keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Paljon enemmän ja vähemmän järkevätä asiata, sekä pieniä vinkkejä tulevasta!

Moikkelis vaan kaikille!  Mun tietokone on temppuillut, niin en ole päässyt postailemaan pitkiin aikoihin taas!  Lisäksi olen tukkoinen ja lievässä flunssassa, mutta ei anneta sen hiljentää mun menoa. Koitan tässä näpsäkästi ja ytimekkäästi kertoilla teille edes kuulumiset ja vähän infota tulevasta myös!

Mistäs aloittaisinkaan?   Noh, vaikka siitä viime lauantaista, mistä edellisessä postauksessa mainitsinkin. Suuntasin silloin viettämään shoppailupäivää kuopioon ihan yksikseni, ja samalla reissulla pääsin laulamaan ja hiljentymään rukoushuoneelle.   Shoppailin siis lähinnä hevosille kengät, rehuja ja kivennäistä. Linnuille siemeniä ja Onnille ruokia.  Itselleni löysin kirpparilta pari kivaa juttua.  Kotini odottaa pientä muutosta sisustuksessa, joten kaappini notkuvat lähinnä kirppareilta löydettyjä, mutta minulle uusia piristeitä odottamassa vuorooan päästä koristamaan tätä mökkiä.  Mutta postausta siitä vasta sitten ehkäpä vuoden vaihteen jälkeen, kun saan sisustusurakkani paremmin vauhtiin ja ennen kaikkea toteutettua.

 

Mutta siihen lauantaihin: Kun olin saanut kaikki pakolliset ostokset tehtyä, kävin vielä uuden kaverini Anniinan luona kahveella ja ehdittiin rupatella hetki mukavia,  ennen kuin lähdin ajelemaan kohti Kuopion Eelim seurakuntaa.  Ystäväni oli pyytänyt minua sinne paria viikkoa aikaisemmin laulamaan nuortenillan alkuun pari kappaletta.  Pyyntö tuli aivan kuin johdatuksena ja lahjana taivaasta, sillä olenjo pitkään märehtinyt sitä, ettei minulla ole mitään "paikkaa" missä voisin tuoda tunteitani julki musiikin avulla ja tulkita laulujen koskettavia sisältöjä - elää niitä todeksi.  Olin aikaisemmin rukouksen yhteydessä luvannut Jumalalle, etten hylkää yhtään keikkatarjousta, jos minulla ei ole siihen pätevää syytä.   Joten, vaikka pelkäsin hullun lailla esiintymistä ja olenkin siitä kehittänyt itselleni hirveän mörön elämääni - otin kutsun kiitollisin mielin vastaan ja aloin siitä päivästä lähtien rukoilemaan laulujen puolesta ja siitä, että onnistuisin välittämään tunteet ja oman henkilökohtaisen tarinani niitten kautta. 


Valitsin kappaleiksi Juha Tapion "Kelpaat kelle vaan"  ja Happoradion "Pelastaja" - kappaleet.  Vaikkei Happoradion biisi sinällään ole mikään gospeliksi lueteltu kappale, on se silti koskettanut minua hengellisesti.  Koska sanat ovat henkevät ja liippaavat niin läheltä.  Tallia siivoillessani olen usein kuullut biisin ja se on pysäyttänyt minut.  Molemmat kappaleet olivat sellaiset, jotka on olleet sydämelläni pitkään, mutta koskaan en ole niitä pahemmin treenannut tai saanut esitettyä missään. Nyt ne kuitenkin kuvastivat oman elämäni tätä hetkeä parhaiten ja siksi päätin ne valita iltaa varten.  Sain aivan ihanan, tutun pianistin säestämään ja meillä synkkasi heti myös musiikillisesti.  Hyvän pianistin kanssa voi päästää sisäisen taitelijansa ulos, koska säestäjä osaa lukea sinua ja kulkea tulkintasi mukana.   Noh, nyt meni liiaksi analysoinniksi.  Siis jokatapauksessa,  biisit onnistuivat hyvin ja vaikka herkistyin, sain pidettyä itseni niin kasassa ettei laulu kärsinyt pahemmin.  Ruosteessa olen pahasti, mutta onneksi öljyttävissä ;)

Olin niin onnellinen ja kiitosmielellä siitä, että sain mahdollisuuden palvella ja niitä tarjottiin alustavasti minulle myös tulevaisuuteen.  Ehkäpä minustakin on johonkin tärkeään työhön tässä synkkyyden peittämässä maailmassa. Maailmassa, jonne minäkin meinaan välillä väkisellä hukkua. Viime lauantai oli kyllä paras päivä aikoihin.

Muuten täällä menee vaihtelevasti. Iloa ja itkua.  Paljon on tekemistä,  päivän ohjelmat ja työt usein hukuttavat murheeni  ja usein unohdan tärkeimmät asiat, mitkä pitäis oikeasti hoitaa.  Ja nyt puhun ihmissuhteista.  Kuitenkin, olen nyt niin jumissa hommieni kanssa ja lisäksi lähipäiville on luvassa niin paljon ohjelmaa, etten nyt ihan heti ehdi asioihin paneutua. En halua hutkia huolimattomasti kiireellä menemään näissä arkaluontoisissa asioissa -  varsinkin kun on kyse minulle niin rakkaista ihmisistä. Toivottavasti hekin rakastavat minua vielä.  Pelottaa.


Meidän kenttä-hommat meni vähän pipariksi.   Kenttä oli niin kostea ja pehmeä,  enkä ehtinyt lanauttaa sitä ennen pakkasia :/  Olin tyhmä ja huolimaton, kun en tajunnut pakkasten tulevan niin äkkiä. Jos olisin ollut fiksu, olisin lanauttanut sen ennen pakkasia ja sitten antanut olla ja jäätyä.  Pakkasten jälkeen se olisi ollut kova ja tasainen, lumipatjan saatuaa jopa hyvä mennä.  Kuitenkin se ehti jäätyä jo ja ystävämme yritti sitä lanata traktorillaan pariinkin otteeseen ilman sen suurempaa tulosta, koska se oli jo niin kauheen kova ja melkein kuin kynnöspelto.  Okei, liiottelen mutta se on silti kauhee.   Mutta koska tänään satoi iso kerros suvilunta siihen päälle,  pojat tamppasivat sitä lanalla ja kimmo vielä tasoitteli sitä moottorikelkalla.  Nyt kenttä on hieman parempi ja tasaisempi, odottelee taas pakkasia, jotta se toivon mukaan jäätyisi tuollaisenaan. Sitten taas kiitos pieni kerros lunta, ja ehkä sitten se olisi taas kondiksissa ?  kuka tietää :)

Angstasin ja itkin koko eilisen päivän kenttän tilannetta ja olin muutenkin hirmuisen pahalla tuulella. Avauduinkin parille ystävälleni asiasta puhelimessa ja sain purkaa fiiliksiäni muutenkin kunnollisella agrella. Mutta kappas se on kumma, miten ystävät osaavat jo kuuntelullaan rauhoittaa mieltä ja suunvuoron saadessaan takoa hieman järkeäkin tämä vatipään vähäisiin aivosoluihin. Lopuksi osasinkin jo naureskella asialle. Kiitos mussukat <3

Hepat, ne on olleet tosi virkeitä.  Karisma on hurja höyryjuna ja Vuse on välillä kuin nuoret varsat!  Ollaan maastoiltu nyt vähän muuallakin kuin kotikulmilla ja se on tuntunut mahtavalta !  Kuulostaa varmaan vähän omituiselta, mutta Karisman kanssa ei asia ole aina itsestäänselvä homma. Se osaa tehdä huonona päivänään ja halutessaan lenkistä epämiellyttävän,  mutta nyt se on ollut yllättävän maastovarma polle.  Energinen toki, mutta jes,   kohtuullisen varma.  Kusko on ollut letkeä vanha herra ja energiaa on papparaisellakin piisannut.

Pienet kesäfiilistelyt <3

Nyt sitten vähän sitä infoo tulevasta:    6.12.  tulee 2 vuotta täyteen siitä, kun perustin tämän blogin.  Joten haluan juhlistaa sitä arvonnalla. Olen alustavasti jo tehnyt pientä suunnitelmaa siitä, että millainen se mahdollisesti olisi.  Ja arvonta, sehän tulee sitten vuosipäivänä ilmoille !  Joten pysykeepä lukijat kuulolla, ootte kaikki tosi mahtavia ! Nyt  varovasti muistuttaisin, että kannattaa rekisteröityä, jotta voi osallistua arvontaan  :)     

Ja se muuten voi olla, että viime lauantaisesta illasta saattaa tulla jonkinlaista laulu-videotakin jossain vaiheessa näytille ;)

Viikonloppuni tulee olemaan touhukas, sillä saan vieraita !  Ensiksi tulee ystäväni Tarja Kaamailemaan ja sitten sunnuntaina saapuu toinen ystäväni Laura mua piristämään.  Toivottavasti saan itseni sellaiseen "aivot narikkaan"- tilaan, jolloin saan vaan keskittyä kahdenkeskiseen aikaan ystävieni kanssa ja  ladattua itselleni paljon positiivista energiaa ja tarmoa tuleviin haasteisiin 

Ohoh, olipas nämä nyt taas tooooooosi pikaiset kuulumiset.  Tämä just tätä minua !  koittakee kestää toverit  :D

<3 Henna

17 kommenttia:

  1. Jos minun tyhmät jutut ei saa sinun aivoja narikkaan niin sit suosittelen harkitsemaan vakavasti jo ihan ammattilaisen apua : DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no kyllä on ollunna aivot narikassa ja siltä se on näyttänä :D vaikka vähän oonkii välillä unohtana relata ja unohtaa minun päähän pinttynyttä siivoilemsta :DDD

      Poista
  2. Henna olet sitten niin kaunis ihminen, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. <3 Ja voi kuinka mielellään kuuntelisin lauluasi. :)

    t. Fanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi fanni kiitoksia <3 ja kyllä, laulua pääset kuuntelemaan toivon mukaan pian :) videolta ei valitettavasti näy juuri mitään kun kamera ei ollut tarkentanut kunnolla mutta laulu kyllä kuuluu :)

      Poista
  3. Voii, oispa ollu ihana päästä kuuntelemaan sun laulua Eelimille! No, ehkä seuraavan kerran sit. :)

    Mutta awww en malta oottaa, että pääsen KBn selkään, jaja että pääsen pusuttelemaan Onnia! <3 Plus oon ihan varma, että kentästä tulee oikein hyvä. Noiden tarvittavien lumien+pakkasten tultua, sekä ens keväänä. Aattele miten ihana siinä on ratsastella sitten, kun se on oikeesti kunnossa. On oottanu niin kovasti, että on varmasti mahtava tunne, kun se on täysin valmis!

    Lauantaina nähdään:)!
    -Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä <3 nyt vasta pääsen näihin kommentteihin vastoomaan joten tässä vaiheessa enpä voi muuta tehhä ku taas kiitellä sinnuu kovasti viikonlopusta kun kävit ja saatiin hummailla yhdessä <3 paljon suukkoja ja haleja sinne <3

      Poista
  4. Voi otathan videota siitä laulustasi! Tahtoisin niin kuulla lauluasi<3! Olet ihana<33 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voe tokkiisa, kuule samoin <3 ja kyllä, videota on tulossa :) valitettavasti videosta ei saa selvää kun kaverin kamera ei ollut tarkentanut mutta ääni kyllä kuuluu :))))

      Poista
  5. Olet varmasti aivan upea ihminen! Pakko oli tätä blogia jäädä seuraamaan! Ja olet niin kaunis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia <3 välillä on vaikee uskoo omaa upeuttaan mutta kyllä mie varovasti uskallan uskoa teidän puhetta ;) kiitos vielä kerran sulle <3

      Poista
  6. Heippa!

    Olen seurannut blogiasi muutaman kuukauden, muutama ilta takaperin, luin kaikki sinun postauksesi läpi. Kirjoitat huippuhyvin tunteistasi, monissä tilanteissa on helppo samastua sinuun. Minullakin kuluva vuosi on ollut täynnä myllerrystä, aloin jo voimaan henkisesti ja fyysisesti huonosti. Paljosta jouduin luopumaan muiden ihmisten ilkeilyjen takia; meillä oli mieheni kanssa tarkoitus jäädä mieheni kotitilalle pitämään maatilaa, se meni nurin, koska no.. suku on tiedettävästi pahin. Olimme asuneet yli kaksi vuotta jo kyseisellä maatilalla, hankkineet kaksi suomenhevostammaa, kanoja, kaksi beaglea..Hetkessä meillä ei ollut enää muuta kuin toisemme, yksi koira ja omat tavaramme. Kaikki lemmikkimme kuitenkin saivat ihanat uudet perheet, joita olemme käyneet katsomassa uusissa kodeissaan :)

    Nyt alkaa näkyä jo valoa pitkän ja pimeän tunnelin päässä... Löydettiin ihana uusi oma koti ja nyt paljastuikin, että olen onnellisesti ollut tietämättäni raskaana jo jonkin aikaa. Stressi sekoitti minut täysin, enkä tiennyt että sisälläni on pikkuinen elämän alku. Meidän pieni beagleneitikin alkaa jo tottua ajatukseen, että se on nyt meidän ainoa lemmikki. Näin jälkikäteen, kun ajattelee; ehkä noilla kaikilla menetyksillä ja pettymyksillä olikin jonkinlainen tarkoitus johdattaa meidät aivan uuteen suuntaan. Näiden tapahtumien keskellä oloani helpotti ajatus " tänään on se huominen, jota eilen pelkäsit" :)

    Miekin aloittelin kirjoittelemaan omaa blogiani, joka on vielä oikein hyvin vaiheessa ;) Mutta sisältöä ja kuvia ja kaikkea mahdollista tulee koko ajan lisää :)

    Ihanaa talven jatkoa ja Joulun odotusta sinulle ja perheellesi <3

    -Iina

    http://laskettuaika.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no huh huh... en oikein ossaa sanoo mittään sulle... oot joutunut niin paljosta luopumaan :(( ei mikään ihme jos on ollut voinnissa sanomista ;(

      vaikka paljon on tapahtunut on kuitenkin mahtavaa että teidän elämä on mennyt eteenpäin ja ennen kakkiea teillä on toisenne ja kohta pieni rakkauden hedelmä <3

      hirmuisesti tsemppiä sulle ootukseen ja muutenkin <3 ja kiitos kun jaoit tarinasi täälä, arvostan sitä suuresti <3

      Poista
  7. Hei saisiko kysyä tästä uskostasi? :) Tulin blogiin ihan tästä mielenkiinnosta:) Oletko jossain ns. uskonnollisessa ryhmässä ( esim. luterilainen, ortodoksi, helluntai yms.) ? Oletko kuullut esikoislestadiolaisuudesta, mitä mieltä olet siitä? Katsoin sinun vastausviedeoita ja alkoi ihan kiinnostamaan ja vaikutat jotenkin niin kivalta ja semmoselta ja uskallat puhua uskostasi ihan. Onko sinulla jotain postausta tästä? :) Olisi kiva jos vastaisit:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja lämpimästi tervetuloa ! Mie kuulun helluntai-seurakuntaan, mutten itse henkilökohtaisesti koe, että ns. uskontokunnalla on sen suurempaa merkitystä tai lähinnä että jokin kirkko määrittäisi meidän uskon. Omasta mielestäni se henkilökohtainen usko ja suhde Jumalaan ratkaisee :)

      En ole kuullut esikoislestadiolaisuudesta, haluatko valaista minnuu ?

      Ei mulle ole mikään ongelma puhua uskostani, ja olen todella kiitollinen tästä sun kommentista sillä se pani taas miettimään mukavasti. Uskostani sen verran voisin pikaisesti sanoa että sitä saisi olla ehdottomasti enemmän ja minun pitäisi luotta Jumalaan kaikessa enemmän. Minussa on paljon puutteita uskovaisena mutta onneksi niitä puutteita pystyy korjaamaan :)

      Mielelläni kirjoittaisin ihan erillisen postauksen omasta uskostani ja siitä, mitkä on minun heikkouteni. Taidan sen laittaa postausjonon jatkeeksi :)

      Kiitos sulle miljoonasti hyvästä ja ajatuksia herättävästä kommentista, toivottavasti luet tän kommentin niin voidaan jatkaa turinoita <3

      Poista