Aina on uusi mahdollisuus!

Palatakseni,  tai no, lähinnä jatkaakseni ystävyydestä ja anteeksipyynnöstä/annosta- juttua, kirjotan jatko-osan uudesta mahdollisuudesta,  jonka mielestäni jokainen ihminen ansaitsee.

Olen elämäni aikana törmännyt pariin ihmiseen, joille heidän pyytäessään voisin antaa mahdollisuuden kaiken tekemänsä jälkeen,  mutta silti ehkä asennoituisin heihin hieman varauksella.   Näittenkin ihmisten kanssa olen kaikesta huolimatta "väleissä" ja hymyilemme sekä juttelemme, kun törmäämme.   Ja vähän pakkokin, meillä on yhteisiä ystäviä ja sukulaisia,  ja olisi naurettavaa kylvää vihaa ja kyräilyä tällaisen porukan sisälle.

 En voi kuitenkaan sanoa, että pidän näistä ihmisistä juurikaan, tai että luottaisin heihin ja juttelisin asioistani heille avoimesti. Koska juuri nämä ovat niitä aiemmin mainitsemiani ihmisiä, jotka ovat käyttäneet elämäni rankkoja kokemuksia minua vastaan - eivätkä ole pyytäneet anteeksi.  Kuitenkin olen itse jo "päässyt yli"  näistä henkilöistä, voin hyvillä mielin ystävällisesti heitä tervehtiä ja istahtaa samaan kahvipöytään.  Kuitenkaan he eivät tule ansaitsemaan minun kunnioitustani, ennen kun ovat nöyrtyneet ja pyytäneet anteeksi.

Vaikka olenkin ihmisenä tällaisissa tilanteissa hyvin peräänantamaton, ylpeä ja jopa julmakin,   olen kuitenkin aina valmis antamaan ihmiselle mahdollisuuden, jos hän sitä vilpittömästi pyytää.  En ole vielä tavannut sellaista ihmistä, jolle en voisi antaa tilaisuutta todistaa olevansa luottamuksen ja kunnioituksen arvoinen. En myöskään usko huhu-puheita tai aseta ennakkoasennetta ihmisiin toisten kertomusten peruusteella.  Haluan tehdä itse omat johtopäätökseni ihmisistä, tuli sitten turpaan tai ei. 

Olen itse tällä hetkellä todella huojentunut.  Kun aiemmin joulun alla kerroin törkeästi sanoin loukanneeni ihmistä, pyytäneeni anteeksiantoa ilman tulosta,   voin onnellisena kertoa, että tilanne on ratkennut :)   Saimme juteltua eilen asiasta ja sain pyydettyä itsekin vielä anteeksi kaikkea sanomaani pahaa ja sain anteeksi.   Ette uskokaan, miten hyvä tunne minulla oli silloin ja on tälläkin hetkellä sisimmässäni! 

En olisi näin onnellinen, jos en oikeasti välittäisi ihmisestä.  Vaikka meidän tutustuminen ja kanssakäyminen on tässä lyhyessä ajassa ollut ajoittain hitusen takkuista ja tahmeeta, lähinnä molempien tahattomien,  hölmöjen sanojen ja sitä kautta väärinkäsitysten vuoksi  -  pidän tästä ihmisestä erittäin paljon.

Minä olen onnellinen,  minä sain uuden mahdollisuuden.  Meistä jokainen ansaitsee sen, jos vilpittömästi nöyrtyy, pyytää tekemiään virheitä anteeksi, on siinä toisen edessä aidosti pahoillaan.

Annetaan toisillemme mahdollisuus, pyytäkäämme anteeksi,  ollaan toisillemme armollisia.  Jokainen ansaitsee armon ja uuden mahdollisuuden.


<3 Henna