Elämässä eteenpäin?!

Haluan päästä pois synkistä tunnelmista ja jatkaa elämässä eteenpäin.  Setäni hautajaiset / muistotilaisuus on 5.5.,  jolloin tämä ikävä episoodi saadaan "päätökseen".  Kuulostaa todella karulta ja tunteettomalta sanoa noin, mutta tuskin tulen asiaa unohtamaan  edes hetkeen, ennen kuin olemme saaneet tilaisuuden hoidettua pois päiväjärjestyksestä.   Kuulostan edelleenkin erittäin tuneettomalta ja kylmältä, mutta nyt koen vain yksinkertaisesti, että minun on vain pakko ajatella noin, että jaksaisin jatkaa eteenpäin.  Elämä on liian lyhyt murehtimiseen.

 Olen päättänyt käyttää puheenvuoron muistotilaisuudessa. Koen vahvasti, että minun on tehtävä se.   Olen normaalisti todella puhelias, räväkkä ja ulospäinsuuntautunut ihminen, mutta jännitän suuresti "virallisia"  puheenvuoroja. Olen kaikkea muuta, kuin virallinen ihminen.   Puheestani ei todellakaan tule mikään hieno eikä mikään mahtipontinen, todennäköisimmin kerron vain lähinnä pari parhainta muistoa rakkaasta sedästäni ja se on siinä.   En tiedä tuleeko puheesta mitään, mutta aion yrittää. Äitini pyysi minua myös laulamaan, mutta sen tiedän, että siitä ei todellakaan tule yhtään mitään.  Alan usein itkemään laulaessani, koska useimmat laulut, joita laulan -  ovat niin kipeäaiheisia minulle, että herkistyn lähes 100 % varmuudella.  Tässä tilanteessa yhtälö on valmiiksi jo todella kipeä, joten jo pelkkä puhekin arvelluttaa.

Olen kokoenut itseni niin voimattomaksi. En saa mitään aikaiseksi,  ja olen todella huolimaton. Väsyttää loputtomasti.   Onneksi sain viime "yönä"  nukutuksi hyvin,  nukuin yhteensä 14 tuntia lähes tauotta ja nyt koen oloni hippusen paremmaksi. Se on hyvä, sillä tänään alkaa taas yövuoroputki, joka Luojan kiitos on vain 5:n yön mittainen.   Sitten alkaa LOMA!    En malta odottaa :)  Kotona odottaa tekemättömiä töitä iso kasa ja kaikkia muitakin rästihommia on hoidettava alta pois. Lisäksi olisi tarkoitus myös tietenkin  ihan vain relata ja ladata akkuja hyvässä seurassa.

 Jotta pääsisin elämässä eteenpäin, toivonkin teiltä lukijoilta apua, jotta saataisin taas tämä blogi- elämä raiteilleen ja minut kirjoittamaan jostakin muusta, kuin tästä aiheesta. Uskon, että te alatte olla täynnä k.o. aihetta, ja voin kertoa -  niin olen minäkin.

Joten,  toivoisin teiltä nyt toiveita postausten suhteen.   Aiheita ja mielipiteitä asioista, joista teille kirjoittaisin.  Pyrin toteuttamaan toiveet parhaani mukaan.  Olen aiemminkin kysellyt toiveitanne, mutta olen muistaakseni saanut vain  yhden tai kaksi toivetta :)   

Päässäni on toki paljon aiheita, mutta en koe vielä, että niiden on aika tulla "julki".   Haluan vielä pohjustaa niitä pääkopassani ja käsitellä ne loppuun.  En tykkää kirjoitella hetken mielijohteesta, tai siis lähinnä "tunnemyrskyssä",  vaan haluan katsoa asiat monelta eri kantilta ja kirjoitella vasta sitten, kun olen nähnyt asioitten molemmat puolet.   Blogini tarkoitus ei ole halveksua, vähätellä tai loukata ketään.   Pohdin täällä vain asioita syvällisesti ja mahdollisimman monelta eri kantilta -  ilman kenenkään piikittelyä  tai vihjailevaa puukottelua.   Useimmat "agressiiviset" postaukseni ovatkin kaatuneet siihen, että olen tajunnut katsoa myös peiliin ja todeta myös oman tyhmyyteni ja toisen puolen jutussa.

Blogini on lähinnä minun ansiostani ollut todella ankea ja hiljainen. Ja eipä viimeisten postausten perusteella voi kai muuta odottaakkaan.   Toivoisin itsekin hieman piristettä tänne, jotta tämä pysyisi pystyssä.    Joten laittakaa ihmeessä palautetta ja toiveita tulevaisuuden suhteen.

 <3 Henna