Tulevaa peljäten ja jännittäen

Olen elänyt viime aikoina jännityksen ja paineen alla, koska lähinnä oman itseni aiheuttaman paineen lisäksi myös ulkopuolelta tulee hieman tiukkoja kysymyksiä yleisen suorituskykyni ja elämäni suhteen. Tiedän, ettei kukaan tarkoita kysymyksillä pahaa, mutta ne muistuttavat minua tämänhetkisestä saamattomuudestani ja koen siitä syyllisyyttä.  Lisäksi minulta vaaditaan isoja päätöksiä nopeassa ajassa. Vaikka haluaisin tietyllä tavalla paeta päätöstä, tiedän ,että minulla on vain yksi lopputulos, johon minun on päädyttävä.

Minut on totuttu näkemään tarmokkaana, elinvoimaisena ja ahkerana Hennana, joka tormeltaa eteenpäin tukka putkella ja sisu puserossa.  Tekemässä paljon töitä kotona ja lisäksi myös auttamassa muita.  Tätä on jatkunut vuosikaudet ja pidin itsestäni todella paljon silloin, kun sain itsestäni paljon irti itseni ja muiden iloksi ja avuksi.   Mutta kaikki ei vaan voi jatkua ikuisesti.  Nyt huomaan itse olevani se uuvahtanut ja avun tarpeessa.

Olen viime aikoina ollut käteni murtuman sekä jatkuvan sairastelun vuoksi hyvin hyvin onneton tapaus  sekä fyysisen, että henkisen suorituskyvyn saralla. Minusta ei ole juuri ollut mihinkään, koti on useimmiten ollut kuin pommin jäljiltä ja moni jo keväällä suunniteltu koti/piha- askare on jäänyt tekemättä. Toki minun itseni nyt täytyy taas kerrankin koittaa ajatella järjellä ja muistaa, että mitä minä olisin muka murtuneella kädella voinut tehdä paremmin ?  Ehkä tämä "pakollinen" laiskottelu on vienyt minulta taas mielenterveyden :D  Minua kun ei ole luotu makoilemaan päivät pitkät sohvilla leffoja tuijotellen , vaan rakastan reippailua luonnossa ja  häärimistä pihassa kera elikoiden.  Onneksi käteni murtumasta huolimatta kykenin kohtuullisesti ratsastamaan.  Jos en olisi voinut, olisin varmaan seonnut katsellessani lahoavia hevosiani.

 Kuntoremottinikin voi huonosti.  Koska käteni oli paskana ja lisäksi olin sairaana, minulta jäi treenejä väliin ja painon putoaminenkin pysähtyi jo ajat sitten.   Onneksi ihana kunto-ohjaajani Reino on ollut todella ymmärtäväinen ja tsemppaava kaikesta huolimatta. Voin muuten lämpimästi suositella Reinoa sellaisille henkilöille, jotka haluaa yksilöllistä kunto- ja ravinto-ohjausta ja  mukavia treenejä henkilökohtaiset liikunta / kuntoutus- tarpeet huomioiden. 

Vaikka treenejä minulta jäi väliin,  ja koin siitäkin huonoa omatuntoa ja tunsin itseni paskaksi ihmiseksi, sain tänään todella hyvät fiilikset salilla treenatessani.  Jälkaprässissä sekä pystypunnerruksessa tein tähän mennessä kaikista parhaimmat suoritukset, isommilla painoilla. Olin todella iloinen saadessani balsamia haavoille, kun jotain hyvääkin tässä on tapahtunut.  Voimaa olen saanut lihaksistooni todella paljon lisää, vaikka paino ei ole hirveemmin laskenutkaan. Mutta lihastahan tässä on haluttukkin!    Vaikka olenkin pullava, on minussa kuitenkin voimaa ja kestävyyttäkin.  Onneksi en ole ihan mikään toivoton löllyvä lihavuori. Mutta, eiköhän tässä ollut tarpeeksi puimista kehoni massavuudesta ;) 

Kiitos rakkaiden ystävieni, olen saanut paljon elinvoimaa heidän seurastaan.  Vierailevat ystävät antavat aina lisäpuhtia ja tarmoa jaksaa eteenpäin.   Rentouttavan seuran lisäksi Jenna on käynyt uskollisesti auttelemassa heppojen kanssa viikottain ja siitä olen hänelle hurjan kiitollinen. Lisäksi olen saanut ihania vieraita sekä läheltä, että kaukaa ja heitä tavatessani en muista kaikkea ikävää ja ahdistavaa, mitä tuleva tuo tullessaan. On toki elämässäni ihaniakin asioita, mutta nyt tällä hetkellä niitä on vaikeampi muistaa, kun synkkyys meinaa laskeutua hartioilleni luuhistuttavan kovaa.

Joudun luopumaan vastikään perheeseemme tulleesta, edesmenneen setäni koirasta  Dooriksesta.   Päätös on ihan älyttömän rankka minulle, enkä selviä yhdestäkään päivästä itkutta. Olen koittanut taistella päätöstä vastaan, mutta vihdoin olen itsekin tullut siihen tulokseen, että näin on parempi. 

Dooris on käyttäytynyt viime aikoina todella agressiivisesti meidän toisia koiria sekä kissojakin kohtaan, käynyt syyttä suotta etenkin Iidan päälle sekä tarhassa, että vapaana pihalla ja päällekarkaukset eivät ole mitään lievänsorttisia, vaan ovat jo selkeästi aiheuttaneet Iidalle traumoja ja pelkoja Doorista kohtaan. Emme ole pystyneet pitämään Olgaa ja IIdaa koiratarhassa, koska Iida ei uskalla tulla kopistaan ulos edes pissille. Onneksi tyttöset ovat niin kilttejä, että pysyvät pihassa uskollisesti ja osaavat nukkua nätisti sisällä meidän kanssa.  On todella ikävää eristää Dooris muista ja pitää se yksin ulkona, mutta ei kai muuta vaihtoehtoa ole. En voi ottaa riskiä, että joku tulevista tappeluista koituu jommankumman pystykorvamme kohtaloksi, Olgan kunto ei ainakaan kestä isoja tappeluita.

 Dooris on hyvin hellyydenkipeä ja huomionhakuinen  ja ilmeisesti on niin turhautunut ja omistuksenhaluinen, että kokee toiset koirat uhkaksi.  Muutenhan Dooris on hyvin kiltti, ainoastaan hirveän energinen ja huonosti koulutettu.   Olenkin jo alustavasti sopinut, että Doris pääsee setäni naisystävän luokse asumaan, jossa sen pitäisi saada jakamatonta huomioa ja paljon vapautta. Vaikka luopuminen on raskasta, niin tämä on varmasti ainoa oikea ratkaisu.   Dooris on muutenkin karkaillut viime aikoina tarhasta ja yrittänyt käydä kissojenkin päälle. En halua, että kesyt kissamme alkaa pelätä koiria dooriksen takia.  Kaikkien kotieläimiemme kesken on ollut todella hyvä harmonia, josta en halua luopua.

Joskus elämässä tulee eteen kipeitä päätöksiä, nyt on minun vuoroni.  Ne sattuu pirusti, luovuttaminen tekee pahaa, mutta minun on ajateltava muitakin, kuin itseäni. Dooriksen hankinta oli minun tahdon läpimurto ja sen suhteen tein virheen. Nyt tajuan päästää irti ja toivoa vain hyvää. Onneksi minun ei tarvitse erota koirasta ikuisesti, vaan tulen sitä näkemään syksyisin, ja tiedä vaikka jos pääsemme syksyllä yhdessä jänisjahtiin. Kuka tietää.

 Mutta nyt iloisempiin asioihin!  Huomenna näen pitkästä aikaa rakkaan ystäväni Heidin, joka on palannut Suomeen kesälomalle Australiasta. Vietämme yhdessä juhannusta grillaillen ja saunoen, olen niin onnellinen, kun saan rakkaan ystäväni takaisin syleilyyni  ja viettää hänen kanssaan laatu-aikaa.  Hän taatusti on sellainen henkilö, joka saa minut unohtamaan pettymyksen Dooriksen kanssa.

Oikein hyvää juhannusta teille kaikille rakkaat lukijat!  Uusille lukijoille haluan antaa isot virtuaali-halit ja tervetulo-toivotukset!   Nauttikaa kesästä ja rakkaittenne seurasta!

<3 Henna