10 muistettavinta hetkeä kuluneelta vuodelta- haaste

Jej!  Sain ensimmäisen blogi-haasteeni!  Kiitoksia kovasti Kaktulle haasteesta! :) 

Idea on se, että listataan 10 parhainta, hauskinta, ihaninta, kamalinta, mutta mieleenjääneimpiä tapahtumia vuodelta 2011, ja toiveita, odotuksia tai miksei lupauksia vuodelle 2012. Sitten haastetaan vähintään 3 henkilöä tekemään sama, mutta toki muutkin saavat tämän halutessaan tehdä. Haastan: Annen, Sadun ja  Tiinan


Vuoteni on ollut todella vaihteleva,  siihen on sisältynyt reippaasti ylä-  ja alamäkiä.  Runsaasti  iloa, naurua, itkua, hätää ja surua.   Onnistuminen ja epäonnistumisen tunteita.   Listaan nyt kuitenkin tiettyjä hetkiä, jotka ovat jääneet kaiksita voimakkaimmin mieleen :)

1.   Vaihdoin Karismalle uuden satulan  huhtikuussa.  Tein muutamia lisäyövuoroja, jotta sain hankittua satularahat, ja se oli sen arvoista!  Entinen satula oli Karismalle hieman epäsopiva, joten uuden satulan saadessaan tamma alkoi kehittyi kivaa vauhtia ja rentoutua huomattavasti. Ja samalla olen itsekin oppinut ratsastamaan hieman paremmin.  Koko ajan pyritään parantamaan ja tiedän omat puutteeni/kehitysalueeni :)

Kesän alussa pellolla :)

 2.  Rakas Alma- koiramme jouduttiin nukuttamaan ikiuneen 3.5.2011.   Alma oli lähestulkoon 15- vuotias norjanharmaahirvikoira, ja äärimmäisen rakas meille,  varsinkin isälleni.  Isä harrastaa metsästystä ja erityisesti hirvenmetsästystä, joten Alman ja iskän yhteys sekä kumppanuus oli aivan erityinen.  Alma oli myös äidilleni todella rakas ja olisin halunnut olla vanhempieni tukena, kun Alma lopetettiin.  Itselleni myös mummelista luopuminen tuntui pahalta, vaikka tämän voimien hiipuessa viimeisten viikkojen aikana ehdin valmistautua henkisesti rakkaasta perheenjäsenestä luopumiseen.   Nyt kuitenkin Almalla on hyvä olla koirien taivaassa <3

Rakas mummeli <3

 3. Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin,   olimme mieheni kanssa ulosajossa juhannusreissulta palatessamme, kun mieheni nukahti auton rattiin. Mieheni oli jo aiemmin valittanut väsmystä, ja vaikka kehoitin häntä ottamaan välillä torkut, hän halusi ajaa kotiin suoraan, vaikkei minnekään ollut edes kiire. Olin itse tuolloin erittäin kovassa flunssassa ja hyvin väsynyt, niin väsynyt, etten voinut ajaa itsekään.   Nukkuessani, heräsin yhtäkkiä siihen, kun automme suistui ulos tieltä.  Syöksyimme ojan pohjaa kohti n. 90km tuntivauhdilla ja auto sinkoili pitkin ojan penkkoja useita kymmeniä, lähemmäs sata metriä. Ihan katon ympäri auto ei mennyt, mutta ei ollut kaukana sekään.  Auto meni lunastuskuntoon ja oli lähellä, että osumme tien reunassa olleisiin traktorin osiin mm. lumilinkoon ja kyntöauraan.    Kuitenkin auto pysähtyi niin, että emme ehtineet, kuin hipaista laitteita.   Auton lasit olivat hajalla ja kaikki matkatavarat pitkin tien penkkoja.  Ambulanssimiehet ihmettelivät vammojemme vähyyttä. Yleensä meillä on aina koirat matkalla reissussa, mutta oli onnemme, että tällä kertaa jätimme tytöt kotiin viikonlopuksi.  Olen koittanut saada onnettomuuspaikasta kuvia,  ja kun niitä saan, teen selvemmän postauksen aiheesta, joten en selitä tätä asiaa sen enempää vaikka kuinka haluttais  :)

4.  Olen myös selittänyt rakkaan Olga- koirani auton alle jäännin aiemmin, mutta sekin kuuluu kyllä tämän vuoden mieleenpainuvimpiin tapahtumiin.  Onneksi Olga selvisi kolarista pienillä vammoilla, ja tuntuu olevan elämänsä kunnossa :)

Olga norjassa kesällä 2007

 5.  Olimme heinä-elokuussa rakkaani sekä koirien kanssa Muoniossa reissussa 4 päivää.  Kalastelimme muonionjoella ja liikuimme luonnossa.  Minussa on lappalaista verta, joten viihdyn luonnossa samoillen ja veri vetää aina lappiin päin.  Nytkin olen potenut kovaa ikävää pohjoiseen porojen luokse jänkhälle ja tuntureille :)

Suon laidalla

 6.  Kevään ja syksyn välillä tallillani on pyörinyt paljon ihania ihmisiä, joista osa on valitettavasti karsiutunut pois mm. välimatkojen ja muiden syiden takia. Tällä hetkellä minulla käy lähes viikottain 3 eri ihmistä ratsastelemassa, 2 aloittelijaa ja 1 kokeneempi.   Nämä ihmiset ovat korvaamattoman tärkeä apu minulle hevosten liikutuksen suhteen, erityisesti Kuskon vuokraaja, joka voi tarvittaessa liikuttaa ruunaa ollessani poissa kotoa esim. reissussa.  Kuskolla oli myös hoitaja, mutta kätensä vuoksi ei voinut enää jatkaa säännöllistä  ratsastelua/tallihommia, ainakaan ennen kuin käsi on operoitu tai parantunut muulla tavalla. Toivoisin kuitenkin silloin tällöin edes yhden heppavapaapäivän viikossa, joten hoitajalle/talliapulaiselle olisi tarvetta. Toisaalta hitusen joskus harmittaa, että en ratsastele Kuskolla nykyään kuin 2-3 kertaa viikossa, vaikka olen hulluna kyseiseen ruunaherraan. Minulla menee todella paljon aikaa ja energiaa Karisman "kouluttamiseen" ja sen ratsastamiseen,  sitä kun en uskalla antaa kenekään käsiin ilman valvontaani tamman herkkyyden ja arvaamattomuuden vuoksi, vaikka se onkin todella kiltti.   Kusko kuitenkin on entinen terapiaratsu, joten tottunut kyyditsemään erilaisia ratsastajia ja käyttäytyy yleensä todella fiksusti.  Siitä myös näkee, kuinka se nauttii jokapäiväisestä lenkistä ja erilaisista kyytiläisistä.

Retale kyyditsemassä kaveriani vappuna :) 

 7. Syksy oli kaiken kaikkiaan minulle rankkaa, mutta opettavaista aikaa. Opin paljon itsestäni, löysin itsestäni paljon puutteita ja vikoja, joita aion työstää. Toisaalta huomasin, miten ymmärtäväinen, pitkäpinnainen ja nöyräkin ihminen voin olla tarvittaessa.  Ymmärtäväiseksi olen aina itseni tiennyt, mutten koskaan pitkäpinnaiseksi, varsinkin, kun puhutaan ihmissuhdeasioista :D  Tulistun todella herkästi ja olen todella paha suustani suuttuessani. Toisaalta kuka tahansa on jossakin määrin, jos sohitaan tarpeeksi.  Olen viime aikoina pyydellyt kavereilta ja tutuiltani analyyseja minusta ja olenkin saanut mitä hyödyllisintä palautetta.   Paljon parannettavaa on löytynyt, mutta juuri niitä asioita, joita itsekin tiesin.   Sain kuintenkin mitä mahtavinta ja ennen kaikkea, realistista palautetta välillä niinkin typerästä käyttäytymisestäni, mutta kuitenkin pääosin sitä hyvää palautetta aitoudestani ja välittömyydestäni.  Tästä on siis hyvä jatkaa!

Pikkujoulu-look

 8. Syksyllä 3 vuoden työ palkittiin, kun rakas "pentumme"  Iida alkoi vihdoinkin toimia metsästyksessä ja malttoi työskennellä sekä liikkua metsässä johdonmukaisemmin. Iida on todella vilkas narttu, joten keskittymisvaikeudet ovat haitanneet metsästystä ja minä sekä etenkin mieheni olemme kulkeneet syksyisin metsissä koiraa kouluttaen.  22.10 ukkokulta sai karautettua kiväärillä ukkometson alas Iidan lyhyestä, mutta todella siististä haukusta. Itkin vain onnesta, kun huomasin laukauksen onnistuneen ja suuren linnun putoavan sammalmättäällä napottavan koiran eteen.   Syksyn aikana ammuttin myös ukkoteeri pentusen haukkuun. 

9.   Minut oli aiemmin keväällä valittu työpaikkani varaluottamusmieheksi, joten sain syksyllä matkustaa työkaverini kanssa Helsinkiin pariin otteseen koulutukseen, joka oli suunnattu luottamusmiehille.  Ryhmämme oli todella mahtava ja sain tutustua moneen mukavaa ihmiseen.  Viimeinen osa koulutuksesta oli tässä kuussa ja silloin tunnelma oli haikea, kun tiesin etten välttämättä näe näitä ihmisiä enää.   Kuitenkin osan kanssa olen facebookissa kaveri ja puhelinnumeroitakin tuli vaihdettua, siten onneksi yhteydenpito on mahdollista :)

10.  Olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin, joita kaikkia en uskalla erikseen mainita, koska en ole saanut ystäviltäni lupaa julkaista kuvia tai mainita nimeä täällä, enkä ala sitä kysymättä tekemään.  Kuitenkin olen jo aiemmin maininnut Kaktun blogissani ja häneltä tämän haasteen sain, joten hänet uskallan mainita.  Ehdimme tuntea toisemme 2 vuoden ajan netin kautta ja tämän syksyn aikana puhuimme puhelimessakin jonkin verran.  Kun olin Helsingissä käymässä, näimme vihdoin ja viimein ja meillä synkkasi mukavasti. Toivon mukaan pääsen vierailemaan hänen luonaan tulevaisuudessa ja hän minun luonani. Meillä oli sen verran hauskaa tehdessämme  yhteistä videopostausta, joten toivotaan, että saadaan jatkossakin tehdä niitä yhdessä :)

Kaktun koiravauvva Fluffy

 Tosiaan vuoteni on ollut täynnä onnea ja epäonnea, mutta olen tapahtumiin tyytyväinen. Se on pysäyttänyt minut ajattelemaan ja parantamaan asioita elämässäni sekä  vielä entisestä enemmän arvostamaan pieniä arjen iloja.

Silti odotan vuoden vaihdetta ja haluankin seuraavan vuoden aikana kehittyä ratsastajana ja ihmisenä, laihtua ainakin 5 kg  (in your wettest dreams :D )    ja  omasta kentästä olen unemoinut kovasti, mutta se on jo liikaa toivottu ;)  mutta saas nähdä!   Haluan myös antaa enemmän aikaa itselleni ja panostaa omaan hyvinvointiin. Myös aikaa irtiottoihin ja ystäville on järjestettävä!

Oikein hyvää ja rattosata Uutta Vuotta kaikille! 

<3 Henna