Romantique ilta-ajelu

Kävin eilen illalla nauttimassa ystäväni ravuriruunan kärrykyydistä kera kahvin, lämpimän loimen ja ihanan tunnelman.   Ilma oli kylmä, mutta niin tunnelmallinen, masemat kauniit ja seura hyvää, ettei pientä varpaitten kipristelyä muistanutkaan. 

Tärähtäneet ajelijat :D

 Oli ihana nähdä hevosen "herääminen" tallilla, kun se tajusi, mitä on kenties seuraavana luvassa. Sen ilme oli mitä mainioin, kun kuuli silasetin ym. remmien kilinän, ja näki, kun niitä alettiin sen selkään virittelemään. Tämä ruuna on periaatteessa ex-ravuri, joka toimii perus harrasteratsuna, mutta mitä ilmeisimmin hevonen on parhaimmillaan kärryjen edessä ja todella onnellinen ajoheppana.

Se tuhisi ja tepasteli onnesta, kun kärryt oltiin saatu viriteltyä perään, ja pääsimme hyppäämään kyytiin.   Ruuna-poika olisi halunnut ravailla jo heti ensi metreillä, mutta toki hevonen pitää lämmitellä ensiksi. Saatiin me otettua vähän vauhtiakin tiellä, mikä oli nopeinta, missä itse olen koskaan ollut. Varmasti hevosesta olisi irronnut enmmänkin, mutta otimme rauhallisesti.

Joko mennään?!

 Minulla itselläni henkilökohtaisesti on todella vähän kokemusta raviurheilusta ja ajamisesta,  myös siksi, että olen nähnyt läheltä sen raviurheilun karun ja raadollisen puolen.   Mutta nykyään olen kartoittanut ihan vain mielenkiinnosta kokemusta ja hankkinut toista, positiivista näkemystä asiaan.  Lämminverinen kuuluu pääasiassa raviradoille, ja suurin osa ravureista oikeinkohdeltuina nauttii siitä - niin kuin tämäkin ruuna. Sen silmissä paistoi tuli, kun tajusi, että pääsee köpöttelemään kärryillä, ja hitusen kevyesti hiittaamaankin. :)

Tyytyväinen poika <3

 Olen itse viimeksi kunnolla ajanut penskana kaverini settiksellä, ja siinäpä ovatkin "kunnon" kokemukseni ajelusta :D  Valjastanut / ohjastanut (mite se nyt sanotaan :D)  en ole koskaan omatoimisesti, vaan olen ollut lähinnä avustajana niissä hommissa.  Olen istunut kyllä entisen hoitoheppani kärryjen kyydissä, kun kaverini sillä on ajellut. Vauhti ei tosi päätä huimannut, kyseessä on kuitenkin piensuokki :)

Nyt pääsin itsekin ohjaksiin käsiksi. Ensiksi jännitti, kun en sitä kokemusta tosiaan kunnolla omannut, kun ajetaan kunnon ravihevosella.  Ja kun kyseessä tällä kertaa oli suht reipas ja innokas heppa.   Mutta sama tekniikkahan siinä oli, ja kaikki sujui oikein hyvin.  Tunsin oloni oikein kotoisaksi ohjaksissa, ja hevonenkin oli oikein kuuliainen ja mukava ajettava.

Voin myöntää, että innostuin.  Ajaminen oli huippukivaa ja vauhtia rakavana ihmisenä voisin oikeasti syttyä tähän lajiin.  Uskon kuitenkin, että minun on parempi pysytellä siellä hevosen selässä pääasiassa, ja jättää nuo ravihommat taitavemmille :D  

Mussukka <3

 Karisman mukana sain vanhat hiittikärryt ja valjaat, mutta myin ne tarpeettomana pois. Enkä kyllä olisi uskaltanut ajaa tammalla, oli se sen verran alkuaikoina huonosti käsissä pysyvä ratsastaessa. Olisin luultavimmin löytynyt neitin kanssa jostain 100km päästä, kun se olisi päättänyt "vähän" hiitata :D hihi

Vanhat paskat, nuoha olis levinny jo ekassa hiitissä :D

 Toinen, myös raviurheilua harrastava ja raviheppoja kasvattava, kokenut kaverini on houkutellut minua ravihommiin jo pitkän aikaa. Karisma on todella hyväsukuinen ja kuulemma sen emälinja on kärkiluokkaa :O  Tiesin sen olevan kyllä hyvästä suvusta, koska ravi-valmentaja / kengittäjä on näin minulle kertonut, mutta en tiennyt sen olevan noin arvokas.   Tämän vuoksi kaverini on houkutellut minua teettämään Kaamalla varsan ja tekemään siitä ravurin tai myymällä sen jollekin ohjastajalle/valmentajalle.  Hän sai minut nauramaan vedet silmissä viestillään : "Vaan eikö olis hienoa olla kasvattajana jossain Derbyn tahi Kriteriumin voittajakehässä poseeraamassa Hevosurheilun kansikuvaan pokaali kainalossa :D"    heheheh, minäkö muka? :D


Ei minusta ole tuommoiseen. Ensinnäkin,  hevonen ei ole minulle pelkkä eläin, vaan todellinen ystävä, ja kiinnyn niihin herkemmin, kuin ihmisiin.  En raaskisi laittaa mitään heppaa minnekään kauas kotoa. Kiinnyn ihmisiinkin helposti, joten voitte kuvitella, miten sitten kiinnyn hevosiin,  ja muihin eläimiin.    Jos menisin, ja teetättäisin varsan tammalla,  olisi luopuminen todella tuskallista, ja tuskin sitä raaskisin myydäkkään, vaikka kuinka raskasta ja työlästä varsan kasvatus onkin.  Tarvitsisin sitovan sopimuksen varsan luovutuksen suhteen, että voisin siitä luopua.   En tee itse henkilökohtaisesti lv-varsalla mitään, koska en siitä olisi ravuria tekemässä. Toki siitä "ratsun" saisi, mutta ratsuhepan saa helpommallakin siihen tarkoitetusta rodusta, ja minulla on ihan tarpeeksi työtä Karismassa, kun koitan tehdä siitä edes hyvää herrasteheppaa. Nyt taas lähdin liikaa selittelemään tätä juttua :D


Sitäpaitsi Karisma on niin hyvällä mallilla, ettei uskaltaisi mennä "sotkemaan" sen elämää varsottamisella.  Varsinki tiineyden loppuajalla ratsastelu ja liikutus olisi rajallista, ja myös varsan tulo rajoittaisi sen liikkumista.  Se on rakentanut itselleen niin hyvät lihakset, että olisi sääli antaa sen "lahota" varsomisen takia. 

Poni <3

 Mutta jokatapauksessa, tuo eilinen kärryttely oli sairaan kivaa. Heppa oli hommassa ihan huippu ja nautin koko hommasta todella paljon. Hevonen, joka on luotu tuohon lajiin ja lisäksi nauttii siitä silmiinpistävän paljon,  on mahtavaa katsottavaa.  Varmasti jatkossakin menen ajelemaan kaverini kanssa, aina kun vaan saan  aikaa hankittua sellaisen rakosen, että selviän paikan päälle. Todella ihanaa touhua, kun hevonen osaa ja nauttii <3   




<3 Henna