lauantai 27. kesäkuuta 2015

Mama-kesäheinä ja pieni nokipoika

Vieläkö kestätte yhden kuvapainoitteisen varsahypetys-postauksen ?   Noh, kestätte tai ette - tässä se tulee silti ! Sitten lupaan hetkeksi rauhoittua ;) Olen tällä hetkellä pienen pienellä lomareissulla ja pyrin hieman lataamaan akkuja ensi viikon puuhasteluja varten.

Postauksen kuvat ja lopussa linkin takaa löytyvä video on otettu 20.6. , jolloin Kassu on reilun vuorokauden ikäinen. Hauskaa sinänsä julkaista näitä vähän jälkijunassa, sillä varsa tuntunee kasvavan silmissä ja koko ajan keksivän uutta puuhaa ja liikkuminenkin on koko ajan lennokkaampaa, ketterämpää ja vauhdikkaampaa !  Lisäksi olemme antaneet pojalle jo maistiaisia isojen hevosen elämästä.  Varsaa on silitelty /kosketeltu/  harjattu,  jalkoja kopeloitu ja nosteltu. Riimua on jo pidetty päässä ja narussa taluttaminenkaan ei ole mikään täysin vieras käsite.

Kuitenkaan en halua haukata liian isoa palaa kerralla, tehä liikaa pienessä ajassa - jotta varsallekaan ei muodostu ihmisestä pelkkää epämiellyttävää "kahlitsijan"  kuvaa. Annan Kassun elää myös lapsuuttaan ja varsan elämää, ja tutustua minuun myös oma-aloitteisesti - oman uteliaisuuden kautta.  Kuitenkin ihmisen läsnäolo ja kanssakäyminen käsittelyineen ja kosketteluineen tehdään tutuksi ja sellaiseksi normaaliksi rituaaliksi, koska totuus on se että varsa kasvaa ja vahvistuu koko ajan.  Mutta silleen mukavan paineettomalla ja  rennolla otteella mennään eteenpäin  ja katsotaan koko ajan varsan kehitystä ja otetaan sen persoonakin huomioon.


Tässäpä vielä VIDEO  ihanasta kesäpäivästä meidän takapihan pikkulaitsalta.  Täällä yllätys yllätys sataa taas, joten tuollaisia kelejä taas haikeasti odotetaan. Ihanaa viikonloppua kaikille !


<3 Henna

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Pieni villivarsa ekaa kertaa ulkona

Sori hei tyypit, nämä mun postaukset tulevat vähän jälkijunassa, koska tekemistä on ollut paljon ja päivät juoksee iha hurjaa kyytiä. Koitan kuitenkin postata nyt reippaalla sykkeellä, jotta päästäisiin elämään myös täällä blogin puolella mahdollisimman "hetkessä".

Päivät ovat täyttyneet perus kotihommista ja  tallilla puuhastelusta, mutta lisäksi meillä on luonnollisesti käynyt paljon porukkaa katsomassa varsaa.  Olen joutunut hieman toppuuttelemaan ja hillitsemään vierastulvaa ja jakamaan "aikoja"  pitkänkin ajan päähän,  koska Karisman ja varsan on saatava olla kahdestaan rauhassa, levätä ja ruokailla.  Ja lisäksi minun on selviydyttävä hommistani jotta tämä meidän sirkus pyörisi hyvin.  Mutta silti, mielelläänhän tuota varsaa esittelisi vaikka koko maailmalle - se on vaan niin nätti. Varsinkin hevosia harrastavien ystävien vierailut ovat aina jees, sillä tarvitsen ehdottomasti auttavia käsiä puuhastelussa <3  kaikkeen kun ei ku pysty yksin vaikka kuinka haluaisi.

Täällä on eilen ja tänään satanut pääosin vettä , mutta sitä ennen täällä oli muutama oikein hieno kesäpäivä, jolloin Karisma ja Kassu saivat ulkoilla pitkiäkin aikoja.  Eilen ja tänään ulkoilut ovat olleet pieniä pätkiä tarhassa sekä pihalla talutellessa.   Tämän postauksen kuvat on otettu 19.6.  illalla, kun alle vuorokauden ikäinen Kassu pääsi ensimmäistä kertaa jaloittelemaan äitinsä kanssa meidän pihamaalle.  Pikkumies innostuikin näyttämään jo hieman liikkumistaan, tosin vielä vähän honkelosti :D


Kuskolla on ollut hyvin rankka elämä viime päivinä.  Karisma on niin sille niin äksy varsastaan, että kimppatarhaaminen ei ole tullut kuuloonkaan.  Tamma on meille ihmisille ollut todella kiltti ja lauhkea, mutta Kuskon läheisyys saa sen hermostumaan kunnolla. Joten sekä tamman mielenrauhan mutta myös ruunan turvallisuuden vuoksi ollaan nyt vielä ainakin toistaiseksi eri aidoissa.    Kuskolla on ollut koko ajan näköyhteys Kaamaan sekä varsaan, ja parhaimmillaan se pääsisi myös kosketuksiin toisten kanssa, mutta vielä Karisma ei ole siihen valmis.  Kusko on niin laumasielu, että minua säälittää sen tämänhetkinen "kohtalo"  ja etenkin silloin kun se intoutuu kovasti hirnumaan "vaimonsa"  perään.    Mutta toivon mukaan kaikki tasoittuu ajallaan ja kaikki voisivat olla taas yhtä perhettä.  


Laitan vielä tähän loppuun  LINKIN videoon, jossa ollaan ekaa kertaa pihalla ihmettelemässä maailman menoa.  Kuskokin on aika ihmeissään uudesta perheenjäsenestä :D   Ja Kaama tietysti töhöttää lapsensa perään <3


<3 Henna

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Varsantuoksuinen juhannus

Juhannuksen alla, 19.6.  klo 2:44   se sitten tapahtui :  uusi perheenjäsenemme kirjaimellisesti syöksyi maailmaan !   Tervetuloa rakas nokipoikamme, olet nyt jo varastanut sydämemme <3

Elettiin päivää 18.6.,  kun kävin tuttuun tapaan toisella päivätarkastuksella laitumella.  Aikaisemmin tammuskan aika hyvin kehittyneet utareet olivatkin päivän aikana paisuneet mielettömän suuriksi ja olivat ihan pinkeät.  Kuitenkaan mitään vahatippoja tai muuta vastaavaa ei utareissa näkynyt.  Pylly oli toki pehmennyt ja peräpää "valahtanut "  alas,  mutta suurempia muutoksia edellisiin päiviin ei ollut nähtävissä.  Kuitenkin tuttuun tyyliin hain pollet iltasella laitumelta pihaan yöksi.

pötsie 18.6.
tishie 18.6.


Tallilla vielä perus iltatoimet ja kontrollit.  Karisman iltalämpö on 37.6 - sama mikä kolmena edellisenäkin iltana.  Tamma oli tyynen rauhallinen ja alkoi mussuttaa tyytyväisenä iltarehujaan.  Odottelin vatsakummulta vauvan potkut, niin kuin lähes joka ilta.  Kamerat päälle, ilmastointi käyntiin ja ovien lukkojen tarkistukset.  Hyvänyön toivotukset ja ovi kiinni.

Oma nukkumaan menoni venyi pitkään, sillä jäin sisälle vielä puuhastelemaan ja vielä ulkosaunan punkassa höpöttelin ystävieni kanssa  kännykän facebookin kautta.  Kello taisi olla jotain 1, kun nukahdin.  Karisman utareitten vuoksi laitoin puhelimeen herätyksen tunnin välein.  Sekin ilmeni sitten loppujen lopuksi liian pitkäksi ajaksi nukkua, sillä tamma päätti toimia ripeästi.

Olin herännyt klo 1:40  katsomaan tammaa, joka tuolloin söi tyytyväisenä heiniään.  Klo 2:n aikaan heräsin vaistomaisesti uudestaan ja unenpöpperöisenä kävin uudelleen monitorin ääressä.  Sama tilanne - mamma mussuttamassa.  Sänkyyn mennessäni katsoin puhelinta ja naurahdin tajutessani nukkuneeni vain vaivaiset 20 minuttia.  Täh,  käykö joku muka hieman ylikierroksilla ?! ;)

Sitten unta taas n. 40 min. Herätys klo 2:40.  Tällä kertaa kamerassa olikin vastassa täysin päinvastainen näky.  Karsinassa häntä pystyssä pyörivä levoton otus. Äkkiä kengät jalkaan ja tallille !  Samaan aikaan puhelu Kimmolle  "nyt se varsoo, ota kamera! "  Tallilla en oikeastaan ehtinyt muuta kuin vetää hanskat käteen ja ottaa puhtaan pyyhkeen, kun varsan etuset olivatkin jo tulleet ulos ja turpakin oli jo hyvän matkaa tulossa.  En oikeastaan ehtinyt tehdä mitään, eikä minun onneksi tarvinnutkaan - kun  Karisma heittäytyi kyljelleen ja ponnisti pari-kolme kertaa.  Olin valmiina vetämään tamman apuna mutta ei minun tarvinnut - varsa syöksyi käytännössä suoraan syliini.  Uskomattoman nopea varsominen.


Vaikka Kimmo tulikin rivakasti tallille, oli hän silti myöhässä.  Varsa ehti putkahtaa maailmaan tuon muutaman hassun minuutin aikana. Oon vieläkin ällikällä lyöty, miten nopeasti kaikki ehtikään tapahtua.  Onneksi kuitenkin saimme videolle (KATSO TÄSTÄ)  varsan ensihetket kohdun ulkopuolella ja ennen kaikkea tallennettua Kariman käsinkosketeltava onnellisuus ja tervehdykset lapselleen.  Kun varsa oli liikkunut sen verran, että sitä pystyi hieman katsomaan - todettiin sen olevan pieni orivarsa jolla pieni tähdenaihe otsassa ja  sukka oikeassa takasessa.  Oon vieläkin ihan shokissa  miten ihana ja kaunis se on <3


Vaikka synnytys sujui nopeasti,  ei kaikki mennyt yhtä joutuisasti. Varsa nousi pienen avustuksen turvin ylös n. 40 minuutin päästä synnytyksestä muttei meinannut löytää heti nisälle ja tarvitsi siihenkin vähä ohjeistusta oikeeseen suuntaan.   Vaikka jälkisupistukset olivat voimakkaita ja varsakin alkoi imeä utaretta, Karisman jälkeiset eivät meinanneet irrota.  Oli kulunut  n. 1,5 h synnytyksestä, kun lähdin taluttelemaan tammaa ilman varsaa, jotta Karisma kiihtyisi ja siten jälkeiset irtoisivat. Noin 10 minuttia erittäin voimaakkaasti hätääntyneen ja varsansa perään huutelevan tamman taluttelua, sisältäen pienen ravipätkän.  Mutta eivät irronneet ei ja jälkipoltotkin alkoivat selvästi laantua.  Soitto päivystävälle eläinlääkärille, joka paikalle saavuttuaan saikin oksitosiinipiikin ja pienen käsittelyn avulla hyvin nopeasti jälkeiset irtoomaan. Iso kiitos asiantuntevalle lääkärille, joka totesi jälkeiset "terveiksi"  ja ehjiksi. Ja lisäksi pikaisesti katsoi varsankin läpi ja kehui kovasti pienokaista. 


Jälkeisten irtoamisen jälkeen varsakin oli jo omatoimisesti ja hanakasti menossa tissille ja pikikakkaakin alkoi tulla kiitettävästi.  Pian todistettiin ensimmäinen pissikin ja ihan oikeaa kautta.   Helpottunut olotila koko perheellä.   Karismakin tuntui toipuvan todella nopeasti kaikesta ja myös tamman pissi ja kakka tuli aika nopeasti synnytyksen jälkeen.   Maitoa myös riittää oikein hyvin ja nyt onkin ensisijaisen tärkeää huolehtia siitä, että Karisma saa tarpeeksi hyvää ruokaa ja raikasta juomaa.  Jälkeisten viivästymisen vuoksi nyt seurataan viikon ajan tamman lämpöä aamuin illoin varmuuden vuoksi.

Nyt on eletty muutama päivä uuden perheenjäsenen kanssa.  "Kassu"  onkin oikein eloisa nuorimies joka rakastaa laukkaamista !  Tissittelyn ja nukkumisen välissä juostaan häntä tötteröllä ja härnätään äitiä.  Hän on kyllä niin suloinen ja on sulattanut kaikkien sydämet.  Mutta minua koskettaa erityisen syvästi Karisman onnellisuus ja sen olemus.  Tamma on ollut koko ajan niin hyväntuulinen ja kiltti meille ihmisille, antanut meidän käsitellä varsaa ja hörissyt vain.  Se myös hörisee minulle tarhaillessaan varsan kanssa ja minun rapsutellessa sitä sekä varsaa,  höpläilee minua huulilla hoivatakseen takaisin. Karisman onnellisuus ja tyyneys on minulle ehkä se suurin onnenaihe,  se 5 vuotta sitten ostettu arka, masentuneen flegmaattinen ja epäluottavainen tamma on muisto vain.   Tämä on se oikea Kaama <3


Tässä nyt pientä tarinaa Karisman ja Kassun yhteiselon ensimetreistä.  Paljon on kerrottavaa ja uutta tarinaa tulee koko ajan , mutta palaan pian asiaan uusien kuvien ja tunnelmien kera.




Kiitos kaikille meitä  tukeneille!

<3 Henna, Karisma Ja Kassu


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Valmistaudutaan varsomaan!

H-hetki lähestyy! Karisma alkaa nimittäin näyttämään jo aika valmiilta itse koitokseen!  Sen tissit ovat täyttyneet todella isoiksi eivätkä enää sula, eivät edes lenkillä. Vahatippoja ei ole vielä kuitenkaan ilmaantunut. Kuitenkin toissapäivänä laitumella käydessäni ja rapsutellessani utareitten ötökänpuremia, ilmaantui toisen utareen päähän pieni vaalenkirkas tippa. Joten ei enää pitkä aika, ja onneksi, koska tamman olemus alkaa olla aika köykäinen ja tukalakin.  Se kävelee jo paljon hitaammin ja ruokahalu ei ole niin kova.

Tishie 10.6.
 Lenkkeily on viime viikkoina ollut lähinnä taluttelua ja vähän kevyttä liinailua, mutta pääosin pientä käppäilyä vain. Nyt tammamamma on lomaillut täysin noin viikon ajan ja nauttinut laiduntamisesta.  Karisma itse on alkanut näyttämään olevansa jo valmis varsomaan.   Otettiin siltä kengätkin pois kesän ajaksi, kun sen päällimmäinen työ on laiduntaa ja imettää varsaansa. Pientä köpöttelylenkkiä maksimissaan aletaan tekemään, sitten kun tuore äiti on saanut vähän toipua kaikesta. Rapakuntoon en halua tammuskata päästää, sillä kova ikävä on sen selkään tekemään vähän hommiakin. Mutta rauhassa aloitellaan sitten kun aika on.

Myös takapään lihakset ovat löystyneet jo jonkin verran ja hännätyvi on pehmennyt.  Myös "toosasta" on tullut enemmän "lutterompi"   -  Koittakaa ymmärtää näitä minun kuvauksia sitte ! :D    Vielä peräpää ei kuitenkaan ole täysin "kypsä" itse toimintaan. Joskus kuitenkin kypsyminen tapahtuu hetkessä joten tamma vaatii tarkkailua päivin sekä öin.   Maha on laskeutunut ja varsu tuntuu olevan "lähtökuopissa ". Kohta se tulloo sieltä -  ikioma 30-vuotis lahja minulta minulle.  Eihän tuo kovin halpa lahja ollut, eikä tule olemaankaan mutta toivon mukaan siitä on "iloa"  minulle monen monta vuotta <3 Niin kuin olen aiemminkin sanonut, tätä ei voi mitata rahassa.


Karisma on ollut täydellinen itse rouva seesteisyys. Sen silmistä paistaa onnellisuus ja rauha.  Se selvästi tietää oman paikkansa ja tehtävänsä, odottaa vauvaansa varmaan yhtä paljon, enemmänkin kuin minä.  Voin väittää näkeväni tammasta sen olevan äärimmäinen tyytyväinen tämänhetkiseen tilaansa sen tukaluudesta huolimatta.  Se myös hörisee todella paljon minulle, on hellyydenkipeä ja  kunnollinen "perskärpänen"  minun ollessa tarhassa - jatkuvasti huomiota ja rapsutteluja vailla. Olenkin nauranut tammalle, että jos hän kerran on noin pumpulia ollessaan paksuna - on hänen elämäntehtävänsä jatkossa ollakin siitostamma! Ei nyt kuiteskaan. Minua on rohkaistu ja kehoitettu teettämään tammalla vielä ravivarsa sen hyvän suvun vuoksi, mutta tuskimpa ihan on lähivuosien juttu se.  Mutta koskaan ei kannata sanoa "ei koskaan".

 Mutta mitä itse käytäntöön tulee, niin täällä ollaan yritetty valmistautua varsomiseen  niin hyvin kuin vaan rahkeet, oma muisti ja rahat riittää. Koskaan ei kai voi valmistautua liikaa? Talliin on asennettu kamera, josta voin seurailla tammaa. Kamera on lainassa tuttavaltani, jonka oma siitostamma jäi viime kesältä tyhjäksi. Joten omaa kameraa meidän ei onneksi tarvinnut ostaa.  Yritettiin saada liitettyä se nettiin niin, että Karisman touhuja karsinassa olisitte voineet seurata tekin, mutta emme saaneet sitä onnistumaan . Kameran kantomatka oli muutenkin aika heikko jostain syystä, emme varmaan osanneet säätää sitä tarpeeksi hyvin , joten sen signaali riittää meidän ulkosaunalle asti.  Olenkin tehnyt itselleni saunakammariin oman yksiöni, jossa öiseen aikaan vahdin monitoria ja samalla chillailen ihanassa vanhassa penkkisängyssä.   On tässäkin sellaista kivaa tunnelmaa!  Hörppiä kahvetta ja odottaa.  Olen tehnyt paljon vahtivuoroja "varsavahdit"-ryhmässä ja minua harmittaa kun en saa omaa tammaani myös muitten vahdintaan tai teidän nähtäville netissä, mutta yritän pärjätä näillä keinoilla mitkä sain.  Tässä vaiheessa olen erittäin onnellinen uravalinnastani,  yövalvominen ei tee tiukkaa kun tekee sitä työkseen.Vaikka kyllä apu olisi toki kelvannut, sillä ei ole helppoa valvoa ja torkkua öisin ja jaksaa päivisin pienen lapsen ja kotiaskareitten kanssa. Mutta näillä mennään!


Heposet ovat madotettu juuri, ja vaikka varsa saa matovastuksen vielä emänsä kautta -  olen jo hankkinut matokuurit myös varsalle tämän synnyttyä.  Madottelen sitten ohjeen mukaan .   Varsaa pitää madottaa aika tiheään tahtiin ensimmäisen elinvuoden aikana, joten siihenkin on nyt sitten valmistauduttu.  Lisäksi ilmoitin jo eläinlääkärille, että syksyllä kun rokotetaan Karisma niin samalla luonnollisesti aloitetaan varsalle rokotusohjelma.

Mutta jatketaampas asiaa itse tiineyden etenemisen seuraamisesta. Mittailen tamman lämpöä aamuin illoin, olen mitannut jo pidemmän aikaa selvittääkseni tamman normaalin lämpötilan  keskiarvon sekä  aamu ja iltalämmön erot.  Usein lämpö laskee hieman ennen synnytystä, joten sekin voi antaa osviittaa seuraavan yön tapahtumista, vaikkei muita oireita välttämättä vielä olisikaan. 

Karsinaan on varattu kunnollinen pehkupatja mammaa ja vauvia varten.   Itse varsomiskarsinaa emme alkaneet tammalle järkkäämään, sillä karsinamme ovat reilun 9 neliön karsinoita ja ainakin kokeneempien mielestä pienen tammamme luulisi mahtuvan tuossa varsomaan. Olen itse kuitenkin pitämässä vahtia varsomisen aikana, joten jospa kaikki sujuisi turvallisesti vaikkei meillä isoa varsomiskarsinaa olekaan.


Olen varannut talliin mm. ison läjän puhaita pyyhkeitä,  pompuloita ja pienteleitä/sideharsoa mm- hännän /jälkeisten sitomista varten,  betadinea navan ym. puhdistuksiin, parafiiniöljyä sekä microlax peräruiskeita varsan ummetusta varten ja tuvan jääkaapissa on myös voita samaan tarkoitukseen. Maitohommiin tuttipullon ja mahdolliseen maidonkeräykseen puhtaita minigrip - pusseja.  Enkä ole unohtanut myöskään pussia ja kala-puntaria jälkeisten punnitsemista varten. Myös tärkeimmät puhelinnumerot ovat muistissa ja tallipäiväkirjaan pyrin tekemään muistiinpanot ja ajat varsomisen etenemisestä  - jos vaan siinä jännäkakka housussa touhutessani muistan :D 


Olen siinä mielessä onnekas, sillä tunnen tästä lähistöltä jopa kaksi isomman tallin hevoskasvattajaa ja toinen niistä on jo ilmoittanut, että heiltä saan tarvittaessa ternimaitoa varsalleni, jos karisman maidontulossa on alkuun ongelmia. Ja apua muutenkin.  Olisin halunnut hankkia maidon vasta-ainetestiä varten koeliuskoja, mutta niitä ei ollut minulle eläinlääkärillä antaa. Myöskään oksitosiinia ei minulle myönnetty, vaikka olisin halunnut varautua pistämään sitä itse tarvittaessa.  Eli siis jos jälkeiset eivät meinaa irrota luonnostaan / ilman varsaa kävelytyksellä, saatetaan tarvita supistuksia lisäävää lääkitystä. Toki päivystävä eläinlääkärikin on olemassa, mutta niin kuin muutenkin - haluan pitää ohjat tiukasti omissa käsissäni niin pitkään kuin vaan pystyn.

Tässä hieman faktatietoa, jota poimin hevoseni.fi- sivustolta: 

Varsomista ennustavia merkkejä ovat mm.
  • Utareiden kasvu ja ternimaidon kehitys n. 2-6 viikkoa ennen laskettua aikaa
  • Lantionseudun sidekudoksen, hännänseudun ja istuinkyhmyn alueen sekä häpyhuulten veltostuminen / pehmeneminen alkaen n. 7-19 päivää ennen varsomista
  • Nisien täyttyminen n. 4-6 pv ennen varsomista
  • Vahatippojen ilmestyminen n. 4 vrk-1h ennen varsomista. Kaikki tammat eivät kuitenkaan kehitä vahatippoja
  • Ternimaidon "tiputtelu" n. 24-48 tuntia ennen varsomista. Ternimaidon valuttaminen ennen varsomista voi johtaa varsan vasta-ainepuutokseen ternimaidon vähäisyyden vuoksi, jolloin varsa tarvitsee toisen tamman ternimaitoa tai plasmaa
  • Tamman ruumiinlämmön lasku sen normaalin aamulämmön tasalle tai sitä alhaisemmaksi juuri ennen varsomista
Paljon on varmasti asioita, joita voisi tehdä paremmin ja toimia ripeästi tilanteen mukaan.  Mutta ei tämä tietenkään mitään raketti-tiedettä ole. Tamma on luonnostaan hyvä synnyttäjä,  ja yleensä kaikki sujuu luonnostaan hyvin.  Sen pitää myös antaa rauhassa aloittaa synnytys, joten koitan malttaa olla ryntäämättä heti paikalle vaan yritän alkuun seurata tamman puuhia kameran välityksellä. Onneksi välimatkaa tallin ja saunan välillä on vain muutaman kymmenen metriä.  Joten jos jokin menee pieleen, on hyvä olla valmistautunut toimimaan erittäin nopeasti - eli jonkinlainen suunnitelma on oltava. Onneksi minulle on tarjoutunut paljon auttavia ja kokeneempia käsiä auttamaan ja neuvomaan - jos jotain ilmenee. Kimmo tekee vuorotyötä, joten toivon kovasti ettei Karisma varso silloin kun Kimmo on töissä, sillä haluaisin saada varsomisen videolle. Onneksi ystäväni asuu ihan vieressäni ja on valmis tulemaan auttamaan koska vain. Ihanaa tietää ettei ole ihan yksin. 

En tiijä, tuliko tässä kaikki mitä tarkoitus olikin kirjoittaa, kyselkää ihmeessä tärkennusta kommentoimalla!    Olen valvonut tässä jo useamman päivän nukkuen vain pieniä hetkosia, joten sekavuus on taattu ! Koittakaa kestää! :)

<3 Henna