torstai 3. toukokuuta 2012

Vihdoinkin valoa tunnelin päässä!

Ja nyt sitten niitä uutisia, joista vähän vihjailin edellisissä postauksissani.  Mikään ei ole vielä varmaa, enkä tosiaankaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta kuitenkin kaikki tämä antaa toivoa tulevasta ja ennen kaikkea minulle lisäpuhtia jaksaa taas eteenpäin hevosharrastukseni kanssa.


Naapurimme ja ystävämme vanhemmat siis alkoivat rakentamaan taloa ja sen vuoksi joutuivat kaivamaan maata paljon pois ja lisäksi kallion tullessa vastaan, räjäyttelemään sitä alta pois, jotta pääseevat tekemään myös taloon kellarikerroksen.   Ihanaksi yllätykseksi, he ottivatkin meihin yhteyttä ja kysyivät, tarvitsemmeko mahdollisesti kalliolouhosta / karkeaa mursketta mahdollisesti tulevan ratsastuskentän tekoon.  Mieheni tulikin sunnuntaina herättämään minut kysyen, otammeko ison lastin maa-ainesta vastaan.  Ei olisi voinut loma paremmin alkaakkaan!  Heti innokkaasti  ja kiljuen otin tarjouksen vastaan ja loppupäivä menikin sitten onnentirskahduksia ja pikkukyyneliä vapaaksi päästellessä.  Ehkä kenttä-unelmastani tulee sittenkin joskus totta?   Ehkä minun ei tarvitse  tyytyä koluamaan ikuisesti mökkiteitä ja epätoivoisiin  yrityksiin ratsastaa mukamas "johdonmukaisesti" pelloilla?    Ehkä joku päivä voin tehdä myös muutakin  ja harrastaa monipuolisemmin.

KB the Kuikka
 Kentän tekeminen vaatii todella paljon aikaa, rahaa ja ennen kaikkea huolellisuutta.  Meillä on metsurihommat,  puu / risusavottaa,  kaivurihommat  ym. edessä jossakin vaiheessa tulevaisuutta.  Ja rahaakin se vaatii - paljon!  Voi, kun saisin lomarahat ja veronpalautukset jo nyt käsiini, niin voisin tehdä edes jotain asioitten edistämiseksi.  Täytynee kuitenkin odotella vielä maltillisesti ja tehdä vaikka noita muita hommia, jotta sitten kun kentän aika koittaa, on minulla aikaa (ja rahaa) paneutua siihen.   En osaa yhtään sanoa, valmistuuko kenttä ensivuonna, parin  vai 5:n vuoden päästä.  Se riippuu aikatauluista ja rahasta. Mutta tuossa lepäävä kiviröykkiö on lupaus tulevasta, ja antaa minulle voimaa jaksaa. Kun tiedän, miten paljon töitä joudun asian eteen tekemään, säästämään ja uhraamaan -  on lopputuloksen valmistuminen varmasti hyvinkin vapauttava ja kaiken kuittaava kokemus.


Minulla olisi säästössä rahaa kyllä, mutta olen päättänyt sijoittaa ne hevostraileriin ja lisäksi luultavasti sponsoroida mieheni mootoripyörähankintaa osalla rahoista myös.   Meidän hevosten siirtelyt ovat hyvin satunnaisia, mutta sitten kun on oma traikku pihassa, mikään ei estä meitä lähtemästä reissuun.  Tiedä häntä, miten innostumme reissaamaan, kun on kärri omasta takaa :)


Trailerin hankinta tulee eteemme siksi, että Kuskosta tulee leirihevonen ensi kesänä.  Olen leiriohjaajana ensi kesänä parilla minileirillä. Kuskoa ehdotettiin aiemmin leirihevoseksi, että olisimmeko kiinnostuneita osallistumaan. Ensimmäisen kerran epäröin kovasti suostua, mutta hetken ajateltuani, päätin ottaa riskin. Olen lähinnä epävarma siitä, miten hevonen tulee pärjäämään vieraitten hevosten kanssa keskellä ei-mitään, keskellä tuntemattomia ihmisiä ja hälinää.  Ratsastimme kaverini kanssa vappuna Kaavin kylän läpi hevosillamme ja kaikesta uudesta hälinästä ja liikenteestä huolimatta ukkeli oli tyyni ja järkevä eikä jännityksestään huolimatta sekoillut pahemmin.  Joten uskon kaiken menevän leirillä edes kohtuu hyvin,  ja olenhan minä itsekin paikalla.   Kusko on mitä mainioin alkeisratsu terapiataustansa vuoksi, mutta niin oman arvonsa tunteva vanhaherra, että hoideltaessa saattaa olla hieman kokeileva sekä äksy ja ratsastaessa inhoaa kovaa ja epävakaata kättä.   Onneksi Vuse toimii myös kuolaimettomilla, joten niitä voidaan kokeilla, jos kuolainten kanssa herra toimii huonosti.

Kusko töissä keväällä 2011
 Oman trailerin johdosta pääsisin tulevaisuudessa mahdollisesti roudaamaan hevosia seuramme majalle muutenkin, kuin leirikäyttöön.  Olemmekin parin kaverin kanssa suunnitelleet yhteistä vaellusviikonloppua hienoihin Vaikonjoen maisemiin, joista aiemmassa postauksessa mainitsinkin.  Postauksessa näkyy myös kuvia seuramme majalta.  

Myös kaverini on pitänyt lähes joka kesä leirejä,  joten Vuse saattaa mennä sinnekin töihin.  Aiemmin ruunan lainaaminen on kaatunut laina-traikun puuttumiseen, mutta nyt sekään ei olisi ongelma, jos olisi kärri omasta takaa.  Lisäksi talli on Vuselle tuttu, joten voisin hyvillä mielin antaa ruunanrupukan lainaan, ja kun tiedän, että hevonen tunnetaan ja käsittely on ennen kaikkea asiallista.  Saattaisin ottaa myös Karisman reissulle mukaan ja ratsastelisin siellä sitten kaverini heppojen seurassa. Saas nyt nähdä, kaikkia suunnitelmia ja unelmia on, se on sitten eri asia, onko aikaa ja energiaa toteuttaa kaikki.

Unelmia ja haaveita pitää olla.  Ne kantavat eteenpäin ja antavat voimaa jaksaa päivästä toiseen työstää ja taistella lannistumisista ja takapakeista huolimatta.   Muistakaa ystävät unelmoida ja taistella,  niin minäkin teen!

 <3 Henna


11 kommenttia:

  1. niin pitää olla! erittäin hyvältä kuulostaa henna!=) hep 11:1

    VastaaPoista
  2. Hieno juttu! :) Ihania ilon aiheita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu, että tämä on liian hyvää ollakseen totta! Mutta tietysti kaikki lopputulokset ovat hyvin kaukaisia, mutta tästä on hyvä jatkaa! :) Kiitos <3

      Poista
  3. ihania suunnitelmia teillä, tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, innolla ja jännityksellä eletään eteenpäin! <3

      Poista
  4. Voi miten kuulostaa mukavalta! Ja kyllä se vaan niin on, että kaikki järjestyy aikanaan ja unelmat joskus toteutuvatkin :) Meilläkin on tuo yks unelma tuolla työn alla. Kova pauke kuuluu :)

    VastaaPoista
  5. niin se on totta!;-) teillä on kyllä aivsn ihana unelma siellä entisen umelman jatkeeksi :-)

    VastaaPoista
  6. Vussukka pärjää varmasti leirillä! Ois hienoa ku voisit kertoilla sen luonteesta leiriläisellekin niin varmaan ymmärtää herran mielenkäänteitä paremmin!! Minut ainakkii pohjustelit silloin joskus niin hyvin ja perinpohjaisesti!!!:DDD

    Ja kenttähommasta sanon että AH, IHANAA!!:)Keep on going'!!!

    -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu näin on tarkoitus tehdäkin, aion ottaa aikaa sille, että saan itse perehdyttää lapset, jotka sillä leirillä ratsastaa. Ainakin just nuo peruskutkeet ym. miten hevonen toimii parhaiten :) ratsastuksenopettaja onneksi opettamassa paikan päällä ja jospa hänenkin kanssaan ehtisi hieman jutustella ennen ku hevonen joutuu töihin :)


      mutta kaikkea tätä ja kenttätouhua ootellaan innolla :) Saatat Anne päästä jossakin vaiheessa niihin talkoisiin ;)

      Poista
    2. Innolla odottelen kutsua hommiin!! :) -Anne-

      Poista