keskiviikko 28. elokuuta 2013

Saanen esitellä: Mun tekninen personal-traineri!

Viime viikolla se saapui - uusi ja uskollinen treenikaverini, Polar Ft7 - sykemittauksen edelläkävijä!  Todellinen löytö,  niin helppokäyttöinen tällaiselle vähän yksinkertaiselle kaverille, joka on suhteellisen uupelo noitten laitteiden kanssa. Kimmo kyllä teki hyvän valinnan, kun etsi minulle sopivan yksilön -  kiitos rakas!

Sykemittarin hankinta minulla oli ajatuksissa jo keväällä 2012, kun urheilin enemmän paremmasta kehosta haaveillen ja motivaationi oli huipussaan. Mutta pitkään toivottu, silti silloin hyvin yllättävä raskaus ja sen tuomat sivuoireet veivät voimani kuntoilusta pois ja mittarinkin hankinta ei enää silloin tuntunut ajankohtaiselta. Raskauskiloja tuli 22 ja tammikuussa pahimmillani painoin 100 kiloa!  Järkkyä.

Mutta nyt kaikki on toisin, vieressäni köllöttelee ihanaakin ihanampi pieni poikavauva ja nyt on äitin aika päästä kuntoon ja sellaiseen kroppaan missä on hyvä olla! Kiloja on pudonnut mukavasti, mutta vielä on matkaa piiiiiiitkästi. Onneksi on aikaa ja kiirettä ei ole stressata mistään. 

Viime viikolla paino laskienemmän kuin tavoitteiden mukaan ja tunnen oloni päivä päivältä kevyemmäksi, mikä nostaa mielen ja motivaation huippuunsa. En oikein jaksa murehtia mistään, vaikka syitä olisi monta. Halu liikkua on kova koska siitä tulee niin hyvä fiilis ja tunnen itseni vahvaksi kaikinpuolin.

Keskiviikosta eteenpäin sykemittari astui liikkumisiin mukaan. Aiemmin kun olen ottanut kännykän sekuntikellolla aikaa, miten pitkään liikkumiseni kestävät. Nyt mittari mittaa luonnollisesti sykkeen lisäksi treenin ajan, kulutetut kalorit sekä antaa lopuksi analyysin siitä, miten paljon treenin ajasta on ollut rasvanpolttoa /  kuntoa kohottavaa treeniä. Lisäksi se ilmoittaa treenin keskisykkeen sekä maksimisykkeen. Ja tarvittaessa voin lukea yhteenvedon viikon treeneistäni. Todella kätevää ja niin innostavaa!

Tässäpä olisi viime viikon urheilut ja muutava kuva sykemittarista.

Maanantai:  Uintia 40 minuuttia  (1,2 km)
Tiistai: Uintia 36 minuuttia     (1km)
Keskiviikko : Uintia 57min (1,5km)   ---> 428 kcal
Torstai:  Uintia 59min   (1,5km)  --> 432 kcal
Perjantai: Lenkkeilyä hevosten kanssa maastakäsin,  iso osa hölkkää  1h 18min   --->  546 kcal
Lauantai:  Kevyt kävelylenkki rattaita työnnellen 42min  --> 199 kcal
Sunnuntai:  Illalla soutulenkki veneellä 35 minuuttia reipasta tahtia, ei sykemittaria mukana
 
Keskiviikon uinnin tulokset



Nyt kun olen uinut jo 3 viikon ajan lähes jokapäivä vähintään kilometrin, on uinti-kuntoni kohentunut niin että eilen tein sen pitkästä aikaa vuosiin :  uin 2 kilometriä tauotta! Tai no - kävin katsomassa kännykän kelloa välillä ;) !  Uin todella reipasta kyytiä, sillä aikaa kului  vain 1 h 5 min.  Kaloreita sen sijaan kului 555 kcal.   Niin onnistunut fiilis!  Aion uida jokapäivä, jos vaan aikataulut antavat periksi ja vesi pysyy siedettävän lämpimänä.

Nyt pittää lähteä siivoamaan talli ja syömään välillä! Onni nukkuu verannalla päikkäreitä vaunuissaan ja tuhisee niin söpösti.   Pakko laittaa loppuun kuva suloisista miehistä päiväunilla <3

 

 <3 Henna 

maanantai 26. elokuuta 2013

Viikonloppu-kuulumisia ja mietteitä eheytymisestä

Vaikka väsyttää, on silti mieli iloinen ja mietteliäs. Takana on minulle erilainen, mutta rentouttava viikonloppu.  Yleensä kun vietän viikonloput kotona puuhastellen jotain vähän arkisempaa.

Lähdettiin perjantaina Onnin kanssa reissuun Varkauteen, ystäväni Lauran luokse viikonlopun viettoon.  Viikonloppu oli erilaisuudessaan meille hyvin rentouttava, minä ainakin pääsin eroon liian tutuista ja välillä ahdistavista ympyröistäni ja kotona perääni huutelevista rästitöistä.   Onni sai riiustella tyttöystävänsä kanssa ja ihmetellä pientä tyttökaveriaan. Vaikka Onni onkin herrasmies, välillä käytöstavat unohtuivat ja yhtäkkiä Ninjan tutti olikin siirtynyt Onskan suuhun :D  Muuten aika menikin vierekkäin pötkötellessä ja toista ihmetellessä. Ja välillä oltiinkin jo käsi kädessä.

Vaipparakkautta - kädestäkin jo pideltiin ;)
Perjantaina illalla  käytiin Lauran ja Larin kanssa keilaamassa, lisäksi seurassamme oli Lauran äiti, veli ja tämän tyttöystävä.  Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen suuresti etuoikeutettu kun olen saanut tutustua niin mukaviin ihmisiin. Jos joku heistä bongaa blogini, niin kiitos vielä kerran seurasta ja mukavasta illasta!

Perjantaina kävimme myös Rossossa syömässä Lauran kanssa - tietysti kera meidän mukuloiden.  Ruokailu sinänsä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja päädyimmekin molemmat syömään melkein kylmiä aterioitamme.  Meitä huvitti ja nauratti,  emme olisi voineet kuvitellakkaan 2 vuotta sitten tutustuessamme - että olemme tällaisessa tilanteessa tänä päivänä.  Molemmilla muksut, istumme ravintolassa, jossa toinen kiukkuaa nälkäänsä ja toinen kakkii housuunsa :D  Mutta sitähän se on - arki lasten kanssa.

Ystävästäni sen verran, että olen tämän kahden vuoden aikana saanut kunnian seurata läheltä ystäväni eheytimistä ja astumista valoon päin, pois elämän ja menneisyyden varjoista.  Hän on kuin eri ihminen nykyään ja rakastuin häneen aikoinaan jo ensi kohtaamisellamme, ja rakastan häntä koko ajan enemmän.  Hänellä on takana synkkä ja kipeä menneisyys, jossa ihmiselle ei ole annettu edes mahdollisuutta saada parempaa elämää.  Ja sitä yritetään tehdä edelleenkin.  Mutta me ei anneta periksi ja jatketaan matkaa vaikka kuinka joku yrittäisi lyödä kapuloita rattaisiin. Nämä koneet kulkee ja me ei todellakaan pysähdytä!

Tapasimme Lauran kanssa ensimmäisen kerran elokuussa 2011, kun olin lukenut hänen blogistaan että hän voisi ratsastella erilaisia heposia bensan hinnalla. Meillä oli myös yhteinen ystävä. Olin blogistaan nähnyt, miten osaava hän oli, joten pyysin häntä kokeilemaan hevosiani jotta kuulisin mielipiteen niistä joltakin osaavammalta henkilöltä. Vaikka elämätapa hevosten kanssa yhdistääkin meitä, näin kuitenkin Laurassa heti ensisilmäyksillä jotain sellaista - niiiin paljon yhdistävämpää.

<3
Näin sellaista, mitä eivät muut ehkä näe,tai eivätkä varmaan tuolloin nähneetkään. Näin palan vanhaa itseäni. Näin kovia kokeneen sielun suojapanssarin alla - suojapanssarin, joka koitti ruostumisestaan huolimatta pysyä kasassa. Olla kova ja vahva vaikka kuinka olisi itkettänyt. Paljon kolhuja omaan minuuteen ja masennuksen synkkyydessä ja tyhjyydessä tehtyjä erheitä. Siinä hän seisoi edessäni - hiomaton timantti. Hän oli ensimmäisten hetkien ajan hieman kireähkö ja jännitti selvästi tapaamistamme, kuten minäkin. Mutta hän oli ennen kaikkea aito, mikä tekee minuun aina vaikutuksen. Tuossa pienessä hetkessä Laurasta tuli minulle jotain tosi tärkeää. Taisinkin heti ensimmäisenä iltana avata pientä keskustelua näihin asioihin liittyen ja avautua itsekin.


Tuohon aikaan Laura eli mielestäni kahden tulen välissä - onnen ja tuhon välimaastossa. Ratsastajana hän oli taitava ja menestyvä, ja välillä tuntui että rahaakin ja muutakin oli mukavasti. Mutta sellaiset eivät tehneet häntä onnelliseksi - eivät ainakaan pitkäksi aikaa. Jotain muuta elämästä puuttui. Se että saisi olla vapaa kaikesta vanhasta ja saada uusi mahdollisuus - uusi elämä. Olla rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisenaan. tuntea se elämässään kunnolla - joka soluaan myöten.

Ei ollut helppoa aloittaa sellaista, kun ei hyväksynyt itseään tai ollut antanut itselleen anteeksi. Kun muutkaan eivät antaneet siihen edes mahdollisuutta, on sellaiseen lähtökohtaa vaikea alkaa rakentaa uutta elämää. Vanhat haavat aukesivat tuon tuosta ja tuntui, ettei Lauralle annettu edes mahdollisuutta nousta jaloilleen ja parantaa asioita. Moni ihminen yritti tehdä hänen elpyvästä elämästään helvettiä ja siinä he usein onnistuvatkin. Monesti vaikeuksien paineiden alla Laura oli läheisilleen kieltämättä epäreilu ja hankala, mutta niin olisin ollut itsekin hänen roolissaan - ja olen omina synkkinä aikoinani ollutkin. Joskus läheiset ovat niitä, ainoita joille voi pahan olonsa purkaa. Sitä pahaa oloa on joskus vaikea pukea sanoiksi.

Mutta minä ymmärsin ja tunsin hänen pahan olonsa luitani myöten. Halusin olla parhaani mukaan läsnä ja lähellä. Oli mulla huonot hetkeni ystävänä - sillä olin itsekin keskeneräinen. Olin välillä typerä ja liian heikkohermoinen. Minäkin osasin loukata. Nyt tiedän paremmin ja tunnemme toisemme perusteellisemmin. Laura on minulle kuin pikkusisko.

Minusta viimeinen vuosi on ollut ystävälleni sellainen uudelleenrakentamisen vuosi. Kaikki on niin vankemmalla perustuksella.  Paljon on tapahtunut ja vaikka se onkin isä muutos elämään - on se äärimmäisen arvokasta ja hienoa. Sitä edelleen yritetään horjuttaa, mutta mepä ei enää niin helpolla kaadutakkaan - sori vaan.  Tästä on hyvä jatkaa uutta elämää, kasvot kohti lämmintä tuulta ja valon säteet sielussa. On olemassa kunnollisia onnellisia loppuja, mikä antaa toivoa paremmasta huomisesta meille kaikille. Vielä taistellaan ja nautitaan jokaisesta valon pilkahduksesta ja pienistä onnen tujauksista.

Elämän aarteita : Ihanaakin ihanampi Lari, joka on myös rakastanut Lauraa ehjemmäksi ja auttanut rakentamaan uuden elämän. Elvytettyjä ystävyyssuhteita. Arjen ja vaatimattomuuden kauneuden löytämistä.
Laura on oman eheytymisensä myötä oppinut arvostamaan pienen pieniä asioita, sellaisia mitä hän ei ennen olisi ehkä huomannutkaan. Hän on entistäkin uskollisempi läheisilleen ja on valmiina seisomaan rakkaittensa rinnalla viimeiseen pisaraan. Sitä se on - pyyteetön rakkaus, kun se ei ole aina ollut itsestäänselvä asia. Se on aarre, mitä ei rahalla saa. Sitä haluaa varjella loppuun asti ja kätkeä siipiensä suojaan.
Olet rakas "pikkusysteri"


Sain Varkauden reissulla tutustua myös Lauran uuteen ylläpito- "poniin" Herttaan, joka oli kyllä suloisuuden ruumiillistuma, niin pieni ja kiltti pieni hevoinen, jolla on luonne kohillaan. Todellinen löytö ja aarre koko ponimus. 

Varsa <3
Niin kiltti tyttö <3
Nyt ollaan taas täällä kotosalla arjen keskellä ja postailujen jälkeen lähden ruokkimaan pollet laitumelle ja ehkäpä käymään uimassakin! Illalla taas sovitusti ratsastelemaan ja tälle viikolle onkin ratsimista sovittu melkein jokapäivälle.  Painoa putosi viime viikolla taas tavoitteellinen määrä ja olen kyllä niin iloinen!  Postaan toivon mukaan taas pian dietti hommeleista lisää ja esittelen uuden sykemittarini josta on tullut korvaamaton treenikaveri!  Ollaanpa siis toverit kuulolla! 


<3 Henna

torstai 22. elokuuta 2013

Nyt minä vastaan!

Moikka vaan kaikille !   Onneksi se on nyt ohi - nimittäin nettikatkos ja äitin tuskailu toimimattomasta netistä! Vihdoin päästään mamman kanssa kirjoittelemaan teille vastauksia kysymyksiinne !  Niitä tuli tosi kivasti, kiitos kaikille!


minkä ikänen olet?

Olen syntynyt 22.1.2013, eli täytin tänään 7 kuukautta!   Olen jo iso mies !

 
Minä parin päivän ikäisenä,  vielä nenäkin vinossa.


oletko helppo vai vaike vauva?

Jos äitiä ja isiä on uskominen, olen ollut todella helppo vauva.  Mutta mikäs ollessa, kun ei ole mitään erityistä hätää -  massu on ruokaa pullollaan ja puhtaat vaatteet yllä sekä vaippa peppua päällystämässä.  Lisäksi olen onnekas, kun mulla ei oo ollu mitään isompia mahavaivoja tai muutakaan.    Mutta isin ja äitin tyytyväisyyttä helposta lapsesta kuunnellen, naureskelen kyllä itsekseni aina että "odotakkaahan kun mie lähen tästä kävelemään - sitten te ootte kuulkaa niiiiiiiiin kusessa ;) "


lempi ruoka?
Tissi oli hirmuisen hyvvää mutta sitä ei pitkään riittänyt. Minä imaisin ne hetkessä tyhjiksi!  Mulle maistuu oikeestaan kaikki eväs mitä vaan saan, mutta tykkään äitin tekemästä peruna & kasvissoseesta ja sitten kaupan kasvis/porsaanlihasoseesta.  Ja kaikki hedelmäsoseet on tosi hyviä, etenkin Muksun marjaisa banaanisose.

asia joka pelottaa sinua?

No en tiijä vielä hirveesti, mutta joskus kovat äkilliset äänet saavat minut vähän säikähtämään tai ainakin vähän ihmettelemään. 


asia joka naurattaa sinua aina :)?

Isi.  Se aina höpöttää kaikkee mun kanssa ja pärisyttelee mun mahaa ja hieroo partaansa minun naamaan.  Ja äiti myös naurattaa minua laulellessaan hassuja laulujaan.



pahin puoli äidissäsi :P?

Se pussaa välillä ihan liikaa, yök. Lisäksi äiti touhuilee välillä iha liikaa kaikkea muuta kun että on mun kanssa. Siivoaa, tekee ruokaa ja viettää niin paljon aikaa hevosten seurassa. Mutta sen kai on pakko tehdäkin niitä juttuja.  Tosin ne sen touhut on myös positiivista, sillä silloin me saadaan isin kanssa olla kahestaan miesten kesken niin se on kyllä kivvaa. 


Aiotko rueta oikein heppapojaksi äidin avuksi, kun vähän kasvat? :)

Hepat kyllä kiinnostaa mua tosi paljon ja olen käynyt muutaman kerran jo hepan selässäkin!  Ne on kyllä tosi kivoja ja saavat haistellessaan minut aina nauramaan, joten voi olla että saatan innostua heppailusta sitten kunhan kasvan. En sitten tiijä tuleeko musta ihan "true heppapoika" - mutta sen näkee sitten :)  Äiti kyllä on jo monta kertaa sanonut mulle vakuutellen että heppapojat saa aika paljon naisia ympärilleen ! :D

Mitä mieltä olet Karismasta ja Kuskosta?

Ne on tosi isoja mutta aina hirveen kilttejä minulle. Karisma erityisesti tuntuu tykkäävän meikäläisestä, kun se hörisee minulle ja höpläilee minua turvallaan joka on muuten tosi pehmee. Kun olin ihan pieni, Karisma myös vahti minua kun nukuin vaunuissa.  Kusko on kans tosi kiva mutta ei niin kiinnostunut minun hoivaamisesta, sen selässä olen istunut jo muutaman kerran ja ratsuna se on paljon luotettavampi. Mutta eilen kun äiti oli lähdössä lenkille Karisman selkään, halusin käydä siellä hetken istumassa. Se oli kivaa!

 


Osaatko puhua?

Osaanhan minä!  Tosin äitin mielestä mulla on vielä ihan oma kieli, joku jokeltelu  tai muuta vastaavaa. En oo semmosesta kuulutkaan...

Kaikki lempinimesi?

Onska, Kilikatti, Kilikutti, OnniManniMatikka, Ukko, Pullelo.. taitaa niitä olla enemmänkin mutta nyt en muista kaikkia :) 

Tykkäätkö uida? 

Tykkään !  Minusta tulee yhtä kova uimari kuin äitistä!  Tykkään tosi paljon käydä kylvyssä ja se naurattaa minua. Nyt osaan jo vähän läiskyttää vettä käsilläni ja polskia vedessä muutenkin !!



Oletko koskaan erikoisen itkuinen? Mitkä asiat saavat sinut itkemään?

Olen kyllä - erityisesti silloin,  kun päiväunet on jääny lyhyiksi ja illalla sitten väsyttää tosi kovasti.  Ja sitten myös  jos mulla on liikaa pierua masussa. Nyt luulen, että kohta mulle puhkee ekat hampaat niin nekin alkaa pakottamaan suussa inhottavasti. Onneksi äiti on hankkinut mulle semmosia kivoja puruleluja jotka helpottaa..



Missä tilanteissa äitisi on kaikista parhain ja missä toivoisit häneltä parannusta?

Äiti on semmoinen rento ja rempseä äiti jolta ei huumorintajua puutu.  Äiti antaa minut mielellään toisten syliin ja hoitoon ja on muutenkin hyväntuulinen mun kanssa.  Äitissä on ehottomasti parasta äitin kauniit silmät, sen hymy ja tarttuva nauru.  Lisäksi tykkään äitin lauluista, muunmuassa mörrkimöykystä kun se samalla pompottaa minua polviensa päällä.

Niin kuin tuossa aiemmin sanoinkin jo,  niin äiti touhuilee välillä kaikkee ihan liikaa mikä väsyttää sitä. Lisäksi äiti itkee aika usein, ei tosin minun takiani vaan ihan yksikseen muista syistä. Vaikka äiti on mun kanssa iloinen, silti se panee minut ihmettelemään miksi äiti itkee niin paljon, vaikka äiti aina koittaa olla reipas minun seurassa.  Äiti monesti itkiessään sanoo, että ei mitään hätää, se on vaan ollut niin tyhmä ja on väsynyt.   Kai se sitten on ollut tyhmä. Minusta äiti ei kuitenkaan oo tyhmä, vähän höperö vaan välillä.

Millainen vieras olet (tulevaa vierailuasi ajatellen ;D)?

No minähän oon oikein iloinen ja seurallinen kaveri, joka tykkää touhuta Ninjan kanssa kaikkee :)   Uskoisin, että koitan olla kiltisti ja nukkua hyvät yöunet.   Äiti aikoi ottaa hirveesti ruokaa mulle mukaan, koska  äitin mukaan mie syön muuten teidät perikatoon. En tiijä yhtään mitä se sillä tarkoittaa ;) 



Tulethan syliin kun nähdään? :) <3

No iliman muuta! <3  

Mitä näet, kun olet sitterissä?

Äitin puuhailemassa keittiössä tai sitten katson telkkarista muumeja tai maija mehiläistä.



 Mikä sinua naurattaa? 

Aika moni asia.  Isin pelleilyt, äitin laulut ja muut ihanat ihmiset sekä tietysti meidän lemmikit. 

Miten reagoit, kun tapaat koirat, kissat, hevoset? 

Usein kiljahtelen ilosta ja haluan rapsutella niitä. 

Lempimakusi?

hmmh. makuja on monia mutta marjaisa banaanisose on hyvvee! 

Joko liikut lattialla ja minne suuntaat

Liikun jo lattialla kierimällä mahalta selälle ja niin edes päin.  Lisäksi osaan ryömiä ihan vähäsen, mutta en vielä kyllä kunnolla.  Yleensä koitan ryömiä ja kieriä lähelle lelujani joita äiti on levitellyt pitkin lattiaa.



 Mikä on lempiohjelmasi?

Muumit ihan ylivoimaisena!  Hyvänä kakkosena tulee maija mehiläinen ja sitten puntti & piipertäjät. 

Mistä innostut eniten?

Isistä !  Isi on mun Idoli <3




Kuka on lempi-ihmisesi jos äitiä ja isää ei lasketa?

Mummien ja Ukkien lisäksi Jenna-täti.  Jenna on hoitanut minua silloin kun äiti ja isi on tarvinnut apua ja muutenkin nähdään useita kertoja viikossa.   Mä epäilen, että Jenna on vähän pihkassa minuun, koska aina meille tullessaan se heti tulee ekana mua jututtamaan.   Ja okei, kyllä se mua vähän pussaileekin - eikä ihan niin vähääkään.

Mummi <3 

Jenna-tätin kanssa jännättiin sorsametällä

Mitä veikkaat ensimmäiseksi sanaksesi?

Isi tai äiti.

Oletko ollut talleilla paljon mukana?

Olenhan minä!  Jo reilun viikon ikäisenä olin mukana tallilla pötköttelemässä vaunuissa, kun äiti siivosi karsinoita. Sitten otettiin usein heppa vaunulenkeille mukaan ja välillä nukuin kentän reunalla kun äiti ratsasti.  Eilen kävin ekaa kertaa kunnolla hevosen selässä istumassa, otettiin varovasti jopa muutama askelkin.  Se oli hauskaa!



Onko tyttöystävä ehdokkaita?

On vaikka kuinka! Minun ympärillä pörrää yksi jos toinen kaunis nainen!  Osa niistä on kyllä ehkä  vähä liian vanhoja mulle. Ninja on iältään ehkä sopivin vaihtoehto tällähetkellä.



Mistä et tykkää laisinkaan? :(

Hampaitten kehittymisestä ikenien alla, se pakottaa ikävästi. 

 Mikä sinusta tulee isona? Kovis vai ei :-)

En mie usko, että minusta tulee kovin kova jätkä - jos tulen yhtään isiin tai äitiin. Isi on kauheen kiltti ja ystävällinen kaikille ja äiti on tosi herkkä ja tunteellinen ihminen.  Tosin kaikki heppapojat on kyllä aika kovia jätkiä kun niillä on pokkaa ratsastaa.  En vielä tiijä yhtään mikä musta tulee isona,kuitenkin toivon mukaan semmoinen reilu kaveri muille.



Viihdytkö "pikkuvauva" makuu asennossa?


 Ai silleen sylissäkö selällään ?  Silleen on ihan kiva olla jos saatu tuijottaa etenkin naisten kauniita...... kasvoja ;)  Mutta en enää oikein malttais olla paikoillani. Siksi usein yritän kammeta itseni istualleen jos minua pidetään pitkään vauva-asennossa.   

Lempparilelu?


Tuollainen muumi-pehmokirja ja sitten semmonen rapiseva pehmokirja.  Lisäksi purulelut on ihan huippuja.



Oletko innokas perunansyöjä?


Kyllä!  Pottu on hyvvee! 

Syötkä paljon omia sormia tai varpaita?


Syön !  Ne on hyvä välipala jos äiti ei tajua ruokkia minua vähän väliä.  Mun pitää saada aina syyvä jotakin!



Onkos hampaat jo puhjenneet?


Ei vielä mutta semmoinen on kutka tuolla suussa että kohta ne puhkee!

Mielipiteesi Äidistäsi :-)


Äiti on parasta <3  Se niin paljon rakastaa minua ja sanoo sen mulle päivittäin ja että miten tärkeä olen sille.  




 Osaatko jo tapailla mitään sanoja?

En ainakaan niin että, äiti tai isi niistä mitään tajuaisi - mutta ne on muutenki vähän hitaita.  Mutta juttua mulla kyllä riittää ! 

 Minkälainen jalokivi sinä olet?

Joku tosi kommee! 

 Mikä olet puuhoroskoopiltasi? 

Öö äitin piti käyvä kahtoo netistä.. Jalava ? 

Oletko luonteeltasi horoskooppisi mukainen? 

" Hän on suora, avoin ja antelias, puolustaa jaloja asioita ja uskoo saavansa siitä tunnustusta. Jalava on vastuullinen ja kestää myös epäonnea. Tunteissaan hän on intohimoinen, jopa tulinen ja omistautuva." 

Ehkäpä?

Isoin saavutuksesi?

No varmaan syntyä tähän maailmaan terveenä ja että tein isin ja äitin tosi onnellisiksi :)

Mitkä saa sinut nauramaan ?

No melkeimpä kaikki. Musta elämä on hauskaa ihan semmoisenaan.

Oletko jo käynyt jonkun hepan selässä ? ;) (niin että pidetään kiinni..)

Oon käyny Kuskon selässä istumassa ja pitänyt harjasta kiinni ihan ite.  Mutta eilen tosiaan istuin Karisman selässä ja käveltiin vähän äitin kanssa. Sitten isi otti mut pois sieltä ja äiti lähti Karisman kanssa kahestaan lenkille metsään.


Käveletkö jo ?

En vielä mutta toivottavasti pian! 

Onko hymysi niin ihana, että äitisi aina rupeaa hymyilemään ?


Kyllä !  Ja jos mua ei hymyilytä niin äiti hymyilee mulle silti ja sitten muakin alkaa väkisillä naurattamaan. 

Pusutteleeko äitisi liikaa ? :D


Kyllä!  Anna mun kaikki kestää! 

Mikä on lempivaate ?

Tykkään tätin tuomasta haalarista ja sitten naapurin tätin tekemästä piposta tosi paljon


Oletko kiinnostunut eläimistä?

Olen!  Eläimet on sulosia, varsinkin meidän vanhempi koira Olga.  Se on niin pehmee, hymyilee meille ja pussailee minua aina.



 Mitä puuhailet iskän kanssa kun äiti touhuaa heppojen kanssa? 

Me köllötellään sohvalla ja puhutaan miesten juttuja sekä katotaan leffoja tai formuloita.  Sitten isin kanssa ollaan pihalla yhdessä hommia tekemässä.  Kerran kun äiti oli uimassa niin kiikuttiin  isin kanssa kiikussa läheisessä leikkipuistossa.



Ootko ollu ikinä kipiänä pienen elämäsi aikana?

En ole kyllä ollut ja siitä oon kyllä tyytyväinen. Nyt vaan tuo hampaitten tulo alkaa vähän ehkä vaivata. 

 Miten olet aina noin hyvällä tuulella vai oletko :)?

No olehan mie!  Mutta toki minullakin on synkät hetkeni, esimerkiksi silloin jos oikein väsyttää tai on hirmunen nälkä.   Mutta muuten kyllä mikäs tässä ollessa kun kaikki on hyvin ja minun kanssa vietetään aikaa. 

 Ketä julkisuuden henkilöä (esim. laulajaa, näyttelijää, piirrettyä tms.) muistutan eniten a) luonteeltasi ja b) ulkonäöltäsi? :D

Huh onpas vaikee kysymys!     No ehkäpä muumipeikkoa ?  Olen pieni ja pyöreä ja halua olla kaikille ystävällinen ja kiltti.

Kumman seurassa viihdyt paremmin, äitisi vai isäsi? :) Vaiko molempien kanssa yhtä hyvin?

No se vähän riippuu mitä tehhään !  Mutta viihdyn kyllä molempien kanssa yhtä paljon.  Äitin kanssa olen luonnollisesti enemmän kun isi käy töissä  ja siksi on aina ihanaa kun isi tulee töistä ja ottaa minut ensimmäisenä syliinsä ja höpsöttelee mun kanssa.

Lempiruokasi?

Tykkään äitin tekemästä pottu tai kasviissoseesta mutta sitten lisäksi Piltin Kasviksia & Porsaanlihaa - soseesta.  Marjaisa banaanisose on ihan huippua!




Hermostutko jostain asiasta helposti?

No en oikeestaan mistään muusta kuin nälästä.  Nälkä on kyllä ikävä tunne ja hyvän ruoan ystävänä en kestä sitä ollenkaan!  Sitten toki tulee väsymys ja kipu mieleen mitkä kans ärsyttää.

 Pidätkö ostoksilla olemisesta?

 Kyllä se on mukavaa!  Varsinkin jos äitin lisäksi on muita naisia matkassa ;)



Mitkä ovat lempivaatteesi?

No tuolla mä oikeestaan jo kerroin tuon lempihaalarini ja pipon. Mutta myös siistit farkut ja neule yllä on kiva olla liikenteessä,koska saan aina kovasti kehuja tyylikyydestäni silloin.



milloinka tulet leipomaan taas pullaa meille?

No ehottomasti pian!   Äiti sano, että se tuo minut taas pian sun luokse kylään ja hoitoon, jee! <3 


Mutta tässäpä oli kaikki kysymykset !  Nyt pitää lähteä nukkumaan koska me lähetään äitin kanssa huomenna reissuun viikonlopuksi  Varkauteen Laura-tätin ja Ninjan luokse kylään. Jospa me siellä otettais jotain kivoja kuvia tänne sitten taas jaettavaksi!  Hyvvää yötä kaikille ja kiitos kysymyksien lähettäneille ! 

<3 Onni

perjantai 16. elokuuta 2013

Te kysytte, Onni vastaa!

Kun aloitin äsken kirjoittelemaan kuulumispostausta Onnista, mietin pääni puhki mitä kaikkea Onskasta ja hänen kuulumisistaan tänne keksisin kirjoitella. Vieläpä mieluiten niin,  etten aina toistelisi itseäni samaan kaavaan:   "Onni kasvaa mahotonta kyytiä ja on iloinen sekä tyytyväinen vesseli jne." 

Luovuuskatkoksen muuten vallitessa päässäni kuitenkin onneksi sen verran siellä sähköä oli, että sainkin inspiraation toteuttaa kysymyspostauksen, jossa te saatte kysellä Onnilta hänen kuulumiset!  Muistinkin, että  olen joskus lukenut esimerkiksi ystäväni blogista postauksen, jossa hän luovasti ja loistavasti kirjoitti postauksen supersuloisen koiransa näkökulmasta. Joten siitä inspiroituneena päätin toteuttaa postauksen Onnin näkökulmasta niin, että hän "vastaa"  teidän kysymyksiinne.   Joten antakeepa paukkua toverit!

Laittakeepa toverit kysymyksiä niin mie vastaan !  Äitin tosin auttaa vähäsen ;)
 <3  Henna

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Katso, norppanen loikkaa!

Hehehe mikä otsikko, mutta antanee olla!




Olen viimeisen reilun viikon sisällä innostunut uimisesta taas ihan älyttömästi ja uinut jokapäivä.  On mahtavuutta, että näin elokuussa järvi on vielä niin lämmin, että siellä voi ilman hypetermian pelkoa polskia ihan kiitettävän aikaa.  Vesi on aina ollut meikäläisen elementti ja olen nauttinut veden äärellä olemisesta, erityisesti uimisesta.  Kuopiossa asuessani saatoin parhaimmillani käydä uimahallissa uimassa joka kolmesti viikossa, yleensä kuitenkin sen 1-2 kertaa.    Silloin sain Kuopion kaupungin henkilöstö-kortilla huomattavan alennuksen uimahallin palveluista, joten senkin vuoksi uiminen oli mieluisuuden lisäksi myös edullinen harrastus. Vaikka uimahallissa / kylpylässä on kiva käydä, kuitenkin mieluiten uin kesäisin ihan järvessä luonnon äärellä ja raikkaasta ilmasta nauttien.

Kaavilla on todella paljon erilaisia paikkoja uida, mutta myös hyvä yleinen uimaranta, jossa on uintiradat  ja radoilla sopivan matalaa, että siellä voi myös suhteellisen turvallisesti käydä yksinkin uimassa matkaa. Itsekseni en uskalla lähteä uimaan matkaa syvemmälle ja kauas rannasta, koska ikinä ein voi olla täysin varma ettei lihaksisto kramppaa tai milloin iskee suonenveto. Ei minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia edellä mainittujen kanssa ja olen mielestäni kohtuullisen hyvä uimari, mutta varmuuden vuoksi on aina hyvä toimia.   Tällä rannalla voi käydä turvallisin mielin, kun pysyy radalla jossa yltää jalat pohjaan.




Radan pituus on se perus 25 metriä,  joten edetakaisin-kierros on luonnollisesti se 50.   Olen sen pyrkinyt menemään sen 20 kertaa, joskus jopa enemmänkin, mutta tuosta tuleva yhteistulos eli 1 kilometki on se vähimmäismatka, jonka olen uinut.  Aikaa tuon matkan uimiseen on sekuntikellon mukaan mennyt 39-45 minuuttia, riippuen omasta vauhdista.   Sen verran muistan, että aikoinaan Kuopiossa taisin vetää kilometrin perus rintauinnilla parhaimmillaan 34 minuuttiin.  Ei se päätähuimaava nopeus ole tällaiselta harrastelija-valaalta, enkä mitään kummepaa tällä ajanottamisella aja takaa,  mutta kuitenkin on ihan mielenkiinnosta kiva hieman seurata omia aikoja.

Uiminen kuluttaa mukavasta kaloreita ja sen olen huomannut jo nyt.  Kaloreita tuossa uimassani ajassa kuluu nettitilastojen mukaan 400-600 välillä.  Tänään oli 7. päivä peräkkäin, kun uin kilometrin matkan ja aion uida niin pitkään kun vaan nahkani kestää syksyn kylmenevää vettä. Toivottavasti kestää, sillä viileä vesi pistää verenkierron ja aineenvaihdunnan vikkelästi liikkeelle ja lisäksi piristää todella!  Vaikkei vesi vielä kylmää olekaan, olen ollut todella energinen ja iloinen.

Liikunta on auttanut taas löytämään hyvää mieltä ja antanut puhtia jaksaa. Olen iloinen, toimelias ja luotan itseeni enemmän.  Uskomatonta, että yksi vajaa tunteroinen työskentelyä oman hyvän olon eteen vaikuttaa niin paljon psyykkeeseen.   En myöskään ole enää addiktoitunut jatkuvan työn tekemiseen, vaan olen itsekkäästi päättänyt lähteä uimaan.  Eilen kävin myös ystävieni kanssa veneilemässä, onkimassa ja nuotion äärellä istumassa ilta-auringossa henkeviä jutellen. Kiitos vaan rakkahat jos luette tätä tekstiä <3  Muutenkin olen saanut sekä itseni että ystävieni toimesta suunniteltua itselleni kaikkea kivaa ohjelmaa tuleville viikonlopuille. Olen viikonloppuisin antanut itselleni mahdollisuuden hölläillä enemmän, mikä on luxusta ja tuntuu niin ihanalta!

Kun henkisesti voi hyvin, laihtuu myös paremmin. Sen huomasin viime viikolla, kun vaa´an lukema laski taas hieman. Se antoi taas lisää motivaatiota ja olen löytänyt itseni pihamaalta hyppimästä riemusta pikkutytön lailla.  En odota tai toivo isoja lukemia kerralla, sillä toivoisin korvaavani läskini lihaksilla ja paremmalla peruskunnolla sekä toki ihan raa'alla voimalla. Laskeskelin tuossa, että jos laihtuisin nyt jatkossa 1,5 kiloa kuukaudessa, pääsisin keväällä tavoitteeseen eli alle 70 kiloon,  mieluiten sinne 68 kg:aan.  Tosin henkilökohtainen tavoitteeni olisi, että painoni alkaisi vihdoin taan 6:lla -   eli painoni voisi olla vaikka se 69.9 kiloa - pääasia että se olisi alle 70.

Mutta saas nähdä!  Tässä kuitenkin vähän mittoja, liikuntoja ja kuvia tämän päivän lounaasta, väli- sekä iltapalasta. Lisäksi pari suhteellisen epäselvää kuvaa kropasta. Itse en siinä isompia muutoksia näe. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Paino 81,2 kg
Rinta 106 cm
Lantio 110 cm
Vyötärö 93 cm

BMI:   30.56  -  merkittävä lihavuus

Maanantai: vp
Tiistai:  1,5 h metsässä kävelyä sieniretken muodossa
Keskiviikko:  Uintia, tosin vain ehkä  vain noin 400m.
Torstai:  Uintia 1km 42,min 25s
Perjantai: Uintia 1km 43min 23 s
Lauantai:  Uintia 1km 39min 25 s
Sunnuntai:  Uintia 1 km  en ottanut aikaa



Kevennetty kanakeitto, suurin osa pakastevihanneksia ja kanaa.

Terveellisempiäkin rahkoja olisi, mutta tämä on kivaa vaihtelua ainaisen rahka/mehukeittohässäkän rinnalle, tässä proteiinia 20g  ja hiilareita 18g

Mun suosikki protskupatukka! Proteiini 27  ja hiilarit 16
Olen pyrkinyt pitämään ateriani niin, että söisin säännöllisesti 2-4 tunnin välein ja aloittaisin jokaisen aterian lasillisella vettä ja toinen lasi kuluisi vähintään siinä ruokailun yhteydessä. Myös maitoa ja piimää pyrin juomaan. Piimälasi käy myös kivasti pienestä välipalasta.  Itselleni tuo veden juonti on edelleen helpompi sanottu kuin tehty, mutta yritys on kova! Työssäni sairaalassa ja vanhusten parissa olen oppinut pitämään listaa potilaitteni nesteensaannista nestelistan avulla, joten olen koittanut sellaista pitää itsekin.  Eli kirjaan kaikki nesteet, mitä olen nauttinut päivän aikana, itsekin kohdalla erityisesti pidän listaa nimenomaan veden nauttimisesta. Vielä on paljon petrattavaa.

Pyrin muodostamaan ateriani niin, että lautasesta himpun päälle 50 prosenttia täyttyy lämpimistä vihanneksista ja/tai saalatista tai tuoreraasteista.  40 prosenttia on varattu proteiinille, eli esimerkiksi lihalle, kalalle, kananmunalle tai raejuustolle.  Hiilihydraattia eli perunaa, pastaa tai riisiä saa olla kymmenen prosentin edestä, suurinpiirtein niin että sitä tulisi ateriallaan 30g. Ja mieluiten sitä tummaa pastaa tai riisiä, mutta sitä on kyllä tullut vähän käytettyä. Minun matematiikka päällä sekä ylipäätään päättelykyvyllä yleensäkin tämä ei aina mene ihan suunnitelmia mukaan, joten joskus lautaseltani ei löydy potun pottua tai muutakaan hiilarilisuketta, vaan saatan napata siivun ruisleipää salaatin tai keiton lomassa.  Tai sitten pottua saattaa olla parikin kappaletta lautasella, jos sen ateria vaatii.  Edelleen kuitenkin suurin haasteeni on ylipäätään muistaa syödä ajallaan.

Lihana hirvenlihaa, hyvää ja vähärasvaista

Minulla on todella paljon opiskeltavaa vielä tässä matkan varrella, mutta asenne on kohdillaan ja se on tärkeintä!   Valtuutin Kimmon etsimään minulle sopivan sykemittarin, koska hän tietää kaikesta tämmöisestä ja erityisesti teknisistä härpäkkeistä minua huomattavasti paremmin. Joten minun on parempi luottaa Kimin kykyyn löytää minulle sopiva mittari.  En malta odottaa, että saan sen käsiini! Kohta nimittäin toivon mukaan alkaa lenkkeilykausi, kunhan ensiksi järvet jäähtyy ;)   Lisäksi me jo hieman tuumailtiin, että otamme syksyn aikana taas saliavaimen käyttöömme.  Olisi ihana päästä treenailemaan yhdessä..

Mutta tämmöset jorinat minusta ja minun makkaroista tällä kertaa!  Mitteepä olitte mieltä ?

<3 Henna