Unelmien salainen kansio

Olen ollut viime päivien aikana vilkkaasti ailahdellen joko hyperaktiivinen touhutäti, tai sitten pysähtynyt unelmoitsija. Välillä hirveän tarmokas ja touhukas, välillä taas pysäkille jäänyt, jäähtyvä kahvikuppi kädessä tyhjyyttä tuijottava zombi. Unohdun kehittelemään pääni sisälle mitä mielenkiintoisempia mielikuvia itsestäni ja tulevaisuudestani. Varmaan siksi, että olen viime aikoina nähnyt mitä omituisimpia ja äärimmäisen erilaisia unia.  Hieman jopa pelottavia sellaisia.

Minulla on ainakin pari pienenpientä unelmaa/ajatusta tulevaisuudesta,  joita en vielä tällä hetkellä paljasta. Mutta uskokaa pois, tulen ne teille kertomaan ajallaan,   jos vain saan omassa päässäni asiat selviksi, ja ylipäätään, haluanko edes niitä elämääni ja aionko visioitani toteuttaa.   Ne ovat vielä vain pikkiriikkisiä unelman kantamoisia ja ideoita,   jotka eivät ole lähelläkään vielä toteutusta.  Ihan vain hyvin arkisia ja suht. tavallsia asioita, mutta minulle pienetkin asiat voivat olla kuitenkin jotain erityistä.

En ala hehkuttamaan yleensäkkään asioitani etukäteen, kun en itsekään tiedä, toteutuuko ne.   Olisi vähän muille ja itsellekin epäreilua,   jos en toteuttaisi "lupauksiani".    Minua itseäni harmittaa suuresti, jos en voi lunastaa lupauksiani, olkoon ne mitä tahansa. Pettymyksen tuottaminen toiselle ei kuulu harrastuksiini :D

Parille läheiselleni olen asioista ohimennen maininnut, koska he nyt joutuvat pakostakin olemaan tekemisissä kanssani, joten asiaa en pysty heiltä peittelemään.   Menenpäs minä nyt salaperäiseksi :D    Mutta ystäväni, jotka luette blogiani, älkää vaivatko asialla mieltänne.  Tulen paljastamaan teille asiat ajallaan, kun vaan ensin itse näen, onnistuuko mikään.

Huomaan jankkaavani asiaa. Joten jatketaan.

Unelmia pitää ehdottomasti olla jokaisella ihmisellä,   ne antavat puhtia ja motivaatiota tehdä töitä, ansaita rahaa ja nähdä vaivaa asioitten eteen.    Ilman unelmiani,  minulle ei jäisi juuri tavoitteita.  Ja tavoitteethan ovat unelmia.  Minulla on ollut paljonkin erilaisia visioita elämästäni, ja  usein asiat ovat menneet juuri päinvastoin, tai sitten itseluottamuksen puuttuessa, olen itse jänistänyt toteutuspuolessa.  Mutta ne ovat lähinnä olleet vain hidasteita ja mutkia matkassa,   monen esteen tullessa eteen, on ne jotenkin saatu hoidettua, tai sitten oikotie loppuntulokseen on löytynyt. Joskus on pitänyt vain yksinkertaisesti myös luovuttaa, mutta onneksi todella, todella harvoin. Luovuttaminenkaan ei yleensä kuulu harrastuksiini, vaan loppuun taistellaan mahdollisimmaan sitkeästi.   Lopputulos ei välttämättä ole aina täydellinen ja virheetön,   mutta siltikin tärkeämpi.   Kun asioitten eteen on nähty vaivaa,   tulee jutusta vieläkin rakkaampi.

Kesä 2010

 Mutta se siitä. Ensi viikolle on luvassa paljon kaikkea enemmän ja vähemmän mukavaa.  Koti näyttää siltä, kun siellä olisi räjähtänyt ydinpommi, ja kaipaa kipeästi siivousta. En oikein jaksa yöviikollani siivota, joten talo on sen mukainenkin.  Vapaaviikolla on tarkoitus siivota koko mökki perusteellisesti.

Kevään edetessä ja lumien sulaessa, alkaa myös talven mittaan kertyneet paskat kurkistella lumen alta.  Ensi viikolla olisikin tarkoitus pitää kevään ensimmäinen kunnollinen tarhansiivoushetki, jolloin saisin kärrättyä edes osan paljastuneista paskoista pois.  Toisaalta, tuotakin urakkaa voi ajatella hyötyliikuntana, niin asiaan saa taas ihan uuden perspektiivin ja työn tekokin maistuu siten paremmin.     Myös heiniä pikkupaaleina  on haettava, ja lisäksi ainakin muutama purupaali.

Ensi viikolla myös kengätään ponit, ja kaikkea muutakin mukavaa on luvassa. Niistä sitten lisää lähemmin :)

Hyvää alkavaa viikkoa! 

<3 Henna