maanantai 4. elokuuta 2014

Pois elämän vaihtoaitiosta

Olin vuosikausia elämästäni pitänyt ohjat liian tiukasti käsissäni, niitä rystyset valkeina puristaen jännityksestä. Jarrutellut. Aivonystyrät savuten minimoinut riskejä, ennakoinut monttuja taikka nurkan takana vaanivia mörköjä - maalaillut etukäteen lahjakkaasti pirujakin seinille.  Jo pidemmän aikaa huomannut kamppailleeni muutoksia ja uusia tuulia vastaan, salaa vaieten taistellut pitääkseni tietyt palikat väkisillä paikoillaan tai elämän tuttuna ja turvallisena - jopa tappavan tasaisena.   Kohdannut muurin uskalluksessa ottaa riskejä, astella tuntemattomaan. Uskaltaa kurkata annetut pelikortit passaamisen sijasta, heittää se kukkaron viimeinen euro pelikoneeseen. Yksi mahdollisuus, onko hävittävää ?



Olin jumahtanut mukavuusalueelle tai lähinnä pitänyt itse itseäni vaihtoaitiossa. Minuudelleen vihaisena, vuoroaan ikuisesti odotellen.  Henkisesti sekä välillä jopa fyysisestikkin koteloitunut "neljän seinän sisälle". Ehkä sitä vaan haluaa sillointällöin jämähtää paikoilleen, sille tutulle ja turvalliselle pohjalle, jossa on stabiilia ja haaleaa. Taikka turruttaa itsensä omassa pysähtymättömässä oravanpyörässään.  Tietäen kuitenkin sisimmässään, että elämä seikkailuineen odottaa tuolla jossain ja minä vaan tässä junnaan paikallani. Olin vastustanut elämäni muutoksia ihan jo sen vuoksi, että pelotti olla hetkeäkään ajattelematta ja ennakoimatta - laskelmoimatta. Enkä useinkaan ole jaksanut uskoa itseeni tai siihen, että ihminenkin joskus voi pudota kuin kissa - jaloilleen. Tai että jos minä otan tämän riskin, asiat järjestyisivät kyllä.  Jotenkin sisimmässäni kokenut, etten ansaitse unelmiani. Nyt kuitenkin olen viime vuosina alkanut nähdä toisin ja huomannut,   miten rakkaus ja armo itseään kohtaan alkaa nostaa päätään ikiroudan alta. Minä uskallan ottaa askeleita eteenpäin ja joskus heittää ohjat täysin vapaaksi.  Hypätä pois vaihtopenkiltä ja antaa kaikkeni.  En minä elämiseen kuole,  vaan siihen etten eläisi lainkaan.


Oman onnellisuuden löytäminen vaatii uhrinsa ja luopumisen tietyistä asioista, jotka jarruttavat sekä turruttavat sinua tai estävät sinun eheytymistäsi.  Sisimpäsi elävöittämisen sijasta kuollettaa sinun uskallustasi. Joistakin on hyvin vaikea ja kivuliasta päästää irti, vaikka tietäisi sen tekevän hyvää - olkoonpa kyse sitten ruokailutottumuksista, elinympäristöstä, työpaikasta taikka ihmissuhteista. Tämän voi suhteuttaa melkeimpä mihin tahansa.  Elämässä tapahtuvat muutosten myllerrykset,  ihan pienimmätkin hienosäädöt askarruttaa ja niitten lopputulokset jopa pelottaa.  Joskus olen vain lopputuloksen pelossa jättänyt ottamatta askelta eteenpäin - ottamatta tilaisuutta vastaan. Jälkeenpäin jossitellut siinä tutussa haaleassa tilassa, salaa itseään soimaten.

Elämän polkujen risteyksissä ollaan jatkuvasti miettimässä, mikä suunta otetaan. Minnepäin halutaan matkata, vai matkataanko ylipäätään ollenkaan ? Joskus löydetään sileä, uudenkarhea moottoritie missä on ihanan helppo taittaa matkaa tai sitten valitaan se kivisempi polku, jossa kompuroidaan polvet ruvella ja hanuri mustelmilla. Useimmiten kukaan ei halua kyntää sitä ojanpohjaa pitkin mutta joskus pitää kulkea sitä mutkikkaampaa tietä tullakseen vahvemmaksi ja viisaammaksi. Nöyräksi ja taitavammaksi. Se elämässä on hienointa - aina voi oivaltaa ja oppia. 


Olen päättänyt uskoa johdatukseen ja kohtaloon,  olkoon kyse mistävain muutoksesta elämän tiellä. Uskon, että palaset loksahtelevat kohdalleen ajallaan ja sitä kyllä löytää sen oman paikkansa. Ja siitä paikasta voi tehdä omannäköisen keitaan ja levähdyspaikan. Uskalluksen vuoksi pettymyksiäkin on vastaan tullut, mutta enää en muserru niistä niin, etten enää pääsisi ylös. Olen oppinut karistelemaan tomut vaatteistani ja ryhdistäytymään.  Tehnyt paljon ajatustyötä  itseni  ja sen suhteen, mitä haluan itseltäni ja millaisen maailman haluan itselleni rakentaa. Olenko valmis tekemään sen ja unelmieni eteen töitä. Ehkä tämä tätä orastavaa kolmenkympinkriisiä, jota tässä koitan ahkerasti työstää ;)

Jokatapauksessa, en tiedä tarkalleen vieläkään, mikä oli tämän sekavan postauksen pointti. Mutta lähinnä minä koitan hokea tässä itselleni ja ehkä jollekin kohtalotoverille siellä ruudun toisella puolella, että usko itseesi ja omaan sisukkuuteesi, tee töitä unelmiesi eteen. Ja ennen kaikkea, uskalla haaveilla - oikeutetusti. Älä pelkää, vaan ota rohkeasti ja nöyrin mielin askel eteenpäin - joskus kohti tuntematontakin.  Ole ylpeä itsestäsi, muista rakastaa persoonaasi.  Aukaise silmäsi ja näe ympärillesi - seikkaile !  Tapaa uusia ihmisiä ja luo uusia verkostoja. Riko kaavoja, heittäydy! Älä mieti liikoja,  anna palaa! Nyt on sinun vuorosi!   Joskus me kaikki kompuroidaan vuorollamme, ja säröjä pintaan tulee - mutta loppupeleissä arvet kertovat siitä, että täysillä on eletty eikä vaan vietetty elämä seinäruusuna.

<3 Henna

16 kommenttia:

  1. Mun on ihan pakko kommentoida, että sä tiiät mun vielä lukevan sun blogia =) mutta ongelma on siinä, että tämä postaus veti ihan sanattomaksi. Pisti ajattelemaan kyllä aika paljon. Mutta se on ihan hyvä että aivot joutuu työskennellä vähän näin kahden kuukauden kesäloman jälkeen ;) Jälleen hyvä postaus ja pidähän kivaa vielä kun kesääkin on jäljellä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih Carita, sori kun pakotin sut heti aivojumppaan - hihi ;) Kiitos kovasti, mie nautin vielä ihanista elokuun päivistä ja touhuilusta kotosalla <3 Tsemppiä sullekin paluuseen arjen keskellä ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oi kiitoksia kohteliaisuudesta ja kiitos kovasti kun kommentoit ! <3

      Poista
  3. Niin usein nää sun ajatukset osuu niin kohdalleen omieni kanssa ja muutenkin kaikki oikeat sanat tulee sillon kun niitä kaipaa! En voi kun kiittää. <3
    Oon itse myllertänyt tässä samoja asioita miettien ja karvaita kyyneleitä vuodattaen, koittanut vaan potkia itseä eteen vaikka tuntuu vaikealta. Tiedän mitä tahdon ja tiedän myös mitä se vaatii, välillä vain uskonpuute iskee ja tekee mieli luovuttaa. Mutta, jostain sitä kerää aina hitusen enemmän voimia taistella sen eteen, jotta voi joskus sanoa että olihan tämä sen arvoista. :)

    Lämpimät kesän jatkot!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että minä oon onnellinen tästä sun kommentista! KIITOSKIITOSKIITOS <3 Parhautta on se, kun voi tätä kautta sekä itsensä psyykkaamisen lisäksi tsempata ja rohkaista jotakin toista, joka näitten juttujen kanssa painiskelee. Oon niin kiitollinen kun tämä teksti tavoitti joitakin, jotka uskalsivat myös kommentoida <3

      Minäkin usein löydän itseni murehtimasta ja olemasta uuvuksissa. Unelmat ja ajatukset pyöriivät päässä, mutta joskus luotto omiin kykyihin ja voimavaroihin on pahasti hukassa. Niin kuin siekii tuossa kirjoitit, jostakin kuitenkin aina löytyy taistelutahtoa ja melkeimpä veren maku suussa taistellaan eteenpäin. Sitten voit olla ylpeä omasta sisukkuudestasi ja siitä, että et mennyt siitä mistä aita on matalin :)

      Tänään painiskelin hyvinkin arkisen asian kanssa, ja meinasin jo lyödä hanskat tiskiin mutta nyt kun tulin tauolle sisälle ( olen siis kotona vapailla mutta silti, poltan risuja pihalla tähän aikaan yöstä :D) ja kun luin kommenttisi, sain ihan hullun tujauksen tarmoa ja huomenna alan taas yrittämään järkkäillä asioita. Joten SULLE itselles iso kiitos ! <3 Isosti tsemppiä sulle sinne sinun arkeen ja elämän taistelutantereelle <3

      Poista
    2. Oot kyllä ihan valtavan ihana! :D <3

      Poista
  4. Kyynel vierähti silmään.. Huomaan itsekkin junnaavani paikoillani, yläaste oli aika helvettiä itselleni, nyt vuoden levon jälkeen hain kouluun ja se alkaa maanantaina.. pala kurkussa jännitän sitä, miten siellä menee kun aikaisempi koulukokemus on mitä on... Mutta joskus on otettava se askel eteenpäin, nyt on sen aika. Ala on se mitä rakastan, eläinten kanssa olemista. pelottaa vaan paljon tällähetkellä, ikävöin jo nyt sitä tuttua ja turvallista. Jospas olisin sen verran vahva että selviäisin tästä! Ihana teksti Henna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sua enemmän kuin hyvin. Minun koulukiusatun tausta usein saa minut olemaan epävarma itsestäni ja itseluottamusta puuttuu. Lisäksi olen huomannut vällteleväni vieläkin (tämänkin ikäisenä) asioita, jotka muistuttavat minua lapsuudestani. Silti, olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ihan pettymystenkin uhalla uskaltaa ottaa askeleita eteenpäin. Monesti kuulee jälkeenpäin ihmisten - jo iäkkäämpänä jossitelleen sitä, että ei uskaltanut tehdä haluamiaan asioita. Joten sinullekin haluan lämpimästi lähettää annoksen tsemppiä ja rohkaisua jatkaa eteenpäin, kyllä sinäkin tuut pärjäämään <3 Älä oo liian ankara itseäsi kohtaan, katso aamuisin peiliin ja hymyile itsellesi <3

      Poista
  5. Hei! Aivan älyttömän hyvä postaus, sun postaukset on aina niin rohkaisevia ja ihanaa luettavaa! Olisiko sulla Henna mitään vinkkiä yläastetta aloittavalle tytölle jolla on hyvin "erikoinen" ja omanlainen vaatetyyli josta minua on kiusattu ala-asteella paljon. En haluaisi missään nimessä vaihtaa pukeutumistyyliäni, mutta en tiedä mitä muutakaan teen. Kuullostaa helpolta pysyä tiukkana ja olla antamatta ihmisten lannistaa, mutta olen vain aivan lopen uupunut.
    Hyvää loppukesää! -Lotta

    VastaaPoista
  6. Ihanaa Lotta kun kommentoit niin mahtavasti! Kiitos paljon <3 Olen mielestäni aika huono antamaan mitään maailmaa mullistavia neuvoja mutta kuitenkin jos jotain fiksua yrittäisin sulle sanoo ;) Lähinnä rohkaisen sua pysymään juuri sellaisena kuin sie oot. Hyvä ettet halua muuttaa tyyliäsi muitten vuoksi, äläke tee missään nimessä niin - koska sitä muuttamalla samalla kuollettaisit osan persoonastasi - ja se ei ole oikein ketään kohtaan. Kaikilla pitää saada olla oikeus sitä mitä on :) Minusta on rikkautta että ihmisillä on omintakeisia tyylejä ja rakastan sitä että ihmiset uskaltaa revitellä :)

    Tiedän, miten vaikeeta on ottaa askeleita uutta kohti kun on huonoja kokemuksia menneisyydestä. Kaikkia jännittää alussa, mutta koulukiusatun rooli on aina astetta rankempi. Itsekin koulukiusattuna pelkäsin yläasteen aloittamista ja syystä. Koska minuakin kiusattiin vuosikaudet joko pullean ulkonäköni tai muun vuoksi vuoksi - vieläkin näin aikuisiällä koen välillä pelkoa siitä, etten tulisi hyväksytyksi. Mutta olen huomannut sen, että jos hyväksyn itseni, olen iloinen ja avoin ihminen - niin minutkin hyväksytään helpompi. Mutta se toki on helpommin sanottu kuin tehty. Nämä asiat on hyvin vaikeita pukea järkeviksi sanoiksi, kun on niin voimakkaista tunteista kyse. Tiedän, ettei minun persoonaa kaikki siedä - mutta niinhän se on "kun toiselle kumarrat, toiselle väkisillä pyllistät" ;)

    Haluaisin kuitenkin uskoa siihen, että ylä-asteella on nuoret jo sen verran "avarakatseisempia" että erilaisille tyyleille on enemmän tilaa. Jos ei, niin muista kuitenkin että olet kypsempi ja fiksumpi kuin ne pään aukojat. Ja ennen kaikkea toisten edellä, kun uskallat jo nuorena näyttää oman tyylisi. Yleensä kiusaajan tekojen taustalla on oma sisäinen pahoinvointi, esimerkiksi kotona asiat eivät ole hyvin tai kiusaajalla itsellään on huono itsetunto. Hän yrittää pönkittää sitä kiusaamalla sinua. Vaikka susta sisäisesti tuntuis pahalta, niin usko tai elä - hymyileminen ja ystävällisyys heille on paras vastaisku minkä voit tehdä. Ja mikä parasta, se tuo sulle hyvän olon kun vastaat vihaan rakkaudella, Sen olen itse oppinut huomaamaan. Jos hymyileminen tuntuu vaikealta, vastaa heille "minä ymmärrän jos sulla on ongelmia, mutta älä pura niitä minuun"

    Hmmh, osaisinkohan mie vielä jotain sanoo.... Nyt ei tuu mieleen mutta hei - jatketaan juttelua jos susta tuntuu siltä, niin jospa sitten tulis lissää juttua :) Jos et täällä halua laittaa viestiä niin mulle saa laittaa myös säpöä osoitteeseen celia85@luukku.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna todella paljon! Ei sitä osaa edes sanoin kuvailla kuinka paljon minua rohkaisi tuo tekstisi. Olen niin onnellinen, että on joku joka on kokenut samankaltaista, ja joka on nyt aivan tavattoman viisas ja mukava ihminen. Ehkä mullakin on hyvä tulevaisuus edessä jos nyt vain pysyn tiukkana. :) Kiitos vielä! -Lotta

      Poista
    2. todellakin! Kuule sulla on kuule upea elämä edessäsi ! <3 Uskon, että niin kuin minäkin - oot sinäkin parhaimmassa tapauksessa vielä jopa kiitollinen siitä, mitä olet lapsuudessa /nuoruudessas kokenut. Vaikka se hullulta kuulostaakin, on se kivisempi tie joskus se palkitsevampi. Itse olen kiitollinen siitä, että elämä koulukiusattuna muovasi minusta sellaisen ihmisen, joka olen nyt. Toki kipuherkkyys ja yliherkkyys jäi, mutta sain paljon ymmärtämistä, oikeudenmukaisuutta ja empaattisuutta myös. Ja se, että haluan olla heikkojen puolella.

      Luota vaan itseesi, sä tulet vielä loistamaan kuin kirkkain tähti ! <3 Paljon voimahaleja ja ilmoittele itsestäsi, haluaisin kuulla sun kuulumisia kun koulut alkaa että miten menee ja niin poispäin :)

      Poista
  7. Postaukseen enempiä kommentoimatta tahdon sanoa, että minusta on aivan ihanaa Henna, miten sinä jaksat jokaiselle kommentoijalle vastata aina niin ystävällisesti ja sydämmellisesti. Täällä sinun blogissasi olonsa tuntee aina niin tervetulleeksi <3 Ihailen asennettasi muita ihmisiä kohtaan ja minulla ainakin olisi tuosta paljon opittavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitoksia, ihanasti sanottu :) <3 Te kaikki lukijtat ootte mulle kultaakin kalliimpia ja kommenteista tulen aina niin onnelliseksi, että tietenkin te ansaitsette kunnon vastaukset :) Minulle on hirmuisen tärkeää että nimeomaan tunnette että ootte tervetulleita ja kuulutte tähän meidän porukkaan <3 Siksi on aina niin ihana jutella teidän kanssa ja vaihdella kuulumisiä ja kaikkia muitakin fiiliksiä ! :)

      Poista