Helpotuksen huokaus, olen vapaa! Ja nyt Joulun viettoon!

Päätin vielä eilisen postauksen jälkitunnelmissa, että yrittänyttä ei laiteta.   Kuitenkin paasasin siellä asioiden korjaamisesta ja anteeksipyynnöstä, joten otin omista neuvoistani vaarin ja pyysin anteeksi ihmiseltä, jota taannoin riidan ohessa loukkasin.  Olen sellainen ihminen, joka kun tulistuu, se tulistuu kunnolla ja silloin tulee sanottua todella rumasti ja asiattomasti.  Taas tässä tätä mun impulsiivisuuden varjopuolta :)

Kuitenkin kadun aina kovasti tekojani ja pyrin pyytämään anteeksi. Ja näin tein tänään.   Muuta en voi enää tehdä.  Vatvoin mielessäni tätä asiaa useampia päiviä, ja totesin, etten pääse asiasta yli  ja vapaaksi, ellen tätä tee. 

 Totesimme, ettei tästä taida tulla mitään ja päätimme elää omaa elämäämme omilla tahoillamme.  Ja hyvä niin, koska en halua otta riskiä, että loukkaan ihmistä uudelleen, koska en todellakaan halua satuttaa ketään, tai että olen edelleen yhtä merkityksetön, kuin ennen.  Toivon kuitenkin, että toisella menee hyvin ja asiat loksahtelee mukavasti elämässä paikoilleen.  Joskus ei vaan  keskinäiset kemiat natsaa, ja sille ei voi mitään.  Ei kaikki pidä herkkusienistäkään, saati sitten katkaravuista! :D   Tosin meikäläinen kyllä tykkää molemmista :D 

Nyt voin todeta, että omatuntoni on puhdas, olen myöntänyt virheeni ja pyytänyt sitä anteeksi.
Nyt en voi muuta kuin karistella pölyt jaloistani, pyyhkiä hien otsaltani ja katsoa eteenpäin.  Oloni onkin tällä hetkellä hieman haikea, mutta toisaalta alan taas pikkuhiljaa puhkua positiivista energiaa!
Nyt en enää vatkaa tätä asiaa, vaan keskitän katseeni Jouluun ja uuden vuoden odotukseen!  Odotan kovasti, että tämä ankea syksy on takana ja pääsee odottamaan ihania kevättalven kelejä ja uusia haasteita!

Minulla oli niin hitonmoinen kiire eilen, etten ehtinyt juuri valokuvailemaan,  yhden kuvan otin äkkiä Kuskosta tallissa.  

Laittelin eilen joulukuusen sisälle kuunnellen Veskun joululevyä, kahvittelin ihanaisen ystäväni kanssa ja   käytin myös hevoset lenkillä. Meidän pihamaalla ja tallissa kävi tonttuja, joista yksi pikkuinen tonttu-ukko oli yrityisesti suloinen kantaessaan Karismalle porkkanoita ja heiniä.   <3   Hoidan myös kaverini heppoja viikonlopun, kun hän on käymässä kotonaan joulun ajan.  Hänen suomenheppamummeli on niin suloinen murmeli, joka antoi niin ihania suukkoja tätille, etten olis malttanu tallilta lähteä, ja meinasin taas myöhästyä töistä :D

Olen koko yövuoron heilunut keittiössä salaatteja tehden, kiisseleitä keitellen ja kinkkua paistellen.  Oikeasti Joulun aikaan on kiva olla yövuoroissa, jotenkin tulee silleen aidosti  tonttu-olo :D

Nyt on oikeasti jatkettava hommia, että ehdin tehdä kaiken valmiiksi!   Anteeksi ailahtelevalla meiningillä tehty postaus, mutta niin kuin tekstistä näkee, mieleni valaistui selkeästi tätä kirjottaessa ja järjen astellessa taas johtamaan meikäläisen pääkoppaa!

Oikein hyvää ja siunattua Joulun aikaa kaikille! 

<3 Henna