Aim päk intö pisnes!

Morjensta, täällä taas!  Blogini on ollut muutamien päivien ajan ihan rappiolla, kuten emäntänsäkin! :D  Olen ollut todella kovassa flunssassa, ja nyt alkaa näkyä hieman valoa tunnelin päässä.  Pääni on ollut ihan tukossa sekä korvat lukossa ja olen ollut todella poikki.  Nukuin mm. ti iltapäivän ja ke aamun välisenä aikana yhteensä 17 tuntia :D  Mutta nyt alan olla jo suhteellisen kunnossa, vaikkakin toinen korva on vielä lukossa ja väsyttää julmetusti. Mutta nyt sentään kykenen jo pysymään pystyssä ja syömäänkin hieman, sekä tekemään pieniä juttujakin. 

Eilen oli siis ensimmäinen kokonainen vapaapäivä raskaan jouluviikon jälkeen, jonka siis vietin iloisesti yötyössä tonttuillen. Joulu oli oikein ihana ja vaikkakin kipeenä olo sekä töissä käynti vei voimani, silti tunnelma oli onnellinen ja lämmin kaikinpuolin.   Sain töissä viettää iltaisin asukkaiden kanssa aikaa ja lisäksi rakas siskoni vieraili meillä pitkästä aikaa <3   Hänen poikaystävänsä otti minusta ja Kuskosta jotakin kuvia hyvällä kamerallaan,  toivon mukaan saan niitä piakkoin :)

Eilen oli mahtava päivä, aurinko paistoi ja vaikka tuulikin kovasti, oli tuuli lempeän ja keväisen tuntuinen. Jotenkin tuntui, että uusi alku on taas lähellä, kun vuosi vaihtuu ja kevät alkaa lähestyä.

<3 Rakas maisema

Kävimme maastotuntilaisen kanssa pitkällä lenkillä ja nautimme mahtavasta ilmasta.  Hän sai laukata Kuskolla ensimmäistä kertaa ja  oli aivan täpinöissään :)  Oli hän toki aiemmin laukannut ratsastuskoulun tunneilla, mutta meidän välillä turhankin reippaalla ruunanrupukalla hän sai päästellä ensimmäistä kertaa.  Hankeakin alkaa olla jo niin mukavasti, että hankitreenit on voitu aloittaa, ja tänä aamuna ilokseni huomasin, että lisää lunta oli viime yönä tullut <3

Voiko ihanampaa olla?

  Ja eilen taas oli niin mahtava huomata tuo meidän Kuskon ymmärrys ottaa rauhallisemmin ja siirtyä askellajeista toiseen maltillisemmin, kun on hitusen kokemattomampi selässä.   Mm. aikoinaan mieheni jo toista kertaa ratsastaessaan laukkasi ruunalla, ja Vuse kyyditsi niin nätisti ja pehmeästi, niin kuin eilenkin teki :)

Mutta osaa se olla myös hyvinkin tsypäkkä, varsinkin kun tajuaa, että selässä on ihminen, joka kestää vähän kovempaakin kyytiä ja hevosen omaa tahtoa :D   Silloin saattaa rupukka vähän mm. laukata paikoillaan ja keulia ennen laukannnostoa ynnä muuta  pientä mukavaa, mutta se saa yleensä selässäolijan vaan nauramaan ja innostumaan itsekin :D



Karisma on ollut viime päivien ajan hurjan energinen, eikä ole tarvinnut paljoa sanoa, kun neiti tajuaa, mitä tulee seuraavaksi.  Mm.  kun kysyn takana olevalta ratsukolta "laukataanko?", on tamma jo laukkaamassa paikoillaan :D Sillä on niin mukava laukka istua, vaikkei se vedä vertoja jalostettujen ratsuhevosten laukoille, kun "ratsastetaan oikeasti". Mutta silti sillä on ihana mennä  ja taatusti pääsee kovempaa, kuin monella muulla kaakilla  :D  Myös ravissa sitä on kiva ratsastaa, kun tamma vaan malttaa kuunnella ja myödätä, kuten myös ratsastajakin istua ja pehmentää otetta.   Silloin,  kun neitillä on olevinaan kiire ja sitä koitat istunnalla rauhotella ja koota, se menee omaa, suttuisen oloisen passagen- tapaista    askellajiaan :D pitäis saada joskus videolle sitä, niin saisitte tekin nauraa :D

Väpsykkä <3

Eipä minulla muuta tuon kummosempaa, minulla on ollut sydämelläni eräs asia viime päivien ajan, mutten ole jaksanut pohtia ja ajatella sitä vielä selväksi, kun flunssa on tukkinut päätiehyeeni :D Joten eiköhän sitä "järki"tekstiäkin ala tulla taas piakkoin ;)   Ainakin yritän parhaani, ja edelleenkin toivon teiltä palautetta ja kysymyksiä sekä toivepostauskia, jos sellaisia teillä herää.

<3 Henna