Toiset on syntyny kultalusikka suussa...

   

ai kaaheeta mikä kyläkullu! :D luultavasti taas joku pienimuotoinen sekoaminen käynnissä! :DDDD

... minä taas olen syntynyt ruosteinen haarukka perseessä -   poikittain!    :D  Tuo  on minun, perheeni ja sukuni "motto", jolle on naurettu monta kertaa!

Voisin sanoa, että olen ns. rikkaasta perheestä.   Isäni on yrittäjä, lähinnä metallialan, mutta tällä hetkellä on keskittynyt metsäkokeiden ajamiseen.  Muutamien työntekijöiden lisäksi myös veljeni tekee isäni firmassa töitä, mutta lähtee nyt pian armeijaan.

Olen ollut usein huolissani isäni jaksamisesta "uraputkessa" . Niin kauan, kun muistan, isäni teki aamusta iltaan töitä,  useimmiten myös viikonloppuisin, kotona soi puhelin jatkuvaan ja "loma"reissuilla isä puhui puhelimessa ja soitteli toistuvasti ohjeita työmiehille.  Lähes joka ilta isä nukahti nojatuoliin iltauutisten aikaan ja kömpi sänkyyn joskus yhden-kahden aikaan yöllä, ja tekee sitä kyllä nykyäänkin.  Tosin, hän herää usein jo kello 4 :n aikaan, äidin mukaan kuulemma joskus jopa kolmelta :O 

Tuollaista elämäntapaa seuratessa ja siinä sivussa eläessä päätin jo lapsena, ettei minusta tule yrittäjää ja että en kyllä menekään naimisiin yrittäjän kanssa :D  Niin voimakkaasti sain lapsena osan tuosta stressistä ja rahasta - joka revittiin persnahasta.

 Isälläni oli rankka ja niukka lapsuus köyhässä perheessä, jossa ruoka hankittiin luonnosta, asuttiin pienessä torpassa ja naapurin rikkaitten tiluksilla oltiin työmiehinä.  Isäni työkeskeinen ja  luonnonläheinen lapsuus heijastui myös minuun voimakkaasti.  Olen aina ihaillut isääni suuresti ja halunnut ottaa hänestä vaikutteita todella paljon.

Olen jo pienestä asti oppinut tekemään kovasti töitä. Joka ikisen pennin eteen piti tehdä jotakin ja hankin yleensä kaikki ylimääräiset rahani mm. metsätöissä, risusavoitoilla ja muilla töillä. Myös syksyisin keräsin sankkotolkulla marjoja ja myin ne eteenpäin.  Isäni on opettanut minulle monia asioita elämästä mutta kolme ohjetta ovat jääneet pysyvästi mieleeni:
Raha ei kasva puussa.    Rauta on taottava, kun se on kuumaa.   Jäätelöä ei voi syödä ja säästää yhtä aikaa.  

Äitini on aina ollut hieman hellempi tapaus, tosin äitiäni auttelin kotitöissä mielelläni ja sitä vastaan sainkin aina pienen viikkorahan, jolla ostaa karkkia lauantaisin.  Usein tein "kampaajan" töitä pientä rahaa (muutamia kymmeniä pennejä / markkaa)  vastaan,  ja siksi varmaan nykyäänkin mielelläni laitan toisten hiuksia omaksi ja muiden iloksi. :)


Vaikka perheeni on ollut ns. "rikas". Mikään rikkaus ei ole tullut ilmaiseksi, vaan kovalla työllä.   Ja varakkuus ei ole erityisemmin näkynyt minussa, ja siitä osaan olla tänä päivänä kiitollinen.  Isäni opetti minut selviytymään ja tekemään töitä asioiden eteen ja näkemään vaivaa unelmien saavuttamiseksi.

  Koulussa opiskeluaikoina hävetti kulkea aina samoissa vaatteissa,  mutta silloinkin tein töitä saadakseni uudempia vaatteita.  Tein mm. hierojan, henkilökohtaisen avustajan sekä kotitukiopettajan  töitä.   Isäni tulot vaikuttivat sen verran, etten saanut mitään tukia. Isäni kuitenkin maksoi mm. vuokrani, koulukirjani ja antoi vähän rahaa muuhunkin.  Siitä huolimatta elin aika tiukilla.  Mutta tänä päivänä, kun muistelee opiskeluajan "köyhyyttä", osaan arvostaa sitä, että on vaatteita ja rahaa muuhunkin.   Raha ei kuitenkaan ole koskaan ollut minulle mikään "arvo" , vaan sitä tarvitaan nyky-yhteiskunnassa, että selviää.  Nykyään eläminen on niin kallista, saati sitten jos on elätettäviä.

Työnteko onkin minulle todella tärkeää,  ja rakastan työtäni.  Palkkani  ei ole mikään hävyttömän suuri, mutta tulen sillä hyvin toimeen.  Minulla on kuitenki koirien ja kissojen lisäksi kaksi hevosta elätettävänä.  Ne verottavatkin tilipussistani suuren kourallisen, mutta se on sen arvoista.  En voisi enää kuvitella elämää ilman tassun- ja kavionjälkiä pihassani.


<3 Henna