Takatalvi-angst

Ai että sitä sitten tänään keljuttikin suhteellisen kiitettävästi, kun heräsin iltapäivällä liian aikaisin ja erehdyin vessaan mennessä katsomaan ulos ikkunasta.  Ulkona tuuli voimakkaasti ja lunta pyrytti vaakatasossa.  Olin aamusella laittanut Karismalle BOT:n selänlämmittimen ja  paksun fleeceloimen ajatuksella, että selkä saa lämpöhoitoa ennen iltapäivän ratsinkeja, enkä sitten ollut tietoinen iltapäivällä saapuvasta lumimyrskystä.

Riensinkin sitten heti välittömästi tallille siivoamaan karsinat ja sitten otin hevoset sisälle hetkeksi heiniä mussuttamaan, ennen kuin lähtisimme ratsastamaan.  Ilokseni huomasin, että tamman uusi, paksu HC.n fleece oli sen verran tuhtia tavaraa, ettei se ollut läpäissyt kosteutta, vaan tammuskan selkä oli oikein kuiva ja lämpöinen.   Vuse on  Kaamaan verrattuna sen verta muhkumpi sekä paksukarvaisempi (toki, kun suokki on puoliksi), joten herra ei rättejä selkäänsä usein saa.  En välittäisi muutenkaan tyhjänpäiväisestä loimittelusta, mutta lämpöhoidon vuoksi niitä joudun käyttämään.

Viime viikolla meillä ei "tuntilaisia"  käynytkään, ja odotinkin kovasti, että päästäisiin S:n kanssa köpöttelemään ja vaihtelemaan kuulumisia.  Olen todella onnekkaassa asemassa, että saan helposti ystäviäni ratsaille silloin tällöin ja  lisäksi vakituiset henkilöt maastotunteilemaan viikottain.   Olen todella kiitollinen saamastani avusta.

Ystäväiseni ja Kusko talvella 2011

 Vielä ulkona käydessäni tunnustelin lunta hyppysissäni ja se tuntui kuivalta ja pakkasmaiselta. Ajattelin hetkellisesti, että "ei tästä varmaan hirveitä tilsoja muodostu" ja  hevosia talliin ottaessani, ei niillä ollut juuri minkäälaisia paakkuja kintuissaan, joten en senkään vuoksi tajunnut perua tuntia sään vuoksi.

Kun viimein lähdimme pihasta liikenteeseen, emme ehtineet kävellä kuin muutaman metrin, kun molemmat hevoset alkoivat liukastella.  Lumi paakkuuntui välittömästi kavioihin ja lumen alla oleva jäinen tie antoi mukavan pohjan luistella.  Lähes joka askeleella hetken luikasteltuamme, päätimme lasketua ratsailta ja kääntyä takaisin tallille.  Loppupeleissä ehdimme käydä meidän tienristeyksessä ja takaisin, matkaa taittui naurettavat, noin 100 m. 

Voin kertoa, että silloin hajotti, melkein jopa itku pääsi, kun olin niin väsyksissä 6:n valvotun yön jäljiltä.   Ja kun olin niin innoissani lähdössä lenkille, ja näin ikävästi kävi.  Mutta hevosia oli pakko siinä vaiheessa ajatella, liukastelu oli sen verran reilua, että en ala yleensäkkään riskeeraamaan ja antamaan mahdollisuutta revähdyksille tai millekkään pahemmalle.  Enkä myöskään halua, että ystäväni ja Kusko kaatuvat, tai minä ja Kaama.  Ei tee mieli lentää naama edellä tielle ihan heti vähään aikaan, kun entisistä mustelmista on just ja just päästy :D   Tyydyinpä sitten juoksuttelemaan hevoset tarhassa kevyesti.

 Onneksi S tulee ihan tuosta läheltä, joten hänellekkään ei tullut turhaa ajoa pitkälti.  Ensi viikolla sitten uusi yritys maanantain vakkaritunnilla.  Itseäni henkilökohtaisesti hajotti lenkin väliin jäänti,  koska huominen tiistai sekä keskiviikko tulevat olemaan hyvin kiireisiä päiviä minulle, enkä välttämättä ehdi hepoja kunnolla liikuttamaan. Onneksi loppuviikosta lenkit taas rullaa mukavasti,  kun Anne tulee lenkittelemään Kuskoa tällä viikolla ehkä jopa pariin otteeseen  ja lisäksi Laura tulee meille viikonlopuksi, joten kaikenkaikkiaan hevot pääsee lenkkeilemään mukavasti  <3   Että nyt vaan Henna jäitä hattuun, kaikki on loppupeleissä oikein hyvin.

Mister Lörppähuuli

  Ja niin, meinas unohtua!  Takatalvesta oli sen verran hyötyäkin:   Lunta satoi  mukavan reiluisti jo lumen alta paljastuneiden kakkaläjien päälle, niin mun ei tarvitse vielä niitä siivota pois! :D   Että näin :D

<3 Henna