keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Ristiriitaiset tunteet

Aamusella herättyäni ja käydessäni päästämässä hevoset pihalle,  ihailin keväistä ilmaa ja luontoa, pihalla temmeltäviä koiria ja puussa kiipeilevää kissaa.  Kaikki tuntui niin kevyeltä ja sai minut tuntemaan itseni hyvin hyvin onnekkaaksi,   ja sitähän minä olen, ja kovin kiitollinen kaikesta.

<3
  Miksi kuitenkin sisälle tultuani ja koneelle istahdettuani,  sisimpäni valtasi epävarmuus ja toisarvoinen olotila?     Luulen tietäväni syyn, vaikken haluaisi uskoa siihen. 

Olen ollut suhteellisen sinut itseni kanssa jo hyvän aikaa, ja jos vaikka olenkin ollut itseeni jossakin tyytymätön, olen kuitenkin oppinut hyväksymään sen osan itsessäni ja  kehittämään tiettyjä puutteitani.   Olen myös pikkuhiljaa oppinut olemaan välittämättä ihmisten mielipiteistä ja jos en kelpaa jollekin tällaisenaan,  en välttämättä romahda jokaisesta hylkäyksestä.  En tiedä, olen ainakin luullut olevani elämäni vahvimmassa kunnossa.


En ymmärrä, miksi aloin murehtimaan ja  itkemään tämä aamuna niin herkästi.  Johtuuko tämä tunne hormooneista, en voi tietää.    Toisaalta minulla on sellainen vahva ja pelottava tunne, että sieluvihollinen on hyökkäämässä kimppuuni, juuri oman hengellisen kasvuni ja  viime aikaisten rukousryöppyjeni vuoksi.  

Minusta vaan tuntuu vahvasti, että joku yliluonnollinen voima tahtoo luuhistuttaa minut, lannistaa ja polkea minut maanrakoon.   Jotenkin toisaalta vaistoan, että minua valmistellaan johokin. Toisaalta minua pelottaa, mutta toisaalta taas palan halusta tietää, mitä tämä pelottava olotila tahtoo kertoa minulle.  Mutta jokatapauksessa uskon, että oloni edes jotenkin helpottaa tänään, koska päivästäni on tulossa oikein mukava, ja viikonlopusta myös! 

Tästä tekee niin sekavaa se, että olin eilenkin niin onnellinen.  Vietin mahtavan päivän ystäväni kanssa. Vaikka koenkin usemmankin ihmisen seurassa alemmuudentunnetta aika ajoin oman ylipainoisuuteni vuoksi, hänen kanssaan saan olla vapaasti oma itseni ja tulen hyväksytyksi ihan juuri tällaisena, hölmönä pullerona itsenäni.  Vietämme aikaa todella paljon yhdessä ja olemme tulleet riippuvaiseksi toisistamme.  Meillä on niin paljon yhteistä, ja mikä parhainta, hänen miehensä on myös yksi parhaimmista ystävistäni ja ennen kaikkea mieheni paras kaveri.   Elämästä Kotakylällä ei tulisi mitään, jos he eivät asuisi naapurissani <3
<3
 Tämä tunneailahtelu on nyt jotain hyvin omituista.   Mutta niinkuin tuossa blogini sivussa lukeekin esittelyssä minusta:  "Entinen koulukiusattu nuori aikuinen nainen, joka kertoilee kamppailustaan huonoa itsetuntoa sekä masennusta vastaan ja muista elämän koukeroista. Sivuan aiheissa myös heppailua, touhua koirien kanssa, sekä elämästä maalla ja luonnon helmassa."      Tämä postaus on juuri tätä kaikkea:)   Ilon ja itkun turskahduksia!

Kun olen saanut purkaa tänne nyt tämän verran ajatuksiani,  huomaan taas jälleen kerran, että oloni helpottui jo postausta kirjoittaessani ja hetkellisesti jopa mietin poistavani tämän, ja  kirjoittavani jotain "elämä on niin ihanaa" - postauksen.   Mutta miksi minä todellisia tunteitani peittelemään,   sain purkaa mieltäni tänne ja sain sitä helpotuksen. Toivon mukaan joku muukin saa tästä sekavuudesta jotain irti :D

Mutta enivei,  laitan tähän loppuun kuvia, mitä napsin tänä aamuna tallilta tullessani :)













Rakas koti <3


 <3 Henna








11 kommenttia:

  1. se on kyllä ihmeellistä että pelkkä blogiin kirjoittaminen voi jo saada paljon kevyemmän olon aikaan! itse eilen ärsyynnyin kovasti joidenkin ihmisten pätemisistä ja kirjoitin nopeasti kiukkupostauksen, niin johan mieli sitten keveni äkkiä! :D mutta voimia sulle, hyvää kevättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, auttaa kummasti! :) Tämä bloggerin typerys ei aina näytä aina sun uusimpia postauksia mulle tuossa etusivulla! :S mutta olipas hyvä ja näpäyttävä postaus ;) kiitos samoin sulle hirmuisesti tsemppiä ja kaikkee hyvvää! <3

      Poista
    2. No mullakaan ei aina näytä kaikkia postauksia sulta eikä muilta..Joidenkin blogit katoaa kokonaan listasta, argh! Hih kiitos :)

      Poista
  2. kyllähä se vihollinen aina tykkää pitää kovaa ääntä ;)
    Casting crownsin sanoin:
    "But the voice of truth tells me a different story
    And the voice of truth says "Do not be afraid!"
    And the voice of truth says "This is for My glory"
    Out of all the voices calling out to me
    I will choose to listen and believe the voice of truth"
    Älä siis suotta oo huomaavinaskaan sitä korvaan kuiskuttelevaa paskaa, vaan valitse kuunnella Isän ääntä joka kertoo susta totuuden!
    tässä ois sopivaa katottavaa, joka varmasti valaa uskoo! http://www.tv7.fi/vod/player/?program=16858
    toi ja siihen jatkoo usko haastaa pelon 2/2

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos tuhannesti rohkaisevista sanoista <3 minäpä katson! :)

      Poista
  3. Taetaa kevät pistee sinutkii ihan sekasi!!:) Ei vaiskaan! Se on hienoa just, jos kirjottamisella saapi purettua ihteensä ja käännellä tunteitansa! Jospa kesästä on tulossa isojen asioiden kesä!?! Elämä taitaa välillä pitää varpaillaan, ettei totuus pääse unohtumaan! :D :S -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samaa minäkin olen miettinyt, jos tulevaisuudessa siintää jotain mullistavaa? ei voi tietää :) mutta pelon ja innon sekaisin tuntein jään odottelemaan :)

      tämä pää taitaa olla sekasi kesät ja talavet ;)


      <3

      Poista
  4. laav juu peipeee! <3
    -spylykkö

    VastaaPoista
  5. ihana Henna <3 paljon voimoo ja isän huolenpitoa! OOOT niih hullun rakas ja tärkee!!!! <3

    -Ilez

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voe tokkiisa, kiitos rakkahani! <3 sinä myös! <3

      Poista