Haikean onnelliset tunteet

Tämä viikko on onnellisen haikeuden viikko.  Aika käy vähiin, miten ehdinkään nauttia tästä vielä oikein kunnolla ?

Viime viikonloppuna lähti ensimmäinen pentu maailmalle.  Vaikka kuinka yritin valmistautua lähtöön henkisesti ja vaikka kuinka minulla olikaan hyvä fiilis kaikesta muutenkin, auton perävalojen vilkkuessa loitommaksi - purskahin itkuun.  Ilosta ja haikeudesta, en surusta.  Hieno pentu lähti sulostuttamaan jonkun muun elämää. 

 

Pentummehan tulevat luovutusikään tämän viikon lauantaina, jolloin niistä 4 lähtee myös uusiin koteihin. Ja viimeinen sitten pääsiäisen alla. Tämä viime viikonloppuna lähtenyt pentu oli poikkeus, koska uuden omistajan työvuorot menivät niin, että oli  ihan jo pennunkin kannalta parempi antaa se hieman aiemmin uuteen kotiin. Olisin mieluiten antanut lapsen uuteen vasta tasan luovutusiässä mutta tässä tilanteessa minun oli joustettava.  Ja hyvä niin, pennut ovat hyvin kehittyineitä - oikein terhakoita ja reippaita. Ja tämä pääsi toisen pystykorvan kaveriksi.

Tänään pentuja ulkosalla vahtiessani oli erityisen haikeaa ajatella, että kohta meillä ei enää olekaan samanlainen vilske pihamaallamme.  Tuijottelin pentusten leikkejä ja kyynelet tulivat vaikka kuinka vastaan taistelin.   Jäähän meille Kerttu pitämään sirkusta yllä, mutta silti.  Istuin kevätauringossa ottaen vastaan pentujen pusuttelut - ja itkeä tihrustin lapsukaiset vuorollaan sylissäni. Kohta on eron hetki.  On vaikea kuvailla sitä sidettä, mikä ihmisen ja pentujen välille kehittyy.  Ne ovat kuin omia lapsia. 

Tähän kahdeksaan viikkoon on mahtunut niin paljon kaikkea.  Tunteita ja kokemusta - väsymystä, jännitystä, ylpeyttä ja riemua.  Paljon huolehtimista ja hoivaamista,  ruoanlaittamisesta ja jätöksien siivoomisesta puhumattakaan.   Päivääkään en vaihtaisi pois, mutten tätä rehellisesti sanottuna hirveästi enää pitkittäisikään.  Jokainen pentu ansaitsee kodit, joissa ne saavat jakamatonta huomiota, rajoja ja rakkautta.  Siten niistä tulee oikein hyviä koiria.

On hyvin haikeaa päästää irti pentusista,  mutta tiedän että ne tulevat pärjäämään hyvissä uusissa kodeissaan ja saamaan siellä erittäin hyvät elämät.  Olen saanut etuoikeuden auttaa lapsukaiset maailmaan ja nähdä niitten kasvun.  Tätä kokemusta en ikinä unohda, en niitä kiintymyksen tunteita enkä sitä työnmäärää. Se kaikki painetaan pysyvästi sydämeeni.

Viikonlopusta tulee taatusti raskas, mutta odotan sitä silti - sillä se tuo minulle myös helpotuksen. Luopuminen on aina tuskaista ja haikeaa, pitäisihän minun se jo tietää vuosikymmenien kokemuksen perusteella, olkoon luopuminen minkälaista tahansa.  Mutta näin se menee, luopuminen on rakkauden hinta ja se on silloin tehtävä kun tietää että se on toiselle ja itselleen parhaaksi.

Nyt aloitin taas yöviikon ja harmittelen "pieleen mennyttä"  vapaaviikkoani. Nukuin taas etenkin vapaiden alkupäästä tosi huonosti ja voin myös sen vuoksi henkisesti pahoin. Lisäksi kärsin jälleen niistä kirotuista sydäntuntemuksista.  Päiväni täyttyivät taas aikataulutuksesta ja stressaannun siitä hirveästi.  Vapaa viikonloppuni olisi pitänyt olla kaiken järjen mukaan hullun hauska ja mukava, mutta yritykseksi se taisi minun osaltani jäädä.  Olin niin väsynyt, etten jaksanut innostua oikein mistään ja erinäisten asioiden ja ahaa-elämyksien vuoksi olin myös todella surullinen.  Kuitenkin oli minulla myös iloiset hetkeni, ja nautin niistä todella silloin kun tajusin olevani jopa iloinen.  Tämä on jo aika vakavaa, niin iloinen ihminen kun minä yleensä olenkin.

Mutta: Eilen ja tänään tajusin jopa relata sohvalla kahvia nauttien ja nukkua enemmän.  Ja fiilis oli heti parempi kaikinpuolin. Toivon mukaan ensi viikolla saan nauttia ihan vaan kotona oleilusta ja siellä puuhastelusta.  Kevätkin alkaa olla kovassa vauhdissa ja sehän tarkoittaisi kodin suursiivousta ja ikkunoiden pesua - varastoista ja tallista puhumattakaan.  Tarhaakin olen kevätsiivonnut  noin 30 kottikärryllisen verran ja vielä olis lapattavaa ihan kivasti  ! Eli puuhaa meidän tiluksilla riittää vaikka muille jakaa, joten pyhitän ensi viikon niitä pikkuhiljaa tehden ja myös omalle rauhalle.  Nyt nautiskelen unettomista öistä ja syvällisistä mietteistä yksinäisinä yön tunteina.  

<3 Henna