Jokainen valitsee oman polkunsa!

Nyt vaalien alla on tämä moraalisota erilaisten periaatteiden välillä leimahtanut tuleen ihan kunnolla. Ihmiset väittelevät asioista kaduilla, netissä ja mediassa hyvinkin kärkkäästi, jopa agressiivisen vihamielisesti.

En ymmärrä, miksi erilaiset mielipiteet ja näkemykset elämässä aiheuttaa niin paljon vihaa ja jossain tapauksissa jopa väkivaltaa?  Miksi emme voi vaihtaa tuntemuksia hyvässä ja rakentavassa hengessä sekä katsoa toista silmiin, paiskata kättä päälle kaiken jälkeen. 

Päädyin vahingossa facebookissa "väittelemään"  tuikituntemattoman ihmisen kanssa meidän homo- presidentti ehdokkaastamme.  Toisen osapuolen kommenteista paistoi selvästi läpi vihamielinen ja kärkäs äänensävy.  Ihmisen tekstistä ja sananmuodoistakin kun voi aistia toisen äänensävyn ja asenteen vastaanottajaa kohtaan.

Jos häneltä nyt kysyttäisiin, olisi hän se hyvä ja suvaitsevainen ihminen,  ja minä sitten taas se tiukkanutturainen ja päähän raamatulla hakkaava lahkolainen, joka vihaa homoja ja muita "luonnonoikkuja".

Näin ei kuitenkaan ole. Itse henkilökohtaisesti olen kristitty ja minulla on tietyt uskonnolliset periaatteet, mutta kuitenkin olen hyvin suvaitsevainen ja yritän ymmärtää ihmisten ratkaisuja mahdollisimman pitkälle.  Mutta on minullakin periaatteeni, joissa olen hyvin peräänantamaton ja jyrkkä.

Itsenäisyyspäivän "gaala"  2004

 En kuitenkaan koe, että ihmiset sotivat keskenään,  vaan NE ASIAT.  Siksi pystyn keskutelemaan ja vaihtamaan eriäviä mielipiteitä yleensä suht. hyvässä hengessä, ilman, että siitä tarvisisi kehkeytyä riita. (Ja nyt en välttämättä puhu sitten parisuhteesta hehehehe ;) )

Silläkin uhalla, että minut nyt leimataan kapeakatseiseksi, ahdasmieliseksi ja syrjiväksi ihmiseksi,   kerron kuitenkin mielipiteeni asian suhteen. Haluan olla rehellinen, enkä teeskennellä muuta, kuin olen.  Tässä tapauksessa olin sitä mieltä, että homo-presidentti on näkemyksineen ja ajettavien asioittensa kanssa ihan jees,  ainoastaan minua myötähävettää, että kristillistä ja perinteikästä maamme itsenäisyyspäivän juhliessa,  vastaanotossa miespari aloittaa tanssimisen tanssilattialla korva suussa,  se näky ei vaan yksinkertaisesti ole luonnollinen, vaikkei heidän rakkaudessaan sinällään mitään pahaa olekkaan. 

Toinen asia on kirkollislaki, en tiedä mitä sille tapahtuisi homopressan myötä.  Itse en tosin kuulu kirkkoon, vaan olen helluntalainen, joten periaatteessa asia ei minua kosketa muuta kuin emotionaalisella tasolla.  Tosin en ole todellakaan mikään "kunnon" uskovainen, hikipinko enkä todellakaan mikään moralisoija tai toisten valistaja. En koe sellaiseen mitään tarvetta.  Puhun uskonasioista muille, jos he niistä kysyvät ja  rukoilen hiljakseen paljon ystävieni puolesta.

Mutta itse en vaan osaa nähdä sitä tilannetta, että homopari astelee kirkkoon "Jumalan kasvojen eteen"  siunattavaksi. Että raamatusta luettaisiin tekstejä siunauksen ohessa, samaisesta kirjasta kun voi lukea, että pyhä liitto on tarkoitettu miehen ja naisen välille.   Minusta tilanne olisi hyvin absurdi.  Että Isä, Poika ja Pyhä Henki sekoitettaisiin johonkin luonnonvastaiseen,  kunnioittamatta sitä,  mitä Jumala on meille luonut. 

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että homoparit ansaitsevat samat etuudet, kuin muutkin avioparit.   Ja he saavat rekisteröidä liittonsa,  sekoittamatta siihen mitään hengellistä.   Ja jokainen saa uskoa, mihin haluaa, ilman, että se vaikuttaa ihmisten väleihin. Itse en jaksa edes ajatella toisten periaatteita silla tavalla, että se vaikuttaisin minun suhtautumiseeni heihin.  Minulla on monta ateisti-ystävää.

Minulla on todella vahvat perusteet uskoa Jumalaan, Hänen ja Poikansa tekoihin.  Joitakin asioita menneistä teksteistäni voi ilmetä, mutta lupaan kertoa tästä hieman syvällisemmin tulevaisuudessa :)

 Palatakseni homoliittoihin sen verran, että en missään nimessä ole itse homoja vastaan.  He ovat minulle ihmisiä siinä missä muutkin ja minulla onkin heitä runsaasti kavereina. Osa heistä ei edes halua mennä kirkossa naimisiin, osa ateistisyistä ja osa siksi, koska tietävät sen olevan väärin ja siksi paheksuttavaa.   He itsekin tietävät minun mielipiteeni asiaan, eikä se ole meidän ystävyyttämme haitannut. Olemme voineetkin keskutella asioista hyvässä hengessä.  Myös  yksi parhaimmista ystäväni on täysin eri mieltä kanssani tässä homojen kirkollisvihkimis-asiassa, mutta silti voimme olla ystäviä.

Väittelyn vastaparini kuitenkin takertui uskovaisten suvaitsemattomuuteen ja ns. "rakastamiseen" toteamalla, "Olkoon siunaamatta "syntisiä" homoja, jos niikseen tykkäävät. Olkoon vaan ylpeitä itsestään puhtoisina siveyden sipuleina"   ja  "Homot on ihan kivoja, mutta syntisiä. Jesse rakastaa niitä muttei siunaa. Sad. Eikä ne nyt herranjumala voi olla valtion virkatehtävissä. Ihan sama minulle edelleen miten uskonnot suhtautuvat homoihin, kun en niistä mitään komppaa. Pitäsköhän huorat vaikka kivittää, vois olla aikamoista. Niin, ja kasvissyöjät on heikkouskosia:D"   


Hän veti hieman överiksi koko homman.   Itse olen koko ajan painottanut, että kaikki ollaan syntisiä ja katuessamme ja parannuksen tehdessämme, saamme anteeksiannon.    Minusta on turha puhua puhtoisuudesta, täällä maan päällä kukaan ei ole sellainen.  Eri asia on sitten se, haluaako tehdä parannusta ja pyytää anteeksi.   Minä en ainakaan välillä yksinkertaisesti muista tai tajua käyttäytyä ja olla synnitön :D  Ja teen usein tiettyjä asioita, vaikka tiedän niitten olevan väärin.

Tunnen paljon "elämäntapauskovaisia", joille sunnuntainen kirkossa käynti on tapa ja sieltä ei osata olla poissa, ja jos ollaan poissa, podetaan huonoa omaatuntoa :D.   Myös uskonelämä on kaavoihin kangistunut, ja monesti he kyttäävät toisten tekemisiä ja tuomitsevat muita.  On olemassa myös "pintauskovaisia", jotka käyttäytyvät seurakunnassa ja muualla "siveästi", mutta toimivat sitten seläntakana ihan toisella tapaa.   Sitten on vielä "armosta pelastetut"  entiset masentuneet, itsetuhoiset, alkoholistit, narkkarit, satanistit ym., jotka elävät  Jumalan armoa ja pelastusta todesta.  Heidän kirjat, todistukset ja kertomukset kokemuksistaan ovat todella voimallisia ja pysäyttävät todella.  Minua lähinnä kaikki kokemus yliluonnolllisesta pelottaa :D


Monesti uskovan strereotypia on todellakin tuo nutturapäinen, elämäänsä kyllästynyt ja toisia raamatun kautta tuomitseva körttiläinen, jonka elämä näyttäisi olevan kuollutta.  Onhan noitakin, valitettavasti.  Mutta ilokseni voin kertoa, että moni uskovainen on ihan normaali ihminen.  Hänellä on vaan tietyt arvot elämässään, jotka ohjaavat häntä tiettyihin päätöksiin.  Mutta jokainen uskovainen voi elää normaalia, onnellista ja EI-kuollutta elämää.   Pitää hauskaa, siinä missä muutkin. Monet ovat täysin absolutisteja, eivätkä käy tanssimassa tms, itse myönnän rehellisesti, etten täysin ole, vaikken pahemmin dokailekkaan. Olen näissä asoissa hieman avarakatseisempi.


Ohhoh, aloin paasaamaan uskovaisuudesta hieman liikaa :D  Tää on niin monimutkainen aihe, ettei minun pääkoppa jaksa tätä enempää käsitellä toistaiseksi. Varmasti jäi paljon sanomatta ja etenkin perustelematta, mutta kysykää tarkennusta tiettyihin kohtiin jos jossakin jäi epäselväksi, niin vastailen mielelläni.   Toivon, ettei kukaan vetänyt tästä palkokasvia nenäänsä ;)

Lopetin tänään yöviikon ja olen ihan tööt. :D  Ihana ystäväni kävi tänään liikuttamassa hevot kanssani rauhallisesti ilman satulaa maastoillen.  Huomenna olisi siivouspäivä ja rehujakin pitää käydä hakemassa. Pitäis myös tehdä lisäravinnetilaus saksaan.    


Mutta nyt hipsin tallille ottamaan hevoset sisälle ja alan nukkumaan piiiiitkät yöunet :) Se on moro! 


<3 Henna