pää kolisee tyhjyyttään...

Heräsin tänään taas liian aikaisin. Silti tunsin itseni aika virkeäksi, eikä olokaan ollut huono.   Laskeskelin tuossa, että nukuin tänään yhteensä säälittävät 4 tuntia.  Aamusta en vain yksinkertaisesti saanut unta, pyöriskelin sängyssä ja mietin arkisia asioita.

Mutta nyt saa riittää tuo jatkuva unettomuus-lässytys! Unta ei tule ja sille ei nyt mahda mittään :) Etteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Meikäläisen pää kolisee tyhjyyttään, enkä ole keksinyt mitään "järkevää" aihetta, mistä postata.  Olisihan minulla aiheita kyllä, mutta haluan tehdä ne sitten huolella ja ajatuksen kanssa.    Myös menneisyydestäni haluan tarkemmin kirjoittaa, mutta siihen tarvitsen selkeämmän pääkopan ja muita resursseja. 

 Minua riepoo suuresti tälle hetkellä se, etten ole päässyt "kunnolla" ratsastamaan aikoihin. Siis kentälle harjoittamaan jotain tarkoituksellista toimintaa.   Nyt ajattelin taas aloittaa kenttäilyn paremmin mahdollisimman pian.   Minulla on ollut ongelmana se, että Karisman ratsastaminen kentälle parin kilsan päähän on ollut hankalaa.  Se jumii, säikkyy ties mitä matkan varrella, mutta olemme kuitenkin edistyneet kovan yrityksen ansiosta edes pikkusen. Kuitenkin kaiken säpsyilyn lisäksi se on yksin mentäessä naapurin kentällä hyvin jännittynyt ja siksi ei keskity olennaiseen, vaan painaa kädelle ja vetää itseään vinoon juosten välillä ihan kirahvina. Sitten taas rentoutuessaan se osaa olla todella hyvä ja nätti.

Olen yrittänyt käydä siellä myös kaverin kanssa, jolloin Karismakin tottuisi helpommin kenttään, menomatkaan ja ympäristöön.  Lisäksi sillä voisi jopa ehkä johdonmukaisesti ratsastaa, kun sen ei yksin tarvitse olla ja kyttäillä joka ikistä häiriötekijää :D     En usein saa kaveria mukaan treeneihin, saati sitten kuvaamaan, koska heillä ei välttämättä ole yhtä suurta mielenkiintoa mennä kentällä.   Joskus he kuitenkin lähtevät mukaani kaveriksi ja olenkin arvostanut sitä todella paljon.  Anne, Kuskon vuokraaja, haluaa kehittyä itsekin ratsastajana, ja tänään juuri puhuimme omista tavoitteístamme ja hieman suunnittelimme yhteisiä kenttäreissuja... ja unelmoimme taas omasta kentästä :D 

 Karisma on rentoutunut huomattavasti viime aikoina,  turhat kyttäilyt ja jumimiset ovat vähentyneet, lähes kadonneet.  Tosin uskon, että yksin, matkalla kentälle se ehkä taas keksii jotain hölmöilyn aihetta, matkan varrella on kuitenkin paljon ihan järkyttäviä mörköjä :D.   Muuten kyllä luotto tammaan on kova, ja pienet sählingit eivät minua lannista.  Se on todella herkkä,  myös positiivisessa mielessä.

Neiti vatiaivo

En aio luovuttaa. Aloitamme kenttätreenit pian taas aktiivisemmin ja alamme tekemään oikeasti töitä. Eräs ihminen kyseli, jos voisi aloittaa Kuskolla tunnit kenttäilyn merkeissä, lähinnä istunta- ja kokoamisharjoituksia tehden.   Sehän teroriassa sopisi minulle,  saisin kaverin kenttäilyyn,  mahdollisesti siinä sivussa kuva- ja videomateriaalia.  En kuitenkaan halua ottaa enää vakituiseksi eli viikottaiseksi "tuntilaiseksi"  ketään, koska haluan myös itse ratsastaa rakkaalla luottoruunallani -  se on niin ihanaa vaihtelua, kuin lomaa Karisman ratsastelun välissä.  Lisäksi ruuna tarvitsee viikottain myös rauhallisempia päiviä, jolloin menen sillä itse kevyemmin tai sitten teemme vähän joitain tehtäviäkin.  Se rakastaa myös ilman satulaa menemistä, joten sitäkin koitan ukolle järjestää vähintään kerran viikossa.

Kusko on kiva ratsastettava, opetusmestari sellaiselle, joka haluaa opetella käyttämään kehoaan hevosen hallinnassa. Kovasta kädestä se ei pidä, ja onkin hallittavissa hyvit pitkälti kehon liikkeillä.  Se ei ole mikään superosaava, mutta tietää kyllä jotakin. Puskahevoseksi ihan mukava.  Osaavammat kaverini saavat sen kulkemaan todella hienosti, tekemään käännökset, taivutukset ja väistöt.   Laukka sillä on erityisesti kentällä ajoittan todella jäykkä ja surkealaatuinen,  mutta pitkään säännöllisesti ratsastettuna ja hyvin lämmiteltynä se vetreytyy ja alkaa käyttämään takaosaakin enemmän sekä polkemaan reilummin.  Herra onkin hyvin tarkka jaloistaan ja pohjasta, eikä suostu laukkaamaan, jos sillä on huono tunne pohjasta esim. jos se on liian pehmeä / upottava, tai vaikka yksinkertaisesti epätasainen.   Kaikista vajavuuksistaan huolimatta se on minun silmäteräni, ja erityisesti sitä on kiva katsoa terapiahommissa sekä taitavamman käsittelyssä.

Kusko kaverini käsittelyssä kesällä <3

Mie aina säännöllisesti teen tällaisia hölöpölö- postauksia, kun päässä ei kuulu muutaku huminaa :D   Mutta hei, laittakeepa te ehdotuksia, jos mielessänne on jotain, mistä haluatte tietää!   Koitan hankkia tietyt matskut tulevia postailuja varten, niin päästään taas jännän äärelle mietiskelemään :)

<3 Henna