Kuulumis-hömppää laidasta laitaan

Moikka taas, ja sori muutaman päivän hiljaisuus! Meikäläisellä on ollut hyvin paljon kaikkea touhua kotosalla mm. pihan haravoinnin merkeissä, joten en ole pahemmin ehtinyt koneen ääressä istuskelemaan.  Enkä kyllä koneella ole viihtynyt sen pahemmin muutenkaan, kun rakastettavan raivostuttava mokkula on viime päivinä takkuillut tuosta ja sen vuoksi kaikki toiminta netissä on lähes mahdotonta ja hermoja raastavaa.  Tänään sain kuitenkin lisättyä pari kuvaa postauksen pohjaan ja nyt taas yöviikon alkaessa, töissä ollessani pystyn paremman netin ansiosta jotakin tänne jopa kirjoittelemaan.

Tämä nyt on vaan tällainen kuulumisten hölötys-postaus, ilman sen isompaa aihetta tai pohdiskelua.  Mutta ajattelin kirjoitella kuitenkin, jos joku kenties postauksiani siellä ruudun toisella puolella odottelee ;)

Niin ja tervetuloa taas - muutamat uudet ihanaiset lukijat. Kohtahan tässä pitää keksiä teille jotain spesiaalia, kun teitä lukijoita on kohta jo 70!  Kiitos kaikille, jotka jaksavat kannustaa ja seurata blogiani! <3

Mutta kuulumisiin, torstaina kävin ystäväni kanssa Kuopiossa vähän ostoksilla ja paria muutakin ystävää moikkaamassa. Löysinkin muutamia tosi kivoja mamma-vaatteita itselleni ja nyt olen taas suht tyytyväinen ja vähän enemmän sinut pullistuneen ulkonäköni kanssa.  Huomasin kyllä surukseni, etten jaksa kävellä juuri mitään ja hyvin nopeasti kivutkin tulivat taas kuvioihin.  Siinä tapauksessa hyvin mieluusti siirryin ystävieni kera Amarilloon istuskelemaan ja syömään.  Oli kyllä kivaa ja kiireetön aika kera hyvän seuran latasi akkujani mukavasti.  Piristyin niin kovasti uusista vaatteista ja ajasta kaupungissa, että innostuin pikästä aikaa vähän lakkailemaan ja koristelemaan kynteni :)



Minulla olisi pitänyt olla sokerirasitustesti samaisen päivän aamuna, mutta jo heti varhain aamusta voidessani pahoin, en voinut sinne mennä.  Tämäkin oli jo toinen yritys sokeri-testin suhteen, muutamaa viikkoa aikaisemmin ensimmäisellä testikerralla oksensin 30 minuuttia sokerilitkun juomisesta ja koko homma meni sen takia puihin.   Ja nyt meni siis tämä toinenkin yritys.   Koska paastoarvoni verikokeissa oli ollut hieman koholla (5.6, kun raja-arvo on 5.4), neuvolasta minulle heti diagnosoitiin :  "Sinulla on raskaus-ajan diabetes."   Rohkenin itse epäillä asiaa, sillä minulla on aina ollut enemmänkin matalia sokeri-arvoja, kun olen niitä joskus huvikseni töissä mittaillut heikotuksen tullessa. Mutta koska olin ylipainoinen jo ennen raskautta, riski sairastua k.o. sairauteen on suuri.

Onneksi keinot on keksitty, ja neuvolan täti antoi minulle perjantaina sokerimittarin ja muut härpäkkeet, joitten avulla pystyin pitämään viikonloppuna omatoimisesti sokeriseurannan.  Sillä tavalla saatiin selville tarkemmin, millaisia sokeri-arvoni ovat pitkin päivää.  Minun tuli mitata sokeri aina ennen ruokalua, ja  tunti ruokailun lopettamisesta. Pistoja tuli päivässä kaikenkaikkiaan 12 ja sormeni päät tykkäsivät siitä kovasti.  Nostin hattua diabetes-potilaille, jotka joutuvat mittaamaan/mittauttamaan sokereitaan joka päivä useita kertoja.  Itsekin mittaan töissä sokereita tuon tuosta asukkailta.

Onneksi arvoni viikonloppuna olivat pääasiassa hyviä.  Parina päivänä aamusokerini oli hieman koholla, mutta johtui siitä että olin joutunut yöllä syömään nälkääni, jotta sain unta.   Yöviikon rytmi heijastui vapaaviikkooni voimakkaimmin,  kuin koskaan aiemmin, ja sekin pisti pakkaa sekaisin hyvin selkeästi.  Valvoin todella paljon öisin ja sain usein unta vasta aamusta. Tämä meno alkaa käydä aika uuvuttvaksi, mutta koitan jaksaa tehdä töitä vielä vähän aikaa.

Eilen kävin sitten lääkärissä/neuvolassa, jossa tutkailtiin viikonlopun mittauksiani.  Lääkäri totesi arvot ihan hyviksi ja sanoi, ettei selkeää raskausdiabetestä minulla olekaan.  Mutta sain kuitenkin vielä mittarin itselleni kotiin ja voin mittailla sokereita jatkossa parina päivänä viikossa.  Vaikka en pistelystä pahemmin nauttinutkaan, oli kuitenkin sokerinseuranta mielenkiintoista ja sai hieman taas miettimään omaa hiilarin-popsimistani.

Niin, mistäköhän ne verensokerit nouseekaan ? ;)

 Iida ja Kimmo kavereineen lähtevät viikonlopuksi Kuhmoon lintujahtiin ja minä jään kotiin Olgan kanssa. Toki vietän yöni töissä ja nukun päivät,  mutta koitan keksiä Olgalle jotain pientä ja spesiaalia lievittämään ikävää siitä, että Iida ja Isi ovat metsästysreissussa kahdestaan. Ehkä käymme vähän metsässä kävelemässä muuten vaan.  Olga nauttii metsässä juoksentelusta, mutta sen kunto ei ole niin hyvä eikä metsästys-vietti niin taidoikas.  "Lihis " onkin enemmän innostunut jäniksistä ja sorsista, kuin kanalinnuista.  Joten sen läsnäolo olisi vaan haitaksi Iidan keskittymiselle, sen verran riippuvaisia ne ovat toisistaan, että haluavat aina liikkua kahdestaan.  Yksinään Iidasta kuitenkin kuoriutuu todella rohkea ja sisukas metsästykoira.  Toivotaan vaan kovasti, ettei Iida törmää susiin metsässä - niitä kun erityisesti Kuhmo on pullollaan.  Mieltäni hieman huojentaa tieto siitä, että "pentu" on hyvin lähihakuinen koira ja myös isännälleen koira on kaikki kaikessa.

Tosiaan, yövuoroviikkoni alkoi taas. Ja tällä hetkellä pääni humisee tyhjyyttään postausten suhteen, vaikka into kirjoittaa on kova!  Joten voisitteko ystäväiset auttaa ja heitellä mulle aiheita / kysymyksiä, mistä haluaisitte minun postaavan ?   Ihan syvällisetkin kysymykset / aiheet kelpaavat,   pohdin ja avaudun asioista mielelläni :)

<3 Henna