Heppa-kyssäreitä

Sain Iidalta haasteen, jossa heiteltiin mulle heppakysymyksiä laidasta laitaan. Kiitti Iidalle ! :)

Säännöt:

- Haasta 4 blogia.
- Yritä haastaa sellaisia blogeja, joilla on vähän lukijoita.
- Vastaa kaikkiin kysymyksiin.

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Olin pitkään lukenut joitakin blogeja, lähinnä hyvin hevos- tai laihdutuspainotteisia.  Huomasin, miten kiinnyin erityisesti sellaisiin blogeihin, joissa harrastetaan edes hieman itsetutkiskelua  ja pohditaan ihmismielen syövereitä.  Kuitenkaan en löytänyt ihan tarpeeksi perusteellista pohdintaa ja siksi aina saanut sitä kautta käsiteltyä omia huolenaiheita tai enemmäkin sellaisia asioita, joissa halusin  itseäni parantaa.   Ja koska mielessäni pyörii paljonkin ajatuksia, päätin perustaa blogin - väylän, jota kautta saan purkaa ajatuksiani ja jakaa niitä muitten kanssa.  Ja toki toivomuksena se, että joku saa teksteistäni jotain irti ja   mielellään vielä viisastuttaa minua omilla tuntemuksillaan ja näkemyksillään kommentin muodossa. Olen ollut todella onnellinen lukijoistani ja siitä, että tekstini kiinnostavat  ja saavat ajattelemaan.  Ja erityisesti se, että oon saanu tätä kautta tosi hyviä neuvoja <3

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?

En ikinä !   Jo pelkkä ajatus itsestäni kisaradalla saa sydämeni hakkaamaan.  Pelkään kisasuorituksia, minulla on äärimmäisen surkea paineensietokyky eikä mulla taidotkaan riittäisi.   Vaikka joskus unta kisoista näenkin, ehkä alitajuntaisesti unelmoin pelkoni kohtaamisesta.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?

Lapsena säännöllisesti muistaakseni ehkä vajaan vuoden verran, sitten heppaillut hyvin satunnaisesti ja useiden vuosien taukoakin on ollut.  Nyt olen aktiivisemmin ratsastanut aikuisiällä nelisen vuotta.

Kesä 2008,  aktiivisemman heppailun alkemetrejä med ex-hoidokkini, sh-ruuna Torpan Tykki aka Reiskan kanssa

4. Koulu vai esteet?

Oi voi, tykkäisin toki molemmista, koska monipuolisuus olis hevostelussa just suotuisaa ja antoisaa.  Taidot ja kapasiteetti ei vaan riitä esteille, eikä risat polvetkaan anna mun lyhentää jalustinhihnoja pahemmin. Toki kunnollisia olosuhteitakaan ei toistaikseksi ole.   Mutta eipä siinä, tykkään maastoilla sekä yrittää tehdä jotain johdonmukaisempaa kentällä tai pellolla.  Kuitenkaan en voi kutsua itseäni kouluratsastajaksi,  vaan lähinnä sellaiseksi pullamössö-harrastelijaksi :D

5. Valmennus vai kilpailut?

Valkka ehdottomasti !   Unelmoin joskus siitä, että saisin oikein hyvää ja rakentavaa opetusta sekä palautetta ratsastellessani, jotta pääsisin paremmin kehittymään.   Jännitän kuitenkin kovasti opetusta, koska minulla on traumoja lapsuuden ratsastustuntien ylimielisistä ja simputtavista ratsi-opeista, sekä kentän laidalla ilkkuvista lapsista. Muutenkin paineistan itse itseni herkästi. Kuitenkin toivoisin, että kentän valmistuessa ja ollessani taas paremmassa treenikunnossa, pääsisin joskus asiallisen, lempeän mutta napakan ammatilaisen silmän alle  ja tekemään ihan aikuisten oikeesti töitä. 

6. Poni vai hevonen?

 Voeh, rakastan poneja !  Hitto ku en vaan ole sopivan kokoinen niille !  Toki joku kärryttelyponi olis kiva, jolla voisi sitten lapset ratsastella.  Varsinkin joku risteytysponi/russi/issikka olisi niin mun mieleeni,   poneilla on niin kivoja kutkeitakin välillä ja jos mulla olis poni, sillä pitäis ehottomasti olla vähän kutkeita.   Ei poni ole poni, jos sillä ei ole mitään koiruuksia mielessään :D Mutta jos lasten käyttöön tulis, niin ehottomasti kuitenkin selväpäinen.

Kuitenkin rakastan myös hevosia oikeestaan rodusta riippumatta, oikein isot ja tikissä kunnossa olevat yksilöt hivelevät silmääni.

Blondin kanssa jolokottelua talvella 2012,   videolaatu

7. Onko sinulla hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?

2 omaa.  Suomenhevosen ja lv:n  risteytysruuna Cuzco   ja Lv-tamma Karisma Boss

Karisma

Cuzco (teksteissä useimmiten Vuse tms. )

8. Oletko hypännyt kiinteitä esteitä?

Tarkoitat varmaan jottai kenttä-esteitä ?    Oon hypännyt issikkavaelluksella jotain pientä ja matalaa bankettia sekä tosi alkeellista tukkiestettä. 

9. Lempi hevosrotu?

 En osaa jaotella hevosia lemppareikseni rodun tai ulkonäön suhteen. Toki jokin hivelee silmää enemmän ja voi olla ominaisuuksiltaan parempi, mutta mulle merkkaa luonne ja persoona niin paljon enemmän.  Vähän niin kuin ihmisissäkin. 

10. Korkein este mitä olet hypännyt?

Öö oisko ollut joku säälittävät 80-90 cm yksittäisenä joskus vuonna nakki.  Taidettin rymytä sellaisen yli entisen hoitoheppani Reiskan kanssa.   Omilla en juurikaan hyppää, Vusella joskus  mielenvirkeydeksi pientä, 3:n esteen "rataa"  tai sitten yksittäistä mennyt.  Taitoo sillä ei ole, niin ku ei omistajallakaan,  mutta intoo siitäkin eestä :D    Alkukesästä ehdin ottaa pari estehyppelyä ruunan rupsun kanssa, mutta sittenpä raskaus tulikin ilmi, ja estehyppelöt jäi siihen.   On se sen verran epämääräistä rämpimistä välillä, että miksi ottaa turhia riskejä.

Reiskan kanssa pikkuestettä v. 2009

Pakollinen persekuva ? :D

Mutta tässäpä oli kysymykset, kiitos  näihin oli kiva vastailla!

Haluan haastaa ihania lukijoitani, tässäpä tämän haasteen haastettavat tällä kertaa :

Petra
Julia
Riikka
Jenna


<3 Henna

Suru saapui sydämiin

Eilen oli harvinaisen rankka päivä.  Vaikka se oli myös rankka meille monelle läheltä eläjälle, on ainakin minun tunteeni tällä hetkellä varmasti niin mitättömät siihen verrattuna, mitä mahtaa ystävälläni olla.  Kuitenkin ystävän tuska sattui paljon minuunkin.  Voin vain kuvitella hänen tuskansa, ja koittaa kulkea hänen vierellään niin, että voisin ottaa edes vähän hänen taakastaan pois.  Tai edes olla vain läsnä, jos en muuta voi.  Silti koen itseni todella avuttomaksi,  vaikka tiedän hänen todella arvostavan läsnäoloani ja sitä vähäistäkin apua, mitä kykenen antamaan. 

Hänen rakas hevosensa jouduttiin tuudittamaan ikiuneen lähes 2:n vuorokauden taistelun jälkeen.  Kaikki, mitä vain kotiolosuhteissa voidaan tehdä ähkyn hoitamiseksi, oli tehty.  Hirveä määrä kävelytys-tunteja yötä päivää, useampi eläinlääkäri- käynti,  paljon rukouksia ja kyyneleitä.   Kuitenkaan mikään ei auttanut, eikä enää eilen illalla mitään ollut tehtävissä.  Saatoin ystäväni tukena hänelle niin rakkaan hevosensa viimeiselle matkalleen.  Lopetus oli ns. "kaunis",  nopea ja kivuton - mummeli pääsi rauhallisesti tuskistaan ja nyt saa laukkailla viherämmillä niityillä harja hulmuten.   Se tulee laukkaamaan kanssamme, missä tahansa me ihmis- ja hevosystävät liikummekin.  Muistelemme lämmöllä ja varmasti emme unohda tamman persoonaa, jonka jättämää aukkoa ei pysty mikään tai kukaan vähään aikaan täyttämään. 

Hevonen oli minullekin rakas, vaikkei oma ollutkaan.  Niin kuin aiemmin olin maininnutkin tässä haastepostauksessa , millaisista ominaisuuksista hevosessa pidän -  tämä hevonen juuri kuvailemani sellainen. Minun mieleinen.  Enemmänkin.

"Hevosella pitää olla jokin ässä hihassa eikä se saa olla luonteeltaan mikään lapamato.  Kiltti ja nöyrä ihmistä kohtaan, mutta kuitenkin myös pilkettä silmäkulmassa. Ja energiaa!"    

Ja sitä hevonen todella oli.  

Tämän ystävän kanssa sai huoletta lussutella ja laukkailla maastossa ilman satulaa.  Ainahan meillä oli jotain säätämistä keskenämme, tai enemmänkin neuvotteluja vauhdista -  mistä tykkäsin paljon.  Siinä vaan oli sitä jotain. Mummeli oli välillä todellinen jästipää, sitkeä suokkipulla, joka ei periksi antanut.  Sillä oli ihmisen luonto ja astetta enemmän sähköä pääkopassa, mitä monella muulla kaakilla. Se ei ollut mikään tusinaponi.  Ehkä siksi juuri tätä yksilöä rakastinkin, sen silmien pilkettä ja välillä niin riemastuttavaa figuuria keskellä laidunta.  Voi että...  Nyt tarvitsen taon kirjoittamiseen.

Voin kirjoitella tänne omista tuntemuksistani, mutta silti koen tästä postauksesta  vähän huonoa omaatuntoa.  Minun suruni ei ole mitään ystäväni suruun verrattuna.  En voi kuvitellakkaan.   Sen tietää vasta sitten konkreettisesti, kun on minun vuoroni kokea tuo sama tragedia.  Päästää irti omasta rakkaasta.  Kuka tietää, tuleeko aika kuinka pian.  Ei kai tuollaiseen ole koskaan valmis.

Meidän talli oli tänään hiljainen. Hiljainen hetki tuli ihan luonnostaan. Kyllä kaveritkin vaistoavat toisen lähteneen.   Omakin elämä omalla tallilla oli vaikeaa.  Jotenkin touhuilu tuntui raskaalta ja omat ajatukset vähäpätöisiltä.  Ja niitähän ne nyt ovatkin.

Lohdutuksena ystävälleni,  oli hän varmasti paras mahdollinen omistaja hevoselleen.  Hevosen silmistä, eleistä ja kaikesta näki, miten se oli leimaantunut ihmiseensä.  Sillä oli hyvä olla kodissaan ja sitä rakastettiin koko sydämestään.

Heippa rakas suokkimummo, me kaikki kaivataan sinua.

Rakkaudella,  täti

nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvos siellä nään
rakastun uudelleen

<3 Henna

Kurinpalautuksen aika!

Vaikka elämäni kilometreillä on ollut erityisesti vuosia aiemmin paljonkin kuoppia ihmissuhteissa ja puukkoakin selkään on tullut, en enää koe tarvetta itsesääliin. Päinvastoin.   Olen alkanut miettimään omaa käytöstäni  ja sitä, mitä mun pitäis parantaa ollakseni parempi ystävä ja ylipäätään ihminen kaikenkaikkiaan.   Koska jos en ole hyvä ystävä,  miksi ihmeessä ansaitsisin hyvän kohtelun itsekään ?  Näitä on hyvä miettiä ihan jo senkin vuoksi, että kohta elämässämme on pieni mies - joka luultavimmin imee vanhemmistaan runsaasti vaikutteita, jotka heijastuvat lapsen loppuelämään ainakin jollakin tavalla.  Jotta lapsesta tulisi mm. reilu ja rehellinen  - on minun itsekin oltava sellainen. Haluan ylläpitää hyvät eväät elämässäni, jotta niillä voisi varustaa myös oman jälkikasvun, jotta tämä pärjää maailman tuulissa ja voi seistä selkä suorassa.

Olen muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana ja se kaihertaa minua.  Vielä reippaat puoli vuotta sitten olin paljon virkeämpi, aidosti kiinnostuneempi toisista ihmisistä, positiivisempi ja ehkä jopa varovasti sanottuna hieman lojaalimpi.  Kuitenkin jotakin tapahtui -  minä sulkeuduin.  Luultavimmin se johtuu lihomisen johdosta murenneesta itsetunnosta, raskausajan uupumuksesta ja masentuneisuudesta sekä muutamista pettymyksistä ihmisten suhteen.   Nyt aion kuitenkin nämä asiat myöntämällä ja kohtaamalla järjestää asiat ja yrittää päästä samaan tilaan kuin ennenkin.   Se kuitenkin vaatii oman ryhdistäytymisen lisäksi myös ihmissuhteiden järjestelyä - tai lähinnä siivousta.  En ole ainut lähipiirissäni, joka tämän asian kanssa painiskelee, joten uskallan tästä avautua sen vuoksi, että voin varovasti puhua myös toistenkin puolesta hieman.

Petyin jossain vaiheessa siihen, ettei ystävyyden eteen kehdata nähdä vaivaa.  Siihen, ettei toveria auteta mäessä,   vaan mielummin valitaan se helpompi tie.  Mennään siitä, mistä aita on matalin.  Ihmisten itsekkyys ja laiskuus suhteissa vaivaa minua.   Myös se, että saa kuulla toisen puhuvan sinun henkilökohtaisista asioista / sanomisistasi muille, jopa niistä aroistakin.   Sellaisille, jotka eivät sitten välttämättä olekaan niin lojaaleita, että olisivat asiasta hiljaa. Parhaimmillaan vielä vääristellään asioista.  Aina on vaan pakko kertoa asiaa eteenpäin ja oikein mässäillä jutulla.  Olet aikaisemmin luullut avautuneesi luottamuksellisesti ja kohtahan tarina tulee sinulle takaisin, joskus liioteltuna ta sitten ihan uudessa kuosissaan.  Onko meillä omaa elämää onko ?   Olen itsekin joskus sortunut k.o toimintaan, tosin ilman tuota vääristelyä -  mutta sen on loputtava ja just nyt!

Periaatteessa minua ei juurikaan haittaa se, että esimerkiksi ystäväni keskenään keskustelevat minusta selkäni takana ja jopa ihan topakkaankin sävyyn. Haluan vilpittömästi uskoa siihen, että he tekevät sen rakkauden hengessä ja lähinnä kritisoivat sekä päivittelevät esim. minun välillä niin stressaavaa tai yli-ennakoivaa luonnettani. Se on ihan okei, koska tunnistan nämä puutteet myös itsekin ja kritisoin itseäni myös ääneen.  Toivon kuitenkin että kaikki voidaan sanoa myös minulle henkilökohtaisesti ja niin on useimmiten tietääkseni käynytkin.  Itseasiassa, kaikista rakkaimpia ystävyyssuhteitani ovat juuri sellaiset, missä ollaan todella tiukkaankin sävyyn puitu asioita ja  nuhdeltu toisiamme - ja silti voidaan katsoa toista silmiin, nauraa omalle hölmöydellemme ja jatkaa eteenpäin.  Sopia erimielisyydet ja antaa anteeksi. Minä ainakin olen niin usein tarvinnut anteeksiantoa ja ymmärrystä.  Jos huomaan, ettei sanat ole aitoja, ja saa jatkuvasti epäillä ihmisen todellisia tuntemuksia - ei ystävyys syvene koskaan sen pahemmin eikä sinetti kahden sielun välillä tiukkene. 

Kuitenkin, olen myös huomannut sellaista käytöstä, mitä itse en voi henkilökohtaisesti sietää.  Sitä, että puhutaan toista, mutta sitten käyttäydytään muualla eri tavalla. Itse olen mielummin yksin, kun huonossa seurassa, enkä todellakaan tyydy vähempään.  En oikein lämpene siitä, että asiani leviävät "ei niin läheisten" henkilöiden korviin,  etenkään sellaisten, joilla ei tunnu olevan omassa elämässään juurikaa muuta hohtoa, kuin se - että saa pähkäillä toisten asioita ja parhaimmassa tapauksessa iloita toisen epäonnesta.  Uskokaa tai älkää, sellaisia ihmisiä on.   On myös ihmisiä, jotka eivät rohkene kysellä asioita suoraan, vaan utelevat niitä esimerkiksi henkilön puolisolta tai lähipiiristä.  Olenkin alkanut ajatella ja naureskellut, että olen varmaan niin pelottava ja sanavalmis ihminen, ettei kukaan uskalla kysyä minulta mitään :D Olen toki saanut "vihamiehiä"  (liian vahva sana, mutta menköön)  ihan jo sen vuoksi, että omaan vahvat periaatteet ja olen usein aivan liian puhelias.  Olen tietyissä asioissa turhankin jyrkkä ja siksi ehkä kai ansaitsenkin vähän paheksuntaa välillä. 

Kuitenkaan minun tilanteeni ei välttämättä ole näissä edellä mainituissa tapauksissa aina niin vakava, mitä se saattaisi olla jonkun toisen tilanteessa. Niin kuin juuri nytkin tällä hetkellä, bloggaan suhteellisen avoimesti elämästäni, enkä pahemmin koe, että minulla olisi mitään hävettävää tai ylipäätään menetettävää. Mutta joillakin saattaa olla,  tai sitten he haluavat muuten vain pitää oman elämänsä vähän enemmän omassa tiedossaan.  Ja hyvä niin, ei kaikkien todellakaan tarvitse olla kuin avoimia kirjoja, joita toiset voivat selailla milloin huvittaa.  Kaiken tiedon ei tarvitse olla aina nähtävillä.  Kuitenkin ystävyyssuhteissa toivon kovasti, että jos minun odotetaan kertovan avoimesti kaikki asiani, toivoisin sitä hieman myös toiselta osapuolelta.

Vaikka tiedostan vahvasti, että blogiani käydään lukemassa suunnasta sun toisesta, ilman sen isompaa palautetta - en koe silti siitä mitään mielipahaa, päinvastoin. Vaikka toki sanallista palautetta toivoisinkin sekä kokemuksien ja tuntemuksien vaihtamista puolin toisin. Ja nautin todella siitä, jos tekstit aiheuttavat keskustelua, tai jos joku niistä saa iloa itselleen.  Bloggaamisen kautta olen päässyt tutustumaan todella moniin ihaniin "blogi-ystäviin", joitten kuulumisista ja jutuista olen tullutkin riippuvaiseksi.  Joskus oikein tuhahdan, kun en kuule heistä muutamaan päivään :D Terkkuja vaan lukijoilleni, joilla on myös omat bloginsa rustattavanaan ! <3 

Mutta jokatapauksessa, jatketaampa:  Pettymysten kautta, olen itsekin tunnemylläkässä alkanut ajoittain muistuttaa sellaista kyräilevää ja selän takana puhuvaa "näätää". Pelkään välillä sitä, ettei kaikki minulle sanonut sanat pidä paikkaansa.  Rehellisyyttä, sitä kun juuri arvostan.   Mutta olen huomannut, etten itsekään enää aina jaksa olla rehellinen, siitä kun ei ole aina hyvää seurannut.   Ja en pidä siitä ollenkaan, olen todella vihainen itselleni ja pettynyt toimintaani.  Tästä tulee hirmuisen paha mieli ja halveksin itseäni. Postaan nyt aiheesta juurikin senkin vuoksi, että haluan oikeasti ottaa taas askeleen kohti oikeaa asennetta elämää kohtaan ja etenkin ihmisiin.   Haluan olla se iloinen ja välitön Henna, jonka ei tarvitse vainoharhaisesti kurkkia olkansa yli peljäten, milloin puukkoa tulee seuraavan kerran tai kuka siellä nyt kuiskuttelee.   Ne ajat ovat olleet ohi jo vuosia ja saavat olla vastedeskin! Haluan rakastaa aidosti ja tulla rakastetuksi. Tuntea turvallisuutta ja lämpöä - ja itsekin tulvia sitä lähipiiriini.

Tässä vaiheessa postausta haluankin pyytää anteeksi etenkin ystäviltäni  ja myöskin tuttavilta, jos olen heitä loukannut kärkkäillä mielipiteilläni ja sitä, että olen heitä ja heidän päätöksiään joskus arvostellut.  Meillä on jokaisella oma moraalinsa toimia. Se on sitten jokaisen oma asia, onko se oikein ja antaako omatunto mitäkin anteeksi. Minun moraalini ihmissuhteissa on ollut hetken aikaa hitusen rappiolla,  mutta nyt on kurinpalautuksen aika!  Sitten alkaa uusi aika, eheytymisen ja lämmön aika. 

Nämä viime kuukausina tuntemani negatiiviset tuntemukset johtunevat varmasti myös siitä, että uskonelämäni on alkanut pitkän hiljaiselon myötä unohtua. Salakavalasti olin alkanut vajota taas synkkyyteen.  En vain yksinkertaisesti muistanut enää kääntyä Isän puoleen hädässä, vaan taas jällleen yritän pungertaa yksin hammasta purren.  Opinkohan minä koskaan ?  Se, että ihmiset hylkäävät, ei tarkoita sitä, että olisit yksin. Hän on aina läsnä.  Jo pieninkin huokaus taivasta kohti -  se on aina auttanut minua ja keventänyt sydämeni taakkaa.   Miksi en enää nykyään juuri koskaan muista tuota, maailman tärkeintä oljenkortta ?  Se ei ikinä katkea, vaan tarttumalla siihen pääset kyllä nousemaan taas jaloillesi.

Haluan lopettaa pelkäämisen ja keskittyä rakkauteen. Olla lyhty pimeässä, vaikkakin valoni olisikin vain himmeä, liekki juuri ja juuri elossa. Katsoa itsekin valoon päin. Vaikka etenkin näin syksyn tullessa jatkuva pimeys meinaa vallata mielen ja painaa kasaan,   minun täytyy nyt vaan taas ryhdistäytyä ja pitää katse oikeassa suunnassa.  Ihailen kovasti erästä ystävääni, joka oikein tulvii rakkautta ympärilleen, enkä kyllä juuri koskaan kuule hänen suustaan pahaa sanaa kenestäkään, ainakaan turhaan.  Mutta hänen silmissään loistaakin sellainen liekki, mikä tulee nimeomaan taivaasta. Ja sitä tulta ei voi sammuttaa kylminkään vesi eikä kovinkaan viima.   Toivon itsekin joskus olevani samanlainen.

Nyt tämä nainen ryhdistäytyy, rakastaa itseään ja sitä myöten myös muita.  Vilpittömästi.   Suosittelen sitä lämpimästi myös muille. Elämä on liian lyhyt tällaiseen pelleilyyn.


<3 Henna

8 random- asiaa itsestäni

Ystäväni Satu pelasti tyhjyyttä humisevan pääni ja heitti haasteen tänne blogiin rustattavaksi!  Kiitos murunen! <3 

Elikkä minun pitäis nyt paljastaa teille itsestäni 8 satunnaista juttua itsestäni.   Katsotaan, mitä uskallan kertoa tai no mitä nyt ensimmäisenä mieleeni juolahtaakaan !  Taidampa mennä tuolla jälkimmäisellä ajatuksella.   Eli kirjoitampa taas suhteellisen rehellisesti, katsotaan mitä tästä tullee ;)

Mutta tässäpä:

1.   Puhun itsekseni.  Te jotka minut tuntevat läheisemmin, tietävät minun olevan aikamoinen selostaja.  Jos joku erehtyy minulta esim. kysymään jotain asiaa, ja aiheen ollessa minulle tärkeä - selostan asian juurta jaksaen, tietenkään unohtamatta yhtäkään yksityiskohtaa ja perustelua. Rasittava piirre, omasta mielestäni. Tämä heijastuu myös minun toimintaani ollessani yksin.  Kun esimerkiksi siivoan ja touhuan jotakin muuta kotosalla/tallilla, saatan vatvoa jotakin asiaa ääneen tai suunnitella seuraavaa työtehtävää hyvinkin kurinalaisesti itseäni nuhdellen ja keskustellen vuoropuheluin itseni kanssa. Hullua, eikö ?  :D 

2. Pelkään pimeää. Minulla on lähes pakonomainen tarve saada nähdä ympärilleni. Pelkään sitä, etten näe lähestyvää vaaraa tai että joku vaanii minua pimeässä.  Lapsena pimeänpelkoni oli enemmän voimakasta, jopa hysteeristäkin, jolloin minun oli aina saatava nukkua yövalo päällä.  Nykyään osaan nukkua mieheni vieressä pimeässä, mutta yksinollessani untani valaisee joku pieni valo esim. kynttilän muodossa. Lisäksi en voi elää hetkeäkään ilman silmälaseja / piilolinssejä - ahdistun suuresti sumeasta näkökentästä. 

3. Tykkään imitoida humalaista.   Älkää kysykö miksi.  Osaan mielestä esittää kaikista parhaiten juoppoa tai hullua ja siitä onkin tullut jonkin sortin viihdyke- bravuurini. Myös horiseva vanhus menee.  Joku saattaa nyt ihmetellä huumorintajuani, ja olet aivan oikeassa - se on hyvin omintakeinen.    Muutenkin seurassani viihtyviltä ihmisiltä vaaditaan huumorintajua - en todellakaan ole tosikoille tai konservatiivisille ihmisille tarkoitettu seuralainen muutenkaan.

4. Rakastan sieniä - erityisesti suolasieniä.   Mitä tähän nyt sitten muuta lisämään - sienet on hyviä!

5. Minussa on naturistin vikaa.    Luonnossa hyppeleminen alasti. JES!  Tykkään uida alasti aina, kun se vain on mahdollista niin, etten järkytä muitten sielujen maailmaa.  Vaikken todellakaan omista kaunista vartaloa ja häpeänkin sitä jonkin verran, useimmiten rohkenen käppäillä pihamaalla alasti saunan vilvoittelu-tauon ajan ja ottaa aurinkoakin "munasillaan".  Täytynee painottaa sitä, etten ole kuitenkaan mikään itsensä-paljastelija, eli koitan toimia suhteellisen salassa, jotten järkyttäisi muita ;) Alasti on vaan yksinkertaisesti kiva olla.   Täytynee myöntää, että olen tehnyt muutamia kertoja myös iltatallin ilman rihman kiertämää, se kun käy niin kätevästi löylyjen välissä jäähytellessä.  Ei sitä tarvitse silloin kuin ottaa ponit sisään, irrottaa päitset, lukita ovet ja laittaa huippuimuri päälle. Yleensä kun kaikki on valmiina yötä varten. Ei siinä kauaa mene, ja jos ilahdutan ohikulkijaa tempauksellani niin olkoot hyvä vaan.  Yleensä kuitenkin koitan pälyillä tielle, ettei kukaan "uhri" ole siellä juuri sillä hetkellä kulkemassa ja piiloudun ohi ajavalta autolta hyvinkin mielelläni.

6.  Olen taltioinut lauluani.  Laulan todella paljon. Koneella istuessani kotosalla, laitan usein soimaan youtubesta joittenkin biisien instrumentaali / karaoke - versioita ja koitan loilottaa ne läpi tunteella ja antaumuksella. Joskus menee putkeen - useimmiten ei.   On mulla koneella yksi biisi jopa taltioituna, vähän nolohan se on, mutta eipä tuo mua haittaa.  Nolo olen muutenkin :) 

 7. Inhoan yltiö-materialisteja.  Tai no, en ehkä materialisteja ihmisinä - vaan heidän ajatusmaailmaansa siitä, että kaiken pitää olla kallista, hohdokasta, uusinta uutta ja priimaa.  Miksi ihmeessä ?   Tekeekö jatkuva krääsän haaliminen ihmisestä jotenkin onnellisemman ? Miksei voi tyytyä himpun verran vähempäänkin välillä?  Olen tässä sivusta seurannut ihmisten elämää, jossa kaiken pitää olla viimeisen päälle  ja  sitten kaikesta siitä haalitusta ollaan niin pirun tarkkoja ja rahallisestikin sitten ollaan tiukilla. Harmi, sillä ihmisinä he voisivat olla super-ihania,  mutta se ylenpalttinen tarkkuus hohdokkuudesta on saa sivullisen murheelliseksi - se kun tuntuu välillä sumentavan muuten niin mukavat luonteet. 

8. Minulla on eri-pari tissit.   Omistan erikokoiset / näköiset rinnat. Toinen on toista hieman pienenpi ja muutenki se näyttää vähän reppanalta toiseen, selkeästi edustavampaan verrattuna.  Olemmekin nimenneet sen "reppana-tissiksi" :D   Mutta nyt olen huomannut raskauden myötä, että reppanakin alkaa ryhdistäytyä mukavasti. Vaikken tykkääkkään siitä, että rintani turpoavat näin julmetusti, on tämä reppanan saama ryhti ollut ihan kiva juttu. 

Että tämmösiä tällä kertaa !  Hetkellisesti jo ajattelin, etten julkaise jokaista mieleen tullutta asiaa, mutta lupasimpa alussa olla rehellinen  :)   

Mun pitäisi haastaa muutama bloggaaja tähän, mutta nyt en jaksa lähteä ketään erikseen haastamaan. Sori laiskuuteni ! :)

Olen tässä pohdiskellut erästä ihmissuhteisiin liittyvää asiaa jo pidemmän aikaa, mutta nyt tuntuu että minulla on muutama sananen aiheesta kirjoitettavana.  Jos saan siitä postauksen aikaiseksi, niin laitan sen tänne teille näytille.  Tarvitsen kuitenkin hieman vielä rohkaisua asiaan ja muutaman järjen hivenen lisää.   Mutta katsotaan miten käypi ! Siihen asti,  pidetään linjat mukavasti kuumina ja pohditaan yhdessä syntyjä ja syviä. 

<3 Henna

Kuulumis-hömppää laidasta laitaan

Moikka taas, ja sori muutaman päivän hiljaisuus! Meikäläisellä on ollut hyvin paljon kaikkea touhua kotosalla mm. pihan haravoinnin merkeissä, joten en ole pahemmin ehtinyt koneen ääressä istuskelemaan.  Enkä kyllä koneella ole viihtynyt sen pahemmin muutenkaan, kun rakastettavan raivostuttava mokkula on viime päivinä takkuillut tuosta ja sen vuoksi kaikki toiminta netissä on lähes mahdotonta ja hermoja raastavaa.  Tänään sain kuitenkin lisättyä pari kuvaa postauksen pohjaan ja nyt taas yöviikon alkaessa, töissä ollessani pystyn paremman netin ansiosta jotakin tänne jopa kirjoittelemaan.

Tämä nyt on vaan tällainen kuulumisten hölötys-postaus, ilman sen isompaa aihetta tai pohdiskelua.  Mutta ajattelin kirjoitella kuitenkin, jos joku kenties postauksiani siellä ruudun toisella puolella odottelee ;)

Niin ja tervetuloa taas - muutamat uudet ihanaiset lukijat. Kohtahan tässä pitää keksiä teille jotain spesiaalia, kun teitä lukijoita on kohta jo 70!  Kiitos kaikille, jotka jaksavat kannustaa ja seurata blogiani! <3

Mutta kuulumisiin, torstaina kävin ystäväni kanssa Kuopiossa vähän ostoksilla ja paria muutakin ystävää moikkaamassa. Löysinkin muutamia tosi kivoja mamma-vaatteita itselleni ja nyt olen taas suht tyytyväinen ja vähän enemmän sinut pullistuneen ulkonäköni kanssa.  Huomasin kyllä surukseni, etten jaksa kävellä juuri mitään ja hyvin nopeasti kivutkin tulivat taas kuvioihin.  Siinä tapauksessa hyvin mieluusti siirryin ystävieni kera Amarilloon istuskelemaan ja syömään.  Oli kyllä kivaa ja kiireetön aika kera hyvän seuran latasi akkujani mukavasti.  Piristyin niin kovasti uusista vaatteista ja ajasta kaupungissa, että innostuin pikästä aikaa vähän lakkailemaan ja koristelemaan kynteni :)



Minulla olisi pitänyt olla sokerirasitustesti samaisen päivän aamuna, mutta jo heti varhain aamusta voidessani pahoin, en voinut sinne mennä.  Tämäkin oli jo toinen yritys sokeri-testin suhteen, muutamaa viikkoa aikaisemmin ensimmäisellä testikerralla oksensin 30 minuuttia sokerilitkun juomisesta ja koko homma meni sen takia puihin.   Ja nyt meni siis tämä toinenkin yritys.   Koska paastoarvoni verikokeissa oli ollut hieman koholla (5.6, kun raja-arvo on 5.4), neuvolasta minulle heti diagnosoitiin :  "Sinulla on raskaus-ajan diabetes."   Rohkenin itse epäillä asiaa, sillä minulla on aina ollut enemmänkin matalia sokeri-arvoja, kun olen niitä joskus huvikseni töissä mittaillut heikotuksen tullessa. Mutta koska olin ylipainoinen jo ennen raskautta, riski sairastua k.o. sairauteen on suuri.

Onneksi keinot on keksitty, ja neuvolan täti antoi minulle perjantaina sokerimittarin ja muut härpäkkeet, joitten avulla pystyin pitämään viikonloppuna omatoimisesti sokeriseurannan.  Sillä tavalla saatiin selville tarkemmin, millaisia sokeri-arvoni ovat pitkin päivää.  Minun tuli mitata sokeri aina ennen ruokalua, ja  tunti ruokailun lopettamisesta. Pistoja tuli päivässä kaikenkaikkiaan 12 ja sormeni päät tykkäsivät siitä kovasti.  Nostin hattua diabetes-potilaille, jotka joutuvat mittaamaan/mittauttamaan sokereitaan joka päivä useita kertoja.  Itsekin mittaan töissä sokereita tuon tuosta asukkailta.

Onneksi arvoni viikonloppuna olivat pääasiassa hyviä.  Parina päivänä aamusokerini oli hieman koholla, mutta johtui siitä että olin joutunut yöllä syömään nälkääni, jotta sain unta.   Yöviikon rytmi heijastui vapaaviikkooni voimakkaimmin,  kuin koskaan aiemmin, ja sekin pisti pakkaa sekaisin hyvin selkeästi.  Valvoin todella paljon öisin ja sain usein unta vasta aamusta. Tämä meno alkaa käydä aika uuvuttvaksi, mutta koitan jaksaa tehdä töitä vielä vähän aikaa.

Eilen kävin sitten lääkärissä/neuvolassa, jossa tutkailtiin viikonlopun mittauksiani.  Lääkäri totesi arvot ihan hyviksi ja sanoi, ettei selkeää raskausdiabetestä minulla olekaan.  Mutta sain kuitenkin vielä mittarin itselleni kotiin ja voin mittailla sokereita jatkossa parina päivänä viikossa.  Vaikka en pistelystä pahemmin nauttinutkaan, oli kuitenkin sokerinseuranta mielenkiintoista ja sai hieman taas miettimään omaa hiilarin-popsimistani.

Niin, mistäköhän ne verensokerit nouseekaan ? ;)

 Iida ja Kimmo kavereineen lähtevät viikonlopuksi Kuhmoon lintujahtiin ja minä jään kotiin Olgan kanssa. Toki vietän yöni töissä ja nukun päivät,  mutta koitan keksiä Olgalle jotain pientä ja spesiaalia lievittämään ikävää siitä, että Iida ja Isi ovat metsästysreissussa kahdestaan. Ehkä käymme vähän metsässä kävelemässä muuten vaan.  Olga nauttii metsässä juoksentelusta, mutta sen kunto ei ole niin hyvä eikä metsästys-vietti niin taidoikas.  "Lihis " onkin enemmän innostunut jäniksistä ja sorsista, kuin kanalinnuista.  Joten sen läsnäolo olisi vaan haitaksi Iidan keskittymiselle, sen verran riippuvaisia ne ovat toisistaan, että haluavat aina liikkua kahdestaan.  Yksinään Iidasta kuitenkin kuoriutuu todella rohkea ja sisukas metsästykoira.  Toivotaan vaan kovasti, ettei Iida törmää susiin metsässä - niitä kun erityisesti Kuhmo on pullollaan.  Mieltäni hieman huojentaa tieto siitä, että "pentu" on hyvin lähihakuinen koira ja myös isännälleen koira on kaikki kaikessa.

Tosiaan, yövuoroviikkoni alkoi taas. Ja tällä hetkellä pääni humisee tyhjyyttään postausten suhteen, vaikka into kirjoittaa on kova!  Joten voisitteko ystäväiset auttaa ja heitellä mulle aiheita / kysymyksiä, mistä haluaisitte minun postaavan ?   Ihan syvällisetkin kysymykset / aiheet kelpaavat,   pohdin ja avaudun asioista mielelläni :)

<3 Henna

Taimiston tallin talous-laskentaa !

Blogini uskollinen lukija Anne heitti tässä pari postausta taaksepäin kysymyksen, jossa hän kyseli summaa, mikä minulla  suunnilleen kuluu hevosiin kuukaudessa.   Noh, minut tuntien minähän en voinut tätä suppeasti kommentin muodossa vastata, vaan ajattelin tehdä ihan kunnollisen selvityksen siitä, miten paljon minulla kaiken kaikkiaan kuluukaan rahaa hevosiin per kuukausi.  Olen aiemmin miettinyt sitä paljonkin, mutta todellisuutta paetakseni olen karttanut laskelmien tekemistä.  Mutta nyt on hyvä syy selvittää tämä !  ;) Tiedän jo valmiiksi, että olisin pirun rikas ja vapaa ilman noita rakkaita vatipäitä, ja paljosta toki olen niiden takia joutunut luopumaan, mutta en taida pahemmin keksiä parempaakaan rahan- ja ajantuhlaus-menetelmää.

Hevosen kulut riippuvat täysin mm. hevosen kunnosta, rodusta, olosuhteista ja siitä, mitä hevoselleen ostaa ja millä hinnalla.  Hevonen tulee esim. paljon vähemmälläkin heinällä ja rehulla toimeen, kuin esim. meidän hevoset.  Esimerkiksi joku kevyemmässä käytössä oleva, herkemmin lihova kylmäverinen pärjää paljon vähemmällä, kuin meidän kuumaveriset "vinttikoirat" . Säännöllisyys on tärkeintä.  Lisäksi jokainen päättää, miten simppelinä haluaa hevosensa elämän pitää,  toki myös hevosen terveydentilasta riippuen.   Joku tarvitsee toista enemmän pärjätäkseen.

Mutta aloitetaanpa!  Mulla ei sitten ole mikään terävä matikkapää, enkä muutenkaan osaa päätellä asioita kauheen taitavasti -  joten ilmaiskaa, jos näette jotain epäselvää niin mie sitten koitan teille  asiaa selventää paremmin :D Koska kyseessä on laaja alue, varmasti jotain jää sanomatta.

Heinä

Heinää meillä kuluu kuukaudessa ja paljon! Onneksi saamme sitä suhteiden ansiosta hitusen edullisemmin, joten pyöröpaalin hinta on 30e   ja pienpaalin hinta taas 1 e.  Sekä pyörö-, että pienpaalit ovat isokokoisia ja heinä todella laadukasta.   Hevosemme ovat tarhatessaan lähes aina vapaalla heinällä, joten kuukausimenekki vaihtelee suuresti vuodenajoista, eli säästä ja ilman lämpötiloista riippuen.  Myös hevosten liikkuvuus ratkaisee ja se, onko niillä tylsää tarhassa.  Ne kun keksivät joskus levitellä paalia ihan vain huvin vuoksi. Tähän aikaan vuodesta se ei pahemmin omistajaa naurata, kun tarhat ovat kuraiset ja levitellyt heinät polkeutuvat mutaan.  

tule talvi pian :)

Mutta jos näin rouheesti laskeskellaan, kuluu meillä kuukaudessa 1,5-2 pyöröpaalia.   Tallilla pienpaalit ovat käteviä, sillä niistä saa aina lohkottua sopivankokoiset siivut heinää yöksi.  Meillä kuluu noin vajaa (0.75 ) pienpaali / yö.   Hevoset eivät juurikaan pääse näkemään nälkää ja usein niillä on yöllisiä hieniä vielä aamusellakin jäljellä.

Heinäkulut siis kuukaudessa (31 vuorokautta)  about 68- 83  euron välillä.  Joskus vähemmän, joskus taas enemmän. 

Meillä on kaksi kesälaidunta käytössämme. Toisesta (n. 1ha ) maksamme 100e / kesä  ja toinen, hitusen pienempi on saatu ihanalta ystävältämme ilmaiseksi käyttöön. Olen joskus tarjonnut laitsasta rahaa omantunnontuskissani, mutta maajussi-ystäväni ei suostu siitä mitään ottamaan.  Tämä laidun on lähempänä taloamme ja kentän puutteessa ratsastelemme siinä myös kesäisin silloin tällöin. Tästä laitsasta olen erityisen kiitollinen ja riippuvainen.

Kuivikkeet


Meillä on tallilla käytössä kuivikkeena puru.  Vaikka minulla on turpeesta hyvin hyvin vähän kokemusta, olen kokenut purun jotenkin miellyttävämmäksi.  Lisäksi rakastan puhtaan purun tuoksua.  Se raikastaa ihanasti välillä niin tunkkaisen ilman tallin siivouksen jälkeen. Olemme hankkineet purut toisen hevostilallisen kanssa yhteistyössä isommassa erässä. Kun hommasimme ne isossa erässä, tuli yhdelle purupaalille hintaa 5 e / kpl.   Kyseessä oli useamman lavan erä.

En yleensä pihistele puruissa, enkä muutenkaan tallin siisteydessä.  Hevosemme onneksi tarhaavat niin paljon, että purumenekki ei ole päätä huimaava.  Kuitenkin Karismalla on tapana kuseksia lähes jokakerta talliin: aamulla ennen ulos menoa,  karsinassa satuloidessa, sekä illalla heti sisään tultuaan. Muutenkin se on hyvin sottaava naikkonen ja eläväisenä tyyppina sillä on tapana talloa kusi- ja paskaläjät ympäri karsinaa, mami tykkää!

Voisin arvioida taas vaihtelujen mukaan, että meillä kuluu viikossa 1-2 paalia purua, näin ollen kuukaudessa 4-8. eli purukulut 20-40 euron välillä. 

Rehut

Meillä rehuna käytetään Racingin Prixiä.  Molemmilla oli aiemmin ruokinnassa kaura, mutta sen tullessa sulamattomana läpi - päädyimme Prixiin, ehkä yhteen Suomen suosituimmasta täysrehusta.  On varmasti ehkä myös edullisinta. Laadusta en sen kummemmin osaa sanoa, mutta hevosemme ovat pysyneet nykyisellä ruokinnallaan hyvässä lihassa ja voivat hyvin. Hinnat vaihtelevat hieman, mutta tarkistaessani Agrimarketin sivuila, on  25 kg:n säkillä hintaa verkkokaupassa 14,60 euroa.  Suoraan liikkeestä taisi hinta olla jotain 13.50 euron paikkella. En kyllä muista täysin tarkalleen, joten mennään tuolla :)

Rehun ominaispaino on noin 650g / litra. Tällä hetkellä Karisma saa rehua 1l + 1l   ja Vuse 1,3 l + 1,3l   eli yhteenä päivässä kuluu 4,6 litraa rehua, eli pyöristettynä 3 kiloa.  Jos hevoset ovat ns. lomalla  esim. omistajan reissun vuoksi,  pienennän väkirehun määrää hieman.  Mutta tuolla vakituisella ruokinta-arviolla laskettuna 25:n kilon säkki kestää suurinpiirtein 8 vuorokautta.  Eli säkkejä kuluu kuukaudessa  vajaa 4.   Jos lasken tuolla arviolla, tulee pelkän perusrehun kustannukseksi arviolta 50 euroa.    

En nyt ihan tarkalleen tiedä menikö tää ihan oikein meikäläisen laskupäällä.  Mutta tosiaan jos mietin tarkemmin, ramppaan agrissa vähän väliä säkkejä roudaamassa. :D

Prix on täysrehu, eli sen pitäisi kuulemma sisältää kaikki tarvittavat ainekset.  Tuossa vielä tuoteseloste  Suomen rehun sivuilta.  Silti minulla on ollut käytössä lisäkivennäisenä Racingin Mineral Plus- kivennäis ja vitamiinirehu,  jota annan pienen ripauksen aamuin illoin.  Mineral plus-säkki kestää meillä niin pitkään, etten osaa arvioida sen kuluja kuukaudessa. Tuskin siinä isoissa euromäärissä per kuukausi muutenkaan pyörittäisiin, 20 kg:n säkki kun muistaakseni maksaa sen 25 euroa ja rapiat.

Lisäravinteet

Meillä vain Kaama suostuu nuolemaan suolakiveä.  Eli noin 5 euron suolakivi kestää useita kuukausia.  Erityisesti himalaja-suolakivestä Karisma tykkää, joten sellaista olen prinsessalle ostellut. Kusko taas sitten nirppanokkana saa suolansa rehujen seassa, merisuolan muodossa. Annos on 1-2 ruokalusikallista päivässä, riippuen ihan siitä, millainen treeni on ollut takana. Jos hevosilla ei ole ollut kesälaitumella suolakiveä, olen antanut myös Kaamalle merisuolaa rehujen seassa.  Merisuola paketti kestää ihan mukavan ajan ja hintaa tällä on ehkä kamalat 60 centtiä ! :D Eli tuskin tästä sen isompia laskelmia tarttee tehhä !

Annan hevosille päivittäin loraukset ruokaöljyä lähinnä karvan kiillon ja kunnon ylläpitämiseksi ja lisäksi tuomaan lisäenergiaa.  Öljy kuitenkin sisältää runsaasti energiaa, joten sitä ei suositella lihaville hevosille tai herkästi lihoville päivittäin annettavaksi, ainakaan isoina annoksina. Silloin tällöin pieni tujaus ei kuitenkaan pahaa tee kenellekkään - päinvastoin.   

1 litran pullo kestää meillä noin viikon ajan.  Pullo maksaa paikallisessa kaupassamme 2.25 euroa eli öljykustannusta tulee reilu 9 euroa / kuukausi.   

Koska Kuskolla on takasissaan krooniset turvotukset ja sen vuoksi ollut aiemmin takasten jäykkyyttä, syötän hänelle säännöllisesti MSM-jauhetta.  Tätä jauhetta voivat syödä myös mm. nivelrikosta tai nivelreumasta kärsivät ihmiset ja koiratkin. Tilaan jauheen Saksasta Makanalta  ,  isommassa 5kilon erässä jolloin hinta tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin että ostaisin sitä purkkitolkulla Suomessa.   Kusko on syönyt jauhetta kohta 2 vuotta, enkä vaihtaisi pois.  Muita lisäravinteita Vuse ei ole sitten vaivoihinsa tarvinnutkaan.  Muistan selkeästi sen muutoksen hevosen liikkuvuuteen,  kun aloitin MSM:n syöttämisen ja vaikutus alkoi 1-2 viikkoa aloituksen jälkeen.

Muistutan kuitenkin, että pelkkä jauhe ei tee sitä ihmettä hevosesi liikkuvuuteen - rinnalla täytyy kulkea säännöllinen ja johdonmukainen liikunta  sekä sen lisäksi lihashuolto mm. venyttelyiden muodossa.  Nämä ohjeet olen saanut ammattilaiselta.

5:n kilon MSM- toimitus kotiin on yhteensä 70 euroa.  Tämä setti kestää meillä noin. 5kk.  Elikkä kuukausihintaa tulee 14 euroa

Syötin Karismalle aiemmin lisäravinnetta nimeltään Stressless.  Niihin aikoihin, kun Karisma jännitti ja vauhkosi älyttömästi, oli stresslessistä apua meille.  Syötin sitä lähinnä kuureina kevät ja syyskiimoihin, jolloin tamma oli aika mahdoton tapaus.  Onneks neiti on kasvanut pikkuhiljaa aikuisemmaksi, joten stressi-kuuritkin ovat jääneet pois :)

Herkut 

Saan säännöllisesti lahjoituksena leipää ja näin syksyisin runsaasti omenoita sekä jonkin verran nostossa kärsineitä / huononpia porkkanoita.  Minulla on ympärilläni ihania ihmisiä, jotka ilahduttavat minua lahjoituksillaan ja minä puolestani tarjoan kyllä hevoskyytiä siitä hyvästä heille, jos vaan uskaltaavat ;)

Meille tulee tallille myös säännöllisesti porkkana-toimituksia. Niitä tarvitaan aina venyttelyssä motivaattoreina ja lisäksi vierailevat ratsastelijat saavat hellitellä poneja lenkin jälkeen.  Nuo kermaperseet ovat vaan vähän jo tottuneet siihen ajatukseen, että aina lenkin jälkeen herkutellaan ;)   Joka kerta. Lisäksi ne osaavat kyllä manipuloida minun lisäkseni myös Kimmoa,  hörähtelemällä tarhasta kerjäävä ilma naamallaan, alahuuli lurpallaan.  Eihän niitä noi olla lellimättä siinä tapauksessa !

Enkö edes yhden saisi ?

 Meillä kuluu tarpeen mukaan joko 1 tai 2 säkkiä kuukaudessa.  25:n kilon säkillinen porkkanoita maksaa 11 euroa.   eli porkkanakustannukset elonkorjuusta (elokuun lopussa tänä vuonna)   kevääseen asti on tuo 11-22 euroa kuussa , tällä hetkellä 11euroa.   Silloin, kun noita edullisempia toimituksia ei enää saa, ostan porkkanat kaupasta, jolloin kulut kasvavat ihan hulluna,  mutta toki myös herkkuannokset pienenevät.  Myös tuntilaiset tuovat porkkanoita tullessaan sillon tällöin, kun niitä ei enää saa muualta kuin kaupasta.   Lisäksi ostamme myös omenoita joskus.

Vesi ja sähkö

Hmh.  Tätä en osaa laskea.  Vettä kuluu ja paljon, mutta pyrin hyödyntämään mahdollisimman paljon sadevettä.  Meillä on tallissa koneellinen ilmanpoisto, lämpöpuhallin ja radio.   Ne vievät kai jonkin verran sähköä. Turhaan emme niistä laitteista yhtäkään kuitenkaan huudata. 

Hoitotoimenpiteet 

Aloitetaan kengityksestä.  Meillä hevoset kengätään kesäisin 5-7 viikon välein.  Ostan itse kengät valmiiksi. Basic ratsukenkä, kesämalli maksaa 10 e / heppa.    Kengitys työnä maksaa minulle 35 e / heppa.   Tämäkin aarre saatu ystävän kautta suhteilla.   Elikkäs kesäkenkään lyöminen maksaa minulle 90 euroa yhteensä molemmilta.   Sitä voisi äkkiseltään arvoida kengityskulujen tulevan joka toinen kuukausi.

Talvikenkä hokkeineen tulee maksamaan vähän enemmän. Mutta kengitysväli on huomattavasti pidempi keäsään verrattuna,  eli 10-16 viikkoa, riippuen ihan kavion kasvusta. Pitäisi ihan kalenterista tarkistaa, miten meillä meni viime talvena kenkäämiset.

Muistaakseni hokkikenkä maksaa 3 e/kpl,   elikkä kaikkiin jalkoihin monot maksavat yhteensä sen 12 euroa.  ja hokit sitten päälle. Hokkeja kannattaa varata talveksi ihan paketillinen, sillä meillä ainakin hokkeja vaihdellaan hyvissä ajoin ennen kun kuluvat jengoiltaan pois.   Lisäksi meidän ponit jotenkin rallitellessaan onnistuu pudottelemaan niitä jonkin verran.

Työn ollessa saman hintainen, tulee talvella kengitys maksamaan 94 euroa  ja tosiaan päälle ne hokit sitten.

Raspautan hevosteni hampaat 2 x / vuosi.  Karisman suu pitäisi kylläkin tarkistaa ehkä jatkossa 4 kk:n välein, niin nopeasti neidin suuhun kasvaa piikkejä ja muutenkin hampaisto on kuin kiviraunio ( raspaajan suusta tämä kuultu ) .   Raspaajana toimii osaava ja kokenut kengittäjä, eli halvempi on kuin eläinlääkäri.   Raspauksen hinnaksi tulee molemmilta poneilta yhteensä matkakuluineen reilut 40 euroa.

Myös madotukset on ollut tapana hoitaa 2 kertaa vuodessa.  Matokuurit taisi maksaa jotain 70 euroa yhteensä, kun siihen sisältyy eläinlääkärin puhelinresepti-määräys. Madotan hevoset tuotteella nimeltä Equimax .  Kuskolla on nuoruudessaan takana allergisia reaktioita mm. matolääkkeistä (Strongit B )  ja myös muistaakseni jostakin rokotteesta.  Jotta vältyttäisiin "turhalta" lääkinnältä, olen hieman harkinnut tänä syksynä päätyväni madotuksen sijasta lanta-analyysiin, jossa siis tarkistetaan, onko niitä matoja ylipäätään. Tai sitten madotan tänä syksynä ja teen sitten sen lanta-analyysin vasta keväämmällä,  talven aikana kun mato-riski taitaa olosuhteiden vuoksi olla pienempi (?)

Tässä tuleekin hyvä sauma infota teille se, että en rokota omia hevosiani - ainakaan toistaiseksi.  Kusko on tosiaan yliherkkä monille aineille, mm. kylmäys-linimenteistä sen iho alkaa kuplia ja tosiaan nuoruudessaan sillä on allergisia reaktioita takanaan.  Koska emme juurikaan seikkaile missään kisoissa tai muualla,  en myöskään ole kokenut tarpeelliseksi ottaa riskiä rokotusten suhteen.  Karisman tilannetta tulee arvioida tulevaisuudessa uudelleen, jos tamma joskus täältä jonnekin reissuun lähtee.   Kusko tuskin tulee muita reissuja tekemään, kuin ehkä noita harrasteleirejä ja kesällä sinne mennessäni kysyin, onko hevosen rokottamattomuus este.  Ei ollut. Kuitenkin koen ajoittain tässä asiassa huonoa omaatuntoa, koska haluaisin hoitaa hevoseni perusteellisesti.  Ehkä tässä on sitten se minun kompastuskiveni hevosenomistajana.

Lisäksi on hyvä muistaa äkilliset ell-kulut hevosen sairastuessa.  Lasku  voi olla joskus päätähuimaavan suuri.  Joskus myös oikein haastavissa lihasjumeissa tarvitaan hevoshierojan tai fysioterapeutin apua. Itse olen konsultoinut hierojaa kertaalleen saadakseni vinkkejä siihen, miten voin itse huoltaa hevoseni lihaksistoa viikottain. Mutta koska hieronta on niin kallista, en pysty säännöllisesti ammattilaiseen investoimaan. Koitan tehdä pieniä hierovia liikkeitä itsenäisesti, mutta turvallisuuden rajoissa.

Vakuutukset

Meidän hevosille on otettu  perushenkivakuutus  sekä vastuuvakuutus.  Perushenkivakuutuskorvaa hevosen kuoleman tai katoamisen. Vakuutus korvaa myös, jos hevonen on sairastunut tai vahingoittunut tapaturmaisesti niin pahoin, että se on eläinlääkärin mukaan mukaan lopetettava.

Vastuuvakuutus korvaa taas hevosen ulkopuolisille aiheuttamia henkilö- ja esinevahinkoja.  Esim.  auto-onnettomuudessa tapahtuneita vahinkoja.

En tarkalleen muista, paljonko nämä tuli tekemään vuodessa. Muistaakseni molemmilta poneilta se teki jotain 100 e / vuosi

Varusteet ja hoitoaineet

Varusteet kuluvat ajan myötä sekä hevosen rakenne saattaa muuttua.  Yleisemmin kuluvia tuotteita meillä ovat, riimut, satulahuovat sekä tietyt hoitoaineet.   Hoitoaineista karvankiilloke&selvitysaine, arnica-linimentti (käytän hieronnassa)  ja kesäisin ötökkäkarkotteet.  Myös helosania ja tervalaastari-suihketta kuluu paljon, etenkin kesäisin.  Hoitoainehyllystä löytyy myös mm.  kylmäysaineita, kaviorasvaa ja pesuaineita.   Lisäksi ensiapukaapissa on aina valmiina mm- sidetarvikkeita, pika kylmäpakkauksia sekä parafiiniöljy.

Viimeisimmät verustehankinnat : Eskadronin & Schockemöhlen huovat (käytettynä)  ja Horzen perusriimu

Hevosen rakenteen muuttuessa sekä ehkä lajin muuttuessa saatetaan tarvita uusi satula, jolloin saattaa kulua isokin tukku rahaa sen investointiin.

Lisäksi maksan 250e /kk tallilainan lyhennystä.   Kenttään tulee menemään yhteensä sievoinen summa rahaa, mutta toistaiseksi meidän ei ole tarvinnut marssia pankkiin, vaan olen selvinnyt säästörahoillani, sekä ottanut siivun kuukausipalkasta kenttää varten syrjään. Mutta voi olla että jossain vaiheessa pankkiin pitää ottaa yhteyttä, jos hyvin tiukille mennään. 


Ai niin, meinasin unohtaa : Meidän tallin päätähuimaavat tulot ! *naurahtaa ivallisesti*

 Kävijöiden käynneistä riippuen, Kusko on tähän mennessä vähentänyt kuluistaan tekemällä tunteja 20-60 euron edestä kuukaudessa.    Halukkaita tuntuisi välillä olevan enemmänkin, mutta olen toistaiseksi  pidättäytynyt muutamassa vakituisessa kävijässä.  Kuitenkin itseni jäädessä pian pois hevosen selästä ja kentän valmistuessa,   olen ajatellut että voisin ottaa silloin tällöin muitakin kävijöitä.  Varsinkin, kun en voi täysin nojata siihen, että vakituiset kävijät ehtivät aina tulemaan.  Ja hevosten on jokatapauksessa liikuttava. Olenkin ajatellut pitäväni sen linjan, että se pääsee, joka ehtii varata ajan :) Mutta tähän mennessä lähes poikkeuksetta jokaiselle on aika löytynyt.  Mutta toki minun on pidettävä kalenterissa tilaa myös sellaisille ratsastajille, jotka osaavat tehdä hepojen kanssa muutakin kuin maastoilla.

 Yhteenveto: 

Ajattelin laskeskella yhteistuloksen tämän kuukauden perusteella, mitä kuluja on yhteensä tullut. Lasken hinnat korkeammalla tasolla, sillä kulutus on ollut viime aikoina kovaa mm. heinien ja purujen suhteen.

Heinät 83 e
Purut 40 e
Rehut 50 e
Öljy 9 e
Kuskon MSM  14e
Porkkanasäkki 11 e
kengitys 90e
Hampaiden raspaus 40 e
Horze riimu tarjouksesta 9 e 
Tallilainan lyhennys 250 e 

 yhteensä 596 euroa


Tuossa tuo nyt on, meniköhän edes sinne päinkään :D  Mun pää on niin pyörällä tuosta miettimisestä, että jos tosiaan näettä jotain, mihin haluatte tarkennusta :  Kysykää ihmeessä, vastaan oikein mielelläni !

<3 Henna

Kenttäilyä pitkästä aikaa!

Tosiaan, yöviikko loppui eilen aamusella ja vaikka ounastelin, etten jaksaisi nousta tarpeeksi ajoissa aiemmin suunnitelluihin kenttä-treeneihin - olin väärässä.  Heräsin jo kahden aikaan iltapäivästä ja olo oli aivan toisenlainen, kuin edellisenä iltana töissä oli ollut.  Olin virkeä ja tarmoa täynnä,  vaikkei fiilistä voi kuitenkaan verrata siihen oloon, millainen se oli ennen raskautta. Mutta nyt kuitenkin tunnelma kropassa oli tilanteeseen nähden yllättävän tomera. Joten suunnitelma treeneistä naapurin kentällä onnistui!

Olin jo ajatellut alustavasti, että talutan tamman maastakäsin kentälle, sillä usein juuri sillä matkalla neidillä on ollut tapana saada yhdestä, jos toisestakin ärsykkeestä sellaisia pikku kohtauksia. Yleensä olen kestänyt kaikki hevostemme kutkeet hyvin, mutta tässä tilassa on typerää ottaa turhia riskejä, joten ajattelin ensiksi ottavani varman päälle ja talutella ponin kentälle. Matkan varrella kentälle kuitenkin on kamalasti kaikkea pelottavaa nähtävää ;)

Pihassa ajattelin kuitenkin nousta selkään ja kokeilla, miten menomatka sujuu. Tamma kun on viime aikoina käyttäytynyt erinomaisesti.  Ja niin kävi nytkin.  Neiti olikin hyvin määrätietoisesti etenevä ja eikä sitä tarvinnut juurikaan hoputtaa tai patistaa etenemään "kummitusten" ohi. Eikä se pahemin niitä kyttäillytkään.  Kertaalleen se kummaksui kentän luona asustelevaa naapurin hevosta, joka tuli suhteellisen yllättäen aidan viereen meitä tervehtimään.  Karisman pysähtyessä ja hieman ihmetellessä tätä vähän harvemmin tavattavaa tuttavuutta, jatkoi Kusko ja Jenna loppumatkan edeltä kentälle.  Matkaa ei ollut kuin ehkä parisen sataa metriä.

Kusko on lähes aina ollut kentällä vähän laiska lussukka. Sitä on saanut useinkin patistella etenemään reippaammin,  ja laukka on juuri ja juuri saatu nostettua.  Kesällähän Kusko toimi todella kivasti seuramme majan kentällä, ja niin toimi herra nytkin.  Kentän pohja oli parempi ratsastaa, joten se näkyi myös hevosessa. Tässä vähän kuvia Kuskosta ja Jennasta.

Karisma oli taas tuttuun tapaansa hyvinkin pirteällä tuulella. Se on muutenkin viime aikoina ollut todella innokas lenkkeilijä, aina on portilla korvat hörössä odottamassa, jos vaikka mamma veisi lenkille. Lenkillä se on halukas etenemään ja todella virkeä.  Laukkamäkien alla se oikein puhisee ja välillä tanssahtelee odottaen lupaa ottaa pienet laukat.  Sen verran olen uskaltanut tutuissa mäissä  kevyesti päästellä.   Se ei juurikaan nykyään jumittele, eikä edes yksin lenkkeillessään hölmöile.  Ennen kun pystyynhyppimiset, kotiinpäin ryöstämiset ja olemattomien kummitusten näkemiset olivat meille lähestulkoon arkipäivää, oli sitten kaveri messissä tai ei.  Vaikkei se edelleenkään mikään maailman maastovarmin kaveri ehkä olekaan (jos siis esim. lähdetään tutummilta reiteiltä pois )  on kehitys hienoa ja ehkä juuri tämän osa-alueen kehityksestä olen onnellisin.  Se tuntuu muutenkin olevan elämäänsä tyytyväinen, hellyydenkipeä ja tasapainoinen tamma nykyään. Se myös hörisee enemmän,  mikä on kuin musikkiia korvilleni.  Se oli niin pitkään "mykkä".

Kentällä olemme siis käyneet viimeksi kesäkuussa.  Sen jälkeen laukkailut ympyröillä on olleet hyvin vähäisiä. Voisi jopa sanoa, ettei juurikaan olla tätä osa-aluetta treenailtu, kesä on ollut niin älyttömän kostea joten pellot ovat liukkaat ja  rallitellessa menevät helposti "muussiksi".  Molempien syiden vuoksi ollaan säästelty. En halua pilata peltoja, saati sitten kaatua liukastellessa.  Nyt siis oli kiva päästä pitkästä aikaa kokeilemaan taas laukkailua pitävämmällä alustalla.

Laukka on ehdottomasti heikoin askellaji niin Karismalle, kuin minullekin. Etenkin laukkailujen ollessa nyt vähemmällä, tammuska kuumuu laukassa, se  kun pitää laukasta niin kovasti ja siksi välillä innostuessa nostot menevät aikamoiseksi räpellykseksi.  Mutta mitäpä muutakaan ex-ravurilta voi odottaa, jolla selässään myös hetkittäin hyvinkin hakusessa oleva ratasastaja ?   Varsinkin pitkän tauon jälkeen sekä hevonen, että ratsastaja oli aikamoisen hukassa - etenkin ratsastaja. Kuitenkin loppuun saatiin jo vähän jotain tuntumaa ja ponikin hieman keskittymään. 

ööö?

Laukka on ollut aina minun heikoin askellajini ratsastaa.  Nostoissa käteni nousevat ylös ja muutekin kökötän ihmeellisesti siellä selässä. Jotenkin huomaan "jäkittäväni" ja käsieni olevan ihme asennoissa.   Eikä intopinkeenä räpeltävä ja porhaltava hevonen helpota yhtään asiaa.  Maastossa tätä ongelmaa ei ole, sillä hevonen nostaa laukat vaikka paikoiltaan pelkällä lonkkaluun millinverran siirtämisellä.  Jokin klikki tuossa kenttälaukassa meillä on ja se vaatii treeniä  -  ja paljon.  Onneksi tiedostan omat virheeni enemmän kuin hyvin, ja tästä pyritään parantamaan.   Kentällä oli niin kiva mennä, että oman kentän ollessa vielä kesken on lainattava naapurilta harjoitus-aluetta.  Uskon, että jos vaan pääsemme säännöllisemmin tätä osa-aluetta harjoittelemaan, päästään taas rutinoitumaan enemmän.   Kyllä sieltä kuitenkin joku edes kohtuu hyvä pätkä saatiin. Siihe oli sitten parempi lopettaakkin :)

Ravissa neiti-näpsä toimi oikein kivasti,   hieman energia-latingissaan se painui ajoittain hyvinkin alas, mutta kulki välillä hienossakin ryhdissä  Pääasia, että hevonen selkeästi polki takapäällään melkein koko ajan kunnolla ja pyrki parhaansa mukaan kantamaan itseään ja käyttämään enemmän selkäänsä.   Myös käynnissä se kulki hyvinkin vaivattomasti, eikä tarvinnut hyvinkään kovaa työstämistä kulkeakseen ryhdikkäästi. Yleensä kun käynnissä erityisesti se on koittanut haahuilla ja olla keskittymättä sen enempää.

Hei haloo, missä jalka ? ;)

Tässäpä oli eilisen tunnelmat !  Kello alkaa olla 1 yöllä ja mun pitäis kömpiä unille, jotta jaksan huomenna hoitaa aamulla heposet ennen sosiaalista elämääni kaupunki-olosuhteissa.  Tämä "muaseuvun-Martta" lähteep huomenna kaapunkiin ! ;)  Palataanhan pian taas,  koitan saada talouslaskelma-postauksen mahdollisimman pian valmiiksi !

<3 Henna