Ikävä kotiin

Katselin viime yönä kahvitauolla kuvia kotoa, kuvia kesästä järvellä ja erityisesti kuvia perheestäni. 

Täytyy myöntää, että tuli itku.   Olen todella herkkä ihminen ja liikutun helposti.   Nyt tällä kertaa minut valtasi todella kova ikävä kotiin järven rannalle rauhoittumaan, ja ennen kaikkea viettämään aikaa isän ja äitin luona.

Rakas kotitalo rannasta kuvattuna

 Vanhempani ovat minulle todella rakkaita, vaikka en välttämättä olekaan ollut aina mikään helppo lapsi, eikä lapsuutenikaan ole sieltä pehmeimmästä päästä. Kunnioitan ja ihailen heitä todella paljon,  ja olen kiitollinen siitä kasvatuksesta, minkä olen saanut.   En olisi voinut parempia vanhempia saada.  Isäni kasvatuksen sekä elämäni kokemusten myötä minusta on tullut selviytyjä. Äitini on opettanut minulle nöyryyttä, lämpöä, empaattisuutta ja sentimentaalisuutta.

Minä, Iskä ja Alma verkoilla talvella 2005

 Vanhempani asuvat järven rannalla, saaressa, johon kulkee pieni silta.   Alunperin kodistamme piti tulla kesämökki, mutta isä taisi suunnitella talon sekä kaikki muutkin paikan rakennukset liian isolla mittakaavalla ;)  Paikasta tulikin "vahingossa" niin iso, että päätimme muuttaa sinne asumaan ollessani 14-vuotias. Ehdin vakituisesti asua tuolla 2 vuotta käydessäni yläasteen loppuun, kunnes muutin 16-vuotiaana pois kotoa opiskelujen perässä.

Kuva otettu "koirasaaren" rannalta

Minulle kotona käynti on nykyään todellista harvinaista herkkua ja  erityistä luxusta.  Hevosten vuoksi en pääse niin usein käymään vanhempieni luona, kuin haluaisin.   Olen kuitenkin saanut elämääni niin paljon hyviä heppataitoisia ystäviä, joilta voin pyytää apua hevosten hoitoon, jos lähden reissuun. Joten vierailu onnistuu nykyään helpommin.   Lomitan muitten talleja mielelläni parhaani mukaan, ja toivon saavani ja saankin itsekin apua kun sitä tarvitsen.

Kalastelu & metsästely, veneily, moottorikelkkailu, uiminen, luonnossa liikkuminen ja maalaiselämä ovat muodotuneet minulle elämäntavaksi ja ne ovat periytyneet minulle kotoa.   En koe missään muualla samanlaista rentoutumista tai ylipäätään rauhan tunnetta, kuin ollessani tutussa järvimaisemassa tai luonnon keskellä hiljentymässä.  Se rauha on sellainen tunne, mitä ei rahalla saa.

Laitan tähän satunnaisessa järjestyksessä ison liudan kuvia tunnelmista kotimaisemissa.

Rakas Alma koirasaaren "laiturikivellä"

Meidän niemen kärjessä on erillinen pieni saari,  joka on nimitetty "koirasaareksi".  Saari toimi erityisesti aikoinaan edesmenneille koirillemme, Norjanharmaahirvikoira Almalle sekä Suomenpystykorvalleni Elsalle "kesäasuntona". Kumpikaan koirista ei pitänyt uimisesta, joten eivät karanneet saarelta uimalla, vaan ne vietiin ja haettiin sieltä soutuveneellä.   Niille oli myös tehty kaksi koppia, joissa koirat pystyivät suojautumaan sateelta ja tuulelta.   Jokapäivä siellä käytiin niitä ruokkimassa ja useaan otteeseen uimalla niitä moikkaamassa.  Koirilla oli mukavaa puuhastelua ja ennen kaikkea ne saivat juosta siellä onnellisesti vapaana.  Koiratarha pihassa on myös todella suuri, joten mukavaa elämää rakkimukset saivat viettää :)   Nykyäänkin kesäisin koirat voitasiin viedä sinne, mutta tämänhetkiset koiramme uivat mielellään, joten ne eivät siellä välttämättä pysy :D

Keväistä kalasaalista sumpussa

Laituri <3

Niin kuin aiemmin olen kertonut, kaikenlainen eränkäynti on kuulunut vahvasti isäni suvun perintesiin ja se näkyy myös meidän kotona.  Hirvenlihaa käytetään todella paljon ruoassa, kalaa syödään runsaasti  ja riistaruokia muutenkin arvostetaan suuresti.  Luonnon antimia pidetään suuressa arvossa.  Mikään ei ole niin hyvää ruokaa, kuin äitin tekemä kermassa haudutettu metso tai joskus myös pyy tai teeri. Nykyään metso on hyvin harvinainen saalis, joten jos sellainen saadaan pataan - on kyseessä todellinen juhla-ateria.  Itseasiassa meillä on pitkästä aikaa syksyinen metsosaalis pakkasessa odottamassa äitin hyppysiä  -   itse en uskalla alkaa sitä tekemään, koska kyseessä on niin arvokas saalis :)    Yllä olevassa kuvassa on aikoinaan isin ampumat ukkoteeri ja ukkometso, jotka ovat täytetty muistoksi.  Kanahaukkaa ei ole ammuttu, se on ostettu.

Isin itse suunnittelema takka,  kivet on kerätty luonnosta

Kuva pihan koiratarhasta,  Alma tulisilmä möhöttää taustalla :)

Alma, Ritu & Iida-pentu

Jannen kanssa oltiin yökalassa ja yövyttiin taivasalla saaressa nuotion ääressä

Olen nukkunut elämäni aikana mm. metsässä kuusen alla, saaressa makuupussissa, metsään tehdyssä majassa ja ties vaikka missä :D 

Kalaan lähdössä kerrankin suht asiallisissa vaatteissa :DDD

Savustetut ahvenet nams

Aina "selvinpäin" vesillä -ilme :D

Piekanan pesä

Lynxit, siinä vanhempi ja nuorempi kissa murisemassa ;)

Ritu the Läskipallo

Maailman rakkain mummeli, nyt jo haukkujen taivaassa <3

Kärpänraato ja Näätäeläin koiratarhassa,  tähystelykiven huipulla

"Kahenkilon"  siika

Valas, joka epätoivoisesti halusi olla merenneito :D

Läskipallo,  just chilling in the sunshine :)

Äiti ratsastamassa ystävänsä kanssa

Iida uimamaisterina

Sylvi "Pököti"  vauvana kesällä 2011

<3

Isi <3

Pököti <3

Tahtoo kesän ja kotiin <3

Tämä postailu auttoi koti-ikävään hieman, nyt kohti kevättä ja kesää <3 Kohta saa taas uida yöttömässä yössä :)

<3 Henna