Hyvää vappua mussukat!

Nyt on niin kova kiire ja askareita paljon ennen iltaa, etten pahemmin ehdi tänne tarinoimaan pitkästi!  Halusin kuitenkin tulla  toivottamaan teille kaikille lukijoille sekä satunnaisille vierailijoille Oikein hyvää ja railakasta vappua! Itse olen henkeen ja vereen vappuihmisiä, nautin kovasti tästä kevään juhlasta!  Meille on tulossa ystäviä grillailemaan ja chillailemaan, joten illasta tulee oikein mukava ja hilpeä! 

Kuva viime vapulta, Kuskokin näyttäis olevan ihan liekeissä mukana xD

Tässä on tapahtunut viimeisen vuorokauden aikana kaikkea mielenkiintoista, sekä negatiivisesti, että positiivisesti, etten meinannut saada viime yönä unta ollenkaan.  En kuitenkaan ehdi nyt asioita selittämään tarkemmin, koska minulle tyypilliseen tapaan, tarinaa tulisi ja pitkästi!   Mutta palaamme vapun jälkeen asiaan.  Nauttikaa keväästä, auringosta ja ystävistä!  Paljon haleja ja suukkoja!

<3 Henna

Toivepostaus 3: Uhraukseni ja vastalahjani hevosharrastuksen suhteen?

Kiitoksia Janitalle postaustoiveesta!    Hän toivoi minun pohtivan ja kertovan mistä kaikesta olen joutunut luopumaan  hevosteni vuoksi, ja myös toiselta kantilta - elikkä mitä olen saanut niiltä vastalahjaksi.   Voisin luultavasti kirjoittaa tästä romaanin, mutta katsotaan mitä järkevää saan tänne aikaiseksi lyhyemmän kaavan mukaan ;)


"UHRAUKSET" 

Heti ensimmäisenä tulee aika.  Luonnollisesti hevosiin sitä kuluu tuhottomasti,  ja usein minusta tuntuu, ettei vuorokauden tunnit riitä mihinkään ja aika vaan juoksee kuin voimakas koski, sitä ei vaan voi pysäyttää. Voi kun vuorokauteen olisi mahdollisuus ostaa lisätunteja.   Koska pihassani on oma talli,  täytyy herätä aamulla aikaisin päästämään hevoset ulos, hoitaa mahdolliset loimitukset ,siivota talli ym.  päivittäiset toimenpiteet.  Lisäksi heinä on roudattava säännöllisesti paikalle, järjestettävä että rehut, purut ym.  riittävät.   Nyt kevään ollessa kiihkeimmillään, on myös tarhojen siivoukset ja kesälaitumien laittamiset edessä.

Ihmissuhteet kärsivät paljon hevosharrastukseni myötä. Kummasti, lähes kaikki läheisimmistä ystävistäni on hevosihmisiä tai ainakin ymmärtää niitten päälle jotain, joten he ymmärtävät kiireeni ja on kyllä kärsivällisyyttä riittänyt.  Parisuhteeni on kärsinyt varmasti kaikista eniten hevosten vuoksi.  Yhteistä aikaa ei juurikaan ole, koska meillä molemmilla on omat harrastuksemme ja menomme.  Toisaalta minusta tuntuu, että tämän vuoksi riitelemme nykyään paljon vähemmän,  kun emme ehdi näkemään toisiamme kyllästymiseen asti. Joskus mieheni auttaa minua hevosten liikutuksessa, jotta saisimme jotain yhteistäkin aikaa.  Kimmo osaa ratsastaa kaikissa askellajeissa, mutta tiettyjä herkkiä paikkoja suojellakseen, hän tyytyy mieluiten köpöttelyyn ;) Joskus halutessaan joutuisammin kotiin, on hän pyytänyt  laukkaamista :D   Jos Kimmo aloittaisi aktiivisen ratsastelun, olisi hän tuossa tuokiossa minua taitavampi ratsastaja.  Vielä ei ole ukkokulta niin voimakkaasti syttynyt hevosiin, että ihan jatkuvasti haluaisi hevon selkään.

Pojat kesällä 2010

 Hevoseni syö minun kaikki rahat, sekään ei varmaan tullut yllätyksenä.  Maksan hevosten ylläpitokulujen lisäksi tallilainan lyhennystä kuukausittain  ja lisää rahareikiä tuntuu ryntyvän kokoajan.   Olen vähän jo alustavasti miettinyt toisen lainan ottamista kenttää varten, mutta se vaatii vielä asioiden selviämistä. Kaikesta huolimatta olen hieman pystynyt laittamaan joka kuukausi säästöön rahaa ja lisäksi säästöissäni on osa viime kesän lomarahoista.  Näillä rahoilla olen näillä näkymin ostamassa hevosilleni kahden hevosen traileria satunnaisia siirtoja / reissuja varten.  Olenkin ajatellut tehdä tästä erillisen postauksen, jossa kerron vähän tulevan kesän heppasuunnitelmia.  Sen muutoksen olen rahankäytössäni huomannut, että en enää uskalla haikailla muotivaatteiden, kampaamoreissujen, lomamatkojen ja  muitten humputtelujen perään, kun aina pistän elukat ja kodin ykkössijalle. Tosin kotikin on kyllä useasti aika rempallaan ja siihenkin olisi kiva laittaa joskus rahaa.  Esimerkiksi syksyllä kampaamoreissusta haaveillessani ja lähes ajan varatessani tajusin, että hevoset kaipaavatkin hierontaa.  Käytin sitten kampaajaan varatut 100 euroa hevosiin jälleen.  Toisaalta tällä hetkellä ei edes kiinnosta mikään itsensä koristelu, kun itse koristettava ei ole edustavassa kunnossa muutenkaan :D   Joten nekin rahat meni parempaan tarkoitukseen.

Nuo aiemmin mainitut "uhraukset" ovat minun mielestä sellaisia itsestäänselvyyksiä, tai voisiko noin sanoa? Minusta jokainen hevosen omistaja voi samaistua noihin asioihin, joista pitää hevosta ylläpitäessään tinkiä.

Itse kaikista suurimpana uhrauksena olen ajatellut mielenterveyttäni.  Siis älkää ymmärtäkö väärin, rakastan hevosharrastustani tai  totta puhuttaessa elämäntapaani,  ja hevostelu lataa todellakin useimmiten akkujani. Mutta joskus se taas toisaalta vie minulta elämänhalun, kun mihinkään muuhun ei riitä aikaa ja olosuhteet harrastamiselle ovat rajalliset, eikä pääse harrastelemaan monipuolisesti.  Rajallisuus syö minua suuresti tällä hetkellä.   Olen viime aikoina myös saanut kärsiä siitä, että omistan "vain lämppäreitä"  ja tuntuu, että näitten, ihan kivojen harrasteheppojen vuoksi en ole arvokas ihminen tai hevosharrastaja,  enkä todellakaan kiinnostava /  tutustumisen arvoinen.  Minusta on alkanut tuntua vahvasti siltä, että jos tallissani olisi hieno ratsurotuinen hevonen, olisin varmasti kiinnostavampi henkilö.   Kukaan ei  tunnu muistavan sitä, että hevoseni ovat minun perheenjäseniäni ja ne ovat tarkoitettu mukavaan köpöttelyyn, maastohurjasteluun ja harrasteluun ilman sen suurempia tavoitteita ja päämääriä.  Tiedän, mitkä ovat niitten vahvuudet ja heikkoudet, enkä kuvittele niistä mitään suurempaa, mitä ne eivät ole.  Vielä pari kuukautta sitten olin hyvin, hyvin onnellinen harrastukseni kanssa ja iloinen siitä mitä minulla on.  Kuitenkin muutamat halveksuvat kommentit ovat saaneet minut pohtimaan kaikkea naurettavaa ja periaatteitani vastaista.    Usein näin yön pikkutunteina vajoan syvälle synkkyyteen, mutta aamusella tallille mennessäni, Kuskon aamuiset töhinät ja hörähtelyt saavat minut unohtamaan kaiken tämän kirjoittamani tyhjänpäiväisen paskan.

"VASTALAHJA"  

Vastalahjana hevoset antavat minulle vauhtia elämään, rentoutusta, luonnollisuutta ja paljon suuria tunteita.  Kesäyö sumuisella pelolla,   hevosten tyytyväistä rouskutusta kuunnellen  tai  kiitäminen lumisella pellolla ilman satulaa -  Ne ovat sellaisia kokemuksia, joita ei voi mitata millään mittarilla.

Suuren eläimen suuri rakkaus, uskollisuus ja luottamus on mahtavinta, mitä tiedän.  Luottamus täytyy ansaita työllä, mutta se on niin helppo myös menettää.  Tuo höyhenen herkkä suhde on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni, joita haluan vaalia.   Suhde ei missään nimessä ole helppo, ja usein tuntuu, että olisi helpompi lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa.  Mutta en kykene koskaan ajattelemaan asiaa tuota pidemmälle, kanttini ei kestäisi enkä pystyisi tekemään mitään noin konkreettista.   Hyvinä hetkinä en voi sanoin kuvailla, miten suurelta tuntuukaan, kun toinen selkeästi on liimaantunut minuun ja peljätessään painautuu kylkeäni vasten. Laskiessaan turpansa olkapäälleni tai  työntäessään pääsä minun syliin, huokaisee tyytyväisenä. Miten voisin koskaa luopua tuollaisesta rakkaudesta?

 Hevoseni siis vievät minulta ajan ja rahat :D   Mutta vastalahjaksi ne antavat minulle vauhtia, jännitystä, vapauden tunteen ja  pyyteettömän rakkauden ja uskollisuuden.  Sillä ei varmasti ole mitään tekemistä sen kanssa, missä muodossa ratsukko liikkuu tai  harrastaa.  Pääasia että yhteinen tekeminen on kivaa, terveellistä ja säännöllistä.    Ja että molemmat nauttii ilman paineita ja ahdistusta.  Minä olen ollut aina onnellinen näin,  miksi antaisin ulkoisten tekijöiden romuttaa omaa onnellisuuttani?    En keksi yhtään hyvää syytä.   Jos me emme kuumaverisinä pikamasiinoina riitä muille, niin tuskin minäkään tarvitsen heitä :)  En kai voi alkaa omaa minuuttani poistamaan tai myymään rakkaitani sen vuoksi, että olisin toisten silmissä joitain "enemmän"?   Eihän tuossa ole mitään logiikkaa.  Makuasioista voidaan kyllä kiistellä, mutta jokainen järkevä ihminen tietää, että se ei hyödytä.   Meidän jokaisen tulee arvostaa toistemme valintoja ja todelliset ystävät myös kunnioittavat niitä, jos ne eivät satuta ketään tai ole haitaksi itselle.


Menipäs nyt agressiivis-henkeväksi pohdinnaksi tämä tässä lopussa ja huomaan toistavani itseäni säälittävällä tavalla.  Mutta toivottavasti ymmärsitte pointtini, asia on ollut mieleni päällä todella paljon viime päivinä, joten koen pakollisen tarpeen puhua siitä.  Me voidaan kunnoittaa toisiamme ja olla ystäviä elämämänkatsomuksista ja eriävistä näkemyksistä huolimatta ja kuitenkin antaa sille toiselle tunnustusta ja rohkaisua ihan arkisissakin asioissa.

<3 Henna 

Toivepostaus 2: Nyt annetaan puheenvuoro ystävilleni!

Eräs anonyymi toivoi minun esittelevän ystäväni ja kertovan hieman heistä.  Heti alkuun pitänee pahoitella, tässä ei ole kuin murto-osa ihmisistä, jotka ovat minulle tärkeitä.  Toivon, ettei kukaan ystävistäni pahoita mieltään.  Kuitenkin, laskeskelin päässäni, keihin henkilöihin olen ollut viime aikoina eniten yhteyksissä tai ketkä olen tuntenut pisimpään ja  sen perusteella päätin valita henkilöt.    Toki minulla on myös elämässäni muitakin todella tärkeitä ihmisiä, joitten kanssa olen paljon yhteyksissä.  He ovat ns.  tuoreita ystäviä, jotka eivät välttämättä ole päässeet tutustumaan minuun vielä kunnolla. 

Nyt siis esittelen kahdeksan läheisintä ystävääni.  Tästä tulee muuten piiiiiiitkä postaus. Toivottavasti jaksatte lukea :D   Halusin ehdottomasti,  että minä en pelkästään kirjoita omia näkemyksiäni, vaan että myös ystänäni saavat vapaan puheenvuoron ja kertoa ystävyydestämme. Postauksesta en missään nimessä halunnut mitään "Hennan ylistys-postausta" , joten vaadin myös kritiikkiä ja negatiivistakin palautetta annettavan, jos sellaiseen on tarvetta. Ja tottakai sitä huonoa meikäläisessä on,  se on päivänselvä.  Kaikki palautteet olivat hyvin erilaisia ja sen vuoksi todella hyviä  ja sai minut taas katsomaan peiliin. Palautteen luettuani sain taas energiaa alkaa  miettimään omaa elämään ja toimintaani tarkemmin.

Mutta mennäänpäs asiaan : 

JASSE

Jasmin  "Jasse"  on  ehdottomasti vanhin ja minut ehkä parhaiten tunteva ystäväni.  Tämä siksi, että olemme  serkuksia ja siten tunteneet lähes vauvoista asti.  Olemme lähes kokonaan varttuneet yhdessä ja näin ollen voisi jopa sanoa, että tunnemme toisemme läpikotaisin.   Puhun usein Jassesta "oikeana kätenäni" ja sitä hän todellakin on.  Hän on sellainen ihminen, johon voin aina luottaa, kertoa kaiken kaunistelematta ja olla juuri tällainen, kuin olen - ja tulen varmasti hyväksytyksi ja rakastetuksi.  Hän on ihminen, jonka olemassaolo elämässäni on yksi elinehdoistani  ja ihminen, jonka luokse minulla on jatkuva kaipuu.  Harmiksemme yhteinen aikamme on nykyään harvinaista herkkua, kun molemmilla on omat työnsä ja harrastuksensa.  Jasse on musikaalisesti  ja taiteellisesti luova ja todella kyvykäs ihminen ja hänellä onkin kavereittensa kanssa oma bändi, joka on alkanut niittämään mainetta mukavasti.

Jasse <3

Jasse on kirjoittanut minusta niin pitkän kirjoituksen etten voi enää itse tänne sen enempää tarinoida, vaikka varmasti juttua tulisi.   Mutta tässäpä Jassen "analyysi"  meikäläisestä:

"Ystäväni (shhhtoverini), serkkuni, siskoni Henna.

En oikein tiedä mistä aloittaa, ja mihin lopettaa, mutta tässä päällimmäiset mietteeni hänestä.

Henna on pitkäaikaisin ystäväni, sillä olemmehan sukua ja ensimmäistä tapaamistamme en edes muista. Hän on minua pari vuotta vanhempi, joten loogisesti minä olen se nuorempi. Lapsuuteni vietin hyvin tiiviisti Hennan seurassa. Vierailimme usein toistemme luona yökylässä, kolusimme läpi metsät sekä karkkihyllyt, ja yleensä Henna myös kaikki lätäköt: Hän on aina ollut vesipeto ja kun keväällä lähti jostain joesta/järvestä/ojasta jäät, hän oli heti ensimmäisenä siellä pulikoimassa, tai vähintään uittamassa varpaitaan. Ja tietysti salaa. Minä arempana en uskaltanut, ehkä olen myös hieman mukavuudenhaluisempi kuin hän. Muistan kuinka Henna antoi minulle palautetta siitä että en esimerkiksi pienenä kestänyt kylmää, jos olimme uimassa (huom. aloitimme uintikauden heti jäiden lähdettyä, ja tietysti Hennan toiveesta), sillä minä olin se joka tärisi huulet sinisenä järven rannalla tai siitä, kuinka heti uimaan mennessämme (lapsuudenkotini on järven rannalla, joten kesällä emme juuri muuta tehneet kuin asuimme järvessä) minulle tuli vessahätä. Muistan vieläkin kuinka Henna vannotti minulle pienenä ”Nyt käyt sitten ennen uimista paskalla ettei tarvitse heti järvestä lähteä”. Jostain syystä tämä ärsytti häntä Liittyisikö jotenkin kärsimättömyyteen?

Uimiseen liittyy myös saunominen ja saunomiseen varsin hauska tarina. Olimme Hennan kanssa saunomassa (en muista tarkkaan minkä ikäisiä olimme, ala-asteella joka tapauksessa) ja rantasaunassamme on hana, mikä alkaa välillä suhista. Noh, taisimme vihata tätä suhinaa ja tarkoituksenahan tietysti oli laittaa suhinan alettua hana auki, jotta paineet pääsisivät pois putkesta. Jostain syystä sillä kertaa ajattelimme että on varmaan ihan ok, jos hanan laittaa kiinni. Näin siis teimme. Hetken kuluttua tästä, kuului valtava pamaus, jota säikähdimme kamalasti. Juoksimme ulos saunasta siltä istumalta ja muistan juostessamme kuinke Henna huusi: ”Jasmin! Juokse henkesi edestä! Tämä sauna räjähtää!”. Pelkommehan oli tietenkin aivan todellinen, mutta tämä tarina kertoo myös Hennan kyvystä dramatisoida asioita. Tähän hänellä oli taipumusta pienenä, mutta nykyään hän ei mielestäni juurikaan dramatisoi. Täräyttää asiat suoraan juuri niin kuin ne ovat. Suorapuheisuus on asia jota arvostan, sillä itse en siihen aina kykene. Aiemmin Henna joutui kärsimään suorapuheisuutensa takia, mutta nykyään hän luottaa itseensä ja vähät välittää siitä mitä muut hänestä ajattelevat. Se on ollut hieno huomata, sillä olen nähnyt ajan jolloin hän oli rikkinäisempi ihmisenä, monestakin syystä ja joutui miettimään liikaa, joko ääneen tai oman päänsä sisällä. Koin että mitä tahansa tein tai sanoin, ei häntä voinut auttaa.

Kasvoimme yhdessä, kunnes Henna muutti porukoineen Kiuruvedeltä Pielavedelle. Muutto muutti suuresti ystävyyttämme, sillä emme nähneet enää usein. Kirjoittelimme kyllä kirjeitä ja soittelimme, mutta ei sitä voi verrata aiempaan. Tässä välissä ehkä kasvoimme hieman erillemme ja kun seuraavan kerran rupesimme liikkumaan tiivisti yhdessä, olimme nuoria aikuisia. Oli ihana huomata että sama vanha Hennahan siinä onkin ja ”yhteenpaluu” oli varsin luonnollista. Kuopioon muutettuani vietin paljon aikaa Hennan ja Kimmon luona. He olivat suuri tuki ja turva, kuin perhe. Tuohon aikaan, jolloin Henna asui Neulamäessä, hän oli paljon räjähdysherkempi kuin nykyään. Impulsiivisuus ja heikkohermoisuus ovat joskus raivostuttava yhdistelmä, varsinkin silloin kun itse tiedostat ettei ole mitään hätää, mutta toinen saa lietsottua itsensä varsin ahdistaviin sfääreihin. Tänä päivään Henna osaa ottaa rennommin ja se on ollut ihana huomata. Voi itsekin melkein huokaista. Luulen että hän on kasvanut ihmisenä ja saanut itsetuntoa, joka hänelle ehdottomasti kuuluukin. Helpottavaa, että hän osaa jo arvostaa itsäeään Välillä minusta tuntuu ettei hän osaa antaa itselleen tarpeeksi aikaa, vaan painaa menemään asettamalla itselleen todella korkeat tavoitteet. Rentoutumiskyvyssä siis edelleen harjoittelemista.

Nykyään olemme tekemisessä kun arki ja kiireet sallivat. Usein minulle riittää se, että tiedän hänen olevan olemassa. Henna on aina ollut tukenani ja tiedän että hän perheineen on yksi harvoista, joihin voin luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Uskon että hän auttaisi minua vaikka piilottamaan ruumiin, ja saman tekisin minä hänelle.

Henna on eläinrakas ja musikaalinen ihminen. Hän pitää esteettisistä asioista, erityisesti korkokengistä ja antiikista. Hänellä on todella kaunis, heleä ja korkea lauluääni. Hän itsekin on todella kaunis. Hän on hyvä piirtäjä. Hevosistaan hän pitä parempaa huolta kuin moni lapsistaan. Hänen kissansa eivät tiedä hölkäsen pöläystä pahasta maailmasta, vaan kävelisivät luultavasti suoraan krokotiilinkin kitaan. Koirat ovat omia persooniaan, onnellisia pikku piskejä. Ja Kimmo, siinä vasta kova jätkä! Erilaisista maailmankatsomuksistamme huolimatta olemme pitäneet yhtä yli 24 vuotta, vaikka on ollut ryppyjä meidänkin rakkaudessamme. Se on pitkä aika se. Repikääpä siitä!"


 HEIDI

Sitten tulee vuoroon Heidi. Hän on myös yksi vanhimmista ystävistäni ja luottohenkilöistäni.   Heidiin tutustuin ylä-asteella Pielavedellä, kun muutin paikkakunnalle ja aloitin kahdeksannen luokan.  Emme oleet luokkatovereita, vaan "jouduimme"  vasten tahtoamme samaan kotitalousryhmään ja vieläpä samaan pienryhmään.    Aluksi inhosimme toisiamme. Minä ajattelin hänestä ja kavereistaan tyylin, että "Voi piip mitä pissiksiä ja kermaperseitä"  ja taas Heidi ja kumppanit pitivät minua sivistymättömänä mehtäläisenä ja maailaisjunttina.  Eivätkä he olleet minun suhteen väärässä, mutta minä todellakin olin heidän.   Pikkuhiljaa tutustuimme paremmin olosuhteiden pakosta ja olen niin kiitollinen, että jouduin "neljänneksi pyöräksi"  heidän kotsan ryhmään.     Meistä on tullut Heidin kanssa vuosien mittaan erottamattomat,  olemme käyneet läpi yhdessä molempien elämän kriisejä ja seisty toistemme rinnalla hinnalla millä hyvänsä.  Tällaiset ystävykset ovat harvassa nykyään.   Heidi on asunut jo useita vuosia ulkomailla, vaihtaen välillä maata.   Nyt hän asuu Australiassa, mutta on tulossa Suomeen kesällä.   Hänen lomat kotimaassa on vuoteni kohokohtia ja parasta tässä on se, että vaikka näemme harvoin, ystävyytemme ei muutu - vaan pysyy murtumatomana ja aina yhtä luonnollisena.

Meinaan taas innostua :D Nyt on Heidin vuoro.  Hän on kirjoittanut tämä siis ulkomailta, siksi ää:t ovat aa:ta :)

"tiedat etta oot mulle yksi elamani tarkeimmista ihmisista. minulle meidan ystavyydessa tarkeinta on se etta olet ns luottoystava, johon voin aina luottaa 100%, joka on aina rinnalla hyvassa ja pahassa. hienoa on myos se, etta vaikka ollaan niin erilaisia, niin ymmarretaan toisiamme ja arvostetaan toisen eriavia mielipiteita. sun kanssa on helppo olla, ei tartte esittaa mitaan vaan saa olla just sellanen ku milta silla hetkella tuntuu. yleensa on hauskaa ja vitsinkukkaset kukoistaa mutta toisaalta jos on paska paiva ja elama vasyttaa (niinku meilla kaikilla aina valilla) niin senkin voi sanoo ihan suoraan ja sitte olla ormotetaan yhessa. silla ei oo mitaan valia etta nehdaanko kerran viikossa vai kerran vuodessa, ystavyys pysyy silti samana! ihanaa (ja myos arsyttavaa) sussa on myos se etta jos mua joskus (siis taahan tapahtuu tosi harvoin) laiskistuttaa, niin potkit mua perseelle ja keksit jotain piristavaa puuhaa, kuten heppojen kanssa touhuilua! tai kimzin arsytysta juoksemalla pihalla munasillaan! sulla on ehka suurin sydan mita ma tiedan.

huonoja puolia.. ne meinaa aina unohtua kun ei olla pitkaan aikaan nahty. aikaisemmin oisin sanonu huono itsetunto, mutta oot kylla petrannu sen kaa tosi hyvin! ehka se stressaaminen edelleen on pieni ongelma?! oot vahan turhankin tunnollinen aina valilla ja hieman perfektionisti myos. eli siis joskus otat asiat vahan turhankin vakavasti. en maa nyt just ossaa mitaan muuta sanoo, varmasti tulee jotain muuta mieleen kunhan ens kerran nahdaan, nobody's perfect, you know?!

parasta on myos se etta jos joku arsyttaa niin sen voi sanoo aaneen kun ei tartte pelata etta valit menis poikki. niin monesta sopasta ollaan jo selvitty etta ma tiedan et meidan ystavyys on ikuista!! rakastan sua!!!"

Heidi <3

 ANNIKA

Annikan olen aiemmin täällä maininnutkin. Hän on siis mieheni serkku ja entisten hoitoheppojeni omistaja.  Lähinnä heppahommat yhdisti meidät aluksi, mutta löysimme pinnan alta jotain tärkeää, mikä yhdistää meidät ikuisesti.  Annika on minulle kuin pikkusisko, josta kannan välillä huolta ja olen välillä vähän tätimäinen hyysääjäkin kai?   Ikäeroa meillä on  7 vuotta, mutta se ei menoa ole koskaan haitannut.  Meidän ystävyydessä parasta on se, että tykkäämme molemmat seikkailla ja sekoilla omia hölmöjä juttujamme. Olen riippuvainen säännöllisistä Annika-annoksista  :)

"Nonii, Henna on ystävä, johon voi aina luottaa ja joka tuo yleensä aina paremman mielen. Hennan kanssa parasta on olemisen vapaus ja se ettei tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Hennan seurassa tuntee olonsa kotoisaksi ja jos joskus on joku huonosti niin sen saa sanoa pelkäämättä seurauksia. Ihana ystävä, jota en halua menettää ikänä "

Annika <3

ILE

Heli "Ile"  on minun uskollinen neuvonantajani ja henkinen opastajani.  Olisin hukassa ilman tätä "järjen ääntä".   Monesti epätoivoon, paniikkiin tai  muuten vaan synkkyyteen vajotessani otan yhteyttä Heliin, koska tiedän häneltä aina irtoavan oikeat sanat ja hän myös osaa potkia minua perseelle ja takoa järkeä päähäni -  tietysti aina kaikella rakkaudella.   Hänesta on tullut vuosien saatossa myös hengellinen opastaja,   jolta aina pyydän rukousapua ja  viisautta toimia oikein.    Meitä yhdistää lapsuuden rankat kokemukset sekä yhteinen usko.   Tässä Helin kirjoittama teksti.

"henna

ensimmäinen sana joka tulee mieleen hennasta on eläinrakas! Henna rakastaa eläimiään kuin parhaimpia ystäviään. Räväkkä sponttaani nainen jonka herkkyyden näkevät vain ne jotka uskaltavat olla omia itseään. Kaiken ulkonaisen kauneuden alla on upea sydän joka on ihanasti alkanut sykkiä taas palavasti yläkerran isälle! USKOLLINEN ystävä joka ei jätä eikä petä! UPEA nainen, laululintu ja omilla spontaaneilla ja räväköillä valinnoillaan jaksaa viihdyttää ympärillä olevia läheisiään kiitos taivaanisälle IRMASTA!" 

Ile <3

SPYLYKKÖ

Henna "Spylykkö"  <3

Henna, tuttavallisemmin Spylykkö, on rakas naapurini ja läheisimmän miespuolisen ystäväni vaimo.  Häneen tutustuin muutama vuosi sitten ystäväni kautta, kun he alkoivat seurustelemaan.  Olin ollut aiemmin todella huolissani siitä, millaisen naisen ystäväni löytää ja elin hirveässä pelossa, etten tulisi tämän kanssa toimeen. Onneksi asiat menivät kuitenkin päinvastoin, sain lottovoiton!   Henna muutti kaaville miehensä perässä ja minä tietysti halusin pitää huolen, että Hennasta tulee onnellinen täällä korvessa.  Olin jo aikasemmin luvannutkin Markolle, että pidän huolen, että Henna saa seuraa ja että otan hänet ns.  "siipieni suojaan".  En sitten pahemmin tiedä, otinko suojaan - olen lähinnä tainnut aiheuttaa heille harmia notkumalla jatkuvasti heidän luonaan riekkumassa ja myös omalla hölmöydelläni olen järjestänyt Hennan elämään iloa sekä draamaakin.  Vaikka ystävyytemme on tuore ja ollut ajoittan molempien temperamentin vuoksi myrskyisäkin, on parasta suhteessamme se, että aina olemme voineet nauraa kaikelle yhdessä ja myös itkeäkkin yhdessä.   Henna ja Marko ovat minun ja Kimmon elinehto täällä Kaavilla. Ilman heitä elämä täällä olisi todella tyhjää ja tylsää.  Marko on minulle kuin veli   ja  auttaa aina minua ollessani avun tarpeessa tai hädässä.   Esimerkkinä käy vahvasti se, kun Kimmon nukahtaessa rattiin ajoimme viime kesänä ulos tieltä - niin shokissa ja hyperventiloidessani kuitenkin kykenin soittamaan ensimmäisenä Markolle ja Hennalle.  He tulivatkin lähes välittömästi onnettomuuspaikalle  ja  pitivät minusta huolta.  Edes ambulanssikuskit eivät tuntuneet niin turvallisilta.

"Minu silimissä sinä oot yks rennoimista ystävistä joita mulla on:D (öhöhhöö tuliko yllätyksenä:DDD?) Mutta se mikä on tärkeä piirre, niin kaiken huumorin lisäksi siun kanssa pystyy kuitenkin juttelemaan myös vakavista aiheista yms. Sulle voipi sannoo asiat suoraan ja tykkeet sannoo kyllä omat mielipitteesi just niiku ne on turhia hienostelematta!
Kaiken kaikkiaan oot yks parhaimmista ystävistäni ja suuuri tukipilari tiällä savonmailla! Ilima sinnuu olis vaikee olla!:)

hmm.. mitähä negatiivista sitä ossois sannoo.. Harvon tarttee miettii toise huonoja puolia:DD no mut ehkä yks (mikä nyt ei välttämättä kaikissa tilanteissa ole huono) mikä tulloo mieleen niin on hevosasiat, kun ne on niin henkeen ja vereen sulla:D Mut tosiaan, sekään ei omalla tavallaan ole huonoks, mutta sitten näin ystävänä sitä miettii sinun parasta, että eihän menisi sitten niin pakkopullaksi se touhu että et yhtäkkiä osaiskaa nauttia siitä mitä eniten rakastat!:) Mut siinäki kyllä luotan että tiijät omat rajas! En minä oikee muuta negatiivista ossoo sannoo:D ollaanha myö molemmat meleko temperamenttisia vuan voiko sitäkää nyt nii negatiiviseks välttämättä sannoo;D"

JENNI

Jenniin olen tutustunut ystäväni Helin kautta muutamia vuosia sitten.   Yhteinen rakkaus pervoon huumoriin yhdistää meitä, mutta kykenemme puhumaan myös vakavista asioista.  Jennin kanssa elämä on ihanan  vapaata ja rentoo ja tuntuu, ettei yksikään asia ole tabu Jennin seurassa.  Maailman parasta örvellys- seuraa.  Jenni on todellinen atleetti ja timmissä kunnossa oleva eukko, joka on omalla figuurillaan luonut tällaiselle löllyvälle lihavuorelle motivaatiota omankin kropan kuntouttamiseen !  Meidän vapusta tulee varmasti taatusti villi, kun Jenni on messissä. Enpähän ole ainoa, joka porukassa sekoilee :D  Ihana ja rakas ystävä, jonka kanssa saa ollut just oma itsensä ilman, että katsotaan kieroon <3

"Ystävänä sä oot ihana, rehellinen, luotettava, aito, mulle tärkeä ja rakas. Jo ensimmäisestä kerrasta asti ku nähtiin ja juteltiin, musta on tuntunu et oltas aina tunnettu ja oltu läheisiä. Ollaan jotenki samalla aallolla Sun huumorintaju on PARASTA! Oon huomannu et yrität välillä miellyttää ihmisiä, minulle oot aina sanonu suoraan mitä ajattelet ja sitä mä sinussa arvostan. Ja oon tosi otettu kun oot mulle oma ittesi etkä esitä yhtään mitään muuta Voisit soitella vähän useemmin, mut samaa voisin sannoo itelleni onneks pian nähhään

Ihmisenä oot ahkera, sinnikäs, epäitsekäs maalaisjuntti, joka vihaa vääryyttä ja ahneutta. Joskus toivoisin et laittasit ittes etusijalle. Toivosin et kipeenä tai väsyneenä huolehtisit itestäs. Ottasit joskus ihan vaan rennosti! Sulle eläimet on kaikki kaikessa, mikä samalla hirvittää mutta sitä myös ihailen suuresti. Ihana nähä et sulla on joku asia mitä rakastat yli kaiken, mut mitä jos niille jotain sattuu niin miten sun käy?
Joskus vähättelet ittees ja taitojas, mut voin sanoo et oot aika epärealistinen. Sä oot tosi upea, kaunis suomalainen nainen, joka osaa paaaaaljon paljon asioita. Toivottavasti jossain sisällä sydämessäs sen tajuat.

Mä oon tosi kiitollinen kun saan olla sun Ystävä "

Jenni <3 

JENNA

Jennaan olen tutustunut ehkä pari vuotta sitten täällä Kaavilla asuessani. Alkuun meitä erityisesti yhdisti ajoittaiset kyyläämiset poikien säbätreeneissä, sekä hormooni-häiriöistä karsivät lv-tammat.    Jennan kanssa todellakin tuntee elävänsä, se tekee hänestä erityisen tärkeän ja saa minut usein tuntemaan vieroitusoireita. Ei tarvitse olla mitään hienoo extreme- tekemistä, vaan yleensä meidän laatuaika meneekin kahvikupposen ääressä, yleensä vakituisista puheenaiheista jauhaen ja sydäntä purkaen. Tykkäämme molemmat kesästä, vauhdista ja autolla ajelemisesta ympäriinsä - ihan muuten vaan.  Jennalla on aina niin ihanat hiukset ja kampaus päivittäin.    Jenna on kirjoittanut todella osuvasti suhteestamme, joten tässäpä se tulee:

"Ensimmäisen kerran kun tapasin hennan, ymmärsin kyllä heti että mielipiteitä löytyy. Tapasimme iloharjulla poikien sählyharjoituksissa, tais olla rakkautta ensisilmäyksellä jos näin voisi sanoa Sinusta tuli heti minulle rakas ja semmoinen ihminen jolle voin uskoutua kaikissa asioissa, toivottavasti ajattelet rakas samoin minusta

Ystävänä sinä olet uskollinen ja vaikka emme tapaa välttämättä läheskään joka viikko, tuntuu että jatkamme aina siitä mihin jäimme. Meillä löytyy hirveästi samoja mielipiteitä, sinä tosin uskallat tuoda kaiken ajattelemasi julki ja minä jään usein ajatusteni kanssa hieman suusuppuun "suojellen" läheisiäni. Mutta juuri tämä tekee sinusta Sen ihmisen, johon minä tykästyin. Eipähän tarvitse jäädä ikinä miettimään sanoitko juuri sen mielipiteen mitä mieltä todella olet.

Kaiken kauneutesi ja itsevarmuutesi lisäksi sinä olet oikein aurinkoinen ja tässä tulee vähän negatiivistä LIIANKIN AJATTELEVAINEN muiden ihmisten jaksamisesta. Ei koko maailma rakas pyöri sinun käsissä ja jos annat aikaa TAI SIIS KUN SINÄ annat aikaa täästä eteenpäin enemmän itsellesi et ole vastuussa muiden elämästä vaan omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Sinun tulee osata sanoa myös Ei, ei nyt. Tiedät että tarkoitan vain hyvää

Sinun persoona on räiskyvä ja näkyvä, tumma ja tulinen! Ihailen sinussa tarkkaa huolenpitoa eläimistäsi ja rakkaasta miehestä kimmosta sekä perheestäsi.
Lisäksi meitä yhdistää äärettömän rakas harrastuksemme ratsastus,ei varmaan tarvitse edes aloittaa tässä nyt kirjoittamaan miksi :DD

OLET KORVAAMATON MINULLE RAKAS

Jenna
ps ehkä muutama kirj.virhe :DD"

Kauheeta, en löytänyt meistä yhteiskuvaa :O  Kuitenkin, tässä on kaunis Jenna <3

 EMMA

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisempänä tulee Emma.   Emma on kummilapseni äiti ja samanlainen lämppäreihin hurahtanut hevosnainen, kuin minä.   Meitä yhdistää kuumien hevosten ja pikku tinttaran lisäksi menneisyyden haavat, joita yhdessä ollaan paranneltu. <3  Emma aina jaksaa kysyä minulta, miten jaksan ja voin.  Minun ollessa pulassa tai eläessäni raskaita aikoja, on hän aina muistuttanut, että voin kääntyä aina hänen puoleen, jos tarvitsen apua.  Ja näin haluan itsekin toimia häntä kohtaan.   Näemme valitettavan harvoin vaikka välimatkaa on vain parikymmentä kilometriä,  meillä on molemmilla omat työmme, tallimme ja muut puuhamme.  Hienoa on, että kiireistämme ja harvoista laatuaika-hetkistä huolimatta ystävyytemme säilyy ja aina jatketaan siitä, mihin jäätiin. :)

"

• Tästäpä tuloo tarinaa.
• Tutustuin Hennaan 2010 lokakuussa yhteisessä työpaikassamme. Heti ensitapaamisella, ilta-yövuoron raportilla meidän jutut lähti karkaamaan hevosiin Hoksasimme siinä, että olin vuosia sitten käynyt ratsastelemassa Hennan hevosella. Tästä lähti meidän juttu,ja sillä tiellä ollaan vieläkin ja toivottavasti aina! Henna on ihana ihminen,erittäin lämmin (kuuma kissa),luotettava ja huumorintajuinen. Hennalle voi kertoa mitä tahansa,siis tarkoitan että aivan mitä tahansa! Varmasti kuuntelee ja antaa neuvoa jos tarvitsee. Minun on hyvin vaikea kuvailla kirjallisesti ystäviäni, mutta se mikä Hennasta tulee ensimmäisenä mieleen, on ehdottomasti hänen aitoutensa. Ei epäröi sanoa vastalausetta, ja antaa kyllä mielipiteensä julki asiassa kuin asiassa,tämä on ehkä negatiivisin asia minkä keksin,eikä sekään ole kokonaan negatiivinen,se riippuu palautteen vastaanottajasta Minusta on hyvä sanoa asiat suoraan. Huonoin puoli Hennassa on hänen työ, se vie paljon aikaa. Työviikoilla harvemmin nähdään ja vapaa viikoilla Hennan on tehtävä kotitöitä,hoidettava parisuhdettaan,panostettava hevosiin jne. Mutta kyllä yleensä on joku rako löytynyt,jossa on keretty kahvitella. Pyysin Hennaa meidän tytön,Aadan kummiksi miehini kanssa asiasta keskusteltua. Henna on mitä mahtavin kummi valinta,hänen aitoutensa ja myös uskonsa puolesta. Haluan että Aada saa isommaksi tullessaan kuulla ehkä Hennalta enemmän uskon asioita,minun niitä on vaikeampi kertoa,kuten Aada tänään lauloikin minulle "Enkelienkelienkeli tulee ja syö äitin",tuo ehkä kertoo että jutut ei oo ihan perille mennyt Hennan luo mennessä tuntee aina olonsa tervetulleeksi. Ja Hennalla on muuten huippu huumori Love Yoy Emma"
  
  

  

  Vanhat kaverukset Vuse ja Emma <3

Nyt en itse loppuun höpöttele mitään kummempia, koska postauksesta tuli romaani jo nytkin! :)  Toivottavasti jaksoitte lukea, muutkin kuin nämä rakkahat ystäväni!  ;)

<3 Henna

Toivepostaus 1: Unelmani?

Kiitoksia kovasti Saaralle  postaustoiveesta!  Nytpä olisi sitten tarkoitus kirjoitella tänne unelmistani.

Jos totta puhutaan, pääni useimmiten oikein humisee unelmien ylilastista.  Toiset niistä ovat enemmän, ja toiset taas vähemmän realistisia.  Tunnen usein jatkuvana unelmoitsijana olevani  "ahne paskiainen", jolle ei riitä mikään.   Aina pääni kehittelee uusia visioita tulevaisuudesta ja kaikesta mukavasta.   Toisaalta, ilman unelmia, en varmaan odottaisi huomista usein niin innolla. Mutta pidemmittä puheitta alan kertoilemaan tämänhetkisistä unelmistani.  Niitä on aika paljon, mutta koitan listata muutamat tärkeimmät ja tällä hetkellä eniten mielen päällä olevat :)


Unelma 1:  Itsevarmuutta lisää!  Toivoisin saavani edelleen lisää itsevarmuutta ja voimaa olla välittämättä liikaa toisten ihmisten mielipiteistä ja asenteista.  Minulle on ajoittan liiankin tärkeää, mitä toiset ajattelevat. Poikkeuksena ovat ystävieni mielipiteet.  Ne ovat minulle kaikki kaikessa,  tarvitsen heiltä tukea ja tietynlaista hyväksyntää.  Tämä kertoo sitä, että kunnoitan heitä suuresti.   Tahdon, että voisin edelleenkin jatkossa  seisoa selkä suorana ja olla tyytyväinen siihen, mitä olen ja mitä minulla on.   Usein huomaan päätyväni sellaiseen tilanteeseen, että huomaan toisten asenteen elämääni ja hevosiani kohtaan ( jotka ovat siis elämäni ilmeisesti :D ), alan huomaamattani itsekin ajattelemaan, että tarvitsen jotain "enemmän", että tulisin hyväksytyksi tai sopisin paremmin joukkoon.   Naurettavaa ja äärimmäisen pinnallista, eikö vaan?  Naurettavaa etenkin sen vuoksi, että kaikesta tätä vastaan sotimisestani huolimatta tunnen itseni välillä aivopestyksi tässä pakollisen suorittamisen ja ulkokultaisuuden ohjaamassa maailmassa.  Häpeän, kun retkahdan itsekin siihen lankaan ja huomaan nakertavani omia periaatteitani.  Muutamat ihmiset ovat saaneet minut itkemään salaa, kun ovat joillakin tahattomilla kommenteillaan vähätelleet minun elämääni tai siihen liittyviä asioita. Jotenkin on ilmaan jäänyt kysymys, että mitä minun sitten pitäisi olla, jotta riittäisin?     Olen vakavalla mielellä miettinyt, että pitäisi alkaa hankkiutumaan eroon sellaisista vaikutteista, jotka saavat minut epävarmaksi.  Sitä en kuitenkaan halua tehdä, koska asiat, jotka  horjuuttavat minua joskus - ovat minulle todella rakkaita.    Kuitenkin, onneksi elämässäni pyörii sellaisia sielunkumppaneita, jotka jaksavat kannustaa ja muistuttaa minua, jos olen vaipumassa epätoivoon.   Voi, kun muistaisimme tehdä sitä toisillemme useammin, emmekä aina tuijottaisi  vain omaa napaamme.  Kauniit, rohkaisevat sanat eivät maksa koskaan mitään, mutta ovat ihmisen jaksamisen kannalta miljoonien arvoisia.

Unelma 2:   Takaisin hoikempaan figuuriin.   Tässä voin sanoa, että olen hyvällä mallilla tai  lähinnä hyvän motivaation kourissa.  Olen saanut järkättyä itselleni ihan kohtuullisen mukavasti aikaa oman hyvinvoinnin edistämiseen -  ja voi kuinka nautinkaan liikunnasta! Salitreenin / lenkin jälkeinen fiilis ja olotila on ihan mieletön. Olen nyt jo kokenut saaneeni lisää lihasvoimaa, kestävyyttä ja notkeutta. Haluaisin lenkkeillä ja reenailla joka päivä, mutta on syytä aloittaa varovaisesti ja maltilla. Lisäksi on koti, piha, työ, parisuhde ja elukat hoidettavana.   Kuitenkin kaikesta kiireestä huolimatta olisin melkein valmis järjestämään aikaa lenkille vaikka keskellä yötä, kunhan pääsen vaan nauttimaan tunteesta, kun endorfiiniä vapautuu elimistööni ja saan kevyen sekä onnistuneen fiiliksen.    Kyllä tästä pullamössöstä vielä jotain tulee! ;) Voi, kunpa joku päivä olisin yhtä hoikka, kuin alla olevassa kuvassa !

Unelma 3:   Mitä olisi tämäkään postaus ilman mainintaa näistä, rakastettavan rasittavista hevosistani?   Unelmani hevosten suhteen on se, että Kusko pysyisi terveenä ja voisi toimia edelleenkin tallin luottopuksuna kevyitä maastotunteja tehden, ja Karisma saisi itsetuntoa ja kehittyisi harrastehevosen roolissaan.  Haluaisin  jossakin hamaassa tulavaisuudessa saada sen ratsastuskentän pihaamme, jotta pääsisimme olosuhteiden parantuessa monipuolisemmin harrastelemaan.  Rahaa se vaatii rutkasti, ja paljon suunnittelua sekä lisäjärjestelyjä, mutta en halua toistaiseksi katkaista tältä unelmalta siipiä.   Lisäksi olisi ihana saada pihan ympäristö toimivammaksi hevosten ja muittenkin elikoitten suhteen: Paremmat tarhat( myös koirille) , ehkä laidunta yms.   Mutta nämä asiat ovat vielä niin kaukaisia. Joitakin kivoja uusia juttuja on kuitenkin tulossa, mutta kirjoittelen hevosista mielellään sitten erikseen lisää :)

Unelma 4:   Koti ja ympäristö kuntoon.  Kodissamme on vielä paljon pientä tekemistä ja parantamista. Lisäksi unelmoin uuden pihatalon rakentamisesta, jonne saisin saunan ja varastojen lisäksi tehtyä mukavan ja kotoisan vierashuoneen ystävien ja sukulaisten käyttöön.   Joskus huomaan uneksivani kesämökistä, mutta se on vähän turhamainen haave tällähetkellä.  Tärkempää on saada kotitalo, piha ja muutenkin tilukset parempaan kuntoon.  Olen joskus synkällä hetkellä harkinnut lähteväni pois Kaavilta,  että ostaisin hevosten kannalta toimivamman paikan asua ja vaihtaisin radikaalisti maisemaa.   Niin en kuitenkaan voisi tehdä, koska elämäni on tasan tarkkaan täällä.  Kaikki palaset töitten ja ihmissuhteinen kannalta on lähestulkoon kohdillaan -  minun pitää muistaa olla niistä kiitollinen, eikä kurotella turhia pilvilinnoja kohti.

Unelma 5:   Perhe.  Minullahan on periaatteessa jo nyt aivan ihana perhe eläinlapsineen, mutta luonnollisesti haluaisin myös omaa jälkikasvua, edes yhden.  Kuitenkaan, minulla ei ole välttämättä mahdollisuutta tähän  syystä, josta olen aiemmin tänne kirjoitellut. Tarinani voitte lukea täältä.    

Anteeksi,  nyt päänuppini on niin väsynyt, että vaikka minulla on paljon muitakin haaveita,  en nyt enää osaa unelmoida näitten ylläolevien lisäksi mistään muusta, kuin nukkumisesta!  :D   Tässä kuitenkin joitakin tällä hetkellä mielessä olevia unelmiani. Takaan, että niitä pulpahtelee pintaan vielä lisää!   Aion kuitenkin toteuttaa nämä toivepostaukset järjestyksessä ja tarinoida teille sitten muista aiheista tai halutessanne kertoa yllä mainituista asioista hieman syvällisemmin. 

Huomenna olisi tulossa erään, luonnollisesti tuntemattoman anonyymin toivoma, ystäviini liittyvä postaus. Siitä taitaa näillä näkymin tulla MEGAkokoinen!   Syvällisiä pohdintoja ja suuria tunteita luvassa siis!   Huomiseen!

<3 Henna

Nyt kertakaikkijjaan puhkun ja puhisen!

Intoa, motivaatiota ja elinvoimaa siis! Luulitteko kenties otsakkeen perusteella muuta? ;) Olinpas minä nyt sitten olevinani hyvinkin nokkela ja vitsikäs !! :D   Ihana kevät on tullut, muuttolinnut, aurinko ja valoisat illat,   ilman tuoksu ja elämä, joka alkaa herätä taas roudan alta.   Minullakin taitaa olla kevättä rinnassa kaikesta huolimatta! Fiilikset ovat ihanan virkeät ja piristyin tänään kummasti ihanan sään ja hyvän seuran vuoksi!

Sain eilisen kirjoitukseni johdosta muutaman todella kivan toiveen tulevien postauksien suhteen ja  nyt teenkin ahkerasti pohjatyötä, jotta saisin aikaiseksi mukavia ja ennen kaikkea kiinnostavia tekstejä tänne teille luettavaksi.    Lisäksi eilisen jälkeen myös oma pääni on kehitellyt ideoita uusia varten,  kun vaan pääsisin / ehtisin toteuttamaan luovuuttani ja  tekemään ne tänne teille nähtäväksi. Jospa uskaltaisin myös paljastaa teille hieman tulevaisuuden suunnitelmiani ja meneillään olevia projektejani.  Onneksi minulla on tulossa loma, joka on yhden yövuoron mittaista katkoa vaille lähes 3:n viikon mittainen.  Jospa silloin saisin mukavia juttuja aikaiseksi,  pysykääpä linjoilla ystävät! :)  Ja vaikken aina muistakkaan kysellä teiltä toiveita /  ideoita / mielipiteitä / palautetta -  niin silti se on aina enemmän, kuin tervetullutta! 

 Eipä minulla mitään sen kummosempata asiata muuten ollut, ajattelin vaan tulla tänne huutelemaan fiiliksistä ja kertomaan vähän tulevista suunnitelmista. Elikkä pidemmittä puheitta huomenna siis ensimmäisen toivepostauksen aika!  Siihen asti, morjensta toverit! 

<3 Henna

Elämässä eteenpäin?!

Haluan päästä pois synkistä tunnelmista ja jatkaa elämässä eteenpäin.  Setäni hautajaiset / muistotilaisuus on 5.5.,  jolloin tämä ikävä episoodi saadaan "päätökseen".  Kuulostaa todella karulta ja tunteettomalta sanoa noin, mutta tuskin tulen asiaa unohtamaan  edes hetkeen, ennen kuin olemme saaneet tilaisuuden hoidettua pois päiväjärjestyksestä.   Kuulostan edelleenkin erittäin tuneettomalta ja kylmältä, mutta nyt koen vain yksinkertaisesti, että minun on vain pakko ajatella noin, että jaksaisin jatkaa eteenpäin.  Elämä on liian lyhyt murehtimiseen.

 Olen päättänyt käyttää puheenvuoron muistotilaisuudessa. Koen vahvasti, että minun on tehtävä se.   Olen normaalisti todella puhelias, räväkkä ja ulospäinsuuntautunut ihminen, mutta jännitän suuresti "virallisia"  puheenvuoroja. Olen kaikkea muuta, kuin virallinen ihminen.   Puheestani ei todellakaan tule mikään hieno eikä mikään mahtipontinen, todennäköisimmin kerron vain lähinnä pari parhainta muistoa rakkaasta sedästäni ja se on siinä.   En tiedä tuleeko puheesta mitään, mutta aion yrittää. Äitini pyysi minua myös laulamaan, mutta sen tiedän, että siitä ei todellakaan tule yhtään mitään.  Alan usein itkemään laulaessani, koska useimmat laulut, joita laulan -  ovat niin kipeäaiheisia minulle, että herkistyn lähes 100 % varmuudella.  Tässä tilanteessa yhtälö on valmiiksi jo todella kipeä, joten jo pelkkä puhekin arvelluttaa.

Olen kokoenut itseni niin voimattomaksi. En saa mitään aikaiseksi,  ja olen todella huolimaton. Väsyttää loputtomasti.   Onneksi sain viime "yönä"  nukutuksi hyvin,  nukuin yhteensä 14 tuntia lähes tauotta ja nyt koen oloni hippusen paremmaksi. Se on hyvä, sillä tänään alkaa taas yövuoroputki, joka Luojan kiitos on vain 5:n yön mittainen.   Sitten alkaa LOMA!    En malta odottaa :)  Kotona odottaa tekemättömiä töitä iso kasa ja kaikkia muitakin rästihommia on hoidettava alta pois. Lisäksi olisi tarkoitus myös tietenkin  ihan vain relata ja ladata akkuja hyvässä seurassa.

 Jotta pääsisin elämässä eteenpäin, toivonkin teiltä lukijoilta apua, jotta saataisin taas tämä blogi- elämä raiteilleen ja minut kirjoittamaan jostakin muusta, kuin tästä aiheesta. Uskon, että te alatte olla täynnä k.o. aihetta, ja voin kertoa -  niin olen minäkin.

Joten,  toivoisin teiltä nyt toiveita postausten suhteen.   Aiheita ja mielipiteitä asioista, joista teille kirjoittaisin.  Pyrin toteuttamaan toiveet parhaani mukaan.  Olen aiemminkin kysellyt toiveitanne, mutta olen muistaakseni saanut vain  yhden tai kaksi toivetta :)   

Päässäni on toki paljon aiheita, mutta en koe vielä, että niiden on aika tulla "julki".   Haluan vielä pohjustaa niitä pääkopassani ja käsitellä ne loppuun.  En tykkää kirjoitella hetken mielijohteesta, tai siis lähinnä "tunnemyrskyssä",  vaan haluan katsoa asiat monelta eri kantilta ja kirjoitella vasta sitten, kun olen nähnyt asioitten molemmat puolet.   Blogini tarkoitus ei ole halveksua, vähätellä tai loukata ketään.   Pohdin täällä vain asioita syvällisesti ja mahdollisimman monelta eri kantilta -  ilman kenenkään piikittelyä  tai vihjailevaa puukottelua.   Useimmat "agressiiviset" postaukseni ovatkin kaatuneet siihen, että olen tajunnut katsoa myös peiliin ja todeta myös oman tyhmyyteni ja toisen puolen jutussa.

Blogini on lähinnä minun ansiostani ollut todella ankea ja hiljainen. Ja eipä viimeisten postausten perusteella voi kai muuta odottaakkaan.   Toivoisin itsekin hieman piristettä tänne, jotta tämä pysyisi pystyssä.    Joten laittakaa ihmeessä palautetta ja toiveita tulevaisuuden suhteen.

 <3 Henna