"Järkytys" kahvitauolla..

Huh huh,  viime- ja tämä yö ovat olleet aikamoista haipakkata työmaalla!  On saanut kyllä juosta ihan kunnolla, että ehtii jokapaikkaan ja että saa tehtyä kaikki perushommat aamuun mennessä.   Mutta, tällaista tämä välillä on, saapahan tämä läskipallo ainakin liikutaa! ;)  hihi

En ehtinyt eilen edes kuvailemaan / etsimään kuvia, saati sitten pohtimaan uuden postauksen aihetta sen syvällisemmin.  Eilen tuli vain nukuttua pitkään, heattua matokuurit apteekista, liikutettua Vuse ja  kahviteltua hetken aikaa kavereiden kanssa.

Oli ihana nähdä edes pikaisesti erästä miespuolista ystävääni, joka tuli kaupungista käväisemään maalla.  Ehdittiin vähän aikaa porukalla istua kahvikupin ääressä ja turista mukavia -  ja vähän henkeviäkin.  Ennätimme hetken aikaa puhua myös arjessa jaksamisesta ja uskonasioista. Totesinkin töihin ajellessani, miten ystävän vierailu toi jotenkin rauhan sydämeen.   Ilmankos oloni oli keveämpi, kun sai kuunnella toisen ajatuksia ja kertoa myös omista tunnelmista.

 Mutta toiseen aiheeseen:

Kuulin radiosta vinkkiä sivustosta, jossa vanha mies on pitänyt / pitää "blogia" vaimostaan, joka kuoli viime keväänä.  Siinä kerrotaan vaimon elämästä ja työurasta, pariskunnan historiasta runsaine teksteineen ja kuvineen,   ja lisäksi käydään todella tarkasti läpi naisen sairastelut,  kuolema ja  hautajaiset.  Olin järkyttynyt-   kyllä hitusen positiivisestikkin, mutta täytyy myöntää, että olin hieman vaivautunutkin.  Olen nähnyt työni puolesta paljon vainajia, mutta minua henkilökohtaisesti hetken aikaa vaivasi kuvat kuolleesta naisesta täällä netissä. Mutta kyllähän niitä kuvia löytyy lisääkin, kun alkaa vaan etsiä.

Jotenkin tuli hetkellisesti olo, että miehellä oli jonkin sortin fiksaatio vaimonsa suhteen, mutta TOTTAKAI, olihan tämä hänen vaimonsa ja elinkumppaninsa.   Ja sivustosta näkee selkeästi, miten hän rakasti vaimoaan ja vaali heidän yhteistä elämää.  Luultavimmin blogin kirjoittaminen oli miehelle jonkinlainen tapa käsitellä vaimonsa kuolema,   ja päästää sitä myöten pikkuhiljaa irti.   Täytyy nostaa hattua, itsestäni ei olisi tuollaiseen.  Tai no, eipä ole koskaan tullut tuollaista ajatusta ajatelleeksi.

Oman blogini kirjoittaminen on minulle tullut todella tärkeäksi  harrastukseksi / elämäntavaksi,  näinkin lyhyellä ajalla.  En ole koskaan perustanut päiväkirjoista,   mutta olen pitänyt kirjoittamisesta, vaikken siinä kovin hyvä olekaan.   Blogin kirjoittamisessa saan purkaa syvimpiä tuntojani, asettaa näkemyksiäni näytille ja pohdiskella muutenkin oman sieluni syövereitä sekä myös ihan arkisiakin asioita.

Blogin kirjoittaminen on jo nyt, kasvattanut minua paljon ja selkiyttänyt pääkoppaani.  Monesti, kun olen kirjoittaessani "joutunut"  asettamaan kaikki ajatukset, faktat ja ongelmat pöydälle nenän eteen, olen sattumoisin kokenut AHAA-elämyksiä ja todennut "niinhän se onkin!"   Tästä on siis ollut minulle todella paljon hyötyä,   ja vaikka olenkin katsonut peiliin sen miljoona kertaa, blogini  on toiminut peilin tehostimena, joka on selkiyttänyt peilikuvaa selkeästi.

Pari ystävääni on todennut myös minun muuttuneen, parempaan suuntaan eikä ehkä pelkästään blogin kirjoituksen aikana, vaan muutenkin edellisen vuoden aikana. Kuulemma epävarmuus, stressaaminen ja vainoharhaisuus on vähentynyt huomattavasti.  Ja siltä minusta itsestänikin tuntuu. Ennen ajattelin jatkuvasti, mitä muut minusta ajattelevat ym. Nykyään asenteeni on, että "jos en kelpaa tällaisenaan, niin ei sekään ihminen ollut minulle oikea"     Tosin jokainen tajuaa, että "tällaisenaan" ei tarkoita sitä, että voi sikailla toisten tunteitten kustannuksella miten sattuu,   ja panna sen aina  oman persoonan tai aitouden piikkiin.  Eihän me kuitenkaan voida miten sattuu toimia, ja minä ainakin toivon, että saan satikutia, jos leikin toisten hermoilla tahi tunteilla.


Herranen aika, taas mie innostuin! Tästä piti tulla lyhyt, typerä, kuvaton postaus!  Nyt tästä tuli vaan kuvaton typerä ja pitkä postaus ;)   Laittakaa muutenkin mielipiteitänne tulemaan, ja toivomuksia postausten suhteen!

Ja te anonyymit, tai ei lukijoiksi liittyneet, laittakaa vaan rohkeasti merkkiä käynnistänne, palan halusta kuulla myös teidän tarinoita ja/tai mielipiteitä!

Kaikkea hyvvää!

<3  Henna