torstai 29. maaliskuuta 2012

Elämää veitsenterällä

Olen pahoillani taas hullun pitkästä postaustauosta, minua ihan hävettää, kun joudun nykyään toistuvasti pyytelemään samaa asiaa anteeksi - ja silti aina toimin toisin, kuin sydämessäni haluaisin tehdä.  Olen saanut viime aikoina palautetta mm.  postausväleistäni, ja niiden perusteella ihmiset ilmeisesti toivovat ja odottavat kirjoituksiani päivittäin.  Olen siitä todella otettu ja kiitollinen, että lukijani arvostavat tekstejäni ja mietteitäni. Kiitos teille rakkaat <3

Nyt elän kuitenkin sellaisessa tilanteessa, etten voi tänne ainakaan toistaiseksi kirjoitella täysin kokonaisuudessaan kaikkia elämässäni tapahtuvia asioita,  vaikka kovasti niistä haluaisinkin teille avautua.  Tällä hetkellä minun täytyy ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä, ja kirjoittaa vasta sitten, kun asiat ovat täysin varmistuneet. Minulla on niin paljon tulevaisuuden suunnitelmia, meneillään olevia, toistaiseksi salaisia projekteja ja  paljon keskeneräisiä asioita hoidettavana.  Lisäksi haluan suojella muita elämässäni vahvasti vaikuttavia ihmisiä, ja heidän vuokseen rajoitan tekstieni intensiivisyyttä.  Lisäksi olen myös vaitiolovelvollinen ammattini puolesta.

 Totuus on vain se, että omien projektieni mm. kuntoremonttini, kodin, työn ja hevosharrastuksen asettaman kiireen vuoksi elän tällä hetkellä "veitsenterällä".  Tunne on sietämätön, kun huomaa, että tunnit vain yksikertaisesti loppuu kesken vuorokaudesta, etkä meinaa suoriutua päivän pakollisista toimista, saati sitten ihmissuhteista. Koen välillä todella luuhistuttavaa syylliyydentuntoa siitä, ettei  minulla ole ollut aikaa ystävilleni, jotka sitä toivovat.  Mutta uskon, että he osaavat katsoa tilannetta minunkin kannaltani, ja ymmärtävät.  Nyt elän niin kiireistä aikaa, että siihen ei pahemmin huvittelureissuja mahdu.  Toki monet läheiseni ovat myös kiireisiä, ja useimmat vielä hevosihmisiä - joten molemminpuolinen kiire on taattu ja aikatauluongelmat itsestäänselviä. Toivon, että tämä perustelu kelpaisi ystävilleni, jotka ovat yhteistä aikaa vailla, enkä sitä heille nyt pysty toistaiseksi tarjoamaan.

Ratsastaja selvästi kuntoremontin tarpeessa :D
 Vaikka elämässäni on paljon kiirettä, painetta ja paljon suunnitelmia sekä visioita ja niitten vuoksi voimat välillä ehtyvät,   en vaihtaisi tämänhetkistä elämäntilannettani pois mistään hinnasta.  Elämä on joskus raskasta ja välillä me ihmiset ajaudumme tilanteisiin, kun on toimittava sydämen tuntojen mukaan, eikä aina kaikkia asioita kannata järkeilläkkään liian tarkasti, eikä todellakaan kulkea siitä, mistä aita on matalin. Jotkut asiat on vain tarkoitettu tapahtuvaksi ja meille jokaiselle annetaan se oma tehtävä tässä maailmassa.   Pitää seurata sydämen ääntä, ja sitä tunnetta, mikä kulkee läpi sielun.   Ja kun muistan päivittäin pyytää apua ja johdatusta sieltä oikeasta paikasta, kaikki muutkin asiat kyllä järjestyy.




<3 Henna 






10 kommenttia:

  1. Positiivinen kiire on mukavaa, mutta varo ettei se positiivinen kiire muutu negatiiviseksi!! Mukavatkin kiireasiat voivat kasaantuessaan aiheuttaa hammastenkiristystä!! Ja pitemmän päälle ne asiat muuttuvat pakkopullaksi ja rupeaa kehtuuttamaan enemmän ja enemmän!! Ihan vaan varoituksena!! Pahinta mukavaan kiireeseen on vielä yllättävät jutut, jotka jossain mittakaavassa tuntuvat saavan kaaoksen aikaiseksi!!:) Saman aiheuttaa itselläni se, että kun ei osaa sanoa EI, kun joku pyytää johonkin tai jotain tekemään tai avuksi, vaikka olisi kuinka hemmetin kiire muutenkin! Sitten tuntuu itseltä että pää halkeaa!

    Monesti huomaa, että ihminen itse ei nää sitä kiirettä samalla tavalla kuin ne, jotka katsovat sitä ulkopuolelta. Enkä tarkoittanut sitä, etteikö itsekin nää, mutta nimenomaan eritavalla!

    Ihminenkin kestää painetta aikansa, mutta muista höllätä silloin kun siihen on mahdollista niin jaksaa taas painaa pitkää päivää!:)

    Tulipa tästä negatiivinen ja varoittava, vaikka tiedän kyllä, että sie tiiät millon pitää rauhottua! :O Mutta: Sitähän sää kysyit?! :P hah...Oliko tämä se loppukevennys?! Aivot käy nyt kierroksilla, olen tuhonnut pannullisen kahvia näin aamun kunniaksi...hmmm...No mut sie tiiät nää miun höpötykset!:D -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo yäärrän kyllä ohjeesi ja pointtisi ja olen samoilla linjoilla. ja totta: sitähän mä kysyin ;) hih

      Poista
  2. Jaksamisia täältä vieraalta sinne kiireen keskelle. Jokaisella on niitä kiirejaksoja elämässään ja uskon vilpittömästi, että tosiystävät sen kyllä ymmärtävät :)
    Kunhan kiireesi ei kuluttaisi sua loppuun!

    VastaaPoista
  3. Mä en ite jaksa arjessa paljoo muuta kun tän lastenhoidon. Jos meinaa tulla ees yks pakollinen meno/päivä saattaa alkaa ahistaa,kun tulee sit väkisi kiire kaikissa touhuissa, enkä siks sovi ainakaan lasten kans mitään aikatauluja.
    Mut hei, blogin pitää olla rentoutumismuoto, ei lisätä yhtään paineita! Tää on sun oma paikkas, josta saat pitää halutessas vaikka kuukausien tauon ilman tilkkaakaan huonoo omaatuntoo! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oon kyllä samaa mieltä, että tämä on minun blogini ja kirjoittelen tänne mitä lystään, kun se on vaan inhimillistä toisia kohtaan yms :) Tämä todellakin on meikäläiselle rentotusta :) Kiitos <3

      Poista
  4. Saaran kanssa samoilla linjoilla, joten älä ihmeessä tunne suotta huonoa omaatuntoa siitä ettet ehdi päivitellä täällä. Vaikkakin sun ajatuksia mielellään luenkin, ja niin moni muukin. :)

    Mutta niin, mä taidan olla sellainen että buukkaan kalenterin todella täyteen, ja huomasinkin juuri että mulla vasta parin viikon päästä sellainen vapaa, jossa ei olisi mitään suunnitelmia. Kohta siihenkin varmaan jotakin tulee. Mutta mitä sitten jos olisi oma koti, eläimiä tai lapsia - huh, kuinkahan mä ikinä selviän??

    Jaksamisia kuitenkin jokaiseen elämänosa-alueeseen, riittävästi lepoa ja menoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, eiköhän tämä tästä. Olenkin lähinnä kokenut huonoa omatuntoa siitä, että olen toistuvasti joutunut sanomaan yhteistä aikaa vailla oleville ystäville, etten ehdi tapailemaan. Väkisilläkin hiipii pelko sydämeen, että he luulevat etten välitä. Nyt kuitenkin minun on koitettava selkiyttää omat ajatukset ja ajateltava myös itseäni.

      Olen ollut niin onnellinen, kun olen saanut aikaa omalle liikkumiselle, rakastan liikunta ja on ollut turhauttavaa, kun ei ole itselle aikaa piisannut. nyt on kuitenkin minun vuoroni :)))

      kiitos tsempistä <3

      Poista
  5. Miten mielelläni minäkin ottaisin päiviini muutaman lisätunnin! Tai viikkoihin muutaman lisävapaapäivän. Ärsyttävää tämä jatkuva kellon kanssa kilpaa juoksu. Mutta onneksi sinä ainakin hevosenomistajana itsekin tiedät miten paljon se vie aikaa + sitten nämä miljoona muutakin asiaa mitkä on päällä tällä hetkellä. Jokohan vuoden päästä kesällä olisi vähän rauhallisempaa? Silloin voisi ainakin suunnitella järkkäävänsä ne saunomis kestit, joita tässä on hyvän aikaa jo lykätty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa se kesällä rauhoittuisi tämä meno :D Aikamoisen hektistä on tämä meininki, kun itse koitta hepoja hoidella ja vetää tunnit ym. ja sitten kuntoilla itsekin ja hoitaa kodin! Mutta hei, minulla on toukokuun alussa pari viikko lommaa, voisin tulla muutenkin käymään ja jos niitä kuvia koitettais ottaa ;)

      ne saunomis-iltamat olis niiiin ihaha viettää <3

      Poista