tag:blogger.com,1999:blog-63256251127835729452024-03-13T08:52:33.965-07:00Hiomattomat Timantit"Kun heikko sydän löytää vastakappaleensa, siitä ei voi tulla mitään muuta kuin vahvaa rakkautta"Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.comBlogger445125tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-44182763048722733092018-07-04T17:30:00.000-07:002018-07-04T17:30:23.866-07:00Etäisyys tuo lähemmäksiOlen usein miettinyt, millainen maailmani olisi ilman tätä hevos-elämäntapaa, jonka ympäriltä löydän itseni säntäilemästä? Millaista olisi arki, jonka keskellä ei tarvitsisi miettiä hevosten liikutuksia ja etsiä kalenterista vapaita rakosia moiselle toiminnalle? Mihin käyttäisin rahat jotka laitan heiniin, puruihin, rehuihin, kengityksiin, tarvikkeisiin - eläinlääkärikuluihin ? Mitä tekisin vaihtoehtoisesti silloin, kun haravoin lähes satakunta kottikärryllistä lantaa tarhasta kilpaa lumia sulattavan kevätauringon kanssa? Miten paljon vähemmän stressiä elämässä olisi, jos ei tarvisisi miettiä näitä asioita - pitää vanhempi hevonen kunnossa ja yrittää kouluttaa nuorempaa niin hyvin kuin omin neuvoin ja rohkeuden mitoissa pystyy.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh91U3MW834cC7VCOgWwYXEBIQdwZHeHWCciKa1e-u9oCPyber4yzyclsSXHUwFLGatxigmPgQLCQzIXqT6yvlZ2wy31habphBXVmY0jM6J28PYTFBLTYU-hpcewtJTXS1TOyVTdUaKr7A/s1600/h%25C3%25B6p%25C3%25B6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh91U3MW834cC7VCOgWwYXEBIQdwZHeHWCciKa1e-u9oCPyber4yzyclsSXHUwFLGatxigmPgQLCQzIXqT6yvlZ2wy31habphBXVmY0jM6J28PYTFBLTYU-hpcewtJTXS1TOyVTdUaKr7A/s640/h%25C3%25B6p%25C3%25B6.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
Vein hevoseni reilu 3 viikkoa sitten laitumelle taas lomailemaan. Jäin itsekin tuolloin kesälomalle, joka pyhitettiin sitten lähinnä kodin remontille ja lapsen kesälomareissuille. Fiilis oli hyvä ja suorastaan riemuikas, kun tiesin koittavan hieman helpompien aikojen. Ei aamuherätyksiä tallille, ei karsinoiden ja tarhan siivousta, ei liikuttamista. Vain vesipaljun täyttöä suoraan hanasta ja tarkistukset. Väkirehujen anto. Rapsutteluja ja tervarasvan levittelyä. Hevosetkin tuntuivat tästä tilanteesta nauttivan - ainakin ensimmäisen viikon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_4mjVFPeoKb-kZtt2k4BgT9AFDTPj19G-rcvpaCbT5wdOu5jS82su6TtHjLxyly0U4U0Fk1QkAxEMSu7fkC_HZW0ULkdn48AGsmtptc5Cdb_7ceOVHMyyQSZ7r29__kDXtyXX0Evtdro/s1600/sy%25C3%25B6pi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_4mjVFPeoKb-kZtt2k4BgT9AFDTPj19G-rcvpaCbT5wdOu5jS82su6TtHjLxyly0U4U0Fk1QkAxEMSu7fkC_HZW0ULkdn48AGsmtptc5Cdb_7ceOVHMyyQSZ7r29__kDXtyXX0Evtdro/s640/sy%25C3%25B6pi.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
Ensimmäisen viikon minäkin - nautin vapaudestani ja mietin. Pohdin todella paljon sitä, että jos hevosista "erossa " olo sai minut näin vapautuneeksi, kuinka vapaa voisinkaan olla jos luopuisin niistä lopullisesti? Ajatuksen houkuttelevuus sai minut säikähtämään omaa järjenjuoksua ja pelkäämään, että tällainen ajatus ottaakin minusta ylivallan. Viime vuosina lähes kaikki isommat oivallukset ja ideat, jotka ovat saaneet minusta niskaperse-otteen - olen toteuttanut. Tämän toteuttamista kuitenkin tulisin pelkäämään eniten.<br />
<br />
Päätin antaa itselleni aikaa. Luvan levätä. Lomailla. Huokaista. Ottaa aikalisää. Elää muutenkin kuin pelkästään hevosilleni. Halusin testata, alkaako mieleni suunta kallistua minnepäin, mihin suuntaan. Elin vaarallisesti. Annoin mielikuvituksen laukata. Mielikuvia hotellilomista ja skumppalasillisista. Rakennekynsistä. Haaveita asioista, joita en varmasti pysty näillä eväillä tai tässä elämäntilanteessa toteuttamaan. Haastoin ja riivasin itseäni heittämällä päin näköäni mitä hullumpia ja houkuttelevampia täyskäännösvaihtoehtoja. Melkein kuin suunnittelisi syrjähyppyä omasta elämästään. <br />
<br />
Tuli toinen viikko. Ajaessani laitumen ohi rämisevällä Nissanillani, hevoset tunnistivat autoni äänen ja juoksivat aidanviertä autoni perässä niin pitkään kun vain laidunta riitti. Se useimmiten nauratti ulkoisesti, mutta sai minut sisältäpäin itkemään. Olen aina halunnut olla jollekin tärkeä, ja sitä olen näille. Ehkä myös se autossa oleva leipäpussi vaikutti asiaan - mutta silti. Nämä tarvitsevat minua. Olkoompa ystävyys ihmisten tai eläimien välistä, tärkeä on huomata ettei pärjäisi ilman toista. Että se rakkaus saa olemaan toisesta riippuvainen. Elinehto. Vaikka se olisikin välillä työllistävää - on siinä järkeä, koska on kyse rakkaudesta. Sen vuoksi kai jokainen panee itsensä likoon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggOhe9Uq1tpg90HuS5purGth3BqDwawZJ1ha_hhJYugz_be2D3JSiCvnCcW1R6G2QOYOuAzwHG55aaFaunhsqb7Njl_1TJMWe3F3fYA7T1r64NO6MpZ-DP5xpBl-C8I-Rmc9C0vQHKCTk/s1600/varsa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="709" data-original-width="709" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggOhe9Uq1tpg90HuS5purGth3BqDwawZJ1ha_hhJYugz_be2D3JSiCvnCcW1R6G2QOYOuAzwHG55aaFaunhsqb7Njl_1TJMWe3F3fYA7T1r64NO6MpZ-DP5xpBl-C8I-Rmc9C0vQHKCTk/s640/varsa.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Nämä painui mieleeni toisen viikon aikana. Ja kolmannen aikana ikävöin suuresti jo ratsastamista ja suukottelu-maratooneja sametti-turpien kanssa. Reissuun lähtiessä pysähdyttiin autolla katsomaan että hevosilla on kaikki kunnossa ja että niillä on täysi palju vettä laitsalla. Hetkisen katseltuamme meitä takaisin tuijottavia kaviokkaita, patistin Kimmoa jatkamaan matkaa jo. "Jos katson niitä yhtään pidempään, on minun päästävä niiden luo." Se oli vastaus. Vielä on rakkautta ja kun sitä on - jaksaa jatkaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihFzB7AiJQLtmCndRp18sPrzmbRvfT4WdaopRxuuFfo_bXNog_NbRFkpZwWL6xVFcNhVudbQveadwbEqB_oh1TME_5qO3TXlqyHnuYbfQkx2uS1kSqZez4yq5n4LF__F3pKmW5HwDeKrk/s1600/kasper.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihFzB7AiJQLtmCndRp18sPrzmbRvfT4WdaopRxuuFfo_bXNog_NbRFkpZwWL6xVFcNhVudbQveadwbEqB_oh1TME_5qO3TXlqyHnuYbfQkx2uS1kSqZez4yq5n4LF__F3pKmW5HwDeKrk/s640/kasper.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä myös rakkaisiin - ihmisiin ja asioihin. Useimmiten tuolloin ihmisen silmät avautuu ajan kuluessa ja tietoisuus toisen tärkeydestä kulminoituu. Ikävä voi olla myös ihana asia - kutkuttava ja kaihoisa. Lomailu harrastuksesta voi kerää pankkiin uutta energiaa ja nostattaa motivaatiota. Jos ihmistä, asiaa tai harrastusta alkaa ikävöidä - on vielä syytä jatkaa. Jokainen meistä tarvitsee happea ja hengähdystaukoja. Useimmiten tärkeän asian hetkellinenkin "menetys" saa ymmärtämään sen arvon. <br />
<br />
Itselle tuollainen muutaman viikon tauko teki todella hyvää. Sain tehtyä asioita rästilistalta pois ja vähän muutakin. Samalla aloin taas tajuta, että tarvitsen noita turpavärkkejä yhtä paljon kun ne minua. En ole valmis luopumaan moisesta kiintymyksestä. Huilitaukoja tarvitsen kyllä, mutta edelleen hevoset antavat minulle niin paljon, että siitä olen valmis maksamaan ison hinnan. Hevosten kanssa saa nousemaan ylös sellaisia tunnelmia, joita ei muissa tilanteissa saa - ainakaan yhtä helposti. Tänään ratsastin molemmat ja sain tuon konkreettisesti tuntea. Joten aamulla taas iloisin mielin tallille aamuhörinöitä kuuntelemaan - ja kakkakikkareita siivoamaan :D<br />
<br />
<br />
<3 Henna<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-58576831733623206802018-04-24T18:59:00.000-07:002018-04-24T19:32:52.706-07:00En osaa lähtee - enkä oikein jäädäkään<br />
Voidaanko keskustella hetkinen blogin kohtalosta ? Mitä tehdä, kun kirjoittaja ei osaa lähteä eikä taas toisaalta jäädäkään? Ovatko nämä viimeaikaiset, satunnaiset postaukset olleet vain epätoivoista
räpiköintiä loppua kohti? Intoa olisi kyllä kirjoittaa, suuria tuntoja purkaa, paljon annettavaa - kiireinen arki ei silti vaan meinaa antaa periksi. Välillä myöskään ei riitä enää voimavarat kirjoittamaan vaikka asiaa olisikin. Turhautuminen on tuolloin käsinkosketeltavaa ja olen kipuillut asian kanssa jo jonkin aikaa. En halua kirjoittaa turhaan, tyhjille ruuduille enkä pistää itseäni likoon - paljastaa elämäni asioita jos en saa mitään vastakaikua. En täällä, enkä muussakaan elämässäni. Vaikka kirjoittaisin lähinnä
itselleni, toivon hartaasti aitoa vuorovaikutusta lukijoitteni kanssa ja
ilahdun suuresti jokaikisestä saamastani kommentista. En todellakaan ole unohtanut myöskään niitä
lukijoita, jotka jaksavat kommentoida aina silloin tällöin. Olen siis
suuresti teille kiitollinen ja päättyi tämä miten tahansa, en pysty tarpeeksi sanoin kuvailemaan miten olen arvostanut teitä ja teidän kommettejanne !<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7bLYOTLJHJ_67yFQ1aGw88egoVins-0E8PUl7sNr1BhG6Nhs2Afa9-Bf6OnYgq88_WcF0fHoHH5WfblQprULQ-1RQyADSDS0Ue8W2oCmsEZfoQI9trDzpss_SRGvuNtdxRyf65i7pncs/s1600/nuama.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7bLYOTLJHJ_67yFQ1aGw88egoVins-0E8PUl7sNr1BhG6Nhs2Afa9-Bf6OnYgq88_WcF0fHoHH5WfblQprULQ-1RQyADSDS0Ue8W2oCmsEZfoQI9trDzpss_SRGvuNtdxRyf65i7pncs/s640/nuama.jpg" width="512" /></a></div>
<br />
Koska olin pitkään tauolla ja blogi pitkään hiljaisuudessa - on osa
lukijoista hävinneet maisemista ja tilastollinen kävijämäärä on vain
varjo entisestä. Kuitenkin olen halunnut kirjoittaa edelleen, koska se auttaa
minua käsittelemään asioita, jotka muutoin lakaistessani maton alle
alkaisin ehkä oirehtia muulla tavalla. Tämän ollessa hyvä väylä
säilyttää omat mielenterveyden rippeet tai pitää kiinni elämäntapamuutoksista, haluaisin kovasti pitää kiinni
tästä työvälineestä elämässäni. Ollessani hyvin paljaana täällä,
on minulla myös vaarana haavoittua. Tiedostan hyvin sen, että iso osa
kävijöistä ovat vain uteliaisuudesta lukemassa minun elämästäni - eivät
siksi että he välittäisivät minusta tai haluaisivat samaistua kipuihini,
tunteisiini tai arkeeni. En halua olla kenenkään pelkkä stalkkaamisen ja juoruilun kohde. En kuitenkaan koskaan unohda joitakin todella upeita keskusteluja, joita aikoinaan kävin lukijoitteni kanssa - joita itku silmässä liikuttuneena sain kohdata. Niitä hetkiä muistellessani saan aina syyn
jatkaa. Nyt en kuitenkaan tiedä, onko tässä enää järkeä. Onko meillä tulevaisuutta?<br />
<br />
Olen saanut paljon sisältöä elämääni muista asioista, niistä olen ammentanut itselleni suuresti elinvoimaa. Voin todella hyvin, enkä enää tyydy mihin tahansa. Olen jo lähestulkoon 33-vuotias nainen. Minusta on tullut vahvempi ja itsenäisempi näiden vuosien varrella. Myöskin kaikki kipeät kokemukset, henkiset taistelut - erityisesti ne kaltoinkohtelut ovat saaneet nahkani paksuuntumaan ja tehneet minusta osittain järkkymättömän ihmisen joka kääntää useimmat asiat vahvuuksiksi ja löytää kipeistä kokemuksista voimanlähteen ja voitontunteen. Jopa hieman välinpitämättömyyden tiettyjen asioiden suhteen. Kylmää ja kovaa ihmistä itsestäni en saa vaikka kuinka yrittäisin - ja hyvä niin.<br />
<br />
En haluaisi hyljätä blogia - lopettaa. Ajatus siitä sattuu, mutta joskus on päästettävä irti voidakseen jatkaa eteenpäin. Ihan jo itsensä vuoksi. En halua kantaa huonon omantunnon ja riittämättömyyden taakkaa enää, olkoonpa kyse mistä tahansa alueesta elämässä. Nyt en vaan tiedä, mitä tehdä. Ehkä kirjoitan vielä ja katson miltä se minusta tuntuu. Ehkä alan pikkuhiljaa hivuttautumaan taka-alalle ja jätän hidastetusti hyvästejä. Oloni on tätä postausta lopettaessani helpottunut, virkistynyt ja vapautunut. Sain sanottuani sen mitä halusin. <br />
<br />
<br />
<br />
<3 Henna <br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-33492749205028705482018-03-27T18:04:00.000-07:002018-03-27T21:12:46.428-07:00Opettele sanomaan EIKuulumisia laihari-rintamalta!<br />
<br />
Täällä on viime viikot sahailtu painon kanssa edestakaisin, mutta kuitenkin alaspäin on menty sitten viime dieetti-postauksen josta on kylläkin jo vierähtänyt tovi! Tiukkaan buukattu kalenteri on pitänyt kiireisenä ja välillä ihmettelen, miten paljon ihmisen on kerettävä tehdä päivien - viikon aikana. Enkä puhu nyt mistään liikunnasta, sillä sitä harrastaisin mielihyvin vaikka joka päivä !<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwd9C2Ws4mRMHe7B1BbUHcyUpO2HlPuO8RUerBpWWEnwqxDQcTasJtkQ7U_UrZdu2zSJg978wESMaBCI1WZmodUazfndNOpvzA_SO4NnEYqhVaAMUTtejmi92lXvoCTVCuBHI2AeX2iSg/s1600/kuopiojjo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwd9C2Ws4mRMHe7B1BbUHcyUpO2HlPuO8RUerBpWWEnwqxDQcTasJtkQ7U_UrZdu2zSJg978wESMaBCI1WZmodUazfndNOpvzA_SO4NnEYqhVaAMUTtejmi92lXvoCTVCuBHI2AeX2iSg/s640/kuopiojjo.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
On ollut palaveria keittiöfirmojen kanssa, hammaslääkärissä ravaamista ja antibioottikuurin syömistä, valinnanvaikeuksia olohuoneen tapettien parissa, lapsen asioiden järjestämistä ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. Lisäksi perus huolenpitohommat kotona ja elukoitten parissa. Tasapainoilua omien ja toisten menojen välillä. Ajoittain tuntuu pahalta, kun en mitenkään pysty repeämään jokapaikkaan. Ja huomaan kokevani suurta riittämättömyyttä siitä, varsinkin silloin kun koen saavani jopa hieman syyllistämistä aiheesta. Olen kuitenkin oppinut antamaan itselleni synninpäästön ja pistämään asioita tärkeysjärjestykseen - johon kuulun yhtenä osana myös minä ja terveyteni. Ne sitten kyllä ymmärtää, jotka niin haluavat tehdä.<br />
<br />
Siitä lähtien, kun päätin pitää huolen itsestäni - olen ollut huomattavasti onnellisempi, uutterampi ja huolettomampi. On paljon asioita, joita minun ilmeisesti vanhan tapani mukaisesti pitäisi stressata ja murehtia etukäteen - mutta tällä hetkellä en vain osaa tehdä niin. Se on aika mahtava fiilis ! Koska olen kalenterin orja, olen myös ottanut oikeudekseni suunnitella sinne myös hetkiä liikunnalle. Olen pyrkinyt jättämään viikoille päiviä, jolloin minulla ei ole mitään pakollista tai sovittua menoa. Se on ollut äärettömän vaikeaa, mutta alan oppia ensikirpaisujen jälkeen. On tuntunut hirveen hyvältä sanoa välillä myös EI. Pidän tuolloin itseäni hetkittäin aavistuksen itsekkäänä mulkkuna, mutta se tuntuu kuitenkin loppupeleissä todella vapauttavalta. Ettei tarvitse aina olla saatavilla. Kukaan ei pidä sinun puoliasi, jos et sinä itse tee niin. Ole itsesi paras ystävä ja näe mikä on just sulle parhaaksi. Tottakai pitää muitakin ajatella terveellä tavalla, mutta itse olen ainakin päättänyt lopettaa liiat uhraukset toisten vuoksi - varsinkin kun siitä ei useimmiten kirkkaampaa kruunua kutreilleen saa, tai irtoa pyhimyksen titteliä. Perheen vuoksi kuitenkin olen valmis antamaan paljon. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyFR9368GSzwe8DGDRYASBw21K6E9TDz0NHazFUMt19VPmkkAAWxhu1i-lPN__R3mMNa0ZO6_YVatIbZ-cxRjDPXUPDD5Pj23OZvPwYvELCbQt_-ajMLNoI_-ckH5OW7qOQ4Xx7rFAqKM/s1600/hiihto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyFR9368GSzwe8DGDRYASBw21K6E9TDz0NHazFUMt19VPmkkAAWxhu1i-lPN__R3mMNa0ZO6_YVatIbZ-cxRjDPXUPDD5Pj23OZvPwYvELCbQt_-ajMLNoI_-ckH5OW7qOQ4Xx7rFAqKM/s640/hiihto.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Paino huitelee tällä hetkellä 76,5 kg paikkeilla eli pudotusta yhteensä reilu 6 kiloa. Se oli jo hieman enemmänkin, mutta menkat tekevät taas tuloaan ja tunnen jo kuinka nautittu vesi kerääntyy kroppaan eikä kusi juokse samalla tavalla kuin ennen ? Ootteko muut hormoonihirviöt huomanneet samaa, vai oonko ihan yksinäinen menkkamonsteri tämän asian kanssa ? <br />
<br />
Luotan tyynen rauhallisesti vanhoihin merkkeihin ja puolukkapäivien mentyä alkaa taas lorista ja huolella! Haluaisin vielä kesäksi useamman kilon alas ja onneksi reilussa 2 kuukaudessa kerkiää vaikka kuinka jos haluaa ! Eikä homma kesään lopu, tämä on loppelämän projekti josta haluaisin pitää kovasti kiinni. Toivon hartaasti ettei elämä viskaa eteeni mitään sellaista, mikä kaataisi ja lannistaisi minut. Vaikka olen syönyt suht hyvin viime kuukaudet, on kuitenkin ruokailussa monessakin kohtaa parantamisen varaa. Vanhat tottumukset seuraa kuin varjo kulkijaa ja sieltä voisi hyvin tiukentaa otetta. Ja oikeasti, kieltäytyä pöydän antimista tai vaihtoehtona toki tiukan paikan tullen eristäytyä kokonaan ulkomaailmasta. Ei ole pakko ottaa sitä suklaata kahvin kanssa kotosalla tai kakkupalaa ystävänä luona. Ei tartte pelätä tai ylipäätään välittää siitä että ihmiset loukkaantuu - koska loppupeleissä vain oikea ystävä tukee, ymmärtää ja tsemppaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz1k4IBdV0EC3Tl_Klvy4JxSM81X4ejwxM-PelobFt2bLTV1cc_fv_-YWCmHA6N1sUZ0YwwBvst7LoK7tcVHqhLDqRQRphCPLwJGJGQCsdU-JisMNWX4pDlg9CFdU831zPUIdhBJ1c45c/s1600/aamupala.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz1k4IBdV0EC3Tl_Klvy4JxSM81X4ejwxM-PelobFt2bLTV1cc_fv_-YWCmHA6N1sUZ0YwwBvst7LoK7tcVHqhLDqRQRphCPLwJGJGQCsdU-JisMNWX4pDlg9CFdU831zPUIdhBJ1c45c/s640/aamupala.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Kevään lähestyminen antaa ihan uutta puhtia tehdä asioita ja saada hommat luistamaan. Remontti etenee pienin askelin kotona ja innolla odotan että joskus tulisi valmista ! Meillä on kuitenkin edessämme useamman vuoden projekti, mutta pääasia että homma edistyy aikanaan. Tässä sulatellaan samalla vähän ihroja ja haaveillaan jostakin uudesta mekosta !<br />
<br />
<br />
Mitäs teille kuuluu ?<br />
<br />
<br />
<3 Henna<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-73571726355977074802018-03-15T16:15:00.002-07:002018-03-15T16:15:14.212-07:00Unelmieni MustaTämä nuorimies se jaksaa hurmata minut päivittäin. Sen komeus ja sympaattinen katse saa uskomaan tämän oman elämäntavan tulevaisuuteen ja siihen, että hyvin ollaan maltillisuudella tänne asti päästy -ja toivottavasti päästään jatkossakin. Aika näyttää, jatkuuko meidän syvä yhteys ja kulkeeko onni meidän matkassamme kuinka pitkälle.<br />
<br />
Tämä nuori ruuna on niin positiivinen ja vastaanottavainen, etten olisi enempää voinut varsaltani toivoa. Aina haluaa olla lähellä, osallistua pienempiinkin puuhiin ja on portilla vastassa odottamassa "töihin" pääsyä. Oikea tissienväli-hevonen. Oikeastaan tämä ihmisrakkaus olikin hartain toiveeni, kaikki muu onkin sitten plussaa ja extraa. <br />
<br />
Tästä pikkumiehestä tulee jotain tosi mukavaa. Ainakin sellaiset vibat minulla on ollut heti syntymästään lähtien. Sen vaan näkee sen silmistä ja olemuksesta. Nyt vain toivon meille hyvää onnea jatkoonkin, paljon rauhallista työskentelyä hyvällä, kiireettömällä fiiliksellä ja ehjänä pysymistä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnFo4V8IaFl8onjaV4pgXyFT8PAFO-4SNM0REAzU1SwhkHE8TX-y0wNGkLDw_wHrVyl1SwEqMob4IGbiCPU1q9zZ5sSZhtB2hg5jXlfMXJ9qUb6HoZ8ZCwtTn1TVywJrNNX-AU1YYZvI8/s1600/IMG_2877.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnFo4V8IaFl8onjaV4pgXyFT8PAFO-4SNM0REAzU1SwhkHE8TX-y0wNGkLDw_wHrVyl1SwEqMob4IGbiCPU1q9zZ5sSZhtB2hg5jXlfMXJ9qUb6HoZ8ZCwtTn1TVywJrNNX-AU1YYZvI8/s640/IMG_2877.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXvwxizx_YTzNfjTmnDEU95p8VyafNwaO977lwCNjos7DoJd6rE18kut6h7_b1deiLFjH-quUgSEZ_LBFxv7PLaD9QzMFbNUC3ZnwuGXsjIFL1tBeGqEtWJHbNgzL_q2HR7fIWw_ikLH0/s1600/IMG_2901.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXvwxizx_YTzNfjTmnDEU95p8VyafNwaO977lwCNjos7DoJd6rE18kut6h7_b1deiLFjH-quUgSEZ_LBFxv7PLaD9QzMFbNUC3ZnwuGXsjIFL1tBeGqEtWJHbNgzL_q2HR7fIWw_ikLH0/s640/IMG_2901.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjl5_FRL7p0T9h5cJklbYFdCf4YE1xbDjIxhglf37Z9KnHDLxDuaLFgs80Io6KZZw5wepSm5jzdGaAZYiqnESI6uOqyjYOCw5hTvdGOL1yCBH8imoy3l50L0Vw5KFStIxGA0LEr_CqEgI/s1600/IMG_2911.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjl5_FRL7p0T9h5cJklbYFdCf4YE1xbDjIxhglf37Z9KnHDLxDuaLFgs80Io6KZZw5wepSm5jzdGaAZYiqnESI6uOqyjYOCw5hTvdGOL1yCBH8imoy3l50L0Vw5KFStIxGA0LEr_CqEgI/s640/IMG_2911.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPaD3mS3TjrI9IMIITPHL8-qaM5TjPLSmQcEGQD7F2HqyfJw3spTvcCMEGNrvjJCZXItfOPrpODXkK2LChqJ23FufcAgADR5QB5vJCQT6-XmX8CoIGVbJOgPpEmCSoS_0BgOuGR2tuRC4/s1600/IMG_2925.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPaD3mS3TjrI9IMIITPHL8-qaM5TjPLSmQcEGQD7F2HqyfJw3spTvcCMEGNrvjJCZXItfOPrpODXkK2LChqJ23FufcAgADR5QB5vJCQT6-XmX8CoIGVbJOgPpEmCSoS_0BgOuGR2tuRC4/s640/IMG_2925.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0eZfMaafgBUHurxDN7G1JBzSmMzh8pzF710gp0AwMWJpBuL8bGcvtX5LtYACJaylaTc9-tZB0kK5GAx6bfIbmO5ehRyijshWecTZi3dsu1_ee7NMjhzNzMT6rB-6VgBEHMKXbuO1S_XQ/s1600/IMG_2931.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0eZfMaafgBUHurxDN7G1JBzSmMzh8pzF710gp0AwMWJpBuL8bGcvtX5LtYACJaylaTc9-tZB0kK5GAx6bfIbmO5ehRyijshWecTZi3dsu1_ee7NMjhzNzMT6rB-6VgBEHMKXbuO1S_XQ/s640/IMG_2931.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7H7WyFswxHxaqAAsGM8Ux027T4TZecQFyN-wXLKR_ClmpaPbr4wSsaEWOTAPihoI0JUTVn4p5q4hdO0awl5SZLSR8DyNtovBiOcZt-35MKdgJcYQsiKP0JMznL0JPe44ETRr8vt_0XoU/s1600/IMG_2980.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7H7WyFswxHxaqAAsGM8Ux027T4TZecQFyN-wXLKR_ClmpaPbr4wSsaEWOTAPihoI0JUTVn4p5q4hdO0awl5SZLSR8DyNtovBiOcZt-35MKdgJcYQsiKP0JMznL0JPe44ETRr8vt_0XoU/s640/IMG_2980.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGJqUPDGkac5K9i3tq8pErHc6CTgmiglzG3mNzwYTUkfj1m3xChjysdBxeXIXP0pK4936OQ1Y6I8HlbHXqjTarUtX8a-Cn4hBCW7oYjxjCIP329tMXgMUlw6QSR796oBQ9kcSZJqmYbf4/s1600/IMG_2946.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGJqUPDGkac5K9i3tq8pErHc6CTgmiglzG3mNzwYTUkfj1m3xChjysdBxeXIXP0pK4936OQ1Y6I8HlbHXqjTarUtX8a-Cn4hBCW7oYjxjCIP329tMXgMUlw6QSR796oBQ9kcSZJqmYbf4/s640/IMG_2946.JPG" width="426" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpgh1rvIq8KHJXObYbzUv-w917oJoktJViiSBmRs54gvfl0Z9e1H9Cpe0Ki6COUfbKJ3UFlEVWEzMXuttnrEKtDCW-zpN94hZZRhffyl8ZBZW8kAshmnpfoU7yujQN0j6j9RmV23sm9Ak/s1600/IMG_2984.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpgh1rvIq8KHJXObYbzUv-w917oJoktJViiSBmRs54gvfl0Z9e1H9Cpe0Ki6COUfbKJ3UFlEVWEzMXuttnrEKtDCW-zpN94hZZRhffyl8ZBZW8kAshmnpfoU7yujQN0j6j9RmV23sm9Ak/s640/IMG_2984.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirF9BKMlm7iIj0KPT9aFyZ9jBlDG5HFuBIfNjrQKwzAfQjweCnHBcpJ5vdd234IG-JHcq8xhpJU5FXbMCLSnsZThhdtFo6nhrw4Q39nidtakRkNOaXzIDLlJxBlnRe0KyMXUlEZG0TD5I/s1600/IMG_3006.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirF9BKMlm7iIj0KPT9aFyZ9jBlDG5HFuBIfNjrQKwzAfQjweCnHBcpJ5vdd234IG-JHcq8xhpJU5FXbMCLSnsZThhdtFo6nhrw4Q39nidtakRkNOaXzIDLlJxBlnRe0KyMXUlEZG0TD5I/s640/IMG_3006.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Tämä mustapekka kasvaa kovasti vielä, joten maltilla ollaan totuteltu
satulaan ja muihin varusteisiin - harjoiteltu selkäännousua. Kun
kunnollisen ratsutuksen aika on - ei tarvitse aloittaa ihan alkeista.
Tämä ei kyllä tunnu korvaansa lotkauttavan satulassa roikkuvasta, hieman kömpelöstä
emännästään. Kunhan pohjia on tehty niin pitkälle kun aika, rohkeus ja ennen kaikkea taidot riittää - lähdetään mahdollisesti isolle
kirkolle oikean ratsastajan oppiin. <br />
<br />
Tämän ruunan katsessa on jotain niin tuttua ja turvallista. Sen "hieman
paksuhko" olemuskin tuo kotoisuuden tunnetta. Ehkä saan palan Kuskoa
tuonpuoleisesta tuliaisina tämän paksussa turkissa ja lupsakassa turvassa. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG3TvictGGC-kb-VDBtq89AJQBEQJmNM6Q32sq3DkPpH3TekYBOx3u5OvsYfkkJRM62vbJ_6KVCYqqulp6lwJXJjLJ-dz7cRofPQxG89_L9DNfIvPFZxnzFv9SYDMsvgS9pid3bidCQxY/s1600/IMG_3029.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG3TvictGGC-kb-VDBtq89AJQBEQJmNM6Q32sq3DkPpH3TekYBOx3u5OvsYfkkJRM62vbJ_6KVCYqqulp6lwJXJjLJ-dz7cRofPQxG89_L9DNfIvPFZxnzFv9SYDMsvgS9pid3bidCQxY/s640/IMG_3029.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCwV1TuM3vPWHaKZPbJxEtwMtrShATJZcc0Cf6g15qqf_OcSVAkB9xTJwZr1u2CDi8phMrNnLTTNr7XddcjXJDcpUGHK2GNwiyf-6I4q1jnQLl96ZXj-0mEKO6wEO0rrxG6x6yVfJMMOE/s1600/IMG_3035.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCwV1TuM3vPWHaKZPbJxEtwMtrShATJZcc0Cf6g15qqf_OcSVAkB9xTJwZr1u2CDi8phMrNnLTTNr7XddcjXJDcpUGHK2GNwiyf-6I4q1jnQLl96ZXj-0mEKO6wEO0rrxG6x6yVfJMMOE/s640/IMG_3035.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW-8lVNRkyQCP3PmSqD4n81uxLB9cGvir_YVjfmfiq88b6oA1Yf2GqLpVAUPav5bj-Qv8vTvvfio2V_GcEiJStiNouemF2qYZi_sl8j7GogUIuSAavghTPhjyIJIA4Zo2fz0jTpdTJc2o/s1600/IMG_3015.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW-8lVNRkyQCP3PmSqD4n81uxLB9cGvir_YVjfmfiq88b6oA1Yf2GqLpVAUPav5bj-Qv8vTvvfio2V_GcEiJStiNouemF2qYZi_sl8j7GogUIuSAavghTPhjyIJIA4Zo2fz0jTpdTJc2o/s640/IMG_3015.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Olen minä onnekas nainen. Minut on ympäröity komeilla ja hienoilla miehillä, myös siis Kimmolla ja Onnilla. Isääni ja pikkuveljeäni unohtamatta.<br />
<br />
<3 Henna Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-18050340474517451322018-03-01T15:11:00.002-08:002018-03-01T15:11:56.256-08:00Mikä tekee sinut onnelliseksi ? Olen viime aikoina ollut tosi onnellinen. Tajusin sen tuossa taannoin ja olin ihan yllättynyt. En muista milloin olisin viimeksi itkenyt ihan täysin rehellisestä surusta, stressistä tai uupumuksesta, sitä kun tuli jossain vaiheessa tehtyä ihan jatkuvasti. Lahjakkaana märisijänä olen muistanut kuitenkin itkeä tihrustella, mutta lähinnä herkistyen positiivisessa mielessä ja ikävöiden menneitä aikoja muistoineen.<br />
<br />
Onnellinen. Vapautunut. Siksi varmaan, että on saanut levätä hiljaisuudessa. Niin kuin olen aiemminkin siitä täällä kirjoittanut - tarvitsen yksinoloa nykyään enemmän kuin koskaan. Jopa ollut itsekin hieman yllättynyt siitä, kuinka toisten ihmisten seura ei välttämättä jaksa aina kiinnostaa minua samalla tavalla kuin ennen vaan mielummin valitsen metsälenkin koirien kanssa. Olen mennyt iltaisin ajoissa nukkumaan, koska tunnen tarvitsevani lepoa paljon enemmän kuin sosiaalista kanssakäymistä.<br />
<br />
<br />
En yhtään halua vähätellä ihmssuhteitani ja pelkäänkin, että minun valinnat ymmärretään välillä väärin. Otetaan ne henkilökohtaisesti. Mutta minä tarvitsen omaa tilaa ja itseäni kaikista eniten. Huomaan jaksavani paljon paremmin kun saan paeta todellisuutta jonnekin ihan kaikessa rauhassa. Ehkä minä tarvitsen matkan itseeni jotta pystyn olemaan taas läsnä läheisilleni. Onnea on rakkaus itseään kohtaan. Se, että tietää mitä haluaa, tarvitsee ja ansaitsee. <br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCl1KW2ypS3gcDPvLJtiLN70RKeKLF6HER9ztHwCI2v-DtYSt9IPFsj8-3tERzwtN7uE0vx5ULaHSqqD2yat5NqhJzfBI3VCAvfPUeQAZjy8xCO-zCLVGO2Ku81C2XNY4QK2wLdzj-ZgA/s1600/IMG_2853.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCl1KW2ypS3gcDPvLJtiLN70RKeKLF6HER9ztHwCI2v-DtYSt9IPFsj8-3tERzwtN7uE0vx5ULaHSqqD2yat5NqhJzfBI3VCAvfPUeQAZjy8xCO-zCLVGO2Ku81C2XNY4QK2wLdzj-ZgA/s640/IMG_2853.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqHVAx2CLT2zEhwPt0jjCSCYHTJWbwnCuYpTGf2LMxiAuZwF0SGtbhWgNhn_8kogeP2ME7E65JPf_n7p3QZcjnIx_bL0ODJWYgi_lauSvec5dTaa3oqvuQwB6U6xPE9xPujPe3rWhMRJs/s1600/IMG_2694.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqHVAx2CLT2zEhwPt0jjCSCYHTJWbwnCuYpTGf2LMxiAuZwF0SGtbhWgNhn_8kogeP2ME7E65JPf_n7p3QZcjnIx_bL0ODJWYgi_lauSvec5dTaa3oqvuQwB6U6xPE9xPujPe3rWhMRJs/s640/IMG_2694.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU73D59zQUpcm_9AY-Y4m9O22sf-wxaSoZc1eBYoFytClqMF9VPPHeRtCkcmevwUlDgnUeqgToPCPOg5JQhjlBHrO0tCWKnYg4eYuJILGeHURiFNd_ev534qPP5dB7rhImoueDIz15NkI/s1600/IMG_2799.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU73D59zQUpcm_9AY-Y4m9O22sf-wxaSoZc1eBYoFytClqMF9VPPHeRtCkcmevwUlDgnUeqgToPCPOg5JQhjlBHrO0tCWKnYg4eYuJILGeHURiFNd_ev534qPP5dB7rhImoueDIz15NkI/s640/IMG_2799.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Toisaalta olen taas huomannut kuinka paljon enemmän kaipaan Kimmon seuraa nykyään. Oma puoliso on turvallinen ja elämänkumppanuuden lisäksi hän on ollut myös uskollisin ystäväni jo viimeiset 16 vuotta. Huomaan, miten rakkaus on kasvanut tuota miestä kohtaan erityisesti viime vuosina ja olen tullut enemmän riippuvaiseksi toisen seurasta. Me ollaan todella erilaisia ja on monen monta asiaa joissa emme voi ymmärtää toistemme näkökantoja mutta silti rakastetaan, kunnioitetaan toisiamme ja viihdytään toistemme seurassa. Tässä vaiheessa elämää yhteinen aika on harvinaista herkkua, mutta pienimmätkin hetket on sitäkin kalliimpia. Tästä asiasta olen myös todella onnellinen - että on hyvä parisuhde ja pitkälle kestänyt rakkaus tosta kohtaan. Ja yhteinen lapsi, joka on aivan mahtava persoona ja tuo suuresti iloa sekä valoa elämään.<br />
<br />
Luonto ja eläimet tekevät minut niin onnelliseksi. Eläimet eivät bluffaa tunteissaan ja ne elävät hetkessä. Ne ovat armollisia ja lojaaleja. Niille voi avautua ilman pelkoa siitä, että sinun murheet jaetaan eteenpäin toisessa kahvipöydässä. Tai ettet saa myötätuntoa silloin kun juuri sitä kipeästi tarvitset. Eläimet ovat vilpittömiä ja puhtaita, niiden kauneus ja kiintymys on aitoa. Luonto on edessämme ja on meidän vastuullamme mitä se meille voi tarjota. Meidän vaan pitää avata silmänne ja sydämemme sille. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtEgu3QCz17he98dYvB2RB8IoeJVM2Reyik8J5GvN3U7IwkxLWNYO9nsSd47cXRZmLN6xSI-rCgV6bcT-SIq9aqrjmBgNI2AJT_kl_LJLGUk6GZp9LehhRnMQ9xQNZJI4dry2qZZFeUpM/s1600/IMG_2818.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtEgu3QCz17he98dYvB2RB8IoeJVM2Reyik8J5GvN3U7IwkxLWNYO9nsSd47cXRZmLN6xSI-rCgV6bcT-SIq9aqrjmBgNI2AJT_kl_LJLGUk6GZp9LehhRnMQ9xQNZJI4dry2qZZFeUpM/s640/IMG_2818.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrLBH9jbvpxpHX8FoegGKQM46NUnPFWDxHrglMay-NMWIP-UyiJaij4JK2O5TUQgl986wUuv5_qljY4i1tSu-K5KC1v-Gf8krigyZbZkK5PmEqWyfwtIakAy0xSKsOSuseEaW1wFnJxr0/s1600/IMG_2813.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrLBH9jbvpxpHX8FoegGKQM46NUnPFWDxHrglMay-NMWIP-UyiJaij4JK2O5TUQgl986wUuv5_qljY4i1tSu-K5KC1v-Gf8krigyZbZkK5PmEqWyfwtIakAy0xSKsOSuseEaW1wFnJxr0/s640/IMG_2813.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Minut tekee onnellisesti toiveikkuus tulevaisuudesta. Tietoisuus siitä, että asiat järjestyy kyllä aikanaan. Että vähempikin murehtiminen riittää. Ja hyvin on tähänkin asti pärjätty. Toivo siitä, että kaikki olisi joskus kunnossa ja kohdallaan - niin kotona kuin pään sisällä. Kyllä tässä ollaan valoa kohti menossa muutenkin kuin kevään muodossa. Minusta on hullua, että pystyn olemaan kaiken keskeneräisyyden ja kaaoksen keskellä onnellinen ja levollinen. Kiitollinen, että on oma koti jota rakentaa. Onnellisuutta tuo työ, josta nauttii ja missä tuntee olevansa oikeassa paikassa. Että voi luoda toisille turvallisuuden tunnetta, tehdä hyvän mielen ja kohottaa itsetuntoa. Samalla kuunnella ja kulkea vierellä. <br />
<br />
Olen todella tyytyväinen tähän tunnetilaan, mikä on vallinnut viime aikoina ja toivon että tämä jatkuisi vielä edes hetkisen. Vaikka tietysti erilaisia päiviä ja vastoinkäymisiä on tullut koko ajan ja taatusti niitä riittää edessäpäin. Toivon, että jotain on tähän ikään opittu ja osataan ottaa ne huonommatkin hetket oikealla tavalla vastaan. Sekin kun on osa onnellisuutta - tietoisuus, että jokainen päivä on erilainen ja niistä selvitään oikealla asenteella. Ja että muistaa olla kiitollinen että niitä päiviä on, joita kohdata. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys. <br />
<br />
<br />
<b>Mikä tekee sinut onnelliseksi ? </b><br />
<br />
<br />
<3 Henna <b> </b><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-68841816581955479862018-02-19T15:19:00.001-08:002018-02-19T15:19:32.236-08:00Ödeemasta aallokkoon! Morjensta päivää! Kolme viikkoa vierähti kuin varkain ja päivät täyttyivät kaikesta muusta kuin blogin päivittämisestä. Nyt on kuitenkin taas läskileiri-kuulumisten vuoro!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimhdMpxy4Tt9lnPsuhgFmr3vzTIBlAx166sjtxqNSLGlidGmuBniUAvtNKWL6ls0jZBLC_AsWfbTkBG5CGZamm3ChOMWj0PRJu-9MnPC-P-I7WUOYdVGXTMUeuBo2UGe5lizVhHGz29Es/s1600/paino.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimhdMpxy4Tt9lnPsuhgFmr3vzTIBlAx166sjtxqNSLGlidGmuBniUAvtNKWL6ls0jZBLC_AsWfbTkBG5CGZamm3ChOMWj0PRJu-9MnPC-P-I7WUOYdVGXTMUeuBo2UGe5lizVhHGz29Es/s400/paino.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
Kohta on nimittäin mittarissa -5kiloa ! Olo on huomattavasti kevyempi ja skarpimpi ! Unirytmien vaihdellessa hyvin rajustikin, myös vaaka antaa mitä mielenkiintoisimpia lukemia viikon, jopa päivänkin sisällä. Olen kovasti yrittänyt pidättäytyä vaa'alla ramppaamisesta, mutta sortuessani moiseen toimintaan olen huomattut sen kuitenkin enemmän motivoivan minua. Välillä kuitenkin kieltämättä tuntuu äärimmäisen turhauttavalta kun kroppa kerää sisäänsä järkyttävät määrät nestettä liikunnasta ja veden nauttimisesta huolimatta. Mieli meinaa vaipua epätoivoon, mutta muutaman päivän päästä alkaa kusisuonet taas virrata kuin imatran koski ja turvotuksetkin sitä myöten laskea. Kuinka omituinen onkaan ihmisen aineenvaihdunta - erityisesti tällaisen yötyötä tekevän naarapuolisen, tarkennuksena vieläpä erittäin sekamelskaisen hormoomitoiminnan omaavan yksilön.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPNMFn0aI6gB7l4HnvRJqEploCxJIf1ggz6anWF7KRHocUhqi4hI0kJWJ1x17toinqilBhAHXStxYGJKWooy9q9KTaDX3O60bsToypD0XjEOks73bScIgCn8NOd6FOe9YA05NPqdzyF44/s1600/marshalss.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPNMFn0aI6gB7l4HnvRJqEploCxJIf1ggz6anWF7KRHocUhqi4hI0kJWJ1x17toinqilBhAHXStxYGJKWooy9q9KTaDX3O60bsToypD0XjEOks73bScIgCn8NOd6FOe9YA05NPqdzyF44/s640/marshalss.jpg" width="512" /></a></div>
<br />
<br />
Viikko 5 meni yövuoroja tehdessä ja nestelastia kerätessä. Kuitenkin onnistuin pitämään painon suht samoissa lukemissa, jopa laskemaan sen 200g. Kroppa kuitenkin ilmoitteli tulevista puolukkapäivistä ja olo oli kyllä vahvasti sen mukainen. Viikko 6 alkoi potkupallon nielleenä, persaus vuotaen ja hirmuisia mielitekoja vastaan taistellen !<br />
<br />
Kun menkat oli selätetty ja eletty taas hetki suhteellisen tasaista ja seesteistä elämää - värähti myös viisari puntarissa kivasti alaspäin. Viikolla 6 paino otti syöksylaskua 1,3kg. Jes! Viikko 7 on mennytkin tässä taas työelämässä kyntäen ja vaaka päättikin edellisen romahduksen jälkeen lomailla viikon. Nyt sitten taas jäädään viettämään vapaita ja toivon mukaan taas tekemään tuloksia lisää! Liikuntaa olen harrastanut 4-6 kertaa viikkoon, pääosin lenkkeilyä koirien kanssa mutta luonnollisesti myös ratsastusta ja kertaalleen hiihtoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0TIZnynhNfnRtd3c2kgddn93df2kGSWwbbh17Iq5xTnTslkJCdZ6R8P-cqzSOIDlN3sHIHOkcDSoSpPBJK8lYvrzCe64Ivtql8PkiV_R4Ml4rAY9amoTsIobcdZMxMp8zZrEKlVpVEE4/s1600/lenkkikaverit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0TIZnynhNfnRtd3c2kgddn93df2kGSWwbbh17Iq5xTnTslkJCdZ6R8P-cqzSOIDlN3sHIHOkcDSoSpPBJK8lYvrzCe64Ivtql8PkiV_R4Ml4rAY9amoTsIobcdZMxMp8zZrEKlVpVEE4/s640/lenkkikaverit.jpg" width="480" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh57cVoZDWbPXC_xalwmeaqiNz5w-tGZDfBlM9RcjLhKZt3y6qk3ccyg2hogODSF3TrBjPA2Jx8hQN6oQ1yOlWzAcgfNUSnSRQsaF0DvGgmwvz7J29vWhdT0XILcIsrHDHIzeH8ISv6FaQ/s1600/syke.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh57cVoZDWbPXC_xalwmeaqiNz5w-tGZDfBlM9RcjLhKZt3y6qk3ccyg2hogODSF3TrBjPA2Jx8hQN6oQ1yOlWzAcgfNUSnSRQsaF0DvGgmwvz7J29vWhdT0XILcIsrHDHIzeH8ISv6FaQ/s400/syke.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEin-eHgIS2f89CGHKufscLjKA8QvfS-yMTCb61ZjKQriIqWghrnhZXYJFMVQ46OrEchTTGb21EHSFL-qYmUcvMHrhetJocfGAgWOc_Kl37lI2TlErj5gU-IN2QDeTfeXfiBn1VwCfpZqd8/s1600/omanom.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEin-eHgIS2f89CGHKufscLjKA8QvfS-yMTCb61ZjKQriIqWghrnhZXYJFMVQ46OrEchTTGb21EHSFL-qYmUcvMHrhetJocfGAgWOc_Kl37lI2TlErj5gU-IN2QDeTfeXfiBn1VwCfpZqd8/s640/omanom.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhycWE7aVS5MONXMxo6qJp4E0k0qfKuKOZhjHSImPimfEdGE8Zr8sclgyopy1LELNKr2vUxx4czKXvRZIccAaMwVIujPAo4ogHWKhSkSIPj2WnpeGTUTWyO22fswcxGLxQXDZB5XVcJjZI/s1600/ruokoo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhycWE7aVS5MONXMxo6qJp4E0k0qfKuKOZhjHSImPimfEdGE8Zr8sclgyopy1LELNKr2vUxx4czKXvRZIccAaMwVIujPAo4ogHWKhSkSIPj2WnpeGTUTWyO22fswcxGLxQXDZB5XVcJjZI/s640/ruokoo.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Näillä mennään taas vähän aikaa ! Toivottavasti kerkeisin jossain välissä kirjoittelemaan vähän muistakin aiheista kuin minusta ja minun maggaroista. :D<br />
<br />
Mites, onko linjoilla muita hormoonihirviöitä jotka yrittää sulatella laardikerroksia ennen kesää ? <br />
<br />
<br />
<3 Henna <br />
<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-9312932833251645732018-01-30T18:37:00.000-08:002018-01-30T18:37:56.801-08:00Pikapostaus!Noniin! Vihdoin kerkiän hetkiseksi istahtamaan ja päivittämään pikaisesti viime viikon tulokset ! Minulla on parikin postausta jo aloitettuna tuolla luonnosten puolella ja halu olisi kova saada ne joskus näkemään päivänvaloa, mutta matsotaan milloin sen aika on ! Mutta kuitenkin alle maanantain paino ja edellisen viikon liikunnat:<br />
<br />
Paino 79.4kg <br />
eli - 0,5 kg viime viikolla<br />
(kokonaispudotus 3.2 kg)<br />
<br />
Viikon 4 liikunnat :<br />
<br />
Tiistai: Lenkki koirien kanssa 45min<br />
Keskiviikko: Lenkki 1 h 10min<br />
Perjantai: Lenkki 45min<br />
Sunnuntai: Lenkit 50min + 30min<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju6Di1qk3E54SlauJfcFc-NxV8cfxlFBjhrTI4jjrC5SW4CzxntxXH99WrijJDlozGjmthlSYAeEYV_r07h-r_SrKvwA1vSQRADSeJNpwvAlnLlo3rT1_paHxZe6-jMVB4aT7op-Phd6M/s1600/IMG_20170729_204744.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju6Di1qk3E54SlauJfcFc-NxV8cfxlFBjhrTI4jjrC5SW4CzxntxXH99WrijJDlozGjmthlSYAeEYV_r07h-r_SrKvwA1vSQRADSeJNpwvAlnLlo3rT1_paHxZe6-jMVB4aT7op-Phd6M/s1600/IMG_20170729_204744.jpg" /></a></div>
<br />
Niin kuin jokainen huomaa, on allekirjoittaneen liikunnat tällä hetkellä pääosin tuota kävelyä ja toki välillä ratsastusta. Tarkoituksena on nostatella tätä rapistunutta peruskuntoa ja sen kasvaessa sekä olonkin vähän keventyessä - lisään vastusta ja vähän monipuolistan liikuntamuotoja! Kuitenkin minulla on koirat /hevoset ja ne tarvitsevat liikuntaa - joten niiden kanssa ensisijaisesti pyrin urheilemaan jotta kaikkien tarpeet otetaan huomioon . Lapsen kanssa on myös mukava ulkoilla ja vaikka vetää lasta mukanaan pulkassa saaden siitä mukavaa extravastusta jaloille. <br />
<br />
Kohta on tammikuu ohi ja tulos on -3 kiloa ja rapiat! Ei huono ja loppupeleissä aika pienillä muutoksilla. Paljon sain karsittua sokeria pois, mutta vielä pystyn parempaankin! Turvotukset on lähteneet ja nyt toivon mukaan aletaan sulattamaan sitä läskiä !<br />
<br />
<3 Henna <br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-81895245057391530202018-01-22T19:53:00.000-08:002018-01-22T19:53:00.208-08:00Hyvä fiilis, kaiken avainHetkisen päästä on taas valvottu viikko takana ja koittaa meikäläisen vapaat! Yövuorot menivät taas kuin siivillä ja edessä siintää vähän kevyempi jakso töitten suhteen, sillä tämän vapaaviikon jälkeen seuraava yöputkeni on "rikkonainen" eli kesken yöviikon minulla on muutama lomapäivä välissä antamassa mukavaa vaihtelua ja huilia kesken yövuorojen. Olenkin käyttänyt muutamia jäljellä olleita lomapäiviä juurikin näin pariin otteeseen, sillä se tuo mukavaa kevennystä ja auttaa jaksamaan!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKCgKm6I_A0RVYepoeYEOV8t75IJaDdD8bw4WjOX5kCt4l333vWjYbcYCVWpa9iPYSFGqwrUoJx0SP1x9X2oyVVtgIAik1WDnk-5iQ2Jj9eGUWeB8-Hvd3hwQ2gHHt3qxD9ZzKrUgoa0A/s1600/leipuri.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKCgKm6I_A0RVYepoeYEOV8t75IJaDdD8bw4WjOX5kCt4l333vWjYbcYCVWpa9iPYSFGqwrUoJx0SP1x9X2oyVVtgIAik1WDnk-5iQ2Jj9eGUWeB8-Hvd3hwQ2gHHt3qxD9ZzKrUgoa0A/s400/leipuri.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leipuri hiiva viime vuonna - yhtä turvonnut kuin taikinansa :D </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Minulla on ollut tosi hyvä, reipas ja rento fiilis ! Vaikka olen aina ollut suhteellisen tehokas ihminen, tuo VHH-ruokavalio toimii sinällään aivan loistavasti koska hiilaripöhö on historiaa ja olo on tosi virkeä - ellen jopa sanoisi, skarppi ! Jos ajattelee tarkemmin, oli tämä kulunut yöviikko tosi raskas yövuoroineen, ripsitöineen, hevosteluineen ynnä muine menoineen ja vaikka minua väsytti fyysisesti, oli silti fiilikseni tosi hyvä. Tomerasti vain porskuttaen eteenpäin! Minä niin toivon että tämä fiilis jatkuu, koska olen aivan ällikällä lyöty miten paljon energiaa olen saanut lisää viime viikkoina. Itse painonpudotus on tapahtunut ihan huomaamatta. Hyvä fiilis on kyllä avain kaikkeen ! <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD9zmQ26jYWftXEXvACl06Ps7-mccnJKvwkULT4c2vQw2LTkqx8GKEBhxGkOrxs2Y-7aXPzwjSISNP6rhgkWzHu2V-qV-Guy2C2eMYVds3hxobYFKztt7B8XEnRA_aacTQcm9fbwtXiFE/s1600/parasta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD9zmQ26jYWftXEXvACl06Ps7-mccnJKvwkULT4c2vQw2LTkqx8GKEBhxGkOrxs2Y-7aXPzwjSISNP6rhgkWzHu2V-qV-Guy2C2eMYVds3hxobYFKztt7B8XEnRA_aacTQcm9fbwtXiFE/s640/parasta.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Tässäpä on kuluneen viikon tulokset:<br />
<br />
Paino 79.9kg <br />
eli - 0,8 kg viime viikolla<br />
(kokonaispudotus 2,7 kg)<br />
<br />
Viikon 3 liikunnat :<br />
<br />
Maanantai : Lapsen kanssa uimassa reilu tunti<br />
Tiistai: Lenkki koirien kanssa 45min<br />
Perjantai: Lenkki koirien kanssa 45min / Ratsastus (rankka) 50min<br />Lauantai : Ratsastus (kevyt) 40min<br />
<br />
<br />
Kevyt viikko siis liikunnan suhteen takana ja eilen maanantaina meillä juhlittiin 5-vuotiasta Onnia <3 Jouduttiin tilan puutteen vuoksi pitämään ihan pienimuotoiset synttärikemut ja paikalla oli muutama Onnin paras kaveri vanhempineen. Pöytä notkui herkuista, mutta yllätyin omasta mielenkiinnottomuudesta niitä kohtaan. Maistoin hieman suolaisia tarjottavia ja pienen palan tiramisukakkua, mutta siihen se jäikin. Ihmettelin, miten oma haluttomuuteni herkkuja kohtaan tuli kuin aivan huomaamatta. Toki yövuorojen tuoma ajoittainen ruokahaluttomuus ja jopa pahoinvointi rajoittaa usein syömistäni. Mutta hyvä näin ! Selvisin kemuista ilman turhien hiilareitten ahmimista! En kuitekaan aio kieltää itseltäni satunnaista herkuttelua, kunhan se pysyy hanskassa ja jää vain satunnaisiksi kerroiksi ja suhteellisin pieniksi annoksiksi. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP8sE0ekdEL8NeRZUNSxXAcMR8JTXBRAZsr0lXD8rnVyEPDLL7xdclVBPh9bKt_2FABALL9T0HWEgTt8fm0T6CVJiQdbx0zASuG9d0vXkoewKY9dNmNpH5n506hcCudVK-pSIM402OEvI/s1600/onska.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP8sE0ekdEL8NeRZUNSxXAcMR8JTXBRAZsr0lXD8rnVyEPDLL7xdclVBPh9bKt_2FABALL9T0HWEgTt8fm0T6CVJiQdbx0zASuG9d0vXkoewKY9dNmNpH5n506hcCudVK-pSIM402OEvI/s400/onska.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rakas pieni ritari 5vuotta <3 </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDxWmkvqPJ6qAt4rKSPLnPIq8GHKOfwez_VbzeWodICcI4T-47rHaFgKIDdLjjw8VGoC7oF16CmZInq27rP_0dkALFDQZZzPX1Nfu2p-p2SKvh-hCJEiyADTGDHS-YyO8IT0s45udU2zI/s1600/paavo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDxWmkvqPJ6qAt4rKSPLnPIq8GHKOfwez_VbzeWodICcI4T-47rHaFgKIDdLjjw8VGoC7oF16CmZInq27rP_0dkALFDQZZzPX1Nfu2p-p2SKvh-hCJEiyADTGDHS-YyO8IT0s45udU2zI/s640/paavo.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aika hieno kakku oli meillä, tilaustyönä kaverilta <3 </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sori tällainen lyhyt postaus, mutta eiköhän tässä tullut kaikki perusasiat tiedotettua. Ihmisiä kiinnostaa kovasti minun projekti ja se on aina mukava huomata ! Tukea tässä tarvitaankin, tsemppausta ja rohkaisevia sanoja. Muistetaan kaikki auttaa toisiamme sanomalla niitä kauniita sanoja ja kannustamalla, niin päästään kaikki eteenpäin <3 Olkoonpa sitten matkamme syy tai määränpää mikä tahansa.<br />
<br />
<br />
<3 Henna <br />
<br />
<br />
Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-73502944311908142362018-01-16T04:38:00.000-08:002018-01-16T04:38:29.905-08:00Pienin AskelinViikkopudotus puoli kiloa! Sotkuiset aikataulut ja sekavat päivät saavat minut edelleen unohtamaan ruokailuja välistä, mutta koko ajan yritetään ja opitaan ! Pääasia kuitenkin, että paino on laskusuunnassa, olkoonpa tahti sitten mikä tahansa ! Olen aiemmin tehnyt virheen ja asettanut itselleni aivan liian kovat paineet ja aikataulut kroppani kevennyksen suhteen - ja sen tuoma stressi on vain pahentanut tilannetta. Nyt koitan pitää asenteeni toisenlaisena enkä paineista itseäni liikaa. Hyvä fiilis ja armeliaisuus itseään kohtaan on tällaisissa jutuissa eritysen isossa asemassa jotta ihminen voisi onnistua. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBdEfiAOLey2MbfDQekcbXtX0-Cda1CB8eKzf7cE88TF1kMxjYOslQoC8D_l6FSSzBe1xVCLpw42OXxja2PRWeyctexv6qXSIkUy-n7zX4b8os0P4iRrO7sPa9Xv8udzz-_tK7BiyVFgo/s1600/IMG_1817.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBdEfiAOLey2MbfDQekcbXtX0-Cda1CB8eKzf7cE88TF1kMxjYOslQoC8D_l6FSSzBe1xVCLpw42OXxja2PRWeyctexv6qXSIkUy-n7zX4b8os0P4iRrO7sPa9Xv8udzz-_tK7BiyVFgo/s640/IMG_1817.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Kuitenkin, kun tällaiseen varteen lyödään yli 80 kiloa massaa - on selvä, että siinä on ihan suhteellisen paljon ylimääräistä karistettavana ! Joten jos siltä kantilta katsoo, saisi vauhti olla hieman topakampi näin alkuun. Laiska vatsa, heittelevä unirytmi - kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta siinäpä onkin se haaste - tasapainoilla kaiken tämän välillä ja saada aineenvaihdunta pysymään elossa edes jotenkin. Elämä on valintoja täynnä!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE3upJJPgRxsLmQK31QnbNvIThj5ukDSPS_X9ewzMLgiSanXDbuhYHGgJLzwm5-2M08115RhE-pKIhI8r7DCm6l6xVeZ_mDhBl7-eVLxx64B-qZ-8e_s7DaxFQcAfBALjtwAOoUih6L_A/s1600/valintoja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE3upJJPgRxsLmQK31QnbNvIThj5ukDSPS_X9ewzMLgiSanXDbuhYHGgJLzwm5-2M08115RhE-pKIhI8r7DCm6l6xVeZ_mDhBl7-eVLxx64B-qZ-8e_s7DaxFQcAfBALjtwAOoUih6L_A/s400/valintoja.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elämä on valintoja täynnä! </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Pääasia kuitenkin että oloni on selkeesti vähemmän turvonnut ja mielialakin paljon parempi! Liikunnan lisääminen on tehnyt tosi hyvää ja se heijastuu kaikkeen tekemiseen mitä elämääni liittyy. Muistan syyn, miksi haluan muuttaa elämääni. Teen tämän itseäni varten siksi, että olen rakas itselleni ja ansaitsen paremman kunnon, paremman olon. Myös ystävien ja läheisten tuki on tosi tärkeää. Tosin huomaan, että tukeudun tässä kaikista mieluiten itseeni sillä olen tässä projektissa eniten itseni kanssa ! Mutta joku yhtä avoin sielunsisar kelpaisi kyllä tällä matkalla <3 <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQSmqDCDpctHhaE5xpAO1ysHFrpwmCaK7yEq5DDd7l1E7z4mCFMXwIgZfCcVIwKsxmToA2Agkv781DlEYe_zhyqddSu1ewqksyqXAMYGqii-JIBZGis1USL-EwehyphenhyphenpLswA8OjAvvhhpuE/s1600/koiruudet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQSmqDCDpctHhaE5xpAO1ysHFrpwmCaK7yEq5DDd7l1E7z4mCFMXwIgZfCcVIwKsxmToA2Agkv781DlEYe_zhyqddSu1ewqksyqXAMYGqii-JIBZGis1USL-EwehyphenhyphenpLswA8OjAvvhhpuE/s400/koiruudet.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Paino 80,7 kg<br />
eli - 0,5 kg viime viikolla<br />
(kokonaispudotus 1,9kg)<br />
<br />
Viikon 2 liikunnat :<br />
<br />
Maanantai : Lenkki koirien kanssa 45min<br />
Keskiviikko: Lenkki koirien kanssa 50min<br />
Torstai: Lenkki 1h 20min (intervalli-treeniä)<br />
Perjantai: Lenkki ystävän ja koiralauman kanssa n. 1h / Ratsastus 40min<br />
Sunnuntai: Umpihankihiihtoa 30min (koirat mukana) / Lenkki 45min.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyJ4Y3e9dy0Jp5X6IZzgn9rTNqWYyerLY3-LZ5uefs1uYY3KLm87xPt-fyvYdGvxclW8zepWcKXt3OpKVIdqoGLa7xCY2SowO1JpZXplyJatewk-SQ42SzmB3fYYRyUO9Nj17E4bCUdnE/s1600/hiihto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyJ4Y3e9dy0Jp5X6IZzgn9rTNqWYyerLY3-LZ5uefs1uYY3KLm87xPt-fyvYdGvxclW8zepWcKXt3OpKVIdqoGLa7xCY2SowO1JpZXplyJatewk-SQ42SzmB3fYYRyUO9Nj17E4bCUdnE/s640/hiihto.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Umpihanki - hyvä vastus ! </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tänä iltana alkaa taas työviikko ja olen ilomielin menossa töihin ! Yövuorossa tulee juotua paljon paremmin vettä kuin näin vapailla kotona, joten se homma tulee taas hoidettua paremmin tällä viikolla ! Lisäksi vatsa pelittää minulla öisin paljon paremmin :D Kun on tehnyt kohta 9-vuotta lähestulkoon pelkkää yövuoroa, on selvää että kroppa on tottunut olemaan aktiivinen yöaikaan ! Näillä fiiliksillä tulevaan viikkoon ! <br />
<br />
<3 Henna <br />
<br />
<br />
<br />
Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-81499078463774793152018-01-08T15:35:00.000-08:002018-01-08T15:35:19.935-08:00Sokeriholisti katkolla! Hola tyypit !<br />
<br />
Tässä on nyt veivattu vajaa viikko ryhdistäytyneenä ja suuhun pistetty hiilarimäärä on saatu menemään hyvin laskusuuntaan päin ! Olen saanut pudotettua tosi hyvin sokereita ja muita hiilarihöttöjä pois ruokalistalta ja olo on jo tosi paljon parempi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVhJtnHsfh9BOh6ZbprywysCKuFweAEsPk0xdgQf_IP4HpAVCpKoCErD1yXixldfJE4b06Cx78oTFWvpU85KcOGYzXPJpJhdbs1aRfujY5FsXKGPjxmRnRUX8qQUBx6QRJp20C_afFjI8/s1600/nuama.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVhJtnHsfh9BOh6ZbprywysCKuFweAEsPk0xdgQf_IP4HpAVCpKoCErD1yXixldfJE4b06Cx78oTFWvpU85KcOGYzXPJpJhdbs1aRfujY5FsXKGPjxmRnRUX8qQUBx6QRJp20C_afFjI8/s640/nuama.jpg" width="512" /></a></div>
<br />
<br />
Yövuoroviikko on lopuillaan ja olen hyvin selvinnyt siitä. Suurimmat mieliteot sokerin perään on juuri herättyäni iltapäivisin suuressa kohmelossa - sillä kahvin kanssa on aina pitänyt saada "jotain". Sama pätee aamuyön pikkutunteihin jolloin silmiä painaa ja kahvia tulee lipitettyä. Kilo suklaata passais esimerkiksi vallan mainiosti, mutta ihan semmonen levykin riittää enshättään :D <br />
<br />
Kuitenkin, hyvin olen mielestäni päässyt alkuun. Sokereiden ja muiden hiilareiden hiipuessa taustalle, on proteiini ja vihannekset taas päässeet jalustalle. Vedestä puhumattakaan. Sitä olen nyt onnistunut kittaamaan huolella - ja ravaamaan kusella sitä mukaa. Aiemmin useinkin on ollut päiviä ja tilanteita, jolloin en ole tietoisesti juonut vettä, koska pelkään alituisen kusihädän vaikeuttavan elämääni ja aikataulussa pysymistä. Hulluahan tuo on, mutta minulla kun ei todellakaan ole mikään seurapiiri-rakko. Nyt kuitenkin asiat on toisin ja pistän veden etusijalle. Se nimittäin on yksi avain-asia painonpudotuksessa. Elimistö pysyy puhtaana, vireänä ja aineenvaihdunta pelaa. Ihoni ja hiukseni ovat kärsineet aika paljon stressistä ja retuperällä olleista ruokatottumuksistani, joten minulla on varmasti miljoona hyvää syytä juoda vettä. Mourotampa vaikka sitten mökissäni, jotta saan kusta juuri silloin ja niin paljon kuin huvittaa. Tai tyrkkään itselleni vaipat kun lähden ihmisten ilmoille :D<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuUypWdOtOK63OTnQPrJUfckpZywDmOFP5R7SMptktKqLojIdjBw8l1xH6wAcD5m4saRo9TRS9n5xj6Vieu1cskkCAn5MFNS08kH3b55a22LJ-vVpGDK167d_JijBrgA70ZLOZfIScjaI/s1600/nam.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuUypWdOtOK63OTnQPrJUfckpZywDmOFP5R7SMptktKqLojIdjBw8l1xH6wAcD5m4saRo9TRS9n5xj6Vieu1cskkCAn5MFNS08kH3b55a22LJ-vVpGDK167d_JijBrgA70ZLOZfIScjaI/s640/nam.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Liikuntaa sain lisättyä tosi kivasti kuluneeseen viikkoon ! Vaikka rakastankin liikuntaa, en varmasti aina sitä kerkeä niin paljon harrastamaan mitä itse haluaisin, joten siksi erityisen tärkeää on noudattaa ruokavaliota - liikunta kyllä tukee painonpudotusta, kasvattaa lihasta - kiinteyttää. Pistää veren kiertämään ja boostaa elimistöä toimimaan. Muutenkin on hyvä, että lihakset ei vaan pelkästään säily laihtumisen aikana, mutta myös kasvavat edes hieman. Tämä viikko olikin tosi hyvä liikunnan suhteen! Peruskunto on päässyt kyllä laskemaan, mutta suunta on ylöspäin! Koirat ja hevoset tarvitsevat lenkkinsä, joten liikuntaa tulee sitäkin kautta hyvin harrastettua. Ratsastaa haluaisin enemmän, mutta joskus se aika tuntuu aivan mahdottomalta saada järjestettyä. Onneksi minulla on apuakäsiä tämän suhteen tallilla <3 Tytöt jos luette tätä niin iso kiitos murut <3 <br />
<br />
Viikon 1 liikunnat :<br />
<br />
Ma lenkki koirien kanssa 45min<br />
Ti lenkki koirien kanssa 50min<br />
Ke Hiihto 50min<br />
To Lenkki koirien kanssa 55min<br />
La Lenkki koirien kanssa 45min<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4IpLMZLkwP6oFtAvjIufHeWYsdxvLJ4GpTVk9NRUC8UNc1rIjFzZjxBg45azJziwqCItmI4LlmNTxTWIuJ0Oe4ZmgjQ2rbo9TLJpS5aJCcdyYjPNkBxelJFBJKkb99554lXYDq8ooROI/s1600/koiruuvet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="639" data-original-width="960" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4IpLMZLkwP6oFtAvjIufHeWYsdxvLJ4GpTVk9NRUC8UNc1rIjFzZjxBg45azJziwqCItmI4LlmNTxTWIuJ0Oe4ZmgjQ2rbo9TLJpS5aJCcdyYjPNkBxelJFBJKkb99554lXYDq8ooROI/s640/koiruuvet.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Ruokailussa panostin valmistamaan hyvänmakuista proteiinia ja monipuolista salaattia. Tein paljon uunissa kalaa ja söin sitä erilaisten kasvislisukkeiden kanssa. Myös muunmuassa munia, raejuustoa ja avokadoa meni reippaasti alas. Se tuntui tepsivän sillä turvotus on alkanut laskemaan ja paino lähtenyt laskusuuntaan :<br />
<br />
Paino 81,2 kg<br />
eli -1,4 kg viime viikolla<br />
<br />
Näillä, hieman vähemmän pöhöttyneillä fiiliksillä jatketaan eteenpäin ! Kiitos hei hirveesti teille kaikille, jotka kommentoi niin ihanasti viime postaukseen! Mahtavaa tietää ettei ole yksin, enkä varsinkaan turhia täällä itekseni jorise! Pidetään linjat kuumina !<br />
<br />
<3 HennaHennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-38457667578612480192018-01-06T18:17:00.000-08:002018-01-06T18:17:31.397-08:00Kuinkas sitten kävikään ? Voi elämä tätä turvonnutta oloa ! Miten hemmetissä näin taas pääsi käymään ?<br />
<br />
Vastaus on helppo: Sokerikoukku. Itsekuriton akka.<br />
<br />
Ehkä myös vähän <b>#stressiä #kiirettä #työnarkomaniaa ? </b><br />
<br />
Alla olevassa kuvassa olen minä heinäkuussa, veljeni häissä. Uhkea on tuo matami, jonka lauluääni kyllä kantaisi ilman tuota kaikukoppaakin. Aikamoinen sellohan minä kieltämättä oon. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1SvBp6hLuYzWGdEvBVw3InpmgnDZ6Xk08pzvUkkMHv67vVqGl6hIsyrFPsCK-aztgkI7yyoioPZ4znV42ekVFnAlsPoKofs53Lyt-QKLBwRFLnpeBEDHZI-XFPSLEO1ZzptmqNr_SZKg/s1600/matami.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="960" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1SvBp6hLuYzWGdEvBVw3InpmgnDZ6Xk08pzvUkkMHv67vVqGl6hIsyrFPsCK-aztgkI7yyoioPZ4znV42ekVFnAlsPoKofs53Lyt-QKLBwRFLnpeBEDHZI-XFPSLEO1ZzptmqNr_SZKg/s640/matami.jpg" width="640" /></a> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Ei vaiskaan. Upea nainen kiloista huolimatta. Uhkea ja seksikäs. Näin olen kuullut. Kyllä. Mutta minulla on huono olla. Turvonnut, väsynyt olotila. Vaatteet eivät taaskaan istu ja takista ratkesi jälleen vetoketju. Eikä oo muuten ainut vetskari meikäläisen rytkyissä. Ilo ylimmillään. En kyllä mene ostamaan itselleni uutta toppatakkia vaan liikun vaikka takki auki paukkupakkasilla jos on ihan pakko saada olla näin pöhöttynyt.<br />
<br />
Mun painonnousuun on aktiivisuudestani huolimatta helppo löytää syy. Kiire ja todella aikataulutetut päivät saivat minut elämään taas pelkällä kahvilla, leivällä - suklaata ja keksejä unohtamatta. Sokeria kului tonneittain. Kyllä mulle ruokakin aina tilanteen koittaessa maistui ja muistan syödä myös kasviksia. Mutta päivät olivat usein taistelua kelloataulua vastaan ja silloin ei vaan yksinkertaisesti kerkeä ajattelemaan syömistä - veden juonnista puhumattakaan. Jätin unet vähille jotta kerkeän varmasti hoitaa kaiken. Niin väärin. <br />
<br />
En pysty teille kertomaan kaikkia viime vuoden tapahtumia, koska suojelen läheisteni yksityisyyttä. Kuitenkin, jouduin kohtaamaan taas sellaisia asioita elämässäni joita en haluaisi kenenkään kohtaavan. Tilanne ajautui siihen, että päädyin itkemään hysteerisenä kriisiavussa, olemaan taas sairaslomalla kuukauden päivät. Olin todella tiukilla. Jouduin turvautumaan ammattiauttajaan päästäkseni yli vaikeista ajoista. Onneksi tein niin, sillä kuntouduin takaisin elävien kirjoihin yllättävän nopeasti vaikka alitajuisesta huolehtimisesta en varmasti enää ikinä pääse eroon. Psyykkeeni ollessa erityisen tiukilla, söin (lue:ahmin) stressiin ja keräsin parissa viikossa muutaman kilon painoa. Painonnousu alkoi siitä ja se on jatkunut koko ajan pienin askelin.<br />
<br />
En kuitekaan halua etsiä syyllisiä lihomiseeni muualta kuin peilin äärestä, en tosin syyttele itseäni enkä mollaa itseäni niin kuin ennen olisin tehnyt. Näin vaan pääsi käymään. Oli taas aika rankka vuosi. Olen tehnyt aivan liikaa töitä, joustanut - joustanut ja joustanut. Unohtanut syödä ja miten itseä rakastetaan - hoidetaan. Vaikka oloni ei tässä vartalossa ole kotoisa, en kuitenkaan vihaa tai mollaa itseäni. Se on nimittäin erittäin huono lähtökohta alkaa parantamaan kuntoaan, ruokailutottumuksiaan ja elämäntapoja yleensä. Rakkaus on se, mikä kantaa. "Minä ansaitsen parempaa"- on minun mottoni nykyään - koko elämässä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPrwadCo1uDfQPyud7ONPOS0XBPPGYGHOkb58zr8-ZjXqwXYZTQYNgaqx-Xd2DxE5lG5yeDUT2WngyRq3xqJidYW20edKEU-53PDG2REvGOUZb-8edarajzMkgLq6ICunAvmo-3OJ7n_8/s1600/omnom.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPrwadCo1uDfQPyud7ONPOS0XBPPGYGHOkb58zr8-ZjXqwXYZTQYNgaqx-Xd2DxE5lG5yeDUT2WngyRq3xqJidYW20edKEU-53PDG2REvGOUZb-8edarajzMkgLq6ICunAvmo-3OJ7n_8/s640/omnom.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
Itsetuntoni on itseasiassa parempi kuin ikinä ja se on varmasti yksi suurimmista voimavaroista, joiden avulla ihminen saa itsensä onnistumaan. Kun rakastaa itseään, haluaa tehdä oikeita valintoja. Minä ainakin rakastan itseäni niin, etten salli enää kohtelevan itseäni kaltoin vaan ansaitsen terveemmän ja kevyemmän olotilan, paremman yleiskunnon ja hyvän fiiliksen. Ja toki kivoja, nätisti istuvia vaatteita!<br />
<br />
Kalenterin orjana on helppo nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja vetää kunnon rajat töiden suhteen lopettaa tuo loputon joustaminen. Sen sijaan raivaan tilaa liikunnalle, levolle ja ihmissuhteille. Olen myöskin oppinut rakastamaan itseäni niin paljon, etten enää edes ankaran moraalini varjolla tuhlaa aikaani asioihin joihin en voi vaikuttaa.<br />
<br />
Tässä uuden alun lähtökohdat tiistaina 2.1.2018 :<br />
<br />
Paino 82.6kg<br />
Rinta 113 cm<br />
Vyötärö 104 cm<br />
Lantio 115 cm<br />
<br />
Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Kiloja on tullut roimasti takaisin mutta kun asiaan paneutuu, on kaikki pelastettavissa. Olen nyt muutaman päivän alkanyt vierottamaan itseäni sokerista ja oloni on jo nyt huomattavasti parempi. Minun ruoka-annoksia ja muita arkisia juttuja voi seurata <a href="https://www.instagram.com/celias_secrets/">Instagramissa</a> - nimellä <a href="https://www.instagram.com/celias_secrets/">celias_secrets</a> <br />
<br />
Jos teistä lukijoista on kiva lukea minun tarinoita ja seurata tätä matkantekoani, niin toivon että kommentoisitte jotakin ! Minusta on hirveen kiva kirjoittaa edelleen tätä blogia, mutta hiljaiselle yleisölle ei ole todellakaan kiva avautua ! Joten jos haluat lukea tarinoita minun elämästä nyt ja jatkossakin, ole toki itsekin aktiivinen ! Minua itseäni ei mikään motivoi niin paljon kuin lukijat, jotka jakavat ajatuksiaan kommettiboksissa tai sitten ihan vaan moikkaa lyhyesti !<br />
<br />
<b>Onko teillä sama projekti alussa ? </b><br />
<br />
<3 Henna <b> </b><br />
<br />
<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-966241547546086442018-01-03T17:55:00.001-08:002018-01-03T17:58:30.124-08:00Tervehdys vuosi 2018 ! Näin siinä taas kävi, että vanha vuosi on heitetty jorpakkoon ja uutta tervehditty napakalla
kädenpuristuksella! Jään innolla seuraamaan, mitä tänä vuonna saadaan aikaan ja mitä
on tulossa vastaan elämän nyrkkeilykehässä. Täällä ollaan nyrkit pystyssä - valmiina ja asenne kohillaan ! Valo lisääntyy päivä päivältä, kevät lähestyy ja toivottavasti pian saadaan isommat rattaat liikeelle monessakin eri asiassa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguL05qzIYYAnq23hysYUPPsCZFqL6S701Loxba5GRvvD02aeY2m4f0Rha51vyB1By76sy-MK3I-XOAZ1E9yLlegx0PO5J6KsRVOMKpPpNJ02eqYmDEq2MJg7oZxwyfXTHHirAeEzNHY-o/s1600/jes.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguL05qzIYYAnq23hysYUPPsCZFqL6S701Loxba5GRvvD02aeY2m4f0Rha51vyB1By76sy-MK3I-XOAZ1E9yLlegx0PO5J6KsRVOMKpPpNJ02eqYmDEq2MJg7oZxwyfXTHHirAeEzNHY-o/s640/jes.jpg" width="512" /></a></div>
<br />
Vaikka minulla onkin monta asiaa vielä niiiiin kesken ja ne välillä rassaavat pääkoppaa ihan huolella - olen ihme kyllä jotain oppinut vuosien saatossa. Enää en hypi seinille enkä itkeä tihrusta keittiön lattialla epätoivon vallassa. Vuodet ovat antaneet minulle tietoisuuden kyvyistäni moneen asiaan kunhan vaan maltan edetä rauhallisen määrätietoisesti päämäärää kohti. Ja asioilla on ollut tapana järjestyä kun itsekin tekee jotain niiden eteen. Vaikka maltti ei ole edelleenkään vahvuuteni tietyissä asioissa - olen oppinut olosuhteiden pakosta odottamaan. Tosin onhan tässä jo syytä oppiakin, olenhan melkein 33-vuotias akka!<br />
<br />
Koska tein koko loppukesän ja syksyn kovasti töitä sekä panin kaiken ylimääräisen rahan säästöön - alkaa kotimme alakerran remonttirahat olla kasassa. Pian päästään aloittamaan tapetointia, maalausta ja lattioiden kunnostusta. On ollut vielä toistaiseksi iso haaste päättää tapettien ym. materiaalien suhteen ja homma onkin monella saraa ihan auki vielä. Kuitenkin pian aletaan oikeasti töihin ja vain hatarat mielikuvat lopputuloksista saavat pysymään motivaation yllä. Sisustusvimma on myös kova, mutta rahatilanne sanelee paljon, mitä muutoksia voin tehdä. Koska itse remonttiin kuluu jos paljon varoja - ei isompiin muutoksiin ole mahdollisuutta kerralla vaan tässäkin on edettävät pienten askelin. Kovasti kuitekin olen innoissani tästä koska rakastan kotoilua ja sistustusta vaikka kukkaroni ei ole koskaan antanut minun toteuttaa itseäni kunnolla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE7N5KgKOalbABNQtupXQ0jcZZPe4Gq14EiJlQqEVkR8hG2zNyFFBB_AEyoRr4u5ZRdO7Np4vhZ9JgxqLvwjy-AeE4BV7YFM-jqyghiMrdcSniLS-o3BRGmYbCUrKi0H8FCBWv3QTNh3s/s1600/joulu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="960" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE7N5KgKOalbABNQtupXQ0jcZZPe4Gq14EiJlQqEVkR8hG2zNyFFBB_AEyoRr4u5ZRdO7Np4vhZ9JgxqLvwjy-AeE4BV7YFM-jqyghiMrdcSniLS-o3BRGmYbCUrKi0H8FCBWv3QTNh3s/s640/joulu.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mitä minuun itseeni tulee - olen oppinut rakastamaan itseäni entistä enemmän. En ole tiedostanut sitä sen suuremmin, mutta pienet teot sen todistavat. Myös lähimmäiseni ovat sen huomanneet ja todenneet minun viisastuneen. Se on ilmennyt minulle itsellenikin monella eri tapaa ja on opettanut minut laittamaan itseni myös osaksi elämäni tärkeysjärjestystä. Olen lopettanut päättömän joustamisen ja etsinyt sen oman navan tuijotettavaksi. Tähän liittyen saatan postata joskus syvällisemmin. Kuitekin jää nähtäväksi, onko myös blogin tulevaisuuden päättäminen yksi osa tätä prosessia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_OlF6_LzxfgunGXeHC1GPp9u4KBJWl15r6pCCCRxhq0DT_0Ck5tgMyN3twSZMxktf7RA6KpfIOUOiaj5Tua-jtESvmb5SZuXBqgufSpwi5HUa8AwGb9ezwtxxcdXESZPdLDdDLIf3X7I/s1600/kb.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_OlF6_LzxfgunGXeHC1GPp9u4KBJWl15r6pCCCRxhq0DT_0Ck5tgMyN3twSZMxktf7RA6KpfIOUOiaj5Tua-jtESvmb5SZuXBqgufSpwi5HUa8AwGb9ezwtxxcdXESZPdLDdDLIf3X7I/s640/kb.jpg" width="512" /></a></div>
<br />
<br />
Olen erinäisistä syistä lihonut reilun vuoden aikana 10 kiloa ja nyt kyllästyin tähän turvonneeseen olotilaan. Ja näin klassisesti, vuoden alusta otin itseäni niskasta kiinni uudelleen. Tarkoitus on löytää terveellisestä ja vähähiilarisesta ruoasta uusi ystävä, lisätä liikuntaa ja ottaa aikaa itsensä hemmotteluun. Tarjota itselle sellainen kevyt olotila ja hyvä mieliala. Tila, josta on voinut vain haaveilla tämän viimeaikaisen aikataulu-helvetin keskeltä. Tämän tiedän olevan aihe-alue, joka kiinnostaa - olenko oikeassa ? Koska elämäntaparemontti vaatii omistautumista, voisin jakaa tarinaani ja matkaa täällä niin kuin myös aikoinaan tein ? Jos näin kävisi, toivoisin teiltä kovasti tukea ja olisin niin halukas kuulemaan teidäkin kuulumisia vastaavasta aiheesta tai elämästä yleensäkin!<br />
<br />
<br />
Miltäs kuulostaa ? Vieläkö on lukijoita kuulolla ? Millaiset on teidän vuoden 2018 suunnitelmat?<br />
<br />
<br />
<br />
<3 Henna <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-86449828607277352222017-12-21T17:56:00.001-08:002017-12-21T17:56:11.792-08:00Niin kaunista on hiljaisuusTäällä valvotaan viimeistä yövuoroa - ennen 10 päivän mittaista joululomaa ! Vaikka koti on kuin pommin jäljiltä ja kaikki hommat rästissä - on mieleni vallannut vihdoinkin joulufiilis. Osa teistä lukijoista varmaan muistaa, miten päinvastaisissa tunnelmissa olinkaan vuosi takaperin. Silloin olimme töissä Kimmon kanssa koko juhlapyhien ajan ja näin ollen oli suuri haaste yrittää järjestää edes lapsellemme jonkinlainen joulu. Muistan, kuin suuresti kipuilin asiaa ja salaa itkin joulun aikana, todella paljon. Ennen asialla ei ollut suurta merkitystä, nyt minulla on lapsi joka ymmärtää jo joulun ja mitä se normaalisti ihmisille merkitsee. Vuorotyöläisen perheellä se ei tarkoita automaattisesti lomaa tai yhdessäoloa. <br />
<br />
Tänän vuonna kuitenkin kaikki on toisin ja on meidän vuoro riemuita meidän perheen yhteisestä joulusta. Saamme viettää muutaman päivän yhdessä ja olla vain kotona nauttien omasta rauhasta ja ennen kaikkea - kiireettömyydestä. Se on suurin joululahja, mitä voinkaan tässä toivoa. En ole jaksanut kiireisen arjen keskeltä vielä valmistella joulua juuri ollenkaan, mutta vielä tässä kerkiää ! Aionkin huomenna tehdä viimeiset kauppaostokset ja lauantaina puuhata ahkerasti keittiössä. Pimeä tupa, paljon kynttilöitä, hyvää ruokaa ja rakkaimmat lähellä - mitä muuta tarvitsenkaan ?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxUD6GTP4xvOQTIh6cTjqxrwAe5I6fEHwqvog-o61Zrkc4KBuwsqCQu9VLrwZb8rMsl4nokdgRC3byrsXXimWU6PM_Ix-NgLdWDD4sq0rSCTsPTC3PWU93s7yDuwmrf9xj3_S9549rc5Q/s1600/tuikut.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxUD6GTP4xvOQTIh6cTjqxrwAe5I6fEHwqvog-o61Zrkc4KBuwsqCQu9VLrwZb8rMsl4nokdgRC3byrsXXimWU6PM_Ix-NgLdWDD4sq0rSCTsPTC3PWU93s7yDuwmrf9xj3_S9549rc5Q/s640/tuikut.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Niin kaunista on myös hiljaisuus. Se rauha, mitä ei useinkaan löydä muulloin kuin jouluna. Ihmisen on välillä erittäin vaikea saada itseään rauhoittumaan, vaikka olosuhteet olisivat kuinka hyvät. Minun erittyisesti. Ajatukset eivät anna rauhaa ja ne monesti vesittävät monet hyvätkin aihiot rentoutumiselle. Tämä on minulle niin tuttua. Kuitenkin olen tänä vuonna oppinut sulkemaan myös ajatukseni ja nauttimaan hetkistä. Tosin ne pitää olla edelleen hyvin suunniteltuja ja kun näin on - osaan helposti päättää milloin on aika panna aivot narikkaan. Joulu esimerkiksi on erittäin hyvä syy sille.<br />
<br />
Joten nyt vaihdan vaihteen vapaalle, laittelen huushollin pikaisesti joulukuntoon ja värkkään perheelle herkkuja pöytään ! Nautin rauhasta, kodin tunnelmasta, perheen läsnäolosta - nukun paljon ja syön hyvin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, vuosi vaihdetaan sitten parhaan ystävän seurassa <3<br />
<br />
Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille !<br />
<br />
<3 Henna<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-25456053970208024992017-12-11T17:11:00.001-08:002017-12-11T17:11:07.720-08:00Mummo hammaslääkärissä<br />
<b>VAROITUS: POSTAUS SISÄLTÄÄ MAHDOLLISESTI SELLAISIA KUVIA, JOTKA EIVÄT EHKÄ SOVI HERKEMMILLE! </b><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1ay_NfIGsqik4h80-49PBGrg0Yl-zi9cCsLraZ3wr0ETp3o4X124rd29RQE3kzad0heL85-CCpnbkpGS6ELMnguk5qYiGJbTgmWvwW27IBykt3rzZuFFhMJ37vEectS1D2DLrNAIjSkI/s1600/olgua.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="960" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1ay_NfIGsqik4h80-49PBGrg0Yl-zi9cCsLraZ3wr0ETp3o4X124rd29RQE3kzad0heL85-CCpnbkpGS6ELMnguk5qYiGJbTgmWvwW27IBykt3rzZuFFhMJ37vEectS1D2DLrNAIjSkI/s640/olgua.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<b> </b>Tosiaan niin kuin instagramissa jo toissaviikolla lupailin, että mahdollisesti kirjoittelen lisää meidän mummokoira Olgan hammaslääkärireissusta, joka oli torstaina 30.11. Joten nyt lyhyesti kirjoittelen siitä, vaikken ole varma kiinnostaako lukijoitani tämäntyyliset vähän yksinkertaisemmat tekstit ? Mutta koska koirani ovat minulle todella tärkeitä ja näyttelevät isoa osaa elämässäni, on välillä kiva kirjoittaa niistäkin edes jollain muotoa. <br />
<br />
Mutta toissaviikon torstaihin siis : Käyntimme lääkärissä oli ihan vain sellainen rutiininomainen vanhan koiran hammastarkastus / hammaskiven poisto. Olgahan on jo 12,5 vuotias, joten soittelin luottoeläinlääkärilleni kyselläkseni varovasti, vieläkö uskalletaan rauhoitella koiruus toimenpidettä varten. Mummohan on hyvin virkeä veteraani ja silloin tällöin vielä lenkinkin jälkeen karkaa pihasta omalle reissulleen takametsään - joten mummon peruskunto on ikään verraten oikein hyvä ja tutkittaessakin lääkäri totesi mummon oikein virkeäksi ja eloisaksi vanhukseksi.<br />
<b> </b><br />
Hampaat kyllä ovat sellainen konkreettinen kohta, missä koiran ikä näkyy selvästi - toki harmaantuneen kuononpään ja heikentyneen kuulon lisäksi. Olga on ollut toispuoleinen purija, joten toisen puolen hampaat ovat todella hyvässä kunnossa, kun taas toiselle puolelle muodostuu kiveä ja sieltä on harventunut hampaatkin huomattavasti enemmän. Talvella 2016 kävimme viimeksi suu-remontissa, jolloin juuri tältä huonommalta puolelta muunmuassa poistettiin lohjennut ja märäntynyt hammas.<br />
<br />
Nyt poistettiin hammaskiveä ja muutama heiluva etuhammas. Mummu on sen verta jästipää ja sisukas tapaus, että vielä jaksaa koiralauman nuorimmaisen kanssa rähistä pikkuasioista ja ottaa satunnaisia painimatseja. Tuloksena tietysti heiluvia ja irronneita hampaita. Koitappa nyt tuota saada tajuamaan, että se on tullut vanhaksi ja pitäisi hieman asettua jo.<br />
<br />
Koiran kunto tosiaan tutkittiin ennen toimenpidettä sydäntä ja hengitystä kuunnellen ja koska siinä ei ilmennyt mitään erikoista - annettiin rauhoittava. Pian mummu sammuikin unille ja nostin koiran pöydälle, jossa toimenpide suoritettiin. Eläintenhoitaja puhdisti hampaat ultraääni-laitteella, joka tekee kyllä ihan uskomatonta jälkeä ! Hampaat olivat taas kuin lähes uudet ja hajuhaitatkin hengityksessä hävisivät lähes kokonaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihex_P5WWvlZ8ZnmlxugM55l7RQ9lYDNy3Ga-J687FtzrKHr2NLf7ivJkRuWKlI9OXyozZHSxx4V_PtSeu8ZRAgDX_EvFYzwOyirV91MlXMRuvS51LlIGFxTVVWcLBediv3-owHxrWZTA/s1600/nukkuu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihex_P5WWvlZ8ZnmlxugM55l7RQ9lYDNy3Ga-J687FtzrKHr2NLf7ivJkRuWKlI9OXyozZHSxx4V_PtSeu8ZRAgDX_EvFYzwOyirV91MlXMRuvS51LlIGFxTVVWcLBediv3-owHxrWZTA/s640/nukkuu.jpg" width="640" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1OngVOkocbCryYl7WQdDdDtQq3gGHuPQiugpDhbvTtrv061jEwqbu1VgIl9Q29dId1byAsIjKHhnHxRB5wAwF7dDPzsCKSKcxSUGeBg1OXfxxiHhg5TSSrh_7cWXp1-B06nY_bGwMJZk/s1600/likaiset.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1OngVOkocbCryYl7WQdDdDtQq3gGHuPQiugpDhbvTtrv061jEwqbu1VgIl9Q29dId1byAsIjKHhnHxRB5wAwF7dDPzsCKSKcxSUGeBg1OXfxxiHhg5TSSrh_7cWXp1-B06nY_bGwMJZk/s640/likaiset.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">ENNEN</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR5JSItthrMTYWmNCvDDLdTplv0n_v20yD1jjs_9Rr0QHwDQMQWjiRx9h9HnkQlnhNwD5JGy07NEFvyPF7lkTr5xrEiGZHoUIYqQpCrx4zBan-q5cQ4lwYP7n3BwlAhtF0z0YwyhL04jw/s1600/unilla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR5JSItthrMTYWmNCvDDLdTplv0n_v20yD1jjs_9Rr0QHwDQMQWjiRx9h9HnkQlnhNwD5JGy07NEFvyPF7lkTr5xrEiGZHoUIYqQpCrx4zBan-q5cQ4lwYP7n3BwlAhtF0z0YwyhL04jw/s640/unilla.jpg" width="480" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7pjUuCPFw8AI_dfg_4cJlPedl7XYL65nEvJLrJiGacnLvxKUTbvp4FIW_-KbYVOvpkAu__pp-QY9VcjcxpDBb8qO2fyqssXxrO32Rt_ogIrVHpZpZ3QIU82qUxYbhscn8wo7f3CSSSbk/s1600/puhdistus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7pjUuCPFw8AI_dfg_4cJlPedl7XYL65nEvJLrJiGacnLvxKUTbvp4FIW_-KbYVOvpkAu__pp-QY9VcjcxpDBb8qO2fyqssXxrO32Rt_ogIrVHpZpZ3QIU82qUxYbhscn8wo7f3CSSSbk/s640/puhdistus.jpg" width="480" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjDfKOyzle9xf8aoZuxBqCsqSglZ3IoXRyfZrtAH9k5g3vKIGTHpqaSGgcP-kh8ScbRINaIoJ9dms4oVUnFOTwRYnPiXm-LA4Izt5PN6wm5Dd7lwc6MliBRYNpWVelEWf-8zGp9cTf6JI/s1600/etuhampaita.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjDfKOyzle9xf8aoZuxBqCsqSglZ3IoXRyfZrtAH9k5g3vKIGTHpqaSGgcP-kh8ScbRINaIoJ9dms4oVUnFOTwRYnPiXm-LA4Izt5PN6wm5Dd7lwc6MliBRYNpWVelEWf-8zGp9cTf6JI/s400/etuhampaita.jpg" width="300" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUxXDz6isIUJhyphenhyphen9mGowefY2AqDoE1_SX_DNVps7Sg3It9RIPg0AWJkJtlzaBvOCgyNHbWI_DMv3sOT8elXLYfciuZGA1XwqbiCRDv_WeQGXLpDgm8iK9q7l5_iwnZLxf8w8pah6HeUaWk/s1600/puhtaat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUxXDz6isIUJhyphenhyphen9mGowefY2AqDoE1_SX_DNVps7Sg3It9RIPg0AWJkJtlzaBvOCgyNHbWI_DMv3sOT8elXLYfciuZGA1XwqbiCRDv_WeQGXLpDgm8iK9q7l5_iwnZLxf8w8pah6HeUaWk/s640/puhtaat.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">JÄLKEEN</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Koira sai vielä nukkuessaan kipu - ja antibiootit pistoksena. Ja vaikkei itsessään mitään tulehdusta suusta löytynytkään tällä kertaa, saatiin vielä jälhoidoksi antibiootti-kuuri. Koiran kuntoa vielä seurattiin hetkisen kunnes saatiin lupa lähteä ajelemaan kotiin. Olga pääsi nukkumaan lampaankarvalla vuorattuun koriin, jossa sen heräämistä ja kuntoa seurasin. Pian koira heräilikin ja oli iltasella jo oma itsensä. Se kuitenkin sai viettää loppupäivän sisällä meidän kanssa ja nukkua minun vieressä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP0i5CkD512g6vday0yots086hyphenhyphen-91XfFhK7A8hl798x6oZH58Dn9Yc3CVxH_K-hR-h3EgUSS5BYxyPrAGl7NaPiKbyMT-Ua2rQKhdJsUGzz8F3FRA3gPJndy1Di6Fo63mdcbM_Bk1lIA/s1600/tassu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP0i5CkD512g6vday0yots086hyphenhyphen-91XfFhK7A8hl798x6oZH58Dn9Yc3CVxH_K-hR-h3EgUSS5BYxyPrAGl7NaPiKbyMT-Ua2rQKhdJsUGzz8F3FRA3gPJndy1Di6Fo63mdcbM_Bk1lIA/s640/tassu.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM1EWpeBmHZ2GrF_r-w4zIFJISg5gjO_2yff-Bks0hmy1XPY_r6CM_nraz9sd9u3s7HrH1xceHUhjfHVgcmYfwG3tyqaxeCTkqKYj6KzkOJevBrnphTSMgobYj4JYyQKhJ9y_TYXgNEb4/s1600/olka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM1EWpeBmHZ2GrF_r-w4zIFJISg5gjO_2yff-Bks0hmy1XPY_r6CM_nraz9sd9u3s7HrH1xceHUhjfHVgcmYfwG3tyqaxeCTkqKYj6KzkOJevBrnphTSMgobYj4JYyQKhJ9y_TYXgNEb4/s640/olka.jpg" width="640" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8PQZKfK-JXTnxd89MIxvkC_fFwmzFccEAH7VC8I2QqhHtmCuq1m5Fb2bZpDhyWUs6Fmi3hRD-Qn3Cie-0uyYEftH32rUdrbY6L5DZf1FxUHpeTdMxtiHcm-ndZd2BkqcIPt63JlHvcIs/s1600/p%25C3%25B6kkyr%25C3%25A4ss%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8PQZKfK-JXTnxd89MIxvkC_fFwmzFccEAH7VC8I2QqhHtmCuq1m5Fb2bZpDhyWUs6Fmi3hRD-Qn3Cie-0uyYEftH32rUdrbY6L5DZf1FxUHpeTdMxtiHcm-ndZd2BkqcIPt63JlHvcIs/s640/p%25C3%25B6kkyr%25C3%25A4ss%25C3%25A4.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Sovittiin lääkärin kanssa että jos koira pysyy yhtä virkeänä, otetaan alustavasti ensi kesälle uutta kertaa. Riippuen toki koiran kunnosta ja siitä, miten paljon hammaskiveä ehtii muodostua siihen mennessä. Meidän toiseksi vanhin koira Iida täyttää keväällä 10vuotta, joten sen ajattelin käyttää toimenpiteessä myös. Koska Iida on eritysen kova järsimään luita, ovat sen hampaat loistavassa kunnossa. Pientä hammaskiven alkua on kyllä nähtävissä, joten sekin alkaa olla suuhygienistin tarpeessa.<br />
<br />
Niin kuin hevostenkin, myös koirien hyvinvointi on paljon suun varassa. Joten lämpimästi suosittelen ihmisiä katsomaan eläintensä suuhun jos vaan se onnistuu kotioloissa. Tai viemään ammattilaisen pakeille. Pahanhajuinen hengitys on selvä merkki hammaskivestä tai muista ongelmista, joten niihin on hyvä tarttua kiinni. Meillä ainakin selvästi hammashuollon säännöllisyydellä on iso merkitys eläinten elämässä ja niin pitkään kun vaan sellkaiselle ei ole estettä - aion pitää huolen että eläinteni suut voivat hyvin. Ihan jo omankin nenän vuoksi, ettei tartte haistella raatomaista hengitystä ja ottaa haisevia pusuja vastaan. <br />
<br />
Kun katselin nukkuvaa Olgaa makaamassa toimenpidepöydällä ja pidellessäni sen tassua, en
voinut välttää ajatusta, että tulevaisuudessa olemme tässä tilanteessa hyvin
todennäköisesti toisenlaisissa merkeissä. Minun pitäis osata sulkea
ajatusväyläni ja tunnekanavani tuollaisissa hetkissä sillä ollessamme
Olgan kanssa kahdestaan salissa - kyyneleet vierivät poskellani. En ollut
paniikissa enkä hysteerinen, hyväksyn tämän päivä päivältä lähenevän tosiasian kyllä. Mutta en voi pysäyttää sitä
haikeuden ja kiitollisuuden virtaa mikä vyöryy lävitseni katsoessani
tuota koiraa. Itse toivon aikanaan vastaantulevan eutanasian tapahtuvan
kotona, mutta tuonne lääkäriin voin hyvillä mielin koirani viedä - jos homma ei
kotioloissa onnistu. Syliini koirani saa nukahtaa ja vaipua uneen
kuonon päälle annettujen suudelmien saattelemana. <br />
<br />
Nyt kuitekin vielä nautitaan yhteisestä ajasta - rakastan ja rapsutan mummokoiraani niin paljon kun vaan pystyn, kykenen ja ehdin. Nyt sekin on taas astetta mukavampaa kun koira ei haise lempinimensä veroisesti "kärpänraadolle" . <br />
<br />
<br />
<br />
<3 Henna Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-74990898026849383072017-11-23T17:49:00.001-08:002017-11-23T17:49:33.593-08:00Kiitos, Suomen luonto ja kesä 2017! Vielä viime viikolla varovasti elättelin toiveita siitä, että olisin ehtinyt piipahtamaan vielä metsässä keräämässä vuoden viimeiset sienet. Sienikauden päättäviä suppilovahveroita kun tosiaan voi kerätä pitkälle alkutalvelle asti - lumenkin alta, jos vaan löytää. Nyt kuitenkin jouduin nieleskellen nöyrtymään ja toteamaan itselleni, että taitaa olla korkea aika pakata sienikorit ja marjaämpärit talviteloille.<br />
<br />
Vaikka olen penskasta asti nauttinut suuresti marjastamisesta ja sienestämisestä, on hommassa ollut kuitenkin malttia ja tervejärkisyyttä mukana. Vielä reilu 10 vuotta sitten naureskelin anopilleni ivallisesti, kun hän hermorauniona "tuskaili" metsään jäävien marjojen perään. Tuolloin hän vietti heinä- elokuun aikana kaiken vapaa-aikansa metsässä marjojen perässä riehuen. Marjasaldot olivat useita satoja litroja ja pakastimia oli kämpässä useampi aarrearkkujen tehtävää toimittamassa. Naureskelin ja pilkkasin anoppiani - mutta nyt huomaan olevani ihan samanlainen. Ympyrä sulkeutuu ja nyt roustaamme itseämme yhdessä naureskellen myös minun neuroosinomaiselle intohimolle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm0ju-Krm2gJ4AFE_AaE3GMxdqwUUDy9YaLokCswL7pKADsQ32tFFidNJHX9UzqHtiHj9BT87NzEPnPKXPkVsWUlBCr6pd-sjzPkvKc0d-8kUJIJXV75Su6C3DO-A2_xV-96CcgeLKOqU/s1600/hullu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="541" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm0ju-Krm2gJ4AFE_AaE3GMxdqwUUDy9YaLokCswL7pKADsQ32tFFidNJHX9UzqHtiHj9BT87NzEPnPKXPkVsWUlBCr6pd-sjzPkvKc0d-8kUJIJXV75Su6C3DO-A2_xV-96CcgeLKOqU/s640/hullu.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
<br />
Ystäväni ovat seuranneet huvittuneena ja toisaalta hieman kauhistuneenakin kohta perinteeksi muodostunutta loppukesän savottaani ja pyytäneet minua laskemaan kauden "saldon". Tämä oli itsellänikin tarkoitus tehdä - ihan vain mielenkiinnon vuoksi. Koska keräsin marjoja ja sieniä myyntiin asti, on ainakin nämä saamani tilaukset kalenterissa muistissa. Paljon on jäänyt merkkaamatta sellaisia pienempiä sieni- ja marjamääriä, joita olen käyttänyt itse kotikeittiössä tai antanut perheelle tai ystäville.<br />
<br />
Nyt on kiva kirjoittaa tästä aiheesta ja samalla fiilistellä mennyttä kesää. Mennyt kausi oli toki rankka, mutta hyvin antoisa. Vaikka välillä vähän väsytti, mutta en silti vaihtaisi pois päivääkään ja en malttaisi odottaa ensi vuotta. Juuri toissapäivänä sanoin Kimmolle, että täytynee käydä vielä marjapaikoilla kävelemässä lenkki ennen kuin sinne ei enää lumitilanteen vuoksi pääse. Ihan vain fiiliksen vuoksi. Sinne on aina ikävä, koska metsästä tulee rakas paikka. Ennen kaikkea olen metsälle velkaa kiitoksen anteliaisuudestaan. Ja voin samalla todeta innostuneena, että noin puolen vuoden päästä taas aloitellaan, nimittäin toukokuussa korvasienten metsästämisellä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTqDkGWveAoocgiRqGxJPuPT0cu2GWWfhL7cLALz0xr24RC0xQl8yL3oodUorzs4salsxUAwDPei-HQlFJu70zRvQy_cYIBOGahwYVSnJet6n_7k2pfKhJlyM91FLM06Lgy1YXDfBRYN4/s1600/korvis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTqDkGWveAoocgiRqGxJPuPT0cu2GWWfhL7cLALz0xr24RC0xQl8yL3oodUorzs4salsxUAwDPei-HQlFJu70zRvQy_cYIBOGahwYVSnJet6n_7k2pfKhJlyM91FLM06Lgy1YXDfBRYN4/s320/korvis.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4dxg2U_E2MErCyoQmUrmgk-I_rHUnc9OwayHypJXYcGy-ZJk8mX8KC-w7iVLb8nL5qtlSjhj7iBnozLi9LwA3d0rdyBiCBNs6rKJyk6GWK5It2Z_XnWJO81hclOPkr6qYXfrM5R5VCBg/s1600/korvis2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4dxg2U_E2MErCyoQmUrmgk-I_rHUnc9OwayHypJXYcGy-ZJk8mX8KC-w7iVLb8nL5qtlSjhj7iBnozLi9LwA3d0rdyBiCBNs6rKJyk6GWK5It2Z_XnWJO81hclOPkr6qYXfrM5R5VCBg/s320/korvis2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Korvasieniä olen kerännyt aiempina vuosina suhteellisen vähän, koska kunnollisia apajia ei ole tullut vastaan enkä ole itse näitä kovin paljoa käyttänyt. Korvasienihän on raakana tappavan myrkyllinen sieni ja vaatii huolellisen käsittelyn ennen kuin soveltuu ravinnoksi. Oikealla tavalla valmistettuna korvasieni on arvostettu ja herkullinen, aromikas ruokasieni. Näitä keräsin karkeasti arvioituna n. 50 litraa. Suurimman osan myin 5-8 euron kilohintaan, mutta osa saalista meni myös ystäville.<br />
<br />
Tuli parin kuukauden breikki, kun odottelin kuumeisesti mustikka-kauden alkua ! Tuossa välissä tehtiin muita hommia muunmuassa tarharemontin ja häähumun muodossa. Kävin kuitenkin tekemässä metsissä taustatutkimusta, seurasin alkukesän säätiedotuksia polvet tutisten, tutkin kukinnan etenemistä ja näin koitin saada viitteitä tulevan sadon runsaudesta. Näin tekee vain oikeasti neuroottiset marjahullut. Ymmärrystä ja vertaistukea sai kuitekin tällaisille kaheleille tarkoitetusta facebook-ryhmästä. On helpottavaa huomata, ettei ole yksin! <br />
<br />
Vihdoin tuli heinäkuu, mutta kylmien säiden vuoksi satokausi sai odottaa itseään. Ensimmäisen mustikka-ämpärin keräsin 27.7. Siitä se sirkus sitten lähti pyörimään ja jos vaan tämä tirehtööri olisi saanut päättää - olisi hän ollut metsässä 24 /7 mutta koska elämässä on muutakin, piti välillä olla myös muualla. Metsään tosin karkasin aina kun siihen koitti tilaisuus. Jos tuohon aikaan kesästä yöt eivät olisi olleet niin hämäriä, olisin varmaan ollut metsässä yöaikaankin. Tilauksia tuli kuin liukuhihnalta, ja työtä riitti. Hevoset lomailivat laitumella ja koirat nauttivat kovasti myös loppukesästä / syksystä. Sadonkorjuun aika tietää koiralaumalle paljon metsälenkkejä ja vapaata elämää. Kaikki koirat ovatkin metsästyskauden alkaessa saaneet hyvän pohjakunnon ja näin ollen jaksavat tehdä reippaasti töitä - jopa meidän kesällä 12-vuotta täyttänyt, hieman jo kuuloaan menettänyt mummokoira Olga. Mustikkasaldo kohosi kiitettävään lukemaan, 325litraa. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg31zUGW5ENVAsMhJ3BAnFmwCOmMmWetwHiTNX4DnaRuvEHQz48gw9K5Oxcn5GNo2ixldZDEj7Bz9lK6XXAGsHehaws1Fkd2_JY4TcpqUDsxN8m3vCnhlSGlZkorNac1wdyX8V4FWyLPC8/s1600/must.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg31zUGW5ENVAsMhJ3BAnFmwCOmMmWetwHiTNX4DnaRuvEHQz48gw9K5Oxcn5GNo2ixldZDEj7Bz9lK6XXAGsHehaws1Fkd2_JY4TcpqUDsxN8m3vCnhlSGlZkorNac1wdyX8V4FWyLPC8/s640/must.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr1uDJv87WRfaA7XRIAhgxZ5sFFUrbI-NBihW3UYd0MnwNJc2z8oZZS7CGTr58isv0sin06uxBYM1UkBs33XHQKMOf3lbdWPsgMaDXkIkqNe173OEYoaDhSwPp2tV2jIR09xp2WW1jPZM/s1600/mustikkoo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr1uDJv87WRfaA7XRIAhgxZ5sFFUrbI-NBihW3UYd0MnwNJc2z8oZZS7CGTr58isv0sin06uxBYM1UkBs33XHQKMOf3lbdWPsgMaDXkIkqNe173OEYoaDhSwPp2tV2jIR09xp2WW1jPZM/s640/mustikkoo.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdsNqVEXaVhuwGeA-D4bzoM0TClTRI6SR8BTTGdET80oioqGi8LGoDPtuXaufjybZdd7GGb4ewVrN3bJITQdtSL3FBQQfByKgOHjEn6C_829eQLS3ROSchSSRP_GqqdS7gD7WvrsESibY/s1600/onni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdsNqVEXaVhuwGeA-D4bzoM0TClTRI6SR8BTTGdET80oioqGi8LGoDPtuXaufjybZdd7GGb4ewVrN3bJITQdtSL3FBQQfByKgOHjEn6C_829eQLS3ROSchSSRP_GqqdS7gD7WvrsESibY/s640/onni.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onnikin nautti auringosta metsän siimeksessä <3 </td></tr>
</tbody></table>
Vadelmia en tänä kesänä saanut kerättyä kehnon sadon vuoksi. Sen sijaan hillaa keräsin joitakin lirtoja eräältä pieneltä suolämpäreeltä ja Kimmo keräsi pohjoisen reissunsa aikana niitä muistaakseni noin 15 kiloa. Itse en tänä vuonna pohjoiseen päässyt, koska mustikkakauden ollessa kuumimmillaan en malttanut lähteä reissuun Mutta mielelläni olin itsekseni kotosalla ja haalin remonttirahoja metsän siimeksessä ja kävin viettämässä aikaa ystävien kanssa. Toisaalta Kimi muisti kyllä vääntää veistä haavassa, kun näytti minulle kuvia keltaisenaan olevista hillasoista :D<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4nSn07e5nyD5r7sXxYap5SEiqhhM6zuMh2V_fCdcv7-dRdhbPcfAcHzSMxZkAxgfOqZVpumTRQ7CXBh6rClwBAnh7plthPRTYfkZePbPl4WHCdjixOJDdLhuJjQCwQrCl7KRqJQgku7Y/s1600/keltaista.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4nSn07e5nyD5r7sXxYap5SEiqhhM6zuMh2V_fCdcv7-dRdhbPcfAcHzSMxZkAxgfOqZVpumTRQ7CXBh6rClwBAnh7plthPRTYfkZePbPl4WHCdjixOJDdLhuJjQCwQrCl7KRqJQgku7Y/s640/keltaista.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mustikka-savotan lomassa keräsin kanttarelliä aina kun siihen koitti tilaisuus! Lopullinen relli-saalis jäi arvoitukseksi, mutta myyntiin asti niitä noin 50litraa sain haalittua. Paljon keräsin niitä myös itselleni ja läheisilleni. Kellarissa on tälläkin hetkellä purkissa kuivattua kanttarelliä muiden sienipurkkien joukossa. Lisäksi kesän aikana keräsin jonkinlaisia määriä mustatorvisieniä ja herkkutatteja. Rouskua (haapa- ja kangasrousku) keräsin karkeasti arvioituna vajaa 200litraa. Osan möin tuoreena, osan valmiiksi suolattuna. Ja kellarissa on vieläkin useita kymmeniä purkkeja suolasientä joko myytäväksi tai lahjoitettavaksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjJUp6D04hKK_SGzhbjbOyxeZbbk05mGU2U78LsJ_SSZ8vhgwR8drnOt1-bclSCnJxNns_XxRsYdU4oAdDJCxHB3Sd0kTdyXXA4TwCNXZ_8BK92S16zqZZ17f12k3G3Jc4wDEIvAmOQe4/s1600/relliiii.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjJUp6D04hKK_SGzhbjbOyxeZbbk05mGU2U78LsJ_SSZ8vhgwR8drnOt1-bclSCnJxNns_XxRsYdU4oAdDJCxHB3Sd0kTdyXXA4TwCNXZ_8BK92S16zqZZ17f12k3G3Jc4wDEIvAmOQe4/s640/relliiii.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3REvsH9kFYV7FjCchckRzxpsZeFoJo-0o8Sv3qvWt-VqVGwFFo00w4nhHbOS1AvRskL_DhEE80TO547VftjOEjbHHpnZI1PHauMaK9fry-QTxrXmW6_qfb2y2XVScTYM1fhhUTsEB_OM/s1600/rousku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3REvsH9kFYV7FjCchckRzxpsZeFoJo-0o8Sv3qvWt-VqVGwFFo00w4nhHbOS1AvRskL_DhEE80TO547VftjOEjbHHpnZI1PHauMaK9fry-QTxrXmW6_qfb2y2XVScTYM1fhhUTsEB_OM/s640/rousku.jpg" width="512" /></a></div>
<br />
Puolukka-saldo jäi lieväksi pettymykseksi, sillä intoa olisi ollut kerätä enemmän kuin löysin. "Omilla alueilla" puolukkasato jäi aikaisempia vuosien kehnommaksi, mutta onneksi uusia alueita löytyi kun jaksoi kävellä ja etsiä. Joskus askelmittari kertoi minun ottaneen yli 20000 askelta etsiessäni uusia marja-apajia. Kotikontujen marja-apajat eivät tuottaneet pettymystä, joten Kiuruveden reissuilta toin tullessani aina useitä kymmeniä lirtoja puolukkaa. Kokonaissaldo oli reilut 200litraa. Karpalo-suolle en tänä vuonna ehtinyt. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDCF5nPPWf2Co9MI5Esek2IOQ1K_VqU9m0gXM4YLHtzAZs49kmc7E4Q4nXlr-zJXfdUCiPCdMGlyhvvL_EH-cd7phEnECigvzp10M4fhiIsWkeD4ottsXpJNT-jn96FA2j6X7GD3Md7Rw/s1600/koiruus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDCF5nPPWf2Co9MI5Esek2IOQ1K_VqU9m0gXM4YLHtzAZs49kmc7E4Q4nXlr-zJXfdUCiPCdMGlyhvvL_EH-cd7phEnECigvzp10M4fhiIsWkeD4ottsXpJNT-jn96FA2j6X7GD3Md7Rw/s640/koiruus.jpg" width="512" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjuwF9DBMOjaWPNF2anlwePZVan0W-BiGrzHOw25ijCD3C5cCbsBUcIrEX0dOb6cVJ_D13Kz44ZDdQDXvwxL3HZooc8heJj029ti3OA5ZCp_MC1jRwqSTDEemfEJACVDE68IxCCzZml7U/s1600/puolukkoo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjuwF9DBMOjaWPNF2anlwePZVan0W-BiGrzHOw25ijCD3C5cCbsBUcIrEX0dOb6cVJ_D13Kz44ZDdQDXvwxL3HZooc8heJj029ti3OA5ZCp_MC1jRwqSTDEemfEJACVDE68IxCCzZml7U/s640/puolukkoo.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwap4DXNJvfjOqcgtubRcqd3cnNy0sdfqAloGp85dmzU657sjCsBkM4IR2_ra__IqTYnCfOvLWSbuYxo1Vx8rOjCNekXwPDUUyinwvAUFozBmOfDIZWG89PgVXeJmPd0IaOp6CCws-bQY/s1600/marjoo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwap4DXNJvfjOqcgtubRcqd3cnNy0sdfqAloGp85dmzU657sjCsBkM4IR2_ra__IqTYnCfOvLWSbuYxo1Vx8rOjCNekXwPDUUyinwvAUFozBmOfDIZWG89PgVXeJmPd0IaOp6CCws-bQY/s640/marjoo.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Kauden päätti tosiaan suppilovahvero, jota itseasiassa löysin tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni ! Olen monta vuotta yrittänyt etsiä kyseistä ihanuutta, mutta turhaan. Ehkä minun suppis-tutka oli vaan kalibroimatta, sillä ekojen suppisten löytämisen jälkeen niitä on ollut ihan suhteellisen helppo etsiä ja löytää. Suppiksia keräsin about 80litraa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8wSoX-YdnczsJxkBu-7emf9_zTs54b0lCDzrXXmRmxi7s6nt3yTKb0QD-zx0TGEWrB1mKI2u2NsegH9l8mxD4fdIJ8VBWV0FhVU0-9cukrkPsVdarL9nrz04GuKSdjnnp1t3n6IsRmhc/s1600/herkkuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8wSoX-YdnczsJxkBu-7emf9_zTs54b0lCDzrXXmRmxi7s6nt3yTKb0QD-zx0TGEWrB1mKI2u2NsegH9l8mxD4fdIJ8VBWV0FhVU0-9cukrkPsVdarL9nrz04GuKSdjnnp1t3n6IsRmhc/s640/herkkuva.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhInbx9C8DbDPgp2O7nuEcEeP5_uX-Q2-jtvn1aYiaCVeIjo48zDWvyUfLi9C_BhckG8tTGPKO9B65fHl3H5Hs6mu6kfaIY-7r871A3jG6WRMjuk0O4pNUT3xJrz7PBBG_qOz0vnyba4vQ/s1600/suppis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhInbx9C8DbDPgp2O7nuEcEeP5_uX-Q2-jtvn1aYiaCVeIjo48zDWvyUfLi9C_BhckG8tTGPKO9B65fHl3H5Hs6mu6kfaIY-7r871A3jG6WRMjuk0O4pNUT3xJrz7PBBG_qOz0vnyba4vQ/s640/suppis.jpg" width="480" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgnuGB6VMJ3r6TBssQEJR1fZduC6gK-Y2pZGqCP66z3LjHG7sbfPkbFeL2S7wpqT1uq2QU4wXSsdCf0AB3Fr-tpiT6gLPMcVfl61gTSYErWYFOLSXJZhbHu-yhlAQIcYfn0zopsX36C24/s1600/suppis2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgnuGB6VMJ3r6TBssQEJR1fZduC6gK-Y2pZGqCP66z3LjHG7sbfPkbFeL2S7wpqT1uq2QU4wXSsdCf0AB3Fr-tpiT6gLPMcVfl61gTSYErWYFOLSXJZhbHu-yhlAQIcYfn0zopsX36C24/s640/suppis2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Vaikka lopputulos on ihan hatunnoston arvoinen, minulla itsellä jäi monesti vielä kädet syyhyämään ja harmittamaan kun piti lähteä välillä kotiin. Jos elämässä ei olisi muuta, olisin taatusti käytännössä asunut metsässä sesongin ajan. Vaikka luonnonhelmassa on sanoinkuvaamattoman hyvä olla, on myös raha iso kannustin tässä hommassa. Remontti-rahastosta iso osa koostuu muunmuassa näistä tuloista, joten en koe heiluneeni metsässä turhaan. Enkä myöskään voi teille kylliksi perustella, miten iso terapeuttinen vaikutus tällä lisäksi minulle on.<br />
<br />
Suomen luonto on oikea aarreaitta. Marjat, sienet, villiyrtit ja muut kasvit, riistaeläimet ja puhtaiden vesistöjen kalat. Suuri etuoikeus meille käyttää ja kunnioittaa. Kaloja ja riistaa pitää hyödyntää kestävää kehitystä ja kantoja ajatellen, mutta marjaa ja sientä - sitä jää metsiin suurin osa märkänemään. Suosittelen lämpimästi luonnossa liikkumista ja luonnon antimien hyödyntämistä. Se on niin puhdasta ravintoa ja mitä hienointa - olet sen itse hankkinut. Toki on myös meitä "ammattilaisia", jotka tekevät sen ilomielin puolestasi jos olet itse estynyt tai kerkiä niitä poimimaan.<br />
<br />
Tämmöinen oli minun marja/sienikesä 2017 ! Onko siellä puolella ruutua ketään muita samaan hommaan hurahtaneita ?<br />
<br />
<3 Henna <br />
<br />
<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-61962736303500444052017-11-12T15:45:00.001-08:002017-11-12T15:45:52.648-08:00Unohdettujen lemmikkien puolestaOn jo vuosia kulunut siitä, kun keskustelin erään kaverini kanssa kahvipöydän ääressä hevosenomistajan työntäyteisestä arjesta. Hän, itseäni huomattavasti kaupunkilaisempana ihmisenä jaksoi vieraanani ollessaan kauhistella sitä hoidettavien asioiden ja vastuun määrää, mitä sisältyikään hevosen omistamiseen, etenkin omassa tallissa, omassa kotipihassa. Huvittavaa kyllä, mutta sen aikainen meno oli puhtaasti lastenleikkiä verrattuna nykytilaan - kun puhutaan nyt minun omasta elämäntilanteestani. Tahti on kiihtynyt ja vaatimukset tietyllä tapaa koventuneet. Toki hoito ja olosuhteetkin sitä mukaa parantuneet. Silloin taas toisaalta pääsi ratsastamaan milloin huvitti ja pystyi viipymään tallilla niin kauan kuin halusi. Nyt on lapsi ja muut työt, mitkä lyövät tahtipuikolla askeliin vauhtia ja tykyttää alituisena paineena takaraivossa. <br />
<br />
En unohda lausetta, jonka kaverini kuin tyhjästä tokaisi kahvihörppyjen ja suklaakakun mussuttamisen välistä:<br />
<br />
<b>"Minä se olen niin itsekäs ihminen, että haluan elää itselleni. Siksi en ota yhtään elukkaa vastuulleni." </b><br />
<br />
Lause tuli kyllä suoraan sydämestä ja vahvalla painotuksella. Nyökkäsin hyväksyvästi ja siemaisin kahvia ennen kuin vastasin :<br />
<br />
<b> </b><br />
<b>" OIKEASTI itsekäs ihminen ottaa eläimen, koska haluaa niin ja tekee sen itsekkäistä syistä - mutta ei halua kantaa vastuuta eikä myöskään tee sitä - ainakaan pidemmällä tähtäimellä. Oikeasti itsekäs ihminen ostaa hevosen, kissan tai koiran - ja jatkaa silti elämäänsä vain itseään ajatellen. Eläin joutuu tyytymään siihen mitä saa. Minusta on hienoa, että tiedostat realiteetit etkä ota eläintä vain tunneperustein tai mielijohteesta" </b><br />
<br />
En muista sen tarkemmin miten keskustelumme jatkui, mutta muistaakseni jaksoin tuttuun tapaani luennoida eläimen hyvinvoinnin perusedellytyksistä ja siitä, miten eläinkohtalot usein surettavat minua. Vuosiin on mahtunut paljon tilanteita, joissa eläimen kaltoinkohtelua on todistettavissa lähellä ja välillä käteni ovat olleet niin sidotut ja oloni on ollut todella avuttoman ahdistunut. En ole pystynyt puuttumaan asioihin kunnolla vaikka kuinka olisin halunnut. Ei, en itsekään ole täydellinen mutta usein kuitenkin koen että on minun velvollisuus pitää huoli lemmikeistäni. Uskon sen olevan kunnia-asia ja kuvastavan ihmisen moraalia - omalla kohdallani koen sen olevan myös ihmisarvoni mitta. Se, miten kohtelen toisia ja erityisesti puolustuskyvyttömiä. Oli ne sitten eläimiä tai ihmisiä. Se kertoo paljon ihmisestä ja kyllä - se saa myös minut näkemään ihmiset tietyssä valossa. Itsenikin. Näin ajatellen minua ei useinkaan löydetä olohuoneen sohvalta viilailemasta kynsiäni Netflixiä tuijottamassa vaan vielä työntäyteisen päivän päätteeksi saatan kiiruhtaa lenkittämään koirat tai liikuttamaan hevoset. Tai herään tunteja aiemmin yövuoron jälkeen, että pystyn tarjoamaan eläimilleni sen mitä ne tarvitsevat. Vastuuntunto on usein taakoittavaa ja raskasta mutta juuri sen vuoksi kunnioitan itseäni ihmisenä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKXkWYfvL42beu84hO_dOPG4eiKrOfZrJEkNuIcekvZmSHArZjUVk64vVK9lHR5JTKzAm83biSDYVpUOgcM0cTUB1HqM9UV94SBNQNPSn7vwRHmjWDS0pa5mJ6vqrj1cyyM_6YEcdZu6w/s1600/k1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKXkWYfvL42beu84hO_dOPG4eiKrOfZrJEkNuIcekvZmSHArZjUVk64vVK9lHR5JTKzAm83biSDYVpUOgcM0cTUB1HqM9UV94SBNQNPSn7vwRHmjWDS0pa5mJ6vqrj1cyyM_6YEcdZu6w/s640/k1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<b> </b>Eläimen kaltoinkohtelu ei ole aina koiran potkimista tai hevosen raipalla piiskaamista. Se voi olla ihan vain eläimen hylkääminen häkkiin päiväkausiksi tai toisaalta pelkkä tyhjä vesiastia. Se voi olla läsnäolon ja hellyyden puutteeseen jättäminen tai madotuksen "unohtaminen".<br />
<br />
On olemassa pelkkiä eläimenomistajia tai sitten eläimelle (omistautuneita) omistajia. Koira on niin mukava ottaa, onhan se söpö pentuna. Hevosen kanssa on kiva lenkkeillä lämpimänä kesäiltana. Mutta entäs kun tulee marraskuun sateet ? Kiireet ? Juorukerho ystävän kanssa ? Joku kivempi harrastus ? Entäs kun madotukset, rokotukset tai muut olisivat ajankohtaisia mutta rahaa tilillä on vain vähän ja ennemmin tekisi mieli kampaajalle tai kosmetologille? Kumman valitset ? Mikä on syy jättää asiat hoitamatta ? <br />
<br />
En sano olevani mikään pyhimys enkä halua leikkiä Jeesusta. En minäkään ole täydellinen enkä kykene optimaaliseen suoritukseen hevosen- kissan- tai koiranomistajana. Kuitenkin ajattelen päivittäin, miten saan pidettyä kaikkien läheisteni perustarpeista huolta. Missä välissä käytän koirat lenkillä, millä tavalla kullakin viikolla tarjoaisin hevosille aktiviteetit. Koska minulla on paljon muutakin tehtävää ja vastuuta, vaatii kaiken toteuttaminen mielikuvitusta ja luovuutta. Myös kompromisseja. Lasken kalenteriin päivät etukäteen ja nimeän hevosille liikutuspäiviä sekä koirille lenkillä käyttämiset. Usein teen nämä kaikki myös usein samana päivänä muiden töiden lisäksi. Itsellänihän on siinä mielessä hyvä tilanne, että jaan hevoseni toisen ihmisen - joskus useammankin kanssa lähes viikottain. Se helpottaa, kun tietää että hevonen saa tarvitsemaansa liikuntaa ja minulla liikenee aikaa myös muihin juttuihin. Jos näin ei olisi, keksisin hyvin todennäköisesti toisen keinon hoitaa kaikki kunnialla. Vaikka palkkaisin jonkun tekemään asiat puolestani, jos se siitä olisi kiinni. Tai joutuisin laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja karsimaan asioita elämästäni ulos. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRB83FRSXDOVvKFlIj2IqYsl5R0b8_AlJJaAHkWdHJeQ4SrI-_SMT-5edvJv8zICuWsPpCOeB6XgV77R_8wOAGIDgTLzbt1LnKaW5PEe1q67KV8mRvZcWwne68ZIa2-hHsxqWACvXjbkA/s1600/k2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRB83FRSXDOVvKFlIj2IqYsl5R0b8_AlJJaAHkWdHJeQ4SrI-_SMT-5edvJv8zICuWsPpCOeB6XgV77R_8wOAGIDgTLzbt1LnKaW5PEe1q67KV8mRvZcWwne68ZIa2-hHsxqWACvXjbkA/s640/k2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Vaikka esimerkiksi hevostelu on usein täyttä työtä ja kuulostaisikin usein ehkä puheessani negatiivissävytteiseltä - on eläinten kanssa hengailu ja harrastaminen minulle myös suurta nautintoa. Koen olevani silloin tärkeässä, etuoikeutetussa - rakastetussa osassa. Itse aikataulujen sommittelu käy työstä, joka usein on se suurin stressinaihe. Loppeleissä näky innoissaan juoksevasta koiralaumasta tai kärryjen edessä onnellisena touhottavasta tammasta tekee minut ihan oikeasti onnelliseksi. Se on sama kuin katsoisi lastaan riemuitsemassa uudesta lelusta tai laskemassa liukumäessä. Se onnellisuus on se - mikä saa minut jatkamaan ja tekemään oikeasti töitä minuttiaikataululla, että pystyisin edes jotenkin tarjoamaan sekä ihmis- että eläinlapsilleni hyvän elämän. Täydelliseen suoritukseen en pysty - pääasia että yritän parhaani enkä keksi tekosyitä miksi en löydä heille aikaa.<br />
<br />
Vaikka tallissani kummittelee tyhjä karsina, en tule sitä hyvin todennäköisesti täyttämään enää yhdelläkään uudella hevosella. En ainakaan omalla. Karismasta ja Kassusta en luovu vasta kuin pakon edessä (lue: veitsi kurkulla), mutta tiedostan hyvin että tämä riittää minulle. Ihmisen on hyvä tiedostaa oma kapasiteettinsa hoitaa asioita. Jos talous, aika tai mielenkiinto ei riitä pitämään asioista huolta - ei ole väärin karsia jotain pois - luovuttaa. Päinvastoin, se on jopa useimmiten ainut oikea - kunnioitettava päätös. Etsiä eläimelle uusi koti tai olla hankkimatta yhtään sellaista. Tai joskus jopa itse eutanasia on armollisempi eläimelle kuin tarhan perukoilla riutuminen ja näin ollen suomennettuna: hidas kuolema. Meidän vastuulla on pitää silmät auki jotta nähdään onko eläimen elämä elämisen arvoista. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkXi1bzTN96LIwh3S_XKrO13BXW8vF8hWasOeVtPizHtWcXcmUvm385J_6u7IdxClX2rmm7gNDQ5jFxY8KKPRgiOZfNUatSBCpeZXA_e3O-r8j38THUaF7APXH9fN4CDwfISaKXXrVvHU/s1600/hepo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkXi1bzTN96LIwh3S_XKrO13BXW8vF8hWasOeVtPizHtWcXcmUvm385J_6u7IdxClX2rmm7gNDQ5jFxY8KKPRgiOZfNUatSBCpeZXA_e3O-r8j38THUaF7APXH9fN4CDwfISaKXXrVvHU/s640/hepo.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
On ollut tilanteita jossa eläin on puhtaasti epäsuoran kaltoinkohtelun vuoksi sairastunut ja päätynyt hautaan. On ikävä olla sivustaseuraajana murhenäytelmässä, kun tietää lopputuleman estettävyyden. Kun asiaa olisi ajateltu aikaisemmin. Joskus on hyvä osata piirtää päässään kauhuskenarioita ja toimia sen pohjalta ennaltaehkäisevästi. Kuitenkaan hienotunteisuuden vuoksi sitä et voi toiselle sanoa - ei ole reilua heittää suolaa haavoihin. Mutta silti, kiusalliset ovat tilanteet, jossa lässytetään osanottojen seassa "olit paras omistaja ja teit kaikkesi" Kun ei se välttämättä niin mennyt. On turha sanoa rakastaneensa jotakuta jos asian eteen ei ole mitään tehnyt. Mietin usein omalla kohdallani, että jos koirani, kissani tai hevoseni nyt kuolisi - voisinko lohduttaa itseäni millään tavalla, samanlaisilla sanoilla ? Teinkö kaikkeni vai teinkö parhaani, muistinko rakastaa tarpeeksi ? Pätee myös ihmisten kohdalla ja tämän tunnemylläkän olen itse joutunut käymään lävitse. Nämä kysymykset saavat heti aivot raksuttamaan ja etsimään ratkaisuja ajanhallintaan ja niihin omiin kompastuskiviin. Joskus kuitekin käy myös niin, että vaikka tekisi kaikkensa - saattaa silti käydä huonosti. Se on juuri pelottavinta esimerkiksi nimeomaan hevosen omistamisessa. Olen seurannut läheltä ystäväni raskasta taivalta hevosenomistajana ja tämä juuri on hyvä esimerkki siitä että joskus ei edes 100% panos riitä. Mutta surun kohdatessa se voi olla ainoa lohtu ja antaa ihmiselle levollisen mielen murheenkin keskellä. <br />
<br />
Tekstin ei ole missään nimessä tarkoitus syyllistää ketään. Mutta näin karkean rehellisesti sanottuna moni ihminen kaipaa muistuttamista. Minäkin. Ajoin tässä yksi päivä kotiin metsälenkiltä ja koirat istuivat auton takapenkillä. Radiosta soi Anna Puun "Ota minut tällaisena kuin oon" . Ja kun aloin laulaa paatoksella laulun kertosäettä, hyökkäsi koiristani vanhin nuolemaan minua korvasta. Se kutitti ja minä nauroin ja "kehuin" tämän haisevaa hengitystä. Ajattelin, että onnea on että vielä tuokin jo hieman haiseva karvakasa on vielä tässä meidän kanssamme. Se riitti minulle muistutukseksi ja otin mummokoiran viereeni nuukkumaan hajusta ja irtoavasta karvasta huolimatta. Rapsutin sitä korvan takaa ja kyynelehdin, ennen kuin nukahdin. Minulla ja Olgalla ei välttämättä ole enää kauan aikaa ja se saa minut aina herkistymään. Tästä lähti tämän kaksiosaisen postauksen ajatus. Me ei koskaan tiedetä miten paljon meillä on aikaa jäljellä lemmikkiemme kanssa. En haluaisi hyvästellä tuntien huonoa omaatuntoa tai tiedostamalla että olin hylännyt lemmikkini - unohtanut ystävän. Me valitaan meidän lemmikki, ja lemminkin tyydyttävä meihin. Haluatko että lemmikkisi ajattelisi: "Olisin ansainnut paremman emännän /isännän" - "Olisin ansainnut paremman elämän" ?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq-vsHrN2TIEZpJxQSI8kk0-tGOzoYcdyZRoSJehOFjcGaPipLs05y_Lba9HR_7IDlJk2_NtLqC_6YBsQOp97di3UTjecvtKC34pdcaeatqSoG2uQaadDvQXiizLaRjdqwbfnGJFtQzHk/s1600/hpo2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq-vsHrN2TIEZpJxQSI8kk0-tGOzoYcdyZRoSJehOFjcGaPipLs05y_Lba9HR_7IDlJk2_NtLqC_6YBsQOp97di3UTjecvtKC34pdcaeatqSoG2uQaadDvQXiizLaRjdqwbfnGJFtQzHk/s640/hpo2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZV_bfrNrM_AZD8EnprfGB6pNJlmuWFg1LEmYgaYseIPxIYnjO44TmXDdB1SB5e2KiplUzWjxIMn5awsnvkOD2mulr_YwHj0rosd4XH3TVUc8vDGgKuNi0Wo8MUcZtfWEga-UMjw3ofXg/s1600/koir.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZV_bfrNrM_AZD8EnprfGB6pNJlmuWFg1LEmYgaYseIPxIYnjO44TmXDdB1SB5e2KiplUzWjxIMn5awsnvkOD2mulr_YwHj0rosd4XH3TVUc8vDGgKuNi0Wo8MUcZtfWEga-UMjw3ofXg/s640/koir.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW16LBySYGm_ueqDi_gQLtGvPQeEFzFwuiss971XtOvLhQfZoV1HFiLgjXFh3-du6nLQGTBcr_-vVeqRcaa7sotxaUVhJkV9tkzdEwqzDifdZFxP81aOatbqce5umZVHv80FpkiTaxOiw/s1600/kerppu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW16LBySYGm_ueqDi_gQLtGvPQeEFzFwuiss971XtOvLhQfZoV1HFiLgjXFh3-du6nLQGTBcr_-vVeqRcaa7sotxaUVhJkV9tkzdEwqzDifdZFxP81aOatbqce5umZVHv80FpkiTaxOiw/s640/kerppu.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Sinulla ja minulla on vielä aikaa antaa eläimillemme sen mitä se tarvitsee. Hellyyttä, huomiota ja aktiviteettia. Vielä tulee se päivä, kun antaisimme mitä vaan saadaksemme syleillä lemmikkejämme vielä kerran. Olisiko sen aika nyt, kun vielä on aikaa ? Sinä valitsit lemmikkisi - ole sen arvoinen.<br />
<br />
<br />
<3 Henna <br />
<br />
<br /><br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-28501153309410583442017-11-09T15:35:00.000-08:002017-11-09T15:45:12.888-08:00Sinä valitsit minut" En ymmärtänyt, mitä tuleman pitää. Ihmiset ympärilläni puhuivat, että minulle pitäisi etsiä uusi koti. En tiennyt, mitä se tarkoitti - minne kuulun, minne päädyn? Onko paikka minulle oikea, onko se hyvä ? Odotan - milloin koittaa minun vuoroni ? Millainen elämä minua odottaa ? Tulenko olemaan rakastettu, onnellinen? Tuntematon tulevaisuuteni pelotti minua. "<br />
<br />
" Sitten tuli se päivä. Sinä saavuit minua tapaamaan. Katsoit tarkkaan, kuin punniten ja arvaillen mihin minusta onkaan vai onko kenties mihinkään. Miellytinkö kenties sinua ? Olisinko sinulle se oikea ? Kelpaisinko? Silitit minua, katsoit silmiin. Minua jännitti, mutta silti koitin tehdä parhaani - hyvän vaikutuksen. Ehkä minä näin saisin mahdollisuuden? Ottaisitko minut, pitäisitkö minusta huolta ? Tekisinkö minä sinut onnelliseksi? Rakastaisitko minua ? Olisitko ystäväni? "<br />
<br />
"Kävikin niin. Sinä otit minut mukaasi, veit kotiisi. Minulla oli ikävä entistä elämääni. Itkin, mutta ymmärsin - näin vaan piti käydä. Sinä olit kiltti minulle, annoit läsnäolosi. Vietit paljon aikaa kanssani, minusta huolehtiminen oli sinulle tärkeää ja olit siitä innostunut. Minua ihasteltiin ja huomioitiin. Yhteinen aikamme lensi kuin siivillä, minä kiinnyin sinuun. Odotin aina sinua saapuvaksi luokseni. Juuri sinä tuollaisena, olit minulle rakas. Elämäni kiintopiste. Yritin aina parhaani mukaan miellyttää sinua ja olla sinulle uskollinen. "<br />
<br />
"Mutta vuodet vierivät. Tuli kiire, arki - uudet asiat. Minä unohduin. En enää ollutkaan se uusi ja mielenkiintoinen. Odotin sinua joka päivä - odotan täällä edelleen. Tulisitko kenties tänään luokseni - viipyisitkö edes hetken? Veisitkö meidät taas yhteiselle retkelle, niin kuin aina ennenkin ?"<br />
<br />
"Tänään oli töitä, siksi ei aikaa. Tänään satoi vettä, siksi ei aikaa. Tänään ystävätär tuli kahville, siksi ei aikaa.Tänään muita harrastuksia - ei aikaa. Tänään tuli lempisarja televisiosta, siksi ei aikaa. Tänään koski päähän, aikaa ei. Tänään ei vaan huvittanut - ei aikaa."<br />
<br />
"Harvoin pääsen kanssasi ulos tästä rajatusta ympäristöstäni. Olen intoa täynnä, vähän liikaakin. Hermostut, koska olen liian innoissani ja vähän levotonkin. Ehkä tiuskit minulle, käsket käyttytymään. Ehkä annat minun nauttia hetkestä ja päästää elämänintoni vapaaksi tai et jaksakaan lähteä kanssani minnekään. Kyllästyt minuun, kun minä repeän onnellisuudesta. Saatan kuitenkin tulla siitä kipeäksi ja sairaaksi, koska lihakseni ovat liikkumattomina huvenneet eivätkä enää kestä iloitteluani samalla tavalla kuin ennen. Edellispäivän riemu onkin seuraavan tuska ja ahdistus. Haavoittuvaisuuden tunne. Pelottaa. Olen mennyt huonoon kuntoon. Taas menee viikko tai kaksikin, ennen kuin pääsen seuraavan kerran liikkumaan. Tunnen kuinka elämä pakenee minusta hetki hetkeltä"<br />
<br />
"Unohduin tänne enkä voi tehdä sille yhtään mitään. Koska minulla ei ollut käyttöä, ei virkaa tai hyötyä - myös hoitaminen ei tuntunut ehkä sinusta tärkeältä. Kavioni venähtivät ja ne painoivat nilkkojani, kynteni kaartuivat kaarelle ja tarttuivat ikävästi varvikkoon. Liikkuminen tuntui kivuliaalta ja kipu sai minut tuntemaan itseni jälleen heikoksi. "<br />
<br />
"Minä odotin sinua. Odotin aina. Koitan ymmärtää ja löytää selistystä kaikelle. Toithan sinä minulle ruokaa ja juomaa, ehkä pienen hellyydenkin murusen annoit. Silti odotin. Sinä lupasit pitää minusta huolta. Mitä tein väärin ? Miksi et enää näe minua? Olen tässä. Ja muistatko, Sinä valitsit minut. Minä tulin mukaasi luottaen. Voimani hiipuvat, turkkini saa hopean sävyä. Kohta en ole enää täällä. Odotatko sitten sinä minua ?"<br />
<br />
"Sinä valitsit minut. Sinä otit kohtaloni haltuusi. Tämän pienen elämän. Tule luokseni. Ole kanssani. Jonakin päivänä en ole enää täällä. Tehdään vielä yhteisiä muistoja. Taltioi tuoksuani ja hengitystäni sisimpääsi niin kuin minäkin sinun, omaan sydämeeni. Siellä me ei koskaan erota, vaikka joku päivä nousenkin siivilleni ja lennän pois ikuisuuden maahan jossa ei enää yksinäisyyttä ja kipua tunneta."<br />
<br />
"Mutta meillä on vielä aikaa. Tule luokseni. Sinä otit minut mukaasi. Pidä minusta huolta. Rakasta. Muista - sinä valitsit minut. "<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAjkxarerzfLm4x1l21ShkzUXjqpdoYfMUW7bHuTc5dNpvZbZs-iTP5yICE3qQ4E_Gj1bF_WMps9GRbclqS70BK3hbkb-jFA_-BoZJvr1WKi8VNcv5Hphw0EjOltlNonD8hI_n92ETuwA/s1600/elukat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAjkxarerzfLm4x1l21ShkzUXjqpdoYfMUW7bHuTc5dNpvZbZs-iTP5yICE3qQ4E_Gj1bF_WMps9GRbclqS70BK3hbkb-jFA_-BoZJvr1WKi8VNcv5Hphw0EjOltlNonD8hI_n92ETuwA/s640/elukat.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Rakkaudella, Lemmikkisi.<br />
<br />
(jatkuu.....)<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-55002153100652834812017-10-28T16:48:00.003-07:002017-10-28T17:00:29.666-07:00Turvapaikkana yksinäisyys<b>Yksinäisyys.</b><br />
<br />
<br />
Sana, joka käy hyvin todennäköisesti kaikkien ihmisten huulilla ainakin jossain vaiheessa elämänkaarta. Sana, johon kätkeytyy paljon tuskaa, pelkoa, epätoivoa - mutta myös vapautta. Sana, joka puetaan usein negatiivisuuden viitaan. Syystäkin. Sana, jolla kuitekin on myös toiset kasvot, piilotetut.<br />
<br />
Niin kuin aiemminkin, olen täällä kirjoittanut yksinolosta ja yksinäisyydestä. <a href="http://hiomattomattimantit.blogspot.fi/2014/09/oon-yksin-ja-se-tuntuu-hyvalta.html">"Oon yksin -ja se tuntuu hyvältä"</a> - postaus on yksi niistä joissa olen käsitellyt omaa, henkilökohtaista yksinäisyyttäni ja siihen suhtautumistani elämässäni. Tuo kannattaa lukea heti alkuun, jos haluat perehtyä tähän tekstiin hieman paremmin. Muuten tämä saattaisi kuulostaa tosi sekavalta. Mikään ei ole oikeastaan noista ajoista muuttunut, edelleen olen paljon yksikseni ja viihdyn siinä tilassa. Mutta yksinäisyyden tunne on ottanut vielä enemmän tilaa elämässäni - ja siitä aion kirjoittaa nyt.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJeAnpvl_DAzLSp7wISCLj97zK8Ow_AbHAvULjPyyiklJIpBvjEVD24jGgyYBXnDGEQe3vs8ZSZWew-xc3qVg2E_bPGiVHGkliTPbFDmtgaqC8JcJio4IPk4m1TS0TdC9HLDYutECAC-o/s1600/face.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="955" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJeAnpvl_DAzLSp7wISCLj97zK8Ow_AbHAvULjPyyiklJIpBvjEVD24jGgyYBXnDGEQe3vs8ZSZWew-xc3qVg2E_bPGiVHGkliTPbFDmtgaqC8JcJio4IPk4m1TS0TdC9HLDYutECAC-o/s640/face.jpg" width="636" /></a></div>
<br />
Minulle yksinäisyys on <b>turvapaikka</b>. Se on edelleen se lapsuuden haave-maailma, minne katoan ja missä minun on hyvä olla. Tarvitsen sitä säännöllisesti voidakseni hyvin ja pidettyä ajatukseni kasassa. Metsälenkit koirien kanssa, marjastus- ja sienireissut sekä sorsapassissa istuminen elokuisessa iltahämässä ovat muunmuassa sellaisia hetkiä, jolloin helposti hyppään tähän toiseen todellisuuteeni. Vain minä ja luonnon äänet. Tunne, kuinka sisäinen rauha virtaa sisälle luonnontuoksuisen tuulenhenkäyksen mukana. Tietysti marjamättäiden kimpussa kyykkiessäni euforiselta tuntuvan harmonian saattaa hetkellisesti pätkäistä poikki puskasta ryntäävä koira, joka häntä hulmuten tulee pyörimään mustikkamättäiden päälle ja nuolemaan emäntäänsä naamasta. Mutta se ei haittaa, koska myös koirani - nekin kuuluvat sinne - minun taivaaseen. Tuollaisina hetkinä tunnen olevani todella etuoikeutettu ja onnellinen ihminen. <br />
<br />
Ehkä juuri siksi olen viime vuosina erityisesti panostanut luonnossa hiljentymiseen, sillä olen huomannut sen vaikuttavan suuresti elämänlaatuuni. Tulen herkästi turhautuneeksi ja kiukkuiseksi, jos en pääse nollaamaan ajatuksiani metsän keskelle tai veden äärelle. Jokaiselle ihmiselle löytyy varmasti paikka, missä saa vapauttaa, toteuttaa itseään ja purkaa stressiään. Toiselle se saattaa olla kuntosali, kampaajalla käynti tai jokin muu asia - minulle se on luonto.<br />
<br />
Minun elämäni on kovin hektinen ja sosiaalisestikin hyvin aktiivinen. Sen lisäksi, että teen tietysti työtä ihmisen parissa hoitajana, luonani käy säännöllisesti pieni asiakaskunta huollattamassa ripsienpidennyksiään. Se on yksi tapa, jolloin pääsee hyvin ihmiskontaktiin ja joku ainakin vierailee luona silloin tällöin. Suurin osa "asiakkaistani" onkin ihan jo entuudestaan tuttuja - ystäviä ja kavereita, joten kanssakäyminen on automaattisesti luontevaa. Se on ollut yksi syy, miksi tämä toinen, harrastuspohjainen "työ" on ollut tosi hieno lisäys elämään. Olen siten saanut uusia ystäviäkin.<br />
<br />
Kiireinen elämä kuitenkin rajoittaa liikkumistani tiluksien ulkopuolella ja usein huomaan olevani kotini vanki. Ystävyyssuhteet saavat usein odottaa vuoroaan ikuisuuksia ja varmaan siksi olen itse huomannut erkaantuneeni monesta ihmissuhteesta. Elämä polkee eteenpäin ja arvotkin saattavat mennä osittain uusiksi matkan varrella. Itse ainakin koen muuttuneeni todella paljon. Vanhaa, ennen niin vahvasti yhdistänyttä säveltä ei enää välttämättä löydykään ja jotain sitä arvokasta on saattanut kadota matkan varrella tai jopa joskus rikkoontuakin. Rakkaus ei välttämättä ole hävinnyt - se on vain muuttanut muotoaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2NRT2ag1noE3eZG6kKSb6D2TW2mxVzFSYl6KQVOozmvWmghcgjfPHB1OcR1wRrrHEyMNbSbzz0HGSwU3WF3lfd9ei6dJ017hqUOiVpKTomRg8Gl1B6bSxNW_xLu5QdP09vCKQK4uCFPk/s1600/hobu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="846" data-original-width="846" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2NRT2ag1noE3eZG6kKSb6D2TW2mxVzFSYl6KQVOozmvWmghcgjfPHB1OcR1wRrrHEyMNbSbzz0HGSwU3WF3lfd9ei6dJ017hqUOiVpKTomRg8Gl1B6bSxNW_xLu5QdP09vCKQK4uCFPk/s640/hobu.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Kuitenkin, silloin kun saan mahdollisuuden viettää aikaa ihmisten parissa - huomaan olevani yksinäinen sielläkin heidän keskellään. Ei ole välttämättä väliä kenen seurassa olen sillä olivat he sitten puolituttuja, ystäviä tai sitten isompi kaveripiiri - koen vaipuvani sielläkin omiin maailmoihini. Vaikka oikeasti olisi hauskaa ja seurakin hyvää - silti helposti haihdun tilanteesta henkisellä tasolla. Ehkä alitajuntani sekä sisälläni mylläävä huolien ja suunnitelmien sekamelska ei anna minulle rauhaa edes hyvissäkään olosuhteissa - tai sitten en enää löydä paikkaani tästä maailmasta. Ehkä seura ei tule koskaan olemaan sellaista, jossa oikeasti tunnen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan ? Tiedostan myös tietynlaisen piirteen kasvaneen vuosien saatossa itselleni; että jos en tule saavuttamaan tiettyä asemaa ihmisten elämässä - en jaksa enää yrittää vaan jättäydyn suosiolla ulkopuolelle. Vapaaehtoisesti teen sen - en enää kivun ja hylkäämisen tunteen
kautta. On ollut niin paljon helpompaa elää, kun ei odota keneltäkään yhtään
mitään. On kiva hengailla ja jutella ihmisten kanssa - mutta nykyään kiintymyssuhteen luomiseen on piiiitkä matka. Otan mielummin rennosti ja kunhan chillailen sen suurempaa, syvällisen välittämisen tunnetta. Tuo lause on oikeasti aika kylmäävää kirjoittaa, koska se antaa tosi kovan kuvan minusta. Ei se sitä ole, olen hyvin empaattinen ja välittävä ihminen edelleen niin kuin aina ennenkin. Minun on ollut vaan pakko opetella elämään tämän asemani kanssa. En enää omistaudu muille kuin ehkä perheelleni ja parille ystävälleni - koska sieltä saan myös vastakaikua. Olen ajatunut tähän liian monen pettymyksen kautta. <br />
<br />
Olen jo pitkään tiedostanut, ettei minulla ole sielunkumppania. Ja hyvin todennäköisesti tuskin sellaista tulen koskaan löytämäänkään. Se on kipeä tosiasia, jonka olen hyväksynyt jo aikapäiviä sitten. Vaikka vei toki aikaa tottua siihen, etten ole se ensimmäinen vaihtoehto kenellekään. Tiedostaa, etten tässä elämässä koskaan tule olemaan täysin oikeassa paikassa. Vaan se oikea paikka on siellä, jo lapsuudessa rakennetussa maailmassa. Linnakkeessa, joka on rakennettu mustikanvarvuista ja poronjäkälästä. Ja se on ihan fine. Kunhan pääsen loikkimaan kahden maailman väliä säännöllisesti, pärjään molemmissa oikein hyvin. Ja kotikin tuntuu oikein kodilta, varsinkin jos keittiön pöydän maljakossa on vaikka kallionjyrkänteeltä kerättyjä kanervanoksia tai suolta poimittuja suopursun kukkasia. <br />
<br />
Minä en yhtään vähättele mieheni,poikani tai muiden rakkaitteni osuutta elämässäni - sillä heidän seuraa kaipaan jatkuvasti. Hamuan Onnin syliini suukoteltavaksi aina kun se on mahdollista ja kaivaudun Kimmon kainaloon heti kun siihen koittaa tilaisuus. Meidän välillämme on vahva side kaikesta huolimatta. Haluaisin käydä vanhempieni luona paljon useammin kuin pystyn ja kertoa heille kuinka ihailen heitä ja kuinka välitän. Rakastan pitkiä, hulvattomia puheluita läheisimmän ystäväni Lauran kanssa. Kaipaan myös hulluttelua joko hänen tai muiden ystävieni kanssa. Nauramista räkä poskella. Ja myös niitä syvällisiä keskusteluita. Olen kuitekin loppupeleissä aina se yksinäinen susi, joka tarvitsee välillä lauman turvaa - mutta on kuitekin voimakkaasti massasta erottuva yksilö joka ei ikinä pysty sulavasti kulkemaan valtavirrassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6Brpv6Mr4IZcvLMnJ5qvuTgRgzPcR1uf8eQhiizJI0YgGW138zw_mdT8WAUd0lqnbmC3jKebfRTSblKt_Yl7l52R1smHi9DYkouDFDffd4T3MW1hrAjAKpBsHnGRFOCEWVMffIvBoyV0/s1600/olga.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="960" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6Brpv6Mr4IZcvLMnJ5qvuTgRgzPcR1uf8eQhiizJI0YgGW138zw_mdT8WAUd0lqnbmC3jKebfRTSblKt_Yl7l52R1smHi9DYkouDFDffd4T3MW1hrAjAKpBsHnGRFOCEWVMffIvBoyV0/s640/olga.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ajatusmaailmani on niin monimutkainen, ettei sen mukana pysyisi kukaan vaikka kuinka yrittäisi. Tiedän, että kanssani on vaikea löytää samaa aaltopituutta. Siksi en syytä ketään mistään. Tämä saattaa kuulostaa hassulta, koska suurin osa ihmisistä tuntee minut "kaikkien kaverina" tai hyvin helposti lähestyttävänä ihmisenä. Sitähän se onkin, pidän ihmisistä mutta nykyään etenen hyvin varovasti - koko ajan hieman tilannetta tunnustellen. En anna itsestäni liikaa, sillä oloni on silloin hyvin aseeton ja alaston. Kokemuksien kautta opitaan olemaan varovaisempi. Siksi en jaa edes murto-osaa kaikesta, mitä käyn sisimmässäni läpi. Oli ne sitten syvällisiä tai pinnallisia asioita. Olen todella kova laskelmoimaan ja suunnittelemaan elämääni, tilanne voi pääni sisällä kääntyä päivän aikana päälaelleen vaikka kuinka monta kertaa. Keväällä eräs lukija kysyi, olisiko minulla kenties ADHD - vastaus on salamannopeasti kyllä, jos minun joku pääsisi pääni sisälle kurkistamaan. Kuitekin, tämä ajatusten sirkus on antanut minulle myös kykyä saavuttaa paljon asioita ja pitää muunmuassa talouselämäni kurissa ja hyvässä jamassa. Vaikka innovatiivisuus ei anna minulle hetkenkään rauhaa - on se haastanut minua positiivisessa mielessä ja pakottanut minua jatkamaan eteenpäin sellaisissakin tilanteissa joissa olisin voinut yhtä hyvin romahtaa ja mielelläni kuolla pois.<br />
<br />
Yksinäisyys on monelle kivulias olotila. Tunne, kun ei ole ketään. Tiedän kyllä varsin hyvin. Enkä voi tehdä muuta kuin katsoa lempeästi ja osoittaa ymmärtäväni. Toivoa, että myös sinäkin opit elämään asian kanssa niin kuin minäkin omien kokemuksieni kautta: Kun kaveri kertoo käyneensä leffassa toisen ystävänsä kanssa, vaikka tiesi myös minun halunneen samaa leffaa katsomaan. Kun kysyt kaveriltasi voitko tulla kahville, saat kiusaantuneelta kuulostavan kieltävän vastauksen, koska toinen kaveri on siellä jo. Minä kun en tietenkään mahdu samaan kahvipöytään. Kun kaksi kaverusta kävelee taloni ohi lenkillä äänekkäästi nauraen, ja minä seison pihallani yksin katsoen kaihoten heidän onnellisuuttaan. Kun saan tietää, että minua on pyydetty mukaan illaviettoon vain siksi ja vasta sitten koska ja kun muut kaverit eivät päässeet. Se tunne, kun tiedostat olevasi hyödyke ja hätävara - mutta annat sen vain sinisilmäisesti tapahtua. <br />
<br />
Näiden kipeiden kokemusten kautta olen onnekas, että olen saanut muodostettua yksinäisyydestäni itselleni turvapaikan jossa saan levähtää ja olla vapaa. Eikä minun tarvitse todistella kenellekään, miksi minua pitäisi rakastaa tai miksi minut pitäisi hyväksyä. Siellä minä saan olla minä ja olla tilanteen herra. Minä tykkään itse itsestäni ja olen mielestäni hyvä tyyppi - miksi en siis hengailisi itseni kanssa tai sanoisi itselleni tsemppaavia sanoja ? Tärkeetä on tiedostaa olevansa itsensä paras kaveri ja pitävänsä huolta siitä suhteesta. Siteestä omaan itseensä. Tämänkin tiedostaen olen alkanut tehdä paljon pieniä edistysaskeleita siihen, miten pidän huolta itsestäni. Jos ystäväni kaltoinkohtelisi omaa terveyttään tai itseään niin kuin minä itselleni olen tehnyt tai puhuisi itselleen niin rumasti mitä itse aikoinaan itselleni puhuin - olisin puuttunut asiaan. Miksi en tekisi sitä myös itselleni ja viheltäisi peliä poikki? Kertoisi miten itseään kuuluu rakastaa, arvostaa ja kohdella ? <br />
<br />
Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus ja jatkaa aiheesta eteenpäin lähitulevaisuudessa. Mutta kerro sinä : <br />
<br />
<b>Millaisena sinä koet yksinäisyyden ? </b> <br />
<br />
<br />
<3 Henna<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com20tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-90462169195563387822017-10-15T17:43:00.000-07:002017-10-15T17:44:34.371-07:00Vieläkö rakkaus kantaa?<br />
" Vieläkö rakkaus kantaa kun järvet jäätyvät,<br />
kun lumeen peittyy nurmet vihreät,<br />
Vieläkö meille kaunis on maa?<br />
Vieläkö rakkaus kantaa, päänsä painaa syliin<br />
ja vie kyliin lämpimiin,<br />
joissa talvee ei tunnetakaan. "<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=5ngATVt9DeM"> Tommi Kalenius - Vieläkö Rakkaus Kantaa</a><br />
<br />
<br />
Oletteko koskaan ikävöinyt rakastanne, vaikka hän olisi siinä aivan vieressänne ?<br />
<br />
Halaat ja rutistat häntä, mutta tuntuu ettet saa otetta tarpeeksi ? <br />
<br />
Oletteko koskaan kaivanneet sitä yhteyttä, joka teillä joskus oli ? Intohimoa ?<br />
<br />
Oletteko olleet sylikkäin, mutta arkiset murheet painavat mieltäsi niin - ettei mikään tunnu enää miltään ?<br />
<br />
Oletteko olleet niin väsyneitä, ettei haihdutte pois omiin ajatuksiinne ettekä enää osaa olla kunnolla läsnä toisillenne ?<br />
<br />
Oletteko haaveilleet yhteisestä ajasta - mutta sitä ei ole ?<br />
<br />
Onko teillä yhteisiä unelmia, vai onko elämän haasteet saaneet teidät kuoppaamaan ne ennen kuin ne ovat kunnolla syntyneetkään?<br />
<br />
Miltä teistä tuntuisi, kun rakkaus ei ole hävinnyt minnekään mutta toivo sen elättämisestä alkaa hiipua ?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8-4eD3wmLoHc0eTD05jL1lKho8sAG_s4gLlg6SZwGIlEAW0ETUF1k_DAxLfCLJSLmAJcjMKBlEta6JpDN5hCtae0cgkPx7agUxGgxNfrKFM7S1KOEsDhAIIMI3_IMMJjRKfbscNf8_z4/s1600/pari.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8-4eD3wmLoHc0eTD05jL1lKho8sAG_s4gLlg6SZwGIlEAW0ETUF1k_DAxLfCLJSLmAJcjMKBlEta6JpDN5hCtae0cgkPx7agUxGgxNfrKFM7S1KOEsDhAIIMI3_IMMJjRKfbscNf8_z4/s640/pari.jpg" width="512" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pariskunta jo vuodesta 2002 <3 </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Olin ollut pitkään hyvin surullinen ja kokenut suurta ikävää miestäni kohtaan. Olemme olleet yhdessä yli 15 vuotta. Rakastan häntä todella paljon, mutta välillä on suuri haaste löytää energiaa näyttää sitä hänelle kunnolla. Ja voisin ehkä varovasti puhua tässä myös mieheni puolesta. Kyllä, näemme päivittäin - mutta vuorotyöt ja muut kuviot asettaa haasteensa parisuhteen hoidolle. Vaikka hän olisi siinä vieressäni, silti ikävöin häntä ja kaikkea sitä, mitä meidän välillämme on ollut ja ennenkaikkea voisi edelleenkin olla. Ja onkin, mutta piilossa. Tämä kiireinen arki on uuvuttanut meidät ja sumentanut katseemme nähdä toisemme kunnolla. Yhteys välillämme päässyt hiipumaan koska siihen ei ole aikaa, tai hektinen arki imee ihmisestä kaikki mehut mitä vain irti voi saada. Vuorotyöt, remontti, pieni lapsi, koirat/kissat/hevoset ja lisäksi molempien suuri heikkous KILTTEYS ja kyvyttömyys sanoa "ei" --> siitä aiheutuneet jonninjoutavat vapaaehtoistyöt. <br />
<br />
Meidän suhteessa on ollut huonoja aikoja, liittyen usein minun masennukseeni ja uupumuksiini, mutta myös hirmuisesti hyvää ja ennen kaikkea potentiaalia kehittyä vielä parempaankin suuntaan. Uskollisuutta ja syvää kiintymystä. Yhteisiä innostuksen/kiinnostuksen kohteita, huumoria. Olemme molemmat itsenäisiä - annamme toisillemme tilaa ja omaa aikaa omille jutuillemme ja ystävillemme. Kuitenkin samalla olemme aidosti kiinnostuneita toistemme tärkeistä asioista sekä ihmisistä, haluamme auttaa toisiamme saavuttamaan unelmiamme. On pilkettä silmäkulmassa vieläkin, näin 15 yhteisen vuodenkin jälkeen ja moni asia on viinin tavoin parantunut vanhetessaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQd5eayCxVQyl8ijPmwJf3tg7Ws1lgt_5B6ngplu4PnYrdhxw1Fph43R4nYrfOwcHRbfd0HTO6OvcenWMVJYZCWf0HJ1se0_j-SMVmWF6bwajz-fiqN8ANEHVig2f2JpphbviHX5KDWv0/s1600/IMG_3012.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQd5eayCxVQyl8ijPmwJf3tg7Ws1lgt_5B6ngplu4PnYrdhxw1Fph43R4nYrfOwcHRbfd0HTO6OvcenWMVJYZCWf0HJ1se0_j-SMVmWF6bwajz-fiqN8ANEHVig2f2JpphbviHX5KDWv0/s640/IMG_3012.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mutta ruuhkavuodet. Vanhemmuus. Uuvuttava, aikataulutettu arki. Vähäinen yhteinen aika. Ne tulivat kuin varkain eikä me jakseta olla toisillemme kunnolla läsnä. Aikaa ei vain ole, ja kun päivän työt on tehty - me nuupahdetaan, kuivutaan kasaan kuin tulikuumaan hiekkaan heitetty leikkokukka aavikolla. Ollaan päivän mittaan työn lomassa suunniteltu katsovamme iltasella elokuvaa kynttilänvalossa "sitten kunhan nämä ja nämä ja nämä saadaan tehtyä ja saatu lapsi unille.." - lopputuloksena kuitenkin välitön sammuminen sohvalle. Yleensä välissämme saattaa rymytä vielä iltavillinen lapsi, joka haalii tietysti ansaitusti kaiken huomion itselleen. Toisen syliä tai kainaloa on vaikea löytää tai mahdollisesti liian kiireiseksi ja rankaksi käyneen päivän ja sen kinkkisinä hetkinä kuumenneet tunteet on viilentäneen välejänne. Lapsen päiväunien aikaan ei tietenkään malteta levätä, vaan laitetaan turbo päälle ja yritetään juosta kellon kanssa kilpaa hoidellen sellaiset asiat jotka eivät lapsen ollessa mukana noin vaan onnistu. <br />
<br />
Me molemmat tehdään liikaa töitä. Minä yöduunin lisäksi koitan hoitaa kotia, hevosia, lenkittää koiria, tehdä vähän lisärahaa lisätyöllä - kun taas Kimi tekee töissä jonkin verran ylitöitä ja koittaa ajan rippeillä remontoida kotia ja kunnostaa yhtä sun toista rempallaan olevaa paikkaa meidän tiluksilla. Lasta hoidetaan tasavertaisesti yhdessä aikatauluista ja tilanteista riippuen. Silti koemme, ettemme saa annettua lapsellemmekaan tarpeeksi aikaa ja huomiota ollen siitäkin ajoittain turhautuneita. Töitä meidän tulisi vähentää, se on selvä - mutta kuinka kaikki asiat sitten hoidetaan ja maksetaan ? Toivoa ja rukoilla saa - mutta ei kai laskuja makseta tai taloa kunnosteta Pyhällä Hengellä ?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3LKaDtbZkns7W3FB_wGvHnkmi-Smz_7khkrh4a1l2B9JpvfYWwP8Aiy6aHl1A06n49KjD3Uv3W7vxZNFklOMFdD-GZbCAuK-45cFohmD9CFMblAtV1p1Ur19SOGdoWmU5O4viHkr_IKY/s1600/prhe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1080" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3LKaDtbZkns7W3FB_wGvHnkmi-Smz_7khkrh4a1l2B9JpvfYWwP8Aiy6aHl1A06n49KjD3Uv3W7vxZNFklOMFdD-GZbCAuK-45cFohmD9CFMblAtV1p1Ur19SOGdoWmU5O4viHkr_IKY/s640/prhe.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kyllä minä myönnän, että jos jostakin toisia katkerasti kadehdin - on toisten ihmisten vahva tukiverkosto. Aktiiviset, lähellä asuvat isovanhemmat, tädit, sedät - kummit ja kaimat. Minä toivon hartaasti, että niillä joilla on tukijoukko auttamassa arjessa ja mahdollistamassa pienten lasten vanhemmille omaa /parisuhdeaikaa tai vaikka kunnon yöunet - he arvostaisivat sitä todella ja muistaisivat kiittää eikä pitää sitä itsestäänselvyytenä. Meillä tukea ei juurikaan ole, vaan saamme selviytyä kaikesta pääosin yksin samalla, kun meiltä ollaan vaatimassa panosta siellä,täällä ja tuolla. Tässä vaihdessa myönnän itkeväni kun kirjoitan tätä postausta. En pelkästään siksi, että väsyttää vaan siksi että kaipaan niin kovasti meille laatuaikaa jossa saisimme olla vain minä ja hän. Me. Voitaisiin löytää se tunne, mikä oli silloin kun löydettiin toisemme. <br />
<br />
Meidän vanhemmat asuvat sekä 120:n että reilun 600:n kilometrin päässä, joten isovanhempien apu on harvinaista herkkua. He varmasti auttaisivat jos voisivat, mutta etäisyys tekee siitä haasteellisen. Minun, lähempänä asuvat vanhempani auttavat kyllä aina pyytettömästi kun vain on siihen mahdollisuus ja olen sitä arvostanut suuresti. Mutta sekä etäisyys että erinäiset muut seikat koen usein esteeksi enkä pysty tukeutumaan vanhempiini niin paljon kuin ehkä joskus tarvitsisin. Kuitenkin helpottaa se ajatus, että he auttavat kyllä jos tulee tiukka paikka. Meidän ainut arkinen apu täällä omalla paikkakunnalla on toki kunnalta saatu päivähoito, mutta puolihoidolla ei hyvin laatuaikaa vanhemmille järjesty. Eikä tietenkään, se sitä varten olekaan. <br />
<br />
Olen auttanut useita ystäviäni viimeisten vuosien aikana omankin uupumuksen keskeltä, ja heiltä voin pyytää apua - mutta olen säästänyt ne "kortit" hätätilateita varten. Minua hävettää pyytää apua, mutta nyt olen viime aikoina ollut siinä pisteessä että tarvitsen sitä todella. Ja "tilanne" on minun ja mieheni suhteen hoitaminen. Ei hätätilanne, mutta itse sen koen suhteellisen akuutiksi ja tärkeäksi. Koen, että jo ihan lapsen kannalta on tärkeää että isä ja äiti jaksaa paremmin ja voi hyvin, osoittaa myös toisilleen hellyyttä kotona. Tällä ajatuksella olen onnistunut luomaan ystäväni kanssa niin sanotun
"avunanto-sopimuksen", jossa molemmat osapuolet auttavat toisiaan ja
hyötyvät siitä. Ennen kaikkea tärkeintä on, että sopimus on tasavertaisesti reilu kumpaankin suuntaan. Olen erittäin onnellinen tästä keinosta järjestää meille säännöllisesti aikaa vain meille kahdell ja se on saanut mieleni suuresti piristymään viime aikoina. Meillä on toivoa ja se on saanut minut piristymään viime aikoina <3 <br />
<br />
Näin jokin aika sitten yöllä unta, jossa asuin kaupungissa, eronneena. Koko aamupäivä meni ahdistuksen kourissa, uni oli niin toden tuntuinen. Minä en halua ollayksi niistä, jotka vaan lopettaa yrittämisen ihmissuhteen eteen - luovuttaa. Heittää hukkaan hyvän suhteen siksi, ettei enää jaksa taistella. Eikä tässä siitä olekaan kyse, haluan vain ennaltaehkäistä tuollaisten ajatusten syntymistä. Meillä on niin paljon hyvää ja me ollaan etuoikeutetusti saatu olla niin pitkään yhdessä, että tästä suhteesta on pidettävä huoli. Kyllä minä olen ajatellut pysyväni tässä hautaan asti. Minä kaipaan meidän välisiä höpöttelyjä, painimatseja ja ronskia huumoria. Yhteistä tekemistä. Sellaista hulluttelua, mutta myöskin sitä oikeaa läheisyyttä. Silmiin katsomista. Aikaa olla - ilman, että minun ajatukset pyörii aikataulujen, murheiden ja velvollisuuksien ympärillä. Mieheni ei varmaan enää edes tiedä, miten paljon häntä rakastan , koska sen sijaan että hänelle sen sanoisin - olen liian usein poissaoleva ja kärttyinen, turhautunut - itkuinen ja epätoivoinen. Ja hänen on taatusti vaikeaa ajoittain rakastaa minua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpsjiTRNg8OVAeifiN6nIOBsjkVKrXOM17hIBMHc4UEtW1lfn-PAzIcVtAJRtn1s3NPEEHS8MBbwmHlfVoWi1mwFfDkc64KVY3aBT74uvrg76-7bfrCzB7kEySTmyZGe1phdAu2qajY3M/s1600/pus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpsjiTRNg8OVAeifiN6nIOBsjkVKrXOM17hIBMHc4UEtW1lfn-PAzIcVtAJRtn1s3NPEEHS8MBbwmHlfVoWi1mwFfDkc64KVY3aBT74uvrg76-7bfrCzB7kEySTmyZGe1phdAu2qajY3M/s400/pus.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Allekirjoittaneella on aina ollut paheena murehtia asioita liikaa, kantaa huolta ja stressata etukäteen. Maalata ihan helvetinmoisia demoneita romanttisille ruusutapeteille. Ehkä tämä juuri siksi, että on joutunut taistelemaan ja huolehtimaan liikaa huomisesta. Myös siksi, ettei toinen sitä välttämättä osaa ja minä koen että ilman minun huolta ei mitään tapahtuisi. Että ilman minun murehtimista homma leviää käsiin. Tässä vaiheessa voin jo naurahtaa ääneen, mutta toisaalta kiristän hampaitani samalla. Ai että ihmisellä voikin olla niin vaikeaa päänsä sisällä. Kuitenkin, moni asia olisi varmasti jäänyt tekemättä ilman minun tapaani toimia, mutta silti arvostan myös mieheni rauhallisuutta ja malttia edetä asioissa. Kykyä olla murehtimatta - ai että kun saisi joskus sen kyvyn itselleen edes päiväksi. Mieheni pelkkä levollinen olemus tasapainottaa ja rauhoittaa joskus minuakin, mutta joskus toivoisin hänen sanovan minulle sellaisia sanoja jotka tyynnyttäisi sisimmässäni mylläävän huolten myrskyaallokon. Olen kuitenkin oppinut antamaan miehelleni aikaa ajatella ja edetä muunmuassa remontin suhteen rauhassa, jotta hän saa tehdä kaikki oman mielensä mukaan, huolellisesti ja ajan kanssa. Remontti etenee todella hitaasti mutta syytön siihen miehenikin on - hän on jatkuvasti töissä tai sitten muissa velvollisuuksissa. Ehkä tämä kaikki on joskus ohi ja me voidaan alkaa nauttia elämästä kunnolla?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRu_C96GQbPG8dMTkxZ7EECeCMiWUEEt0Qxw46Gdkk994-OcGof6Ef46HcG55zGcVavrA8SwU53Aqtwtzh2B3wUzzsxNGfwH2804jHRBSF06ehopVqyjKBnRSHyHWM5GWmXM7obH9nfKM/s1600/syli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRu_C96GQbPG8dMTkxZ7EECeCMiWUEEt0Qxw46Gdkk994-OcGof6Ef46HcG55zGcVavrA8SwU53Aqtwtzh2B3wUzzsxNGfwH2804jHRBSF06ehopVqyjKBnRSHyHWM5GWmXM7obH9nfKM/s640/syli.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Kuinkas sitten sitä parisuhdetta kerkiää hoitamaan tämän hässäkän keskellä ? Pienillä teoilla
ja eleillä arjessa. Koskettamalla toista ohimennen ja antamalla suukko
ulos lähtiessä. Tai minut tuntien: puristamalla toista perseestä. Ihan pieniä juttuja. Näkemällä, mikä on toiselle tärkeää ja antaa tilaa sille. Huomioimalla. Niin kuin mieheni eilen imuroi pyytämättä, se on ehkä romanttisin ele ikinä. Aiemmin en pitänyt yhteistä aikaa niin tärkeänä ja täytyy myöntää, etten pitänyt mieheni seuraakaan niin tärkeänä. Ystäväni ovat olleet minulle aina tärkeitä ja tulevat olemaan - mutta nyt huomaan janoavani enemmän Kimmon seuraa. Voin nolostuneena myöntää aliarvioineeni häntä. Olen muistanut taas, että puolisoni on myös hyvä ystäväni ja ehdottomasti uskollisimpia sellaisia. Nyt, kun haluaisin sitä aikaa - emme sitä saa niin paljon kuin haluaisimme. Emme edes kullanarvoista perheaikaa, sekin kun on niin harvinaista herkkua. Voi kunpa sitä olisi ollut jo aikoinaan näin "viisas". Minun oma ajatusmaailmani kaipaa eniten remonttia ja pitää puntaroida tarkkaan, onko suhteemme , raha, remontti tai jokin muu materialistinen asia tärkeämpää. Päätös on helppo tehdä sanallisella tasolla, mutta ohjaako se toimintaa ? <br />
<br />
Tiedän jo ennalta ettei tuleva syksy/talvi tule olemaan helppo, mutta pieniä välietappeja aion meille järjestää jotta saataisiin pidettyä homma hanskassa, päät selkeinä ja sydämet paikallaan. Viedään taas Onni yökylään ystäväni luokse, jossa lapsilla on toisistaan leikkikaveriksi - ja me, isi ja äiti käydään vähän tuulettamassa aivoja ja heittämässä bensaa meidän parisuhteen kytevään nuotioon. Unohtamatta myös koko perheelle järjestettyä aikaa. Lapselle suurinta onnea on, että vanhemmat on läsnä, rakastaa toisiaan ja lastaan.<br />
<br />
<3 Henna <br />
<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-69878109772767845742017-09-26T17:43:00.002-07:002017-09-26T17:44:04.212-07:00Kesäpötsit pikkuhiljaa takaisin reenin pariin! Kesä alkaa olla, tai siis onhan jo takana päin ja syksyn edetessä talvikin kolkuttelee jo ovella ! Meillä on takana äärettömän kiireinen ja todella raskas - mutta mieleenpainuva kesä. Tarharemontti, hääjuhlia, marjasesonkia ja kaikkea muuta. Aika kellotaulussa on ollut jo pidemmän aikaa tosi tiukalla ja välillä on juostu minuuttiaikataululla päivästä toiseen, mutta hengissä on selvitty! Joitakin kompromisseja ja oikaisuja piti kuitenkin jopa minunkin tehdä, että saan pidettyä suurinpiirtein homman hallussa ja oman pään suhteellisen selvänä. Kieltämättä odotan talvea, sillä sen myötä "joudutaan" laittamaan pillit pussiin ulkohommien suhteen ja siirtymään vihdoin sisätöiden pariin ! En millään malttaisi odottaa, että saataisiin jatkettua remonttia ja tätä kotia vähän siistimpään kuntoon! Vielä kuitekin hetkinen keskitytään muunmuassa pihan siivouksiin, autotallin järjestelemiseen ja ehkä vähän muihinkin, enemmän mukaviin syksyn aktiviteetteihin eli metsästys ja marjastus/sienestys-hommiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGsRo23Bs5TDBu8FzCU9GQoMhEiAwUeavygsbD1kq4XDMQYBTXhW7FWrNBNkLsNZAgZXIGLXFxQgnBZ06LH0-I4luUAnY8IMYZW8ccADcMKCHt4oACp_QCzTx1POja9rQYKk0Zooqh1lw/s1600/naama.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGsRo23Bs5TDBu8FzCU9GQoMhEiAwUeavygsbD1kq4XDMQYBTXhW7FWrNBNkLsNZAgZXIGLXFxQgnBZ06LH0-I4luUAnY8IMYZW8ccADcMKCHt4oACp_QCzTx1POja9rQYKk0Zooqh1lw/s400/naama.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYFdPF4eF6veOzgCNa-uMUF1zBVIGEcRBxf-p-MqveVPyAByU3npaklmjrYc2JbWYx1lNlD6IVo_jUZI9mYQG4tZ8nov66Aifke_h-auuwRUh9cLe-RnpzR2TPxtQZhbp0bC1OTwd6480/s1600/j%25C3%25A4rvi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="960" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYFdPF4eF6veOzgCNa-uMUF1zBVIGEcRBxf-p-MqveVPyAByU3npaklmjrYc2JbWYx1lNlD6IVo_jUZI9mYQG4tZ8nov66Aifke_h-auuwRUh9cLe-RnpzR2TPxtQZhbp0bC1OTwd6480/s640/j%25C3%25A4rvi.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Mitä kompromisseihin tulee, oli yksi meidän hevosten lomailu. Säännöllisen liikutuksen puolestapuhujana jouduin yksinkertaisesti niin umpikujaan aikataulujeni kanssa, että jostakin oli löysättävä ohjaa. Ja näin ollen hevoset saivat ansaitun, noin kuukauden kesälomansa laitumella. Ja pari lyhyempääkin pätkää kesän aikana muutekin. Hyvin näyttivät viihtyvän heinää mussuttaen, vaikkakin Karisma usein katseli kyselevästi perääni, seurasi minua laitumella kuin varjo ja pari kertaa hirnuikin loittonevan hahmoni perään. Se on aktiivinen hevonen ja rakastaa työtekoa - joten tällaiset, yli viikon lomat ovat sille olleet hyvin harvinaisia tämän yhteisen 7 vuoden aikana. Kuitekin, aktiivisina liikkujina Karsima ja Kassu pitivät huolta peruskunnostaan myös laidunloman aikana, joten mitään kunnon romahdusta tai lihasten rappeutumista ei ollut nähtävissä. Työmotivaatio oli kyllä kasvanut huippuunsa, molemmilla. En perusta hevosten seisottamisesta, mutta kesälomat tekevät hevoselle hyvää - omistajasta puhumattakaan. <br />
<br />
Nyt on sitten pikkuhiljaa palailtu takaisin sorvin äärelle! Karisman kanssa aloiteltu tekemään ihan perusjuttuja ja Kassun kanssa käyty "esikoulunesikoulua". Karisman kanssa meillä ei isompia tavoitteita ole, suurin tavoite on saada pidettyä tammalla lihakset edelleen vetreinä ja hevonen notkeana. Tehdään perusjuttuja koulupuolella ja harjoitellaan taivutuksia ja väistöjä sekä joitakin kouluradan pätkiä niin pitkälle kuin kuskin muisti vaan kantaa (eli minun kohdalla ei kovinkaan pitkälle :D ) . Esteillä pyritään hakemaan rutiinia sekä varmuutta ja voimaa hyppyihin. Esteiden korkeus ei päätä huimaa vaan homma on sellaista hyvänmielen hyppelyä. Hyppyhommissa kuskin virkaa hyvin todennäköisesti edustaa tamman liikuttaja/hoitaja Tiia tai joku muu esteille paremmin perehtynyt, vieraileva tähti. Jos vaan omat polvet ja päänuppi kestää, yritän jotain pientä harjoitusta tehdä itsekin jotta käsite "esteet" ei olisi niin harvinaista herkkua tammallekaan. Se niin kovin tykkää siitäkin hommasta. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAVwqxESbCj1QTaoX6DJFxGIbBvcpAnuRYPlKTfc3SCFX6IfA8MW3cgzGOl58Dx4gg02ueLv6GBVSGD51HJldc6RaICxEbqAAyq_nKfmDn8O1kxaoe-ZE8jdSG2zumpTrD78Kj9k_bhfY/s1600/syssy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="960" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAVwqxESbCj1QTaoX6DJFxGIbBvcpAnuRYPlKTfc3SCFX6IfA8MW3cgzGOl58Dx4gg02ueLv6GBVSGD51HJldc6RaICxEbqAAyq_nKfmDn8O1kxaoe-ZE8jdSG2zumpTrD78Kj9k_bhfY/s640/syssy.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kassun kanssa tosiaan ollaan aloiteltu opiskelemaan isojen hevosten juttuja. Kesän lomailtuaan pikkumies on ollut oikein erityisen vastaanottavainen ja aina niin halukas lähtemään mukaan. Ollaan tehty pari onnistunutta lastaus -ja kuljetusreissua, käppäilty maastossa ja tutustuttu siellä vastaantuleviin asioihin. Ollaan tehty paljon maastakäsittelyjuttuja, harjoiteltu kevyesti jo venyttelyjä muistuttavia liikkeitä. Olen kevyesti "nojaillut" paljon varsan selän yli ollessamme tarhassa ja käyttänyt aikaa rapsuttelutuokioihin. Jopa käynyt kevyesti "istahtamassa" sen ollessa makuullaan tarhassa. Tässä välissä kuitekin totean, että ei - en ole menossa hevosen selkään vielä aikoihin. Eihän se ole kuin vasta 2-vuotias, tuollainen romuluinen hirvenvasa. Saa kasvaa vielä ihan rauhassa, mutta valmistellaan huolellisesti hevosta jotta ratsutus olisi joskus helpompaa kun on asiaa hyvin pedattu.<br />
<br />
Varsalla on tainnut olla satula nyt 5 kertaa selässä tämän vuoden puolella, joista juoksutuksessa on ollut mukana kolme kertaa. Viime viikolla suitsitin, satuloin ja suojitin lapsukaisen ja juoksutin liinassa. Lisäksi nousin jakkaralle viereen ja nojailin satulaan, heiluttelin sitä kevyesti ja taputtelin hevosta sitä kehuen. Kuvia ja videoita löytyy instagram-tililtäni, jos kiinnostaa käydä kurkkaamassa! Siirtymiset eri askellajeihin sujuu pääosin ilman isompia ongelmia ja ääniavut menevät hyvin perille. Varsa on luonteeltaan aivan loistava; se on vastaanottavainen, luottavainen, seurallinen ja miellyttämisenhaluinen. Muunmuassa juoksutuksen yhteydessä heiluvat jalustinhihnojen päät tai muutkaan asiat satulassa
eivät sitä tunnu häiritsevän. Se on herkkä, mutta kuitekin mielestäni
aika kylmähermoinen tyyppi. Toistaiseksi Kassu on ollut juuri sellainen varsa, jota toivoinkin joten orivalinnasta voin sanoa että nappiin meni - eikä tietenkään tuo emätammakaan huono ole. Mukavan harrastepuksun tuosta luulisi saavan. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEbKC61qVBMWGNjfms7Bux9sA-e2mzvOwXaLuBqK9xcJNVdIJdBb7nOZR-WN7WA3_BpQveaE04b27DcelXzhUh4IwpFRDVOVE0DIXsDANwj73NRz7qXJydMRi6QQcbOQ8Xtnj2rXYXQoY/s1600/laspe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEbKC61qVBMWGNjfms7Bux9sA-e2mzvOwXaLuBqK9xcJNVdIJdBb7nOZR-WN7WA3_BpQveaE04b27DcelXzhUh4IwpFRDVOVE0DIXsDANwj73NRz7qXJydMRi6QQcbOQ8Xtnj2rXYXQoY/s640/laspe.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVptU-34ZtZ1nN11vtLSAXRZtCPOGNs0c7KWVovlUrWqpPrqs1yf0OpWc6uKaJs-ongittYoYw6MEqOnBUMldYKp4P-YNjsig3nEBH056JvYIjqtF3oSk7VAdqFo6GyzCjT4TUJWGJdkU/s1600/nuama.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="540" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVptU-34ZtZ1nN11vtLSAXRZtCPOGNs0c7KWVovlUrWqpPrqs1yf0OpWc6uKaJs-ongittYoYw6MEqOnBUMldYKp4P-YNjsig3nEBH056JvYIjqtF3oSk7VAdqFo6GyzCjT4TUJWGJdkU/s640/nuama.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMKsR5db2Gyaooa_ru-5_GNhe6npe_-jkrF57ZfPKmJyiGwePkMABaPPTi_kqb4kNpMR7gow4lyRwuudGnxgDMT57tUVCbkHY_8sGPR54VTd0scaGSXNuQ9lVvFIS8VO7XobV_abl849E/s1600/lastaus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMKsR5db2Gyaooa_ru-5_GNhe6npe_-jkrF57ZfPKmJyiGwePkMABaPPTi_kqb4kNpMR7gow4lyRwuudGnxgDMT57tUVCbkHY_8sGPR54VTd0scaGSXNuQ9lVvFIS8VO7XobV_abl849E/s640/lastaus.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kohta alkaa olla taas syysraspauksen ja madotuksen aika. Ajattelin tilata meille klinikka-auton käymään, jolloin pyydän raspauksen yhteydessä myös tarkistamaan ja mahdollisesti kylmäpolttamaan Kassun etusäärien kohdalle ilmestyneitä luuliikoja. Varsa ei missään vaiheessa ole arkonut tai ontunut niitä, vaan patit ovat lähinnä kosmeettinen haitta. Aiemman ohjeen mukaan kevyesti pliistrasin niitä kuuriluontoisesti, mutta koska ne eivät ota hävitäkseen - pyydän tarkistamaan ne. Patit ilmestyivät kesän aikana, kun varsa otti taas huiman kasvupyrähdyksen. Olen myös harkinnut samaan syssyyn varsan jalkojen irtopalakuvausta ja yritän saada sen onnistumaan klinikka-auton kotikäyntinä jos vaan kuvaus saadaan onnistumaan kotioloissa. Toki voin sen muussa tapauksessa kuskata klinikalle kuvattavaksi, jos näin päätän ja saan homman järjestymään. Mutta toistaiseksi varsan jaloissa ei ole ollut mitään moitittavaa, noita luuliikoja lukuunottamatta. Varsa liikkuu mielellään, liike on selkeää ja tällaisen pulla-mössö-tätiratsastelijan silmiin oikein elastista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3tkKFX4dkUFl_jOdGBYRvhAozQf-yjc_Uzj5BdwhMthHQQv0Vd8DlOhxFdCY8u_GyxrFVPAP0GKBP7LYolZI49HBI90Idq3pBkcuJeSQpO7sMrdkb4dKEH8xt2OwJsX-cDeHF-jNhTm0/s1600/tarhat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="540" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3tkKFX4dkUFl_jOdGBYRvhAozQf-yjc_Uzj5BdwhMthHQQv0Vd8DlOhxFdCY8u_GyxrFVPAP0GKBP7LYolZI49HBI90Idq3pBkcuJeSQpO7sMrdkb4dKEH8xt2OwJsX-cDeHF-jNhTm0/s640/tarhat.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
<br />
Mutta näillä suunnitelmilla mennään toistaiseksi ! Ilman paineita harrastellaan sen mitä kellotaulu antaa periksi ja varsa saa kasvaa rauhassa tulevan ammattinsa maistiaisten kera.<br />
<br />
<br />
<3 Henna Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-3741488983567460722017-09-12T17:11:00.000-07:002017-09-12T17:12:06.360-07:00On kaikella alku ja tulee se hetki - että sä saat nousta elämään. Hei rakkaat! Osa teistä on jo varmaan huomannut tämän blogin heränneen vähän henkiin, tai ainakin yrityksen saada vähän edes elonmerkkejä ? Kiitos teille uskollisesti matkassa roikkuneille, tukea antaineille ja uudet tuttavuudet - lämpöisästi tervetuloa mukaan seuraamaan minun syvällisen henkilökohtaista blogiani ja värikkäitä tarinoita elävästä elämästä! Blogiani ei voi oikeastaan survoa mihinkään kategoriaan - tämä on juuri sellainen niin kuin kirjoittajansa: Omintakeinen, sekava, syvällinen, rehellinen, sopimaton, vihastuttava, liikuttava, inspiroiva ja läsnäoleva. Tai näin minulle ainakin on kerrottu. Jos tuntuu, että tällaiset asiat ovat lähellä sydäntäsi - pysy mukana ja muista kertoa myös oma tarinasi kommenttipuolella!<br />
<br />
Te varmaan haluatte palata hieman ajassa taaksepäin ? Minä ainakin haluan! On kulunut 2 vuotta aikaa siitä, kun hakeuduin hoitoon pitkään jatkuneen unettomuuden ja mielialaongelmien vuoksi. Jos ette muista tai ette tiedä asiasta - suosittelen lukemaan vanhoja postauksiani. Jäin loppupeleissä 4 kuukautta kestävälle sairauslomalle uupumuksen, keskivaikean masennuksen, unettomuuden ja yleisvahvan hermoromahduksen vuoksi. Taustalla vuosikausien ajan haudattuna olleitten pettymyksien, tietynlaisen katkeruuden ja luokattoman kovien, itseasettamien vaatimuksien suorittaminen, oman riittämättömyyden sotkeentunut verkko - jota ei voinut selvittää auki muuten kuin vain rikkomalla ja repimällä kaikki rippeetkin palasiksi. Tässä on tehty koko ajan kovasti töitä ajatusmaailman remppaamiseen ja uuden alun pohjustamiseen. Muunmuassa lapsuuden traumojen, ihmissuhdeongelmien, keskenmenon, väärien valintojen ja ystävän itsemurhan käsittelemistä. Ajan ja arjenhallinnan opettelua. Irtipäästämistä. Luovuttamista. Tässä postauksessa käyn muutamia asioita läpi lyhyesti. <br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtvXfnAvrtDkftei7nFEqzTT-HjAGl4pQOTNDLxqWRwTx17yNMakiQ695U1YTIlpDSy29tg7nhZVO7BGJvDcEOd4cbgyVUxaxfnALYVrhN4IeySwZ_17Wxi7tubovh5XKmr0dh2xzGDfU/s1600/naama.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtvXfnAvrtDkftei7nFEqzTT-HjAGl4pQOTNDLxqWRwTx17yNMakiQ695U1YTIlpDSy29tg7nhZVO7BGJvDcEOd4cbgyVUxaxfnALYVrhN4IeySwZ_17Wxi7tubovh5XKmr0dh2xzGDfU/s640/naama.jpg" width="512" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<u><b>SYYLLISYYS </b></u><br />
<br />
Minun piti pitkään ja hartaasti miettiä, miksi kannan koko ajan isoa repullista syyllisyyden tiiliskiviä mukanani. En ole koskaan osannut tarkemmin selittää, mistä oikein kannan tuota taakkaa ja miksi. Miksi minulla on koko ajan niin raskasd, uuvuttava olla? Se oli vain se tunne, että olen tehnyt jotain, syyllinen johonkin tai että jotain on jäänyt kesken ja en vain huomaa sitä. Se kamala loputtoman riittämättömyyden tunne, joka kalvasi minua ja sai hyvätkin hetket haurastumaan. Monet aurinkoiset päivät harmaantumaan. Saatoin kyllä nauraa ja hetken aikaa olla henkisesti vapaa - mutta sitten taas tuli se tunne : jotain on jäänyt tekemättä, asia hoitamatta tai olen laiminlyönyt jotakin asiaa tai ihmistä. Ja niin varmasti olin tehnytkin niin kuin meistä jokainen, joka ei ole robotti - vaan ihan tavallinen ihminen. Siltikin, omalla kohdallani virheisiin ja vajavaisuuteen ei ollut varaa. Minä en vain yksinkertaisesti riitä. Tämä ajatusmaailma oli tappaa minut, mutta monen terapiaistunnon ja muutaman hyvän ihmissuhteen ansioista syyllisyyden ääni on pikkuhiljaa, askel askeleelta vaientunut. Vapautumisen myötä. Minun on ollut pakko myöntää, etten ole kaikkivoipa enkä pysty repeämään joka suuntaan kaikkien mieliksi. En voi auttaa ja pelastaa kaikkia, eikä se tee minusta itsekästä tai huonoa ihmistä. Sana EI on edelleen vaikea sanoa, mutta koko ajan itsevarmemmin sen voi sanoa eikä asiaa tarvitse sen enempää märehtiä jälkeenpäin viikkotolkulla. Joku on sanonut joskus että "sitten kun osaa sanoa ei, eikä koe tarvetta perustella tai puolustella sitä - on tarpeeksi itsevarma ja valmis." Tuollaiseen minulla on matkaa. Sillä edelleen koen suurta tarvetta selittää kaiken aina juurta jaksaen ja perustella kaiken toimintani. <br />
<br />
<u><b>LUOVUTTAMINEN</b></u><br />
<br />
<br />
Minun piti osata antaa olla - luovuttaa. Lopettaa omalla henkisellä taistelukentällä seisominen. Piti tosissaan, hammasta purren opetella olemaan "luuseri", joka heittää hanskat tiskiin ja jättää ainaisen parempaan pyrkimisen oravanpyörän. Oikeastaan luovuttaminen olikin se asia, joka loppupeleissä "pelasti" minut. Opin antamaan olla, lakaisemaan joitakin asioita maton alle tai siirtämään tuonnemmaksi ja opin heittäytymään heikoksi. Jättää asiat muhimaan ja malttaa odottaa asioitten etenemistä omalla painollaan. Seinä tuli vastaan ja minun oli pakko tehdä niin. Olen todella onnellinen siitä, että jouduin käymään pohjalla nähdäkseni vihdoinkin kunnolla sen, mihin kuristushihnaan olin itseni kytkenytkään. <br />
<br />
<br />
<b><u>IRTIPÄÄSTÄMINEN</u></b><br />
<br />
Minun piti päästää irti. Päästää irti ystävän menetyksestä johtuneesta syyllisyydestä. Ja eräästä epäterveellisestä, myrkyllisestä ihmissuhteesta. Olin pitkään kokenut toisarvoisuuden tunnetta verraten muihin ihmisiin ja koin itseni todella merkityksettömäksi. Sain tarpeekseni epärehellisyydestä ja siitä, etten saanut kiintymykselleni samanlaista vastakaikua. Yritin kyllä pitkään epätoivoisesti kelvata toisella ja kuikan säälittävää myöntää, roikuinkin jopa tässä narsistisia piirteitä saaneessa suhteessa, kunnes tajusin vihdoin päästää irti. Voi kun olisin tajunnut tehdä niin aikaisemmin, niin olisin jo paljon aiemmin päässyt parempaan kuntoon. Kun kuitenkin tajusin tehdä niin, olen päässyt irti salaisesta katkeruudestani ja voin hymyillen jatkaa elämääni ja kohdistaa rakkauttani ja uskollisuuttani oikeisiin osoitteisiin. Rakkautta on antaa mahdollisuuksia, mutta en soisi kenellekään hätävara-ihmisen tai sen viimeisen oljenkorren roolia. Sellaista tunnetta, ettet ole tartpeeksi hyvä. Olen oppinut tuntemaan itseni ja sen - etten ansaitse sitä mitä sain. Enkä tyydy enää vain rippeisiin tai murusiin. Mielummin olen yksin kuin suhteissa, missä en koe itseäni oikeasti tärkeäksi. <br />
<br />
<br />
<b><u>ITSEKKYYS</u></b><br />
<br />
<br />
Ennen kuin voi olla terveellä tavalla itsekäs, pitää oppia rakastamaan ja arvostamaan itseään. Oikeastaan vasta yllä mainittujen asioitten jälkeen on minussa alkanut "uuden rakentamisen aikakausi". Olen paljon miettinyt omaa persoonaani ja sitä, millainen olen ja millainen voisin olla ihmisenä. Mitä haluan ja onko minun elämäni sitä ? Mitä kaikkea annettavaa minulla on? Kai tämä on myös jotain kolmenkympin kriisiä, mutta minusta on ollut äärimmäisen hienoa huomata, että minun oma ääneni vahvistuu ja haluan antaa sille enemmän tilaa. Tunnistan omat tarpeeni nykyään paremmin, osaan antaa olla ja heittäytyä - ennen kaikkea pyytää apua. Tämä avunpyytäminen on ollut minun oikea koetinkivi - Akilleen kantapää. Nyt kuitekin olen saanut luotua "väyliä" jota kautta voin antaa ja saada apua arjen keskellä. Erityisesti tietynlaiset avunanto-sopimukset on oikein hyvä keksintö, jos se palvelee molempia osapuolia tasavertaisesti. En anna enää käyttää itseäni hyväksi. <br />
<br />
<br />
<u><b>HUOLETTOMUUS</b></u><br />
<br />
<br />
Minun piti lopettaa huolehtiminen ja hätäily. Tarve huolehtia asioista etukäteen on se piirre - mikä tuskin koskaan lähtee minusta pois. Enkä sitä haluakaan, koska ilman minun huolehtimisen tarvetta olisi moni asia jäänyt toteuttamatta tai hoitamatta. Koska huolehdin, myös suunnittelen. Ja kun suunnittelen, on helppo toteuttaa. Nytkin puhutaan niin yksinkertaisesta asiasta kuin kodin remontointi tai ikkunoiden peseminen. Huolehtiminen on nykyään erilaista. Enää en valvo öisin itkien hysteerisenä stressihormoonien vyöryessä päälle, vaan nyt minulla on homma hallussa. Koska suunnitelmat on hyvät ja tiedän mihin pystyn, nukun yöni rauhassa ilman turhaa murehtimista. Toki rahalliset paineet ovat välillä kovat mutta koska elän simppeliä elämää ja teen kovasti töitä - on kaikki saavutettavissa ajallaan.<br />
<br />
<br />
<u><b>HYVÄKSYMINEN</b></u><br />
<br />
Minun piti hyväksyä itseni. Itseni tällaisena. Ei pelkästään ulkoisesti, mutta myös ihmisenä - persoonana. Aiemmin ajattelin "sitten kun olen laihtunut näin ja näin ja sitten kun olen sitä ja tätä niin sitten voin vasta rakastaa itseäni". Tällainen ajatusmaailma kumpusi varmaan osittain vuosien koulukiusaamisen traumoista, mutta myös osittain varmaan vielä aikuisiälläkin vaivanneesta ulkopuolelle jätetyn tunteesta. Kun huomasin, että alan taas edellämainitun vapautumisen myötä rakastaa itseäni, myös kaikki muu on tullut ja tulee siinä mukana, ajallaan. Vaikken esimerksiksi nauti lievästä ylipainostani tai muhkuraisesta vartalostani tai suuresta suustani - en soimaa niistä itseäni ja olen oppinyt hyväksymään sen piirteen itsessäni. Tämän ei kuitekaan tarvitse tarkoittaa sitä etten joskus asialle jotain taas tekisi. Mutta tykkään itsestäni jokatapauksessa. Olen reilu, rempseä, aito, empaattinen ja kaunis nainen. Samaa "itselleen annettua tunnustusta" voin suositella teille muillekin <3 <br />
<br />
<br />
<u><b>MINUN, MEIDÄN ELÄMÄ</b></u><br />
<br />
<br />
Minun piti ottaa tilanne haltuun. Mikä tekee minut onnelliseksi ? Onko tämä elämä sitä, mitä haluan oikeasti elää ? Tein listan jokin aika sitten ruutupaperille ja listasin omat unelmat. Listasin elämäni hyvät ja huonot puolet. Listasin puutteet. Listasin vahvuudet. Tein unelma-kartan. Raapustin siihen muunmuassa parisuhde-ajan. Sen pohjalta otin heti ohjat käsiini ja järjestin treffit ukkokullan kanssa. Löydettiin pitkästä aikaa yhteys toisiimme. Oltiin heti onnellisempia. Sain pitkästä aikaa maistaa taas sitä tunnetta elämästä mitä oikeasti haluan elää. Kiire ja työntäyteys sokeuttaa mutta pienillä läsnäolon hetkillä sitä voi pitää kipinää yllä kaiken keskellä. Sama pätee muihinkin asioihin. Toki myös luovuttaminenkin on luvallista, jos olet kaikkesi yrittänyt.<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Tämä voi olla elämäsi ensimmäinen päivä. Alku, ja hetki - kun sinä saat nousta elämään. </b><br />
<br />
<br />
<3 Henna <b> </b><br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-50589977761136121912017-09-02T17:01:00.001-07:002017-09-02T17:05:49.587-07:00Jos tämä olis iltani viimeinen?<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen,</b> muistuttaisin miestäni siitä, että hän on ollut elämäni rakkaus. Kiittäisin siitä, kuinka erilaisuudestamme huolimatta hän jaksoi rakastaa minua kaikki nämä vuodet vaikka on nähnyt minusta ne synkimmätkin kolkat ja varjoisimmat puolet. Suutelisin häntä hartaasti, katsoisin niitä kauniita silmiä aivan kuin ensitreffeillämme ja silittelisin hänen niskaansa. Pyytäisin anteeksi, että olen ollut välillä niin hankala ihminen. Kaikista vaikeuksistamme huolimatta olemme olleet "perfect match" .<br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>keräisin lähimmät ystäväni lähelleni viimeisen kahvikupposen ääreen tai lähdettäisiin ulos juhlimaan, keskellä yötä juoksemaan avojaloin märälle nurmikolle. Uimaan viilenevään veteen kuutamon alle. Naurettaisiin, itkettäisiin - niin kuin aina ennenkin. <br />
<br />
<b> </b><b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>tekisin tiliä ihmissuhteissa, joissa on jäänyt jotain auki, jotain jäänyt ilmaan leijumaan tai mieltä kaihertamaan. Pyytäisin anteeksi, saisin itsekin ehkä mahdollisuuden anteeksipyyntöihin minua kohtaan ja ennen kaikkea antaa anteeksi. Hymyillä heille. Eikä muistella pahalla. Nyökätä hyväksyvästi ja kävellä pois. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen,</b> syleilisin elämäni eläimet syvälle syliini. Kaikki vuorollaan, kaikki yhtäaikaa. Hautaisin kasvot niiden turkkiin ja siemailisin niiden ominaiset tuoksut mukaani niin -ettei ne koskaan haihtuisi pois minusta. Viimeiset katseet niitten pyyteettömästi rakastaviin silmiin. Vaikka joku sanoo, ettei eläimellä ole sielua, niin minun maailmassani on ja tulee aina olemaan. Me olemme yhtä. Eläimet ovat pala minun sieluani, joten silloin kun minua ei enää olisi - toivon että eläimiäni rakastamalla ja hoivaamalla rakkaimpani saavat edelleen rakastaa myös minua. Niiden silmistä voisi rakkaimmilleni heijastua minun peilikuvani. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>siivoaisin kotona vielä kerran ja erityisen huolellisesti. En haluaisi jättää rakkaitani paskaiseen huusholliin. Kaiken pitäisi olla kunnossa kun minä täältä lähden. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>puhittäisin hetken vain omalle perheelle. Katselisimme Onnin leikkejä ja leikittäisiin yhdessä - hulluteltaisiin ja kuuntelisin Onnin naurua ahnehtien. Saisin olla ylpeä hienosta ja suloisesta pojastani. Onni on saavutuksistani suurin.<br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>kiittäisin vanhempiani ja sisaruksiani siitä, että juuri he ovat olleet minun perheeni. Äitille antaisin tunnustusta nuorekkuudesta ja musikaalisuuden periyttämisestä minulle, isääni suuresti kittäisin vahvoista elämänohjeista ja periksiantamattomuudesta, siskoani herkkyydestä sekä huumorintajusta ja veljeäni siitä että hän on vaan juuri sellainen millaisen haluaisin pikkuveljen olevan - hölömö ja paras hulluttelukumppani mutta myös syvällinen keskustelutoveri. Myös setäni ja serkkuni saisivat kiitosta siitä, että ovat osa minun perhettäni ja vahva osa lapsuuttani. Ilman heitä olisi lapsuuteni ollut paljon värittömämpi. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b> istuisin rannalla metsälammen. Vaeltaisin tunturiin. Pysähtyisin suon laitaan. Ahnehtisin suopursun tuoksua varastoon. Olisin osa sitä ja luovuttaisin osan sieluani tuuliin, jotka kulkisivat metsien ja peltojen yllä. Siellä minä mieluiten olisin. Pieni osa minusta murenisi myös soliseviin puroihin virtaamaan. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>ottaisin käteeni uskollisen haulikkoni ja ampuisin sillä kunnialaukauksia taivaalle. Ihan huvikseni vaan, tai sitten ruudin huumaavan herkullisen tuoksun vuoksi. <br />
<br />
<b><b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b></b>nousisin kukkulalle ja laulaisin viimeisen lauluni. Korkealta ja kovaa. Antaisin siihen kaikkeni ja purkaisin kaikki tuntoni. Vielä viimeisen kerran. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>olisin kauneimmillani. Lempimekko päällä ja hiukset kevyesti kiharoilla. Helmiäistä silmissä ja punaa poskilla. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>laukkaisin hevosillani pitkin peltoja ja metsäteitä. Aiemmin pelkäämäni vauhti ei enää pelottaisi ollenkaan. Ohjat saisivat olla aivan vapaat. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>kertoisin Onnille miten ylpeä olenkaan hänestä. Siitä, miten reippaan pienen pojan sainkaan rikastuttamaan elämääni. Ja miten komea ja ennen kaikkea hieno mies hänestä tuleekaan kasvamaan. Kertoisin häelle, miten pitkään sainkaan häntä odottaa saapuvaksi elämääni. Ja se odotus oli kaiken sen arvoista. Onni. <br />
<br />
<b style="font-weight: bold;">Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>vannottaisin rakkaimmillani, että he eivät tekisi samoja virheitä kuin minä tein. Rakastaisivat itseään ja toisiaan, pitäisivät huolta keskinäisestä rakkaudesta eivätkä säästelisi sanojaan välittämisen viljelemisessä. Nauttisivat elämästä, eivätkä ajaisi itseään samaan tilaan mihin minä itse itseni vaatimuksineni ajoin. <br />
<br />
<b><b><b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b></b></b>varmistaisin että läheisilläni oli kaikki kunnossa. Minun olisi helppo lähteä. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>söisin kaikkia herkkuruokiani! ja vähintään kilo suklaata. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>en kyselisi kenenkään lupaa tai hyväksyntää mihinkään ! Enkä enää kantaisi huonoa omaatuntoa omista valinnoistani tai siitä että ajattelen itseäni. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>kirjoittaisin läheisilleni kirjeitä, joita he voisivat lukea sitten kun minua ei enää ole. Tekisin myös muutaman höpöttelyvideon, jossa muistelisin yhteisiä kokemuksia - hauskanpitoa ja miksei myös niitä riitojakin. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>pitäisin huolen ettei minuun sattuisi tai kolottaisi mihinkään.<br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b>peittelisin poikani pehmeän peiton alle nukkumaan yönuntaan. Kuikaisin kuinka rakastan. Lapsen ja eläinten luota lähteminen koskisi kaikista eniten. Sitten vaeltaisin syrjäiseen metsään ison kuusen alle lepäämään. Se olisi viimeinen lepopaikkani, jossa päälle saapuva ikuinen yö saisi peitellä minut ja kuura tehdä hiuksiini seppeleen. <br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen, </b> rauhoittaisin sisimpäni odottamaan lähdön hetkeä. Haluaisin, että minulla olisi sisäinen rauha - kun silmäni viimeisen kerran sulkeutuisi. Hymyilisin nukahtaessani. Tämä tulisi olemaan se tarinani kaunis päätös, jota olisin jo pitkään toivonut. Minun ei tarvitsisi enää jaksaa taistella vaan olisin perillä - voittajana. <br />
<br />
<br />
<b>Jos tämä olis iltani viimeinen. </b><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTFquUsg4ZoVTAisZBoUN7TJGZQrKtf9WRQ-KXHcEO0fJB5LsolfM6kTf0WVrc5__LC2IYq3LuJh1WcB7FTR7_TrFen6QX9SOaJZxrGQfmT-eSVcLX9n3OJezPX_80nQJpPZtmDE2oEHE/s1600/IMG_7940.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTFquUsg4ZoVTAisZBoUN7TJGZQrKtf9WRQ-KXHcEO0fJB5LsolfM6kTf0WVrc5__LC2IYq3LuJh1WcB7FTR7_TrFen6QX9SOaJZxrGQfmT-eSVcLX9n3OJezPX_80nQJpPZtmDE2oEHE/s640/IMG_7940.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<b><3 Henna </b><br />
<b></b><br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-41022491409759554622017-08-20T17:38:00.003-07:002017-08-20T17:38:51.973-07:00Se on mahdollista, jos vain sinä itse niin päätät !<b>Unelmia? Haaveita? Tavoitteita ? Investointeja ? Kehityskohteita ? Itsensä hemmottelua ? </b><br />
<br />
<b>Rahan puuttuminen ? Säästämisen vaikeus ? </b><br />
<b><br /></b>
<br />
Vielä joitakin vuosia sitten ajattelin, että minun on lähes mahdotonta saavuttaa tiettyjä asioita, joita olin halunnut tavoitella. Rahan puute tai tunne siitä - eikä lainojen ottaminen pankista tuntunut missään vaiheessa ratkaisulta. Lainoja oli jo tarpeeksi. Silti, vanhan talon ja rempallaan olevien tiluksien ollessa läsnä päivittäin ja niiden kuvien piirtyessä verkkokalvoilleni joka ikinen aamu sekä unelmien ottaessa ylivaltaa ajastusmaailmassani - en pysynyt enää hyväksymään sitä, että minun olisi tyydyttävä tähän. Luovuttaminen olisi ajanut minut masennukseen ja osittain varmasti myös katkeruuteen. Jotain oli tehtävä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEHpnuuoyClIt45u_vHAXSUfalDFCN2SicNm-_tQdHntqOqgzzyCqe01lZwXV_OfXH2FUdejteRDjmw0M9bPCwbet-Zums9Ua6eYoAiGyBGLWqu_HTSr5KsxZET5-c8aVPiWLWzBfOeGk/s1600/korree.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEHpnuuoyClIt45u_vHAXSUfalDFCN2SicNm-_tQdHntqOqgzzyCqe01lZwXV_OfXH2FUdejteRDjmw0M9bPCwbet-Zums9Ua6eYoAiGyBGLWqu_HTSr5KsxZET5-c8aVPiWLWzBfOeGk/s640/korree.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
En koe itseäni ahneaksi tai suuruudenhulluksi ihmiseksi - lähinnä turhan innovatiiviseksi ja estetiikan ystäväksi. Joskus toki muistan itseäni syyllistää siitä, että minulla on vain liian vahva tahto ja halu tehdä asioista parempia. Perfektionistiksi en kuitenkaan haluaisi itseäni kutsuttavan, ehkä enemmän turhankin säntilliseksi ja järjestyksen ylläpitäjäksi. Uskokaa pois, pääni sisällä syttyy välillä niinkin suuria hehkulamppuja, että osaan torpedoida ne itse - niiden ollessa vasta pelkällä hiukkastasolla. Vaikka se välillä ei siltä näyttäisi, koitan pitää jalat maassa ja tavoitella vain sellaisia asioita jotka voin oikeasti jossain vaiheessa saavuttaa. Se vain vaatii suunnitelmaa ja kovaa työtä. <br />
<br />
Talli vuonna 2010 . Ratsastuskenttä 2012 &- 13. Sen pohjan viimeistelyä, pinta ja aidat vuosina -15 & -16. Karisman astutus kesällä 2014, Kassun syntymä 2015. Trailerin osto 2016. Tarharemontti nyt kesällä 2017. Siinä viime vuosien isoimmat investoinnit. Vain tallia varten on otettu lainaa, loput hoidettu säästöillä.<br />
<br />
Lisäksi koko ajan ollaan ajan ja rahan riittäessä remontoitu ja kunnostettu meidän kotia. Viime talvena laitettiin yläkerta, ensi talvena on alakerran vuoro. Talon ulkoverhous kaipaa hieman lisää maalia, ulkosauna-rakennus kunnon remonttia. Piha kerjää kunnostusta ja ulkovaloja. Tallin ympäristö maisemointia. Ehkä nekin on joku päivä tehty kun jaksaa askel kerrallaan edetä sitä mukaa, kun saa rahakirstun pohjalle muutaman roposen varattua kutakin prokkista varten. Kun kirjoitan tätä loputtomalta tuntuvaa listaa, pidätän hengitystä ja lopuksi huokaan syvään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxtao_M0zvDlKh39N3GjHzlRR4UdPvX3oWjWoELw9OHE7aF2WQzBqRm1TN9PHnjadOhwpJwRvNHQ948CKrD3m3I3-ak8WS14hfNsiz3sW-QdvOEx2l9BlyfuY13z10fkG8K6hig7Btnqw/s1600/kotia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxtao_M0zvDlKh39N3GjHzlRR4UdPvX3oWjWoELw9OHE7aF2WQzBqRm1TN9PHnjadOhwpJwRvNHQ948CKrD3m3I3-ak8WS14hfNsiz3sW-QdvOEx2l9BlyfuY13z10fkG8K6hig7Btnqw/s640/kotia.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yläkerran makkaria, sisustus vielä vaiheessa. Unikaverina miehen siskon koira Elmeri <3 </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVj81ojY4QO4aWtmeX2S-XE1UWN5ox6fz-LBCrlyYP6s2thYeSVeEvSg9p-2RNGpkNNqLgpy60zvxMnEIWLxl_ikt7-nPP5ham78a5SNgST8gdv4KsDhKB-IIVQFnSLoSA8CGoWYhyNac/s1600/tunnelmaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVj81ojY4QO4aWtmeX2S-XE1UWN5ox6fz-LBCrlyYP6s2thYeSVeEvSg9p-2RNGpkNNqLgpy60zvxMnEIWLxl_ikt7-nPP5ham78a5SNgST8gdv4KsDhKB-IIVQFnSLoSA8CGoWYhyNac/s640/tunnelmaa.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Huokailen osittain siksi, että tiedän hommia piisaavan tuleviksi vuosiksi. Ehkä juhlin huolettomana ja harmonisena mun nelikymppisiä huolitellun näköisessä pihapiirissä? Toisaalta olen huojentunut, koska tiedostan ettei ole hätää - kaikki tulee kyllä ajallaan. Osaan nykyään paremmin ajatella asioista "edetään hissukseen" asenteella. Ennen porhalsin eteenpäin hirveällä kiireellä, koska "kaikki tänne ja heti"- oli aivan liian dominoiva tunne ja asenne minussa. Ja niin kuin sanontakin kertoo: <b><span class="st">"Hosumalla <i>ei tule kuin</i> kusipäisiä kakaroita." Näinpä. Tai ainakin kusipäisiä akkoja, jos minusta puhutaan. </span></b><span class="st">Monta pienempää remonttihommaa on aikoinaan mennyt <u>vähän</u> "reisille" - nimeomaan minun paniikinomaisen ja hysteerisen sähläyksen takia. </span><span class="st">Miksi minulla on ollut sellainen tunne, ettei minulla ole kauaa aikaa jäjlellä ? On toki välillä vieläkin. Mutta sen tiedän, että ryntäilemällä väsytän itseni. Nyt en väsy läheskään yhtä helposti, kun olen hyväksynyt sen tosiasian etten minäkään kykene rakentamaan Roomaa päivässä. Moneen asiaan kyllä pystyn, mutten tähän. Ja osaan vetää henkeä välissä, jotta jaksan taas painaa duunia. Se pitää minut energisenä ja positiivisena. </span><br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st">Minun on ollut pakko opetella odottamaan. Ihan jo siksi, koska rahastahan kaikki on kiinni. Ja ettei itse sitä aikaakaan ole tehdä kaikkea kerralla. Olen jotakuinkin onnellisessa asemassa, koska velattomuuteemme ei ole kymmeniä vuosia matkaa. Siksi en ota lainaa tällä hetkellä, en ainakaan näitä pieniä juttuja varten jotka on saavutettavissa muullakin tavalla. </span><br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st"><b>Mistä sitten revit ne tuhannet eurot joka kesäksi tai jokaista kohdetta varten? </b>Yksinkertainen vastaus: katso rahojesi perään ja laske pennisi. Joudut mahdollisesti luopumaan ainakin pääosin mm. ulkomaanmatkoista/risteilyistä eli huviretkistä, ravintolailloista, kampaajareissuista, hieronnoista ja muista hemmotteluista ja uusien vaatteitten jatkuvasta shoppailusta. Sen sijaan shoppailet vaatteet ja sisustustuotteet kirppareilta, ostat ruokaa tarjouksesta ja suosit yksinkertaista kotiruokaa. Ja mitä oman lärvin laittamiseen tulee - tyydyt vähempään. Suosit polkupyöräilyä ja kävelyä autoilun sijasta. Teet polttopuut itse. Et tilaa lehtiä tai käytä rahoja mihinkään turhakkeisiin tai heräteostoksiin. Teet ylitöitä tai keksit jonkun pienen bisnesidean jolla voit kerryttää säästötilillesi rahaa esimerkiksi vuoden- parin päähän tarkoitettuun investointiin. </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyixhRdDy44DBeC3Ns7m7d84bH9x-usO6fIaZNUIAKtzhj4Z2ms_NGs2oUl-6qAkQqLs0WnKE-Kzq_yAp5DLCTEdfLHJTRGrV1Ls4zUQUM_OecXh5aC2Vppozht4XgLbaSqSxjfMYrmaM/s1600/suttura.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyixhRdDy44DBeC3Ns7m7d84bH9x-usO6fIaZNUIAKtzhj4Z2ms_NGs2oUl-6qAkQqLs0WnKE-Kzq_yAp5DLCTEdfLHJTRGrV1Ls4zUQUM_OecXh5aC2Vppozht4XgLbaSqSxjfMYrmaM/s640/suttura.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<span class="st">Niin kuin olen aiemminkin täällä maininnut, minä shoppailen pääosin kirppareilla. Okei, sukat, alusvaatteet ja leggarit tietysti ostan pääosin uutena normikaupoista mutta muuten suosin kierrätystä. Nykyään vaatekaupoissa haukon henkeäni, koska kaikki tuntuu niin hiton kalliilta. Sen 30euron neuletakin kun voit löytää kirpparilta 5-10 eurolla, sama pätee mekkoihin, kenkiin ja laukkuihin. En osta mitä tahansa kulahtaneita rytkyjä, mutta nyky-kirpparit ovatkin pullollaan siistiä ja tyylikästäkin vaatetta. Näin ollen koen harvoin tarvetta mennä ostamaan vaatteita upouutena. Onnin vaatteet myöskään eivät ole maksaneet maltaita, vaan todella siistejä puseroita ja housuja olen löytänyt hänelle 0,50-3 euron kappalehintaan. Suosittelen siis lämmöllä kirppiksiä ! Sieltä löytää myös siistejä kodintektiilejä ja sisustustuotteita! Myös kauppojen alennusmyynnit ovat myös hyvä tapa tehdä iso siivu säästöä !</span><br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st">Ruokakaupassa käydessäni ja kotona evästä valmistaessani suosin normaalia, edullista ja ravitsevaa perusruokaa. Etsin usein tarjouksia ja hamstraan ostokärryihini -30 -60% tuotteita. Pakastimessa on lähes aina tarjouslihoja ja muita tarjouksesta bongattuja ruokia. Me kalastetaan ja metsästetään, joten lihaa ja kalaa saadaan välillä myös omin kätösin hankittua ja ruokimme koiramme usein myös keitetyllä järvikalalla ja riistan perkeillä. Koiran raaka-ruuat ostamme myös isompana könttänä edullisesti pakkaseen. Myös muita metsänantimia päätyy meidän ruokapöytään sekä pakkaseen. Teen sienisäilykkeitä, hilloja ja mehuja itse. Leipomaan kerkiän harvoin, mutta itse kotona leivotut leivät, sämpylät ja kahvileivät olisivat myöskin ihan hyvä tapa säästää. </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRCjU0lcw-7N1LSGW-AU3Kfe0p1pMyMhrb_zm2Go6AIaZDivCTT7U2UxDNPkDOOCV7I5q3jGYlOPFBIwtYxoeP0_PU_9KHf5PRXtuNlS6tgrNIUEjPup1MnbAaLlFLHEoiOOyLURv8pBY/s1600/affen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRCjU0lcw-7N1LSGW-AU3Kfe0p1pMyMhrb_zm2Go6AIaZDivCTT7U2UxDNPkDOOCV7I5q3jGYlOPFBIwtYxoeP0_PU_9KHf5PRXtuNlS6tgrNIUEjPup1MnbAaLlFLHEoiOOyLURv8pBY/s640/affen.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span class="st"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_thFUGQbSsFq_cIIxWg__suzTAfTGnunfxVm_KIp3s-PZbuOtbzj5pOeAEW60Y5JmRC-tytwfd3XH_4jR-mNCmmjEgWMuRb_G9hjY_cBYrBd_XfaVGtaZtOi2PmmaXxSB6rEdV9aImWc/s1600/olgua.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_thFUGQbSsFq_cIIxWg__suzTAfTGnunfxVm_KIp3s-PZbuOtbzj5pOeAEW60Y5JmRC-tytwfd3XH_4jR-mNCmmjEgWMuRb_G9hjY_cBYrBd_XfaVGtaZtOi2PmmaXxSB6rEdV9aImWc/s640/olgua.jpg" width="640" /></a></span></div>
<br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st">Niin kuin aiemmin sanoinkin, en käy usein kampaajalla ja käytän muutenkin vähän rahaa kaunistautumiseen. Leikkaan / värjään usein omat hiukseni ja meikkaan harvoin. Silloin käytän edullisia meikkejä, jotka ovat kyllä mielestäni tehneet ihan hyvää jälkeä, ainakin välttävät minunkaltaselle pöhelölle oikein hyvin. Tänä kesänä minulla oli niin monet juhlat juhlittavana että kävin jopa kampaajalla useamman vuoden tauon jälkeen ja otin ripsienpidennykset. Nyt kuitekin ollaan taas palattu takaisin naturellimpaan ulkomutoon vähäksi aikaa. </span><br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st">Teen laskelmia projekteista, mitä kukin asia maksaa suunnilleen ja mitä toimenpiteitä se minulta vaatii. Ja että onnistuuko se ylipäätään nyt vai joskus myöhemmin. Teen sen mukaan suunnitelman tulevalle säästökaudelle ja siten laitan joka kuukausi palkastani siivun säästötililleni. Myös suurin osa lomarahoista ja veronpalautuksista menee sinne. Joskus joudun tiukan paikan tullen kajoamaan säästöihin kesken säästökauden, mutta pyrin korjaamaan tilanteen tasapainon seuraavassa kuussa. Tässä välissä täytynee lisätä, että Onnilla on oma tilinsä jonne myös laitan joka kuukausi rahaa, yleensä lapsilisät tai suurimman osan niistä. Siten voimme sieltä rahoittaa Onnin unelmia, harrastuksia - ehkä myöhemmin mopoa tms mitä hän tarvitsee. Vaikka mun teksti kuulostaa tosi tiukalta, niin en tingi jokaisesta elämän asiasta. Käyn joskus ystävän kanssa leffassa tai Kimmon kanssa treffeillä - käytän Onnia Hoplopissa leikkimässä tai kesälomareissulla huvipuistossa. Ne ovat huvittelua, joita en halua lapseltani tai itseltäni joka kerta kieltää. Etenkään lapsen hyvinvoinnista en halua tinkiä. Jossain kulkee minunkin rajani, en halua olla mikään natsi-mutsi enkä halua että lapseltani puuttuu mitään. </span><br />
<span class="st"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigdqW8deKKZ3G1D2C57YTvUgsBj6abd5W1k8YkejV7ZUvXzqbGOd4gfiSzclZ7K3bMPrGgPhsWBgzrJkrQjIFhVFdiokyth0IZvUlNaYsxROzvYZbkuDjJjpGxB0q0E6cK01ImJqk_OAA/s1600/my%25C3%25B6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigdqW8deKKZ3G1D2C57YTvUgsBj6abd5W1k8YkejV7ZUvXzqbGOd4gfiSzclZ7K3bMPrGgPhsWBgzrJkrQjIFhVFdiokyth0IZvUlNaYsxROzvYZbkuDjJjpGxB0q0E6cK01ImJqk_OAA/s640/my%25C3%25B6.jpg" width="640" /></a></div>
<span class="st"><br /></span>
<span class="st">Lisätöitä. Näin loppukesästä metsän ollessa pullollaan marjoja ja sieniä - kerään niitä myyntiin asti. Mustikoita, hillaa, vadelmaa ja puolukkaa - kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hinta vaihtelee satokauden runsauden mukaan. Sienistä mm. korvasieniä, kanttarelleja, tatteja, rouskuja.. - mitä milloinkin tilataan ja miten satun niitä löytämään. Olen tunnetusti elävä metsänhenki ja eräjorma, nautin suuresti metsässsä liikkumisesta - joten huvi ja hyöty tulevat samassa paketissa. Etenkin kesän kääntyessä syksyksi, otan usein koirat metsään mukaan, joten nekin saavat liikuntaa ja pysyvät hyvässä kunnossa. Marjanpoiminta on kovaa työtä ja joskus hyviä marja- ja sienipaikkoja saa etsiä ja askelmittariin voi kertyä helpostikin yli 20000 askelta. Kuitenkin tämänkin otan vain positiivisena seikkana, liikuntaa ei elämästä puutu ja se nimeomaaan tuo hyvää oloa. Aika metsän siimeksessä on minulle omaa aikaa ja kasvattaa vapauden sekä rauhan tunnetta. Selkä on välillä kipeänä kyyristelystä, mutta vertyy hyvin venyttelyjen kautta. Viime kesänä tienasin marjoilla ja sienillä n. 1600 euroa - tänä vuonna tienestiä on tähän mennessä karttunut noin tonni. Ilmaiseksi nämäkään rahat eivät ole tulleet - ammattimarjastajan homma ei nimittäin ole välttämättä aina helpoimmasta päästä ja marjojen / sienien ollessa vähissä, joudun joskus tekemään kovasti töitä saadakseni "asiakkaan" tilauksen täytettyä. Mukavuudenhaluisen tai ötökkäkammoisen ihmisen hommia nämä eivät todellakaan ole. Samalla vaatii järjestelyä, että karkiää keräämään kaikille tilauksen tehneille marjat sitä mukaa kun tilauksia tehdään. Kiireisimmän sesongin aikana olen saattanut viettää jopa puolet päivästä metsässä ja jatkanut kotona hommia marjojen siivoamisen merkeissä. </span><br />
<span class="st"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOqQD8ogvTF0mfD8vNJOKnZBoTt1BmLD22Rm5itsoV5gllXJBUr0y5nwFp6MXb_Gjx54BuPo62bpvZuMQ1f8bHJYqWuIqXdzbIc_A9vm5BW4ypFBROOB6Qqqx_-EfQMD0t1DPNkyJUMDU/s1600/marjaeukko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOqQD8ogvTF0mfD8vNJOKnZBoTt1BmLD22Rm5itsoV5gllXJBUr0y5nwFp6MXb_Gjx54BuPo62bpvZuMQ1f8bHJYqWuIqXdzbIc_A9vm5BW4ypFBROOB6Qqqx_-EfQMD0t1DPNkyJUMDU/s400/marjaeukko.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipoaxyX5zevMrIZvWr2reWTYMK0Rh-WZd4aVn-Q7YOC0Ab03tndJelhBpjDDx7QaSdD_QC7G11pF0v2UlkpkHP9LLiOUVG_l3HELFbDzG9DS8Ip4zIUJmf0P-Q_8-GBpGJRK1fWVPoCcE/s1600/work.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipoaxyX5zevMrIZvWr2reWTYMK0Rh-WZd4aVn-Q7YOC0Ab03tndJelhBpjDDx7QaSdD_QC7G11pF0v2UlkpkHP9LLiOUVG_l3HELFbDzG9DS8Ip4zIUJmf0P-Q_8-GBpGJRK1fWVPoCcE/s400/work.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_DenlZXmoyY28u69TBglrp7eJjrYl8RizI8v3JQo9OjH-Ll2wII9ovDRUyGae6uwV6HCfByTdENYxd6p9KYZG5uLnGS4F8X3n-TidFjJhjGjP0Q8NPlbqvXDpmEePrqevfpFLvtavv6Y/s1600/lissee.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_DenlZXmoyY28u69TBglrp7eJjrYl8RizI8v3JQo9OjH-Ll2wII9ovDRUyGae6uwV6HCfByTdENYxd6p9KYZG5uLnGS4F8X3n-TidFjJhjGjP0Q8NPlbqvXDpmEePrqevfpFLvtavv6Y/s640/lissee.jpg" width="480" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWQLbFdrStCqR1w0bnKQO7kygB7f-E8xRpcYKZ0SjvODrBzPu5zHd-3GwuOIERA4SvMi3-WnC_1QFJDqjoLT-237SBEsNBOigxNolmysjwyxNM3NfGcBGn3OlQvipTVXkWmfhfAvdnHiU/s1600/hilloo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWQLbFdrStCqR1w0bnKQO7kygB7f-E8xRpcYKZ0SjvODrBzPu5zHd-3GwuOIERA4SvMi3-WnC_1QFJDqjoLT-237SBEsNBOigxNolmysjwyxNM3NfGcBGn3OlQvipTVXkWmfhfAvdnHiU/s400/hilloo.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNBlkcFULY1w3VzTecy_PIX8oqPb9muqPFk_sGLn_0nYyLN8u9SPx1yl6zihLM5loVSomBLvfQfQPxqH3ZV3xI9Gigk1ATl374ZsOUUVEuJJPbZx8i7zV4ijpIxeawlXGmLo5pwVZYmU4/s1600/aarteita.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNBlkcFULY1w3VzTecy_PIX8oqPb9muqPFk_sGLn_0nYyLN8u9SPx1yl6zihLM5loVSomBLvfQfQPxqH3ZV3xI9Gigk1ATl374ZsOUUVEuJJPbZx8i7zV4ijpIxeawlXGmLo5pwVZYmU4/s640/aarteita.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSaUbKoiz2C0PaB9pQXOXOKVz5NRUOQLRXlTP3m2UiOy1djkZMbPiA9bPDNsUcrHluQJNY4vCfw1BnSxyFBQ7MocIN5SIThhhhyphenhyphenG3-xroBdEbaREHTc7T43Tfjh4Fkf31gt89vxl0PeSE/s1600/korvis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSaUbKoiz2C0PaB9pQXOXOKVz5NRUOQLRXlTP3m2UiOy1djkZMbPiA9bPDNsUcrHluQJNY4vCfw1BnSxyFBQ7MocIN5SIThhhhyphenhyphenG3-xroBdEbaREHTc7T43Tfjh4Fkf31gt89vxl0PeSE/s400/korvis.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_28piTSDiS1XS7A-Nof4e3kq9rQE8OIaExhiXUVLPJrbUZDyvZUo_D0jvzAhtOjqoJlPFz05GrYsKQV29tETkypU3DlN4H_MIhGDCu824xVE17_x2QXhV-dQso4c1naN99-DhpsXRW50/s1600/sieni%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_28piTSDiS1XS7A-Nof4e3kq9rQE8OIaExhiXUVLPJrbUZDyvZUo_D0jvzAhtOjqoJlPFz05GrYsKQV29tETkypU3DlN4H_MIhGDCu824xVE17_x2QXhV-dQso4c1naN99-DhpsXRW50/s640/sieni%25C3%25A4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv0cLvaJvtE-Ilci-CKtZnWZB7uoErLgyvwkQBFNh8OKG4c1hh07gQKiN71AejGPGLIyxNu9zqddzxNhQMhsMDouB82eoePqkgWjq8OWUKInarK7kwKb3jiKFCJPN-nAp1JHFkzN6tFec/s1600/t%25C3%25B6it%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv0cLvaJvtE-Ilci-CKtZnWZB7uoErLgyvwkQBFNh8OKG4c1hh07gQKiN71AejGPGLIyxNu9zqddzxNhQMhsMDouB82eoePqkgWjq8OWUKInarK7kwKb3jiKFCJPN-nAp1JHFkzN6tFec/s640/t%25C3%25B6it%25C3%25A4.jpg" width="640" /></a></div>
<span class="st"><br /></span>
<span class="st">Olen jo jonkin aikaa tehnyt myös pienimuotoisesti ja edullisesti ripsienpidennyksiä kotonani. Vaikka tahtoisin, en ole ammattilainen tai kouluttautunut ripsiteknikko, enkä halua sellaisena itseäni markkinoida. Enkä kyllä pitää itsestäni meteliä muutenkaan, koska tarkoituksenani ei ole missään nimessä viedä ammattilaisilta asiakkaita. Koska aikaa on vähän, pidän "asiakaskuntani" pienenä ja sekin koostuu lähinnä ystävistäni ja kavereistani. Mutta koska tässä puhutaan säästämisestä, niin tämäkin keino on rehellisesti kerrottava sillä tälläkin saan pienen siivun rahaa sivuun myös. Ihan jo puhtaan omantunnon säilyttämiseksi ja ajanpuutteen vuoksi en ota kovinkaan suurta asiakasmäärää. Homma on vastuullinen ja vaatii huolellisuutta sekä kärsivällisyyttä. Onneksi näiti piirteitä minulla on ja haluan tehdä ihmiset onnellisiksi. </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr8yovSPxEUeFHjez27hZishCHIWe9PgfkRVaAtn7h2D7i9l0872rZ4UvxIkU3rWseXruvuIv3X6HQ4cQiWcSARZEgPomArydh6nZ341-yHe9caZkDcH-PKAsbMkg7EwHpV1elXNmhkPU/s1600/lash.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr8yovSPxEUeFHjez27hZishCHIWe9PgfkRVaAtn7h2D7i9l0872rZ4UvxIkU3rWseXruvuIv3X6HQ4cQiWcSARZEgPomArydh6nZ341-yHe9caZkDcH-PKAsbMkg7EwHpV1elXNmhkPU/s320/lash.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<span class="st">Koska minulla on paljon hommia varsinkin tähän aikaan vuodesta, ei minulla ole ajanvietto-ongelmiakaan. Joskus toki tunnen väsymystä ja yksinäisyyttäkin omien ajatusteni sekamelskaisessa maailmassa, mutta kuitekin olen löytänyt itselleni mahdollisuuden toteuttaa haaveitani. Ja olen näitäkin reittejä pitkin pystynyt olemaan reilu ystävilleni. Pitää vaan malttaa suunnitella asiat, tehdä uhrauksia ja panna itsensä likoon. Malttaa odottaa vuosi tai kaksi. Olen saanut kokea todella suurta onnistumisen tunnetta, kun olen saavuttanut asettamiani päämääriä -merkkipaaluja. Olen vasta viime vuosina oppinut luottamaan itseeni ja siihen, että homma on minulla hallussa. Kunnioitus itseäni kohtaan on noussut ja olen innoissani tulevasta. Tunnen olevani toiveikas ja onnellinen. </span><br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st">Minä haluan rohkaista teitä samaan! Jos haaveilet vaikka ulkomaanmatkasta tai omasta hevosesta - tee töitä sen eteen niin voit saavuttaa unelmasi! Niin kuin olen aiemmin käyttänyt samaa termiä - pienistä puroista syntyy jokia, joesta järviä ja järvistä valtameriä. Muutaman kympin säästö kuukaudessa tekee vuodessa jo useamman satasen ja niin edelleen. Tee lista asioista joita ehdottomasti tarvitset elämässäsi ja joita et ihan välttämättä tarvitse. </span><br />
<br />
<span class="st">Tee unelmastasi totta, </span><br /><span class="st">Sinä pystyt siihen !</span><br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st"><b>Se on mahdollista, jos vain sinä itse niin päätät! </b></span><br />
<br />
<span class="st"><3 Henna </span><br />
<br />
<span class="st"> </span><br />
<span class="st"><br /></span>
<span class="st"><br /></span>
<span class="st"><br /></span>
<span class="st"><br /></span>Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-14079227805141380052017-08-15T16:53:00.001-07:002017-08-15T16:53:12.934-07:00Tarharemontti valmis! Kuiva tarha, tervetuloa ! Sinua onkin jo tovi odoteltu!<br />
<br />
Nyt on vihdoin saatu taas yksi tiukkaakin tiukempi säästövuosi sekä yksi tuhlauksen kesä päätökseen! Yksi projekti on valmis ja katse suuntaa seuraavia haasteita kohti! Kaikkea ei täysin saavutettu haluamallani tavalla (kentän valot, ne tulevat vähän myöhemmin ) - mutta joskus on olosuhteiden pakosta joustettava. Nyt tämä yksi minun ajatustenvangitsija kuitenkin on saatu päätökseen ja lopputulokseen on oltava enemmän kuin tyytyväinen.<br />
<br />
Tässäpä hiemna kuvia vaihe vaiheelta:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsIaA8hr4rd1V_cso9gWgvB5p_OLPdtpRcEiXoYn3yyM2s0JBUV2c3O1FRjTus3c-2MtiCY5blo_eRlIDhQcVL0AxRmkIe6ONodTKuBmCCXFqWB-yom-2307oLyLekJkOlxJV9xjbl_Cw/s1600/aitA.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsIaA8hr4rd1V_cso9gWgvB5p_OLPdtpRcEiXoYn3yyM2s0JBUV2c3O1FRjTus3c-2MtiCY5blo_eRlIDhQcVL0AxRmkIe6ONodTKuBmCCXFqWB-yom-2307oLyLekJkOlxJV9xjbl_Cw/s640/aitA.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vanhojen aitojen purkaminen ja pilkkominen polttopuiksi. </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdixCQ6ZdKaWtxkZDnHbEf7jfoWTsPrVSggkNA6H1DkGhzvyg5y8Kr3DTQTILixntYVClOLjhNGDJX-3lbpf6bbIxOcbZF5TvHOu2QrqJmx2FRDLB333SL8-fdC57JEtctRrnoohxVRak/s1600/murut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdixCQ6ZdKaWtxkZDnHbEf7jfoWTsPrVSggkNA6H1DkGhzvyg5y8Kr3DTQTILixntYVClOLjhNGDJX-3lbpf6bbIxOcbZF5TvHOu2QrqJmx2FRDLB333SL8-fdC57JEtctRrnoohxVRak/s640/murut.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onneksi ei tarvinnut tehdä sitä yksin, rakkaat on korvaamaton apu <3 </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO-sRBATnZzwRgG4MBT_xxSj0eE629s65VErbAHnxI9yYfXty2MvBkvcu3N0JEkCm4J-kkuYtCI7cZZTqVqSuFO_LlEGCky3kvK0dHC1nAyAOk5oaCj_3jbCE5DPIVXTcG_Sj8WvYNqBw/s1600/isu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO-sRBATnZzwRgG4MBT_xxSj0eE629s65VErbAHnxI9yYfXty2MvBkvcu3N0JEkCm4J-kkuYtCI7cZZTqVqSuFO_LlEGCky3kvK0dHC1nAyAOk5oaCj_3jbCE5DPIVXTcG_Sj8WvYNqBw/s640/isu.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kun aidat oli purettu alta, saapui elämäni suurin sankari : isi kaivurinsa kanssa <3</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5W5uWb7geOaaCZAbyyxzv2hCUIPnnkTbIU3yGJS7O0VHeMRjVhTObpWsizEl1frOgGZ_395SD0jXH7qj39FSrFojDhV4YsTZMrpBMK1DXQaKOWYQIhpassiURJ9uYjL80Z4BeI1sX0X8/s1600/kabtoja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5W5uWb7geOaaCZAbyyxzv2hCUIPnnkTbIU3yGJS7O0VHeMRjVhTObpWsizEl1frOgGZ_395SD0jXH7qj39FSrFojDhV4YsTZMrpBMK1DXQaKOWYQIhpassiURJ9uYjL80Z4BeI1sX0X8/s640/kabtoja.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kannot saivat kyytiä!</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6ZT4F4Tv6msc2W-eCxyvuEZJ2QVz9xQ-SBI60yke4eP8VxYr46KyYjXHpbGocWaFFiLBXcqd6wBoLkGGVjWF78seSMsssMQgfGEPEy4j8THwc8bld-gOnS2qqfNRYF00PFghKMRDCRXc/s1600/kantojaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6ZT4F4Tv6msc2W-eCxyvuEZJ2QVz9xQ-SBI60yke4eP8VxYr46KyYjXHpbGocWaFFiLBXcqd6wBoLkGGVjWF78seSMsssMQgfGEPEy4j8THwc8bld-gOnS2qqfNRYF00PFghKMRDCRXc/s640/kantojaa.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Päätyivät maan poveen lepäämään. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzOBPKLL23xF9ya7pwu6B6IpFV4GmWZexOx6Tx0eRUKo4ikJE34F_bd5Le25-EJgA2s4UaeWSCDWzh5uXcQl6SRgZAmYSq96hxfA5d6bJjQbqd4tD0KDxLuL9TY_HDXGnNNC4kP3zbBzs/s1600/lis%25C3%25A4%25C3%25A4+putkia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzOBPKLL23xF9ya7pwu6B6IpFV4GmWZexOx6Tx0eRUKo4ikJE34F_bd5Le25-EJgA2s4UaeWSCDWzh5uXcQl6SRgZAmYSq96hxfA5d6bJjQbqd4tD0KDxLuL9TY_HDXGnNNC4kP3zbBzs/s640/lis%25C3%25A4%25C3%25A4+putkia.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kun kannot oli kaiveltu ja haudattu, viriteltiin salaojat. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV_S1rIyNfiHJ71F0ElKnpwCtgdGtj83eDbgEOj0COsG9EcLW-5qPEl_P_rZEq-J2cNiI6clOFMdgVqev-uUHGNvc7MxO4dMTw3PLp0T4Kk6qWeBSNhB-UylrtCF2dZ3xNT73-GxtdehQ/s1600/putkia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV_S1rIyNfiHJ71F0ElKnpwCtgdGtj83eDbgEOj0COsG9EcLW-5qPEl_P_rZEq-J2cNiI6clOFMdgVqev-uUHGNvc7MxO4dMTw3PLp0T4Kk6qWeBSNhB-UylrtCF2dZ3xNT73-GxtdehQ/s640/putkia.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Julumetusti putkia. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4zb1MlU08sqCvltQP6R4caGGssmdxz1iDeItI0wDlj8k2Df-0qwSIxLkiXKTIZspGSkqC4EUs7bzRCog0o6Pr_3n4OD8pWNTp-sGQbAKemVE6c71kv2DcL1_2bAi_Za7qzjYmLvVlckU/s1600/putkee.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4zb1MlU08sqCvltQP6R4caGGssmdxz1iDeItI0wDlj8k2Df-0qwSIxLkiXKTIZspGSkqC4EUs7bzRCog0o6Pr_3n4OD8pWNTp-sGQbAKemVE6c71kv2DcL1_2bAi_Za7qzjYmLvVlckU/s640/putkee.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPWzHDqNLOmVYTagXTWdJOFVxdSmt7haKrU4hFPa0WDSY_sZyUKoQslEOiAxzUqjIZGH1vHYcZlSWaoxENdqwwT40kYDRFQacWpmpQNeePZ-CxtwJf1t-xoL2929fUaX3FxubrQlW0C0o/s1600/s%25C3%25A4%25C3%25A4t%25C3%25A4mist%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPWzHDqNLOmVYTagXTWdJOFVxdSmt7haKrU4hFPa0WDSY_sZyUKoQslEOiAxzUqjIZGH1vHYcZlSWaoxENdqwwT40kYDRFQacWpmpQNeePZ-CxtwJf1t-xoL2929fUaX3FxubrQlW0C0o/s640/s%25C3%25A4%25C3%25A4t%25C3%25A4mist%25C3%25A4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRQaXeWKIupQiMjWvB8v7zQAEQhhz_dumRs3XwEBSUaBCWVPjQ6zz-0IRQdFX13k4BG5uDrbuc1Zh0xd9FkljQcx5IN_ujSF5OPipuK7BmX9Mru8uKwkrfKVNk4yzHBwKRJPUWQm9Uwl0/s1600/lisseee.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRQaXeWKIupQiMjWvB8v7zQAEQhhz_dumRs3XwEBSUaBCWVPjQ6zz-0IRQdFX13k4BG5uDrbuc1Zh0xd9FkljQcx5IN_ujSF5OPipuK7BmX9Mru8uKwkrfKVNk4yzHBwKRJPUWQm9Uwl0/s640/lisseee.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kun putket oli haudattu ja maat tasattu kallistuksiineen - oli kankaan vuoro. Erittäin napakkaa ja lujatekoista viiraa. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihWV2qTaL2HbrAE40ZdWfcmCfi_r-b_y2OxCIhBM386u5ICFNVePIxYG99PXcDtkXMmZ93Ppe_IrKONNek9axDSdwVzAsX6PchbJea2cMaUwVsDM74njxrR7hlBGUwBc2WQkS5hlja6KA/s1600/kangasta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihWV2qTaL2HbrAE40ZdWfcmCfi_r-b_y2OxCIhBM386u5ICFNVePIxYG99PXcDtkXMmZ93Ppe_IrKONNek9axDSdwVzAsX6PchbJea2cMaUwVsDM74njxrR7hlBGUwBc2WQkS5hlja6KA/s640/kangasta.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">muutama rulla, usko jo! </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjloUducUjP1mjLC2tPb-nYtCmFCBdQFKI4COKcffXOB2AYlOOVWMAhpk0GzfTMyVZKo-61EGjUurxeSw816idcWw73vLokoVNnFpG3T6TYKhIP003vy1yAEFdwcCzRRpSdbpbmDoyG8CY/s1600/mursketta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjloUducUjP1mjLC2tPb-nYtCmFCBdQFKI4COKcffXOB2AYlOOVWMAhpk0GzfTMyVZKo-61EGjUurxeSw816idcWw73vLokoVNnFpG3T6TYKhIP003vy1yAEFdwcCzRRpSdbpbmDoyG8CY/s640/mursketta.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sitten murskeen levitys, päällimmäisiksi sora. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfqSF7Zh2vY1dbnmvWA73hyphenhyphenXB8A1qIdFG3cskA1Uvwm0VX3HjchWqLjqEa1EPluOUDyaHfA5k_BkXCa0UnyIE-kL72FmnUTygHDk3iWVwrUMqU_YQibPVV2785VvpS6wLHx3elOrpCy6s/s1600/hiekkoo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfqSF7Zh2vY1dbnmvWA73hyphenhyphenXB8A1qIdFG3cskA1Uvwm0VX3HjchWqLjqEa1EPluOUDyaHfA5k_BkXCa0UnyIE-kL72FmnUTygHDk3iWVwrUMqU_YQibPVV2785VvpS6wLHx3elOrpCy6s/s640/hiekkoo.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yhteensä reilu 20 kuormaa maata. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_rTnpkV8sdKN1dU6n7ulozGr4S9Dp9rxllx8obLertnCXs911lJWBJAmtMgG002B7BwTqXVRiqhzHO5ksBYPjt0HxYC8C6oFw0mMP1HbgRiCJYmCQjbs2NHGZ4ToW0KAxCpB30KY-6BM/s1600/muata.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_rTnpkV8sdKN1dU6n7ulozGr4S9Dp9rxllx8obLertnCXs911lJWBJAmtMgG002B7BwTqXVRiqhzHO5ksBYPjt0HxYC8C6oFw0mMP1HbgRiCJYmCQjbs2NHGZ4ToW0KAxCpB30KY-6BM/s640/muata.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aitoja vaille valmis. Samalla vauhdilla jyrsittiin / kynnettiin takapihan pieni "laidun". </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQknL1eAsoUOjC7v54Ws8k9G4X_zcpsIVAZ_M514VR0J4DAd84zXJUng8li-kHnBdiN_fPUUdM_MOD7EVbanGBmkpNB7ZqoDWGiyPTBIDmYSfgpF-Mq7-xMgbpYbz_NfcUc53TqJZkTHw/s1600/kynnetty.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQknL1eAsoUOjC7v54Ws8k9G4X_zcpsIVAZ_M514VR0J4DAd84zXJUng8li-kHnBdiN_fPUUdM_MOD7EVbanGBmkpNB7ZqoDWGiyPTBIDmYSfgpF-Mq7-xMgbpYbz_NfcUc53TqJZkTHw/s640/kynnetty.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nakattiin sinne myös uusi heinä kasvamaan. Tällä hetkellä siellä kasvaa jo kiva pieni heinikko. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0HBOGqA_Ree5sp3HjKw88XEc7wAf37_Ymhpm9jWD9q0IKP7c59r3hJWUnwlQ51ou98Df62sJyXG9L5Rc1HftSyih5H5qMHRF0oLkFKBgsWweE_ER6LdNKZZb2RG-WaNNSVCNjsU4s7kI/s1600/atioo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="542" data-original-width="960" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0HBOGqA_Ree5sp3HjKw88XEc7wAf37_Ymhpm9jWD9q0IKP7c59r3hJWUnwlQ51ou98Df62sJyXG9L5Rc1HftSyih5H5qMHRF0oLkFKBgsWweE_ER6LdNKZZb2RG-WaNNSVCNjsU4s7kI/s640/atioo.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aita saatiin pystyyn porukalla! Osa talkoona ns. avunanto-sopimuksella, osa palkollisin apuvoimin.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhft8xbwsBp5Kry9QiZc74qOYvDL_OMMpPv9HJsS9pnXxUiBt5_Yr1cwxW_OhpSSh7m-9DRZNVL1BVOsiUDxgWAVC93ieePBCDkHMbryIvYqHNAfWXulKj8BE57egABNIUWvqQI39-2mQg/s1600/lisseeeee.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhft8xbwsBp5Kry9QiZc74qOYvDL_OMMpPv9HJsS9pnXxUiBt5_Yr1cwxW_OhpSSh7m-9DRZNVL1BVOsiUDxgWAVC93ieePBCDkHMbryIvYqHNAfWXulKj8BE57egABNIUWvqQI39-2mQg/s640/lisseeeee.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHmSkLMfTretyHdVgsySzxeGWL_X4wR30eYRS-GsySZqv2GaGqXFzsebWKPfP2LP8aGTBr0D9WHVojooO7ppa3eWsE9XhWKkmQnTzEwqaopXwGtejvuRpmp5bEhYWolqfMSQ43JDwDXB4/s1600/palikat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHmSkLMfTretyHdVgsySzxeGWL_X4wR30eYRS-GsySZqv2GaGqXFzsebWKPfP2LP8aGTBr0D9WHVojooO7ppa3eWsE9XhWKkmQnTzEwqaopXwGtejvuRpmp5bEhYWolqfMSQ43JDwDXB4/s640/palikat.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kattila-aivot seurasivat työn valmistumista. Lankku-aitoihin levitettiin ensiksi home-suoja. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1UR8e8OP2svZ1x-Z65kYsfgdhjUK-Nymuzqwmu5n1VjswPHBA9IUbqmWF968NXUI8Ca1DxAVjfKnKcVkUeYGRzgFnKtNUFvvpgfI9z2tCgPHimKDa8gN2cUZ6_t9koJM7l3f1CQVbvsI/s1600/palikat2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1UR8e8OP2svZ1x-Z65kYsfgdhjUK-Nymuzqwmu5n1VjswPHBA9IUbqmWF968NXUI8Ca1DxAVjfKnKcVkUeYGRzgFnKtNUFvvpgfI9z2tCgPHimKDa8gN2cUZ6_t9koJM7l3f1CQVbvsI/s640/palikat2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHjLLbx7Ij6QGs-vuCXfuh31A8YLEubEl7lBRmyKs0enQG12UtFJfKoR4QvhVccCXZX7CpSJrnhYS3kkcTe-adEpSJTfYaSoO62t6een9CmzAtHN2Z0C0x_7GrmNkjHXdRITBS2Vp-9pw/s1600/mualia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHjLLbx7Ij6QGs-vuCXfuh31A8YLEubEl7lBRmyKs0enQG12UtFJfKoR4QvhVccCXZX7CpSJrnhYS3kkcTe-adEpSJTfYaSoO62t6een9CmzAtHN2Z0C0x_7GrmNkjHXdRITBS2Vp-9pw/s640/mualia.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sitten maalia ihan hitokseen paljon, 2 kerrosta ! Pelkät maalit maksoivat yli 500e.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPi_q2dK_aMr2UwpODqHwGwVSBTe5LF803svCRrn1YoSDV__fU5lr7mnd_j5Iwdj2XYJWfEb3NF2jhelvLvFlAA3IpOHe1E2O0rkIwHvh_IDkTJk-5-3hVx9P6AZbwLMQ3__fEjhCH1EE/s1600/orjaty%25C3%25B6maa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPi_q2dK_aMr2UwpODqHwGwVSBTe5LF803svCRrn1YoSDV__fU5lr7mnd_j5Iwdj2XYJWfEb3NF2jhelvLvFlAA3IpOHe1E2O0rkIwHvh_IDkTJk-5-3hVx9P6AZbwLMQ3__fEjhCH1EE/s640/orjaty%25C3%25B6maa.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"on tämä tarharemontti tosi raskasta ja stressaavaa." Näinpä. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisxqVX0tXYqjsmC9AqarTEMh4fFsrr5ROzhqji8w5j49rArEvPJRVXkg-OVnJv8IhYJ7PlQRbH2r5VnkqXn_9D0ICj9pEJP0l9i4ssZ5DXCOc9_L3YZBLfonQrlQiU6fTDHaFw4r-ilsU/s1600/herrasv%25C3%25A4ki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisxqVX0tXYqjsmC9AqarTEMh4fFsrr5ROzhqji8w5j49rArEvPJRVXkg-OVnJv8IhYJ7PlQRbH2r5VnkqXn_9D0ICj9pEJP0l9i4ssZ5DXCOc9_L3YZBLfonQrlQiU6fTDHaFw4r-ilsU/s640/herrasv%25C3%25A4ki.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aidan sisäpuolelle viriteltiin vielä sänkölangat kulkemaan, varmuuden vuoksi. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje8jK-Uih9cGmjQDDG4cOTlwCRyf4LM5cnS4dOtiez27jesETtDKzgevqIycXu1Y1qUTz4y-45QFLURB7lO0KSfN3Ged6IojSSoTjp6esH_r_RhZG3HxoYHDKbsnj4YozfwylGbXuZHoM/s1600/noni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje8jK-Uih9cGmjQDDG4cOTlwCRyf4LM5cnS4dOtiez27jesETtDKzgevqIycXu1Y1qUTz4y-45QFLURB7lO0KSfN3Ged6IojSSoTjp6esH_r_RhZG3HxoYHDKbsnj4YozfwylGbXuZHoM/s640/noni.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBSM965lyvcWsDWrGgA_EjTrCoMAQ4QYoAHYxxFrhrS8nDY0GHfnLiToUkfSvuBcQO5jLiW2oOrDvVfx89laCATrJniQaIJOgTWDQ_uRuNJhZ5rGBnv6F_8QEVxXZJkLepMk07X8HzboQ/s1600/tarha.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBSM965lyvcWsDWrGgA_EjTrCoMAQ4QYoAHYxxFrhrS8nDY0GHfnLiToUkfSvuBcQO5jLiW2oOrDvVfx89laCATrJniQaIJOgTWDQ_uRuNJhZ5rGBnv6F_8QEVxXZJkLepMk07X8HzboQ/s640/tarha.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valmis! <3</td></tr>
</tbody></table>
Kentän valo-projekti jäi puolitiehen, koska itse kaapeli olisi maksanut maltaita ja kustannukset olisivat nousseet pilviin! Päädyttiin virittämään kentälle akku-käyttöiset valot - se projekti saa kuitekin vielä hetkisen odottaa. Ehkä saadaan ne tänä syksynä, ehkä ensi keväänä. Aika näyttää. Kentän aidat tarvitsevat myös lisää maalia, mutta se homma saa jäädä ensi kesälle. Paljon olisi pihassakin kunnostettavaa (mm. taustalla oleva pihasauna) ja remontin jälkeistä maisemoitavaa - mutta koska aika ja raha on yhtä tiukilla - mennään pikkuruisin askelin eteenpäin. Minun on ollut pakko hyväksyä se tosiasia, etten voi saada kaikkea kerralla valmiiksi. Kaikki ei ole minun käsissäni. <br />
<br />
Kesä oli kaikin puolin tosi ikimuistoinen ja antoisa, mutta myös todella raskas. Herkästi stressaavana ihmisenä olen taas tuttuun tapaan joutunut koville, mutta onneksi aiemmista vuosista viisastuneena olen oppinut pyytämään /ostamaan apua, huokaisemaan syvään ja ottamaan pieniä irtiottoja kaiken kaaoksen keskeltäkin. Nyt vedetään hetkinen happea, samoillaan metsässä ja kerätään voimia, jotta jaksetaan jatkaa talon remonttia syksyn kääntyessä alkutalven puolelle. Sitä ennen kerätään vähän rahaa tulevia koitoksia varten. Millä tavalla sen muunmuassa teen, kerron seuraavassa postauksessa.<br />
<br />
Anteeksi kun olette saaneet jälleen odotella mua. Nyt kuitekin olen taas täällä <3<br />
<br />
Kerro sinä kesä-kuulumisiasi tai halutessasi kysy minulta jotain !<br />
<br />
<3 HennaHennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-6325625112783572945.post-56340215948463686592017-05-29T19:08:00.003-07:002017-05-29T19:08:41.476-07:00Millainen elämä sinulla on ? Miten kuvailisit sinun arkeasi ?<br />
<br />
Onko lähelläsi ihmisiä, jotka tukevat jaksamistasi ? Tukiverkostoa ? <br />
<br />
Saatko aikaa itsellesi ? <br />
<br />
Onko sinulla harrastuksia tai saatko mahdollisuuden toteuttaa itseäsi, unelmiasi ? <br />
<br />
Onko sinulla aikaa ja energiaa hoitaa ihmissuhteitasi?<br />
<br /> Millainen on vireystasosi ? Miten elinvoimaiseksi tunnet itsesi ? <br />
<br />
Oletko onnellinen ?<br />
<br />
Onko sinulla uuvuttavia asioita, jotka vaikuttavat elämänlaatuusi tai taakoittavat mieltäsi ? <br />
<br />
Millaisena näet tulevaisuutesi ? <br />
<br />
Keneen voit tukeutua ja luottaa vastoinkäymisten tai hätätilanteiden tullessa vastaan ?<br />
<br />
Muistatko kiittää tai arvostaa läheisiäsi heidän läsnäolosta elämässäsi ? <br />
<br />
Voisin varmasti jatkaa kysymyksien latelua vaikka kuinka pitkään, mutta pakko malttaa lopettaa ennenkuin koko postaus on pelkkää kysymysmerkkiä ilman mitään sen suurempaa aiheen avaamista. Mutta tässä on liuta varmasti aika tärkeitä pohdinnanjyväsiä - asioita, jotka pistää analysoimaan oman elämänsä laatua, itsensä onnellisuutta. Miettimään sitä, onko elämämme sellaista mitä toivoisi olevan ja pystyykö sen laatuun mahdollisesti vaikuttamaan. <br />
<br />
Itse olen laatinut nämä kysymykset itselleni jo useamman kerran tässä matkan varrella ja sitä kautta käynyt läpi oman pääni sisällä elämäni tämänhetkistä tilannetta. Mihin olen tyytyväinen ja millaisiin asioihin haluaisin muutosta ? Suosittelen lämmöllä kaikille. Jos tuntuu, ettei ajatuksia saa hektisen arjen keskellä rauhoittumaan ja asioiden pohtiminen pelkässä pääkopassa tuottaa vaikeuksia, ota esille kynä ja paperi - tee lista hyvistä ja huonoista asioista. Kirjaa tunteesi ja ajatuksesi. Ne on silloin helpompi pistää puntariin tai tehdä pientä kevätsiivousta oman elämänsä vaatekomeroon - tarvittaessa heittää pari luurankoa pihalle ja pukea mustanharmaitten, reikäisten rytkyjen sijasta jotain vähän värikkäämpää ja itsetuntoa hivelevämpää ylle.<br />
<br />
Arki, usein todella kaoottista. Itse aiheutettua. Koostuu pääsosin miljoonan
eri tahon aiheuttaman kiireen ja päivien aikataulutuksen sekamelskasta.
Usein jopa minuuttipeliä. Oma yötyö, miehen kolmivuorotyö. 4,5
-vuotias lapsi, jolla erityistarpeita. Hevoset, koirat ja kissa.
Molempien harrastukset ja unelmat terveellisemmästä ja paremmasta elämästä.
Remontissa oleva vanha omakotitalo. Rempallaan repsottavat ulkosauna ja piha odottamassa omaa vuoroaan. Tarharemontti. Polttopuusavotta. Rojua täpötäynnä olevat varastot. Harrasteena
toimiva, pieni lisätyö. Molemmilla "vapaaehtoistyö" joka on päivästä riippuen joko siunaus tai kirous. <br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZVrJJ3QLYn1QX5XpWZKuzNMncrLXJdhTxZAEm0Pr1So8ho0WR9WpRbC1vwDMDiXrnoYiXZz8eBIHKZjgUJYyYjB_MsIMHwkdcVpAU7ln9UyOE6wUNSjZDBrBx7_zyxjBZLZD2IOEOnfs/s1600/h%25C3%25B6h.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZVrJJ3QLYn1QX5XpWZKuzNMncrLXJdhTxZAEm0Pr1So8ho0WR9WpRbC1vwDMDiXrnoYiXZz8eBIHKZjgUJYyYjB_MsIMHwkdcVpAU7ln9UyOE6wUNSjZDBrBx7_zyxjBZLZD2IOEOnfs/s640/h%25C3%25B6h.jpg" width="512" /></a><br />
<br />Unelmat. Tavoitteet. Ruuhkavuodet. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Kerkeän kuolla ennen kuin kaikki on kunnossa. Elämässä vastaantulleet tragediat. Syyllisyyden tunne. Uupumus ja masennus. Huoli läheisistä. Perheen vähäinen yhteinen aika. Olematon parisuhdeaika. Ikävä toista vaikka olisi ihan vieressä. Ohuehko tukiverkosto. Lähestulkoon kuopatut haaveet toisesta lapsesta. Kipua ja riittämättömyyden tunnetta. Päälle kaatuvien asioiden aiheuttama dementia. Silti toivoa siitä, että joku päivä kaikki tulee olemaan paremmin. Kunhan jaksetaan vielä hetki. Hammasta purren eteenpäin. Mielessä tulevat vuodet, mitä ne tuovatkaan tullessaan. Milloin tulee ne kauan odotetut, seesteisemmät ajat joita varten koittaa jaksaa taistella? Ajan pysähtyminen, vain tämä hetki ? Auringonlaskun katsomista yhdessä? <br />
<br />
Tällaisia ovat minut ajatukset hatarammillaan. Vain sanoja. Lyhyitä lauseita. Toivoa. Odottamista. Malttamattomuutta. Kipinöintiä. Onnellista jännitystä. Myös turhautuneisuutta ja pelkoa. Yksinäisyyttä, vaikkei olisikaan yksin. <br />
<br />
Tukiverkko on suhteellisen hatara ja saavuttamattomissa - useimmiten vain liian kaukana. Mutta vahvistumaan päin. Vaatii vastavuoroisuuden köyttä ja yhteistyösopimuksen punosta tullakseen lujemmaksi. Toisen tukemista ja toiseen tukeutumista. Uskallusta pyytää ja rohkeutta antaa. Ilman tuomitsemista, leimautumista. Valmis olemaan myös toiselle turvapaikka. Kappeli tai rippituoli. <br />
<br />
Olla terveellisesti itsekäs. Ottaa oma aika. Muistaa rakastaa myös juuri sinua - itseäsi henkilökohtaisesti. Antaa itselleen synninpäästö omista unelmista ja tunteista. Lopettaa anteeksipyytely siitä, kuka on - miksi ja miten. Lopettaa pelkääminen, ettei elämä kannakaan. Ettei sinulla olisikaan siipiä, joilla lentää. Uskaltaa ottaa riskejä. Lopettaa itsensä kontrollointi ja häkkiin sulkeminen. Unelmiensa purkittaminen tai niiden keittäminen itsekkyyden myrkyksi. Antaa itselleen oikeus. Se on sinun elämä. Nähdä kuitenkin myös toiset. Se sinun puolikas. Paras ystäväsi ja sielunkumppanisi. Teidän yhteinen matka. Rakastaa niin paljon, että haluaa toista kantaa niin pitkälle kuin vaan siivet kantaa. Nousta barrikadeille toisen puolesta. Juuri tätä rakkautta - pitää elossa.<br />
<br />
Pienistä puroista tulee jokia - joista järviä ja järvistä valtameriä. Pienillä teoilla voi saada aikaan suuria. Ota yksi askel tänään, kaksi huomenna. Huomaat, että kaikki on mahdollista kun vaan ottaa pieniä harppauksia kohti niitä. Virkistyt. Vahvistut. Älä kiirehdi, kyllä aika tekee tehtävänsä. Ihan rauhassa vaan. Hengitä. Kuuntele. Mitä sydämesi sanoo sinulle ? Oletko oikeassa paikassa ? Kuulutko sinne ? Onko sydämesi siellä missä sinä juuri nyt olet ? Kulkeeko lävitsesi millainen virta ? Vai oletko ankkuroitunut murheen satamaan, joissa purjeisiisi puhaltaa toivottomuuden ja katkeruuden tuulet ? Uskallatko katkaista köyden, joka sitoo sinut epämiellyttäviin asioihin ? Antaa laivasi lipua kohti vieraita, mutta kenties tyynempiä vesiä ? Lämpimiä virtoja? Pystytkö jo nyt näkemään horisontissa auringon nousevaan uuteen, kirkkaampaan aamuun ? Matka sinne voi kestää, mutta sen sateenkaaren päässä voi todellakin odottaa se kauan kaivattu aarre. Sinä olet kapteeni - sinä päätät. <br />
<br />
Millainen sinun miehistösi, sotajoukkosi on ? Kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta ? Rinnalla loppuun asti ? Otatko mielummin miljoonapäisen joukon keskivertosotilaita, vai pöydällisen uskoutuneita ritareita ? Oletko valmis puolustamaan toveriasi loppuun asti ? Heittäytymään toista kohti syöksyvien nuolien eteen, ottamaan tikarin rintaasi ? Luottamaan, että toinen kantaa sinut suojaan vaikka haavoittuisit niin, ettei sinun selviämisesi olisikaan varmaa ? Kiittää, että juuri hän on sinun rinnallasi silloin kun kaikki tämä loppuu?<br />
<br />
Me itse tehdään meidän elämä. Jokaisella tarttuu mukaan kokemuksia - muistoja, joihin ei voida aina vaikuttaa. Arvet - ne ovat joko kauniita tai rumia. Voittoja tai häviöitä. Sinä päätät. Elämäsi, tuleeko sitä hyvä vai huono. Lämmin, kylmä vai haalea. Onko se seikkailu vai elinkautinen. Sinä päätät.<br />
<br />
<br />
Millainen elämä sinulla on ?<br />
<br />
<br />
<3 Henna <br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hennahttp://www.blogger.com/profile/07491828751571664512noreply@blogger.com16