sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

50 faktaa minusta

Blogeja lukiessani silmiini osuu aina välillä tosi kivoja postausaiheita, joten päätin nyt toteuttaa itsekin tämmösen!  Eli listaan 50 faktaa minussa, siinä järjestyksessä mitä nyt mieleen juolahtaa!


1. Olen syntynyt vuonna 1985,  eli täytän tänä vuonna 30 !  Kriisiä pukkaa ;)

2. Minulla on isosisko 34v ja pikkuveli 23v..   He ovat minulle todella tärkeitä.

"Pikku"veli <3
3. Kengänkokoni on 38-39  riippuen kengän mallista. Kärsin liikavarpaista pikkuvarpaissani ja jalkani ovat aavistuksen eri pituiset.

4. Rakastan uimista. Pennusta asti olen halunnut uida jokaikisessä rapakossa heti kevään koitettua ja näin ollen opin uimaan jo ollessani aika pieni.  Tykkään uida pääosin perusrintauintia ja suhteellisen rauhalliseen tahtiin.  Uin kilometrin noin 25-35 minuutissa ja 2 kilometriä reiluun tuntiin - riippuen vireystilasta ja sen hetken kunnosta. Alkukesästä oon luonnollisesti huomattavasti huonompi ja hitaampi uintikunnoltani.

Pikkuhenna uimassa.
 5. Vaikka olen musikaalinen tai ainakin jotain sinnepäin, en osaa nuotteja tai soittaa mitään soitinta. Kunhan vaan hoilotan!

6. Minulla on tapana purra kynsiäni tai raapia päänahkaani. Etenkin hermostuneena tai stressaantuneena. Eli siis yhteenlaskettuna aika usein. Minulla on aika hauraat kynnet ja ohuet hiukset. 

7.Isompia määriä kylmää vettä juodessani minusta usein tuntuu että hukun. Siksi suosin huoneenlämpöistä vettä, sitä saa uppoamaan alas isommankin määrän kerrallaan kun taas kylmää vettä tykkään vaan siemailla.

8.  Nukun usein  vasemmalla kyljelläni ja minulla on pakko olla semmonen "kainalotyyny", mitä halata.

9. Itken herkästi ja se välillä haittaa elämääni. Herkistyn todella helposti ja minun on muutenkin vaikea peitellä tunteitani. Kuitenkin Disneyn leffat saavat erityismaininnan pahimpina itkettäjinä. Samoin kaikki koira / eläin-elokuvat. Uutena löytönä on joka jouluna esitettävän Lumiukon  jatko-osa "Lumiukko ja Lumikoira".  Heti alkumetreillä itken saavillisen kyyneleitä. Katsokaa se,  niin tiedätte miksi. 

10. Olen tietyissä suhteissa aika mustasukkaista sorttia. Mutta olen oppinut päästämään myös irti.  Muutama "tosirakkaus" ihmissuhde minulla on, joissa minun ei ikinä tarvitse pelätä toisten uskollisuutta.


11. Rakastan Vappua juhlana yli kaiken!  Minusta siitä alkaa virallisesti KESÄ ! <3



12. Rakastan kanoja ja niitten kotkotusta. Minusta meillä pitäisi olla kukko ja kanoja täällä kotona, mutta vielä en ole saanut hallitukselta hyväksyntää asiaan. Mur. Mutta hallitus on oikeassa,  eiköhä tämä elukkalauma ole meille ihan tarpeeksi toistaiseksi.

13. En nuku päiväunia, oikeastaan ikinä.  Ihan vain sivullisten turvallisuuden vuoksi. Olen nimittäin päikkäreiltä herätessäni täysi hirviö ja ehkä yksi maailman pottumaisimmista akoista. Jos aloitan nukkumisen, en osaa lopettaa sitä kesken - ainakaan vapaaehtoisesti. Minun unelmapäikkärit kestäisivät vähintään 4 tuntia ja mieluiten jatkuisivat seuraavaan aamuun !

14. Minulla on ollut metsästyskortti ja oma pyssy 14-vuotiaasta lähtien. Aseeni on Beretta Pintail 12/76 kaliiperinen puoliautomaattihaulikko.  Lisäksi minulla on myös yhteisomistajuudessa Kimmon kanssa lintukivääri sekä pienoiskivääri.


15. Olen herkästi provosoituva henkilö,  mutta halutessani osaan provosoinnin taidon lahjakkaasti itsekin. 

16. Näen herkästi, jos ihmiset salailee jotain tai valehtelee. Olen silti useimmiten hiljaa asiasta. 

17. Puhun paljon itsekseni. Ja myös unissani. Puhun hereilläni ollessa ihan liikaa.

18. Kuulun helluntaiseurakuntaan. En ole uskovana kovinkaan loistelias tyyppi. Minulle on muokkautunut oma tapani kulkea tätä elämän polkua. Kuitenkin pyrin luottamaan Jumalaan ja siihen, että kaikki on tarkoitettu tapahtuvaksi.

19. Voisin käyttää kaikki rahani sistustamiseen. Harmikseni olen useimmiten suhteellisen persaukinen tai säästölinjalla. Onneksi kuitenkin kirpputorit on keksitty!

20. Menin 18-vuotiaana naimisiin mieheni kanssa. Eli vietämme jo 12-vuotis hääpäiväämme kesäkuussa <3


21. Minulta leikattu kasvain kurkusta kun olin 13-vuotias. Se ehti kasvaa reilun kananmunan kokoiseksi.


22. Poltan kynttilöitä lähes joka ilta, kun olen vapailla ja kotosalla. Kotini on aivan liian täynnä lyhtyjä, kynttelikköjä ja tiukkukippoja. Joskus minua pelottaa että taloni palaa vielä kynttilöitten toimesta.


23. Aamukahvi on minulle pyhä asia.  Haluan juoda kahvini mahdollisimman rauhassa ja kiireettömästi.

24. Minulla on korkeanpaikan kammo. Pelkään siksi myös lentämistä ihan hulluna, mutta silti lentomatkat kiehtovat minua.

25. Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin vaikka minulla olisikin arjessani kiire.

26. En tarvitse tai halua lahjoja itselleni.  Paras lahja on auttava käsi arjessa tai ihan vaan ystävällisyys.

27. Olen hyvin vahvasti ennakoiva, laskelmoiva ja suunnitelmallinen ihminen. Yleensä arjenhallinta on suht hyvin kohdillaan mutta joskus taas se onkin sitten pelkkää  turhaa stressaamista ja  pirujen maailailua seinille. Ihmisten kanssa / ihmissuhteissa en laskelmoi -  paitsi jos minulla on siihen erittäin vakava syy tai epäilen toisen luottamuksellisuutta. 

28. Vaikka itse haluan auttaa mahdollisimman paljon muita, on  minun itseni todella vaikea pyytää ihmisiltä apua. Olen sen vuosikaudet kokenut heikkouden paljastamiseksi, mutta alan vihdoin oppia että jokainen tarttee apua joskus.


29. Olen ammatiltani lähihoitaja ja toimin yöhoitajana yksityisessä hoivakodissa. Olen viikon töissä ja viikon vapaalla vuorotellen. Yksi yövuoro kestää 11 tuntia ja teen niitä siis 7 peräkkäin.

30. Minulla on erikokoiset rinnat. Toinen on isompi ja muhkea, toinen sitten taas saanut nimekseen "reppana-tissi"  Reppanasta tuli huomattavasti huonommin maitoakin silloin, kun Onnia imetin.

31. Tykkään sienistä todella paljon ! Suolasienet on parhautta <3

32. Pukeudun todella paljon tunikoihin ja mekkoihin. Näin ollen olen myös legginssien suurkuluttaja! Odotan kuitenkin, että jonakin päivänä farkut näyttäisivät hyvältä päälläni.


33. Rakastan 90-luvun musiikkia, eli tuttavallisimmin ysäriä, timanttista jyystöä !  Kuuntelen edelleen mm. aikakonetta tai e-typeä autossani ja lisäksi olen innokas yleX parasta ennen radio-ohjelman seuraaja! Se on vaan täyttä nostalgiaa <3

34. Himoitsen katkarapuja!  Ne on niin hyvää naposteltavaa, mielellään vielä silleen semi-kohmeisina! Omsoms.

35. Olen riippuvainen villasukista.  Näin kesän kohta alkaessa, joudun taas tuntemaan alastonta olotilaa hetken aikaa ennen kun vieroitun taas rakkaista jalanlämmittimistäni. Minulla on erittäin huono ääreisverenkierto,  varpaani ovat aina ihan jäässä. Siksi jalkani myös palelevat talvisin herkästi.

36. Minulla on pakkomielle saada puristella finnejä ja mustapäitä. Ja nyppiä karvoja pinseteillä. Älkää kysykö miksi.

37. Unelmoin kovasti kesämökistä. Vanhempani asuvat järven rannalla ja minulla on aina sinne veden äärelle ikävä <3


38. Olen ollut todella kehno sanomaan "EI" , mutta olen pikkuhiljaa oppinut ajattelemaan myös itseäni ja sitä, etten mitenkään voi olla kaikille mieliksi vaikka kuinka haluaisin.

39. Minulla on silmälasit, mutta pidän aivan liikaa piilolinssejä.  Joskus, tai no aika useinkin en jaksa niitä ottaa edes yöksi pois.  Onneksi ne ovat jotain superhengittävää mallia. Mutta silti, ne pitäis laittaa yöksi kuppiin. Lupaan ryhdistäytyä.

40. Sairastin vähän aikaa bulimiaa ylä-asteella. Mutta se oli vain väliaikainen vaihe elämässäni, joka kulki käsikädessä rajun laihtumisen ja rakastumisen kanssa.

41. Joskus haluaisin elää taas ne vuodet kun olin 14-17 vuotias. Olisin hymyillyt paljon enemmän ja arvostanut itseäni.

2001
42. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta ja laiskuutta.   Ne erityisesti ovat sellaisia piirteitä, joista en tykkää.

43. Olen saanut palkkaa kartingin ajamisesta.   Kun veljeni ajoi kilpaa kartingia, halusi isäni että ajan meidän kolmannella autolla radalla niin, että Janne saisi harjoitella kisatilanteita varten. Olin 16-vuotias teini ja minua homma ei juurikaan kiinnostanut kunnes isäni tarjosi minulle rahaa ajamisesta.  No  asennemuutoshan siinä tapahtui samantien, kun alettiin puhua rahasta!   Ollaankin naurettu kotona jälkeenpäin että olen ainut meidän "tallin"  kuski, joka on rikastunut ajaessaan :D  Täytyy sen verran kehua että veljeni menestyi kartingissa aika hienosti ja loppupeleissä siirtyi muutamaksi vuodeksi formuloiden alaluokkiin ollen formula fordin suomenmestari vuonna 2009.  Ja tietysti ihan vain siksi, että sillä nyt sattui olemaan äärimmäisen hyvä reenari ajo-uran alkuaikoina, hhehe ;)

44.  Liityin vastikään "varsavahdit" ryhmään, jossa vuorotellaan öisin varsakameroitten äärellä, vahtien toisten henkilöiden tammojen varsomista.  Näin ollen mahdollistetaan mahdollisesti jo pidemmänkin aikaa varsaa odottaneelle  kasvattajalle mahdollisuus kunnon yöuniin.  Otan muutamia vuoroja itsekin näytön ääressä tammoja vahtien ja saan myöhemmin itsekin apua Karisman seuraamisessa. Loistava ja niin hyvähenkinen ryhmä, olen jäänyt nyt jo koukkuun <3

45.  En kunnioita sosiaalipummeja. Toki ymmärrän oikean sairastumisen ja työkyvyn menetyksen, mutten voi ymmärtää nuoria terveitä ihmisiä makaamassa kotona laiskottelemassa ja sanomassa  "en voi tehtä tuota enkä tuota enkä tuota...." En vaan ymmärrä. Jokaisen kynnelle kykenevän on kannettava kortensa kekoon yhteiskunnassa ja tehtävä työtä.  Sama koskee maahanmuuttajia. Toki ymmärrän ihmisiä, jotka ovat työttömiä vasten tahtoaan mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.

46. Tykkään "pakkasen panemista"  puolukoista!   Kun lumet sulaa keväisin, voi kankaalta löytää talven yli säilyneitä puolukoita.  Ne on ihana happamia ja niissä on sopiva maku!  Opin tämän "selviämistaidon"  ukilta aikoinaan <3  Puolukoissa on paljon luonnon omia,  antibioottisia ainesosia.

<3
47. Inhoan perunasoselaatikkoa, koulussa aikoinaan sitä kutsuttiin nyppymuusiksi.  Minulla on jäänyt siitä kammo kouluajoilta kun opettaja pakotti syömään lautasen aina tyjäksi, kun oli ensiksi annostellut liian ison annoksen sitä minulle.  Itku kurkussa oli pakko syödä.

48. Nukahdan lähes aina leffoja katsoessani.  Olen touhukkaan päivän jälkeen iltaisin vain niin väsynyt, etten pysty olemaan sohvalla nukahtamatta. Kaverit sanovatkin, että olen ehkä surkeinta leffaseuraa ikinä!

49. Pelkään pimeää ihan hurjana!  Mielikuvitus alkaa laukata ja kuvittelen jonkun seuraavan minua. En kuitenkaan yhtään pelkää esim. ratsastaa pimeällä.

50. Kun alan nukkumaan, haluan pitää toisen käden peiton päällä näkyvissä ihan vain siksi että voin puolustautua tarvittaessa.  En yhtään tiedä mistä tämä on iskostunut päähäni, mutta onhan tuo vähän vainoharhaista.  Noh, suvussa on ollut skitsofreniaa joten pannaan sen pikkiin.


Tässäpä oli muutama fakta meikäläisestä, ei ollut edes kovin vaikea miettiä näitä !  Tuliko mitään yllätyksenä ?


<3 Henna






perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kontio-kävelyä lenkkipoluilla

Viime aikoina sekä ihan lähipäivinä nämä ilmat on olleet kyllä ehkä maailman ailahtelevaisimmat, mitä vähään aikaan muistan.  Aurinko paistaa, mutta kohta sitten tuleekin räntää ja paskaa taivaantäydeltä ja tuuli nousee lähestulkoon myrskylukemiin. En tykkää !  Kesä sais tulla jo! 

näkymä duunista ennen töistä lähtöö. yök.
... ja kun ilma pääsee yllättämään kesken aurinkoisen päivän. Ihanan rapaisia hepokatteja <3  Eeku vaan puunaamaan ja loimittamaan herrasväki.

stten taas paistaa aurinko !


Eilen ja tänään hummailtiin työkaverini Roosan kanssa.  Eilen käytiin vähän reippaampi lenkki humputtelemassa ja tänään sitten köpöteltiin rauhallisesti ennen  kun hepokatit jäävät viettämään viikonloppuvapaata. Roosa sai istua sekä Vusen että Karisman selässä ja tykkäsi kovasti meidän ponimuksista! Meillä oli oikein mukavaa yhdessä hevostellen eikä jännitykseltäkään vältytty.



Muistatteko kun kerroin teille heinäkuussa 2012  elämäni pelottavimmasta lenkistä tuossa meidän lähistöllä metsässä ?  Jos ette muista tai muistikuvanne on hatara, ei hätää -  menkääpä siis lukemaan oitis TÄMÄ postaus.

Tänään tuli mukava paluu siihen tietoisuuteen, että pihojemme nurkilla pyörii karhuja ja muitakin petoja.  Täällä näkyy talvella säännöllisesti ilveksen, suden ja ahmankin jälkiä,  mutta nyt keväällä myös karhun läsnäolo tuli varsin hyvin tutuksi -  Luojan kiitos onneksi vain jälkien muodossa.  Tällä kertaa minun korviini ei kantautunut yhtäkään murahtavaa ääntä eikä minun tarvinnut hysteerisenä ja polvet ruvella rämpiä metsikössä - vaan karhuhavainto oli loppupeleissä hyvin lungi.

Lähdettiin lenkille tuohon tutulle ja turvaliselle mökkitielle, jossa pörräämme tuon tuosta.  Kuitenkin sen ollessa viime aikoina aika kelirikkoinen ja pehmeä, oltiin vältetty siellä rälläämistä nyt jonkin aikaa. Nyt kuitenkin ajattelin lähteä tarkastamaan tien kunnon. Pehmeähän se vielä paikkapaikoin oli, mutta jatkettiin silti matkaa.  Tultiin alamäkeen, jossa oli vielä kohtuullinen kerros edellisenä päivänä satanutta lunta  Minulla on yleensä tapana tarkkailla lumessa / hiekassa näkyviä jälkiä.  Joten siinä samantien kulkiessamme huomioni kiinnittyi luonnollisesti omituisen näköisiin jälkiin tien reunassa.

Tunnistin ne kuitenkin pian ja niin teki Kuskokin - tai se haistoi ne.  Ne ilmeisesti ei haisseet kovinkaan miellyttävälle Vusen turpaan, sillä se alkoi samantien puhallella  ja sydämen syke kiihtyi sekunnissa voimakkaasti jytkyttäväksi ja sen tuntui selän läpi minun niskavilloissani asti.  Ei tarvinnut paljon laskea yhteen, kun tiesin mitä oli tehtävä.  Kaverini ja KB tulivat sen verran jäljessä, ettei Karisma ehtinyt tajuta mitään.  Käskin jännittynyttä rupsua vielä etenemään vähän matkaa, ja sitten käännyimme levikkeen kautta kotiin päin.  Kuskosta olisi voinut käyttää tuossa hetkessä termiä "rento ku rautakanki", muttei onneksi ollut vauhko. Omasta jännityineisyydestään huolimatta, se antoi minun vielä ottaa muutaman kuvan jäljistä. 




Kävimme toisella mökkitiellä kävelemässä ja  samalla viestittelin karhuihin perehtyneitten kavereitteni kanssa asiasta.  Kun pääsimme lenkiltä kotiin, tulikin eräs heistä meille ja lähdettiin yhdessä tutkimaan jäljet tarkemmin. Vähän matkan päästä löytyikin muutama hieman selkeämpi jälki, josta oli kynnet selkeästi erotettavissa. Jäljet eivät olleet vanhat, koska lumipeite oli satanut torstaina tielle. Mutta silti ne olivat ehtineet sulaa hieman tässä lämpimässä säässä.  Silti jälkien haju oli ilmeisen voimakas, ainakin kuskon nokkaan.

Vaikka en halua törmätä hevosteni kanssa isoihin metsänelukoihin ja petoihin,  silti myönnän että niiden läsnäolo tässä lähistöllä kiehtoo minua. Lapsesta asti eränkävijänä olleena se yhteys luontoon ja myös näihin kunnioitettaviin eläimiin on jännittävää ja vaikka karhun jäljet olivatkin hetken aikaa pelottavat - muuttui pelotus innokkaaksi jännitykseksi.  Tulipahan päivään pientä extrajännitystä ja kesän 2012 muistot mieleen.  Hauskaa meillä ainakin oli kaikenkaikkiaan!

toverit jännäkakat housussa!

Silti vielä peräänkuulutan sitä sopivanlaisen melun tuottamisen tärkeyttä tuolla metsässä liikkuessa. Liikuipa sitten hevosella tai omin kintuin.   On hyvin epätodennäköistä, että karhu tai muu petoelukka hyökkäisi ihmisen kimppuun muussa kuin puolustautumismielessä.  Yleensä ihmisen päälle käynyt karhu on joko yllätetty tai saarrettu tai ihminen on tietämättään kulkenut suoraan emon ja pentujen väliin. Se hyökkää puolustautuakseen. Joten itse pyrin ilmoittamaan saapumisestani jollain tapaa, elukat ehtivät häippästä rauhassa paikalta.  Kerrankin voin olla iloinen siitä, että kärsin puheripulista kun ratsastelen kavereitteni kanssa tuolla maastossa. Eivätkä minun kaveritkaan mitään hissukka-sorttia onneksi ole, joten äänen käyttäminen ja melun tuottaminen ei ole ollut meille mikään ongelma.  Ja yksin ollessanikin pidän meteliä lauleskellen tai pitäen kehityskeskusteluja joko hevosen tai itseni kanssa.  Enivei siis, äänen käyttö on sallittua ja suositeltavaa.  Pelkkä kavioitten kopse ei välttämättä riitä, siitäkin on kokemusta.

Oletteko te törmänneet isoihin metsän-elikoihin tai jopa petoihin maastoillessane ? Millaisia kokemuksia teillä on ? 


<3 Henna






tiistai 21. huhtikuuta 2015

Huijausta!

Olen kokeillut muutaman viikon pestä kroppaani uudella ja tehokkaaksi kehutulla tiskiaineella. Ihan vain siksi, koska purkin kyljessä sanotaan, että aine poistaa pinttyneimmän ja sitkeimmänkin rasvan. HUIJAUSTA! Sama läski on paikallaan edelleen!  

Pieni kevennys näin alkuun ;) 

Ahkerimmat kropparempan seuraajat ovatkin varmaan huomanneet, että samaisessa painossa ollaan lilluttu viimeiset viikot - kuukausi.  Paino on heitellyt päivistä riippuen 75,7-75.2. välillä,  ja eilen se oli taas 75,4kg. Turhauttavaa, mutta tiedän että peiliin tässä on katsottava !


Flunssakierteen ja polvikipujen vuoksi en juurikaan pystynyt treenaamaan näinä muutamina viikkoina ja lisäksi en ole syönyt tarpeeksi.  Monen monet ateriat jäivät välistä ja veden juontikin unohtui.  Ja sehä näkyy heti sekä vireytilassa, että myös vaa'alle astuessa.  Vatsa laiskistuu ja stressi-taso nousee. Stressitason noustessa ylitsepääsemätön makeanhino nostaa päätänsä. Ja oravanpyörä on taas valmis pyörimään!

Siltikään, en  jää itseäni tästä mollaamaan koska en voi tämänhetkisessä kropassani ollenkaan huonosti, vaan rakastan sitä päivä päivältä enemmän. Se on salitreenien tuloksena muuttunut malliltaan  jo paljon ja olen saanut ihan erilaista ryhtiä itseeni.  Kuulemma voisi jopa puhua siitä, että kannan itseäni nyt paremmin ja itsevarmemmin.  Olen oppinut hyväksymään sen siinä muodossa, missä se on - mutta kuitenkin tekemään myös jotain sen eteen. En häpeä itseäni enää, mutta haluan kuitenkin stressittömästi hiljalleen edetä tässä projektissani.  Aiemmin en osannut palkita itseäni matkan varrella, koska en  "ansainnut rakastaa itseäni vielä".  Ja useimmiten  siinä kävikin niin, etten jaksanut enää pidemmällä tähtäimellä yrittää. Nyt, kun olen panostanut itseeni arjen keskellä myös muissakin osa-alueissa - jaksan paremmin kokonaisvaltaisesti. Ja se välittyy niin moneen tekemiseen.



Vietin viime perjantaina päivän kaupungilla ihan yksikseni.  Tykkään kyllä kovasti shoppailla Kimmon tai ystävieni kanssa, mutta tälläkertaa halusin lähteä liikkeelle aivan yksin.  Sain omaa aikaa, vähän hemmottelua itselle. Kukkaro repesi kyllä liitoksistaan, muttei onneksi pelkästään minun tarpeitteni vuoksi.  Ostin mm.   myös Onnille vähän kesävaatetta  ja koirille isot satsit ruokaa.

Vähän aikaa sitten investoin myös uuteen suoristusrautaan.  Ja olen kyllä siihen niiiiiin rakastunut !  Tällä Cloud Ninella suoristuu minunkin sitkeä luonnonkihara hiuspehko ja  lisäksi saan taivuteltua nopeasti latvat vähän nätimmille kiharoille. Huikeen hyvä vehje, jonka löysin tori.fi:stä vajaalla kolmasosalla alkuperäisestä hinnasta. 



UIMAPUKU 1- EUROLLA- postauksessa mainitsin unelmoivani bikineistä, mutten vielä uskaltanut uskoa siihen, että sellaiset tulevaksi kesäksi ostaisin.  Noh toisin kävi, sillä löysin perjantaina Kuopion reissullani aivan ihanat bikinit korallin-oranssissa (tai jotain sinnepäin)  värissä!   Kyllähän mie vielä ehkä vähän koomisen näköinen niissä olen, mutta ainaskin on tavoitetta ainakin seuraavaksi 6 viikoksi, jona aikana voi ihminen tehdä itselleen ihmeistä - jos niin haluaa.


Minulla oli tavoitteena painaa alle 70 kiloa kesäkuun alussa, mutta tämän kuukauden takkuilun takia tuskin sinne enää kerkiän. No jollakin hirveellä riuduttamisella ehkä - mutta minä en halua kuihduttaa itseäni vaan saada lihasta läskin tilalle.  Silti,  otan tähän loppuun sellaisen kivan 6 viikon rutistuksen jonka aikana jos saisi ainakin sen muutaman kilon vielä pois!  Kesän aikana jos sitä voisi jatkaa projektia lomailuista ynnä muista huolimatta ja karistella loputkin kilot kesän aikana ja jatkaa hommaa pitkälle syksyyn.  65 kiloa olisi kiva painaa joskus sellaisessa sopusuhtaisen lihaksikkaassa vartalossa,  siihen olisin enemmän kuin tyytyväinen. Ehkäpä ensi kesänä sitten :)


<3 Henna




maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kevätretkellä järvellä- kuvapostaus

Tästä reissusta on jo itseasiassa jo 2 viikkoa,  mutta silti halusin jakaa nämä kuvat täällä! Kevät etenee kovaa kyytiä ja auringon paistaessa tuntuisi jopa synniltä löhöillä sisätiloissa!  Joten nauttikaamme ihanasta keväästä ja ihailkaamme luonnon heräämistä horroksestaan, siitä saa itsekin yllättävän paljon elinvoimaa!

Niin kuin olenkin blogihistoriassa maininnut ehkä sen sata kertaa, meidän perheellä on tapana rentoutua ja viettää yhdessä aikaa yleensä ulkosalla ja luonnon helmassa.  Kimmo ja minä molemmat ollaan todella erähenkisiä ihmisiä ja on tosi hienoa että molemmilla on samoja kiinnostuksen tai voisiko jopa puhua, intohimon kohteita ! Se antaa paljon energiaa myös parisuhteeseen.   Meidän keskinäiseen laatuaikaan ei kovin suuria ilotulituksia tarvita,  yhteinen aika metsällä tai tällä kertaa järvellä - riittää. 

Nyt, kun meillä on jälkikasvua - haluamme molemmat  istuttaa Onniin samanlaisen kiintymyksen  siemenen luontoa kohtaan ja tehdä tästäkin sellaisen perheen yhteisen harrastuksen tai  oikeastaan elämäntavan. Onni onkin todella henkeen ja vereen ulkoilma-tyyppi    ja tuntuu että pikkujäbä ei muuta tekisikään kun oleisi pihalla.  Se  nauraa käkättää onnellisena päästessään retkelle metsään  ja selostaa tohkeissaan omalla kielellään.






Minulle luonto merkitsee todella paljon, on lapsesta asti merkinnyt. Oikeastaan siellä minä useimmiten tajuan,  että elämä on juuri näin ihanaa.  Monesti minunkin mieleni valtaa synkät ajatukset, mutta luonnossa kaikki on niin puhdasta ja yksinkertaista - sen kun saisi siirrettyä myös omaan arkiseenkin elämään paremmin.


Mitä luonto merkitsee teille ? 

Ihanaa alkavaa viikkoa !

 <3 Henna