meille,  asiassa saattaa olla vielä pari muuttujaa, mutta olen toiveikas.  Toivon kovasti omaa aikaa edes yhden päivän verran viikossa, että voisin vierailla enemmän ystävieni luona, käydä salilla, uimassa, hiihtämässä tms. 

Olen todella liikunnallinen ihminen ja minua riepoo se, etten ole päässyt liikkumaan itse kunnolla ja siten päästänyt itseni paskaan, lähinnä pulleaan kuntoon.  Lihaskuntoa minulla on mukavasti, mutta ne lihakset ovat tällaisen paksun läskipanssarin alla ja toki nekin kaipaavat vahvistusta :D   En muuten koe itseäni rumaksi tai muuta, vaikka olenkin hieman ylipainoinen. Pidän kasvoistani erityisesti, ja siitä saan kiittää hyviä geenejäni.

Tahdon tuohon takaisin! argh!

 Kuitenkin, minulla on syytä pudottaa painoa ja nyt olen päättänyt sen tehdä,  jo ihan Karismankin takia.  Se on hyvin siro neiti, ja vaikka onkin hyvässä lihaskunnossa ja jaksaakin minut kantaa, minua itseäni vaivaa painoni ajoittain, kun istun tamman selässä.

Koitan myös vielä tiukentaa elämääni ja säästää rahaa mahdollista ratsastuskenttää varten.  Toki minun pitää ottaa lainaa, mutta jos edes alkuun pääsisi säästörahoilla.  Vielä kuitenkin, on selvitettävä, myykö naapuri meille tuosta vierestä maapohjaa.  Meillä olisi vajaan puolen hehtaarin ala omaa maata, mutta se on niin notkelmassa ja kosteassa paikassa, että olisi kova työ tehdä siihen kenttä, ja maksaisi tuplasti enemmän, kun maita pitäisi ajaa ja siirtää valtavia määriä, että alue saataisiin kohotettua ja tasattua. 

Onneksi saan apua ystävältäni, joka on maanviljelijä ja asuu tuossa ihan lähellä. Hän on luvannut tulla tekemään ainakin osan maansiirto- ja traktoritöistä.  Ja minä puolestani olen luvannut hänen vaimonsa (joka siis myös yksi parhaimmista ystävistäni), ratsastaa kentällä omilla hevosillaan. Meillä onkin kaikkea kivaa suunnitteilla hevostemme "pään menoksi" ;) 

Kenttä- unelma on vielä niin kaukainen, mutta kovasti sitä ajattelen joka päivä. Juuri kentättömyyden vuoksi junnaamme heppojen kanssa vähän paikoillamme tällä hetkellä ja tuo jatkuva maastoilu välillä tympäsee ainakin minua, joka tahtoo myös tehdä jotain johdonmukaisempaa ja tavoitteellisempaa, vaikkei huipulle ja kisaradoille koskaan pyritäkkään.  Tällä hetkellä kuitenkin opettelemme Kaaman kanssa mm. väistöjä  maastossakin, ettei lenkkeily olisi pelkkää eteenpäin kävelyä ja juoksentelua.

Mutta tässäpä vähän suunnitelmia uudelle vuodelle.  Lähden nyt käymään kaupassa, siivoan huushollin, pesen pyykkiä, käyn lenkillä ja illalla olis sitten taas maastolenkki luvassa :) Tzau!

<3 Henna