tiistai 28. helmikuuta 2012

Saanhan kaiken alkaa uudestaan?

Elimme ehkä n. parisen vuotta sitten aikaa, jolloin eräs henkilö lähipiiristämme ajautui maailman pyörteisiin ja  todellisiin vaikeuksiin.  Läheisenä ja perheenjäsenenä oli äärimmäisen raskasta seurata rakkaittensa huolta, surua ja pelkoa.  Sitä tunteiden sekamelskaa ei voinut tuolloin pukea sanoiksi ollenkaan.

Itse koin tuohon aikaan todella usein vihaa, katkeruutta ja synkinpänä hetkenä jopa halveksuntaa. Kamalaa.  Edellä mainitut tunteet räjähtivät minulla pintaan silloin,  kun näin rakkaitteni epätoivoisesti itkevän aina omille teilleen lähtevän,  maailman varjoihin häviävän ihmisen perään.  En voinut aina ymmärtää, miten he jaksoivatkaan liittää kätensä ristiin ja rukoilla ihmisen puolesta.  Itsekin välillä kykenin tekemään niin,   mutta voi - niin vähän kuitenkin.  Olin niin pinnallinen ja huono ihminen.

  Itseäni nämä tunteet hävettävät nykyään, koska olen itsekin ihmisenä onneksi muuttunut  ja kasvanut kypsemmäksi, lempeämmäksi ja  kristillisemmin ajattelevaksi.  Useimmiten edelleen teen johtopäätöksiä nopesti ja siten teen radikaaleja ratkaisuja kera kärkkäitten mielipiteiden.    Koitan kuitenkin parantaa tapojani ja tehdä itsestäni vähemmän teräväkielisen ihmisen.

Meidän ei tarvitse yrittää liikaa.  Kyllä me riitämme sellaisina, kuin olemme. Ei meidän tarvitse suorittaa, menestyä tai olla siellä ensimmäisellä palkintopallilla.  Kyllä me olemme rakastamisen arvoisia vähemmilläkin meriiteillä, mitaleilla ja kunniamaininnnoilla.



TÄSSÄ  on todistus on läheisemme radikaalista elämänmuutoksesta.   Luojan kiitos. Hän on mahtava ihminen, jolla on paljon annettavaa etenkin saman kokeneille ihmisille.

<3 Henna 




1 kommentti:

  1. Onneksi tulee uusia mahdollisuuksia ja osataan tarttua niistä kiinni silloin!! Välillä ihmissä menee ohi ne hetket, kun olisi voinut kääntää kelkan, mutta ehkä se ei sitten ollutkaan juuri "se" hetki.

    Minun on pakko myöntää, että itse en ole sillä tavalla umpi kristitty. Uskon siihen, että ihmiset saavat täällä juuri sellaisen taakan kantaakseen, kuin on tarvis, eli näillä elämän käänteillä ihmiselle opetataan asioita elämästä. Uudelleensyntymä on myös asia, jota olen paljon pohtinut...

    On hienoa, kun löytää tiensä, oli se mikä tahansa. Tämä on vähän rumasti sanottu, mutta Henna ainakin ymmärtää pointsin, että: minun mielestä uskokoon joku vaikka 'aidan seipääseen', jos se tuo mielenrauhaa, valaistusta elämäntielle, henkistä hyvinvointia ja kaikkea muuta henkevää mitä tällä tiellä kulkemiseen tarvitaan. Tällä en siis loukkaa ketään, enkä mitään, joka uskoo johonkin tai on uskomatta!!

    Kun jokainen meistä oppisi kuuntelemaan sisintään ja kaikenlaisia merkkejä, voimme hyvinkin helposti tehdä elämässä ratkaisuja.

    ööö...tämmöstä tällä kertaa..Mutta siis kertakaikkisen upeeta, että mies löysi tiensä!!!

    -Anne-

    VastaaPoista