Läjä onnistuneita ja epäonnistuneita kuvia sekä yleisiä fiiliksiä

Käytiin Kimmon kanssa ratsastelemassa eilen ja otettiin uudenkarhea kamerakin mukaan.  Tosin syystä jos toisesta myöhästyttiin hieman aikataulusta, sillä ehti tulla jo vähän liian pimeää kunnolliseen kuvailuun. Tai ainakin meidän kohdallamme, kun emme vielä oikein osaa säädellä tarkennuksia ynnä muuta.  Paikallaan ollessamme tuli tosi kivojakin kuvia, mutta liikkeessä ei kamera vakiosäädöillä oikein pysynyt mukana. Laitan kuitenkin muutaman epäselvän ratsastuskuvan sekaan, sillä niitä on joskus toivottu.  Seuraavan kerran ratsastellaan kyllä keskellä kirkasta päivää, jotta saadaan selvempiä kuvia aikaiseksi. Harmitti kyllä hitusen, mutta eiköhän näitä mahdollisuuksia tule ja aina on tilaisuus kehittyä tuossa kuvaushommassa :) 

Kaikesta huolimatta, tamma poseerasi hienosti -  ratsastaja ei sitten niinkään pötsinsä kanssa ;) Ratsastus-vermeetkin ovat hyvin asialliset, sillä halvat mutta hyvät saappaani hajosivat jokin aika sitten, pitäis joko korjauttaa vetoketju tai sitten ostaa uudet.  Ja kypäräkin olisi uusittava, sillä tuo vanha potta alkaa varmaan kohta homehtua tai kasvaa jotain jäkälää! :D  En pahemmin itseni kohdalla ole mikään varuste-urheilija, mutta hevosille tykkäisin kyllä ostella kaikkea kivaa :)

Ravurin-raatoni - hiomaton timanttini - polte rinnassani

Tässä vielä aiemmin eilen ja tänään otettuja kuvia, lähinnä taas koirista ja kissoista.  Ja yhdestä "emakosta"   :D  Niin,  mistähän niitä raskauskiloja tuleekaan ? ;)

Yövuoro viikkoni loppui siis tiistaina ja olen kyllä mielestäni päässyt kohtuullisen hyvin nauttimaan ensimmäisistä vapaapäivistäni.  Olen nukkunut hyvin, ulkoillut, saanut kotona aikaiseksi ja viettänyt ystävien kanssa aikaa.  Mikäs sen parempaa.  Kävin myös eilen neuvolassa ja sain taas kuulla pikku-ukkelin sydämen lyönnit.  Tuntuu, että haluaisin kuulla ne joka ikinen päivä.

Vauvan liikkeet ovat myös alkaneet tuntua mukavasti sellaisina jänninä muljahteluina ja muutaman napakamman iskun olen myös saanut tuntea.  Tänään viimeksi aamulla oikein havahduin unesta, kun poju päätti hieman alkaa voimistelemaan aamutuimaan ja antamalla muutaman kunnon tujauksen mamman vyön alle. 

Maha turpoilee päivästä riippuen, joskus ihan älyttömästi.  Joinakin päivinä näyttäisi siltä, että synnytän ihan kohta :D  Viimeksi näin oli sunnuntai-iltana,  kun olin lähdössä töihin.   Onhan minulla kohtuu suuri masu jo muutenkin, mutta tuona iltana minusta tuntui siltä, että räjähdän ihan kohta.  Pakko oli ihan ottaa kuva tuosta pötsistä, kun se oli niin mahottoman suuri :)

Mutta nyt on painuttava pehkuihin, jos vaikka huomenna jaksaisi vähän pihalla touhuilla ja istutella kanervia vähän syksyä piristämään.  Palataanhan pian asiaan ! 

<3 Henna