Setäni siirrettiin keskiviikkona oman paikkakuntansa terveyskeskuksen vuodeosastolle. Hän sai oman huoneen, jossa on televisio sekä isot tilat liikkua ja hengittää. Lisäksi samalla paikkakunnalla asuu hänen 2 veljeään, siskonsa, ja lisäksi paljon serkkujani. Minun vanhemmat asuvat n. 40 km päässä, joten hekin pääsevät vierailemaan useammin. Mieltäni keventää se, että sosiaalisena henkilönä, setäni ei joudu olemaan paljoa yksin. Tälläkin reissulla meitä oli yhtäaikaa käymässä useampi sukulainen. Vanhin setäni, tätini ja toiseksi vanhin serkkuni. Oli ihana nähdä heitäkin pitkästä aikaa. Lisäksi kävin välillä kahvilla toisen serkkuni ja hänen tyttöystävänsä luona.
Hoitokin osastolla tuntuisi olevan erinomaista. Heti osastolle tullessani vastassani oli hoitajien ystävällisiä ja lempeitä kasvoja. Myös heidän vieraillessa huoneessa, oli palvelu erittäin ystävällistä ja inhimillistä. Heistä paistoi läpi halu auttaa ja olla lähellä. Myös huumorintajua hoitajilla oli, mikä on meidän sedän kanssa todella tärkeää - todellinen huuliveikko kun on. :) Näitten hoitajien käsiin oli hänet hyvä jättää huolenpitoon.
Voinniltaan setä oli paljon virkeämpi, hänen oli selkeästi helpompi hengittää, eikä ollut niin voimakkaassa lääketokkurassa eikä kipujakaan ollut. Suonensisäinen nesteytys oli poistettu ja ruokakin maistui paremmin. Hän jaksoi heittää huulta ja jutustella ihan niin kuin aina ennenkin. Tällä kertaa säästyin itkukohtauksilta. Sydämeni taakka keveni selkeästi, kun huomasin setälläni olevan kaikki hyvin. Tiedän, että toivoa paranemisesta ei ole, mutta se, että tällä hetkellä kaikki on "hyvin" - helpottaa minua.
Hyvää oloon on monta syytä. Se aikasemmassa postauksessa mainitsemani, uskovainen mies oli käynyt setäni luona antamanssa ns. sielunhoitoa. Kuuntelemassa ja rukoilemassa hänen puolestaan. Setäni oli halunnut turvautua Jumalan puoleen ja siten saanut rauhan sydämeensä.
Olin niin helpottunut, kun ehdin käydä vielä tällä viikolla setäni luona toistamiseen. Jotenkin, vaikka tilanne ei ole lupaava - sain vähän rauhaa sydämeeni. En pääse ihan jatkuvasti käymään terveyskeskuksella, koska välimatkaa on n. 150 km. Mutta jos tilanne on vielä sama 2 viikon päästä, kun olen lomalla - käyn vielä samanlaisen reissun. Se on vähintä mitä voin tehdä.
Täytyy myöntää, että olen aika uuvuksissa. Käyn hitaalla, en selviä normaaleista päivärutiineista ja tunnen oloni todella heikoksi. En muista syödä ja olen todella huolimaton. En osaa yhtään suunnitella asioita ja ennakoida, mitä normaalisti teen vähän liikaakin. Unet ovat jääneet vähille, ja elimistö käy ylikierroksilla. Sydämen rytmihäriöt ovat voimistuneet jälleen ja päähän on koskenut aikalailla. Lisäksi omien murheiden lisäksi kannan huolta läheisteni hyvinvoinnista. Joku sanoi minulle, että älä murehdi toisten asioista liikaa, kun omiakin on, mutta en voi olla välittämättä ja huolehtimatta myös läheisteni voinnista. Minä vain olen tällainen. Myös parilla läheiselläni on tällä hetkellä rankkaa, joten haluan myös tukea heitä, koska vaikka itsellä olisi kuinka raskasta - en vain yksnkertaisesti osaa olla välittämättä ja huolehtimatta. Sitäpaitse toinen toistamme tukien jaksamme paremmin eteenpäin. Vaikka fyysisesti en voi hyvin, olen onnellinen, että nyt minulla on hieman tyyntyneempi olo sisällä ja osaan ajatella muitakin asioita.
Olen saanut tällä viikolla hevosten liikutusapua ystäviltäni ja tuntilaisilta. Siitä on ollut valtavan iso apu, kun olen saanut kaverin lenkille ja näin ollen päässyt helpommalla. Lenkit ovat olleet kevyempiä, mutta pääasia, että hevot ovat liikkeelle päässeet, eivätkä pääse jumiutumaan. Ja se, että olen saanut olla ihmisten seurassa, on helpottanut olotilaani. Jään herkästi murehtimaan ja vatvomaan asioita, joten kiitos rakkaille ystävilleni, jotka ovat antaneet minulle muuta ajateltavaa.
Huomenna aion pitää sellaisen kivan kotipäivän, kerään voimia ja annan itselleni aikaa. Voinnin salliessa siivoilen ja ratsastelen hevoset kunnolla läpi. Nautiskelen myös ajasta koirien kanssa ja kunhan oleilen. Koitan pistää myös aivoja hitusen narikan puolelle :)
<3 Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti