Viikko-katsaus !

Töttöröö! Täällä taas ja hieman eloisammassa kunnossa :) Kylläpäs teki loma terää! Vapaaviikko vierähti kuin hujauksessa, mutta olo on kuin uudestisyntyneellä.

Vietin vapaaviikkoni pääosin kotoilusta nauttien ja askareita tehden.  Pitkästä aikaa minulla oli sellainen tunne, ettei ole kiire minnekään.  Ei aikatauluja,  ei suunnittelua, ei ennakoimista, ei puhelinrumbaa eikä mitään muutakaan.  Ei tarvinnut olla ketään muuta kuin itseään ja perhettään varten. Mutta pidemmittä puheitta, kertoilen hieman kuluneesta viikostani.

Tiistaina aloitin vapaat tuttuun tapaan siivoilemalla ja pyykkäilemällä kotosalla. Olin onnekseni jo tehnyt osan jo edellisenä iltana, joten urakka ei ollut iso ja siten ehdittiin nauttia Onnin kanssa myös iltalenkistä ihanassa keväisessä ilta-auringossa.  Keräiltiin pajunkissoja ja ihmeteltiin yhdessä kevään merkkejä.  Onni nauttii kovasti vaunu-lenkeistä ja etenkin siitä, että selitän sille kaikista jutuista luonnossa.  Täytyy kyllä nolona myöntää, että viime kerrasta oli liian pitkä aika.  Olen ollut kyllä aika huono äiti viime viikkoina, jos rehellisiä ollaan.





Keskiviikko meni myös sopivasti pihalla ulkoillen.  Ystäväni ja Kuskon pitkäaikainen vuokraaja Anne tuli minun kanssa urakoimaan tallille.  Käytiin enemmän ja vähemmän rentouttava lenkki maastossa ja siivoiltiin tarhasta lantoja pois.   Karismalla on päällänsä ehkä voimakkain kiima, mitä olen ikinä tammalla nähnytkään -  ja neiti diivailija oli ajaa minut hulluuden partaalle.  Useita kertoja ylitetty ojan/puron ylikulkeva "silta" osottautui ylitsepääsemättömäksi esteeksi  ja tuloksena oli vauhko, puolittain pystyynhyppivä ja korskuva tamma. Oli iso työ saada pysymään se hanskassa.   Osa syynä oli taatusti myös viereisellä järvellä voimakkaasti paukkuvat jäät.   Onneksi pienen taistelun jälkeen tamma suostui menemään puron yli, tosin vasta Vusen vierellä / perässä.  Onneks meidän ruuna sentään omistaa vielä aivot <3   Noh, tein minäkin sen virheen, että päätin viedän kiimaisen  ja selkeesti paskamaisella tuulella olevan tamman  "ei-niin-mieluiselle" suunnalle.   Jälkeenpäin jo naurattaa tuon akan idioottimaisuus, mutta vielä itse asian ytimessä ei pahemmin naurattanut.  Tie näytti jälkeenpäin siltä, että siihen olisi joku yrittänyt tehdä perunapeltoa.   Minun osaltani lenkki kasvatti vain suuren lerssin otsaani, mutta onneksi Vuse ja Anne sitten saivat käydä nauttimassa vielä erikseen oman romanttisen lenkkinsä ilman törttöileviä seuralaisia.

 




Vaikka meinasinkin laittaa jäitä omaan innovatiiviseen hattuuni, päätin silti jatkaa viime kesänä aloittamaani piste-aita urakkaa.   Se vaatii paljon aikaa, sitkeyttä ja vahvoja käsiä -   eli siis kaikkea mitä mulla ei ole! :D  Mutta silti, yritys on kova edelleen.  Mitä ihminen haluaakin saavuttaa tai tehdä - sen eteen pitää nähdä  vaivaa ja tehdä töitä.   Ja tarvittaessa maksaa ihtensä kipeeksi.  Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja  vähän läheisetkin siinä sivussa. ;)

Eli siis torstaina jatkui hommat rankametsässä.  Koti ja talli-askareitten jälkeen lähdettiin Onnin kanssa liikkeelle. Saha ja oksasakset vaunujen tavaratilaan matkaan,  ruisleipää ja pilttiä evääksi, juomista mukaan ja eikun metsään lomps!   Kylläpä sai kädet mukavasti reeniä, kun karsin metsähakkuilta maahan lojumaan jääneitä kuusen latvuksia ja rankoja puhtaaksi oksista. Muutama tunti rehkimistä, jona aikana Onni sattui juuri sopivasti nukkumaan rattaissa osan ajasta.   Minä soitin 90-luvun hittejä puhelimen kautta ja fiilistelin sahaa heilutellen. Hyvä meininki!

Perjantaina pyhitin aamun sekä aamupäivän samaiselle urakalle.  Olin varannut Onnille aikaa hoito-paikasta lähinnä sitä varten, että olisin käynyt uimassa tai muuta, mutta päätin nauttia olostani metsässä saha kädessä heiluen.  Ai että,  miten hyvälle vastakaadettu pihkapuu tuoksuukaan kevättuulessa! Koko setin karsimiseen kera käsisahan ja oksasaksien minulla olisi mennyt ikä ja terveys, mutta onneksi Kimmo tuli auttamaan metsään sen verran, että hän suoritti isompien oksien karsimiset moottorisahalla ja minä viimeistelin.  Olen opetellut hieman itsekin moottorisahan käyttöä, mutta jostain kumman syystä Kimmo halusi ottaa moottorisahan minulta pois ;)  Hieno mies <3  Saldona kärrillinen riukuja aitatarpeiksi,  riittänee ohjeesta katsottuna noin 20-30 m matkalle.  Paljon pitää ihmisen tehdä töitä yhden kuppasen aidanpätkän eteen!   Ja minä pöljä kun unelmoin, että koko pihan aidat olisivat tuota kyseistä viritystä - syvä huokaus.    Mutta on minulla pari pientä oljenkortta asian suhteen, katsotaan löytyisikö sitä kautta apu minun unelmiin. Mutta kaikki aikanaan.  Jos jollakin on myynnissä ulimääräinen satsi malttia tai toisaalta noita riukujakin, niin olisin mielelläni ostamassa ! :D

 

Sittenpä olikin puu-savotan jälkeen hyvä nauttia hyvästä ruuasta ja nukkua kunnon päiväunet.  Nukuin muuten älyttömän hyvin kuluneella viikolla ja otin jopa lisäksi päiväunet muutamana päivänä!  Olo on aivan erilainen,  kun ihminen saa nukkua ja levätä. Olen niin onnellinen niinkin normaalista asiasta, kuin unesta.  Äitinäkin jaksoin olla enemmän läsnä ja leikkiä Onnin kanssa, kun olo ei ole kuin zombilla.






Lauantaina ratsastelin molemmat pollet kunnolla, hikeen asti. Kimmo oli kuvaamassa hetkisen aikaa minun ja Karisman humputteluita, joten kuvia siitä tulee myöhemmin kunhan saan ladattua kuvat koneelle.    Karisma oli edelleen hankala ratsastaa, hyvin kuuma, tuittuileva ja häntäänsä kiukkuisena viskelevä - mutta silti kuitenkin kohtuu hyvin kuulolla.  Välillä se taas tuntui ryöstävän enkä meinannut saada sitä mitenkään rauhoittumaan tai ihan täydellisesti rentoutumaan.  Tamma inhoaa lätäköitä ja märkää kenttää  - ja sitä kosteutta meillä tällä hetkellä riittää.  Ratsastin kyllä itsekin todella huonosti, ehkä itsekin olin liian hermostunut ja siksi ei molemmat saatu oikein kiinni mistään. Kuitenkin olen tyytyväinen siihen, että Väpsykkä toimii pääosin hyvin kuitenkin.  Rupsu pelasti olemalla niin eloisa vanha mies, se kun yleensä on kentällä välillä liiankin rauhallinen tapaus.  Kuskolla menin puomeja, joista papparainen innostui oikein todenteolla.  Hauskaa oli huomata, että kyllä vanhuksesta  löytyy  ruutia, kun ainakset ovat oikeanlaiset.

Lauantai-illalla ajelimme Kuopioon nuorteniltaan ja moikkamaan kavereita pitkästä aikaa. Piristyin todella ystävieni seurasta, mutta toisaalta minut valtasi jälleen haikeus ja ikävä. Tunnen itseni vanhaksi ja jotenkin tuntuu, että minulta puuttuu elämästäni jotain. Rauhaa vai jännitystä - vai kenties jopa molempia ?  Nykyään on hassua käydä Kuopiossa, sillä reissut herättävät minussa aika ristiriitaisia tunteita.  Usein minulla on sellainen fiilis, että haluan myydä kotimme ja häippästä Kaavilta - tulla uudestaan Kuopioon ja mennä takaisin vanhaan työpaikkaani - vahvempana kuin koskaan.  Aloittaa uuden elämän.    Silti,  kun ajelemme takaisin kotipihaamme, jossa odottaa maaseudun vapaudesta nauttivat koirat ja kissat  sekä aitauksessa tyytyväisenä heiniään mussuttavat pollet -  en kuitenkaan voisi luopua nykyisestä elämästäni.  Vaikka tämänhetkiseltä "miinukset / plussat" - listalta löydän enemmän miinuksia - on silti täällä ihan hyvä asustella.  Työpaikka on ehdottomasti yksi suurimmista syistä,  mikä on juurruttanut minut Kaaville.

 


Sunnuntaina rentouduttiin kotosalla, käytiin seurakuntamme tilaisuudessa ja pidettiin pitkästä aikaa leffa-ilta kullan kanssa. Siitä ei ole kauaa, kun ehdin vihdoin ja viimein katsoa Nälkäpeli-elokuvan ensimmäisen osan. Ja koska se oli niin loistava sekä suorastaan koukuttava,  halusin ehdottomasti nähdä pian myös jatko-osan Vihan liekit.  Joten sunnuntai ilta meni nälkäpelin kakkos-osaa tuijottaessa ja herkutellessa.  On se vaan niin jännittävä !  Harvoin innostun elokuvista noin paljon.

 


Nyt pyörii taas uusi viikko ja uudet kujeet!  Tämä viikko menee töitä tehdessä ja arkea kotona pyöritellessä. Viimeinen pennuista, Läsö lähtee huomenna kohti uutta kotia ja sittenpä ollaan pysyvällä porukalla kasassa.   Laittelen Karisman ja minun humputteluista pian kuvia  sekä koitan jotain tammasta kirjoitellakin.  Jos jokin asia neidissä kiinnostaa ja arvelluttaa, niin kyselkää erikseen kommenttiboksin puolella - niin minulla on sopivasti jotain kirjoitettavaa tammaan liittyen sitten :)  

<3 Henna