Kauneus on myös ajatusmaailma

"Etenee kuin täi tervassa" kuvaa hyvin mun laihdutusprojektia tällä hetkellä.  Mä en tiedä mikä mättää, mutta syvällä sisimmässäni tiedän silti. Ristiriitaista.  Tiedän toistelevani itseäni, mutta silti sanon vieläkin :  mulla on paljon asioita jätettävänä taakseni tai enemmänkin sysättävä syrjään ja että alettava olemaan enemmän itsekäs. Jo se päätös siitä on tehnyt, ja tekee minut onnelliseksi. Muutekin koen, etten enää ole niin vahvasti tunnesidoksissa asioihin, jotka vielä jokin aika sitten olivat riuduttaa minut henkisesti kuoleman partaalle. Sellainen irtautuminen vapauttaa.  Olen oppinut rakastamaan yksinäisyyttä ja omaa aikaa.

Ruokavalion suhteen homma on rullannut aika mukavasti.  Olen oppinut panostamaan puhtaampaan ruokaan ja jopa peräti pitämään ruokataukoja. Ennen en malttanut asettua hetkeksikään lepäämään kesken jonkunmoisen kotityön tai jonkun muun hässäkän, useimmisten ajattelin että "työt ensin, sitten huvi". Nyt tajuan istahtaa ja tehdä sen salaattiannoksen itselleni tai hörpätä lasin vettä tai piimää.   Lisäksi minusta on alkanut tulla aikamoinen tuhlari.  Enää en tuijota jokaikistä hintalappua hermostuneena miettien, kaatuuko taloutemme jos nyt ostan tämän.  Toki tässä isossa roolissa on se, että käyn töissä ja säästän useita euroja ihan pikkuvalinnoilla -  joten meidän tämänhetkinen talostilanne on sellainen, että pärjätään mukavasti. Nyt napsin ostoskoriini tervellisiä herkkuja ja naposteltavia. Paljon kasviksia ja erityisesti himoitsen yrttejä.  Ja siten ruoka-annokset ovat ihanan värikkäitä ja koostuvat erilaisista raikkaista maku-yhdistelmistä. Ruoan laatuun pitäis kyllä panostaa tosi paljon. Huomaa sen valtavan eron, mitä suuhun laitettava eväs saakaan aikaan.


 

Amarillon ruokalistan valinta

Kesken shoppailun  rahkaa ja marjoja naamariin.

Light-Rodeota lasillinen illan kunniaksi :P

 
 
 

Mitä tuohon yllä mainitsemaani "työt ensin, sitten huvi" ajatusmaailmaan tulee, kokonaan en ole päässyt irti siitä, mutta hyvää vauhtia olen pääsemässä.  Edelleenkään en esimerkiksi koe, että ansaitsisin palkita itseäni kampaamoreissulla tai muilla pikku jutuilla, mutta silti aion niin pian tehdä. Kauneus on myös ajatusmaailma.  Jos en arvosta itseäni tai koe ansaitsevani jotain pientä, en ikinä tule niin itselleni suomaan. Ihan jo pieni palkkio luo sisimpään niin paljon positiivista energiaa, että sekin mahdollisesti saa rasvan palamaan herkemmin ja oman mielenvirkeyden ylemmäs.  Mun on lopetettava olemasta itselleni liian ankara.  Olen alkanut päästä eroon liiasta itsekriittisyydestä tai jatkuvasta syyllisyydentunnosta.  Se tuntuu hyvältä, kun kokee riittävänsä tämmöisenään.  Ja kun alkaa rakastaa itseään, tulee omasta hyvinvoinnista huolehtiminen enemmän luonnostaan.  Ja ylipäätän se elämänasenne ja se, miten sitä ympärilleen säteilee.

Tottakai minua harmittaa, etten ole saavuttanut tavoitteitani - mutten ala tästä asiasta itseäni ruoskimaan tai soimaamaan.  Olen muuttunut paljon ja oppinut syömään paremmin, mutta toki paljon on tehtävää ja minä saavutan ne ajallaan.  Painan nyt tasan 79 ja olen niillä hujakoilla huidellut jo pitkän aikaa.  Mutta positiivinen yllätys oli se, että kropastani oli kadonnut senttejä silti, vaikkei pudotusta ole vaa'an lukemassa tapahtunutkaan. Eivät sentit päätähuimaavia ole mutta silti, on se millikin aina eteenpäin.  Olen muutenkin huomannut lihasteni vahvistuneen ja yleiskuntoni parantuneen.  Kahdesti viikkoon olen pyrkinyt käymään salilla, vaikka toivosin voivani käydä siellä useamminkin.  Silti paristakin käynnistä on selkeästi ollut hyötyä. Tällä hetkellä minusta tuntuukin, että haluaisin antaa nimeomaan saliharrastukselle enemmän aikaa ja keskittyä omaan kroppaan.  Kuitenkin olen pyrkinyt kerran viikkoon hevostelemaan niin, että taluttelen polleja maastakäsin ja saan samalla itsekin lenkityksen.

Vaikka olenkin edelleen aikamoinen "löllyvä lihavuori", en pelkää tulevaa kesää tai lähinnä sen tuomaan bikinikautta, sillä ylikiloistani huolimatta olen kaunis nainen.   Odotan taas uintisesonkia, jolloin pääsen yhden mieliurheiluni pariin. Mikään ei ole niin ihanaa kun polskutella kesäillan hämärässä tyynellä järvellä kuikan laulua kuunnellen ja omia ajatuksia tapaillen tai vaihtoehtoisesti vain siinä hetkessä eläen ilman ajatuksen juurtakaan.

Ei ole enää kuin reilut 2 viikkoa, kun jään yli kahden kuukauden mittaiselle lomalle.  Osa siitä on hoitovapaata.   Olisi paljon visioita toteutettavana, mutta vihdoinkin minulla on sellainen tunne, että haluan elää hetkessä enkä asettaa itselleni aikarajoja tai kahlita itseäni omarakenteiseen oravanpyörään.  Minä en halua enää sitä tunnetta, mikä viime kesänä oli -  jäin niin paljon näkemättä, kokematta ja tuntematta.  Ihan vain siksi, etten antanut itselleni armoa ja että masennus sumensi usein näkökenttäni.

Mutta nyt noista syvällisistä lätinöistä takaisin itse asiaan:   Ostin itselleni vähän treenikamppeita!  En ole mikään välineurheilija eikä minun motivaatioon tai taitoon vaikuta se, onko ylläni viimeisintä huutoa olevat kalliit trikoot tai kengät.  Kuitenkin, asiamukaiset ja mieltä piristävät vaatteet auttavat pitämään positiivista meininkiä yllä. 

Mä niiiiin tykkään tuosta mun kaventavasta peilistä ;D <3

Trikoot Usa Pro, Hanskat Usa Pro, Kengät Puma (5 e kirppis), toppi Body Action(kirppis 10 e )

 Hyvällä fiiliksellä siis jatketaan takkuilusta huolimatta ja uskon, että minulla on tässä aikaa vielä pudottaa muutama kilo ennen kesäkuun alkua.  Siihen olisin enemmän kuin tyytyväinen.   Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa.  Jos postaus herätti jotain tunteita teissä, niin tiijätte mitä tehdä <3

<3 Henna