lauantai 9. elokuuta 2014

Pidän huolta hevosestani

Sain jo toukokuussa tämän ihanan puhuttelevan ja mietteliääksi pistävän haasteen Susannalta, blogin Puoliverinen Prinssi kirjoittajalta.  Iso kiitos Susanna, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan ;)

Kun alan miettimään kaikkea sitä, mitä hevosen huolenpitoon ja ylipäätään hevos-elämäntapaani kuuluu -  tuntuu, että pää menee sekaisin jo pelkästä ajattelusta. Enkä oikein tiedä, mistä aloittaisin.  Arki sinällään rullaa kaavansa mukaan, omalla painollaan, mutta kun alkaa syvällisemmin pohtimaan sen monimuotoisuutta, päiviä/viikkoja minuutintarkkuudella, huomaa tekevänsä tuntikaupalla paljon sekä fyysistä, mutta myös astetta rankempaa ajatustyötä.   Jos minä koittaisin edes murto-osan saada kirjoitettua tähän postaukseen. Varoitan, etten tunnetusti oo mikään lyhytsanaisin tyyppi, joten luultavasti tääkin postaus lähtee turpoamaan ja luettavaa riittää tylsistymiseen asti.



Olen harrastanut hevosia yhteenlaskettuna ehkä noin 8 vuotta, josta osa oli lapsena vaaleanpunaisen lasien takaa katsottua unelmaa, osa jo aikuisiällä opiskelua kantapään kautta ja osa paremmin käsikirjoitettua harrastamista ja ajatusta kohti tavoitteellisuutta.  Hevoshistoriaan on kuulunut satunnaisia ratsuja, pidempiaikaisia hoitohevosia ja nyt omat kaakit ovat kuuluneet elämääni 5 ja 4 vuotta. Siitä lähtien olen omistautunut rakentamaan elämäni pääosin niitten ympärille. Paljon olisin voinut tehdä enemmän,  tehdä asioita paremmin, toimia toisin. Paljon olen nauranut onnesta posket krampaten, itkenyt silmät päästäni, ollut sydän syrjällään huolesta ja pakahtua onnistumisen tiemusta.

 


Olen huomannut, millainen loputon suo hevos-elämäntapa on.  Suohon on palkitsevaa upota, ja siinä rämpiminen on hyvinkin antoisaa, opettavaista, nöyryyttävää ja ylevöittävää. Se on suuri henkinen ja fyysinen oppikoulu.  Minusta on kaikista hienointa ollut huomata,  miten ihminen halutessaan ja oikein tiedonjanoisena voi oppia mahdottoman paljon ja voittaa itsensä pelkoineen.  Jos haluaa kehittyä hevostensa kanssa, on niille omistauduttava täydellä sydämellään ja oltava valmis uhraamaan paljon ajastaan ja kukkarostaan. Peiliin katsomista unohtamatta.

 

Molempien hevosteni kanssa on yhteisen taipaleen alku takkuillut mm. toisen sairastelujen ja taas toisen psykedeelisen mielen vuoksi.  Kuitenkin kovan työn hedelmänä olen ajan saatossa saanut kohdata erinäisiä työvoittoja ja ne pienimmätkin voiton muruset ovat kannustaneet jatkamaan sitkeästi eteenpäin.  Kaikki se omistautuminen on ollut sen arvoista,  koska kaikki alkaa olla vihdoinkin balanssissa.  Niin monesti olisi ollut mukavampi jäädä sohvalle makoilemaan, mutta ei - oli lähdettävä. Ja kotiin on palattu hyvillä mielin ja voittaja-fiiliksellä. Paljon olen tiedonjanoisena notkunut neitissa ahmimassa tekstiä romaanikaupalla  ja viettänyt vuorokausia, yön pikkutunteja mietintämyssy päässä. Nykyään elämä on entiseen verrattuna hyvin simppeliä ja arkemme ihanan rauhallista sekä tasaista.  Arkeen kuuluu säännöllinen liikunta, lihashuolto, hoitotoimenpiteet ajallaan - hyvä ruoka ja juoma.  Paljon rakkautta ja huolenpitoa.  Mikään maailman ahkerin "hifistelijä" en ole,  mutta hevosen perusasioista haluan pitää kiinni.



Pyrin siihen, että hevoset saavat normaalissa arjessa 2 (joskus jopa 3) vapaata viikossa, mutta muuten viikkoomme sisältyy rentoa maastoilua, koulutreeniä kentällä, käyntipäiviä ilman satulaa köpötellen ja juoksutusta/irtohypytystä/maastakäsittelyä. Joskus puomijumppaakin harrastellaan, mutta sitä harvemmin. Koskaan en lähde pitkien vapaitten jälkeen juoksulenkille, vaan mitä pidempi loma on - pitää olla useampi käyntipäivä alla ennen kuin aletaan lihaksia kunnolla hapottamaan. Hevosillamme on hyvä peruskunto, enkä ole ihan varman niitten lihasten hapottumisherkkyydestä, mutta silti vertaan aina hevosiin myös omaa henkilökohtaista kokemustani lihasten käyttäytymisestä. Kokemustani siitä, jos olen käynyt salilla rehkimässä pitkän tauon jälkeen salitreenin taikka juoksemassa pitkän hikilenkin.  Jokainen sen kokenut tietää myös sen jälkitunteen, erityisesti päivän  / parin jälkeen.  Sitä julmettua jomotusta ja jäykkyyttä en halua tuottaa hevosilleni.

Siksi pidän myös huolta hevosen lihaksistosta lenkin jälkeen venyttelyjen ja silloin tällöin myös kevyen hieronnan muodossa. Porkkana on oivallinen hevosen motivaattori venyttelyhommissa.  Joskus meillä on käynyt ammattilaishieroja katsomassa hevoset läpi ja antamassa vinkkejä kotihierontaan.  Ammattilaisen palveluita käyttäisin mielelläni enemmän, jos olisi varaa.  Huolellisella ja lempeällä liikuttamisella sekä omatoimisella lihashuollolla ollaan kuitenkin pärjätty aika hyvin.  Mitään syviä käsittelyjä en missään nimessä uskalla tehdä, sillä osaamattoman rötväys voi saada enemmän tuhoa kuin hyötyä aikaiseksi.  Kevyt, silittelynomainen hieronta on kivaa hellittelyä ja rentouttaa hevosta.  Meillä on myös käytössä BOT:n selänlämmitin,  jota Karisma pääosin käyttää. Harvemmin innostun hevosta pesemään kokosuihkulla, vaan käytän sanko ja pesusieni-tekniikkaa,  mutta näin kovemmilla helteillä ja hevosten hiotessa joskus runsaastikkin, olen puutarhaletkullla huljuutellut heposia haalealla vedellä lenkkien jälkeen. Hyvän ja turvallisen uittorannan puuttuessa, emme valitettavasti pääse veteen kahlailemaan / uimaan.  Se harmittaa, sillä kovana uimarina itsekin, rakastaisin myös hevosten uittamista.






Ratsastuksessa pyrin käyttämään aikaa huolelliseen käyntityöskentelyyn.  Alkukäynnit ovat yleensä 20-30 minuuttia ja loppuun käppäillään 15-30 minuuttia. Itse ravi-laukka  ym. työskentelyyn jää aikaa 10-40 minuuttia,  riippuen siitä miten kaikki sujuu ja että mitä on tarkoitus sinä päivänä tehdä. Välikäyntejäkin tulee helposti.  Pyrin viimeistään tallilla hevosta varustaessani (yleensä suunnitellut jo aiemmin)  tekemään suunnitelman päivän hommista.  Mitä tehdään ja mihin keskitytään.  Useimmiten käsikirjoitus on hyvin selkeä, koska yleensä keskityn vain hyvään ja huolelliseen perusratsastukseen. Siihen, että hevonen on rento ja kuuliainen, kulkee omalla moottorilla ja käyttää lihaksiaan.  En pyri minnekään korkealle jalustalle, joten en ole kokenut tarvetta hoppuilla asioitten kanssa.  Jos perushommat sujuu helposti jo heti alussa, olen saattanut lisätä sekaan pieniä maistiaisia vielä niistä raaemmista jutuista.  En ole mikään ruudinkeksijä ratsastajana, mutta perushommat hoituu kyllä.

 


Rakastan maastoköpöttely-lenkkejä, jossa saa tallustella luonnon rauhassa kaverin kanssa jutustellen tai sitten yksin ollessaan voi hiljentyä kuuntelemaan luontoa ja sen ääniä.  Hevoseni ei ole minulle lelu eikä urheiluväline, josta otetaan oman mielen mukaan kaikki mahdollinen irti.  Hevoseni on ystäväni ja perheenjäsen - josta haluan pitää huolen ja jonka haluan pitää elämässäni mahdollisimman pitkään.  Olen myös sen verran "paskahousu", että rakastan myös sitä rauhallista menoa.

Pyrin katsomaan viikkojeni ohjelmat niin, että ehdin lenkittää hevoseni tai että niille on liikuttajat. Tallin seinällä on kalenteri johon pyritään porukalla suunnittelemaan viikon vuorot.  Vaikka haluaisinkin, en aina voi ennakoida jokaikistä asiaa elämässäni, koska minulla on muitakin huolehdittavia täällä kotosalla. Ja muutakin elämää, niin kuin meillä kaikilla.  Joten joskus meidänkin hepat lomailevat pidempäänkin - mikä tekee niillekin ihan hyvää välillä. Yleensä ottaen kuitenkin pyrin välttämään liiallista "hetkessä elämistä" sen vuoksi, ettei hepat jäisi toistuvasti lenkittämättä / hoitamatta. Siksi hevosillani on myös vuokraajia, jotka saavat hummailla ja harrastella hevosillani yhteisten pelisääntöjen voimin.

Hevosen omistaminen on elämäntapa, jota pitää rakastaa joka solullaan, jotta sitä jaksaisi toteuttaa tarpeeksi tunnollisesti. Itse rakastan tätä elämäntapaa sitovuudestaan huolimatta, mutta voin myös rehellisesti myöntää sen tuntuvan useimmiten myös velvollisuudelta ja kunnia-asialta.  Velvollisuudelta, joka on moraalisesti oikein pitää kunnossa.  Onneksi omalla neuvokkuudella, sitkeydellä ja toisten avulla pärjää pitkälle.

 

Meillä on talli omassa pihassa, joten matka tallille on lyhyt ja usein tallilla vierähtääkin helposti tunteja.  Jos ei tallihommia itsekseen puuhastellen, niin tarhassa heppojen kanssa hengaillen tai meidän tallilla käyvien muitten heppahöperöitten kanssa touhuten.  Pollet saavatkin paljon huomiota ja rapsutuksia joko talon omalta väeltä tai sitten vierailta,  naapureilta ja ohi kulkeviltä lenkkeilijöiltä. Tarhausaika on yleensä yli puolet vuorokaudesta. Talvisin tarhassa on suurpaali tai valtavan iso kasa evästä, josta ne saavat sitä vapaasti mussuttaa - siitäkin syystä ne viihtyvät tarhassa oikein hyvin. Tarhamme ei ole mikään maailman suurin, mutta voittaa kyllä joidenkin isompien kaupunkitallien postimerkkitarhat. Tällä hetkettä talvitarhamme ja takapihan "pikkuniitty" on yhdistetty, joten pollet saavat viettää aikaansa joko talvitarhan kuusikon varjossa kuivaheinää mutustaen tai sitten käydä niityllä napsimassa vihreää.  Lisäksi meillä on naapurista vuokrattu isompi kesälaidun.  Kesäisin hevoset ovat pääosin ulkona 24/7, mutta pääsevät myös sisälle vähintään viikottain nukkumaan rauhassa, ilman ötököitten jatkuvaa ympärillä pörräämistä.

Tarhassa hengailu ei onnistu ilman linssiluteita :D
Koti <3
Laadukkaan heinän lisäksi hevoseni saavat täysrehua aamuin illoin.  Lisäksi tulee pieni kivennäislisä, loraus öljyä ja Kuskolle tujaus merisuolaa (hänen korkeutensa ei suostu nuolemaan kiveä). Karvanvaihdon aikaan sekä syksyllä tulee tarvittaessa rauta / vitamiinikuurit.   Porkkanoita, omenaa ja leipää on tarjolla herkkupaloina lähes päivittäin. 

Hoidan mielelläni kaiken ajallaan, enkä yleensä jätä asioitten hoitoa viimetippaan.  Kengitykset sujuvat suurin piirtein säännöllisesti kesäaikaan 6-8 viikon välein, talvisin kengitysväli on huomattavasti pidempi.  Madotukset huolehditaan kahdesti vuoteen ja hampaat tarkistetaan/raspataan säännöllisesti. Koska Kusko on jo iäkkäämpi herra, hänen jo hieman pehmoisemmat hampaat tarkastetaan vain kerran vuodessa.  Karismalla kasvaa suuhun herkästi piikkejä, joten neitin hampaat tarkistetaan 2-3 kertaa vuodessa.  Kumpikin hevosesta ovat todella rauhallisia hoidettavia ja kaikki toimenpiteen sujuvat ongelmitta.

Yritän pitää huolen siitä, että tallillamme on aina perustarvikkeita ensiapukaapissa.  Kertakäyttöisiä kylmäpakkauksia, sidostarvikkeita, haavasuihketta, Parafiiniöljyä, Betadinea....   Jos jossakin olen huolimaton, niin varusteitten huoltamisessa - siinä olen ehkä surkein ikinä !   Ne ovat usein pölyisiä ja nahka kovettunutta koppuraa.  Satulahuovista pidän huolen sen verran, etteivät ne hiekkaisina hierrä hevosen selkää. Yksi päivä tässä ryhdistäydyin ja puhdistin kunnolla kaikki vermeet sekä pesin/ rasvasin suitset. Samalla huomasin, miten saamaton olen varusteitten kanssa ollut.   Myös hevosten jalkojen suojaamiseen minun pitäsi kiinnittää enemmän huomiota.  Suojia käytän harvoin, paitsi talvisin putsit ovat ahkerassa käytössä.   Sen verran kuitenkin olen tarkka hevosistani että tarkistan hevosteni jalat päivittäin. Tarkastan onko turvotuksia, haavoja, lämpöeroja.   Nostan ja puhdistan kaviot, lisäksi tarvittaessa rasvaan niitä tällaisina kuivina aikoina. Kylmäyspatjoja olen harkinnut seuraavaksi hankinnaksi, jotta jalkojen huolto olisi vieläkin parempaa ja kätevämpää.  Lisäksi Kuskolle olen miettinyt BOT:n kinnersuojia hoitamaan sen "pattipolvien" kroonisia turvotuksia.



Loimitan hevosia vain tarpeen mukaan, maalaisjärkeä käyttäen. Koitan pitää itseni tietoisena sääennusteista ja toimia niitten mukaan.  Annan hevosteni kasvattaa kunnon talvikarvan,  sillä sen turvin ne pärjäävät todella pitkälle. Sade ja viima ovat pahimmat viholliset, joilta sitten koitan suojata hevosteni selät.  Varsinkin Karisma menee selästään herkästi jumiin, joten koitan pitää huolen asianmukaisesta loimituksesta.  Onneksi tarhan iso kuusikko toimii lieventäjänä sateella, mutta olen unelmoinut myös katoksesta jossain vaiheessa.

Huomaan unelmoivani monestakin asiasta tällä hetkellä. Paljon minulla olisi halua tehdä hevostemme ja tallimme elämää vieläkin toimivammaksi, mutta olen ihan kohtuullisen tyytyväinen tähänkin tilanteeseen.  Olen satsannut hevosharrastukseen mielettömän summan rahaa, ja olen valmis tekemään niin jatkossakin. Se vaatii säästeliäisyyttä muista jutuista.



Yritän käyttää aikaa hevoseni lukemiseen ja ymmärtämiseen.  Vietän mielelläni aikaa tarhassa ja laitumella sivusta seuraillen.  Seuraan niitten liikkumista, jalkojen asentoa, keskinäistä viestintää  - kaikkea mahdollista mitä nyt sillä hetkellä mieleen juolahtaa.  Olen mielelläni myös "osa laumaa", osallistun rapsuttelutuokioihin ja seison hevosten vierellä niille jutustellen.  Pyrin katsomaan hevostani silmiin,  yrittäen nähdä sen sisimpään.   Ratsastaessa tunnustelen hevosen liikkeitä ja yritän kehittää itseäni, jotta olisin hevoselleni mahdollisimman hyvä ja johdonmukainen kuski.  Olen aika pitkäpinnainen ja pehmeähkö hevosnainen, mutta kuitenkin tarvittaessa olen hyvin napakka ja periksiantamaton.  Huonosti käyttäytyvää hevosta (purevaa, jalkaa tarjoavaa, taluttaessa riekkuvaa, yli kävelevää.. yms.) en voi sietää, silloin menetän herkästi malttini, jolloin teen hevoselle selväksi kuka on pomo.

Oho, nyt tuli taas tekstiä ! :O  Minä vaan istuin tähän ja aloin naputtaa hirveellä vimmalla... Miten tässä näin kävi taas ? :D Nyt on varmaan ihan järkevää lopettaa,  kyselkää hei jos mulla jäi joku osa-alue käymättä läpi tai joku juttu mainitsematta.  Jatketaan pohdiskelua kommenttiboksin puolella  ja  vinkkejäkin saapi antaa !  Jaksoiko kukaan ees lukee tätä loppuun?  ;)

<3 Henna 


28 kommenttia:

  1. Ei minusta tekstiä ollut yhtään liikaa, juuri sopivasti ja tyhjentävästi. Mielenkiintoinen postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas hyvä juttu ! Kiitos paljon <3

      Poista
  2. Kuva 10. Kaavin hys paikka <3 olin siellä heinäkuun puolessa välissä ja ens vuonna taas uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on <3 Niin ihana paikka viipyä ja hengähtää :)) Ihanaa, että sitä immeiset käyttää ja että siellä on elämää <3

      Poista
  3. Hyvä teksti, kivasti ollaan samalla aallonpituudella ton reenaamisen suhteen. Muistahan huoltaa itseäs kans yhtä hyvin kuin hevosia, lepoa ja hyvää ruokaa myös sulle :) Torstaina nähdään, ilmoittelen kellon ajan vielä lähempänä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiirtoksia Eve <3 No oot kyllä aivan oikeessa, hyvä kun muistutit tuosta ihtensä huolehtimisesta. Pitäis kyllä ryhdistytyä nyt heti - iha oikeesti eekä leikisti ;)

      Poista
  4. Pitääkö Karismaa tai Cuzcoa rauhoittaa ennen raspausta? Eli annetaanko niille sellainen rauhoittava rokotus/piikki? :)

    VastaaPoista
  5. Ei tarvitse rauhoittaa, antaavat tosi nätisti raspata :) vaikka toki niitten ilmeestä näkee, ettei ne siitä hirveesti nautikkaan :)

    VastaaPoista
  6. Olet yksi niistä ainoista blogeista jotka postauksen aloittaessaan myös lopettaa postauksen vasta silloin kun postaus on valmis ja huolella tehty. Tämän takia blogisi on ehdoton lempiblogini -on ihanaa aina työpäivän jälkeen selata bloggeria ja huomata, että olet postannut. En ole ikinä joutunut pettymään blogiasi lukiessa. Aurinkoista alkavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Apua! <3 Mulla nousi kyynel simään, kun liikutuin niin paljon sun kommentistasi <3 Kiitoskiitoskiiitos, sinä ihana! Et kuule uskokaan miten sun sanat tuntuivatkaan hyvältä :)) Minä yritän pitää blogia nyt eläväisempänä ja postata useammin, koska oon taas huomannut, miten tästä nautinkaan ja erityisesti miten kiva on teidän kanssa täällä jutella :) Ihanaa syksyä sullekin ja ollaan yhteyksissä! <3

      Poista
  7. Hyvä teksti. :) kylmäyspatjoja voin lämpimästi suositella! Ovat olleet ehdottomasti hintansa arvoiset! Meiltä löytyy joka jalkaan finntackin patja, niin näppäriä! Tullut kesällä itsekin niitä hyödynnettyä kuumina öinä ja ampiaisen pistokseen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kun suosittelit, rupeampa niitä vähän kahtelemaan sillä silmällä että ne tässä joka päivä ostaisin :)

      Poista
  8. Kyllä jaksoin lukea. :D Kyllä sinulla on paljon puuhaa niiden hevosten kanssa ja hoidat ne todella huolellisesti! Tsemppiä jatkoon!
    - Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa, kiitos miljoonasti Jenni<3 Kyllähän ne vaatii paljon, mutta antavat kyllä takaisin aikanaan :)

      Poista
  9. Täytyy sanoa, että vaikka en mitään hepoista tiedäkään, on hevosilla kyllä ihan huippuolot teillä. P.s. Ilmoittauduin sinun innoittamanasi itseni ratsastuskoulun tätitunnille! Eka tunti onkin jo huomenna! Suuret kiitokset inspiraatiosta ja että teet niin mahtavia ja mieltä lämmittäviä postauksia! -Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei aivan mahtavaa ! <3 Onpa hienoa kuulla että olen toiminut sun innoittajana, oon kovasti otettu tästä ja kaikesta muutakin mitä kirjoitit! Nauti kuule täysillä ratsastustunnista ja onnea uuden harrastuksen aloittamiseen - siitä se lähteep rullaamaan! Hei jos halluut ja ehit nii kerro sit miten eka tunti meni :) Kiitokset ihanasta kommentista ja hyvää syksyn alkua <3

      Poista
  10. Ihana postaus, vaikutat järkevältä ja tunnolliselta hevosenomistajalta :)
    Jos sulla on aikaa ja jaksamista pohdiskella lisää hevosasioita astetta syvemmältä, niin musta olis mukava kuulla sun ajatuksia siitä, missä vaiheessa sun mielestä olisi hyvä päästää hevonen vihreämmille laitumille. Jostain blogista joku aika sitten luin pohdiskelua aiheesta ja lukisin tosi mielelläni just sun mietteitäs samaisesta asiasta, kun vaikutat samaan aikaan niin järkevältä, sydämelliseltä ja oikeudentajuiselta ihmiseltä.
    Itse oon koko kesän miettinyt näitä asioita, oma rakas hevonen on oireillut jo useamman kuukauden, löytyy pienempää ja isompaa vikaa vähän sieltä täältä. Se on kuitenkin päällepäin vielä virkeä ja onnellisen oloinen. Ainut mikä käytöksessä on muuttunut, on se, että jo alkukesästä siitä tuli tosi tyyni. Sellainen lempeän tyynen rauhallinen, se tuntuu ihan säteilevän siitä. Aikaisemmin jos on ollut jotain pientäkin kipua, se on muuttunut kiukkuiseksi ja purkanut ärtymystään ihmisiin ja muihin hevosiin. Nyt se kuitenkin on ihan erilainen. Olen alkanut ajatella, josko se haluaisi jo mennä. Jos se on niin levollinen siksi, että se yrittää kertoa haluavansa lähteä onnellisena ja arvokkaasti vielä kun siihen on mahdollisuus. Uskotko että hevonen voisi ajatella noin?

    Tarkoitus ei ollut avautua mutta siihenhän se taas meni. Itsehän mun tietenkin tää täytyy ajatella ja tehdä niin kuin oikeaksi näen, mutta olisi silti kiva kuulla mitä mieltä sä oot ylipäänsä tästä aiheesta ja missä vaiheessa itse lopettaisit hevosen elämän?

    Toivottavasti sun ei tarvi vielä pitkään aikaan omalla kohdallasi miettiä näin ikäviä juttuja. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja hevosille ja muillekin eläimille :) <3 -j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin minusta on aivan mahtavaa että avauduit ja oon tosi kiitollinen tästä ! Minusta avautuminen ja tuntojen purkaminen on enemmän kuin suotavaa ja sitä varten tämä blogi nimeomaan on, joten kuule avaudu aina kun siltä tuntuu. Minä arvostan sitä TODELLA! <3

      Kiitos myös ihan sairaan hyvästä postausideasta ! Minä ehdottomasti aloitan postauksen kirjoittamista pian, sillä itsellenikin aihe on tietyllä tapaa ajankohtainen - onhan minullakin iäkkäämpi hevonen iän tuomine vaivoineen. Paljon olen asiaa miettinyt ja hevostani seurannut suurennuslasin kanssa. Joten enemmän kuin mielelläni vastaan sulle ihan postauskooossa :)

      Minkä ikäinen hevosesi on ? :)

      Kiitos miljoonasti tästä vielä kerran <3 Ollaan yhteyksissä !


      Poista
    2. Kiitos ihanasta vastauskommentista ja ihan mahtavaa jos kokonaisen postauksen saisit aiheesta kirjoitettua! :) <3

      Hevonen ei ole sen vanhempi kuin 20v, mutta oireilee vanhoja vammojaan jo sen verran pahasti, että tuli tänään tehtyä päätös sen lopettamisesta. Kamalaa katsoa toista tuskissaan ja miettiä, pelkäänkö tosiaan sitä ikävän määrää niin paljon, etten muka antaisi sen mennä. Helpottavaa tietysti tietää, ettei se sitten enää kärsi, mutta silti tuntuu tosi hirveältä tehdä tällainen päätös. Pelkästään sen miettiminen, millä tavalla asia hoidetaan, saa kyyneliin. Rakkaasta luopumisesta tulee kyllä vaikeaa. -j

      Poista
    3. Ilman muuta kirjoitan aiheesta mahdollisimman pian ! <3 Itselläni on siis 19-vuotias ruuna (täyttää ensi huhtikuussa 20) ja silläkin on iän sekä muitten seuraamuksien tuomia vaivoja jaloissa, mutta on tosiaan virkeä ja tyytyväisen oloinen papparainen, virtaa ja vauhtia olis lenkillä tarjolla useammin kuin minä raaskin herran antaa irrotella. Joskus on taas sellaisian vanhuuspäiviä, kun herra on selkeesti väsyneempi. Mutta eionneksi semmoisen elämäänkyllästyneen näköinen kuitenkaa ole.

      Oot tehnyt ison ja raskaan päätöksen, mutta taatusti sen oikean. kun rakastaa toista, osaa myös päästää irti ja auttaa toista pääsemään tuskistaan. Hirmuisesti voimia sulle koitokseen, ja kerro sitten fiiliksiäsi kun jaksat ja haluat. mä yritän lähipäivinä aloitella postaus ihan sua varten <3 iso halaus sinne! <3

      Poista
  11. Ihana lukea näin hevosystävällistä tekstiä. Hepoillasi on todella hyvä olla. :) itse pääsin tänään pitkästä aikaa humputtelemaan hepan selkään. Oli ihanaa. :) t. Fanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä se humputtelu piristää aina ihanasti ! <3 kiitoksia paljon Fanni, yritys on ainakin kova että hepoilla olis kivat oltavat :)))

      Poista
  12. Hyvä teksti, hyvin kirjoitettu ja ite aattelen täysin samalla tavalla asiat :) Aika superia <3

    Ps, meiän pupsit synty tänää :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa ! <3 Onnea teidän mammalle ja vauvaleille ! Menikö kaikki hyvin ? <3

      Poista
    2. Mie en jaksa kirjautuu bloggerii joten anona ny mennää :D ei menny kaikki iha niinlu elokuvissa.
      Netellä la-su (ja su-ma yönä) supistuksia ja oltiin satavarmoja että no nyt ne sitte syntyy. Maanantaina aamusta lähtien ei ollu enää supistuksen supistusta eli todellinen polttoheikkous pienen pentueen mutta suuren pentukoon vuoksi. 12 pintaan päästiin lääkäriin jossa ultrattiin alkuun ja huomattiin että toisella pennulla on vähän heikko syke ja pennut ovat niin isoja ettei toivoakaan alateitse syntymiseen → välitön sektio varsinkin kun pennut eivät olleet edes synnytyskanavassa asti vielä.

      Sektio sujui hienosti, alkuun tuli järjettömän iso ja terve poika (319g syntymäpaino!) joka rupesi heti kuivauksen jälkeen harrastamaan kiljumista ja kädellä pyörimistä :D nytkin se vaeltaa pitkin pentulaatikkoa ja kiljuu eksyessään kuin mikäkin..

      Narttu tuli seuraavaksi sitten (293g myös?!), tosi heikko syke ja pentu sinisenharmaa → käytännössä sai elvyttää henkiin. Nartulla oli istukka jo osittain irronnut ja sikiövesi muuttunut vihreäksi mikä kertoi hapenpuutteesta ja siitä, että oikeaoppisessa synnytyksessä olisi tullut jo. Narttu kuitenkin virkosi tosi hienosti ja on aivan äärettömän suloinen ja määrätietoinen koiran alku :)

      Seuraavaksi Nette kiinni ja herätys. Koirahan ei tajunnu mistään mitään ja ei ymmärtänyt pentujen päälle mitenkään päin. Antoi joo imeä (koska maailman kiltein ja vielä kännissä) maitoa muttei puhettakaan että olisi koskenut pentuun tai hoitanut niitä! Monta tuntia meni ja saatiin paljon kasvattaneelta vinkki: siveltiin haisevalla herkulla (metwursti) jotta haju tarttuu ja emo nuolaisee herkkua pois jolloin hoivavietti herää. Ja voi juku, toimii! Nyt ei mammaa meinaa pissalle saada vauvojen hoidolta :) nartun nimeksi tuli ny pentuajalle sitten meetvursti kun alkajaisiksi koitettiin nartulla. Uroksen nimi on (Vinku)Intiaani :)

      Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Ja intaannuinpas taas kirjoittamaan romaanin.. mut se leikkaus oli jännä! Just et näet koiras sisältä päin ja sitten ne sikiöpussit ja kaikki muut suolenpätkät jne, niin jännää! Kun olin siis vastaanottamassa pennut eli koko ajan nartun vieressä. Nette ei oo onneks yhtään kipeä, ei sille oo tarvinnu ees kipulääkettä antaa ny illasta :) ois vaa heti kotiin tultaes lähteny rallittamaan..

      Poista
    3. no huhhuh mikö stoori ! On teillä ollu aikamoinen sirkus siellä käynnissä :S onneks loppu hyvin ja kaikki hyvin <3 niin ku itekkii tuossa mainitsit, on koissumammakin toipunut kivasti, hienoa ! :) On ollut vakavan keitoksen ainekset kasassa siellä, mutta ei mikää ihme, nuo pennuthan on ollet aika kölliköitä synnyttää :)

      Onneks kaikki on alkukankeudesta huolimatta alkanut rullaamaan ja pääsette nauttimaan pennuista nyt paremmin, kun se "kriittisin" aika on ohi. On sulla aika mieleenpainuva kokemus nyt koettu ja paljon edessa pentusten kanssa <3 oi että, tulee omatkin muistot mieleen :))) Hirmuisesti ihania hetkiä sinne ja tsemppiä pentujen kasvatukseen <3

      Poista
  13. Heippa Henna! Rakastan blogiasi, ja se on ehdoton lempiblogini tottakai postauksien mahtavan laadun perusteella, mutta myös tämän kommenttiboxin takia! Sinun blogisi antaa ihmisille aihetta miettiä ja on mahtavaa lukea täältä kommenteista erilaisia mielipiteitä ja kannanottoja asiaan. Blogisi on myös siinämielessä ainutlaatuinen, että arvostat jokaikistä anonyymiä lukijaa sekä heidän mielipidettään, myös on mahtavaa, että puhuttelet anojakin nimellään jos he sen kertovat. Tällaisia pikkujuttuja vain! :) Hyvää loppukesää ja terkut koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentistasi! Oon tosi otettu tästä <3 On mahtavaa, että te jaksatte kommentoida niin ihanasti ja annatte mulle paljon puhtia kirjoittaa taas ahkerammin. Ennen kaikkea teidän kommenttien johdosta minä saan sellaista oikein palavaa tarmoa ja innokkuutta kirjoittaa, kun tiedän että niitä joku haluaa lukea ja odottaa postauksia.

      Minulle on tosi tärkeää että me koetaan semmosta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja semmosta rentoo ja turvallista fiilistä haluan täällä kylvää. Että tänne on jokaisen hyvä tulla ja voitais nimeomaan vaihtaa kuulumisiä, näkemyksiä ja kaikkee mahollista. Tämä on minullekin sellainen levähdyspaikka ja te kaikki ootte osa sitä. :)

      Kiitos miljoonasti niin lämmittävistä sanoistasi ja hyvää loppukesää sullekin ! <3 Ollaan yhteyksissä! :)

      Poista