Huijausta!

Olen kokeillut muutaman viikon pestä kroppaani uudella ja tehokkaaksi kehutulla tiskiaineella. Ihan vain siksi, koska purkin kyljessä sanotaan, että aine poistaa pinttyneimmän ja sitkeimmänkin rasvan. HUIJAUSTA! Sama läski on paikallaan edelleen!  

Pieni kevennys näin alkuun ;) 

Ahkerimmat kropparempan seuraajat ovatkin varmaan huomanneet, että samaisessa painossa ollaan lilluttu viimeiset viikot - kuukausi.  Paino on heitellyt päivistä riippuen 75,7-75.2. välillä,  ja eilen se oli taas 75,4kg. Turhauttavaa, mutta tiedän että peiliin tässä on katsottava !

Flunssakierteen ja polvikipujen vuoksi en juurikaan pystynyt treenaamaan näinä muutamina viikkoina ja lisäksi en ole syönyt tarpeeksi.  Monen monet ateriat jäivät välistä ja veden juontikin unohtui.  Ja sehä näkyy heti sekä vireytilassa, että myös vaa'alle astuessa.  Vatsa laiskistuu ja stressi-taso nousee. Stressitason noustessa ylitsepääsemätön makeanhino nostaa päätänsä. Ja oravanpyörä on taas valmis pyörimään!

Siltikään, en  jää itseäni tästä mollaamaan koska en voi tämänhetkisessä kropassani ollenkaan huonosti, vaan rakastan sitä päivä päivältä enemmän. Se on salitreenien tuloksena muuttunut malliltaan  jo paljon ja olen saanut ihan erilaista ryhtiä itseeni.  Kuulemma voisi jopa puhua siitä, että kannan itseäni nyt paremmin ja itsevarmemmin.  Olen oppinut hyväksymään sen siinä muodossa, missä se on - mutta kuitenkin tekemään myös jotain sen eteen. En häpeä itseäni enää, mutta haluan kuitenkin stressittömästi hiljalleen edetä tässä projektissani.  Aiemmin en osannut palkita itseäni matkan varrella, koska en  "ansainnut rakastaa itseäni vielä".  Ja useimmiten  siinä kävikin niin, etten jaksanut enää pidemmällä tähtäimellä yrittää. Nyt, kun olen panostanut itseeni arjen keskellä myös muissakin osa-alueissa - jaksan paremmin kokonaisvaltaisesti. Ja se välittyy niin moneen tekemiseen.

Vietin viime perjantaina päivän kaupungilla ihan yksikseni.  Tykkään kyllä kovasti shoppailla Kimmon tai ystävieni kanssa, mutta tälläkertaa halusin lähteä liikkeelle aivan yksin.  Sain omaa aikaa, vähän hemmottelua itselle. Kukkaro repesi kyllä liitoksistaan, muttei onneksi pelkästään minun tarpeitteni vuoksi.  Ostin mm.   myös Onnille vähän kesävaatetta  ja koirille isot satsit ruokaa.

Vähän aikaa sitten investoin myös uuteen suoristusrautaan.  Ja olen kyllä siihen niiiiiin rakastunut !  Tällä Cloud Ninella suoristuu minunkin sitkeä luonnonkihara hiuspehko ja  lisäksi saan taivuteltua nopeasti latvat vähän nätimmille kiharoille. Huikeen hyvä vehje, jonka löysin tori.fi:stä vajaalla kolmasosalla alkuperäisestä hinnasta. 

UIMAPUKU 1- EUROLLA- postauksessa mainitsin unelmoivani bikineistä, mutten vielä uskaltanut uskoa siihen, että sellaiset tulevaksi kesäksi ostaisin.  Noh toisin kävi, sillä löysin perjantaina Kuopion reissullani aivan ihanat bikinit korallin-oranssissa (tai jotain sinnepäin)  värissä!   Kyllähän mie vielä ehkä vähän koomisen näköinen niissä olen, mutta ainaskin on tavoitetta ainakin seuraavaksi 6 viikoksi, jona aikana voi ihminen tehdä itselleen ihmeistä - jos niin haluaa.

Minulla oli tavoitteena painaa alle 70 kiloa kesäkuun alussa, mutta tämän kuukauden takkuilun takia tuskin sinne enää kerkiän. No jollakin hirveellä riuduttamisella ehkä - mutta minä en halua kuihduttaa itseäni vaan saada lihasta läskin tilalle.  Silti,  otan tähän loppuun sellaisen kivan 6 viikon rutistuksen jonka aikana jos saisi ainakin sen muutaman kilon vielä pois!  Kesän aikana jos sitä voisi jatkaa projektia lomailuista ynnä muista huolimatta ja karistella loputkin kilot kesän aikana ja jatkaa hommaa pitkälle syksyyn.  65 kiloa olisi kiva painaa joskus sellaisessa sopusuhtaisen lihaksikkaassa vartalossa,  siihen olisin enemmän kuin tyytyväinen. Ehkäpä ensi kesänä sitten :)


<3 Henna

Kevätretkellä järvellä- kuvapostaus

Tästä reissusta on jo itseasiassa jo 2 viikkoa,  mutta silti halusin jakaa nämä kuvat täällä! Kevät etenee kovaa kyytiä ja auringon paistaessa tuntuisi jopa synniltä löhöillä sisätiloissa!  Joten nauttikaamme ihanasta keväästä ja ihailkaamme luonnon heräämistä horroksestaan, siitä saa itsekin yllättävän paljon elinvoimaa!

Niin kuin olenkin blogihistoriassa maininnut ehkä sen sata kertaa, meidän perheellä on tapana rentoutua ja viettää yhdessä aikaa yleensä ulkosalla ja luonnon helmassa.  Kimmo ja minä molemmat ollaan todella erähenkisiä ihmisiä ja on tosi hienoa että molemmilla on samoja kiinnostuksen tai voisiko jopa puhua, intohimon kohteita ! Se antaa paljon energiaa myös parisuhteeseen.   Meidän keskinäiseen laatuaikaan ei kovin suuria ilotulituksia tarvita,  yhteinen aika metsällä tai tällä kertaa järvellä - riittää. 

Nyt, kun meillä on jälkikasvua - haluamme molemmat  istuttaa Onniin samanlaisen kiintymyksen  siemenen luontoa kohtaan ja tehdä tästäkin sellaisen perheen yhteisen harrastuksen tai  oikeastaan elämäntavan. Onni onkin todella henkeen ja vereen ulkoilma-tyyppi    ja tuntuu että pikkujäbä ei muuta tekisikään kun oleisi pihalla.  Se  nauraa käkättää onnellisena päästessään retkelle metsään  ja selostaa tohkeissaan omalla kielellään.

Minulle luonto merkitsee todella paljon, on lapsesta asti merkinnyt. Oikeastaan siellä minä useimmiten tajuan,  että elämä on juuri näin ihanaa.  Monesti minunkin mieleni valtaa synkät ajatukset, mutta luonnossa kaikki on niin puhdasta ja yksinkertaista - sen kun saisi siirrettyä myös omaan arkiseenkin elämään paremmin.


Mitä luonto merkitsee teille ? 

Ihanaa alkavaa viikkoa !

 <3 Henna

Kiitos kysymästä !

Kiitoksia kaikille kysymyksiä lähettäneille !  Tässäpä olisi sitten vastauksia, tarkennusta saapi ja ehdottomasti pitää kysellä,  jos en selitä tarpeeksi perusteellisesti tai jos herää jotakin uusia kysymyksiä :)

Miksi Carismo oriksi
Itseasiassa Carismo oli orivaihtoehdoista toinen ja jo ennen varsaprojektiin ryhtymistä oli minulla kaksi mielitiettyä oria,  Fernet ja Carismo. Koska Karisma ei tiinehtynyt Fernetin pakasteesta,  tärppäsi sitten Carismon siirtosperman kanssa.  Ja hyvä niin, sillä tässä ajan mittaan on Carismo alkanut tuntua enemmän ja enemmän siltä oikealta oriilta, joten olen ollut kiitollinen että tässä kävi juuri näin.  Carismo on upea ja edustava herrasmies, joka periyttää hyväluonteisia ja monilahjakkaitakin varsoja.  Koulupuolelle painottuvana ratsastajana olin suunnitellut varsalle kouluoria, ja vaikka Carismo vaikuttaa enemmän estepuolella tai ainakin odotetaan vaikuttavan - ei se kovinkaan paljon kalpene koulupuolellakaan. Ainakaan näin tämmöisen harrastelija-pullamössö-tätiratsastajan silmissä ;)  Itselleni varsan teen jatkamaan perhettä ja ennen kaikkea haluan siitä hyvän ystävän ja mutkattoman harrastekumppanin. Kaikki muu hyvä on sitte plussaa. Ja uskon että Carismo on oiva valinta sille, joka haluaa varsalleen näitä piirteitä.

kuva sukupostista

Miksi keinosiemennys
Se on näppärä tapa tiineyttää tamma lähimmällä oriasemalla tai jopa kotosalla. Spermaa saa siirtona kauempaakin, eikä tammaa tarvitse välttämättä kuljetella satojen kilometrien päähän.  Lisäksi se pienentää tulehdusriskiä sekä riskiä saada muitakin tauteja. Luonnomukaisessa astumisessa tapahtuvista haavereista / vammoista puhumattakaan, niitäkin kun joskus tapahtuu. 

Onko Karismalla ennen varsoja
Kyllä on kaksi aiempaa varsaa,   Goldvein ja Dempesta Stella.   

Haluatko Kerttulle pentuja
Kyllä haluan, sitten kun on kokemusta koiralla ammatistaan ja aika kaikinpuolin sopiva. Haluan säilyttää "omaa verta"  koiralaumassamme.

Voitko tehdä lauluvideoita toivekappaleista
Riippuu ihan kappaleesta :) Minulta on usein toivottu esityksiä/videoita tietyistä kappaleista, mutta rehellisesti sanottuna on vaikea tai jopa epämiellyttävää esittää kappale jota ei itse tunne tai ennemminkin jos itsellä ei ole tunnesidettä laulun tarinaan.  En laulaa lallata lauluja "läpi", vaan yleensä laulu soi ja tarina välittyy paremmin jos tiedän mistä laulan ja pääsen tulkitsemaan laulun sanat tunteitten kautta. Jotkut ovat kranttuja ruoan suhteen, minä olen musiikin.  Mutta kyllä minulta saa toki toivoa lauluja, voin toki tutustua lauluun ja tunnustella mitä tunteita se minussa herättää. Annan kyllä yleensä lauluille mahdollisuuden koskettaa minua.


Voitko tehdä videopostaus
En osaa tehdä videopostauksia, ainakaan mitään semmosia editoituja :(  sorii.

Osaako lapsisi puhua
Noh osaahan se, mutta lähinnä omaa hassua kieltään :D  Kyllä Onni sanoo joitakin selkeitä sanoja niin halutessaan, mutta yleensä asiaa on niin mahottomasti,  ettei siitä meinaa saada mitään selvää.  "KatoKatoKatokatokatokato... !" ja samalla sormella asioitten osoittelu on tämän hetken kuuminta hottia :D

Onko sinulla rankkoja tai haastavia ystävyyssuhteita miten suhtaudut niihin jos toisella vaikka vaan tosi vaikeaa ja se valittaa usein

On minulla rankkojakin ihmissuhteita.  Ja minäkin osaan olla rankka. Mutta kyllä minä silti niitä vaikeitakin suhteita rakastan, vaikka joskus jaksaminen onkin vähissä. Minä nimenomaan toivoisin kovasti, että minulle osattaisiin myös avautua negatiivisissa jutuissa ja murheissa. Raivotakkin, jos siltä tuntuu.   Kaikki eivät tee niin ja on hirveen puuduttavaa seurata sivusta kun toinen ei kerro kaikkea tai avaudu murheistaan. Kun haluaisin olla läsnä ja kunnolla osana toisen elämää, olkoompa se minkälainen tahansa. Olen kuitenkin huomannut itsessäni myös sulkeutumista niissä suhteissa, joissa toinenkaan ei uskalla olla täysillä mukana.   Jos  haluat, niin lue TÄMÄ  postaus,  jospa sieltä löytäisit lisää vastauksia :)

Miten suhtaudut jos joku kaverisuhde perustuu blogiin ja ette näe ikinä voiko se olla aito ystävyys

No ei se ole missään muotoa väärinkään, olla kaveri tai ystävä ihan nettituttavuudenkin kanssa. Olen saanut blogini sekä muutenkin netin kautta tutustua ihan mielettömän hienoihin, erilaisiin ihmisiin ja olen siitä todella kiitollinen. Siksi pidän mielummin "ovet avoinna"  ja sydämen auki myös tuntemattomien suhteen, koska ei voi ikinä tietää mitä  kaikkea hienoa siitä voi seurata. Kaikkia en kynene näkemään ajan puutteen ja resurssien vuoksi, mutta yhteyttä pidän lukuisiin ihmisiin blogini, sähköpostin sekä facebookin kautta ja tykkään siitä todella paljon. Joskus toki harmittaa, ettei aikaa ja läsnäoloa ole tarpeeksi kaikille.  Muutaman oikein läheisenkin ystävän olen saanut netin kautta, osan olen tavannut usemmankin kerran ja osan kanssa en vielä kertaakaan. Moni on saanut kutsun vierailulle enkä minä muutenkaan normi-elämässä käännä ihmisiä pois luotani ilman pätevää syytä.

Toverit <3

Mistä haaveilet
Haaveilen vähän liikaakin! :D   Haaveilen hieman tilavammasta kodista, uudistetusta puutarhasta ynnä muista, paljon kotiin liittyvistä jutuista. Antiikki huonekaluista ! Rakastan sisustamista ihan hurjana, mutta se vaatii tuhottomasti rahaa!

Voitko tehdä kiusaamisen postauksen
Voin tehdä, voisitko tarkentaa kommenttipuolella mistä haluaisit tarkemmin tietää ?


Mitä kielijä osaat
Iha vaan suomi ja ehkä jotenkuten englanti :)  Karismalle puhun joskus hyvin alkeellista ruotsia, lähinnä vitsillä - tamma kun on aikoinaa tuotu ruotsista!


Haluatko lisää lapsia
Olen ollut todella pitkään kahden vaiheilla tässä aiheessa, mutta kallistun haluamisen puoleen. Kyllä haluan vielä kokea vatsakummun kasvun ja kaiken sen. Pikkusesta tuhisijasta puhumattakaan <3 Se on sitten oma lukunsa, milloin toisen lapsen aika olisi tai tuleeko sitä koskaan.  Ehkä joskus, kun Onni on jo isompi  ja tilanne kaikin puolin stabiili kotosalla ja tallilla.   Mutta koskaan ei tiedä, miten tämä elämä meitä kuljettelee. Olen kuitenkin tähänkin elämäntilanteeseen todella tyytyväinen, olemme onnellinen pieni perhe <3

Onko sinulla toivetta kumpaa sukupuolta varsa olisi? 
Minulle on oikeastaa aivan sama,  kunhan sillä on turpa ja 4 kinttua niin se riittää minulle. :D Värityksilläkään tai muilla ei ole  niin väliä.  Kunhan saan terveen ja kiltin hevoslapsen niin se kelpaa oikein hyvin <3 

Oletko keksinyt jo nimiä?
Olen, mutta pidän ne toistaiseksi salassa ;)

Oletko ennen ollut tekemisissä varsojen kanssa?
Jonkun verran, mutten voi kutsua itseäni kokeneeksi varsankäsittelijäksi. Mutta jostakin se on aloitettava ! Jos on sitkeydellä pärjännyt kurittomien aikuisten hevosten kanssa, niin että saa niistä parempikäytöksisiä - niin tuskin varsasta kovin ongelmaheppa tulee :)  Varsassa on se hieno puoli, että se on maalaamaton kangas - omalla vastuulla on  sitten se, millainen siitä tulee. 

Oletko ikinä kilpaillut hevosillasi? :)
En ole kilpaillut. Olen ehkä maailman pahin jännittäjä, joten oman pelkuruuteni vuoksi tuskin näemme kisakenttiä seuraavaan vuosituhanteen ;)   Mutta koska olen saanut niin paljon kehoituksia käydä Karisman kanssa edes pienissä koulukisoissa, ajatus on kuitenkin jonkin verrän käynyt kääntymässä mielessäni.  Mutta tekoihin on onneksi valovuosien matka ! Minä tiedän, että me pystyttäisiin siihen jos vain osaisin rentoutua ja luottaa itseeni paremmin.

Onko varsalle jo suunniteltu mitään erityistä tulevaisuutta? Esteratsu, maastoratsu yms.?
Optimaalinen tilannehan olisi se, että varsasta kasvaisi monipuolinen harrasteratsu  :) Ja toki,  miksei nuorena opeteltu kärryttely jäisi myös myöhemmälle iällekin osaksi harrastelua, sehän on virkistävää vaihtelua treeniin!  Kuitenkin päätyö on ratsuna.  Itse olen ehdottomasti puskailun lisäksi intohimoinen pienimuotoisen koulutuuppailun harrastaja, joten koulupuoli on tärkeää toimia - edes minun oman tasoni mukaan. Kaikki muu onkin sitten plussaa.  Olen sen verran paskahousu ja kokematon hyppääjä,  että esteet minun kohdallani pysyy lähinnä kavaletteina ja  muutenkin hyvin pienimuotoisena.  Eikä näillä kipeillä polvilla jalustinhihnoja pahemmin lyhennellä :(  Mutta kyllä myönnän, että estepuoli kiinnostaa tulevaisuudessa edes tuollaisessa pienemmässä mittakaavassa,   ihan jo pelkästään sen vuoksi että haluan voittaa pelkojani esteitten suhteen. Ja nauttisin siitä, että näkisin hevosen hyppäämässä jonkun taitavamman ratsastajan kanssa. Minä en todellakaan ole se, joka varsalle esteratsun uraa opettaa - minä en ole siihen tarpeeksi pätevä, en missään muodossa.  Joten se on sitten ammattilaisen heiniä, kun sen aika on.  Yhteenvetona siis, toiveena olisi monipuolisesti toimiva harrastepuksu.

Aiotko pitää kaikkia kolmea samassa tarhassa?
Tottakai, jos mitään isompia ongelmia ei synny.  Uskoisin, että pieni perhe viihtyy keskenään omassa laumassaan. Jos varsa sattuu olemaan ori,  ruunautan sen jossain vaiheessa ihan jo senkin vuoksi  että se voi jatkaa tarhailua emänsä kanssa ilman mitään orimaista hölmöilyä ja itselle koituvaa ylimääräistä vahtimista.

Käytkö usein tunneilla tai valmennuksissa?
Voi, kumpa kävisinkin ! :)   En ole käynyt missään vuosiin ja tarve olisi kyllä kova !  Tällä alueella vierailee joitakin valmentajia ja mieli on tehnyt kovasti tilata sellainen myös meillä piipahtamaan.  Ja tulevaisuudessa niin varmasti tapahtuukin ja toivon mukaan pääsen matkaamaan myös muualle Karisman kanssa osaavan silmän alle. En tähtää minnekään,  mutta koskaan ei ole pahitteeksi käydä vähän suurennuslasin alla ottamassa oppia toisilta.  Sitä näin kotonaan touhuillessa sokaistuu helposti ja jää jumimaan paikoilleen.


 Tässäpä oli kaikki !  Kiitos vielä kerran kiinnostuksestanne ! 

<3 Henna  

Kun kaikkea tapahtuu, mutta silti ei tapahdu mitään.

Hupsista  keikkaa!  Melkein 2 viikkoa postaustaukoa hurahti kuin varkain!  Apua, Minne tää aika oikein menee ?!

Täällä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään maata mullistavaa.  Kuulostaa lattealta, mutta sellaista se elämä nyt välillä on. Aina ei yksinkertaisesti huvita vaikka mahollisuuksia olisi muuhunkin kuin haaleassa vedessä lillumiseen.  Mutta hyvä näin, ainakin hetkisen aikaa. Minulla on nyt ehkäpä sellainen vähän flegmaattisempi aikakausi, mutta kyllä täältä vielä herätään kevääseen!

Minulla oli 2 reilun viikon mittaista lomapätkää, jotka koitin käyttää mahdollisimman tehokkaasti.  Mutta onneksi sana "loma"  säilytti sen merkityksensä, sillä kaiken touhuamisen lisäksi tein haluamiani asioita ja yksinkertaisesti vain olin ilman sen suurempia suunnitelmia. Kuitenkin pari jo aiemmin suuniteltua juttua jäi toteuttamatta, koska valitsin kotisohvan ja pidemmät yöunet sen sijaan, että olisin hillunut kaupungilla kavereitten kanssa.  Ajatus oli toki suuresti houkutteleva, sillä pieni hauskanpito ystävien kanssa pitkästä aikaa ei olisi ollut pahitteeksi, ja toki minuakin harmitti tehdä oharit ystävilleni.  Mutta olin ylpeä itsestäni, kun osasin tehdä noin ja vieläpä ihan itsekkäistä syistä.  Hetken aikaa omantunnontuskissa märehdittyäni, olinkin loppupeleissä tyytyväinen, että valitsin lepäämisen tv:n ääressä,  rakkaan kainalossa.  Huomasinkin kyllä olleeni aivan liian väsynyt, ja aivan liian pitkään.   Vaikka hallitsenkin henkisen uupumuksen nykyään jo entiseen verrattuna huomattavasti paremmin,  on fyysinen väsymys vielä todella dominoiva tila. Käsinkosketeltava.

Kuitenkaan tämä meidän sirkus ei pyöri ilman edes jonkinlaista päivittäistä panostamista.  Koskaan ei voi heittäytyä täysin sohvan pohjalle elottomaksi makaamaan.  Perus kotiaskareitten, lapsen ja elukkalauman huoltamisen lisäksi keväinen tarhansiivous-urakka on kovassa vauhdissaan.  Päivät ovat olleet niin  ihanaisen lämpimiä, että jää / lumikerros sulaa silmissä ja totesin tässä tulevan kiire, jos en nyt pane hihoja heilumaan. Onneksi olin viime syksynä sen verran fiksu, että jo loka-marraskuussa siivoilin tarhasta sen syksyn paskat pois ennen lumien tuloa, joten tänä keväänä pääsen ehkä astetta helpommalla.   Nyt kottikärrysaldo on 40, ja uskoisin että ainakin 20  lastillista vielä odottaa roudaamistaan.  Mulla on pakonomainen tarve laskea kottikarrylliset, koska paskan määrän konkreettisuus motivoi siivoamisessa :D

Mistä tätä oikein tulee ?

Syyllinen!

Syykin "märkä rukkanen" - fiilikseen on myöskin se, että terveys on taas heitellyt aika kivasti. Matalien verenpaineitten lisäksi flunssa on taas ottanut minusta niskaperse-otetta eikä kropan jäsenetkään kovin paljon emäntäänsä kiittele. Aiemmin talvella sekä itse että hevosella kompuroidessa, teloin jo aiemminkin osumaa saanutta, vasenta polveani.  Lopputuloksena se, että kuluneitten viikkojen aikana se on nyt ärsyyntynyt entisestään ja on tällä hetkellä turvoksissa.  Ajoittaisen hermojomotuksen lisäksi en pysty panemaan polvea kunnolla koukkuun - kyykkyyn menemisestä puhumattakaan. Kävely ei kuitenkaan onneksi juurikaan ole vielä sattunut. Pitänee marssia lekurin vastaanotolle piakkoin, josko ne katsoisivat mitä kaikkea polven sisällä on pirstaleina.  Salille ei ole ollut mitään asiaa, joten liikunnat on olleet lähinnä kevyttä käppäilyä ja noita kotihommia.  Ja kyllähän se  liikkumattomuus kaikessa tuntuu ja näkyy.  Oma fiilis on jäissä heti, kun ei pääse liikkumaan haluamallaan tavalla.  Nyt kuitenkin flussa on selättymään päin, joten josko sitä pääsisi ees jotain yläkroppaa vahvistavaa tekemään.

Vaikka tämän postauksen yleisfiilis oli kankea ja ehkä jopa negatiivinenkin,   ei minun elämä onneksi sitä ole koko ajan. Toki olen väsynyt (lue:  vanha ja kärrtyinen ),   mutta silti Luojan kiitos elossa ja kotona menee hyvin. Olen nauttinut ajasta perheen ja elukoitten kanssa. Arkiset pienet asiat sellaisia, minkä vuoksi jaksaa aamuisin herätä. <3

Kimin ja Kb:n kanssa lenkillä <3

Poijjat <3

Ruokaa <3

Mörssäri <3

Kobemampseli <3

Rankka elämä <3

Olisiko teillä jotain kysyttävää minulta ?  Joku toivoi tuolla aiemmin kysymyspostausta, olisiko sellainen kiva pitkästä aikaa ?  :)


<3 Henna