lauantai 11. helmikuuta 2012

Sinun turvallisiin käsiin nukahdan

 nyt käätesi tartun,enhän yksin jää?
taas tarvitsen voimaa jatkaa elämää
olen jäänyt miettimään,olen jäänyt lepämään
sinun turvallisiin käsiin nukahdan.

eihän kuiva pelto voi tuottaa hedelmää
eihän sammunut nuotio voi ketään lämmittää
Jeesus lausui ne sanat, jotka mua niin lohduttivat
anna mulle se voima jonka alussa sain!

Sun voimas saa muuttumaan
Sun rakkaus saa rakastamaan
kun kaikki muu katoaa
Sun voimas jää

nyt kaulaasi kierryn, pysy lähellä
Sä maailman turva, turva jokaisen
en tahdo kylmiin tuuliin, tahdon vain katsoa silmiis
Sulla avain on iankaikkisuuteen.

Sun voimas saa muuttumaan
Sun rakkaus saa rakastamaan
kun kaikki muu katoaa
Sun voimas jää

Sun rauhas saa rauhoittumaan
Sun ilos saa nauramaan
kun koko maa häviää
vain Sinä jäät

Heureka - Sun voimas jää



Koin eilen jotain niin mullistavaa, elvyttävää ja uudistavaa.   Uskomaton tunne, kun saa itkeä ja parkua kaikki vanhat taakat kunnolla pois ja tuntea niin voimallisesti, miten on ollut elämässään johdatettu ja  armahdettu. En voinut eilen tehdä muuta kuin itkeä ja nauraa yhtäaikaa, kun tunsin lämmön kulkevan lävitseni ja rakkauden täyttävän viimeisetkin tyhjät, rakkautta vaille jääneet kohdat.  

Olin eilen Kuopiossa entisen seurakuntani Temppeli 24h- tapahtumassa, joka sisälsi paljon todistuksia, musiikkia ja rukousta. Musiikista vastasi useampi bändi ja temppelillä oli paljon nuoria, suurin osa minulle tuttuja.    Minulla oli ollut jo monta päivää hyvin vahva tunne, että tapahtumaan pitää päästä ja etenkin juttelemaan jollekin "viisaammalle". Olen jotenkin ollut heräteltynä viime ajat, ajatellut paljon asioita ja todennut,  että jos haluan auttaa muita paremmin - minun pitää itse muuttua.

Odotin koko ensimmäisen tilaisuuden loppuun kärkkäänä, milloin joku juontajista sanoisi: "alttari on auki, jos joku tarvitsee apua, niin täällä on esirukoilijoita, jotka auttavat mielellään"  

Kun bändi alkoi soittaa,   syöksyin välittömästi, kuin hauki rannasta,  erään jo entuudestaan tutun naisen luokse.    Minun on todella vaikea avautua hengellisistä  ja muistakin kipeistä asioista tuntemattomille ihmisille.  Minun on tiedettävä varmasti, että ihminen ymmärtää minua, ei tuomitse tai katso kieroon. En olisi ehkä noussut penkistä ylös kaikkien ihmisten nähden ja kävellyt kirkon eteen, jos en olisi nähnyt tätä naista -  ihmistä johon voin varmasti luottaa. Olin jo valmiiksi niin herkillä.   Nyt kuitenkin tarvitsin myös itseni lisäksi apua, että voisimme yhdessä naisen kanssa rukoilla erään ystäväni puolesta, jolla on vaikeaa.

Kävelimme pois salista vähän syrjäisempään huoneeseen, jossa voisimme puhua rauhassa.  Jo matkalla huoneeseen aloin itkemään hillittömästi enkä saanut hetkeen sanaa suustani.  Itkin vain tämän naisen olkapäätä vasten enkä voinut muuta.  Sekunnin sadasosan ajan mietin pinnallisesti:  "meikit leviää,  hävettää,  en voi avautua, kaikki näkee kun menen takaisin saliin"      Mutta samantien totesin mielessäni "PASKAT!  minulla ei ole menetettävää!"

Kun tokenin itkunpuuskastani, sain kerrottua asiat hänelle ja keskustelimme pitkään.   Lopuksi hän rukoili minun puolestani, mikä sai sydämeni räjähtämään.  Joku voi nyt pitää minua täysin seonneena, mutta en voi kuvailla sitä tunnetta mikä sisämpääni tuli.  Kaiken jälkeen oloni oli niin kevyt, itsevarma ja tiesin tasan tarkkaan, mitä minun piti tehdä elämäni suhteen. 


En ole mikään saarnaajaluonne enkä todellakaan tuputa väkisillä kenellekkään uskonasioita, joten älkää pelätkö :D  Silti puhun asioista mielelläni, jos jotakin on joskus  asia kiinnostanut ja jos minulta on kysytty asioita.   Moni ihminen "aristelee"  uskovaisia juuri siksi, että pelkäävät heidän yrittävän muuttaa heidätkin uskovaisiksi, tai että uskovaiset katsovat halveksuen.  Se ei ole minun, eikä monenkaan tapa toimia. Meistä kukaan ei ole puhdas, täydellinen ja synnitön. Usko on auttanut minua valtavasti,  ja kerron siitä kyllä, jos kysytään.  En ala kuitenkaan ketään lyömään raamatulla päähän ;)  Enkä todellakaan katso ketään arvioiden tai muutenkaan analysoi usko-mittarilla.

Olisin voinut jättää tämänkin asian kertomatta, ja olisin päässyt varmasti helpommalla, jos en olisi tästä tänne kertonut,  mutta koen, että voin blogissani kertoa avoimesti omista tuntemuksistani. Olisi kamalaa, jos pitäisi tukahduttaa oma minuutensa. Usko on osa minua, enkä halua peitellä mitään osaa itsessäni.  En halua pettää itseäni, enkä siten muitakaan.  

Moni ihminen on hylännyt minut uskoni vuoksi, ja se on ollut iso hinta minun elämässäni.  En kuitenkaan voi, ENKÄ HALUA kitkeä tätä tärkeää osaa itsestäni pois.  Olenkin sanonut:  "Ottakaa, tai jättäkää"   Minusta tämä sopii muihinkin osa-alueisiin ihmisyydessä. 

Haluan vain rakastaa, olla oma itseni, hyväksyä muut ja tulla rakastetuksi.  Minusta jokainen ansaitsee sen.

<3 Henna




11 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla, että sait solmujasi auki ja olosi on helpompi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä helpotti vaikka luulinkin olevani jo aika helpottunut muutenkin elämässäni, tuntuu, että olo on entistä kevyempi :)

      Poista
  2. Voi että sitä hetkeä, kun voi antaa vaan kaiken tulla ulos! Se on niiiiin helpottavaa!! Ihanaa kun jaoit tämän kokemuksen!!!<3

    -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva ja helpottavaa kuulla, ettette ainkaan tunnu aristelevan kirjoitustani :) kiitoksia kovasti ja olkaa hyvä, kiva kun tykkäsit! <3

      Poista
  3. mun mielestä on erittäin hienoa että jaat myös uskonnollisia asioita täällä...liian moni vaikenee niistä asioista juurikin siksi,kun kuvittelevat muiden ihmisten ajattelevan siitä pahaa,ja toki on näitäkin ihmisiä..
    minä ainakkii lakattan tinua tellaitena ku olet,uskoitpa vaikka joulupukkiin :)
    emma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kultaseni <3 sinun shtautumisesi asiaan kyllä tiesinkin ;) Niin, mitäpä tuota teeskentelemään, hirveintä olisikin, jo joutuisi peittelemään jotain asiaa itsessään :)

      Poista
    2. Minä vuosikausiin kertonut kenellekään ulkopuoliselle uskovani Jumalaan. Se tuntui tabulta, koska uskovia tunnuttiin leimaavan sekopäisiksi homojen vihaajiksi. :( Nykysin kuitenkin olen kirjoittanut aiheesta jopa blogissani. :)

      Poista
    3. * Minä en kertonut vuosikausiin

      Poista
    4. Niin se on nykyään vähänkin juuri näin, että osa ihmisistä heti kaikkoaa, jos kertoo uskostaan sitä asiaa ehkä vähän pelätään. Kun todellakin ihmisillä tuntuu olevan sellainen kuva uskovista, että he ovat mm. tiukkapipoisia ja tuomitsevat muita. Minullekin on käynyt niin useita kertoja. Mutta nykyään olen enemmän kohdannut positiivisia ja avarakatseisia ihmisiä, joita kiinnostaa erilaiset elämänkatsomukset ja näkemykset. Lisäksi olen kyllä välillä sellainen henkilö, josta ei aina uskoisi, että olisin uskonnollinen ihminen.

      Poista
  4. Kumpa sais kokea saman. Oon odottanut niin kauan, että Jumala koskis sillen oikeen syvältä, rikkoisi kaikki ne padot ja muurit, mitä oon rakentanut sisääni. Ja saisi aikaan sen, mistä tuossa laulun kertosäkeessä lauletaan:

    "Sun rauhas saa rauhoittumaan
    Sun ilos saa nauramaan"

    Nimim. Pettynyt ja rikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih <3 luin tämän jo 3 vuotta vanhan postauksen nyt kun huomasin että tänne on kommentoitu. Kiitos sinulle miljoonasti siitä, että kirjoitit koska kun luin tämän postauksen itsekin - pysähdyin miettimään että kyllä minäkin janoan sitä että ne viimeisetkin kivimuurit murenisi koska vaikka paljon on edistytty, on niitä minullakin jäljellä. Jokaiselle pitäisi olla mahdollisuus alkaa rakentamaan uutta ja elävää.

      Muista että rukouksen voima on suuri. Sinun ei tartte osata hienoja rukouksia tai muutakaan hienouksia - pelkkä huokaus taivaalle riittää ihan hyvin. Jumala on heikoissa vahva, joten kaikki on mahdollista! Myös sinunkin kohdallasi, vaikka se ei aina tuntuisi siltä. Sinä olet hiomaton timantti <3

      Hirmuisen iso voimahalaus täälät ja paljon enkelien siipien havinaa sun elämän poluille. Kommentoi jatkossakin jos haluat avautua tai muuta <3

      Poista