keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kysymyshaaste

Sain haasteen Sofialta, kiitoksia!   Olen tehnyt samantyyppisen haastepostauksen aiemminkin, mutta kysymyksien liittyessä enemmän hevosiin, innostuin vastailemaan :) 

 Kysymykset:

1. Montako hevosta omistat (jos omistat)?



Omista kaksi hevosta. Lv-tamma Karisma Boss ja lv/sh-risteytysruuna Cuzco (Kusko)  hörähtelevät tallissani toistaiseksi.

 
 2. Koulu, este, kenttä, vai maasto?

Kaikki olisivat kivoja, mutta paskojen polvieni johdosta en pahemmin esteitä harrasta.  Ja toki taitoakin puuttuu reippaasti.  Olosuhteiden pakosta pääasiassa maastoilua ja joskus kouluntapaista tuuppailua pelloilla, jos sitä nyt voi kouluksi sanoa :)

 






3. Kilpailetko?

En.  Olen todella huono kilpailija, inhoan vastakkainasettelua ja muutenkin paineensietokykyni on mitätön.  Jos minulla olisi hevonen, jolla kilpailla, antaisin sen mielelläni luotettavalle ihmisille kisakäyttöön ja osallistuiin kisoihin mielelläni omistajan ja huoltojoukon roolissa :)

4. Korkein este, jonka olet hypännyt?

Olisko vuosia sitten joku  pieni ollut, maksimissaan  85 / 90 cm. Kuvan este ei todellakaan ole niin korkea  ;) Aiemmin olin hulluna esteisiin ja inhosin koulua, mutta nyt olen syttynyt enemmän sileän työskentelyyn.

Kuskon kanssa kesällä 2010 :D
5. Parhain muistosi satulassa?
Todella monta ihanaa muistoa Kuskon kanssa, se on niin ihanan raivostuttava ukkeli monimutkaisuudessaan. Myös Karisman eteneminen ratsun uralla on tuonut paljon onnenkyyneleitä.



6. Minkä hevosen ottaisit autiolle saarelle (vain yksi)?

Kuskon ottaisin ehdottomasti, se on luotettava ja fiksua seuraa.  Lisäksi herralla on  hyvä huumorintaju. Tosin jos siellä olis paljon moskiittoja, niin joutuisin harkitsemaan uudelleen, Kusko ei ole kyrpiintyneenä niin kivaa seuraa ;)


7. Oletko ollut ikinä leirillä, missä?
Nuorena penskana yksi leiri Hingunniemessa kiuruvedellä. Nyt olen tänä kesänä ohjaajana kahdella eri leirillä, joista toisessa Kusko on leiriheppana.

8. Harrastatko muuta, kuin ratsastusta?
Valitettavasti nykyään on ihan mielettömän vähän aikaa muille harrastuksille.  Mutta kalastus ja metsästys ovat olleet aina lähellä sydäntäni,  isäni ja setäni opettaneet pienestä tytöstä asti.  Rakastan myös laulamista, onneksi sitä voi harrastaa maastolenkeillä ja samalla lauluni karkoittaa kaikki möröt pois reitin varrelta ;)



9. 5 parasta blogia, joita luet?

Öö nyt heitit pahan, koska luen todella vähän muita blogeja.  Noh toki luonnollisesti luen paljon ystävieni blogeja, mutta myös muutamia muitten henkilöiden,  todella laadukkaita, joitten kirjoittajien kanssa olen pääsyt tutustumaan ajan myötä :)

10. Ihanin hevonen, jonka olet tavannut?


Aikoinaan eräs älyttömän hieno,  iso torinhevonen (sk178cm). Väriltään se ei minua välttämättä täysin miellyttänyt, mutta sen koko, silmät ja luonne <3 Omia tietysti rakastaa mahottomasti, vaikkeivat aina kaikkia vaatimuksia välttämättä täytäkkään. En minä ystäviänikään hylkää, jos ne eivät jokapäivä ole samalla aaltopituudella.

11. Minkä laisen hevosen haluaisit (kerro siitä ja laita kuva)?

Tämä on helppo.  Friisiläinen.  Mielellän 165-175 cm korkea, jykevä ja ruuna. Osaisi hitusen enemmän, kuin minä itse ja  opettaisi minua eteenpäin, niin kuin Kusko on tehnyt minulle viimeisen kolmen vuoden aikana. Harmi vaan kun nuo ovat niin pirun kalliita :(




Haastan:

AnnenSadunSaaran ja  Nipsun 





1. Millaiseksi kuvittelet elämäsi viiden vuoden kuluttua? 


2. Millainen on mielestäsi kaunis ihminen? 



3.  Oletko joskus ratsastanut hevosella tai jollain muulla eläimellä?  


4. Mihin olet "heikkona" ? 


5. Millainen on unelma- päiväsi? 


6. Miten yllätät puolisosi tai ystäväsi ? 


7. Mikä on sinulle rakkain tai tärkein esine ? 


8. Millaisen aamupalan nautit yleensä? 


9. Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?


10. Hermostutko helposti ? 


11. Lempikarkkisi? 




Tulipas hyvin ailahtelevia kysymyksiä   Nyt eeku vuan naikkoset vastailemaan ! ;)




<3 Henna

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Ylä- ja alamäkiä

Ensinnäkin voisin kertoa huonoja uutisia:  Doris ei pääsekään asumaan edesmenneen setäni naisystävän luokse. Hänen henkilökohtaisista syistään hän ei pysty ottamaan Doorista vastaan, vaan minun pidettävä toistaiseksi koiraa meillä ja etsittävä sille uusi koti.   Jos sopivaa kotia ei löydy, joudun tekemään vielä astetta pahemman päätöksen koiran elämästä. Minun ei taatusti tarvitse sitä teille sen enempää kuvailla.

Tunnen olevani umpikujassa. Rakastan koiraa silmittömästi, mutta kuitenkin kaikki muut olosuhteet sotivat tunteitani vastaan ja ottavat minusta ylivallan.  Ja hyvä niin, koska yleensä päätökseni teen tunne-pohjalta - ja se ei todellakaan ole aina ollut iha hyvä asia. 

Mutta jokatapauksessa, alan suunnittelemaan ilmoituksia nettiin, missä koira etsii kotia maalta, metsästystä harrastavasta, lapsettomasta ja kissattomasta perheestä, missä koira saa paljon aktiviteettia, pääsee suorittamaan ajokoiran virkaansa ja lisäksi saa jakamatonta huomiota perheeltään.  Koira ei missään nimessä ole helppo, joten en aio kaunistella asioita koiran luonteesta.    Mielummin lopetutan koiran, kuin annan sen sellaiseen kotiin, missä sitä ei ymmärretä ja se päätyy ikuisesti häkkikoiraksi.  Helpommallahan minä pääsisin, kun antaisin sen ensimmäiselle vastaantulleelle sitä haluavalle henkilölle, mutta moraalini ei anna sitä periksi.

En pysty kohtaamaan koiraa enää kunnolla. Sen ulistessa ja painautuessa minua vasten en selviä ilman lohdutonta itkunpuuskaa. Luopuminen satuttaa niin paljon, varsinkin kun Dooris aina muistuttaa minua rakkaasta sedästäni.   Tänään kuitenkin ajattelin viedä sen lenkille, jos vaan kotitöiltäni kerkeän.  Haluan rakastaa sitä kunnolla, niin kauan kuin vaan saan sen pitää luonani.



Kaiken tämän luopumistyön keskellä kuitenkin on paljon hyvääkin.   Isäni on lupautunut tulemaan heinäkuussa meille kaivinkoneen kanssa urakoimaan kenttä- projektin eteen.  Nyt on kiire kaataa loput puut tien toiselta puolelta ja siistiä paikat risuista, jotta iskä pääsee heinäkuussa aloittelemaan kannon kaivuut ja  maitten tasoittelut.  Odotan innolla kaikkea, mutta samalla jännitän, miten rahani riittävät siirtomaiden ym.  ostoon.  Sähköjä ym. unohtamatta.  Onneksi minulla on säästörahat tallella ja  elokuun puolella saan vielä lomarahatkin taskuuni.   Mutta tiedän jo valmiiksi, että rahat tuskin tulevat kokonaan riittämään kentän tekoon, niin kallista se lysti on.

 Mutta jospa asiat jotenkin järjestyisivät, kenttä tulee meille todella tarpeeseen, koska innokkaita ratsastelijoita ilmenee koko ajan lisää ja lisäksi me Karisman kanssa olemme kipeästi oman, kunnollisen kentän tarpeessa, jossa saamme treenailla rauhassa ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Pellotkin kun ovat turhan epätasaisia ja liukkaita välillä  ratsastettaviksi, eikä niitäkään saa puhki rällätä, kun kuitenkin heinää niistä tarvitaan tehdä. Lisäksi haluan palavasti harrastaa muutakin hevostelua mm. maastakäsittelyn, juoksuttelun ja irtohypyttelyn merkeissä.


Nyt laitan kovasti kättä ristiin ja toivon, että asiat loksahtelisi paikoilleen, niin kun on kaikkien kannalta parasta.  Aina elämän tie ei ole helppo, mutta kuka täällä helpolla pääsee? Tuskin kukaan.

<3 Henna


sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannustunnelmia ja uusi viikko edessä

Morjensta!  Jussi sen kun vaan vierähti ja huomennä pyörähtää jälleen uusi viikko käyntiin! Miten tämä aika kulkeekin näin nopeasti ? :)

Juhannus meni oikein rattosasti ystäväni Heidin ja hänen perheensä kanssa. Tehtiin hyvää ruokaa ja rentouduttiin yhdessä uiden, saunoen ja veneillen.   Kävin myös pyörähtämässä pikaisesti vanhempieni luona, koska asuvat ihan lähellä ystäviäni.   Kissanpentu Mauno oli kasvanut jo hurjasti viime näkemän ja oli kotiutunut hyvin uuteen kotiinsa. Lahjana Mauno oli äidilleni sekä isälleni oikein mieluinen, molemmat ovat ihan höpönä siihen pieneen karvakasaan ja kissakin tuntuu tietävän sen :)

Lauantaina kävimme pielaveden satamaravintola Laivurissa laulamassa karaokea ja moikkaamassa pikkeveljeäni Jannea.   Ilma oli ihana, vaikkakin todella kylmä vuodenaikaan verraten. Oli kiva nähdä paljon tuttuja kasvoja ja elämää nuoruuden tutuissa maisemissa.  










Ensi viikolla päästään taas takaisin normirytmiin heppojen kanssa, ainakin vähäksi aikaa. Tuntilaiset palaavat kuvioihin, joten saan taas liikutusapua mukavasti ja seuraa lenkille.  Viikko tulee muutenkin näillä näkymin olemaan aika touhukas, koska siihen sisältyy kahdet eri synttärikemut ja lisäksi lauantaina olisi hevosten vetokisat Tuusniemellä, jonne olen lupautunut talkoisiin. Parin viikon päästä olisi sitten Kuskon ja minun leiri-urakka edessä.

Huomasin eilen, että teitä lukijoita on jo 50!   Kiitoksia kaikille, jotka ovat liittyneet remmiin ja jaksavat kommentoida ja osallistua ahkerasti keskusteluihin! On kiva huomata, että joitakin kirjoitukseni kiinnostavat niin paljon, että haluaavat seurata blogiani säännöllisesti.  Tunnen monia, jotka lukevat blogiani, mutta eivät ole jostain syystä liittyneet lukijoihin.  Minusta on ihana tuntea lukijani edes jollain tavalla, koska koen itsekin saavani siitä, että tutustun ihmisiin ja saan vaihtaa tuntemuksia täällä. Toivoisin, että blogini toimisi jonkinlaisena kanavana, josta jokainen saisi jotakin jaksaakseen arjen keskellä :)

Mutta nyt tämä lähtee hakemaan hevoset laitumelta talliin yöksi. Toiset pikku reppanat ovat olleet ötököiden syötävänä laitumella parisen päivää, kun mamma oli humputtelemassa. Nyt pääsevät talliin nukkumaan yönsä rauhassa.

<3 Henna




torstai 21. kesäkuuta 2012

Tulevaa peljäten ja jännittäen

Olen elänyt viime aikoina jännityksen ja paineen alla, koska lähinnä oman itseni aiheuttaman paineen lisäksi myös ulkopuolelta tulee hieman tiukkoja kysymyksiä yleisen suorituskykyni ja elämäni suhteen. Tiedän, ettei kukaan tarkoita kysymyksillä pahaa, mutta ne muistuttavat minua tämänhetkisestä saamattomuudestani ja koen siitä syyllisyyttä.  Lisäksi minulta vaaditaan isoja päätöksiä nopeassa ajassa. Vaikka haluaisin tietyllä tavalla paeta päätöstä, tiedän ,että minulla on vain yksi lopputulos, johon minun on päädyttävä.


Minut on totuttu näkemään tarmokkaana, elinvoimaisena ja ahkerana Hennana, joka tormeltaa eteenpäin tukka putkella ja sisu puserossa.  Tekemässä paljon töitä kotona ja lisäksi myös auttamassa muita.  Tätä on jatkunut vuosikaudet ja pidin itsestäni todella paljon silloin, kun sain itsestäni paljon irti itseni ja muiden iloksi ja avuksi.   Mutta kaikki ei vaan voi jatkua ikuisesti.  Nyt huomaan itse olevani se uuvahtanut ja avun tarpeessa.

Olen viime aikoina ollut käteni murtuman sekä jatkuvan sairastelun vuoksi hyvin hyvin onneton tapaus  sekä fyysisen, että henkisen suorituskyvyn saralla. Minusta ei ole juuri ollut mihinkään, koti on useimmiten ollut kuin pommin jäljiltä ja moni jo keväällä suunniteltu koti/piha- askare on jäänyt tekemättä. Toki minun itseni nyt täytyy taas kerrankin koittaa ajatella järjellä ja muistaa, että mitä minä olisin muka murtuneella kädella voinut tehdä paremmin ?  Ehkä tämä "pakollinen" laiskottelu on vienyt minulta taas mielenterveyden :D  Minua kun ei ole luotu makoilemaan päivät pitkät sohvilla leffoja tuijotellen , vaan rakastan reippailua luonnossa ja  häärimistä pihassa kera elikoiden.  Onneksi käteni murtumasta huolimatta kykenin kohtuullisesti ratsastamaan.  Jos en olisi voinut, olisin varmaan seonnut katsellessani lahoavia hevosiani.


 Kuntoremottinikin voi huonosti.  Koska käteni oli paskana ja lisäksi olin sairaana, minulta jäi treenejä väliin ja painon putoaminenkin pysähtyi jo ajat sitten.   Onneksi ihana kunto-ohjaajani Reino on ollut todella ymmärtäväinen ja tsemppaava kaikesta huolimatta. Voin muuten lämpimästi suositella Reinoa sellaisille henkilöille, jotka haluaa yksilöllistä kunto- ja ravinto-ohjausta ja  mukavia treenejä henkilökohtaiset liikunta / kuntoutus- tarpeet huomioiden. 

Vaikka treenejä minulta jäi väliin,  ja koin siitäkin huonoa omatuntoa ja tunsin itseni paskaksi ihmiseksi, sain tänään todella hyvät fiilikset salilla treenatessani.  Jälkaprässissä sekä pystypunnerruksessa tein tähän mennessä kaikista parhaimmat suoritukset, isommilla painoilla. Olin todella iloinen saadessani balsamia haavoille, kun jotain hyvääkin tässä on tapahtunut.  Voimaa olen saanut lihaksistooni todella paljon lisää, vaikka paino ei ole hirveemmin laskenutkaan. Mutta lihastahan tässä on haluttukkin!    Vaikka olenkin pullava, on minussa kuitenkin voimaa ja kestävyyttäkin.  Onneksi en ole ihan mikään toivoton löllyvä lihavuori. Mutta, eiköhän tässä ollut tarpeeksi puimista kehoni massavuudesta ;) 


Kiitos rakkaiden ystävieni, olen saanut paljon elinvoimaa heidän seurastaan.  Vierailevat ystävät antavat aina lisäpuhtia ja tarmoa jaksaa eteenpäin.   Rentouttavan seuran lisäksi Jenna on käynyt uskollisesti auttelemassa heppojen kanssa viikottain ja siitä olen hänelle hurjan kiitollinen. Lisäksi olen saanut ihania vieraita sekä läheltä, että kaukaa ja heitä tavatessani en muista kaikkea ikävää ja ahdistavaa, mitä tuleva tuo tullessaan. On toki elämässäni ihaniakin asioita, mutta nyt tällä hetkellä niitä on vaikeampi muistaa, kun synkkyys meinaa laskeutua hartioilleni luuhistuttavan kovaa.

Joudun luopumaan vastikään perheeseemme tulleesta, edesmenneen setäni koirasta  Dooriksesta.   Päätös on ihan älyttömän rankka minulle, enkä selviä yhdestäkään päivästä itkutta. Olen koittanut taistella päätöstä vastaan, mutta vihdoin olen itsekin tullut siihen tulokseen, että näin on parempi. 


Dooris on käyttäytynyt viime aikoina todella agressiivisesti meidän toisia koiria sekä kissojakin kohtaan, käynyt syyttä suotta etenkin Iidan päälle sekä tarhassa, että vapaana pihalla ja päällekarkaukset eivät ole mitään lievänsorttisia, vaan ovat jo selkeästi aiheuttaneet Iidalle traumoja ja pelkoja Doorista kohtaan. Emme ole pystyneet pitämään Olgaa ja IIdaa koiratarhassa, koska Iida ei uskalla tulla kopistaan ulos edes pissille. Onneksi tyttöset ovat niin kilttejä, että pysyvät pihassa uskollisesti ja osaavat nukkua nätisti sisällä meidän kanssa.  On todella ikävää eristää Dooris muista ja pitää se yksin ulkona, mutta ei kai muuta vaihtoehtoa ole. En voi ottaa riskiä, että joku tulevista tappeluista koituu jommankumman pystykorvamme kohtaloksi, Olgan kunto ei ainakaan kestä isoja tappeluita.

 Dooris on hyvin hellyydenkipeä ja huomionhakuinen  ja ilmeisesti on niin turhautunut ja omistuksenhaluinen, että kokee toiset koirat uhkaksi.  Muutenhan Dooris on hyvin kiltti, ainoastaan hirveän energinen ja huonosti koulutettu.   Olenkin jo alustavasti sopinut, että Doris pääsee setäni naisystävän luokse asumaan, jossa sen pitäisi saada jakamatonta huomioa ja paljon vapautta. Vaikka luopuminen on raskasta, niin tämä on varmasti ainoa oikea ratkaisu.   Dooris on muutenkin karkaillut viime aikoina tarhasta ja yrittänyt käydä kissojenkin päälle. En halua, että kesyt kissamme alkaa pelätä koiria dooriksen takia.  Kaikkien kotieläimiemme kesken on ollut todella hyvä harmonia, josta en halua luopua.

Joskus elämässä tulee eteen kipeitä päätöksiä, nyt on minun vuoroni.  Ne sattuu pirusti, luovuttaminen tekee pahaa, mutta minun on ajateltava muitakin, kuin itseäni. Dooriksen hankinta oli minun tahdon läpimurto ja sen suhteen tein virheen. Nyt tajuan päästää irti ja toivoa vain hyvää. Onneksi minun ei tarvitse erota koirasta ikuisesti, vaan tulen sitä näkemään syksyisin, ja tiedä vaikka jos pääsemme syksyllä yhdessä jänisjahtiin. Kuka tietää.

 Mutta nyt iloisempiin asioihin!  Huomenna näen pitkästä aikaa rakkaan ystäväni Heidin, joka on palannut Suomeen kesälomalle Australiasta. Vietämme yhdessä juhannusta grillaillen ja saunoen, olen niin onnellinen, kun saan rakkaan ystäväni takaisin syleilyyni  ja viettää hänen kanssaan laatu-aikaa.  Hän taatusti on sellainen henkilö, joka saa minut unohtamaan pettymyksen Dooriksen kanssa.

Oikein hyvää juhannusta teille kaikille rakkaat lukijat!  Uusille lukijoille haluan antaa isot virtuaali-halit ja tervetulo-toivotukset!   Nauttikaa kesästä ja rakkaittenne seurasta!


<3 Henna




keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Ei tosikoille :D

Noniin, vaikka aamuni ei alkanut mitenkään hehkeissä, eikä missään hilpeimmissäkään merkeissä (josta kerron myöhemmin),  sain ihanan piristysruiskeen päästyäni koneen ääreen: 


 VIDEOPOSTAUS  on nimittäin valmis! 


Nauttikaa :)   Suosittelen lämpimästi jättämään aivot narikkaan videon katsomisen ajaksi,  meillä ne ovat unohtuneet matkasta jo elämän alkumetreillä ! :D   On ihana omistaa ystävä, jonka kanssa saa hölmöillä ja seikkailla  ilman, että pitää muistella omaa ikäänsä.  Ei me haluta kasvaa aikuisiksi  :D



<3 Henna

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Rämäpää-ryhmän rymy-viikonloppu

Huh huh !  Selvisinpäs koneelle, vaikka meinasinkin jättää postauksen huomiselle, kun väsyttää niin vimmatusti.  Naama kramppaa jatkuvasta hymyilystä ja hyvin visusti piilossa pysyvät vatsalihaksetkin ovat saaneet myös mukavasti liikuntaa nauruterapian johdosta.

Meillä oli oikein mukava viikonloppu ystäväni Kaktun kanssa.  Ajoittainen huono sää rajoitti vähän seikkailujamme, mutta kaikkea järkevää, tai no, lähinnä vähemmän järkevää tuli touhuiltua.  :D   Kaktun ollessa huomattavasti näppärämpi tietokoneiden ym. muiden siihen liittyvien härpäkkeiden kanssa,  hän  väsää meille jo tyypilliseksi muodostuneen -  sekopäisen videopostauksen. Voin jo sen verran kertoo, että nämä toverukset ovat taas olleet vauhdissa ! :D  Tässä vähän esimakua kuvien muodossa "Timonin" ja "Bumban" seikkailuista!



Ja tottahan toki, heppailuiltakaan ei säästytty.  Sää välillä rajoitti hummailua lahjakkaastikkin, mutta päästiin suhteellisen mukavasti katselemaan paikkoja ja kokeilemaan heppojen toimivuutta. Hepat olivat viettäneet minun leiri-rupeaman vuoksi muutaman vapaapäivän, joten meillä menikin aikaa mukavasti noitten pässinpäitten virtavarastojen purkamiseen.  Kusko oli tuttuun tapaansa lähinnä kyrpiintynyt ja hyvin loukkaantunut tästä "heitteillejätöstä", se kun niin "nauttii" vapaapäivistä.  Karisma sijastaan tursui dynamiittia, kuin että olisi voinut mielummin malttaa hieman keskittyä ja kohdistaa energiansa oikein.  Onneksi kuitenkin neiti näytti myös rentoutumisen merkkejä ja pikku väläyksiä myös hyvistäkin hetkistä.

Kaktu ja Karisma olivat oikein toisilleen sopiva pari.   Kaksi pientä, vikkelää ja näppärää.  Kaktu tykkäsi Karismasta, ja  puolestaan tamma luotti hyvin ratsastajaansa ja näin ollen toimi mukavasti.  Oli nautinnollista ratsastaa mm. maastossa kerrankin niin, että sain katsella maisemia ruunanretaleeni selästä.


 Kävimme myös maaseutumatkailemassa  sekä saunomassa kauniissa maisemissa. On mukava esitellä paikkoja ihmiselle, joka osaa arvostaa perinteisiä asioita ja luonnon kauneutta.  Ja tietty rakastaa eläimiä. :)



Mutta eiköhän tässä ollut turinoita ja kuvia kerrakseen yhteen postaukseen! Nyt on lähdettävä nukkumaan, kun taju meinaa lähteä :D  Palaan sitten asiaan, kun videopostaus on valmis ja tänne lisättävissä!  Siihen asti morjens! 

<3 Henna



perjantai 15. kesäkuuta 2012

Leiri-kankkusta ?

Kuten otsakkeesta tuli ilmi, olen vieläkin toipumassa leiri-humusta. Yritin eilen aloittaa postausta, mutta en saanut itsestäni mitään irti,  ja blogin lisäksi en selvinnyt muistakaan kodin rästihommista, puolet jäi tekemättä ja odottavat minua tuolla edelleen.    Totesin tulleeni vanhaksi, jos paripäiväinen rymyäminen ja valvominen vie ihmisen voimat tällä tavalla. :D


Leiri oli superkiva,  meitä oli pienenpi porukka, mikä teki leiristä hieman rauhallisemman ja yksilölliselle ohjaamiselle jäi enemmän aikaa  sekä ihmisiin ehti tutustua mukavasti. Sainkin paljon uusia ystäviä leirillä ja toivon, että voin olla heidän kanssaan yhteyksissä tulevaisuudessakin ja  nähdä tulevinakin kesinä mm. leirien merkeissä.


 Pääsin itsekin pariin otteeseen ratsastamaan, mihin en ollut ollenkaan varautunut.  Mutta silti oli mukavaa kokeilla erilaisia hevosia ja huomata, että jotain sitä ratsastuksesta tietää kuitenkin, vaikka en osaavaksi henkilöksi todellakaan itseäni lue.   Kaikki hevoset olivat todella mukavia, ja käyttäytyivät siihen nähden nätisti, kun tunnit olivat pitkiä paahteisella, paarmojen ja mäkäräisten valtaamalla kentällä.   Onneksi tunnit olivat sen verran kevyitä, että hevoset jaksoivat työskennellä ahkerasti ja yrittää ennen kaikkea parhaansa.

Laitan vielä muutamia kuvia leiristä ja majalta. 


maailman suloisin suokki-poni "Jesta"

tallin käytävää



"wilma"  töissä

vauhtia puomitehtävässä

Mutta nyt on alettava tekemään vielä muutamat kotipuuhat loppuun ja tallikin on siivottava!   Sitten pääsen viettämään huippu- mukavaa ja mitä luultavimmin vauhdikasta viikonloppua, kun ystäväni Kaktu saapuu meille lomailemaan muutamaksi päiväksi. Ollaan molemmat ihan intopinkeenä jälleennäkemisestä ja ikävä on talven aikana ollut kova!  Katsotaan, mitä tämä rymy-kaksikko saakaan aikaan viikolopun aikana ;)

 Palaamme asiaan sitten ! Hauskaa viikonloppua kaikille! 

<3 Henna