Miksi oma varsa ?

Viime kysymyspostauksessa minulta kysyttiin suunnitelmista tulevan (siis vielä ehkä tulevan) varsulin suhteen, joten nyt on hyvä vuoro postata aiheesta!  Vaikka olen saanut blogini puolelle suhteellisen vähän kysymyksiä liittyen varsa-projektiini,  saan kuitenkin live-elämässä yllättävän paljon kysymyksiä /kommentteja aiheesta - pääosin läheisiltä, tutuilta ja kadunmiehiltä. Siitä syystä olinkin tuossa jo itseasiassa aloitellut asiaan liittyvää postausta, joten tästä oli helppo jatkaa eteenpäin.

Mitä toisten ihmisten reaktioihin tulee, ovat jotkin kauhistelleet asiaa, osa taas ihastellut läpi vaalenpunaisten lasien - perhe ja ystävät huolissaan minun jaksamisesta. Totuus on kuitenkin se, että vain harva tietää tarkemmat suunnitelmat ja faktat - itseasiassa ei kuitenkaan kukaan täysin sataprosenttisesti. Haluan pitää tietyt asiat vain oman pääni sisällä ja suunnitella tarkemmat hienosäädöt siellä kaikessa rauhassa. Se on jotenkin helpompaa niin.

 

Osa kysyy omassa mielessään tai minulta suoraan:  miksi ihmeessä otan näin ison jutun itselleni kun entisessä elämässäkin on tekemistä ?  Osa taas ei sitten tajuakaan, mistä onkaan kokonaisuudessaan kyse.  Kuitenkin, niin kuin kaikissa asioissa - on löydettävä se kultainen keskitie ja siitä yritän nyt kirjoittaa.  Minulla varmaan jää puolet ajatuksistani kirjoittamatta, mutta nyt kuitenkin ne päällimmäiset ja eniten pinnassa olevat tänne ajattelin rustailla. Jatketaanpa sitten perusteellisempaa keskustelua kommenttiboksin puolella.

Jo aikojen alussa, kun aloin harrastamaan hevosia aktiivisemmin - unelmoin salaa myös omasta kasvatista.  Koirista olen halunnut oman kasvatin jatkamaan meidän "laumaa"  ja niin halusin tehdä myös hevosten kanssa.  Sitten joskus, kun viisautta ja kokemusta on päänupissa enemmän -  tasaisemmasta taloustilanteesta puhumattakaan.  Koskaan ei saa lähteä välinpitämättömällä asenteella tai hataralla pohjalla liikenteeseen,  vaan taustalla tulee olla vähintäänkin  stabiili rahatilanne, tiedonjano, terve nöyryys ja korkea työmoraali.

 

Minulle sanottiin jossain vaiheessa, etten ole tarpeeksi pätevä varsahommiin. Milloin sitten olisin?  Jostakin on kai aloitettava. Voin myöntää, etten ehkä ole hirmuisen kokenut varsojen käsittelijä tai niitten kanssa touhuilija - mutta kaikilta ei löydy samanlaista sitkeyttä, tiedonjanoa, oppimishalua ja työmoraalia, mitä minulta löytyy. Asennetta ei saa rahalla eikä turhia snobeilemalla. Minulla ei ole ylpeyttä, joka estäisi minua ottamasta selvää asioista tai soittamasta kokeneemmalle. Osaan konsultoida muita, pyytää apua ja hakeutua vaikka oppiin jos siltä tuntuu.  Näin aionkin tehdä, en lähde "soitellen sotaan"  vaan aion tehdä tämän kunnolla ja huolella. Ammattiapua haluan ja aion ostaa sitä itselleni saadakseni hyvän lopputuloksen tässä hommassa. 

Vaikka kahden hevosemme elämä on tasaista ja kaikki on toistaiseksi erittäin hyvin - koskaan en tiedä, milloin tulee se päivä vastaan, että Kuskon tilanna muuttuu ja herra poistuu hevoslaumastamme. Tai mistä sen tietää, vaikka Kb lähtisi ensiksi - kuka tietää, ei elämää voi ennustaa vaikka joskus haluaisikin.   Kuitenkin jossain vaiheessa tulee sekin päivä vastaan, että tulisi ajankohtaiseksi hankkia uusi heppa yksin jääneen seuraksi.  Joten miksen voisi kasvattaa sellaista tässä sivussa valmiiksi? Olen aina halunnut, että yhteinen aika eläimen kanssa olisi mahdollisimman pitkä ja siksi aina otan pentukoiran - joten miksi en voisi tehdä sitä hevosenkin kanssa ? Ainakin saan joko kiittää tai syyttää itseäni lopputuloksesta :)  Olen ollut todella onnellinen siitä, että olen saanut nähdä pentukoiramme Kertun syntymän, todistaa sen kaiken kehityksen ja odottaa innolla tulevaa. Nähdä, missä on toimittu huolimattomasti ja missä on toimittu paremmin - oppia ja parantaa omaa suoritusta.

 

Joku kysyi multa, miksen ostaisi varsaa tai valmista nuorta ? Miksi teetän varsan omalla ravurinraadolla ?   Mietin itsekin tuota asiaa ja harkitsinkin jopa nuoren/varsan ostoa -  mutta se vaan ei tuntunut oikealta.  Tämä päätös teetättää oma varsa omalla tammalla on täysin tunneperäinen asia - ei sitä oikein osaa selittää.  Minä haluan kokea kaiken tämän juuria myöten. Vaikka tammani olisikin ravuri, on se silti minun hevoseni ja rakas sellaisenaan. Eikä se ole mikään tusinapolle, ei tietenkään ;)  Haluan palan omaani jatkamaan laumaa. Omaa verta.  Haluan kokea tämän kaiken niin syvällisesti kuin vaan pystyn.



Kuitenkin olen sitä mieltä, että vielä muutamia vuosia sitten ei varsahommasta olisi tullut mitään enkä olisi ollut valmis siihen. Olen kehittynyt hevosenomistajana muutamassa vuodessa huimaa kyytiä, ratsastustaidosta puhumattakaan.  Viisastunut, imenyt itseeni tietoa roppakaupalla ja sitä teen edelleenkin. Tarkkailen omaa ja hevosteni toimintaa suurennuslasin kera ja koitan keskittyä hienosäätöön.  Teen töitä.  Tiedän, miten tuloksia saadaan aikaiseksi ja hevosihmis-selkärankani on suoristunut. Tunnen itseni, omat vahvuuteni ja heikkouteni. Tiedän myös ne tulevaakin ajatellen, joten varasuunnitelmiakin on jo laadittu.

Enivei,  siis mitä varsaan tulee, tiedän, että projekti on kallis ja työntäyteinen.  Se tuli jo harvinaisen selväksi, kun oriasemalta saapui lasku. Ja lopullinen hintalappu tulee olemaan aikamoisen suuri silloin, kun varsa on "ratsastuskunnossa" eli edes suhteellisen toimiva peli.  Ja minä en malta odottaa sitä että edellisenkesän ramppaaminen tuottaa sen hedelmän ja päästään sitä kypsyttelemään !  Sitä, että omasta rakkaasta tammasta putkahtaa ulos oma pikku honkkeli-  koipeliini,  jolle annetaan nimi ja se on virallista. Minun varsa.  Aletaan opettelemaan,  miten käyttäydytään hevosiksi ja totutetaan kaikkeen mahdolliseen.  Kuljetaan paikoista toisiin ja tutustutaan varusteisiin.  Aletaan varustella, ohjasajaa, ajaa - jossain vaiheessa ratsuttaa. Kaikkea sitä.

Kuitenkaan en voi hehkuttaa onnea liikaa, sillä takana on vasta yksi ultra. Ekassa ultrassa näkyi alkio mutta se ei takaa sitä, että ensi ultrassa vastassamme olisi sikiö.  Varhaisluomisia tapahtuu, niin kuin ihmisille keskenmenojakin.  Joten vielä pidän jäitä hatussa ja odottelen tulevaa ultraa vatsa perhosia täpösen täynnä.  Silloin suunnitelmat varmistuvat, joko niitä on tai sitten ei ole.  Aikamoista arpapeliä !  

Vaikka tiedän, ettei varsa-arki ole yhtä juhlaa, eikä kaikki taatusti mene joka ikinen kerta kuin strömssöössä - on hyvä olla jonkinlainen joustava käsikirjoitus taikka suunnitelma taustalla, jota pitkin toteuttaa koulutusta. Ettei mitään jää hoitamatta tai tulisi huolellisuudessa lipsuttua. Olen hyvin nevokas ihminen ja joskus takerrun jopa liikaa epäkohtiin. Mutta näillä eväillä uskoisin, etten ole menemässä ojasta allikkoon - vaan selkeällä ja rennon rempseällä suunnitelmalla, ottaen huomioon varsan persoonallisuuden ja kehitys-sekä kasvuvauhdin - ollaan varmasti ihan oikeillä jäljillä tai ainakin sielläpäin ;)

Mikä on hienointa,  en onnekseni ole tässä hommassa yksin. Läheisimmät ystäväni erityisesti ovat tukeneet minua ja tsempanneet kovasti - he luottavat minun harkintakykyyn ja siihen, että taatusti teen parhaani enkä pelkää pyytää apua.  Osa onkin innokkaana osallistumassa touhuihin ja tarjonneet auttavaa kättä.  Toivonkin, ettei tämä ole pelkästään minun juttuni, vaan varsasta olisi iloa muillekin. Toki sopivassa suhteessa tässäkin.   Varsa tulee viemään minulta aikaa ja rahaa, joten ymmärrystä ja joustavuutta toivoisin, sitä taatusti läheisimmiltä saankin. Varsalle kokonaisuudessaan kasvaa iso hintalappu ja työtuntilista tulee olemaan pitkä, mutta tunne- ja kiintymys-asioita ei voi mitata rahassa tai  oikeastaan muutenkaan.

Mutta jos siirrytään hieman konkreettisempiin suunnitelmiin.  Varsastahan olisi tarkoitus tulla luonnollisesti ratsu,  harraste-sellainen. Ja toki katsotaan, millaiset liikkeet ja kyvyt tällä ehkäpä saattaisi olla. Kuitenkin päätavoite minulla on saada kiva, monipuolinen harrastekaveri ja ennen kaikkea mukava, hyväkäytöksinen perheenjäsen.   Mutta ennen kun varsa on sisäänratsastuskunnossa, se saa opetella ajolle ja pohjakuntohan hankitaan varsalle ajamalla sekä touhuilemalla muuta maastakäsin.  Siten se on helpompi totutella ratsastajaan.   Olen ajatellut lähettäväni varsan muualle ajo-opetukseen, ei kuitenkaan liian kauas jotta voin itsekin käydä osallistumassa ajo-hommiin.  Olen ajanut suhteellisen vähän hevosilla, mutta kuitenkin sitäkin on tullut jo jonkun kerran tehtyä.  Kuitenkin koen, että tarvitsen oppimista tässä asiassa vielä aika kivasti enkä koe olevani tarpeeksi taitava opettaakseni itse ajo-hommia varsalle. Onneksi ammattilaiset on sitä varten! 

Myös ratsutuksessa aion käyttää ammattilaista apuna. Se tulee toki olemaan kallista, mutta olen valmis maksamaan siitä, että hommat menee oikeaan suuntaan. Naurettavaa sinänsä, mutta olenkin jo hankkinut pohjatietoa erinäisistä ratsuttajista omalla alueellani. Toki on hyvä tehdä taustatyötä, mutta onneksi sen aika ei ole ihan huomenna, sillä minulla on iso tukko rahaa säästettävänä! Usein mietin itsekin, että onko tässä touhussa loppupeleissä mitään järkeä ?  Tulen siihen tulokseen että ei ole, kun ei hevostelussa ole muutenkaan. Mutta minkäs sille voi, että on palanut johonkin asiaan niin pahasti kiinni ettei sitä tunnesidettä pysty katkaisemaan vaikka joskus tekisi mielikin ?  Ymmärrättekö mistä puhun ?

Minusta tuntuu että paljon jäi sanomatta, mutta jotta postaus ei turpoasi liikaa, lopetetaan se tällä kertaa tähän !  Otan mielelläni ajatuksianne ja kysymyksiänne vastaan, olisi ihana vaihtaa ajatuksia aiheeseen liittyen ja toki myös vähän aiheen vierestäkin.   Sana on vapaa!   Varsinkin te, joilla on oma varsa - olisin hurjan kiinnostunut kuulemaan teidän tarinoitanne!   Kiitos jo etukäteen siis !

<3 Henna

Vastauksia !

Noniin, tässäpä olis edelliseen postaukseen tulleet kysymykset.  Olisi tehnyt mieli odotella vielä parin päivän ajan, koska kysymyksiä tuli niin vähän - mutta pidän lupaukseni ja teen vastaukspostauksen nyt :)  Vaikka kysymyksiä tulikin aika vähän, on ne minun mielestäni tosi laadukkaita, eli onneksi laatu korvaa määrän! Kiitos teille, jotka uskollisesti ahkerana kommentoivat <3 


Minkälaiset sulla on suunnitelmat Karisman varsulin suhteen? 

- Olenkin tuossa jo tekemässä varsa-aiheista postausta, mutta näin pikaisesti jo etukäteen vastattuna voisin sanoa että varsa jää ihan omaan käyttöön ja ihanteellisinta toki olisi, että varsa saisi elää koko elämänsä meillä.  Mutta koska elämää ei voi kokonaan itse käsikirjoittaa, ei voi koskaan 100% varmaksi sanoa oikein mitään.  Kuitenkin, ajatuksena olisi pitää varsa omassa käytössä, harrastella mukavissa mutta tavoitteellisissa tunnelmissa. Tärkeintä kuitenkin olisi saada tasapainoinen, leppoisa perheenjäsen ja sellainen monipuolinen toveri. Lisää sen syvällisemmistä suunnitelmista voin kertoilla sit sen postauksen merkeissä :)  Ensimmäinen tavoite on kuitenkin selvitä seuraavasta ultrasta niin, että siellä Kaaman masussa edes on elävä sikiö :D  Hirveesti jännittää jo pelkkä ajatus siitä tulevasta ultrasta...

 Kainalossa Jestan Rinssi vuonna 2009

  
Entä muun heppailun (tässä seuraavien esim. about 5-10 vuoden aikana)? 

- No hyvin todennäköisesti elellään hyvin leppoista elämää pääosin tässä kotosalla.  Vanhemmat hepat liikkuu edelleen säännöllisesti, Vuse lähinnä maastopuksuna  - sillä mennään iän ja kunnon mukaan, välillä myös kentällä kevyitten treenien merkeissä. Katsotaan ja seurataan vanhuksen vointia, eletään ihan sen mukaan. Koskaan ei tiedä, milloin tilanne muuttuu ja on aika päästä vanhus taivaslaitumille.   Tamman kanssa treenaillaan kotosalla ja  käydään ehkä jossain muuallakin näyttäytymässä asiantuntevien silmien alla, kunhan varsa saadaan vieroitettua.  Saas nähdä mihin aika, raha ja rahkeet riittää. Tammalla olisi paljon potentiaalia, mutta itseni rohkeus ei välttämättä riitä viemään sitä kisakentille. Ei ainakaan toistaiseksi, jännitän niin paljon kisaamista. Harmi sinänsä, koska uskoisin että tamma itse saattaisi jopa  olla ihan kiva siellä. Valmennukset kuitenkin kiinnostavat.  Varsan kanssa touhutessa menee taatusti aikaa ja siihen panostetaan täysillä,  myös rahallisesti. Olen valmis panostamaan tähän hommaan kunnolla,  mikä tarkoittanee lähinnä itselle myös paljon työtä mutta myös ammattilaisten osallisuutta ja saan maksaa itseni kipeeksi siitä :D 

 Milloin tämä teidän "talliprojekti" on alkanut (sori jos on lukenu jossain, en muista nähneeni !)? Kuinka pitkälle haluaisit sitä tulevaisuudessa viedä, vai onko näin hyvä?

-Tässäkin olis hitsin hyvä postausidea ! :D  Liian hyviä kysymyksiä! ;)  Jos pikaisesti sanoisin, jotain....  Ostin Kuskon marraskuussa 2009, jolloin se sai asustella sen talven ystäväni luona, koska meillä ei ollut vielä silloin tallia.  Kuitenkin samantien alettiin suunnitella tallia meillekin. Aluksi olin ostamassa siirtotallia, kunnes mieheni ja hänen ystävänsä saivat päähänsä rakentaa tallin ihan alusta loppuun.  Sittenpä rakennettiin talli kesällä 2010. Samana kesänä kävin hakemassa Kuskolle kaveriksi tuollainen raa'an, vauhdikkaan ja pippurisen tamman lähinnä seuraneidiksi ja köpöttelyhepaksi - kakkoshepaksi. Tamman käyttötarkoitus on kyllä muuttunut tämän kuluneen 4 vuoden aikana.  Samaisena kesänä vuokrattiin laitumet naapurista, raivattiin ja siivottiin metsikköä, tehtiin lankkutarha sinne.  Koska talli ei ollut valmis, kengitettiin hepat mm. autotallissa kaiken rojun keskellä. Ihan kreisiä..Tästä projektista ja niistä suunnitelmista (tai lähinnä unelmista) olis  kiva kyllä kirjoittaa tarkemmin , joten taidan nyt jättää tämän tähän ja ihan kuule postata tästä aiheesta! :)

 

Oletko ajatellut koskaan rakentaa maneesin?




- Kyllähän siitä unelmoida saa :)) Mutta näinkin säälittävillä toimeentuloilla sekä pienimuotoisella hevostoiminnalla olisi jopa naurettavaa alkaa rakentamaan maneesia. Vaikka toki tiedän, että käyttäjiä lähitalleilta taatusti olisi, sillä tämä meidän pieni kylä on täynnä hevosia ja hevosihmisiä :)  Kenttäkin kun on jo ihan mukavasti muittenkin käytössä, mikä on tosi kiva juttu ! Kuitenkin, ei meidän pienelle tontille oikein mahdu maneesia muutenkaan ja se maksaa oikeesti maltaita :)

Aiotko hankkia enemmän kuin kaksi hevosta?
- No kyllähän niitä ensi kesänä enemmän kuin kaksi on, jos tuo meidän tammuska on edelleen tiineenä - kunhan ultrataan se reilun kuukauden päästä. Jännityksellä odotellaan, onko silloin masussa pieni hevosenalku <3  En kuitenkaan uskalla kauheesti riemuita etukäteen, koska niin kuin ihmisillekin tulee keskenmenoja - tulee niitä myös hevosillekin.  Mutta jos kaikki on kunnossa ja varsominenkin menee hyvin - on meillä ensi kesällä jossain vaiheessa 3 kopottia  <3

Harkitsetko tallin laajentamista?
- No hevosia en kolmea enempää hankkisi, sillä meillä on paikat  vain kolmelle hevoselle.  Varastotilaa on aika vähän, joten sellaisen tarvetta olis enemmänkin.  Onneksi meillä on tuossa tallin yhteydessä iso varasto, jossa on nyt tällä hetkellä vaikka mitä rojua.  Niitä järjestelemällä ja hävittämällä saadaan sieltä vähän tilaa hevosten tarvikkeille ynnä muille :)  Jos hyvin ongelmaksi muodostuu niin sitten keksin kyllä jotain muutakin :)

Pidätkö reippaista vai rauhallisista hevosista?
- Reippaista ehdottomasti!  Voisin jopa myöntää inhoavani eteenpäinpotkittavia hevosia!  Toki jonkun lussukan kanssa on kiva maastossa löntystellä ilman sen suurempia ajatuksia, mutta kentällä työskennellessä en voi sietää laiskoja hevosia joilla on takapää tallissa ja tassu ei nouse kunnolla.

Aiotko tehdä videopostauksia?

- oi, sellaisen tekeminen olisi ihanaa mutta millä taidoilla ja materiaalilla ? yhyy :(   En saa juuri ketään koskaan kuvaamaan enkä osaa editoida videoita :(  Se on harmillista, koska olisi niin kiva saada jotain mukavaa tänne blogiin.  Uskon, että siksi blogini nimeomaan on tosi hiljainen, koska täällä ei tapahdu oikein mitään sen jännempää. Olisin todella iloinen, jos saisin joskus videon tänne aikaiseksi, mutta työntäyteinen arki ja oosaavien / auttavien käsien puuttuessa se on miltei mahdotonta.  Harmittaa kyllä tosi paljon, jos rehellisiä ollaan. Te kyllä ansaitsisitte vähän eläväisemmän blogin nenänne eteen <3


Pidäthän hauskaa heppaillessa?
-Kyllä !  Ainahan se ei herkkua ole, kun se on rutiinia ja käy kieltämättä välillä työstä koska tekemistä on muutenkin koko ajan.  Mutta kunnon koulutreenien taikka ilman-satulaa maastoköpöttelyn merkeissä olen onnellisimmillani :) 

Mitä hyvää on jokaisessa vuodenajassa?
Entäs huonoa?


- Aloitetaanpas vaikka syksystä !  Syksyssä parasta on tämmöiset aurinkoiset ja kuulaat aamut,  ruska ja metsästysaika!  Sitten negatiivista on sellaiset pimeet ja sateiset kelit,  jokapaikka ravassa ja tarhat ihan lällyssä - YÖK!   Talvessa parasta on kauniit pakkaspäivät, valkea hanki ja heppojen kanssa hankitreenit! Pilkillä ja moottorikelkkailemassa käyminen - paljon ihania juttuja.  Myös aurinkoiset pakkaspäivät on niin hienoja !   Kevät ja kesä on kuitenkin ehottomasti mun suosikkeja - niitä ei vaan voi sanoin kuvailla. Keväällä mie aina herään eloon ja oon tarmoa täynnä !  Seikkailut kesäöinä ja muutenkin kesäisen luonnon keskellä oleminen on jotain niin hienoa. Ja yöuinti, parasta!  Keväässä inhottavaa on kun on niin paljon pihatöitä talven jäljiltä, ei aina ehi pysähtymään ja näkemään sitä kaikkee hienoo mitä keväässä on.  Ja kesällä hevosten juomisesta saapi olla huolissaan koko ajan. Meillä pollet lopettaa juomasta tai ainakin vähentävät sitä ihan hurjana kun pääsevät laitumelle.

jos saisit tehdä ilmaiseksi jotain mitä et ole ikinä ennen tehnyt, mitä se olisi?
- Lähtisin pohjois-Kanadaan!  Vaeltaisin erämaahan, kalastelisin ja metsästelisin siellä. Toinen maa olis Islanti, minne haluisin!

Ja viimeiseksi, ikävöin ääntäsi videolla ja kaikki vanhemmat videopostaukset olen katsonut kymmeniä kertoja. Toiveena siis videopostausta kunhan kerkiät :)

- Semmosta editoutua videopostauksia en pahemmin osaa tehdä, mutta voisin tehdä jokukerta sellaisen kuulumis-höpöttely-postaus- videon ! :)  Kiitos kovasti, että oot tykännyt ja arvostanu aiempia videoita, olen otettu <3


Nyt tämä lähtee riehumaan pihalle, on kiire tehdä tietyt asiat kuntoon ennen kuin huomenna lähdetään metsästysreissulle ! Palaanpa pian asiaan ! <3'


<3 Henna

 

Päällimmäisiä fiiliksiä ja kysymyspostausta kehiin !

Morjensta ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille tovereille sinne ruudun toiselle puolen !  Vaikka osaa tulevista postauksista on jo vähäsen hahmoteltu taikka suunniteltu, ne eivät kuitenkaan oo julkaisukelpoisia vielä.  Nyt kuitenkin haluan katkaista tämän vähän jo liian pitkäksi venähtäneen blogihiljaisuuden,  joten höpöttelen taas päällimmäisiä fiiliksiä ja  tähän väliin olis myös kysymyspostauksen vuoro pitkästä aikaa!   Joten laittakaapa rohkeesti kysymyksiä tulemaan, vastauspostaus tulee kunhan kysymyksiä on kertynyt mukavasti ja monipuolisesti,  kuitenkin viimeistään parin päivän päästä! :)



Työviikko sen kun hurahti  hyvällä sykkeellä ja nyt taas pääsee viettämään vapaita.   Aitaprojekti vetelee viimeisiään ja hyvällä tuurilla saan sen tällä vapaaviikolla valmiiksi. Tosin, olen sitä mieltä että se kaipaa vielä viimeistelyä ja fiksailua jossakin vaihessa tulevaisuutta.  Meikä kuitenkin kädet syyhyten odottelee jo seuraavia hommia. On se ihminen pöljä, kun koko ajan keksii uusia juttuja eikä osaa rauhottua ollenkaan! Mutta sanotaanko näin,  että vierivä kivi ei sammaloidu ja jos jotakin asiaa rakastaa intohimoisesti,  sen eteen haluaa nähdä vaivaa.  Tiedän, että hyvinkin usein tämä ajatusmaailma saa minut myös pois tolaltakin enkä aina muista ajatella/tehdä asioita kohtuudella - eikä se ole hyvästä kenellekään.  Joskus vähempi olisi enemmän.  Ja pitäis löytää joku balanssi luovuuden ja hulluuden välillä ;)

Mutta hyvällä fiiliksellä ja tsempillä eteenpäin jokatapauksessa !  Paino on laskenut hitaasti mutta kuitenki on laskenut ja siitä oon tosi iloinen!  Jo parinkin kilon pudotus tuntuu ja olokin on paljon parempi. Sellainen raikkaampi, jos fiilistä voi jollakin sanalla kuvailla.  On minulla ollut kyllä pahoja vieroitusoireita makeasta ja etenkin suolaisesta, mutta hyvin olen pystynyt vähentämään suolan ja sokerin käyttöä.  Jos joltakin ammattilaiselta saisi tähän näkökulman ja se pääsisi seuraamaan mun ruokailuhommia sivusta,  se pudistelisi päätään ja vähän väliä saisi edelleenkin huomautella.   Mutta silti,  parannusta entiseen on huomattavasti tullut ja siitä on hyvä jatkaa.  Pienin askelin kohti parempaa.

Mamman näätä-eläimet <3

Iidan ja Kimmon saalis

Viikonlopuksi päästäänkin sitten takaisin perinteisille jahtimaille ! Kanalintukausi alkoi tosiaan viime viikolla, joten syys-lokakuussa vapaa-viikonloppuina olen joko metsämiehen leskenä tai sitten itsekin haulikossa kiinni.  Kuitenkin, metsässä ja rakkaissa lapsuudenmaisemissa jokatapauksessa viikonloppu tulee vietettyä ja taidan yrittää käydä sienimetsässä ja puolukassakin samalla. Teloin toissapäivänä jalkani aitahommissa, joten katsotaan, miten sillä kärsii rymytä metsikössä.  Nilkassa on jomotusta, siinä möllöttää kiitettävä turvotus ja alkava mustelma.  Onneksi haaverin satuttua pikaisella kylmäämisellä sain ehkä ehkäistyä mustelmaa ja turvotusta edes vähäsen. Tänään ratsastaessa se oli jonkin verran kipeä, mutta sisulla eteenpäin vaan!

 

Syksy on ollut kyllä mitä ihanin!  Syysaurinko lämmittää ja korostaa ruskan värejä.   Nyt on ollut niin kuivaakin, että heppojen tarhan siivoaminen näin syksylläkin onnistuu tosi hyvin.  Olenkin käynyt tarhaa läpi ja kärrännyt sieltä kottarikaupalla lantaa pois.  Kun sitä siivoilee muutaman kerran viikossa, on sitä paljon mukavampi katsella itsekin eikä tarha pääse tulvimaan lannasta. 




Mitä tuleviin postauksiin tulee,  minulla on hieman ongelmia tuon kuvamateriaalin kanssa.  Meillä on hyvä kamera ja haluaisin laadukkaampia kuvia,  mutta koska usein Kimmo joutuu vahtimaan Onnia minun ollessa ratsailla - on minun hyvin hankala saada oikeestaan minkäänlaista kuvamateriaalia minun heppailuista tai elämästä ylipäätään.  Minulta on toivottu hevospostauksia ja kuvia muutenkin enemmän, mutta olosuhteiden vuoksi se on välillä hyvin hankalaa ja se harmittaa.   En tiedä, kuinka moni paikallinen taikka lähiympäristössä asusteleva immeinen lukee tätä blogia, mutta ajattelin kokeilla onneani :  Eli jos joku näppärä kuvaustaitoinen lukija haluaa tulla vierailemaan ja kuvailemaan ratsasteluja tai meidän muita puuhia, niin lämpimästi tervetuloa!  Palkaksi saat kuunnella mun hölmöjä juttuja,  keittelen sulle kahveet ja hepan selkäänkin pääsee tilanteen mukaan ! :)  Minuun voi ottaa yhteyttä joko blogin fb-sivujen kautta,sähköpostiin celia85@luukku.com tai muutakin kautta !

Mutta nyt sitten niitä kysymyksiä tulemaan!   Isompiin ja puhuttelevimpiin kysymyksiin pyrin vastaamaan postauskoossa, joten antaa palaa toverit!    Niin ja sitten vielä yks juttu:  kertokaa tekin teidän kuulumisia ja fiiliksiä vapaasti tänne!  Mie haluisin kuulla, mitä kaikkee te puuhastelette ja onko teillä kenties jotain omaa projektia / unelmaa, jota kohti suunnistatte ja jonka eteen te teette töitä!  Pidetään linjat kuumina! 

<3 Henna

Aitahommia ja terveellistä pöperöä

Tämä juuri loppunsa kohdannut vapaaviikko meni kyllä rehellisesti kuin "tuli perseen alla" -juosten. Vapaita varten pihassa odotteli iso kasa perushommia eli jokapäiväistä siivousta, pyykkäystä sekä tallitöitä. Lasta, kissoja ja koiria unohtamatta.  Ja sitten itse päähommana on ollut heppatarhan aitauksen tekoa. On tullut taas vietettyä tunti jos toinenkin metsän ryteiköissä vesurin kanssa heiluen ja välillä on sitten ajettu rankoja pihaan. Olen päässyt sen verran "oikomaan" aitahommassa, että sain tällä kertaa ostettua valmiiksi karsittua rankaa eräältä ystävälliseltä paikalliselta. Kuitenkin osan olen joutunut edelleenkin roudaamaan ja karsimaan itse. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että läheltä löytyi huomattava helpotus homman edistämiseksi.  On ollut välillä todella turhauttavaa, kun tykötarpeet loppuu ennen aikojaan ja homma etenee kuin täi tervassa.

Mulla olis tavoitteena saada heppojen tarhan aita valmiiksi tässä syksyllä ja jos mahdollista, jatkan aitahommaa kentälle. Tosin kenttää ei tule kehystämään tuollainen haperon näköinen "köyhän naisen- pisteaita", vaan kenttä saa lankkuaidat ympärilleen ja sään salliessa ne maalataan.  Mutta katsotaan, minne rahkeet ja aika riittää -molemmat on vähän tiukassa välillä. Jos ei sitä tälle syksylle saada aikaiseksi, on se sit ensi kevään heiniä.  Kenttä on tamppautunut kuluneen vuoden aikana kohtuullisen hyvin, mutta on mielestäni vieläkin liian pehmeä, ainakin pakoitellen.  Kuitenkin siinä kelpaa jo suht hyvin työskennellä.  Annan sen kuitenkin painua vielä ensi talven ja katson ensi kesänä, tarvitkseeko se fiksailua. Saas nähdä.  Paljon on ajatuksia ja sen vuoksi rahareikiä - se on sitten eri asia mitä saadaan toteutukseen asti vietyä. Rahakaan kun ei kasva puissa :D

Enivei,   päällimmäisenä fiiliksenä vapaaviikon jälkeen lienee iso väsy ja  rehellisesti sanottuna työviikko oli ihana aloittaa. Töissä minun ei tarvitse ajatella kotiasioita niin paljon ja tekemättömät työt eivät hypi silmilleni koko ajan.  Vaikka muuten perusfiilis on sellainen mukava ja leppoisa -  huomaan väsymyksen vuoksi olevani herkästi myös kärttyinenkin, tai lähinnä äsyynnyn yllättävän helposti.  Osa aiemmin vain lievästi ärsyttäneistä/härinneistä asioista ovat saaneet isommat mittakaavat, osa tosin ihan syystäkin. Minustakin on alkanut tulla sen verran mukavuudenhaluinen, etten jaksa sulattaa ihan kaikkea enkä jaksa koko ajan ajatella, miellytänkö nyt varmasti kaikkia. Se on ehkäpä sellaista tervettä ajattelua, mikä on ollut minulle tähän päivään asti aika vieras käsite. 

Onneksi  vapaaviikon yöt nukuin erittäin hyvin ja sain useampana aamuna nukuttua yllättävän pitkään. Onnikin nykyään nukahtaa usein aamusta vielä uudelleen, niin minullakin on mahis nukkua pidempään. Eli ei pitäis valittaa. Välillä kuitenkin olen töitten lomassa tihrustanut itkua pienimmästäkin vastoinkäymisestä tai mutkasta matkassa - silti kuitenkin pienen hajoamisen jälkeen jatkanut hommaa iloisesti räkä poskella.  Se on sitä elämää,  itkupotkuraivareita ja nauruntirskahduksia.

Ystäväni kävi toissapäivänä luonani ja hän sai minut avaamaan silmäni sille kaikelle kauniille ja rakkaalle, mitä minulla onkaan täällä. Hänen ihastellessa eläinten ystävällisyyttä ja kehuessaan talon kodikkuutta, minäkin heräsin jälleen todellisuuteen.  Sitä vaan sokaistuu elämän ollessa niin työntäyteistä ja jotenkin sitä hukuttautuu omaan oravanpyöräänsä eikä enää tajua mistään mitään. Ystäväni ohjeistuksella pysähdyin nauttimaan kodista ja pihasta -  sen pienimmistäkin jutuista. Useimmiten minulla on vaan yksinkertaisesti niin kiire, etten ehdi nähdä  tarpeeksi. Maanantaina ajan kanssa käppäilin pihalla ja ihastelin kaunista syksyä, hengittelin raikasta ilmaa. Istuin nurmikolla ja halailin koiria pidemmän kaavan mukaan.

Olen nyt jaksanut panostaa hieman paremmin ruokaankin ja siitä oon tosi ylpeä itsessäni!  Ruokien hyvä maku ei välttämättä välity sinne asti, sillä ulkomuoto ei ole mikään imartelevin eikä esillepanokaan tee niille oikeutta !  Mutta jokatapauksessa,   herkullisia eväitä on ollut vaikka itse sanonkin. Paljon tuoreita raaka-aineita ja yrttejä - toimii!   Olen aikaisemmin päässyt tutustumaan soijarouheeseen kasvissyöjä-serkkuni myötä, mutta nyt tajusin vihdoin itsekin ostaa kotiin soijarouhetta ja olen kyllä rakastunut siihen totaalisesti!   Se on kätevä ja vähärasvainen lihan korvike  ja sisältää runsaasti proteiinia.  Esimerkiksi kasvissosekeittoon laitoin sitä tuomaan mukavan lisätujauksen ja korvaamaan leivän sekä kesäkurpitsa-lasagneen käytin rouhetta jauhelihan sijasta. 

Painokin tulee taas hissuksiin alas ja hyvä niin ! En ole harrastanut minkäänlaista liikuntaa erikseen, sillä kotona tehtävät hommat ovat kyllä toistaiseksi tarpeeksi aikaavieviä ja fyysisiä puuhia. Hiki niissä tulee ja käsiä sekä jalkoja hapottaa.  Odotan kyllä talven tuloa ja sitä, että ulkohommat saavat jäädä syrjään ja minä pääsen hilaamaan ahterini takaisin salille.  Nyt kuitenkin aion ottaa itsestäni kaiken irti kotona työn lomassa tulevan hyötyliikunnan merkeissä ja katson, miten hyvin se auttaa tässä silavan sulatus-talkoossa.

Kasvissosekeittoa ja soijarouhetta

Tulinen linssikeitto

Kesäkurpitsalasagne- tarpeet ( kevyt-juustoraaste puuttuu kuvasta)

Nami <3

Hieman jos omena-kaurapaistosta.....

Onskan kanssa poniajelulla <3

Tämmöisiä höpötyksiä tällä kertaa !  Mitäs te ootte touhuillu ? :)

<3 Henna

Mitä meidän koiravauvoille kuuluu ?

Huomenna tulee täyteen 7 kk siitä, kun meidän pienet karvapallot syntyivät.   Tuntuu, että kaikki olisi tapahtunut  ihan vasta eilen. Asiaa miettimään jäädessäni minut valtaa suuri haikeus, mutta samalla myös sisimmässä kulkee lämmin virta joka tuo myös onnistumisen tunteen. Katselin tuossa vanhoja kuvia  pennuista ja tippa linssissä fiilistelin niitä <3 Meillä oli niin hieno pentue, joista kaikki pääsivät superihaniin koteihin.

Pennuista on kasvanut aikamoisia persoonia, joilla riittää virtaa ja energiaa temmeltää sekä tehdä pikku kolttosia. Hyperaktiivisuus ja hellyydenkipeys taitaa olla jokapennun tavaramerkki -haukkuherkkyyttä ja riistaviettiä unohtamatta.  Osa on jo metsässä liikkuessaan osoittanut vahvaa työmoraalia tulevaan ammattiin ja löytänyt sieltä myös lintuja, osa jopa tarjonneet haukkuakin niille.  Eli hyvältä näyttää.  Harmiksemme kylmä alkukesä taisi tehdä hallaa kesän kanalintupoikueille, joten katsotaan, millainen lintuvuosi on tulossa - onko olosuhteet millaiset kouluttaa pentua lintuhaukulle.  Mutta jospa niitä lintuja sen verran löytyisi että pennut saisivat tuntumaa omaan ammattiinsa.

Mikä ihaninta, saan edelleen olla osa pentujen elämää facebookin kautta ja minut onkin kutsuttu vierailemaan ja pentuja moikkamaan.  Pidän yhteyttä omistajiin ja saan nähdä kuvia pennun kasvusta ja lukea tarinoita niitten tempauksista.  Minun ei tarvinnut luopua niistä kokonaan.  Saan olla todella tyytyväinen pentujen omistajiin, valinnat meni kyllä ihan nappiin !  Koiria selvästi rakastetaan ja niistä pidetään huoli - kohdellaan perheenjäsenenä niin kuin meilläkin on koiria aina kohdeltu.  Otetaan mukaan elämään eikä jätetä pihan perälle tarhaan räksyttämään. Olen huomannut, että moni pitää pystykorvaa vain vahti- sekä metsästyskoirana, mutta näinhän se ei mene -  sillä ihminen muokkaa koirastaan sellaisen miten se sitä kohtelee. Meillä pystykorvat ovat ammatistaan huolimatta aikamoisia sylivauvoja ja "tissienväli-koiria"   :D

Mutta pidemmittä puheitta, tässä on meidän koiravauvelit vähän isompina :

Jeppe <3   (meillä puhuteltu nimellä "Läsö" :D)

Sakke <3

Vili <3 

Kimi <3

Hiski <3

Täplä <3

Ja meidän Kerttuli <3

Ihanaa sunnuntai-päivän jatkoa ja alkavaa viikkoa kaikille !  <3

<3 Henna