Paljon enemmän ja vähemmän järkevätä asiata, sekä pieniä vinkkejä tulevasta!

Moikkelis vaan kaikille!  Mun tietokone on temppuillut, niin en ole päässyt postailemaan pitkiin aikoihin taas!  Lisäksi olen tukkoinen ja lievässä flunssassa, mutta ei anneta sen hiljentää mun menoa. Koitan tässä näpsäkästi ja ytimekkäästi kertoilla teille edes kuulumiset ja vähän infota tulevasta myös!

Mistäs aloittaisinkaan?   Noh, vaikka siitä viime lauantaista, mistä edellisessä postauksessa mainitsinkin. Suuntasin silloin viettämään shoppailupäivää kuopioon ihan yksikseni, ja samalla reissulla pääsin laulamaan ja hiljentymään rukoushuoneelle.   Shoppailin siis lähinnä hevosille kengät, rehuja ja kivennäistä. Linnuille siemeniä ja Onnille ruokia.  Itselleni löysin kirpparilta pari kivaa juttua.  Kotini odottaa pientä muutosta sisustuksessa, joten kaappini notkuvat lähinnä kirppareilta löydettyjä, mutta minulle uusia piristeitä odottamassa vuorooan päästä koristamaan tätä mökkiä.  Mutta postausta siitä vasta sitten ehkäpä vuoden vaihteen jälkeen, kun saan sisustusurakkani paremmin vauhtiin ja ennen kaikkea toteutettua.

 

Mutta siihen lauantaihin: Kun olin saanut kaikki pakolliset ostokset tehtyä, kävin vielä uuden kaverini Anniinan luona kahveella ja ehdittiin rupatella hetki mukavia,  ennen kuin lähdin ajelemaan kohti Kuopion Eelim seurakuntaa.  Ystäväni oli pyytänyt minua sinne paria viikkoa aikaisemmin laulamaan nuortenillan alkuun pari kappaletta.  Pyyntö tuli aivan kuin johdatuksena ja lahjana taivaasta, sillä olenjo pitkään märehtinyt sitä, ettei minulla ole mitään "paikkaa" missä voisin tuoda tunteitani julki musiikin avulla ja tulkita laulujen koskettavia sisältöjä - elää niitä todeksi.  Olin aikaisemmin rukouksen yhteydessä luvannut Jumalalle, etten hylkää yhtään keikkatarjousta, jos minulla ei ole siihen pätevää syytä.   Joten, vaikka pelkäsin hullun lailla esiintymistä ja olenkin siitä kehittänyt itselleni hirveän mörön elämääni - otin kutsun kiitollisin mielin vastaan ja aloin siitä päivästä lähtien rukoilemaan laulujen puolesta ja siitä, että onnistuisin välittämään tunteet ja oman henkilökohtaisen tarinani niitten kautta. 

Valitsin kappaleiksi Juha Tapion "Kelpaat kelle vaan"  ja Happoradion "Pelastaja" - kappaleet.  Vaikkei Happoradion biisi sinällään ole mikään gospeliksi lueteltu kappale, on se silti koskettanut minua hengellisesti.  Koska sanat ovat henkevät ja liippaavat niin läheltä.  Tallia siivoillessani olen usein kuullut biisin ja se on pysäyttänyt minut.  Molemmat kappaleet olivat sellaiset, jotka on olleet sydämelläni pitkään, mutta koskaan en ole niitä pahemmin treenannut tai saanut esitettyä missään. Nyt ne kuitenkin kuvastivat oman elämäni tätä hetkeä parhaiten ja siksi päätin ne valita iltaa varten.  Sain aivan ihanan, tutun pianistin säestämään ja meillä synkkasi heti myös musiikillisesti.  Hyvän pianistin kanssa voi päästää sisäisen taitelijansa ulos, koska säestäjä osaa lukea sinua ja kulkea tulkintasi mukana.   Noh, nyt meni liiaksi analysoinniksi.  Siis jokatapauksessa,  biisit onnistuivat hyvin ja vaikka herkistyin, sain pidettyä itseni niin kasassa ettei laulu kärsinyt pahemmin.  Ruosteessa olen pahasti, mutta onneksi öljyttävissä ;)

Olin niin onnellinen ja kiitosmielellä siitä, että sain mahdollisuuden palvella ja niitä tarjottiin alustavasti minulle myös tulevaisuuteen.  Ehkäpä minustakin on johonkin tärkeään työhön tässä synkkyyden peittämässä maailmassa. Maailmassa, jonne minäkin meinaan välillä väkisellä hukkua. Viime lauantai oli kyllä paras päivä aikoihin.

Muuten täällä menee vaihtelevasti. Iloa ja itkua.  Paljon on tekemistä,  päivän ohjelmat ja työt usein hukuttavat murheeni  ja usein unohdan tärkeimmät asiat, mitkä pitäis oikeasti hoitaa.  Ja nyt puhun ihmissuhteista.  Kuitenkin, olen nyt niin jumissa hommieni kanssa ja lisäksi lähipäiville on luvassa niin paljon ohjelmaa, etten nyt ihan heti ehdi asioihin paneutua. En halua hutkia huolimattomasti kiireellä menemään näissä arkaluontoisissa asioissa -  varsinkin kun on kyse minulle niin rakkaista ihmisistä. Toivottavasti hekin rakastavat minua vielä.  Pelottaa.

Meidän kenttä-hommat meni vähän pipariksi.   Kenttä oli niin kostea ja pehmeä,  enkä ehtinyt lanauttaa sitä ennen pakkasia :/  Olin tyhmä ja huolimaton, kun en tajunnut pakkasten tulevan niin äkkiä. Jos olisin ollut fiksu, olisin lanauttanut sen ennen pakkasia ja sitten antanut olla ja jäätyä.  Pakkasten jälkeen se olisi ollut kova ja tasainen, lumipatjan saatuaa jopa hyvä mennä.  Kuitenkin se ehti jäätyä jo ja ystävämme yritti sitä lanata traktorillaan pariinkin otteeseen ilman sen suurempaa tulosta, koska se oli jo niin kauheen kova ja melkein kuin kynnöspelto.  Okei, liiottelen mutta se on silti kauhee.   Mutta koska tänään satoi iso kerros suvilunta siihen päälle,  pojat tamppasivat sitä lanalla ja kimmo vielä tasoitteli sitä moottorikelkalla.  Nyt kenttä on hieman parempi ja tasaisempi, odottelee taas pakkasia, jotta se toivon mukaan jäätyisi tuollaisenaan. Sitten taas kiitos pieni kerros lunta, ja ehkä sitten se olisi taas kondiksissa ?  kuka tietää :)

Angstasin ja itkin koko eilisen päivän kenttän tilannetta ja olin muutenkin hirmuisen pahalla tuulella. Avauduinkin parille ystävälleni asiasta puhelimessa ja sain purkaa fiiliksiäni muutenkin kunnollisella agrella. Mutta kappas se on kumma, miten ystävät osaavat jo kuuntelullaan rauhoittaa mieltä ja suunvuoron saadessaan takoa hieman järkeäkin tämä vatipään vähäisiin aivosoluihin. Lopuksi osasinkin jo naureskella asialle. Kiitos mussukat <3

Hepat, ne on olleet tosi virkeitä.  Karisma on hurja höyryjuna ja Vuse on välillä kuin nuoret varsat!  Ollaan maastoiltu nyt vähän muuallakin kuin kotikulmilla ja se on tuntunut mahtavalta !  Kuulostaa varmaan vähän omituiselta, mutta Karisman kanssa ei asia ole aina itsestäänselvä homma. Se osaa tehdä huonona päivänään ja halutessaan lenkistä epämiellyttävän,  mutta nyt se on ollut yllättävän maastovarma polle.  Energinen toki, mutta jes,   kohtuullisen varma.  Kusko on ollut letkeä vanha herra ja energiaa on papparaisellakin piisannut.

Pienet kesäfiilistelyt <3

Nyt sitten vähän sitä infoo tulevasta:    6.12.  tulee 2 vuotta täyteen siitä, kun perustin tämän blogin.  Joten haluan juhlistaa sitä arvonnalla. Olen alustavasti jo tehnyt pientä suunnitelmaa siitä, että millainen se mahdollisesti olisi.  Ja arvonta, sehän tulee sitten vuosipäivänä ilmoille !  Joten pysykeepä lukijat kuulolla, ootte kaikki tosi mahtavia ! Nyt  varovasti muistuttaisin, että kannattaa rekisteröityä, jotta voi osallistua arvontaan  :)     

Ja se muuten voi olla, että viime lauantaisesta illasta saattaa tulla jonkinlaista laulu-videotakin jossain vaiheessa näytille ;)

Viikonloppuni tulee olemaan touhukas, sillä saan vieraita !  Ensiksi tulee ystäväni Tarja Kaamailemaan ja sitten sunnuntaina saapuu toinen ystäväni Laura mua piristämään.  Toivottavasti saan itseni sellaiseen "aivot narikkaan"- tilaan, jolloin saan vaan keskittyä kahdenkeskiseen aikaan ystävieni kanssa ja  ladattua itselleni paljon positiivista energiaa ja tarmoa tuleviin haasteisiin 

Ohoh, olipas nämä nyt taas tooooooosi pikaiset kuulumiset.  Tämä just tätä minua !  koittakee kestää toverit  :D

<3 Henna

Ei mun jalkani kanna, kun olen sinun kosketusta vailla.

Oletko koskaan tuntenut, että kohtalosi on asettanut sinut paikkaan, jossa sinun täytyy pysyä - vaikket koko sielusi voimasta enää haluaisi, etkä jaksaisi?   Alunperin rakkauden ja unelmien kautta määritetty paikkasi on muuttunut piinan ja pelon kentäksi, jossa joudut olemaan kuin pakkopaidassa  ja siinä pysyminen tuottaa sinulle unettomia öitä ja pakkomielteistä halua päästä kauas pois.  Tunne, ettet enää kuulu sinne missä olet. Otteesi lipsuu ja tunnet oman itsesti turhuuden ja sen ajatuksen,  että olisi aivan sama vaikka taittaisit niskasi seuraavana päivänä. 

On hyvin vaikea pitää tunteet kurissa ja näyttää iloista naamaa muille, kun sisällä myllää sellainen myräkkä, ettei tiedä miten päin olisi. Silti siihen tarvittaessa kykenee, ja  menetät itsehillintäsi vasta nurkan takana tai auton ratissa.  Heräät öisin aina samaan aikaan, koska ajatuksesi ja tunteesi eivät anna sinulle yöksikään rauhaa. Ne takovat niin suurella voimalla, että nouset vuoteesi reunalle tuijottamaan tyhjyyteen ja rauhoittelemaan rintasi painetta ja tykyttelevää sydäntäsi.  Ne huutavat sinulle "sinun pitää lähteä pois, hävitä".  Löydät itsesi tuijottamasta sellaisia asioita,  jotka säikäyttävät sinut todella.   Näet painajaisia, jossa kerrotaan mitä sinun pitäisi itsellesi tehdä.

 

Tämä on äärimmäisen vakavaa ja pelottavaa, koska tiedän mistä maailmasta nämä ajatukset oikein kumpuavat. Olen kyllästynyt pelkäämään ja näihin tunteisiin, mitä olen saanut kokea sisälläni muita ihmisiä kohtaan.  Elämääni mahtuu useita henkilöitä, joita rakastan älyttömästi - mutta uskokaa tai älkää, lähelläni on paljon ihmisiä, jotka on parempi nyt pitää vähän kauempana, vaikka kuinka heitä rakastaisin ja kaipaisin. Suojella heitä siltä tuskalta mitä koen, niiltä virheiltä mitä tuskissani teen. Ja  ihan myös siksi, koska en halua tyytyä vain pöydältä putoaviin murusiin. Haluan koko keksin. Haluan, että minua rakastetaan myös ihmisten edessä eikä 4 seinän sisällä.

Tämä on monitmutkaista. Enkä nyt oikeesti tiedä, miten asian sanoiksi pukisin  tai että mitenkä edes tunnen.  Olen ehkä sanonut nyt jo liikaa. Olen hukassa. Taatusti saanut toiset ymmärtämään asioita täysin eri tavalla, kuin itse sisimmässäni edes koen.

Meitä oli ennen kolme, nyt kaksi ja yksi.  Minä olen se yksi. Enkä kestä sitä, että olen syrjässä. Jos minun pitää olla näin, niin ollaan sitten kunnolla.   En elätellä toiveita tai rustailla itselleni satuja, joissa minusta välitetään tai halutaan pitää huolta. "Rakastetaan". Minun hätäni tiedetään, mutta silti ei riennetä auttamaan. Minun sieluni huutaa ulos tuskaista rakkauttaan ja suurta ikävää - yritän kurottaa kuilun reunalla saadakseni apua.  Silti minulle ei tajuta ojentaa kättä, vaan putoan rotkon pohjalle.

Tällaisia tunteita mahtuu minun elämääni.  Älkää säikähtäkö - meillä meidän perheen sisällä asiat ovat hyvin. Suhteemme Kimmon kanssa voi hienosti, vaikka toki muut ongelmani varjostavat myös meidän yhteistä elämäämme. Onni on edelleenkin minun syyni taistella ja yrittää. Olen vain hyvin väsynyt, koska olen valvonut viikkoja ahdistukseni vuoksi. Välillä olen ollut niin uuvahtanut, että nukun koko yön putkeen,  enemmänkin tajuttoman oloisena kuin että nukkuisin.

Oikeastaan koko kulunut puoli vuotta on ollut elämäni syöksylaskua.   Minulla on ollut paljon syytä iloon, mutten ole kyennyt siihen täysipainoisesti. Silloin vain, kun en muista elämäni varjoja.  En vaan pysty nauttimaan, koska palasia puuttuu.  Tyhjiö on sydämessä. Haluaisin osata tukahduttaa ja haudata tunteet, mutten osaa.  Jos joku on joskus saanut paikan sydämestäni,  ei sitä korvaus-täytetä noin vain.  Pelkkä tunne tai lähinnä luulot siitä, että  paikkani muualla on täytetty, eikä minua kaivata  - saa minut niin surulliseksi, etten voi enää sitä sanoin kuvailla.   Tunne tai luulo, ettei minulle ole enää paikkaa missään enkä kuulu minnekään, tuntuu iskuilta puukon lailla.  Omanarvontunto on laskenut, kun olen ajatellut miten helppo minusta on ollut luopua, tai miten minut on helppo unohtaa. En haluaisi uskoa... 

Yksi katse tai yksi hymy ovat olleet minulle miljoonan arvoisia.  Se tunne, mikä sisimmässä on  niiden johdosta käynyt - on jotain aivan uutta pitkään aikaan. Se, että minulle puhutaan tai että hymyillään.  Se lämmittää, mutta silti olen tuskissani, koska ikävöin. Se olisi vain yksi vihje, niin olisin valmista kauraa.   Yksi lämmin aalto tai yksi kylmän viiman puhallus.  Olisin heti valmis, mutta pelkään henkistä selkäsaunaa. Olen paininut viikkotolkulla riskinoton suhteen,  en kuitenkaan ole uskaltanut koska pelkään kuollakseni torjutuksi tulemista. Viime kerralla murenin totaalisesti ja pelkään, että sellaisen toistuminen olisi viimeinen naula arkkuuni.   En tiedä mitä tehdä.  Tyytyäkö seuraamaan kyynelsilmin sivusta kaikkea sitä hyvää, mitä minullakin on joskus ollut.   Vai yrittää vielä kerran korjata kaikki. Tiedän, että jos kaikki menisi oikein päin - olisin hetkessä taas oma iloinen itseni ja tämä kamala, painajaismainen ajanjakso saisi päättyä elämässäni. 

Sen olen oppinut, etten enää yritä liikaa itse. Enkä halua pakottaa ketään rakastamaan itseäni.  Haluan luottaa Häneen, Joka näkee kaiken edeltä ja on tiennyt jo ajat sitten, mikä tarkoitus tällä kaikella on.  Se tieto,  että Kaikkivaltias seuraa meidän ihmisten touhua täällä ja pitelee ohjia käsissään  - lohduttaa minua ja antaa tälle kaikelle merkityksen.  Jospa tämä on sellainen koulu, jossa opin vihdoin ja viimein nöyrtymään,  luottamaan Jumalan johdatukseen ja voimaan.  Siihen, että mahdottomaltakin tuntuva asia voi Jumalan voimasta hetkessä aueta, ja uusi elämä voi alkaa puhtaalta pöydältä. Se vaatii mun antautumista ja luottamusta   -  löytää sisäinen rauha ja onni uudelleen.

Olen vakavasti harkinnut ammattiapua ja sitä on monet läheltä seuranneet rakkaani minulle suositellutkin. Hakea ehkä lääkitystä tai ihan vaan puhua jollekin. Kuitenkin tiedän, mistä oikea apu tulee. Siksi olenkin suuntaamassa lauantaina Kuopion Eelim- seurakunnan nuorteniltaan. Tarkoituksena on hakea apua sielunhoitajalta ja muutenkin eheytyä hengellisesti.  Lisäksi minua erityisesti jännittää se, että mulla on siellä laulukeikka! Tarkoitus olis vetää pari itselleni erityisen tärkeää biisiä.  Nyt rukousta, että kaikki menee hyvin - ja meneehän se, kun vaan muistan että laulan Jumalalle.  Nuortenilta ja keikka on kuin taivaasta johdatettu mahdollisuus saada lempeä potku takapuoleen, paljon tukea ja suunnaksi taas oikea reitti.   

Uskon, että tunnelmani ovat toisenlaiset viikonlopun jälkeen. Tarttee nyt antautua ja luottaa siihen, että kaikki palaset loksahtelee kohdalleen. Jos ei nyt, niin joskus kyllä.  Ja että minä opin tämän kaiken hyväksymään ja etsimään uuden elämän itselleni jos en saa entisiä palasia sydämeeni takaisin.

Siunattua ja rentouttavaa viikonloppua ystävät.

Teitä aidosti rakastaen,  Henna
 

Haastetta pukkaa!

Sain pitkästä aikaa haasteen, ´Iso kiitos siitä Anskulle ! 

Haasteen tarkoituksena on haastaa uusia blogeja, joissa on alle 300 lukijaa ja antaa blogille näkyvyyttä.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa itsestään 11 faktaa.

2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuille.

4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa.

5. Haasteessa tulee lukea, kuka sinut on haastanut ja kertoa se haastatuille.

6. Ei saa haastaa sitä, joka sinut haastoi.

Tässäpä tulloo 11 faktaa minusta:

1.   Minulla on pakkomielle imuroimiseen! Ennen kaikkea keittiön matolla näkyvät ruoanmuruset ja muu roska ärsyttävät minua suunnattomasti ja juuri niitten pirulaisten takia imuroin keittiön ja alakerran miltei jokapäivä. Sairasta, vaikka itse sanonkin.   Ja siis minä vihaan imuroimista oikeesti, en vaan kestä oikeesti noita roskia! 

2.  Rakastan antiikkia, pitsiä ja kaikkea muuta maalaisromanttista hömppää.  Kotini onkin sisustettu aikalailla sen mukaan ja uutta inspiraatiota pukkaa vähän väliä!  Se on kamalaa, kun olis ideoita muttei rahhoo!  Nyt onneksi olen päättänyt hieman toteuttaa ideoitani pikkuhiljaa. 

 

3.   Olen mennyt naimisiin nuorena, 18-vuotiaana.  En ehtinyt olla kuin muutaman viikon ajan täysi-ikäinen, kun astelimme mieheni kanssa alttarille. Paljon on pitänyt kasvaa ja viisastua tässä matkan varrella, mutta päätöstäni en todellakaan kadu.  Mulla on ihana mies vaikka välillä onkin vähän puupää <3
 

Kimmo kauheen masentuneen näköinen:  Noh, syystäkin kun tajus minkä noita-akan meni naimaan :DDD

4.  Tykkään pukeutua yleensä pitkiin tunikoihin/mekkoihin sekä legginsseihin.  Pidän naisellisesta tyylistä, joten toivoisinkin saavani siihen sopivamman vartalon lähitulevaisuudessa. 

 5.   Multa puuttuu suusta yksi hammas.  Se oli maitohammas, jonka tilalle ei koskaan tullut rautahammasta - joten tämä vaan otti ja mureni pois.   Onneksi sen puuttuminen ei haittaa mun elämää eikä juurikaan näy ulospäin. 

6.   Ostan kirpputoreilta lähes kaikki vaatteet sekä itselleni että Onnille.  Sieltä olen tehnyt mahtavia löytöjä ja säästänyt näin pitkän pennin.  Ei mulla varmaan muuten oliskaan vara pahemmin shoppailla, jos en tekis sitä kirppiksillä. 

Kaulakoru 2 e, Mekko 5 e, Saappaat 5 e, Neuletakki 2 e,  Laukku 3 e

7.  Minulla on kamala kaipuu lappiin !  Minä jos joku olen lappihullu, sillä minussa virtaa myös lappalaista verta.  Juuri tässä yksi ilta huokailtiin myöskin lappihullun ystäväni kanssa tuntureiden ja muiden lapinmaisemien perään.  

8.   Mua kiinnostaa kaikki vanhat rakennukset ja niiden tarinat.  Mitä lahompi ja romahtamispisteessä olevampi talo - sitä kiinnostavampi.  Vielä jos keksin jonkun kivan kummitustarinan siihen kylkeen niin mahtavuutta, siten saapi mukavasti jännitystä elämään ! 

Kotakylän oma Ihanaihanaihana kummitustalo!

9.  Nyt hävettää myöntää, mutta oon hullun rakastunut pekoniin -  ja se ei ole todellakaan hyvä asia!   Voisin syödä varmaan kilon rapeaksi paistettua pekonia!  nyt kuulostan ihan kamalalta sialta - mutta näinhän se on ! :D   Onneks osaan vähän hillitä himojani..

10. Haluaisin pari lammasta tänne pihalle käyskentelemään. Mutta kaikkea ei voi saada, ainakaan vielä hih ;) 

11. Mitä mä nyt vielä keksisin... No sen, että painoin 100 kiloa kun menin Onnia synnyttämään ! :D Onneks en ennee oo niin painava, huh! 

uujea, mikä kuuma punahilkka! ;)

Mulle asetetut kysymykset :

1. Jos saisit olla päivän joku toinen henkilö, kuka olisit?   

-Tämä on sikavaikee... En osaa tarkalleen sannoo, mutta ehkä joku laulaja jolla sattuis oleen keikka just sinä iltana. Pääsisin vetään isolle stagelle hyvillä taustoilla :) 

2. Mitä kadut elämässäsi?  

-Monia typeria asioista, mitä oon tehnyt ja sanonut.  Oon loukannut ihmisiä ja menettänyt tärkeitä ihmisiä. Sellaisia, joitten menettämisestä ei ihan noin vaan toivuta.  Kadun myös sitä, että olen ollut joskus liian rehellinen väärille ihmisille koska vaikka kuinka rehellisyys maan perii, voi siitäkin joskus koitua pelkkää pahaakin.   Olen myös ollut todella naiivi ja hyväuskoinen, siten helposti huijattavissa.

3. Mitä haluaisit muuttaa elämässäsi juuri nyt? 

- Ensinnäkin pitää sanoa, että kiitos haastajalle -  aivan mahtavia kysymyksiä oot asettanut!  Kyllä mie haluaisin mun ihmissuhteet kuntoon ensinnäkin ja sitten oman mielen tasapainoon. Etenkin sen, ettei aina tartte olla suorittamassa tehtäviä peräjälkeen. 

4. Mikä on toiveammattisi ? 

 - Kyllä mie voisin väittää, että olen unelma-ammatissani hoitajan työssä.  Mutta unelmoin usein myös erä-oppaan työstä pohjois-suomessa.

5. Elätkö unelmaasi edes jollain lailla ? 

- Kyllä mie elän.  Mulla on pieni ja vahna, kodikas ja lämmin talo maalla luonnon keskellä.   Täällä saa kissat ja koirat temmeltää pihalla vapaana ja myös heppoja on mahdollisuus pitää. Meillä on pieni onnellinen perhe, josta saan olla ennekaikkea kiitollisin <3 

 6. Haluaisitko asua ulkomailla?  Missä ? 

-En koe suurta tarvetta asua ulkomailla, sillä olen niin rakastunut suomen luontoon ja sen puhtauteen.  Jos kuitenkin jonnekin lähtisin, olisi etupäässä mielessäni Islanti, pohjois- Kanada tai Norja.  Jonnekin jylhään ja karuun paikkaan luonnon keskelle.

7. Mikä on tärkein taito elämässä ? 

-Olla rehellinen itselleen ja muille. Oikeudenmukainen. Osata nörtyä tarvittaessa - pyytää ja antaa anteeksi.  Antaa mahdollisuus ihmisille heidän taustoista riippumatta, sillä jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden. 

8. Mitä haluaisit ehdottomasti oppia ? 

- öö paljon asioita, sillä osaan suht vähän ylipäätään mitään.  Vaikka olen musikaalinen ja kohtalaisen hyvä laulaja, en osaa nuotteja - ne haluaisin ehdottomasti älytä joskus!  Myös ompelukonetta tahtoisin osata käyttää, sillä rakastaisin mm. vaatteitten tuunailua ja miksei jopa niiden suunnittelua ja tekoa. 

9. Osaatko myöntää virheesi ? 

-Kyllä.  Ei ihminen pääse elämässään eteenpäin, vaan jumiutuu tiettyy lukkotilaan ja sulketutuu syvälle kovettuneen ulkokuoren sisälle, jos ei myönnä virheitään saati pyydä niitä anteeksi.   Tiedän kokemuksesta.   Vasta sellaisesta vapautumisen jälkeen voi  oikeesti tuntea, mitä on elää vapaana.   Tällä hetkellä itse taistelen lukkiutumista ja panssarin kasvatusta vastaan, mutta onneksi olen vahvempi mitä aikoinaan ja uskallan olla heikko ja hauras kun siltä tuntuu.

10. Millainen on unelmien perheesi ? 

-Sellainen, missä panostetaan yhteiseen aikaan ja yhdessä tekemiseen. Mutta jokaisella on kuitenkin mahdollisuus omiin juttuihin myös.  Ei tarvita isoja asioita onnellisuuteen. Pienet yhteiset retket ja vaikka iltalenkki  tekee hyvää suhteelle ja perheen yhtenäisyydelle.  Kotityöt eivät ole työtä, vaan yhdessä puuhastelua ja laatuaikaa. Arkikin voi touhuineen olla juhlaa, kun kaikenmaailman taakat jaetaan ja tuetaan toinen toisiamme.  Suurinta rakkautta on mun mielestä se, että näkee toisen uupumuksen ja ottaa siitä taakasta itselleen kantaakseen - että toisen olisi kevyempi olla edes hetkisen.  

11. Minkä kohteliaisuuden voisit sanoa joka päivä tuntemattomalle ? 

- En osaa sanoa nyt äkkiseltään mitään kohteliaisuutta, mutta itsellä on ollut lapsesta asti tapana hymyillä tuntemattomillekin ihmisille, ihan juuri siksikin että hymy leviää aina ja itselle tulee siitä hyvä mieli. 

Minun asettamat kysymykset teille : 


Millainen on maailmankatsomuksesi? 

Mikä ihmissuhteissa on sinulle tärkeintä ? 

Jos olisit eläin, mikä kenties olisit ?  

Sun lempikengät?

Uskallatko puhua suoraan ? 

Mikä saa sinut raivostumaan ? 

Mitä asioita et siedä hevosharrastuksessa/niiden käsittelyssä?  (ei hevos-ihmisille kysymysvaihtoehtona:  mitä mieltä olet hevosista?)

 Sipsi vai popcorni ? 

Mitä mieltä olen haastajastasi?

Mihin kiinnität ekana huomiota henkilössä, kun etsit seurustelukumppania ? 

Lempimarjasi ?  



Haastan seuraavat blogit: 


Sori hei, tuli muutama vähän hassukin kysymys tonne sekaan - meinasi nimittäin aivot jäätyä kesken kaiken !  :D Mutta vastailkeepa rohkeesti,  niin mie saan käyvvä kyyläilemässä teitä sitten heheheh ! 

Huomasin tässä eräs päivä, etten näe mun lukijalistaani enää tuossa sivussa enkä muutakaan kautta :O   Ainakin ystäväni näki sen omalta koneeltaan, näettekö te ? Ja osaako joku valaista, miten sen saa taas näkyviin tai että miks ihmeessä se on hävinny ? :D

Olisin nimittäin halunnut kaivaa uusia lukijoitani sieltä haastettavaksi, mutta hoksasin myös, että pystyn kommentoineita lukijoitani haastamaan  eli haastan sellaisia lukijoitani, jotka ovat viime aikoina postauksiini kommentoineet.  Valitettavasti en taida nähdä heidänkään blogeissaan lukijamääriä että onko niitä yli vai alle 300, joten hakuammunnalla mennään nyt tälläkertaa :)   

Onni täällä moi!

Moi kaikille äitin, ja tietty myös munkin kavereille ! Äiti käski mun kertoa teille vähän mun kuulumisia, kun musta ei oo kuulemma täällä pahemmin kuulunut vähään aikaan.  Ihan mälsää ja vähän ihmeellistäkin, sillä me ollaan niin paljon yhdessä ja minä oon kuulemma parasta äitin elämässä.  Mutta ehkä just siksi äiti ei ehi kauheesti kirjoittelemaan, vaikka puhuukin jatkuvasti siitä että sillä olis kova halu tehdä jotain ihme postausta - mikähän sekin lie. Ja silloin kun se ehtii, niin se saattaa istua semmosen kirkkaan ruudun ääressä, kuunnella musiikkia ja naputella sormillaan kovasti ja nopeesti.  Minun pitäis silloin malttaa leikkiä kiltisti lattialla ja äiti antaakin mulle siksi aikaa kaikkia kivoja ja jänniä tavaroita tutkittavaksi.

Mie oon kasvanut paljon!  Painoa mulla on nyt 8880grammaa ja pituutta 73 senttimetriä. Musta se on on ihan sopivasti, vaikka neulovan täti jo toistamiseen sanoi äitille, että mun paino on muka liian alhainen. Minusta mä oon kyllä tarpeeksi iso, vahva ja lihaksikas!  Sen painon alhaisuuden takia äiti välillä vähän liikaa yrittää tuputtaa mulle ruokaa, vaikka en mie jaksa olla jatkuvasti syömässä.  Seisominen, konttaaminen ja ryömiminen on paljon mukavampaa,   kaiken tutkimisen ja penkomisen lisäksi.  Kaikki roskikset, laatikot ja oikeestaan kaikki minne ei saa mennä - on tosi kiinnostavia!  Useimiten kuulemma kuvien ottaminen meikäläisestä on vaikeaa, kun en ole aloillani hetkeäkään. Joten äiti käski välittää pahoittelut huonoista kuvista. 

Mä osaan siis nousta jo ite seisomaan tukea vasten ja ottaa sitä vasten muutamia askeleitakin. Äitin yhen kaverin luona mä osasin jo nousta muutamia rappusiakin ylös ja oon mä kotonakin osannu jo nousta ekoille rappusille. Siks äitille ja isille tuli joku  ihme kiire ostaa semmoset jotkut valkeet esteet tuohon meidän rapukkoon, etten pääse sinne kiipeämään enää. Höh.   Mä en myöskään tykkää siiitä, kun äiti aina laittaa mulle semmosen konttauskypärän päähän, koska se on niin hölmön näköinen ja sen nauha kutittaa mun leukaa.  Mutta kieltämättä se on varjellut mua monilta kuhmuilta, kun aina tuppaan välillä ihmeellisesti kaatuilemaan touhujeni keskellä.

Kotitöitten lisäksi ollaan äitin kanssa aika paljon liikenteessä,  se vie mut aina ihan ihme paikkoihin missä on hirveesti ihmisiä. Se on kyllä mukavaa, kun näen paljon kivoja ihmisiä - etenkin kauniita naisia, jotka haluaa ottaa mut heti syliin ja lirkutella mulle. Muutama kaunis naisystävä onkin jo kiikarissa.  Ollaan käyty iltalenkeillä, kylässä äitin ystävien luona, salibandy-otteluissa katsomassa miten isommat pojat pelaa palloa, pulkka-ajelulla ja toissapäivänä käytiin hirmuisen isossa ratsastushallissa katsomassa, miten isot ja valkoiset hepat juoksi tosi hienosti.  Ja äitikin kävi semmoisen selässä keikkumassa jännästi.  Maa tömisi silloin tosi paljon :D

Mulla on alkanut tuleen hampaita. Se ärsyttää, kun ikeniä pakottaa ja koko ajan on semmoinen tunne, että pitää saada purra jotakin lelua, kännykkää tai kaukosäädintä.   Joskus suussa pakottaa niin kovasti, etten enää jaksa olla iloinen tai kova jätkä, vaan silloin jo vähän itkettääkin. Onneks äiti antaa aina tarvittaessa mulle pyllyyn lääkettä, mikä auttaa sitten vähän ajan kuluttua.

Mie oon oppinut syömään itse jo vähäsen sormillani.  Isi tai äiti antaa mulle aina muroja tai pieniä hedelmänpaloja mun eteen ja  osaan pistää ne ihan ite suuhuni.    Ja osaan mie juoda myös nokkamukista ja tuttipullostakin välillä. Tuttipullolla on kyllä toisaalta myös kiva leikkiä, kun velliä lentää joka paikkaan kun sitä pulloa vähän ravistaa tai heiluttelee ylös alas. Jostain syystä äiti ei tykkää siitä leikistä ja aina vie multa pullon pois. Tylsää.

Isi on mun paras kaveri. Se aina pelleilee ja on muutenkin hassun näköinen ja aika karvanen. En voi olla nauramatta sille.  Meillä on omia miesten juttuja, esimerkiksi katsotaan formuloita ja  leikitään mopo-leikkiä.    Lisäksi mulla on paljon muitakin hyviä kavereita, jotka käy mua aina katsomassa ja joitten luona saan käyvvä kylässä.  Toissapäivänä kävin äitin ystävän lasten kanssa leikkimässä sillä aikaa, kun äiti oli ratsastamassa niitten hepalla. Äiti ratsastaa tosi paljon, perjantaina se ratsasti Kuskon ja Kaaman lisäksi kahdella muullakin hepalla.

Olga on meidän eläimistä ihan paras, vaikka kaikki on kyllä ihan kivoja.  Lihis on kuitenkin erityisesti ihanan pehmee, pullea, örisee hassusti ja tykkäis kovasti aina pusutella minua.  Usein äiti ja isi kieltää sitä, koska se varmaan pussailis ja hoivais mua vaikka kuinka kauan, jos vaan sen annettais.  Lisäksi se haluaa vahtia minua ja pitää minusta huolta. Olga on äitille erityisen rakas, koska on ollut äitin koira jo yli 8 vuotta. 

Osaan jutella jo jonkun verran, mutta silti tuntuu että äiti ja isi ei aina ymmärrä mua.  Kuitenkin oon muutamia kertoja sanonut jo "äiti", ja se on ilahduttanut äitiä tosi paljon.  Isi ja äiti juttelee mulle paljon, opettaa asioille ja esineille nimiä ja mie koitan oppia paljon uutta niitten ohjeista. Juttelun lisäksi nauran tosi paljon.  Oikeestaan iloa ja naurua voi löytää ihan pienistä asioista.  Erimerksi, jos äiti päästelee hassuja ääniä ja ilveilee tai jos isi kiikuttaa minua ilmassa ja pärisyttelee mun mahaa. Lisäksi sekä ihmisten että koirien aivastukset naurattaa mua tosi paljon. Äiti olikin ottanut minusta ja isistä videota kun me vähän pelleillään.

VIDEO : Onni löytyy pienistä jutuista

Mutta eipä mulla nyt kai muuta asiata ollut.  Kysyä saapi, jos unohin jottai kertoo tai muuten vaan joku asia kiinnostaa tietää,  moikka !

<3 Onni

Takaisin ruotuun

Niin kun mie vähän ahteri-tuntumallani arvailinkin, oli meikäläisen paino noussut viime viikojen aikana 2 kiloa!  Siis se on aivan uskomatonta, miten omalla psyykkisellä tasapainolla on vaikutus painoon.  Toki toisia ääripäitäkin on - jotkut taas laihtuvat stressatessaan ja murehtiessaan.  Noh, minä en.

En ole ollut kauheen masiksessa tapahtuneen vuoksi, mikä on suorastaan pöyristyttävän yllättävää.  Yleensä pieksän itseäni ja annan kaikilla voimillani henkistä selkäsaunaa luita ja ytimiä myöten.  Mutta nyt jotain on ihan eri tavalla.  Kun astuin vaa'alle   ja näin painon - hymähdin lukemalle ja jatkoin menoa hyvillä mielin. Ehkä olen oppinut olemaan vähän armahtavaisempi itselleni ja olemaan repimättä stressiä tästä asiasta. Ja ehkäpä mun piti ottaa välillä vähän rennommin, että jaksan taas jatkossa panostaa kaikkeen vähän paremmin. Itseasiassa, olekin tuntenut kovaa ikävää herkkulakkoilun ja terveellisen ruokavalion pariin - siitä tulee niin mielettömän hyvä fiilis ja voimauttava olo kaikinpuolin.

nams <3

Maanantaina kävin ystävieni kanssa lenkillä kuutamossa.  Olin niin onnellinen päästessäni taas liikekannalle ja tuntui, että olisin voinut kävellä koko illan.  Voi kunpa kelit olisivat vähän parempia tulevaisuudessa, niin voisin pitää tuota lenkki-tahtia taas yllä.   Tänään ratsasteltuani Kuskon läpi,  purin pikaisesti rupsulta varusteet ja nappasin Karisman tarhasta mukaan ja käytiin kävelemässä 40 minuutin lenkki vielä yhdessä. Kb oli saanut maanantaina ja tiistaina kunnon happotreenit, joten pieni palauttelu/kevyt lenkki oli paikallaan.

Eilen sadesäällä tyydyin lenkin sijasta kaivamaan tv-tason laatikosta pölyttyneen Zumba-DVD:n.  Vaikka sykemittarin mukaan sydän hakkasi tuhatta ja sataa,  vedin silti treenit läpi riemuikas virne naamallani. Olen ehkä maailman huonoin pysymään tuollaisten juttujen menossa mukana, kuitenkin vedin silti täpöllä ja välillä taisin vähän sooloillakin siellä seassa.  Ei sillä ole mitään väliä, meneekö askeleet oikein - kunhan on hauskaa ja rasva palaa!  Jo muutaman päivän ajan eletyäni "terveellisempää elämää" - on taas oloni paljon parempi ja ehkä jopa henkisestikin paljon vahvempi.

Olen jo kahden viikon ajan yrittänyt selvitä hakemaan kulkuluvan paikalliselle salille,  mutta erinäisten kiireitten ja yleisen saamattomuuteni vuoksi en ole toimistolle selvinnyt.  Nyt ajattelin perjantaina oikeasti ryhdistäytyä ja hakea itselleni avaimen kunnon punttitreenien pariin.  Odotan, kuin hullu puuroa että pääsisin vetämään rautaa ylös hampaat irvissä ja karjahtelemaan kun mikäkin hirvisonni  :D

Älkää masentuko lihaksikkuuteni vuoksi - kyllä tekin vielä tuollaisen massan saatte! :DDDD

Mutta nyt pittää lopetella! Lähden tästä seuraamaan kavereitten joukkueen salibandy-ottelua tuohon paikalliselle "urheiluhallille".     Onska tosin on vielä päiväunillaan, mutta eiköhän kohta heräile.  Onnin kuulumisia sitten seuraavalla kerralla, moikka!

<3 Henna

Kenttä testattu kera vatipää-tamman!

Dodii!  Tänään tuli vihdoinkin se päivä, että pääsin testailemaan meidän uudenkarhean kenttämme.  Kovasti olin päivää odottanut ja toisaalta asettanut myös ehkä vähän liiakin korkeat odotukset sekä kentälle, itselleni ja Kaamalle.

Niin kuin tiedän sen itsekin, kenttä vaatisi aikaa kuivua ja painua rauhassa, sitähän se tekee ensi talven aikana. Kuitenkin testattuani kentän, olen vahvasti sitä mieltä että kivituhkaa on epätasaisesti ja se tarvitsisi sitä enemmän tiettyihin paikkoihin.  Mutta tiedän hötkyileväni ja tiedän senkin että kentän pitää saada tekeytyä rauhassa ja ehkäpä siitä toivomastani lanauksesta olisi myös hyötyä jos vaan sellaisen saan. Enkä annan tältä syksyltä nyt sen olla rauhassa ja katson tilanteen ensi keväänä uudelleen - ehkä en ;D  Nyt vaan lisää testailua ja kentän polkemista,   katsotaan miten se siitä muokkaantuu.   Jos tilanne näyttää siltä, että kenttä vaatii lanauksen, lisää kivituhkaa tms - niin teen sen.   Jos en tänä syksynä, niin sitten ensi keväänä vasta.

tässä kohdassa kenttä oli oikein jees....

... mutta muunmuassa tuo takanurkka oli aika hanurista..

 Mä oon just tämmönen pöhelö - malttamaton ja perfektionisti.  Tässä asiassa en kuitenkaan saa nyt hötkyillä, koska jos nyt heti tilaisin lisää kivituhkaa kentälle - saattaisi se sitten olla ensi keväänä, painuttuaan jo liiankin kova.  Hitto mitä ydinfysiikkaa tämä on - en minä vaan tajua! :D

Minä en ollut mikään paras mahdollinen ratsastaja tänään, eikä Karisma ei ollut mikään paras mahdollinen ratsu.  Mutta ei mikään ihmekään.  Se oli vapailla viikonlopun ja siksi ihan jo pelkästään aamusella tarhaillessan ylinenrginen ja tuttuun tyylinsä siksi kärttyinen -  ylivirittynyt kaikesta.  Se töhötti kentän aidoille, kentän vieressä solisevalle ojalle ja tuulessa heiluville pajukoille.  Halusi oikoa kulmat suoriksi ja selvästi karsasti pehmeämpiä kohtia kentän pinnassa.  Se oli kuitenkin taas reipas ja halukas menemään,   ravissa se meni kohtuu kivasti ja polki alusta asti mukavasti alleen.  Laukka olikin sitten taas ihan jotain muuta.  Molemmat nousivat kivasti, mutta neidin mielestä oli tylsää mennä nätisti ja rauhassa, vaan juokseminen kamelin ja strutsin sekoituksena oli paljon kiehtovampaa.

NYT ÄMMÄ MENNÄÄÄN!

TÖTTÖRÖÖÖ!

LET´S GO!

Kuitenkin, enimmät höyryt pois laukkailtuaan - oli meininki jo hieman parempi.  Hetken saatuani sen laukkaamaan edes suhteellisen kuulolla, pudotin raveille ja lopuksi ravitkin menivät oikein hienosti jopa.  Karisma innostuu aina kaikesta poikkevasta ja tarpeeksi virittyneenä sen on hyvin vaikea keskittyä mihinkään johdonmukaiseen, jos hänen mielestään ympärillä on joitakin ärsykkeitä. Tänään se oli erityisen huono, mutta ei hätää -  reeniä reeniä, kyllä se siitä!  Uskon, että tämänpäiväisten energianpurkausten jälkeen ja tulevien päivien reenien aikana polle on taas oma itsensä.

 

Hikilenkin jälkeen pesty ja puunattu Väpsykkä - ehkä minuutin ajan oli puhdas :D

Nyt, kun kenttä alkaa olla edes kohtuullisen "käyttökuntoinen", eli siinä voi suhteellisen hyvin ratsastella - on minulle tulossa muutamia vierailevia tähtiä käymään ratsastelemassa.   Ainakin näillä näkymin tämän viikon lopulla tulee viime keväänä Karismalle hyvin tutuksi tullut  ja minulle ystäväksi muodostunut Tarja ratsastelemaan pitkästä aikaa.    Ja lisäksi muutamia muita uusia tuttavuuksia on tulossa myös, kunhan saadaan ajat sovittua.  Ja lisää testaajia otan enemmän kuin mielelläni, jos nämä omaavat hyvän (heB-->)  ratsatustaidon ja on jonkinlainen taso alla.

Otin vielä pari kuvaa tallin ja tarhan edustalta, jonne siis on ajettu ja levitelty kivi/kallio-mursketta.   Tarhan portin edusta, joka oli siis jotain niin karmeaa katseltavaa lätäköineen ja polvia myöten upottavine  liejukuoppineen - sai  paksun kerroksen mursketta ja nyt ainakin toistaiseksi se näyttäisi olevan oikein mukava paikka heppojen hengailla.  Jos murske ei maksaisi niin maltaita, ottaisin heti useamman lisäkuorman tarhaan ja laittaisin sitä laajemmin kuntoon, mutta mutta... rahat eivät vaan riitä juuri tällä hetkellä.  Nyt tyydyn hetkeksi tuohon ja olen tyytyväinen, että saatiin edes vähän tarhan pahinta paikkaa paremmaksi.

Vuse paalilla mussuttamassa, taustalla ihanan kuiva tarha <3

Hmmh, mitäs muuta tänään tapahtuikaan... Ai niin ! Onnilla oli neuvola ja mie kävin lenkillä !  Mutta koska jonossa on Onnin kuulumis-postaus ja mun laihduttelu-postaus, kerron niistä sitten teille ihan erikseen.   Nyt iltapesuille ja hetkeksi telkkarin ääreen. Adios Amigos!

<3 Henna