Perheenlisäystä kirppusirkukseen tulossa!

En ole uskaltanut viime päivinä kijoitella tänne mitään, ennen kuin pääni ja  kaikki asiat selviävät varmuudella!  Olen viime päivät hoitanut puhelimen kautta miljoonia asioita ja koittanut valmistautua tulevaan tekemällä ahkerasti kodin rästihommia.  Piha alkaa näyttämään jo mukavan siistiltä ja  tänään tuli täyteltyä tallin puruvarastot.  Tällä viikolla olisi tarkoitus hakea myös  rehuja isompi satsi talliin, ja varatua kesään uusilla kengillä ym härpäkkeillä, jotta niitä riittäisi pitkälle kesäan.   Samoin heiniä aion hakea ison lastin.  Eikä työt tekemällä lopu, aiomme kesän aikana uusia koiratarhan , lähinnä laajentaa sitä isommaksi   ja lisäksi tämän kuun lopussa siintää edessä entisen uunin purkaminen ja uuden muuraaminen.  Onneks oikea muurari hoitaa uuden tekemisen.

Lisää vettä myllyyn tuo uusi tulokas kirppusirkukseemme.  En ole uskaltanut tästä oikein mainita kenllekkään, etten tule niin pahasti pettymään, jos asiat eivät olisi onnistuneetkaan.  Uusi vauvamme on siis sekarotuinen koira Dooris,   joka jäi siis orvoksi setäni kuoltua.  Dooris on 2,5- vuotias  ajokoiran ja saksanseisojan rakkauden hedelmä, joka hurmasi minut täysin viime syksynä.  Kävimme "Toukin"  kanssa kertaalleen jänisjahdissa joka oli oikein onnistunut, vaikkei kaatoja tullutkaan.   Tyttö on todella aktiivinen, touhukas, älykäs  mutta argh - vähän "pellossa"  kasvanut, eli ei ole saanut asianmukaista tottelevaisuuskoulutusta. Älyä "pennulla"  riittää kuitenkin,  joten emmeköhän me jotain kehitystä saada aikaiseksi.  Se vaatii työtä, hermoja ja runsaasti aikaa ja aktiviteettia.  Tyttö on kaiken lisäksi todella kaunis.

Dooris on hyvin hellyydenkipeä, oikea sylilapsi ja todella kiltti hömelöstä sekä riehuvaisesta luonteestaan huolimatta.  Onneksi lähipiirissäni on useampi samanhenkistä ja ikäistä koiraa, joitten kanssa Toukki tulee varmasti toimeen hyvin.  Myös Olga ja Iida tuntevat Dooriksen entuudestaan.

Sanoin jo viime syksynä sedälleni, että jos hän on joskus luopumassa tästä koirasta, voin minä ottaa sen. Ensimmäinen koirani, Lyyti, oli täysin samanlainen sekoitus, kuin Toukki on.  Siksi setäni kuoltua sukulaiseni odottivat minun ottavan Dooriksen ja minä automaattisesti ajattelin näin myös.  Se oli jotenkin niin luonnollista ja Dooris on vähäisistä yhteisistä tapaamisista huolimatta tykästynyt minuun.   Kyllä koira kaltaisensa tunnistaa ;)   Näen Dooriksen silmissä palan setääni ja näin ollen aion kaikki hänelle halaamatta jääneet halit ja antamattomat suukot kohdistaa Doorikselle.   Tämä menee niin oikein, vaikka helppoa se ei tule olemaan.

Kirjoitan todella sekavasti, koska minulla on vähän kiire.   Palaan viimeistään perjantaina tai lauantaina asiaan, kun olemee hakeneet Pikku-Lurppanan kotiin. Jospa minulla olisi teille jo kuviakin jakaa  tästä suloisuudesta. Laitan tuohon kuvan meidän iidasta, kun se oli pieni vauvva :)

<3 Henna