lauantai 4. helmikuuta 2012

Oppitunti


 Vaikka tällä hetkellä kaikki elämässäni on hyvin, olen onnellinen, päädyn kuitenkin hyvin hyvin usein itsetutkiskelun syövereihin.  En kuitenkaan koe sitä yhtään huonoksi asiaksi vaikka tv-ohjelma pasilaa lainatakseni "eksyn jännän äärelle" vähän turhankin usein!   Tänään oli oikein mukava päivä, mutta koko illan päässäni on soinut seuraava laulu, enkä ole saanut siltä rauhaa moneen tuntiin.  Viime aikoina olen kuunnellunt paljon tätä, ihan vain sen vuoksi, että löydän siitä niin paljon itseäni.  Siksi varmaankin se soikin päässäni, puhuttelee minua ja panee katsomaan peiliin yhden jos toisenkin kerran.



Pakko "suomentaa" sanat tänne,   pahoittelen heti alkuun suomennustani, en ole todellakaan hyvä englannissa tai muutenkaan missään kieliopillisissa ym jutuissa, mutta kyllä te tiijätte mitä tarkotan! :)

Huomaan toistavani itseäni viimeaikaisissa postauksissa, mutta koen tämän asian todella tärkeäksi ainakin itselleni.  Toivottavasti ette tylsisty :)

Kukaan ei ole täydellinen

"Kun hermostun,  käy niin, että puhun liikaa.  En vain osaa pitää turpaani kiinni.  On sellainen tunne, että on vain pakko saada kertoa jollekin, kenelle vaan, joka kuuntelee.   Ja se on se kohta, jossa kusen koko homman"

"Niinpä, unohdin seuraamukset, hetkeksi menetin malttini.  Ja tilanteen kärjistyessä,   suuni vaan tykittää sanoja"

"Mutten tarkoittanut loukata sinua,   tiedän, että on aikani oppia. Kohtelemaan ja rakastamaan ihmisiä, niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Tässä on oppituntini. "

" Olen pahoillani, että satutin sinua.  Olen niin pahoillani. Niin se menee, nyt on tilanne toisinpäin. Koska nyt minuun vuorostani sattuu."

" Ja vihaan sitä, että sain sinut tuntemaan, että luottamuksemme olisi mennyt. Älä sano minulle, ettet anna anteeksi. koska kukaan ei ole täydellinen.  ei kukaan. "

" Jos voisin kääntää aikaa taaksepäin, toivoisin, etten olisi koskaan mennyt niin pitkälle.  Olisi pitänyt vaan pitää kaikki meidän välisenä,  vaan ei,  menin ja kerroin koko maailmalle, miltä minusta tuntuu. "

"Istuin yksin miettimään, totesin surun murtamana: Minun täytyy oikeasti muuttua,   että voisin pitää sinut lähelläni.  Lupaan, että yritän parhaani."

" En tarkoittanut loukata sinua,   tiedän, että on aikani oppia. Kohtelemaan ja rakastamaan ihmisiä, niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Tässä on oppituntini. "

" Olen pahoillani, että satutin sinua.  Olen niin pahoillani. Niin se menee, nyt on tilanne toisinpäin.  Nyt minuun vuorostani sattuu."

" Ja vihaan sitä, että sain sinut tuntemaan, että luottamuksemme olisi mennyt. Älä sano minulle, ettet anna anteeksi. koska kukaan ei ole täydellinen.  ei kukaan. "

- Jesse J:  Nobody´s Perfect


 Olen itse todella kova puhumaan ja hölisemään.  Ja minulle käy usein niin, että puhun ohi suuni, enkä aina ehdi miettiä, mitä sanon.   Varsinkin hermostuessani ja tulistuessani suuni tykittää kuin konekivääri, enkä ehdi sen kummemmin valmistella puhettani järkevästi.   Olen joksus tahattomasti hölmöilemällä loukannut ihmisiä ja joutunut selittelemään tarkemmin sanojani ja korjaamaan väärinkäsityksiä.   Niitä sotkuja siivoillessa olen pikkuhiljaa oppinut säätelemään puhettani ja hieman, edes nanosekunnin ajan miettimään, miten sanani valitsen.  Varsinkin hieman tuntemattomien ihmisten seurassa olen opetellut "käyttäytymään", vaikkei se edelleenkään täydellisesti onnistu. Olen vaan impulsiivinen ja räväkkä itseni, jolla on persoonallisuuden säätelyjärjestelmässä oikosulku ajoittain :D 

Onneksi läheisimmät ja minut paremmin tuntevat ihmiset tietävät minut syvällisemmin, ja osaavat suhtautua minuun tietyllä asenteella.  Useimmiten he suhtautuvat minuun humoristisesti, koska olen hyvin vekkuli ja hauskuuttava henkilö. Rakastan nauramista, ironista huumoria ja tykkään, että minulle kenkkuillaan ja minun kustannuksella nauretaan, ja toki toisinpäinkin, kun tuntee kaverinsa tarpeeksi hyvin.  He tietävät, että kanssani voi olla vapaasti oma itsensä,  ja mikä tärkeintä  -  kenelläkään ei ole mitään hävettävää.

Mutta he tietävät myös, että kykenen vakaviin keskusteluihin ja osaan suhtautua asioihin myös totisella mielellä.   Omaan välillä ajoittain todella vahvat mielipiteet ja joitakin se saattaa säikäyttää välillä.  Olenkin suututtanut muutaman ihmisen joskus todella kärkkäillä mielipiteilläni.  Yleensä en kuitenkaan ala sanomaan mistään ilman aihetta, vaan useimmiten nousen ylös ja sanon asiani,   jos tiedän tasan tarkkaan olevani oikeassa.   Tyhjästä en halua väitellä, koska jokaisella saa ja pitää olla oma mielipiteensä.   Mikään ei ottaisi niin kovasti aivoon, kuin se, että kaikesta oltaisiin aina samaa mieltä ja lässynlässyn :)

  Olen syksyn ja tämän talven aikana käynyt mielessäni ja elämässäni sellaista oppikoulua,  jossa olen kasvanut ihmisenä valtavasti.  Myös läheiseni ovat huomanneet sen.   Olen kokenut suurena siunauksena sen, että olen tutustunut uusiin ihmisiin, jotka antavat uutta kontrastia elämääni ja saa minut ajattelemaan asioita taas laajemmalta näkökantilta.    Joskus olin niin paljon yksin ja omissa oloissani, etten aina nähnyt ympärilleni.   Myös välillä turhan impulsiivisena ihmisenä tein tyhmyyksiä ja sanoin typerästi.  Onneksi sain sopivasti nenilleni ja opin taas paljon uutta.  Myös hengellisesti olen kasvanut, ja siitä erityisesti olen ollut kiitollinen.  Olen saanut paljon rukousvastauksia ja siten huomannut, etten ole rukoillut asioitten ja ihmisten puolesta turhaan.

Joskus inhimillisyyden oppikoulu voi tuntua karulta, mutta kaiken itkun, häpeän ja hampaiden kiristelyn jälkeen, ei voi muuta ku kiittää ja kumartaa.  Hieno tunne, kun tuntee olevansa taas hieman parempi ihminen, ainakin hetkellisesti.  Olen oppinut kiittämään myös vastoinkäymisistä,  ne opettavat arvostamaan elämän pieniä ilon pisaroita ja sitä aikaa, kun kaikki on kuitenkin suhteellisen hyvin.

This have been my lesson to learnt <3




<3 Henna










6 kommenttia:

  1. Uh, höpötys on kyllä yks taiteen laji. Mä harvemmin loukkaan ihmisiä puheillani (ei ainakaan oo paljastunut) mut sen sijaan puhun ohi suuni ja musta tulee tosi hölösuinen vaikutelma, vaikka oikeasti haluaisin vaan olla eloisa ja avoin. Olla siinäkin nyt sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sepä se :D se joskus ottaa vähä vaikeesti :DDD

      Poista
  2. Ihana oot!

    Ja tämä elämänkoulu on mahtavaa, moon lasten myötä kasvanu torella paljon ja ihan huikeaa tajuta miten erilaanen nyt voi olla kun n. 3-vuotta sitte!

    Jatketaan siis tätä kasvamista ja tullaan paremmiksi ihmisiksi :)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 se tosiaan on hienoo miten elämä opettaa :) sitä on joskus harvinaisen hömelö :)

      Poista
  3. Se ois niin hienoa kun osaisi oikealla tavalla katsoa itseään ulkopuolisen silmin. Huomaisi varmasti omassa käytöksessään paljon asioita, joihin kannattaisi kiinnittää huomiota ja tuo on niin totta, että saattakin antaa itsestään ihan toisenlaisen kuvan, kuin on tarkoitus ja millainen todellisuudessa on. Sitä on joskus vaikea ihmisten keskuudessa olla oma itsensä. Paljolti siihen omaan käytökseen vaikuttaa juuri se, miltä vieressä olevat henkilöt vaikuttaa vaikkei pitäisi antaa sen ensivaikutelman vielä tehdä tehtäväänsä.

    Mutta juuri nopeissa tuttavuuksissa ja tilanteissa näiltä pohjiltahan sitä mennään, eikä tarkoitus olekkaan kaikkien tapaamien tyyppien kanssa tulla kaveriksi, eikä välttämättä edes tuttaviksi.

    Itselläni on ollut periaatteena, että kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta ei minun niistä silti tarvitse välttämättä tykätä. Tällä keinoin juuri itsekin olen monesti pysynyt sellaisten tyyppien kanssa yhteyksissä ja löytänytkin sieltä sitten loppujen lopuksi oikein helmiä tyyppejä, vaikkei se ensivaikutelma ollutkaan ehkä mieleen.

    Ja eihän täällä toisten mieliksi eletä. Toisilla tuntuu olevan taas sellainen ylenpalttinen toisten miellyttäminen, sekin on todella ärsyttävää, kun tulee sellainen "ruskea kieli" tunne, kun toinen sanoo jotain positiivista! yöks!

    Oikeestaan nää jutut taitaa nyt liipata vähän sitä sinun edellistäkin postausta :DD

    Mutta joo, onneksi sitä kasvaa henkisesti ajan kanssa. Kaikki tavatut ihmiset ja tapahtumat muokkaavat meitä jatkuvasti, joskus positiiviseen suuntaan ja joskus taas negatiiviseen suuntaan. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän osaa kriittisemmin analysoida kaikkea tapahtunutta. Nuorempana on niin herkkä pienillekin vaikutteille (ystävät, tapahtumat jne.) ja ei ole ehkä niin selkeä se katse eteenpäin ja onko näillä vaikutteilla millainen vaikutus juuri minuun sitä myötä läheisiin ihmisiin.

    Onpa taas analysointia kerrakseen, on tämä niin mukavaa kun sie annat tätä pähkinää purtavaksi!!:DDDD kiitos!

    -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppas hyvä ;) hihih hyvä että pähkinöitä putuaa sopivassa suhteessa ;) joo mulla todellakin sama homma, tavoitteena on tulla ihmisten kanssa jotenkin toimeen, kaikista ei voi eikä pidä tykätä mutta inhimillisesti silti toista pitää kohdella :)

      sitä kasvaa ajan myötä ja nykyään iloitsen kyllä avoimesti kaikesta kokemastani, se on muovannut minusta ajattelevaisen ja tunne-älyltä kuitenkin suhteellisen herkän ihmisen :)

      Poista