torstai 21. marraskuuta 2013

Ei mun jalkani kanna, kun olen sinun kosketusta vailla.

Oletko koskaan tuntenut, että kohtalosi on asettanut sinut paikkaan, jossa sinun täytyy pysyä - vaikket koko sielusi voimasta enää haluaisi, etkä jaksaisi?   Alunperin rakkauden ja unelmien kautta määritetty paikkasi on muuttunut piinan ja pelon kentäksi, jossa joudut olemaan kuin pakkopaidassa  ja siinä pysyminen tuottaa sinulle unettomia öitä ja pakkomielteistä halua päästä kauas pois.  Tunne, ettet enää kuulu sinne missä olet. Otteesi lipsuu ja tunnet oman itsesti turhuuden ja sen ajatuksen,  että olisi aivan sama vaikka taittaisit niskasi seuraavana päivänä. 

On hyvin vaikea pitää tunteet kurissa ja näyttää iloista naamaa muille, kun sisällä myllää sellainen myräkkä, ettei tiedä miten päin olisi. Silti siihen tarvittaessa kykenee, ja  menetät itsehillintäsi vasta nurkan takana tai auton ratissa.  Heräät öisin aina samaan aikaan, koska ajatuksesi ja tunteesi eivät anna sinulle yöksikään rauhaa. Ne takovat niin suurella voimalla, että nouset vuoteesi reunalle tuijottamaan tyhjyyteen ja rauhoittelemaan rintasi painetta ja tykyttelevää sydäntäsi.  Ne huutavat sinulle "sinun pitää lähteä pois, hävitä".  Löydät itsesi tuijottamasta sellaisia asioita,  jotka säikäyttävät sinut todella.   Näet painajaisia, jossa kerrotaan mitä sinun pitäisi itsellesi tehdä.

 

Tämä on äärimmäisen vakavaa ja pelottavaa, koska tiedän mistä maailmasta nämä ajatukset oikein kumpuavat. Olen kyllästynyt pelkäämään ja näihin tunteisiin, mitä olen saanut kokea sisälläni muita ihmisiä kohtaan.  Elämääni mahtuu useita henkilöitä, joita rakastan älyttömästi - mutta uskokaa tai älkää, lähelläni on paljon ihmisiä, jotka on parempi nyt pitää vähän kauempana, vaikka kuinka heitä rakastaisin ja kaipaisin. Suojella heitä siltä tuskalta mitä koen, niiltä virheiltä mitä tuskissani teen. Ja  ihan myös siksi, koska en halua tyytyä vain pöydältä putoaviin murusiin. Haluan koko keksin. Haluan, että minua rakastetaan myös ihmisten edessä eikä 4 seinän sisällä.


Tämä on monitmutkaista. Enkä nyt oikeesti tiedä, miten asian sanoiksi pukisin  tai että mitenkä edes tunnen.  Olen ehkä sanonut nyt jo liikaa. Olen hukassa. Taatusti saanut toiset ymmärtämään asioita täysin eri tavalla, kuin itse sisimmässäni edes koen.

Meitä oli ennen kolme, nyt kaksi ja yksi.  Minä olen se yksi. Enkä kestä sitä, että olen syrjässä. Jos minun pitää olla näin, niin ollaan sitten kunnolla.   En elätellä toiveita tai rustailla itselleni satuja, joissa minusta välitetään tai halutaan pitää huolta. "Rakastetaan". Minun hätäni tiedetään, mutta silti ei riennetä auttamaan. Minun sieluni huutaa ulos tuskaista rakkauttaan ja suurta ikävää - yritän kurottaa kuilun reunalla saadakseni apua.  Silti minulle ei tajuta ojentaa kättä, vaan putoan rotkon pohjalle.

Tällaisia tunteita mahtuu minun elämääni.  Älkää säikähtäkö - meillä meidän perheen sisällä asiat ovat hyvin. Suhteemme Kimmon kanssa voi hienosti, vaikka toki muut ongelmani varjostavat myös meidän yhteistä elämäämme. Onni on edelleenkin minun syyni taistella ja yrittää. Olen vain hyvin väsynyt, koska olen valvonut viikkoja ahdistukseni vuoksi. Välillä olen ollut niin uuvahtanut, että nukun koko yön putkeen,  enemmänkin tajuttoman oloisena kuin että nukkuisin.


Oikeastaan koko kulunut puoli vuotta on ollut elämäni syöksylaskua.   Minulla on ollut paljon syytä iloon, mutten ole kyennyt siihen täysipainoisesti. Silloin vain, kun en muista elämäni varjoja.  En vaan pysty nauttimaan, koska palasia puuttuu.  Tyhjiö on sydämessä. Haluaisin osata tukahduttaa ja haudata tunteet, mutten osaa.  Jos joku on joskus saanut paikan sydämestäni,  ei sitä korvaus-täytetä noin vain.  Pelkkä tunne tai lähinnä luulot siitä, että  paikkani muualla on täytetty, eikä minua kaivata  - saa minut niin surulliseksi, etten voi enää sitä sanoin kuvailla.   Tunne tai luulo, ettei minulle ole enää paikkaa missään enkä kuulu minnekään, tuntuu iskuilta puukon lailla.  Omanarvontunto on laskenut, kun olen ajatellut miten helppo minusta on ollut luopua, tai miten minut on helppo unohtaa. En haluaisi uskoa... 

Yksi katse tai yksi hymy ovat olleet minulle miljoonan arvoisia.  Se tunne, mikä sisimmässä on  niiden johdosta käynyt - on jotain aivan uutta pitkään aikaan. Se, että minulle puhutaan tai että hymyillään.  Se lämmittää, mutta silti olen tuskissani, koska ikävöin. Se olisi vain yksi vihje, niin olisin valmista kauraa.   Yksi lämmin aalto tai yksi kylmän viiman puhallus.  Olisin heti valmis, mutta pelkään henkistä selkäsaunaa. Olen paininut viikkotolkulla riskinoton suhteen,  en kuitenkaan ole uskaltanut koska pelkään kuollakseni torjutuksi tulemista. Viime kerralla murenin totaalisesti ja pelkään, että sellaisen toistuminen olisi viimeinen naula arkkuuni.   En tiedä mitä tehdä.  Tyytyäkö seuraamaan kyynelsilmin sivusta kaikkea sitä hyvää, mitä minullakin on joskus ollut.   Vai yrittää vielä kerran korjata kaikki. Tiedän, että jos kaikki menisi oikein päin - olisin hetkessä taas oma iloinen itseni ja tämä kamala, painajaismainen ajanjakso saisi päättyä elämässäni. 

Sen olen oppinut, etten enää yritä liikaa itse. Enkä halua pakottaa ketään rakastamaan itseäni.  Haluan luottaa Häneen, Joka näkee kaiken edeltä ja on tiennyt jo ajat sitten, mikä tarkoitus tällä kaikella on.  Se tieto,  että Kaikkivaltias seuraa meidän ihmisten touhua täällä ja pitelee ohjia käsissään  - lohduttaa minua ja antaa tälle kaikelle merkityksen.  Jospa tämä on sellainen koulu, jossa opin vihdoin ja viimein nöyrtymään,  luottamaan Jumalan johdatukseen ja voimaan.  Siihen, että mahdottomaltakin tuntuva asia voi Jumalan voimasta hetkessä aueta, ja uusi elämä voi alkaa puhtaalta pöydältä. Se vaatii mun antautumista ja luottamusta   -  löytää sisäinen rauha ja onni uudelleen.


Olen vakavasti harkinnut ammattiapua ja sitä on monet läheltä seuranneet rakkaani minulle suositellutkin. Hakea ehkä lääkitystä tai ihan vaan puhua jollekin. Kuitenkin tiedän, mistä oikea apu tulee. Siksi olenkin suuntaamassa lauantaina Kuopion Eelim- seurakunnan nuorteniltaan. Tarkoituksena on hakea apua sielunhoitajalta ja muutenkin eheytyä hengellisesti.  Lisäksi minua erityisesti jännittää se, että mulla on siellä laulukeikka! Tarkoitus olis vetää pari itselleni erityisen tärkeää biisiä.  Nyt rukousta, että kaikki menee hyvin - ja meneehän se, kun vaan muistan että laulan Jumalalle.  Nuortenilta ja keikka on kuin taivaasta johdatettu mahdollisuus saada lempeä potku takapuoleen, paljon tukea ja suunnaksi taas oikea reitti.   

Uskon, että tunnelmani ovat toisenlaiset viikonlopun jälkeen. Tarttee nyt antautua ja luottaa siihen, että kaikki palaset loksahtelee kohdalleen. Jos ei nyt, niin joskus kyllä.  Ja että minä opin tämän kaiken hyväksymään ja etsimään uuden elämän itselleni jos en saa entisiä palasia sydämeeni takaisin.

Siunattua ja rentouttavaa viikonloppua ystävät.

Teitä aidosti rakastaen,  Henna
 

46 kommenttia:

  1. Ihminen luo itse oman kohtalonsa. Siinä ei jeesukset, thorit, spagettihirviöt tai muut auta. Jaksamista sinulle kuitenkin, yritä löytää voimaa itsestäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia sulle! Niin, se on miten kukin maailman näkee. Jos minä olisin vain minä itse, joka määrää mun elämästä - menis kaikki suhteellisen päin persettä :D

      Poista
  2. Tsemppiä keikkaan, hyvin se menee!

    Mitä sitten tohon fiilikseen tulee, tiedän, ettei toisten sanat tai neuvot ole tässä se suora tie onneen, mutta sanonpa omat ajatukseni julki silti. Vaikken tilannetta täysin tiedäkään ja voin vaan kuvitella tuon sisälläsi olevan tyhjiön (muutaman ystäväksi luulemani jäljiltä minullakin sellainen on ollut), Olen kuitenkin tavallaan hieman samaa mieltä tuon anonyymin kanssa, on sinun omissa käsissäsi miten asiaan suhtaudut. Vaikkei ajattelun muuttaminen helppoa missään nimessä olekaan, voin vaikka vannoa, että nykyinen malli vie liikaa voimiasi ja aikaasi, ehkä oikeasti elämässä olevilta tärkeämmiltä asioilta. Vaikka asian myöntäminen ja käsitteleminen varmasti pahaa tekeekin, se on oikeastaan ainoa keino päästä asiasta yli ja kohti tasaisempaa tulevaisuutta.

    Oli apukeino sitten ammatti-ihminen tai hengellinen tapahtuma, lieneekö sen väliä, kunhan lopputulos on parempi. Jos tilanne kuitenkin on ihan umpikujassa, älä täysin sulje pois sitä ammattilaistakaan. Joskus helpoin keino päästä omien ajatusten sisälle on puhua viisaamman kanssa, kun omat ajatukset vain kiertävät kehää. Vaikka siellä taivaan suunnallakin sitä viisautta varmasti on ja sitä suoraankin haluat ammentaa, voit ehkä ajatella, että ammatti-ihmisille sitä on Luoja suonut kanssaihmisten auttamiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anzu <3 Niinpä, kyllä tähän on pian joku ratkaisu saatava. Joko vielä yrittää selvittää asia tai sitten vaan oikeesti ryhdistäydyttävä ja jatkettava elämäänsä. Todellakin tämä jakso elämässäni on ollut kuluttavinta ja pelottavaa senkin vuoksi, miten nopeasti minun elämässäni on tullut suuria vuoria vastaan , joitten yli en meinaa päästä. Ja tähän tartten apua läheisiltäni, sielunhoitajalta ja toki myös lääkäriltäkin. Kyllä tällä hetkellä on se tunne, että tarvitsen myös ammattiapua. Haluan korjata asian vielä kun sen voi tehdä.

      Kuitenkin, koska minulla on uskoni - ja vaikka kuinka heikko se olisikin, uskon että tällä kaikella on tarkoituksensa ja että asia tulee ratkeamaan jossain vaiheessa. En usko, että on Jumalan tahto että ihmiset, jotka ovat uskossa ja olleet läheisiä toisilleen - hylkäävät toisensa alunperin pikkujutusta lähteneen riidan vuoksi. Enkä puhu sillä että olisin tarinan uhri, samalla tavalla minä oon tätä soppaa hämmentänyt :/

      Minulla on ollut paljon ihmissuhteita elämäni aikuispuolen aikana. Osan kanssa ollaan kasvettu erilleen, osan kanssa huomattu että ollaan liian erilaisia, osa muuttanut toiselle puolelle maapalloa. Osan olen unohtanut hyvinkin nopeasti ja ajatellut heistä lämpimästi mutten ole pahemmin heihin ajatuksiani tuhlannut. Kuitenkin on myös niitä, joita olen ikävöinyt päivin ja öin, joitten kanssa ei etäisyys ole muuttanut mitään. En minä tässä ruikuttaisi, jos nämä ihmiset kuuluisivat tuohon porukkaan, jotka unohdan helposti.

      Mutta kyllä mä tästä nousen. Jos en saamalla ystäviäni takaisin niin sitten muulla tavalla.

      Kiitos sulle ihanasta kommentistasi Anzu <3


      Poista
  3. Meidänkin kotiseurakunta on helluntaiseurakunta. Meillä on samanlainen vakaumus. Silti kehottaisin sinua hakemaan ammattiapua, ei se ole poissa siltä, että turvaat Jumalaan. Hyvin usein näissä hengellisissä piireissä näkee juurikin paljon ahdistuneita, apua haetaan seurakunnasta ja sielunhoitajalta. Hyvä niin. He voivat kuunnella, yhdessä voitte rukoilla. Ja saat helpotusta levottomaan mieleen. Mutta on myös hyvä käydä ammattiauttajan luona, saada koulutetun terveydenhoitohenkilön apua. Lääkitykselläkin on apunsa, dopamiinin vähäisyys kun vaikuttaa myös mielialaan, ahdistukseen ja masennukseen.

    En tiedä oletko kuullut ns. vitsiä, missä mies hakee apua kun on merihädässä. Hänen paattinsa on uponnut. Uskovainen mies, harras vielä. Rukoilee viimeisillä voimillaan Jumalaa. Hän näkee kaukaa tulevan pienen kalastaja-aluksen, joka tarjoaa apuaan. Mies sanoo, että ei hän tule kyytiin, kyllä Jumala auttaa. Ja niin kalastaja-alus lähtee pois. Taas mies hartaasti rukoilee, Jumala auta ja osoita apusi. SItten tuleekin rahtialus, ja tarjoaa apuaan. Mies sanoo, että hän on rukoillut Jumalaa, että tämä auttaisi, joten ei tule kyytiin. Hän luottaa, että Jumala kyllä auttaa hänet pulasta. Ja taas mies rukoilee, vieläkin hartaammin, että nyt Jumala ilmeistyisi oikein henkilökohtaisesti, ettei tarvitsisi epäillä hänen olemassaoloaan. Hetken päästä saapui helikopteri, tarjosivat apua, mutta mies ei ottanut vaan sanoi, että odottaa Jumalan apua. Niin lähti helikopterikin ja mies hukkui. Kun hän saapui taivaaseen, ihmetteli hän kovin, että miksi Jumala ei auttanut häntä, vaikka niin hartaasti rukoili ja aina on uskonut ja luottanut häneen. Jumala vastasi:"Minähän lähetin sinulle apua, ensin oli kalastajavene, sitten oli rahtilaiva ja seuraavaksi helikopteri. Miksi sinä et ottanut apua vastaan?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, miten ihanan lämmittävä oli tuo vitsi ! Ihana Kirsi kun jaoit tämän, toi oli just passeli piristämään ja toisaalta rohaksemaan mua! <3 Kiitos sullekin paljon ihanasta kommentista!

      Poista
    2. Olen itsekin kuullut tuon "vitsin"/kertomuksen! Se kuvaa todella hyvin sitä, miten ajattelen Jumalan aun ilmenevän. Jumala auttaa siis myös muiden ihmisten kautta! Onhan Jeesuskin sanonut: "Totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle." Ajattelen Jumalan olevan henki, ei mikään konkreettinen henkilö, joka ojentaisi luuta, nahkaa ja lihaa olevan auttavan kätensä. :)

      Poista
  4. Voe Henna rakkahin!!! Tähän taitais nyt käydä tämä AA:nkin iskulauseena toiminut pätkä eli: Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan. Vaikka itse en juurikaan ole uskonnollinen ihminen, mutta tässäkin pätkässä itää totuuden siemen...:) -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja Kirsi Temonen: Tuo ns. vitsi oli hyvä! Sitä ei tiedä missä on käsi joka ojentuu ja miten ojentuu...:)) -Anne-

      Poista
    2. No olipas hyvä tuo AA:n lausahdus, en oo tiennytkään tommosesta mittään ! aika osuvasti ja tyhjentävästi sanottu! Kiitos rakkaani <3

      Poista
  5. Tämä teksti oli suoraa kun omista sormista kirjoitettua... Itsellä ollut todella pitkään samoja fiiliksiä ja koitan koota itseäni jollain tavalla, samalla tiedän kuinka se yksi ihminen pelkällä halauksella ja muutamalla sanalla saisi kaikki nuo palaset takaisin kohdalleen. Silti se ei ole mahdollista sillä minä en riitä, minun täytyy siis löytää keino jolla saan kaikki nuo palaset kohdalleen ilman tätä ihmistä vaikka joka päivä ja yö odotan ja toivon jotain yhteydenottoa.

    Tämä on tunne jota ei toivoisi kenellekkään. Äitini onkin aina koittanut saada "piristymään" sanomalla, ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Aina löytyy asia joka syö onnea.

    Itse uskon kohtaloon. Siihen, että jokaisella tapahtumalla on jokin merkitys. Ehkä tämäkin vain vahvistusta siihen mitä on vielä tulossa...

    Voimahali<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, miten hyvin sinä kuvailit nuo tunteesi. Minäkin odotan.... Voi että....
      en oikein tiijä mitä sannoo, sillä mitä arvelen niin sun tilanteesi on vielä vakavampi kun mun. Hirmuisesti voimia sulle sinne, ihana kun kirjoitit. Sitä jaksetaan paljon paremmin kun on joku joka tietää, ymmärtää toisen tunteet ja mitä hän käy mahdollisesti läpi sisällään. Niinpä, jospa tämä on tätä elämänkoulua itse kullekin.. Ihana olet, iso hali sinne! <3

      Poista
  6. Pelottaako töihin paluu? Jotenkin tästä tekstistä sai sen kuvan, että se voisi olla yksi erittäin vaivaava aihe...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei itseasiassa pelota ainakaan isommin. Toki vähän haikee olo on ja vähän myös jännittää, miten arki lähtee rullaamaan, mutta ei mua silleen pelota tai ahdista se työ itsessään. Itseasiassa odotan jo vähän sitä, saan muutakin ajateltavaa kun nämä kotielämän pienet ympyrät. Pääsen tekemään sitä missä olen hyvä, hoitamaan mummoja ja pappoja. Minä niin rakastan vanhuksia <3

      Poista
  7. <3 iso virtuaalihalaus täältä pohojosesta! Oot ajatuksissa ja rukouksissa. :)
    -Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Tarja, kiitos <3 Toivon mukaan nähdään pian!

      Poista
  8. Hienoa, että uskot Jumalaan niin, että haet ensimmäisenä avun sieltä suunnalta. Tosi rohkeaa <3 Kumpa itsekin uskaltaisin :) Olen täysin samaa mieltä siinä, että ylempi taho määrittelee meidän kohtalon ja ainakin minua se on kuljettanut nyt toistaiseksi vain hyvään suuntaan -se odottaa sinuakin. Tsemppiä rakas, olet ajatuksissa ja toivottavasti nähdään pian <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mussukkaiseni! <3 Niin se on, munkin kyllä täytyy myöntää että kovana ja sitkeänä itseyrittäjänä mulla on kauheen iso kynnys pyytää apua - oikeestaan keneltäkään. Siksi varmaan tää elämäntilanne mulle annettiin, että oppisin luottamaan ja rukoilemaan. Pyytämään apua.

      Kyllä tää synkkä elämänvaihe on kohta ohi, sitten voi taas elää täysipainoista elämää vapaana kaikesta <3

      Nähdään pian <3

      Poista
  9. Onpas sinulla synkkiä ajatuksia päässä, ja ne vie voimia aivan tuhottomasti! Itse olen viimeksi eilen itkenyt sitä, kun en löytänyt mitään syytä miksi minä arvostaisin itseäni, myöskään mielestäni kukaan ei arvostanut minua. Ajattelin olevani ihmiskunnan hylkiö. Ja voi kamala miten paljon ne ajatukset väsytti, tuntui illalla, kun olisin maailmanympäri kävellyt.

    Jos ymmärsin oikein niin olet menettänyt läheisen ihmisen elämästäsi ja uskot, että häntä ei teidän välirikko ei haittaa? En usko, että tässä maailmassa on _ketään_ niin kylmää ihmistä jota ei välirikot harmittaisi tai mietityttäisi. Monesti vain sitä surua ei haluta näyttää ulospäin, koska sillon ihmiset tietää sinun heikkouden.

    Olet hieno ihminen, tulen aina ihailemaan sitä, kuinka uskallat olla avoin! Iso hali! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas Ilona ! <3 Meitä kyllä yhdistää vahvasti nämä tunteet arvottomuudesta ja se voimattomuuden tunne niitten edessä.

      Mua harmittaa eniten se, että vielä reilu 6 kk sitten olin elämäni onnellisimmassa hetkessä kiinni ja sitten kaikki alkoi murentua. Mutta onneksi ei ole koskaan liian myöhäistä kääntää elämänsä suuntaa parempaan<3

      Kiitos sun rohkaisevista sanoistasi, minäkin haluan uskoa, ettei ihmiset ole tunteettomia. Tässä on kyse varmasti jostain muusta, ylpeydestä tai oman elämän kipuiluista.

      Suukkoja ja haleja!

      Poista
  10. Iso halaus myös täältä etelästä <3 Voimia paljon ja toivottavasti alkaisi pilkistää aurinko sinunkin sielun syövereihin :) Olet aivan ihana ja valloittava persoona, muista se aina! Nähdään Joululomalla jos olet maisemissa ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! <3 Voi että, ootko tulossa tännepäin???? meijjän pittäää ehottomasti nähhä!!! <3

      Poista
    2. Joo kuukauden päästä tuun! :) Ja oon varmaanki uuteenvuoteen asti, jos en pidempäänkin, joten nähdään!<3

      Poista
    3. hei mahtavata! ollaan yhteyksissä ! <3

      Poista
  11. Ittellä on aivan samankaltainen tunne tälläkin hetkellä, jolloin mitään parempaa ei olekaan kuin mennä tyhjään kirkkoon tai mettänperälle (tai pellolle..) istumaan ja vain ajattelemaan. Kysymään. "Liian kylmät tuulet" -kappale soi jatkuvasti päässä, ja se on biisi, mitä soitan aina jos on paha olla. Jotenkin se vain auttaa kun sitä saa raivota pianolle.

    "Kun ulvoo sieluissamme liian kylmät tuulet
    kun hiipuu huulillemme virsi voimaton.
    Tiedämme että Sinä kuiskauksen kuulet
    pois pyyhit synkät pilvet tieltä auringon."

    Itse käyn nuortenilloissa joka perjantai ja lauantai - eli aina kun niitä on. Iltahartaudet pistävät miettimään, ja saa asioihin aina pientä valoa ja toivon pilkettä. Nuortenilloissa porukka on älyttömän upeaa. Olen erityisen kiitollinen meidän nuorisopastoristamme (32v) jolle pystyy kertomaan kaiken. Ilot, ja varsinkin ne surut.

    Toivon että saat apua seurakunnaltasi. Itse olen useamman kerran kadottanut Isän elämäni aikanani, mutta jostain usko aina kumpuaa takaisin, kun Taivaan Iskä kuitenkin jotenkin on aina osannut johdattaa takaisin oikealle polulle, ja näyttänyt ymmärryksen.
    Joskus mietin ratkaisua asiaan - viisi vuotta. Pyysin Jumalalta apua asiaan, enkä saanut. Suutuin jo loppuvaiheessa, ja olin heittämässä kirvestä kaivoon - jos ei Jumala auta, miksi häneen uskoisin ja luottaisin? Ei mennyt kuin päivä ja vastaus ikään kuin tuli nenäni eteen. Ja tajusin, että siinähän se vastaus oli ollut - koko viiden vuoden ajan. En vain ollut ymmärtänyt sitä.

    Ilman Jumalaa ja hänen johdatustaan, ei olisi enään minuakaan tässä kirjoittamassa. Monet kerrat on maattu junanraiteilla, odotettu viimeistä tuomiota. Kerran juna pysähtyi eteeni, alle metrin päähän - oli huomannut ajoissa eikä kyseisessä kohdassa saa lujaa edes ajaa. Muilla kerroilla, olen itse yhtäkkiä vain tullut järkiini ja noussut viime hetkellä pois.

    Jumala on enemmän kuin uskonto, ja vaikka välillä tuntuu että Isä hylkäisi, hän on aina läsnä. Voimia paljon sulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, et uskokkaan miten tää kommentti lohdutti mua. Minäkin oon kadottanut Isän monta kertaa elämäni aikana ja vieläkin olen niitä yksilöitä, jotka roikkuvat viitan liepeissä ja koittavat pysyä mukana. Unohdan välillä, miten rukoilla enkä lukenut vuosiin raamattua. Nyt kun sain tuon älypuhelimen, niin oon sen raamattusovelluksen kautta lukenut jokapäivä jonkun jakeen ja vähän lisää siitä eteenpäin jos ehin. Sekin on jo tuonut itselle sellaista turvallisempaa oloa.

      Ihan uskomattoman hieno on tuo sun kommentti ja tarinasi, en mie oikein tähä ossoo paljoa lisätä. Toivon mukaan muutkin lukevat tämän, sillä tämä oli uskomattoman hyväksi neuvoksi meille monelle, jotka kamppailee välillä epätoivon viikadossa ja koittaa rimpuilla sieltä irti.

      Isosti haleja sinne ja siunausta sun elämään! <3

      Poista
  12. Etkös sä olekin se kaktun kaveri? :) ja ootko myös janitan? Mutta sä olet musta niin ihana persoona aina kun sua oon videolta kattonu, ja ikinä ei uskos et sua ois kiusattu ku oot tuollanen ihananainen nainen :( tosi mahtavaa kun löysin sun blogis, niin omaperäisiä ajatuksia jaat.. Kaikkee hyvää sulle, kimmolle ja onnille, toivottavasti pääsisit huolistas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ollaan Kaktun kanssa ystäviä. Janitan kanssa emme valitettavasti tunne muuta kuin blogiemme kautta, mutta ollaan ns. blogiystävykset ;)

      Kiitos paljon, ehkä mun omaperäisyys ja iso persoona on sellainen, että se voi olla liikaa jollekin. Ja minä kyllä ymmärrän sen enemmän kun hyvin, osaan olla aika sietämättömän rasittava tyyppi myös välillä :DD

      Mutta tiedän myös sen, että on minussa myös paljon hyvää ja paljon kokemuksia, tunteita. Ja minun kousaaiseni ja kaikki vastoinkäymiset - niistäkin voin olla jopa kiitollinen tänä päivänä. Mun sisällä on paljon sellaista mitä haluan jakaa muillekin - ihan siksi että niistä voisi olla toisen auttamiseksi ja tukemiseksi.

      Kiitos sinulle paljon kivasta kommentistasi ja myös sulle lämmintä joulunalusaikaa <3

      Poista
  13. Iso voimahal! <3
    Olet hieno ihminen, toivottavasti saat selvyyttä näihin ajatuksiin.
    Tsemppiä ja ihanaa talven jatkoa sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  14. http://www.youtube.com/watch?v=rhM8w36GhB4

    VastaaPoista
  15. näin lyhyesti, mutta ytimekkäästi: tsemppiä! kaikki kääntyy vielä parhain päin aikanaan, jaksa uskoa tulevaan!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tuossa tuli oikeesti hyvin tiivistettynä koko setti <3 näinhän se on. Nyt on kin jo miljoona kertaa parempi fiilis kuin postausta kirjoittaessa! Kiitoksia sullekin siitä että oot läsnä täällä blogissa ja tsemppailet ! <3

      Poista
  16. Uskalla vain, sinähän pystyt IHAN mihin vain, jos vain uskot siihen! Olen varma, että ahdistuksesi helpottaa pian. Olet niin vahva ja persoonallinen ihminen, sellaisen kuvan olen saanut blogin kautta. Postauksesi ovat aina huonojenkin päivien piristys, ja tälläisetkin synkemmätkin laittaa ajattelemaan. Iiiiiiiiso virtuaalihali sinulle<3!! Tsemppiä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, kyllä mulla on jo huomattavan parempi olo, kiitos teidän kaikkien lukijoiden tsemppaavan tuen ja ystävien läsnäolon :) ja eilinen meni ihan nappiin, oli kyllä mahtava ilta ja sain tosi paljon lohtua ja voimaa jaksaa ja eheytyäkkin hengellisesti ! <3 Kiitos sullekin miljoonasti, ei sanat riitä kertomaan miten mahtavia te oikeesti ootta! <3

      Poista
  17. Muista Henna, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet<3 Voimia!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että te ootte ihania, kiitti sullekin mahottomasti <3 niinhän se on... toki minussakkii on paljon vikkoo mutta siitä ei voi muuta ku yrittää parantaa! :))

      Poista
  18. <3 you can do it
    -neppis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana neppis !!!! <3 Mä oonkii oottanu sua, ja sun kommentia! <3 Kiitos tsempeistä !!! PUSPUS!

      Poista