Elämää veitsenterällä

Olen pahoillani taas hullun pitkästä postaustauosta, minua ihan hävettää, kun joudun nykyään toistuvasti pyytelemään samaa asiaa anteeksi - ja silti aina toimin toisin, kuin sydämessäni haluaisin tehdä.  Olen saanut viime aikoina palautetta mm.  postausväleistäni, ja niiden perusteella ihmiset ilmeisesti toivovat ja odottavat kirjoituksiani päivittäin.  Olen siitä todella otettu ja kiitollinen, että lukijani arvostavat tekstejäni ja mietteitäni. Kiitos teille rakkaat <3

Nyt elän kuitenkin sellaisessa tilanteessa, etten voi tänne ainakaan toistaiseksi kirjoitella täysin kokonaisuudessaan kaikkia elämässäni tapahtuvia asioita,  vaikka kovasti niistä haluaisinkin teille avautua.  Tällä hetkellä minun täytyy ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä, ja kirjoittaa vasta sitten, kun asiat ovat täysin varmistuneet. Minulla on niin paljon tulevaisuuden suunnitelmia, meneillään olevia, toistaiseksi salaisia projekteja ja  paljon keskeneräisiä asioita hoidettavana.  Lisäksi haluan suojella muita elämässäni vahvasti vaikuttavia ihmisiä, ja heidän vuokseen rajoitan tekstieni intensiivisyyttä.  Lisäksi olen myös vaitiolovelvollinen ammattini puolesta.

 Totuus on vain se, että omien projektieni mm. kuntoremonttini, kodin, työn ja hevosharrastuksen asettaman kiireen vuoksi elän tällä hetkellä "veitsenterällä".  Tunne on sietämätön, kun huomaa, että tunnit vain yksikertaisesti loppuu kesken vuorokaudesta, etkä meinaa suoriutua päivän pakollisista toimista, saati sitten ihmissuhteista. Koen välillä todella luuhistuttavaa syylliyydentuntoa siitä, ettei  minulla ole ollut aikaa ystävilleni, jotka sitä toivovat.  Mutta uskon, että he osaavat katsoa tilannetta minunkin kannaltani, ja ymmärtävät.  Nyt elän niin kiireistä aikaa, että siihen ei pahemmin huvittelureissuja mahdu.  Toki monet läheiseni ovat myös kiireisiä, ja useimmat vielä hevosihmisiä - joten molemminpuolinen kiire on taattu ja aikatauluongelmat itsestäänselviä. Toivon, että tämä perustelu kelpaisi ystävilleni, jotka ovat yhteistä aikaa vailla, enkä sitä heille nyt pysty toistaiseksi tarjoamaan.

Ratsastaja selvästi kuntoremontin tarpeessa :D

 Vaikka elämässäni on paljon kiirettä, painetta ja paljon suunnitelmia sekä visioita ja niitten vuoksi voimat välillä ehtyvät,   en vaihtaisi tämänhetkistä elämäntilannettani pois mistään hinnasta.  Elämä on joskus raskasta ja välillä me ihmiset ajaudumme tilanteisiin, kun on toimittava sydämen tuntojen mukaan, eikä aina kaikkia asioita kannata järkeilläkkään liian tarkasti, eikä todellakaan kulkea siitä, mistä aita on matalin. Jotkut asiat on vain tarkoitettu tapahtuvaksi ja meille jokaiselle annetaan se oma tehtävä tässä maailmassa.   Pitää seurata sydämen ääntä, ja sitä tunnetta, mikä kulkee läpi sielun.   Ja kun muistan päivittäin pyytää apua ja johdatusta sieltä oikeasta paikasta, kaikki muutkin asiat kyllä järjestyy.

<3 Henna