HAASTE HEVOSENOMISTAJILLE !

Kiitoksia ystävälleni Lauralle, joka heitti minulle tämän kivan haasteen!

"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut."


Kerro hevosestasi:  rotu, taso ja  hieman luonnetta

Cuzco:

Vuonna 1995 syntynyt suomenhevosori Jämerin ja lämminverisen ravihevostamma Modesty Dreamin salamarakkauden vahinkolapsonen. Mustaruunikko ilman merkkejä, korkeutta 160 cm  ja ehkä pari senttiä päälle.

Kusko on työskennellyt valtaosan elämästään terapiaratsuna  ja tuntipollena, ja tallin toiminnan päätyttyä ostin ruunan marraskuussa 2009 harrastepollekseni.  Ensimmäinen hevoseni ja suuri rakkauteni on ollut minulla  nyt 4 vuotta lähinnä maastopuksuna ja turistiaasina. Ja toki joskus myös koulukaakkina.   Tasoa ei ole koskaan todistettu millään tavalla, mutta uskaltaisin varovasti väläyttää, että hevonen on helppo B  ja osaa myös avoja/sulkuja,  väistöt käynnissä ja ravissa sekä käännökset.  Nämä toki osaavan ratsastajan alla. Nykyään kuitenkin "Vusen"  päätehtävä on tehdä säännöllisesti kevyitä maastolenkkejä vuokralaisten kanssa,  pienimuotoisia tunteja  sekä mamman kanssa vetreenä pitäviä kevyitä koulutreenejä.

Kuskolla on omintakeinen luonne. Se voi päivästä riippuen olla hyvin vanha suomenhevosruuna ja taas sitten välillä kuumaverinen valioyksilö.  Usein sen naamasta näkee, mikä on hänen mielentilansa ja ennen kaikkea motivaationsa työntekoon.  Kusko tulee äreäksi liikuttamattomuudesta ja nauttii erityisesti ilman satulaa köpöttelystä.   Ratsastaessa Vuse on nöyrä ja antaa paljon ratsastajalle anteeksi,  mutta tallilla osaa olla todella rasittava ja tarvitsee siellä määrätietoisuutta ja topakan asenteen, jottei polle pääse sikailemaan. Kuskon paheita tallilla on näykkiminen ja joskus jalalla takominen. Osaa kokeilla ihmisen luonnetta ja sitä, mitä valtuuksia hänelle mahdollisesti annetaan. Kuskoon on kuitenkin kaikesta huolimatta helppo rakastua.

 Karisma Boss:

Amerikan lv-tamma s. 2001,  tuotu suomeen ruotsista vuonna 2006. Kehnon raviuran jälkeen ollut siitostammana ensimmäiset vuotensa suomessa  ja sitten kärryttely / köpöttely /  pullaheppana  vuoteen  2010.  Minun omistuksessa 8.7.2010 lähtien ja siitä lähtien opetellut ratsun saloja.   Mustanruunikko ilman merkkejä ja korkeutta 155 cm.

Tasosta uskallan sen verran sanoa, että tamma on ehkä helpon B:n kantturoilla tällä hetkellä. Lisäksi opetellaan samoja asioita, mita Vuse osaa eli käännökset, avot/ sulut  ja väistöt.  Kuskoon verrattuna Karisma on kyllä ryhdikkäämpi ratsastettava.  Esteitä en ole pahemmin mennyt ihan jo oman innostukseni/taidon puuttuessa ja myös siksi, että haluan perusratsastuksen kuntoon ennen haasteiden lisäämistä. Mutta  pääosin koulutustilanne alkaa olla sellainen, että kohta voisimme niitä ajatellakin :)

Luonteeltaan tamma on välillä hyvinkin haastava.  Se on äärimmäisen herkkä, energinen ja tammamainen. Tarvitsee ehdottomasti säännöllistä liikutusta ja ajatustyötä, jotta sen pää pysyisi suht selvänä.  Osaa olla päivistä riippuen todella haastava ratsastettava ja joskus sitten oikea mussukka.  Maastovarma se ei täysin ole, mutta ihan kiltisti se sielläkin osaa olla.  On todella kilpailuhenkinen ja herkästi provosoituva.  Todella fiksu, oppii sekä hyvät että huonot asiat salamannopeasti,  kokeilee ratsastajaansa eikä anna mitään ilmaiseksi.  Kaikesta monimutkaisuudestaan huolimatta valloittava persoona ja minulle luotu hevonen.

Hevoset vai ponit?  Miksi ? 

No hevoset, ihan jo olosuhteiden pakosta :D  En ole ponikokoinen vaikka kaikki pienet kaviokkaat saavat sydämeni pakahtumaan !  Tykkään myös ponien joskus hieman kenkkumaisesta luonteesta, useammilla rakastamillani poneilla on pilkettä silmäkulmassa.  Mutta,  koska tosiaan minulla on tätä elopainoa mukavasti,  joudun valitsemaan hevoset.  Sellainen 165 cm korkea olisi minulle sopivin vaihtoehto. 

Ensimmäinen hevonen / poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän ? 

Rakkaani Reiska,  oikealta nimeltään Torpan Tykki.   148 cm korkea suokkiruuna, joka on mieheni serkun/ ystäväni Annikan omistama suloinen ruutitynnyri.   Reiska oli hoitohevoseni vuosina 2008-2010. Reiska herätti minussa monenlaisia tunteita harmaista hiuksista ja sydämen rakkaudesta pakahtumiseen. Huolta ja itkua, kun taluttelin epätoivoisesti sen ähkyä pois aikoinaan ja helpottumisen kun ähky purkautui pois.  Parasta Reiskan kanssa oli pitkät maastolenkit ilman satulaa kuutamon loisteessa tai viilettää pellolla tukka hulmuten
 <3



Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen ? Hevosesi kenkien koko ? (jos on kengässä ) 

Ihanteellistahan olisi, että hepot saisivat olla kengättä, satulatta ja kuolaimetta.  Ihana olisi mennä pitkin mehtiä ilman mitään ylimääräistä härpäkettä, itsekin mielellään ihan alasti ;DDD  hheheheh !  Mutta se ei kyllä ole täällä meilläpäin täysin mahdollista, tai no kyllä - ainakin osittain.  Kengätönkin kavio pitää pakkalumessa ihan hyvin,  mutta tilanteen muuttuessa se ei ole hirmuisen turvallista. Nyt ainakaan, kun katsoo ulos ikkunasta.  Tietysti myös kavioaineksen laatu ja muutenkin liikutuspohjan kunto ratkaisee paljon.   Meille kengät on todella tärkeät ihan jo sen vuoksi, että tarvitsemme niitä pysyäksemme pystyssä, ainakin näin talvisin.  Karisman kenkien koko on 1  ja Kuskolla 2.  Joskus Kusko on tarvinnut 3 etukavioihinsa.

Klippaus: Puolesta vai vastaan ? 

En kumpaakaan.  Mutta jos pitäsi valita, niin ehkä millin verran vastaan. Minusta hevonen on hyvä pitää luonnollisessa karvassaan, joka suojaa sitä talvella.  Mutta se varmasti pätee täällä maalla ja alkeellisimmissa olosuhteissa paremmin, joissa hevoset yleensä tarhaavat paljon pidempiä aikoija - kuin isommilla talleilla, joissa osa hevosista otetaan sisälle jo iltapäivällä.   Itse puhun pitkään tarhaamisen puolesta ja pidänkin hevosiani ulkona yömyöhälle asti, jos olen itse valveilla. Ihan jo senkin vuoksi, ettei hevosemme todellakaan viihdy karsinoissan yli puolta vuorokautta, vaan tallissa oleiluajaksi riittää varsin hyvin 6-10 tuntia.  Ymmärrän kuitenkin päivittäin runsaasti hikoavien urheiluhevosten klippaamisen enemmän kun hyvin,   ja usein ne sitten hyvin tehokkaasti loimitetaan myös. 

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi ?

Luonnollisesti yhdessä!   Mieluiten toki isommassakin laumassa, mutta meillä on tällähetkellä vain kaksi hevosta, joten kahdestaan oleilevat.  Hevonen on laumaeläin, se on yksinkertaisin syy.  Joskus toki on tapauksia, jotka pitää mm. turvallisuussyistä tarhata yksinään, mutta mieluiten niin että sillä on näköyhteys lajutovereihinsa tai turvallinen kontaktimahdollisuus.      Omien hevosteni kohdalla olen joksus ajatellut eristämistä hetkeksi, kun Karisma kiimoissaan joskus kiusaa sekä pompottelee vanhaa poikaystäväänsä niin että itsellä alkaa ottaa aivoon.  Kuitenkin tiedän, että enemmän ahdistusta minä rupsulle sillä erottamisella aiheuttaisin, kuin mitä Kaama nyt näykkimisillään ja kävelyttämisellään aiheuttaa.

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri) ?

Ehkä aiemmin ulkonäkö oli tärkeää, mutta nykyään persoona ja ehkä  kaikista eniten se ratsastettavuus ratkaisee.  Molemmat hevoseni olen valinnut persoonan ensivaikutelman perusteella, molemmilla pilkettä silmäkulmassa ja näkee. että ne miettii paljon. Itse kiinnitän hevosen silmiin ja kasvonpiirteisiin eniten huomiota.  Molemmat hevoseni ovat tavallisia ja ehkä jonkun mielestä tylsiä mustaruunikoita, mutta niillä on todella kauniit päät. Ja  luonnetta vaikka muille jakaa!

Millainen on hyvä hevosblogi?  

Realistinen ennen kaikkea !  Ei pilvilinnoja, ei turhia kuvitelmia vaan raakaa realismia !  Ei pelkkää onnistumista, vaan myös vastoinkäymisiä ja niitä ratsukon puutteita.  Peiliin katsomista ja itsearviointia.  Ei  jatkuvaa hehkutusta, että hevoseni on maailman kaunein, osaavin ja paras hevonen maanpäällä, koska jos se ei ole voittanut jotain grand prixiä tai ees jotain pyhää yrjöä - niin tuskin se mitään tuota maailman.... edellä mainutta on :D   En sano tätä millään pahalla, sillä hehkutukset lähinnä huvittaa ja aiheuttaa minussa lämmintä sympatiaa -   enkä todellakaan katso pahalla sellaisia jotka haluavat heppaansa hehkuttaa.  Mutta itselläni ei ole tapana hehkuttaa elukoitani liiaksi sillä vaikka ne olisi mulle ihan kivoja ja nättejä niin ei ne mitään maailmat parhaimpia ole :D  eli yksinkertaisesti, realismia kiitos :) Toinen asia, mikä joskus mua huvittaa on yltiömaterialismi!  Kingslandin alkkarit ja sukat tai 500euron saappaat eivät tee ihmisestä  tasokasta ratsastajaa, vaan raaka työ!  Sori kun olin vähän kärkäs tässä vastauksessa mutta näin mie asian koen :)

Pahin tippumisesi ? 

Hetkinen... Tais olla putoaminen ystäväni lv-tammalta Suezilta,  sillon murtui häntäluu.

 

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa ? 

Molemmilla on fullneck fleeceloimet, vuorelliset sadeloimet, kevyttoppikset, highneck toppaloimet  ja heijastinloimet.  Karismalle taitaa olla vielä kaapin perällä sellainen villainen ratsastusloimi.

Kuinka usein hevosesi liikkuu ? 

4-6 kertaa viikossa, useimmiten viisi kertaa.   Usein yksi liikutuskerta viikossa on juoksuttelua / maastakäsittelyä.  Välissä on myös kevyitä päiviä, jolloin lenkit ovat käynti / ravipainotteisia maastolenkkejä tai ilman satulaa köpöttelyä.   Kunnon treenejä (koulu) Karismalla on 2-3 kertaa viikossa , Kuskolla 1-2. Toki viikot vaihtelevat paljon kävijöistä ja omista menoista riippuen. Ollaan harrastelijoita, emme toteuta mitään pilkuntarkkaa treeniohjelmaa.  Mulle kuitenkin on tärkeintä, että hepat liikkuu säännöllisesti,  hikitreenien seuraavana päivänä palautellaan kevyemmin  ja venyttelut suoritetaan vähintään 3 kertaa viikossa.

Oletko varovainen ja "uhkarohkea" ratsastaja? 

Mie oon kaikkien paskahousujen äiti !  :D  No ei vaiskaa.   Mutta voin kyllä myöntää, etten ole todellakaan mistään rohkeimmasta päästä. En tykkää turhista riskeistä, vaan pysyttelen mieluiten turvallisilla reiteillä.  En lähde mielelläni seikkailemaan paikkoihin, missä hevonen voi teloa itsensä tai että hevonen saattaisi vauhkoontua niin, etten kestäisi kyydissä mukana.   Mikään ei ole niin kamalaa kuin vauhkoontunut hevonen karkuteillä  liikenteen läheisyydessä. En antaisi itselleni anteeksi, jos omaa tyhmyttäni karkuuttaisin hevosen joka aiheuttaisi kolarin vaatien henkilövahinkoa tai jopa urhin. Kuitenkin, olen yrittänyt rohkaistua ja lähteä vähän pois meidän mukavuusalueelta koska jos ei ota riskejä tai enemminkin yritä mitään, tuskin koskaan oppii mitään tai kehittyy missään.    Kuitenkin tässäkin otan pienen pieniä askeleita eteenpäin.

Tietyissa asioissa osaan sitten olla myös tyhmä ja uhkarohkea, ainakin jonkun mielestä.  Ratsastelen joskus ilman kypärää,  kuolaimettomilla/riimulla  ja usein myös pidän toista hevosista käsihevosena köpöttelylenkillä mukana. 




HAASTAN SEURAAVAT BLOGIT: 

Viipin ja Viljan blogi 

http://stollejaserena.blogspot.fi/

Ninskun päiväkirja 

Olkaapas hyvä toverit, nyt eikun rustaamaan ! 


<3 Henna 

ARVONNAN TULOKSET!

tadaa!  nyt on arvonta suoritettu ja voittajat selvillä:

Oona  --> oonakinnunen@gmail.com

kiijap -->  kiia_ruben@hotmail.com

elisa -->  elisa.perakorpi@hotmail.com


LÄMPIMÄT ONNITTELUT VOITTANEILLE!   <3

Minulle voipi meilata osoitteeseen celia85@luukku.com.   Ilmoitakaa viestissänne minulle osoitteenne, kangas mistä haluatte pipon tehtävän ja päänne ympärysmitta.  Laitan vielä kuvan tuohon alle kangasvalikoimasta :)   Sannapa sitten teille värkkää pipot ja mie sitten lähettelen teille pienet paketit :)



Vielä kerran onnea voittajille! Voin joskus toteuttaa arvontoja uudestaankin, kunhan taas saavutamme tiettyjä merkkipaaluja ;)


<3  Henna

ENÄÄ VUOROKAUSI AIKAA OSALLISTUA ARVONTAAN! (+ pieni koiraylläri-postaus)

Hei rakkahat lukijat! Heti tähän alkuun teille vielä huutelen, että muistakaapa käydä ilmottautumassa blogin pipo-arvontaan TÄNNE !
Muistutan vielä, että arvon 3 pipoa kaikkien kommenttiboksiin ilmottautuneitten, rekisteröityneitten  lukijoitten kesken,  eli vielä kerkeää mukavasti hypätä mukaan arpaonnea koittamaan! 


Minulla on jonossa pari tosi mukavaa haastetta tehtävänä ja lisäksi on tulossa myös henkevämpätä postausta, kunhan vaan ennätän koneen ääreen naputtelemaan.   Kuitenkin ennen sitä,   kirjoitellaas vähän koiruus- juttuja pitkästä aikaa !

 En tiedä, olenko koskaan maininnut täällä, että olen unelmoinut teettäväni  Iidalla pentuja  joku kaunis päivä ?  En ainakaan itse muista kertoneeni, niin nytpähän kerron :)  

Olemme siis päättäneet yrittää teetättää Iidalla pentuja.  Olemme ehkä hieman myöhässä, koska Iida on jo 5-vuotias, mutta emme anna se häiritä ainakaan kovasti.   Myöhässä lähinnä sen vuoksi,  koska halusimme ennen pennutusta koiralle taakse todistuksia siitä, että hyvän perhekoiran ominaisuuden lisäksi -   se pelaa metsällä myös edes kohtuullisesti.  Iida on siis suomenpystykorvan ja pohjanpystykorvan risteytys,  loistava perhe ja seurakoira mutta myös oiva metsästyskaveri. Vilkas koirus, joka tarvitsee aikaa, seuraa ja aktiviteetteja.

Iida pentuna kesällä 2008

Vaikka Iida on 5-vuotias,  onse loistavassa kunnossa - leikkisä, eloisa ja jopa pentumainen.  Sillä on taustallaan onnistuneita lintuhaukkuja ja sen peruskoulutus on kunnossa. Äärimmäisen hyväluontoinen, nöyrä ja kuuliainen, kaunis ja fyysisesti sopusuhtainen neiti.  Mutta vaikka koira olisikin kunnossa, ollaan mietitty että kokeillaan astutusta vain tämänhetkisillä juoksuilla ja sitten ensi keväänä vielä.  Jos pennutus ei onnistu, niin sitten niitä lapsukaisia ei ole välttämättä tarkoitus tullakaan.

Käyhän se pisteaita myös hyppytreeneihin ;)

Nyt Iidalla on siis juoksut käynnissä,  ja itseasiassa jo "kuumimmassa" vaiheessa tai jopa jo hieman laskemaan päin.  Ne tulivat yllättäen hieman normaalia rytmiä aikaisemmin, mutta koska olin pennutusta jo ajatellut aiemmin,  vahdin Iidan takapuolta jokapäivä vuodon alkamisen huomaamiseksi.  

Olin jo aiemmin jutellut alustavasti työkaverini kanssa, jos teettäisimme pennut yhteistyössä heidän koiransa kanssa. Heillä on todella upea ja erityisen kiltti, kuuliainen suomenpystykorvauros "Topi". Sanat ei riitä oikeesti kuvailemaan tuota koiruutta <3  Itse vannoutuneena pystykorvaihmisenä olen suuresti kiintynyt nimenomaan suomenpystykorviin, olihan minun suuri rakkauteni Elsakin aikoinaan tämän rotuinen.   Topi muistuttaa ulkonäöllisesti todella paljon Elsaa,   se on ihanan punaturkkinen, siro - silmät niin isot ja vangitsevat.    Luonteeltaan Topi on kuitenkin Luojan kiitos -  kaikkea muuta mitä Elsa oli  :D   Vaikka Elsa olikin kiltti, oli se välillä äärimmäinen jääräpää eikä se ollut juurikaan nöyristelijä- tyyppi eli se oli myös muille koirille halutessaan hyvinkin äreä.   Topi sen sijaan on niin kuuliainen, seurallinen ja hellyydenkipeä, etten ole samanlaista koiraa hetkeen nähnyt. Pysyy pihassa ja tottelee.  Paras mahdollinen isukki meidän Iitan lapsukaisille.

Topi on ollut meillä kylässä sunnuntaista asti.  Se on alusta asti ollut kuin kotonaan,   ollut pihalla irrallaan meidän tyttöjen kanssa juoksentelemassa, nukkunut minun kainalossa sohvalla ja nauttinut saamastaan huomiosta.  Naureskelinkin kaverilleni, etten taida enää antaa koiraa takaisin. Olen niin rakastunut <3

 

Topi ja Iida on saaneet olla kahdestaan tarhassa ja ollaan valtaosin pidetty Olga poissa niitten lemmen tieltä.  Ehdin jo ounastella, että ensi kesänä täyttävällä Olgalla ei enää toisia juoksuja tälle vuodelle tule. Mutta kyllä se mummelikin virkistyi nuoren ja komean miehen nähdessään - ja näin alkoivat myös "Lihiksen"  juoksut.  Joten yritetään pitää Olgaa silmällä, ettei mummeli päästä Topia selkäänsä :D

Koska molemmat rakastavaisista ovat vielä kokemattomia näissä hommissa, oli alku vähän hakemista.  Kuitenkin heti alusta alkaen olivat molemmat leikkisiä ja flirttiäkin heidän välillään oli kiitettävästi.   Iida taisi pökitellä Topia ja välillä sulhon sihti oli hakusessa.  Vaikka yritimme pitää koiria silmällä nähdäksemme, onnistuuko astuminen -  voi olla, että meiltä jäi itse toteutus näkemättä tai sitten sitä ei edes ole tapahtunut.  Joten nyt ei olla täysin varmoja onnistuiko astuttaminen, sen näkee pian sitten.   Sovittiin kaverini kanssa, että Topi saa olla meillä kylässä niin pitkään kuin on vaan tarvis.   Ja hyvä niin, useampi onnistunut astuminen takaa tiineyden paremin ja lisää pentueen kokoa, jolloin pennut ovat kuulema pienempiä ja helpompia synnyttää.   Harkitsen vielä, että ultraanko Iidan tulevaisuudessa varmistaakseni tiineyden.

Kuitenkin, jos tosiaan pennutus ei onnistunut näiltä juoksuilta - kokeilemme vielä ensi keväänä kertaalleen.  Nyt kuitenkin Iida ja Topi saavat vielä leikkiä keskenään ja katsellaan, tuottaako poikaystävän vierailu tulosta.  Vaikkei pennutus onnistuisikaan,  oli ilo saada noin ihana koira vieraaksi.  Ja minä, ihan kuin olisin saanut palasen entistä koiraani hetkeksi syliini. Snif.

 Tämmöisiä juttua täällä touhuillaan. Olen ollut muutenkin viime päivinä toiveikas tulevaisuuden suhteen ja olen saanut rukouksiini monta vastausta.   On oikeasti mahtava huomata, että minunkin epätoivoisia huokauksia kuuntelee joku <3 Mutta niistä sitten lisää siinä syvällisemmässä postauksessa.  Nyt hyvää torstai-iltaa ja muistakkee nyt hyvät immeiset osallistua arvontaan! :D   Huomenna suoritan arvonnan iltasella.

Suukkoja ! 


<3 Henna 

Lauluvideoita, olkaa hyvä!

Minua nyt hieman nolottaa julkaista näitä videoita, mutta koska lupasin jo ajat sitten ne teille laittaa näytille niin laitan ne tottakai :) Sori, että ne nyt ovat vähän tämmösiä, tulevaisuudessa yrittää laittaa parempia videoita jos niitä vielä näitten jälkeen ylipäätään haluatte :D

Nolostunut olen siksi, että nämä videot eivät nyt ole mitään primaa kamaa, vaan kuvasta ei saa mitään selvää ja ne ovat myös pätkiä vain.  Ystäväni kamera ei oikein toiminut, koska sen säädöt olivat vähän pielessä eikä me tajuttu kiireessä niitä sen enempää tarkistaa ja värkkäillä :)  Ja lisäksi kamera jostain syystä pätki videoita eli en saanut yhtään biisiä kokonaisena putkeen kuunneltavaksi.  Eka biisi on kahdessa erässä ja toisesta puttuu  alusta pari lausetta. Mutta kaipa se on parempi tämäkin, kuin ei mittään.  Kiitän kovasti ystävääni, joka parhaansa mukaan kuvasi videot temppuilevasta kamerasta huolimatta. Häntäkin kovasti harmitti, kun kamera oli sekoillut niin paljon kuvauksen aikana.  Mutta ens kerralla parempi tuuri sitten ! Onneksi musiikki kuuluu ja laulajan sora-äänet myös ;)

Mutta tässäpä ne on :

KELPAAT KELLE VAAN OSA 1  

KELPAAT KELLE VAAN OSA 2 

PELASTAJA

Muistakkeepa ystävät rakkaat osallistua arvontaan!   Teitä on tullut jo kivasti  ja muistakkee, että yhteensä arvon 3 pipoa eli mahkuja voittoon on kolmelle onnekkaalle ! :)

<3 Henna

Hiomattomat Timantit 2-vuotta - synttäriarvonta!

Ja ennen kaikkea - hyvää itsenäisyyspäivää meidän rakkaalle Suomellemme!  <3

Tänään tuli täyteen 2 -vuotta siitä, kun pitkän harkinnan jälkeen rohkaistuin, istahdin koneeni äärelle ja rustasin varovasti arkaillen ensimmäisen, hyvin alkeellisen aloituspostauksen blogiini.  Perimmäinen tarkoitus oli pitää omaa julkista päiviäkirjaa, jonne saan kirjoitellen purkaa sekä vanhoja taakkojani, näyttää arpeni ja tuoda julki myös sen hetkisiä taisteluita sisimmässäni.  Ja toiveena, että joku lukee - ymmärtää, neuvoo - saa itsekin tukea.  Matkan varrella on mukaan tullut paljon muutakin julki elämästäni. Elämää maalla, touhuilua lemmikkien kanssa, hevostelua - sekä kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä.

Tämän kahden vuoden aikana olen saanut kasvaa paljon ihmisenä.  Kirjoittamisella on ollut uskomaton voima ja vaikutus siihen, miten näen itseni - miten kohtaan minuuteni,  katson kuvajaistani peilistä. Miten näen muut ja ennen kaikkea miten haluan nähdä heidät. Myöskin kuunnella ja ymmärtää.   Ja mikä hauskinta on ollut, kirjoittaessa postausta viisastuu sen kulkiessa loppuaan kohti. Ja myös kommentoinnin puolella postaus jatkaa eloaan hyvinkin ihanan kirjavasti.  Sitä tajuaa paljon asioita, näkee itsensä vajavaisena ja pienenä. Jopa nauraa omalle tyhmyydelleen.   Mutta täältä on kummunnut myös äärimmäinen rohkeus,   olla se mitä on - tällainen.    Ja nähdä itsensä ja muut kauniina, hyväksyttävänä - ei puutteellisena, vaan lähinnä kehityskelpoisena.

Kiitän teitä kaikkia, jotka ovat jaksaneet tukea minua tämän blogin kanssa. Ilman teitä, olisin luovuttanut jo monta kertaa. Te lukijat olette tämän blogin selkäranka, joka yhtenäisenä porukkana kantaa meitä kaikkia yhdessä eteenpäin.  Joten kiitos, vielä kerran. Sanat ei riitä kuvaamaan, miten tärkeitä te olette. Pidetään  edelleen yhdessä yllä tämä erinomainen tsemppimeininki, mikä täällä blogissa on vallinnut. Olette kaikki mahtavia <3

Nyt on sitten blogin historian ensimmäisen arvonnan aika!   2-vuotta ollaan kuljettu yhdessä matkaa  ja toivon mukaan matkamme jatkuu vielä pitkään :)

Joten pidemmittä puheitta, saanen esitellä ystävät rakkaat :
 
Kaverillani on käsityöpaja nimeltään Elmerin paja, jossa hän taikoo aivan superihanista kankaista muunmuassa söpöjä pipoja.   Ja nyt on tarkoitus arpoa 3 pipoa kaikkien rekisteröityneitten lukijoitten kesken ! 

Arvontaan voi osallistua blogiin rekisteröityneet lukijat, jotka ovat tykänneet myös blogini Facebook-sivusta.   Käykää ystävällisesti tykkäämässä myös  Elmerin Pajan sivusta ja ihailemassa sen hienoja tuotoksia :) 


Hiomattomien Timanttien Facebook-sivu.

Elmerin Pajan Facebook-sivu

Kaikki te, jotka osallituvat arvontaan - kommentoikaa postauksen loppuun ilmoittamalla osallistumisestanne ja antakaa myös sähköpostiosoitteenne.  Arvonta suoritetaan perjantaina 13.12.  (oikea onnenpäivä! :D )   ja voittajiin olen yhteyksissä sähköpostitse, jotta jokainen onnenpotkun saanut voi itse valita kankaan pipollensa sekä ilmoittaa yhteystietonsa ja toki myös päänympäryksen, jotta piposta tulee sopivankokoinen.  Tuossa alla kuva kangasvaihtoehdoista  sekä pari meikäläisen hieno natural-poseeraus lempparipiponi kanssa, joka on Elmerin Pajan käsialaa.

Joten, nyt eeku vuan osallistummaan arvontaan !  Minä lähen nauttimaan itsenäisyyspäivän illallista ja nauttimaan ystäväpariskunnan seurasta.  Hauskaa iltaa teille kaikille sinne  ja muutenkin rattosata viikonloppua!

<3 Henna

Väsynyt, haikea - onnellinen. (+ hirmuisesti ratsastus-kuvia)

Äh, mua ärsyttää ! Blogin ja teidän lukijoitten pariin on ollut kaamea ikävä, ja postailut jääneet jo pelkkien teknisten ongelmien vuoksi.  Tämä alkaa kuulostaa jo kokoaikaiselta selittelyltä ja onnettomilta verukkeilta, ja minäkin alan uskoa niihin koska tuntuu että nämä ei lopu ikinä :D Kamerat pätkii, netti tökkii ja näytöt hajoaa - mitteepä vielä ? :D

Tosiaan, meidän tietokoneen näyttö hajosi  melkeinpä heti sen jälkeen, kun ehdin julkaista viimekertaisen postaukseni.  Se vaan ei enää mennyt päälle.  Kokeilimme kavereitten näyttöjä selvittääksemme, onko jopa kone hajonnut ja kokeilimme omaa näyttöämme muitten koneisiin todetaksemme, että se on nyt sitten lopullisesti hajalla.

Ja kommentteihin vastaaminenkin viivästyi siksi. Minä en tiedä, miksi minun ei onnistu kommentoida teille kännykkäni välityksellä, tietääkö kenties joku teistä ?   Painan vastaa painiketta, mutta mitään ei tapahdu.  Siksi en päässyt edes vastaamaan teidän kommentteihinne vasta kuin maanantaina,  kun sain lainata ystäväni Lauran läppäriä.  

Mutta nyt on taas homma hetken aikaa ainakin toivon mukaan reilassa. Edessäni leveilee uusi näyttö, johon mahtuu kirjoitella taas :) 



Mulla päänuppi ihan sekaisin väsymyksestä, koska olen taas viime aikoina nukkunut tosi vähän ja huonosti, eikä tekemistä tai meininkiä ole päivistä puuttunut. Eilen illalla kyllä sammuin sohvalle ja jäi Kimmon tehtäväksi tehdä iltatalli. Jossain vaiheessa yötä kömmin yläkertaan sänkyyni nukkumaan ja nukuin pitkästä aikaa sikeimmät yöuneni - olisin varmaan voinut jatkaa pitkälle päivään asti.  Mutta ei - nuhainen pikkupoika ja hoidettavat asiat odottivat.

Onni on ollut flunssassa nyt ainakin viikon ajan.  Enimmäkseen ollut vain tukkoinen, ei muuta. Mutta viikonloppuna oli myös pientä kuumetta, joka onneksi meni nopeasti ohi Panadolin avulla.    Poika syö, nukkuu ja leikkii kyllä, mutta on kyllä himpun astetta väsyneempi, välillä itkuisempi ja vähemmän iloinen. Mutta kukapa meistä kipeänä ollessaan jaksaisi  riekkua ja hymyillä entiseen malliinsa.  Mekin Kimmon kanssa ollaan flunssassa, ja nyt sairastaisin mielelläni Onninkin puolesta.  Aamulla Kimmo halusi soitella neuvolaan varmistaakseen, että toimitaan oiken pojan flunssan hoitamisen suhteen.   Kimmo on kyllä todella hyvä, rakastava ja huolehtivainen isä, jolta löytyy aina Onnin mentävä paikka sylistänsä <3

Vaikka oltiinkin nuhaisia koko sakki,  oli meillä superhauska ja ystävärikas viikonloppu/uuden viikon alku.   Viikonloppuna vietettiin Kimmon serkun miehen yllärisynttäreitä meillä herkutellen ja aliasta pelaten.   Kyllä taas tuli naurettua ja todettua, että miksi ihmeessä ei tule järkättyä peli-iltoja useamminkin.  Kun muistelee aina edellisiä, nousee aina hymy huulille vaikka muuten arjessa väsyttäisikin ja tympisi välillä.

Viikonloppuna kävi myös ystäväni Tarja ratsastelemassa Karismalla pitkästä aikaa.  Jos ette vielä tiedä kuka Tarja on, kannattaa lukasta TÄMÄ postaus, jonka Tarja on henkilökohtaisesti tammasta tänne kirjoittanut.  Meistä tuli nopeasti ratsastelukaveruuden lisäksi myös ystäviä.  Vaikka Karisma tarjoilikin Tarjalle taas ison annoksen energiaa,  sai Tarja väsyttelyjen jälkeen Laaman kuulolle  ja kulkemaan polkevasti mutta rennosti eteenpäin.

Karisma on ollut viime aikoina aika hankala ratsastettava - hirmuisen reipas, kokeileva ja vähän vino toiseen kierrokseen. Olen huomannut siinä jäykkyyttä venyttelyiden lomassa ja toinen kierros lämpeää sillä huomattavasti hitaammin.  Mutta useimmiten se on ratsastelun myötä vertynyt ja taipuisuuttakin on taas pikkuhiljaa löytynyt. Olen nyt oikein tehovenytellyt toista lapaa, kaulaa jne.  ja lisäksi hieronut.  Teholoimittanut, koska eihän sitä tiedä vaikka tämä kylmyys vähän kangistaisi. Mutta koska tamma on hyvin älykäs tapaus ja kokeilee herkästi ratsastjaansa, on hyvin vaikeaa välillä arvioida onko kenties taustalla jumeja, kokeilua, pöllöenergiaa vai mitä.  Epäilen vahvasti, että vähän kaikkea tätä,  eikä kentän hieman epätasainen pohja yhtään helpota herkkätassuisen pollen työskentelyä. Mutta seuraan myös sitä, että onko tamma kenties pahasti jumissa tai kipeä jostain.

Vähän vaihtelua liikutukseen, hitusen enemmän maastakäsittelyä, juoksuttelua, ilman satulaa köpöttelyä - sekin auttaa. Vaikka joskus aikaa ratsastamiseen kuluu mukavasti, on aina hyvä olla sitkeä ja kiiteltävä edes hetkellisestä hyvästä suorituksesta ja lopetettava siihen.  Se tulee kantamaan hedelmää jatkossa, minkä olen saanut todeta tämän reilun 3-vuoden aikana, kun olen tammastani ratsua työstänyt. Niin pääsee myös kehittymään, ei pidä tuudittautua ajatukseen että tässä on hyvä olla tai että kohtuu kiva riittää.  Ollaan Lauran kanssa puhuttu aiemmin hevosen ja ratsastajan mukavuusalueista ja niistä ulos astumisesta, ja se on iso avain sille että voi kehittyä eikä taantua ainoastaan samaan pisteeseen.  Lauran sanojen johdattelemana minäkin olen uskaltanut ottaa rohkeammin askeleita poispäin mukavuusalueeltani ja niin aion tehdä jatkossa vielä radikaalimmin.

 Mutta jatketaan, minä aina innostun analysoimaan liikaa!

Sunnuntaina sitten oli ystävieni Lauran ja Ilonan vuoro ilostuttaa päiviäni.  Ilonaan olen tutustunut Lauran kautta ja pitkään oltiin puhuttu siitä, että Ilona tulisi käymään meillä ja nyt onneksi saatiin homma järkkääntymään.  Meillä oli tosi hauskaa vaikka välillä lastenhoito ja muu hässäkkä hidasti toki meidän tahtia. Höpöteltiin kaikkea enemmän ja vähemmän järkevää,  pohdittiin syntyjä ja syviä,  heppailtiin, katsottin leffaa, syötiin hyvin, naurettiin vedet silmissä, hoidettiin lapsukaisia, seikkailtiin iltamyöhällä terveyskeskuksessa ja ja ja ja....

Laura tuli kipeäksi meillä ollessaan.  Flunssan lisäksi sille joku ihmeellinen sylkikivi, joka pakotti sen toista poskea ja korvaa. Käytiinkin sitten tosiaan ilta-ajelulla terveyskeskuksen päivystyksessä.  Laura ehti käydä kerran Karisman selässä sitä kokeilemassa, mutta ihan jo pelkän kipeenä olemisen vuoksi ei jaksanut ratsastaa pitkään.  Tamma viimeaikaiseen tuttuun tapaansa oli hieman hankala ratsastaa, eikä kerennyt kunnolla vertyä (lue:väsyä)  jotta olisi toiminut paremmin.   Kuitenkin pienen hienosäädön jälkeen tamma kulki letkeästi, johon Lauran oli hyvä lopettaa.   Minä kävin vielä selässä ottamassa parit laukannostot ja venyttelemässä tammaa eteenalas sekä köpöttelemässä maastossa löppukäynnit.

Nyt tulee sitten iso liuta omasta mielestäni erittäin onnistuneita heppakuvia.   Laura on todella hyvä kuvaaja ja osaa nähdä, milloin ratsukko on kuvaamisen arvoinen. Kiitos paljon kuvista <3 

Pitäisköhän vaihtaa koulu lännenratsastukseen ?

 

 

Loppuraveja

Vennyy vennyy...

Kyllä lähtee !

 Kunto loppuu ja nivuset huutaa armoaaa!

Kuitenkin jaksan edelleen analysoida kentän kuntoa...."blaa blaa, aina samaa jankutusta..." -tuumaa Kaama

Onneksi hän on sentään kaunis meistä

aasimus maximus

Loppukäynneille maastoon, jospa mun jalat sulais vähäsen..

Ilonakin pääsi ratsastelemaan Vusella pariin otteeseen.  Kentällä ratsastelun lisäksi käytiin hummailemassa maastossa ja juttelemassa mukavia.   Hänellä oli matkassaan koiransa,  beagle-uros Veeti, joka oli tosi suloinen ja fiksu koiruus. Oli kiva katsella sen menoa kun sai temmeltää pihallamme korvat ja huulet hulmuten, paimentaa heppoja ja istuskella heinäkasassa - toki unohtamatta hevonpaskan maistelua ;) 

Nyt väsyttää kovasti, ja olo on sekava. Toisaalta onnellinen, mutta sitten taas tosi haikea viikonlopun jäljiltä ja vähän jo tulevista hommista stressaantunutkin. Enää reilu kuukausi töitten alkamiseen ja  on paljon asioita mitkä pitäisi saada tehtyä ja hoidettua,  paljon on ihmisiä joita pitäisi tavata, ja sitten on taas ikävä sellaisia ihmisiä joita en pysty tapaamaan.   Tuntuu, etten oikein riitä minnekään enkä siksi saa mistään mitään otetta.    Sen kuitenkin olen nyt päättänyt, että pollet saavat nyt ainakin parin päivän loman kunnolla ratsastelusta.  Ehkä vähän ilman satulaa hummailua, juoksuttelua ym., katsotaan mitä keksttään.  Sinä aikana ehdin hoitamaan muutaman tärkeän asian alta pois. 

Nyt saunaan!  Palataan pian asiaan  :)

<3 Henna