Harvinaisen lämmittävä näky

Eilen heräsin aamulla hyvin nukutun yön jäljiltä, söin aamupalaa kaikessa rauhassa ja istahdin koneelle blogin pariin napsuttelemaan. Vaikka edellisen päivän tutkimukset vihloivat vieläkin takalistossa, jokin teki aamusta kuitenkin erityisen hienon :

Avasin tietokoneen takana olevan ikkunan sälekaihtimet päästääkseni valoa sisään. Samalla ikkunasta siintävä näky toi valoa kunnollisen ryöpyn lisää,  syvälle sisimpään.   Sain ikkunasta ihailla, kun Karisma teki reippaana tyttönä töitä kentällä taitavan ja luotettavan ratsastajan käsissä.  Meno näytti todella hyvältä, pari oli upea!   Harvoin olen päässyt seuraamaan Kaaman liikkeitä sivusta.  Ja tänään ensimmäistä kertaa vieläpä etäämmältä, nähden koko kentän laajuista ratsastelua. Oikein silmiä hiveli, olin niin onnellinen ja ylpeä pienestä tammuskastani.  Naurettavaa ehkä, mutta täytyy myöntää ääneen, että herkistyin kyyneliin asti.

Tarjalle on ollut äärimmäisen helppoa antaa hevoset vapaaseen käsittelyyn. Kokemustaustansa lisäksi hänen tasapainoisuutensa, rauhallisuutensa, sisukkuutensa ja halu tehdä asiat hyvin ja ajan kanssa - on äärimmäisen ihailtavaa. Meillä on paljon yhteneväisiä ajatuksia ratsastelusta, joten sekin tekee yhteistyön helpoksi.  Lisäksi asenteensa hevosiini on todella rento ja hyvä - se näkyy myös hevosten käytöksessä. Hän ratsastikin Kaamaa kentällä ja kävi vielä Kuskolla maastossa hömpsyttelemässä. On kiva omistaa kaksi todella erilaista hevosta, sillä ne osaavat tarjota ratsastajalleen erilaista ja monipuolista toimintaa.

Karisma erityisesti on viime aikoina liikkunut todella paljon ja vielä laadukkaastikkin.  Itseni lisäksi Jenna, Kaktu ja  Tarja ovat ratsastelleet tammaa reippaan viikon sisällä hyvällä menestyksellä, topakasti töitä tehden -  ja se näkyy kyllä hevosessa.   Hevonen on hyvin kuulolla ja tyytyväinen.  Onkin äärimmäisen mahtavaa huomata, miten poni toimii myös toisten käsittelyssä hienosti ja että sitä voi alkaa vapaammin antaa kokeneille, jotka osaavat jotain järkevää sen kanssa tehdä.

Kaaman motto onkin :  " Mitä enemmän minä liikun, sitä paremmin toimin.  Mitä enemmän ajattelen ja teen töitä,  sitä vähemmän höntti minä olen "  :D

Laukkahan tammuskalla on raakaa ja suht alkutekijöissään.  Ihan juurikin sen vuoksi, että sitä ei olla päästy treenailemaan kunnolla aikoihin. Maastossa siis toki ollaan laukkailtu, mutta itse olen viimeksi lokakuussa tammalla laukannut kentällä kunnolla ympyrää tehden.  Laukka nousee, mutta meneekin erityisesti kenttäillessä  hyvinkin herkästi koheltamiseksi ja  hevonen on silloin usein vinohko. Se niin rakastaa laukata, joten into usein sotkee keskittymistä itse asiaan.  Ja myönnän itse, että laukka on itselleni kaikista vaikein askellaji, kun puhutaan "oikeasti ratsastamisesta" kentällä .   Mutta viimeistään ensi kesänä, kentän ollessa parempi - aletaan laukkaa työstämään kunnolla.  Neiti on hyvin fiksu ja nokkela, joten en usko että laukkakaan jää ikuiseksi ongelmaksi.  Se on vain harjoituksen puutetta molemmilta :)   Ja toivon mukaan itsekin olen fyysisesti paremmassa kondiksessa, koska minustahan myös on paljon kiinni. Jos en itse osaa ratsastaa laukkaa, on sitä hyvin vaikea hevosenkin mennä ja ymmärtää, mitä siltä pyydetään.

Lähdin nyt taas liikaa analysoimaan :D  Eli siis postauksen ideanahan oli se, että olen niin onnellinen ja huojentunut siitä, että KB saa liikuntaa myös muiden taholta  -  ja ennen kaikkea laadukasta sellaista. Kiitos kovasti kaikille, jotka ovat tammaa tulevaisuudessa liikuttelemassa ja sen kanssa kentällä touhuilemassa.  Arvostan teitä mahottomasti!

<3 Henna