Nyt positiivisempaa asennetta ja iloa elämään!

Vaikka minulla olisi paljon oikaistavaa aiemmin netissä puiduissa asioissa ja sanottavaa moneen asiaan liittyen, en ala sanomaan enää mitään, koska haluan pitää blogini ja elämäni nyt ja jatkossakin pääosin positiivisena. Vaikka näkemykseni olisi oikein tuoda julki, en todellakaan toivo tänne mitään väittelyitä tai huonoa ilmapiiriä ja lisäksi haluan jatkaa elämääni rauhassa ja toivoa sitä myös muille.   Olen mielummin hiljaa ja annan asioiden olla. Usein en kykene tähän, vaan normaalissa tilanteessa nostaisin mekkalan pystyyn - nyt en sitä kuitenkaan tee. Olen ehkä alkanut kasvaa parempaan suunaan ? ;)

Mutta nyt siis positiivisempaa asennetta ja iloa elämään!  Viikonloppu oli hellyyttävän ihana ja tulevasta viikostakin tulee super erilainen ja näin ollen todella mukava! 

Lauantaina ajelimme mieheni kanssa Pielavedelle, jossa siis molempien vanhemmat asuvat. Kimmo jäi omille porukoilleen ja minä pääsin jatkamaan matkaa pieni ja suloinen yllätysnyytti sylissäni.  Kyllä, äitini "myöhästynyt"  synttärilahja - Kissivauva , joka nimettiin äidin kanssa "Maunoksi"   :D   Olin varannut pennun jo kevättalvella ystävältäni Emmalta, kun hän huomasi kissansa Miisun odottavan pentuja.

Äitihän luonnollisesti sekosi ihan täysin saadessaan pienen, isosilmäisen karvakasan syliinsä.   Pikkuinen sai huomiota ja rakkautta yli kaiken, eikä kumpikaan meistä oikein saanut silmiään irti tuosta pienestä suloisuudesta.   Äidin soitettua iskälle uudesta perheenjäsenestä, oli iskäkin tuotapikaa kotona paijaamassa "Maunoa".  Nimi Mauno tuli muuten siitä, kun pojulla on otsassaan selvästi kirjain "M" , joten päätettiin antaa nimi, joka alkaa k.o kirjaimella :D  Kätevää.

Heräsinpä sitten seuraavana aamuna äidin  ja isin lässyttelyihin, kun ne kilvan sopersivat jotain maunolle, joka seurasi omasta pikku koristaan silmät pyöreinä yli-innokkaita "vanhempiaan"   :D  Kissa sai kyllä huippuhyvän kodin, jossa se saa varmasti huomioita yllin kyllin sekä vapautta liikkua ilman liikenteen vaaroja.

Kuitenkin, äitini on ollut aiemmin hieman allerginen kissoille. Meillä vieraillessaan äiti ei ole onneksi oirehtinyt juuri ollenkaan, joten uskalsin ottaa riskin ja viedä hänelle kissanpennun.  Kissoja äiti on rakastanut aina - niin kuin muitakin eläimiä.  Isäni on myös hyvin eläinrakas.   Jos nyt kuitenkin sattuisi niin pahasti, että äitini saisi valtavat allergiaoireet kissasta - otan sen sitten meille asustelemaan.    Ehdin itsekin rakastua silmittömästi pikku-Maunoon, joten asia ei haittaisi yhtään :)

Mutta näihin kissivauvan suloisiin tunnelmiin päätän postaukseni.  Nyt on laskeuduttava taas maan pinnalle ja siirryttävä velvollisuuksiin - tallinsiivoukseen ja heppojen läpiratsastukseen parin vapaapäivän jälkeen :)

<3 Henna

anteeksi potan puuttuminen - olen pässi :D