Rahan puuttuminen ? Säästämisen vaikeus ?
Vielä joitakin vuosia sitten ajattelin, että minun on lähes mahdotonta saavuttaa tiettyjä asioita, joita olin halunnut tavoitella. Rahan puute tai tunne siitä - eikä lainojen ottaminen pankista tuntunut missään vaiheessa ratkaisulta. Lainoja oli jo tarpeeksi. Silti, vanhan talon ja rempallaan olevien tiluksien ollessa läsnä päivittäin ja niiden kuvien piirtyessä verkkokalvoilleni joka ikinen aamu sekä unelmien ottaessa ylivaltaa ajastusmaailmassani - en pysynyt enää hyväksymään sitä, että minun olisi tyydyttävä tähän. Luovuttaminen olisi ajanut minut masennukseen ja osittain varmasti myös katkeruuteen. Jotain oli tehtävä.
En koe itseäni ahneaksi tai suuruudenhulluksi ihmiseksi - lähinnä turhan innovatiiviseksi ja estetiikan ystäväksi. Joskus toki muistan itseäni syyllistää siitä, että minulla on vain liian vahva tahto ja halu tehdä asioista parempia. Perfektionistiksi en kuitenkaan haluaisi itseäni kutsuttavan, ehkä enemmän turhankin säntilliseksi ja järjestyksen ylläpitäjäksi. Uskokaa pois, pääni sisällä syttyy välillä niinkin suuria hehkulamppuja, että osaan torpedoida ne itse - niiden ollessa vasta pelkällä hiukkastasolla. Vaikka se välillä ei siltä näyttäisi, koitan pitää jalat maassa ja tavoitella vain sellaisia asioita jotka voin oikeasti jossain vaiheessa saavuttaa. Se vain vaatii suunnitelmaa ja kovaa työtä.
Talli vuonna 2010 . Ratsastuskenttä 2012 &- 13. Sen pohjan viimeistelyä, pinta ja aidat vuosina -15 & -16. Karisman astutus kesällä 2014, Kassun syntymä 2015. Trailerin osto 2016. Tarharemontti nyt kesällä 2017. Siinä viime vuosien isoimmat investoinnit. Vain tallia varten on otettu lainaa, loput hoidettu säästöillä.
Lisäksi koko ajan ollaan ajan ja rahan riittäessä remontoitu ja kunnostettu meidän kotia. Viime talvena laitettiin yläkerta, ensi talvena on alakerran vuoro. Talon ulkoverhous kaipaa hieman lisää maalia, ulkosauna-rakennus kunnon remonttia. Piha kerjää kunnostusta ja ulkovaloja. Tallin ympäristö maisemointia. Ehkä nekin on joku päivä tehty kun jaksaa askel kerrallaan edetä sitä mukaa, kun saa rahakirstun pohjalle muutaman roposen varattua kutakin prokkista varten. Kun kirjoitan tätä loputtomalta tuntuvaa listaa, pidätän hengitystä ja lopuksi huokaan syvään.
 |
| Yläkerran makkaria, sisustus vielä vaiheessa. Unikaverina miehen siskon koira Elmeri <3 |
Huokailen osittain siksi, että tiedän hommia piisaavan tuleviksi vuosiksi. Ehkä juhlin huolettomana ja harmonisena mun nelikymppisiä huolitellun näköisessä pihapiirissä? Toisaalta olen huojentunut, koska tiedostan ettei ole hätää - kaikki tulee kyllä ajallaan. Osaan nykyään paremmin ajatella asioista "edetään hissukseen" asenteella. Ennen porhalsin eteenpäin hirveällä kiireellä, koska "kaikki tänne ja heti"- oli aivan liian dominoiva tunne ja asenne minussa. Ja niin kuin sanontakin kertoo: "Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä kakaroita." Näinpä. Tai ainakin kusipäisiä akkoja, jos minusta puhutaan. Monta pienempää remonttihommaa on aikoinaan mennyt vähän "reisille" - nimeomaan minun paniikinomaisen ja hysteerisen sähläyksen takia. Miksi minulla on ollut sellainen tunne, ettei minulla ole kauaa aikaa jäjlellä ? On toki välillä vieläkin. Mutta sen tiedän, että ryntäilemällä väsytän itseni. Nyt en väsy läheskään yhtä helposti, kun olen hyväksynyt sen tosiasian etten minäkään kykene rakentamaan Roomaa päivässä. Moneen asiaan kyllä pystyn, mutten tähän. Ja osaan vetää henkeä välissä, jotta jaksan taas painaa duunia. Se pitää minut energisenä ja positiivisena.
Minun on ollut pakko opetella odottamaan. Ihan jo siksi, koska rahastahan kaikki on kiinni. Ja ettei itse sitä aikaakaan ole tehdä kaikkea kerralla. Olen jotakuinkin onnellisessa asemassa, koska velattomuuteemme ei ole kymmeniä vuosia matkaa. Siksi en ota lainaa tällä hetkellä, en ainakaan näitä pieniä juttuja varten jotka on saavutettavissa muullakin tavalla.
Mistä sitten revit ne tuhannet eurot joka kesäksi tai jokaista kohdetta varten? Yksinkertainen vastaus: katso rahojesi perään ja laske pennisi. Joudut mahdollisesti luopumaan ainakin pääosin mm. ulkomaanmatkoista/risteilyistä eli huviretkistä, ravintolailloista, kampaajareissuista, hieronnoista ja muista hemmotteluista ja uusien vaatteitten jatkuvasta shoppailusta. Sen sijaan shoppailet vaatteet ja sisustustuotteet kirppareilta, ostat ruokaa tarjouksesta ja suosit yksinkertaista kotiruokaa. Ja mitä oman lärvin laittamiseen tulee - tyydyt vähempään. Suosit polkupyöräilyä ja kävelyä autoilun sijasta. Teet polttopuut itse. Et tilaa lehtiä tai käytä rahoja mihinkään turhakkeisiin tai heräteostoksiin. Teet ylitöitä tai keksit jonkun pienen bisnesidean jolla voit kerryttää säästötilillesi rahaa esimerkiksi vuoden- parin päähän tarkoitettuun investointiin.
Niin kuin olen aiemminkin täällä maininnut, minä shoppailen pääosin kirppareilla. Okei, sukat, alusvaatteet ja leggarit tietysti ostan pääosin uutena normikaupoista mutta muuten suosin kierrätystä. Nykyään vaatekaupoissa haukon henkeäni, koska kaikki tuntuu niin hiton kalliilta. Sen 30euron neuletakin kun voit löytää kirpparilta 5-10 eurolla, sama pätee mekkoihin, kenkiin ja laukkuihin. En osta mitä tahansa kulahtaneita rytkyjä, mutta nyky-kirpparit ovatkin pullollaan siistiä ja tyylikästäkin vaatetta. Näin ollen koen harvoin tarvetta mennä ostamaan vaatteita upouutena. Onnin vaatteet myöskään eivät ole maksaneet maltaita, vaan todella siistejä puseroita ja housuja olen löytänyt hänelle 0,50-3 euron kappalehintaan. Suosittelen siis lämmöllä kirppiksiä ! Sieltä löytää myös siistejä kodintektiilejä ja sisustustuotteita! Myös kauppojen alennusmyynnit ovat myös hyvä tapa tehdä iso siivu säästöä !
Ruokakaupassa käydessäni ja kotona evästä valmistaessani suosin normaalia, edullista ja ravitsevaa perusruokaa. Etsin usein tarjouksia ja hamstraan ostokärryihini -30 -60% tuotteita. Pakastimessa on lähes aina tarjouslihoja ja muita tarjouksesta bongattuja ruokia. Me kalastetaan ja metsästetään, joten lihaa ja kalaa saadaan välillä myös omin kätösin hankittua ja ruokimme koiramme usein myös keitetyllä järvikalalla ja riistan perkeillä. Koiran raaka-ruuat ostamme myös isompana könttänä edullisesti pakkaseen. Myös muita metsänantimia päätyy meidän ruokapöytään sekä pakkaseen. Teen sienisäilykkeitä, hilloja ja mehuja itse. Leipomaan kerkiän harvoin, mutta itse kotona leivotut leivät, sämpylät ja kahvileivät olisivat myöskin ihan hyvä tapa säästää.
Niin kuin aiemmin sanoinkin, en käy usein kampaajalla ja käytän muutenkin vähän rahaa kaunistautumiseen. Leikkaan / värjään usein omat hiukseni ja meikkaan harvoin. Silloin käytän edullisia meikkejä, jotka ovat kyllä mielestäni tehneet ihan hyvää jälkeä, ainakin välttävät minunkaltaselle pöhelölle oikein hyvin. Tänä kesänä minulla oli niin monet juhlat juhlittavana että kävin jopa kampaajalla useamman vuoden tauon jälkeen ja otin ripsienpidennykset. Nyt kuitekin ollaan taas palattu takaisin naturellimpaan ulkomutoon vähäksi aikaa.
Teen laskelmia projekteista, mitä kukin asia maksaa suunnilleen ja mitä toimenpiteitä se minulta vaatii. Ja että onnistuuko se ylipäätään nyt vai joskus myöhemmin. Teen sen mukaan suunnitelman tulevalle säästökaudelle ja siten laitan joka kuukausi palkastani siivun säästötililleni. Myös suurin osa lomarahoista ja veronpalautuksista menee sinne. Joskus joudun tiukan paikan tullen kajoamaan säästöihin kesken säästökauden, mutta pyrin korjaamaan tilanteen tasapainon seuraavassa kuussa. Tässä välissä täytynee lisätä, että Onnilla on oma tilinsä jonne myös laitan joka kuukausi rahaa, yleensä lapsilisät tai suurimman osan niistä. Siten voimme sieltä rahoittaa Onnin unelmia, harrastuksia - ehkä myöhemmin mopoa tms mitä hän tarvitsee. Vaikka mun teksti kuulostaa tosi tiukalta, niin en tingi jokaisesta elämän asiasta. Käyn joskus ystävän kanssa leffassa tai Kimmon kanssa treffeillä - käytän Onnia Hoplopissa leikkimässä tai kesälomareissulla huvipuistossa. Ne ovat huvittelua, joita en halua lapseltani tai itseltäni joka kerta kieltää. Etenkään lapsen hyvinvoinnista en halua tinkiä. Jossain kulkee minunkin rajani, en halua olla mikään natsi-mutsi enkä halua että lapseltani puuttuu mitään.
Lisätöitä. Näin loppukesästä metsän ollessa pullollaan marjoja ja sieniä - kerään niitä myyntiin asti. Mustikoita, hillaa, vadelmaa ja puolukkaa - kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hinta vaihtelee satokauden runsauden mukaan. Sienistä mm. korvasieniä, kanttarelleja, tatteja, rouskuja.. - mitä milloinkin tilataan ja miten satun niitä löytämään. Olen tunnetusti elävä metsänhenki ja eräjorma, nautin suuresti metsässsä liikkumisesta - joten huvi ja hyöty tulevat samassa paketissa. Etenkin kesän kääntyessä syksyksi, otan usein koirat metsään mukaan, joten nekin saavat liikuntaa ja pysyvät hyvässä kunnossa. Marjanpoiminta on kovaa työtä ja joskus hyviä marja- ja sienipaikkoja saa etsiä ja askelmittariin voi kertyä helpostikin yli 20000 askelta. Kuitenkin tämänkin otan vain positiivisena seikkana, liikuntaa ei elämästä puutu ja se nimeomaaan tuo hyvää oloa. Aika metsän siimeksessä on minulle omaa aikaa ja kasvattaa vapauden sekä rauhan tunnetta. Selkä on välillä kipeänä kyyristelystä, mutta vertyy hyvin venyttelyjen kautta. Viime kesänä tienasin marjoilla ja sienillä n. 1600 euroa - tänä vuonna tienestiä on tähän mennessä karttunut noin tonni. Ilmaiseksi nämäkään rahat eivät ole tulleet - ammattimarjastajan homma ei nimittäin ole välttämättä aina helpoimmasta päästä ja marjojen / sienien ollessa vähissä, joudun joskus tekemään kovasti töitä saadakseni "asiakkaan" tilauksen täytettyä. Mukavuudenhaluisen tai ötökkäkammoisen ihmisen hommia nämä eivät todellakaan ole. Samalla vaatii järjestelyä, että karkiää keräämään kaikille tilauksen tehneille marjat sitä mukaa kun tilauksia tehdään. Kiireisimmän sesongin aikana olen saattanut viettää jopa puolet päivästä metsässä ja jatkanut kotona hommia marjojen siivoamisen merkeissä.
Olen jo jonkin aikaa tehnyt myös pienimuotoisesti ja edullisesti ripsienpidennyksiä kotonani. Vaikka tahtoisin, en ole ammattilainen tai kouluttautunut ripsiteknikko, enkä halua sellaisena itseäni markkinoida. Enkä kyllä pitää itsestäni meteliä muutenkaan, koska tarkoituksenani ei ole missään nimessä viedä ammattilaisilta asiakkaita. Koska aikaa on vähän, pidän "asiakaskuntani" pienenä ja sekin koostuu lähinnä ystävistäni ja kavereistani. Mutta koska tässä puhutaan säästämisestä, niin tämäkin keino on rehellisesti kerrottava sillä tälläkin saan pienen siivun rahaa sivuun myös. Ihan jo puhtaan omantunnon säilyttämiseksi ja ajanpuutteen vuoksi en ota kovinkaan suurta asiakasmäärää. Homma on vastuullinen ja vaatii huolellisuutta sekä kärsivällisyyttä. Onneksi näiti piirteitä minulla on ja haluan tehdä ihmiset onnellisiksi.
Koska minulla on paljon hommia varsinkin tähän aikaan vuodesta, ei minulla ole ajanvietto-ongelmiakaan. Joskus toki tunnen väsymystä ja yksinäisyyttäkin omien ajatusteni sekamelskaisessa maailmassa, mutta kuitekin olen löytänyt itselleni mahdollisuuden toteuttaa haaveitani. Ja olen näitäkin reittejä pitkin pystynyt olemaan reilu ystävilleni. Pitää vaan malttaa suunnitella asiat, tehdä uhrauksia ja panna itsensä likoon. Malttaa odottaa vuosi tai kaksi. Olen saanut kokea todella suurta onnistumisen tunnetta, kun olen saavuttanut asettamiani päämääriä -merkkipaaluja. Olen vasta viime vuosina oppinut luottamaan itseeni ja siihen, että homma on minulla hallussa. Kunnioitus itseäni kohtaan on noussut ja olen innoissani tulevasta. Tunnen olevani toiveikas ja onnellinen.
Minä haluan rohkaista teitä samaan! Jos haaveilet vaikka ulkomaanmatkasta tai omasta hevosesta - tee töitä sen eteen niin voit saavuttaa unelmasi! Niin kuin olen aiemmin käyttänyt samaa termiä - pienistä puroista syntyy jokia, joesta järviä ja järvistä valtameriä. Muutaman kympin säästö kuukaudessa tekee vuodessa jo useamman satasen ja niin edelleen. Tee lista asioista joita ehdottomasti tarvitset elämässäsi ja joita et ihan välttämättä tarvitse.
Tee unelmastasi totta,
Sinä pystyt siihen !
Se on mahdollista, jos vain sinä itse niin päätät!
<3 Henna
