11 vastausta - 11 kysymystä

Satu heitti haasteen vastata hänen esittämiinsä kysymyksiin. Ideana on vastata 11 kysymykseen, sen jälkeen keksiä itse uudet 11 kysymystä ja haastaa 11(en ehkä keksi niin montaa, mutta enivei) bloggaajaa vastaamaan niihin.

Sain tällaiset kysymykset:

 1. Mikä on suurin unelmasi?

- Olla onnellinen ja tasapainoinen ihminen.  Katsoa peiliin ja hymyillä itselleni, kohdata kaikki vahvuuteni ja puutteeni ja rakastaa niitä kaikesta huolimatta. Olla tuntematta alemmuuden tunnetta.   Suurena unelmana on saada takaisin se vartalo, jota oli kiva pukea naisellisiin pikkumekkoihin ja korkeisiin korkoihin. 

2. Millä keinoilla kevennät ahdistuksen tai stressin tunteen?

- Ystävät, kahvikuppi ja yhteiset seikkailut. Ikävöin rakasta serkkuani tällä hetkellä ihan mielettömästi, tunnen kuihtuvani kasaan ilman hänen elvyttävää seuraansa. 

3. Mistä piirteistä pidät itsessäsi?

-  Räväkkyys, huumorintaju, seikkailija-luonne ja luonnonlapseus.  Tahdon olla villi ja vapaa, ja kulkea lailla tuulen. 

 4. Onko sinulla tapoja, joista haluaisit oppia pois?

- Totta munassa!  Ja niitä on monia!  mm.  Suklaansyönti, stressaaminen, tuittuilu ja kärttyily :D  Olen hyvin räiskyvä persoona myös negatiivisessa mielessä, sanon välillä asiat turhan kärkkäästi, kun pitäisi osata pitää turpansa kiinni joskus.   Noh, louskuvista leuoista kärsii koko akka! :D 

5. Millainen suhde sinulla on sukuusi?

-Läheinen erilaisista maailmankatsomuksista huolimatta.  Olemme keskenämme suurimman osan kanssa suhteellisen vähän tekemisissä, mutta silti tuntuu, että aina jatketaan samasta pisteestä, mihin on jäätykin. Muutamat ihmiset ovat kuitenkin olleet minulle erittäin träkeitä henkilöitä, kuten esim. jo aiemmin mainitsema serkkuni sekä edesmennyt setäni.   

Toinen serkkuni ja hänen koiransa kanssa muutama vuosi sitten.

 6. Millä tavoin saat turvaa elämääsi?

- Rukoilemalla ja hiljentymällä luonnon keskellä.  Luonto on minulle elämän alttari, joka saa aina kiitosmielelle ja  herkistymään - ihan vaikka ratsastuslenkin lomassa. Luoja on luonut meille mahtavan luonnon mullistuksineen, joka saa tällaisen pienen ihmisen miettimään elämän ja rakkauden salaisuuksien syövereitä.

 7. Tykkäätkö hassuttelusta?

-  HAH ! kysytkin vielä!   minä en tiedä mitään muuta niin hauskaa, ku hassuttelu ystävien kanssa - omalla tai toisten kustannuksella!   On niin ihana heittäytyä ja saada tilannekomiikkaa aikaiseksi, tosin sivullisia saattaa meininki joskus hirvittää.  Siksi otsassani pitäisi lukea :  " EI TOSIKOILLE!"

 8. Mikä on parasta kesässä?

-  Valoisat, lämpimät yöt. Rätisevä tuli rannassa, saunan tuoksu  ja nouseva sumu järveltä, jossa kuikka laulaa yöllistä serenaadiaan.   Se suuruus, mitä luonto koko kauneudessaan meille näyttää.  En halua kuvitella enempää, sillä en millään malttaisi odottaa näitä hetkiä :)

  9. Mistä nautit suomessa eniten?

- Tulee varmasti yllätyksenä - LUONNOSTA!  ;)   Se on vaan jotain niin hienoa, etten voisi ikinä muuttaa suomesta pois, ainakaan pitkäksi aikaa. 

10. Minkälaisesta musiikista pidät?

- Musiikkimakuni on hyvin monipuolinen. Melodinen, raskas metalli  ja ysäripoppi-piisit ovat lähellä sydäntäni.   Mutta huomaan kuuntelevani melkein jokaista genreä edustavaa musiikkia -  kun se vaan nappaa, niin se nappaa.

Niskat paskana.com

11. Millaisella fiiliksellä olet nyt?

-  Iha jees meininki. Väsyttää ja uuvuttaa, mutta silti odotan vielä virkistyväni tässä.  Tällä viikolla on paljon mukavaa, ja vähemmän mukavaa tekemistä, mutta eeköhä siitä selvitä taas sisulla ja positiivisella asenteella!

11 kysymystä heitetään 11.n sijaan seitsemälle bloggaajalle:   Kaktulle, Janitalle, Anzulle, Saaralle, Annelle, Viipille, ja Lauralle 

Ja tässä heille heittämät kysymykseni! Anteeksi ne ovat vähän omituisia ehkä.  Ei ole pakko vastata, jos ei jaksa / uskalla! ;)

1. Mikä tai mitkä asiat ovat tärkeintä elämässäsi?
2. Mihin kiinnität ihmisessä ensimmäisenä huomiota?
3.  Itketkö usein?
4. Onko menestys elämässäsi kuinka tärkeää?
5. Mitä odotat tulevaisuudeltasi?
6. Miten rentoudut arjen keskellä?
7. Mitä mieltä olet selän takana puhumisesta?
8. Milloin haluat olla yksin?
9. Millainen ystävä olet?
10. Onko sinulla jotakin omituisia pakkomielteitä?
11. Millaiset ovat suosikkikenkäsi?


<3 Henna

 

 

Turhauttavaa ja paineistettua, mutta niin tärkeää koirankoulutusta

Olen viime päivät koittanut panostaa Doorikseen mahdollisimman paljon ja pääkopassani hioa toimivaa koulutussuunnitelmaa, jotta koulutuksessa olisi selkeät linjat ja saataisiin aikaseksi saumatonta yhteistyötä koiran kanssa. 

Olen ollut todella turhautunut ja ahdistunut, koska ulkopuolelta minuun ja koiraan kohdistuu suuria odotuksia ja minulta odotetaan, että saan ihmeitä aikaiseksi muutamassa päivässä. Toisaalta ymmärrän, koska tulen niin hyvin useiden koirien kanssa toimeen ja koirat ovat olleet isossa osassa elämääni. Jos jotain osaan, niin käsitellä koiria.

 Mutta välillä ahdistaa, kun minulle soitellaan jatkuvasti Doriksen voinnista kysellen ja ihmiset antavat neuvoja, niin helppoa kun niitä on antaa, kun ei itse ole tässä sopassa mukana. Ei ole helppoa ottaa jo 2,5 vuotiasta, tuon rotuista, pellossa kasvanutta koiraa ja yrittää tehdä siitä  edes jotenkin yhteiskuntakelpoinen yksilö.  Myös mieheni on ollut stressaantunut uudesta perheenjäsenestä sen vuoksi, koska hän on huolissaan, saako meidän lellikoirat Olga ja Iida tarpeeksi huomiota ja sekoittuuko niiden hyväksi muodostunut harmonia uudesta tulokkaasta.   Ajattelen asiaa itsekin lähes joka hetki, mutta tiedän ja tunnen koirani sen verran hyvin, että kyllä ne uuteen laumanjäseneen tottuvat ja jossain vaiheessa varmasti hyväksyvät Doriksen. Ei ne mitään susia sentään ole.

Jo kaiken alkuperäisen kiireen lisäksi uusi koira tuo lisä mutkia matkaan.  Se pitää lenkittää hihnan päässä päivittäin ja kouluttaa päivittäin ahkerasti. Toisaalta rakastan lenkkeilyä, mutta aina sille ei ole aikaa.  Onneks lomaa on vielä jäljellä. Nyt aion keskittyä kotiin ja tähän.

 En tiedä mainitsinko aiemmin että Doris on luultavimmin osittain sokea?   Se ei hahmota kaikkea ympärillään olevaa,   vaan toimii lähinnä voimakkaan vainunsa ja kuulonsa avulla.   Toki se näkee asioita suurpiirteisesti, mutta usein sen katse harhailee voimakkaasti ja vasta kuultuaan esim. ääneni, se osaa tulla luokseni.   En tiedä sitten, onko voimakkaalla ADHD: lla osaa asiaan kuinka paljon - uskon että todella paljon. :D Se on niinhäslä tapaus.

"Katso tänne"

"Paikka"

"Hyvä tyttö"

Olen pitänyt koiraa irrallaan kerran, silloin perjantaina, kun Toukki haettiin Kaaville. Täällä hyppii jäniksiä jokapaikassa, joten ajojahtiin karkaamisen riski on ISO.   Tulen laskemaan sen irti taas pian,  kunhan saan hiottua oikean kutsumistaktiikan ja opetettua sen siihen, että luokseni kutsusta tullessaan ja käskystä istuessaan ja minua katsoessaan, saa Toukki paljon rapsutusta, samalla äänensävyllä annettavia kehuja ja tässä vaiheesa vielä makupalojakin useasti, ei kuitenkaan joka kerta.   Koirapilli on hankittava mahdollisimman pian myös.

Kyllä tästä vielä jotain tulee.  Rakastan koiraa jo nyt niin paljon, että ihan sydäntä särkee.   Minun on vaan pidettävä sisu puserossa ja  panostettava tähän kunnolla.  Samalla nautin lenkkeilystä ja rakkautta pursuavasta uudesta vauvasta.  

<3    Henna

Toukki tuli taloon

Tänään vihdoinkin käytiin hakemassa  Doris Kiuruvedeltä.  Parasta reissussa oli se, että serkkuni ja yksi parhaimmista ystävistäni lähti mukaamme saksanpaimenkoiransa kanssa. Reissu oli siten oikein joutuisa ja kaikinpuolin mukava,  vaikka kaikki uuteen perheenjäseneen liittyvä ajattelu sai ajoittain vatsani vellomaan jännityksestä.

Parin tunnin ajelun, sekä  parin lisämutkan jälkeen päästiinkin perille ja saatiinkin  koira hihnan päähän ja alettiin purkaa koiratarhaa.  Saimme siis mukaan koiratarhan elementit mukaamme, jotka ovat siis alunperin jo edesmenneitten koirieni tarhan elementit.  Meillä on tarkoitus kesän aikana rakentaa isompi, uusi tarha koirille.

Emme ehtineet kunnolla ottamaan kuvia, koska kätemme olivat täynnä työtä  ja aikataulu tyypilliseen tapaan kiireinen.   Doriskin oli hyvin hyvin levoton,   riehui hihnassa, hyppi vasten ja riuhtoi taluttajan kättä irti.  Mutta mitäpä muuta voi häkissä viikkotolkulla seisseeltä, yliaktiiviselta ja  huonolla koulutuksella varustetulta  "pentu"- koiralta odottaakkaan? 

"Toukilla"   oli selkeästi voimakas  eroahdistus ja läheisyyden riippuvuus, koska se oli ollut niin kauan pois välittömästä ihmisten läheisyydestä ja asunut pienessä koiratarhassa toisen koira seurana.  Luultavasti ne oli lähinnä vain ruokittu sinne.  Tarha oli täynnä paskaa, mutta niinhän useammat koiratarhat ovat talven jäljiltä, eikä kukaan ollut ehtinyt siivota tarhaa, koska setäni sairastui, ja kaikki muukin kävi niin salamannopeasti.

Autossa Doris ei kestänyt hetkeäkään yksin, vaan se sai useamman kerran riehuttua koiraverkon irti takakontin ja takapenkkien välistä ja kohta koira olikin penkeillä hyppimässä.   Koira oli ehkä toista / kolmatta kertaa elämässään auton kyydissä-  en voi tietää tarkkaa lukua, mutta siitä paistoi selkeästi se, että asia oli sille uusi.  Kun sen kanssa oli joku auton sisällä, oli kaikki hyvin ja koira käyttäytyi oikein maltillisesti, jopa kotimatkalla rentoutui niin, että alkoi hetkeksi nukkumaan.

 Pihassa päästimme Toukin irti ja päästimme myös Lihiksen ja Iidan  moikkaamaan uutta tulokasta.  Ei aikaakaan, kun saatin enimmäinen rähäkkä aikaiseksi.   Asia johtui vain ja ainoastaan Lihiksen tyypillisestä tavasa lähestyä uusia koiria:   se käy niskavillat pystyssä heti ihan tuttavuuden iholle ja pyrkii tekemään heti alkuun selväksi, että hän on koko maan valtiatar. Ilkeä ja agressiivinen se ei missään nimessä ole, mutta suuren egonan ansiosta useimmiten kärpänraato saakin aina jonkunlaisen  välienselvittelyn aikaiseksi.   Nyt kuitenkin tilanne aina loppui yhtä nopeasti, kun se alkoikin.   Useampia pikkukahinoita oli pitkin iltaa,   mutta ne lievenivät selvästi.   Tarhassa Lihis ja Iida vartioivat omaa murosankkoaan, joten Toukki sai oman, nappuloita pullollaan olevan astian.

Doris juoksenteli pitkin pihaa kieli vyön alla, ihan kun se ei olisi saanut juosa koskaan aiemmin :D  Kyllä siinä riitti vauhtia ja virtaa.   Myöskään se ei tuntunut kuulevan eikä näkevän mitään ympärillään, niin mukavaa ne nelistäminen oli. Hevosia ja kissoja se ei edes tainnut huomata.    Naapurin pelto oli taitettu sekunnissa ja tuntui, että elukka häviää tielle tuntemattomille.  Hetken sitä katseltuani ja turhaan kutsuttuani aloin vaipua epätoivoon, kun näin neitin ryntäävän tielle, onneksi rauhalliselle sellaiselle.   Kuitenkin, kutsuessani koiraa ja lähtiessäni kävelemään loitommaksi,  lähti sen huomattuaan Doris minun perääni.   Ja kehuttuani se alkoi seurata minua entistä valppaammin.   Kertaalleen, liian kauas haistelemaan eksyneenä ja minut kadottaneena, alkoi se ryntäillä metikössä ja ulista perääni.   Kutsuessani koiraa, se tuli häntä hieluen luokseni.  Doriksen hellyydenkipeys  tulee olemaan iso valtti sen koulutusprosessissa. Samoin ruokahalu,  pihaan tullessamme se seurasi minua, kuin hai laivaa -  kun kanniskelin koiranmakkarapötköä kädessäni ja aina käskystä istuessa, annoin Toukille palan makkaraa.

 Äsken kävimme ystäväni kanssa pitkällä lenkillä, Toukki mukanamme.  Nyt neiti käveli hihnassa yllättävän mallikkaasti, pienistä hajujen perään sinkoiluista, lievästä vetämisestä sekä ohi kiitävien autojen pelkäämisestä huolimatta.   Olin oikein tyytyväinen ja kehuessamme koiraa,  Doris tulikin minun tai ystäväni luokse häntä heiluen hakemaan rapsutuksia.  Ei sitä voi olla rakastamatta, vaikka niin Luupää onkin.  :)

Mamman Luupää

Nyt lähden nukkumaan ja valmistaudun huomisiin kaverini häihin.   Palaan Doris-aiheessa taas pian asiaan! 

<3

Perheenlisäystä kirppusirkukseen tulossa!

En ole uskaltanut viime päivinä kijoitella tänne mitään, ennen kuin pääni ja  kaikki asiat selviävät varmuudella!  Olen viime päivät hoitanut puhelimen kautta miljoonia asioita ja koittanut valmistautua tulevaan tekemällä ahkerasti kodin rästihommia.  Piha alkaa näyttämään jo mukavan siistiltä ja  tänään tuli täyteltyä tallin puruvarastot.  Tällä viikolla olisi tarkoitus hakea myös  rehuja isompi satsi talliin, ja varatua kesään uusilla kengillä ym härpäkkeillä, jotta niitä riittäisi pitkälle kesäan.   Samoin heiniä aion hakea ison lastin.  Eikä työt tekemällä lopu, aiomme kesän aikana uusia koiratarhan , lähinnä laajentaa sitä isommaksi   ja lisäksi tämän kuun lopussa siintää edessä entisen uunin purkaminen ja uuden muuraaminen.  Onneks oikea muurari hoitaa uuden tekemisen.

Lisää vettä myllyyn tuo uusi tulokas kirppusirkukseemme.  En ole uskaltanut tästä oikein mainita kenllekkään, etten tule niin pahasti pettymään, jos asiat eivät olisi onnistuneetkaan.  Uusi vauvamme on siis sekarotuinen koira Dooris,   joka jäi siis orvoksi setäni kuoltua.  Dooris on 2,5- vuotias  ajokoiran ja saksanseisojan rakkauden hedelmä, joka hurmasi minut täysin viime syksynä.  Kävimme "Toukin"  kanssa kertaalleen jänisjahdissa joka oli oikein onnistunut, vaikkei kaatoja tullutkaan.   Tyttö on todella aktiivinen, touhukas, älykäs  mutta argh - vähän "pellossa"  kasvanut, eli ei ole saanut asianmukaista tottelevaisuuskoulutusta. Älyä "pennulla"  riittää kuitenkin,  joten emmeköhän me jotain kehitystä saada aikaiseksi.  Se vaatii työtä, hermoja ja runsaasti aikaa ja aktiviteettia.  Tyttö on kaiken lisäksi todella kaunis.

Dooris on hyvin hellyydenkipeä, oikea sylilapsi ja todella kiltti hömelöstä sekä riehuvaisesta luonteestaan huolimatta.  Onneksi lähipiirissäni on useampi samanhenkistä ja ikäistä koiraa, joitten kanssa Toukki tulee varmasti toimeen hyvin.  Myös Olga ja Iida tuntevat Dooriksen entuudestaan.

Sanoin jo viime syksynä sedälleni, että jos hän on joskus luopumassa tästä koirasta, voin minä ottaa sen. Ensimmäinen koirani, Lyyti, oli täysin samanlainen sekoitus, kuin Toukki on.  Siksi setäni kuoltua sukulaiseni odottivat minun ottavan Dooriksen ja minä automaattisesti ajattelin näin myös.  Se oli jotenkin niin luonnollista ja Dooris on vähäisistä yhteisistä tapaamisista huolimatta tykästynyt minuun.   Kyllä koira kaltaisensa tunnistaa ;)   Näen Dooriksen silmissä palan setääni ja näin ollen aion kaikki hänelle halaamatta jääneet halit ja antamattomat suukot kohdistaa Doorikselle.   Tämä menee niin oikein, vaikka helppoa se ei tule olemaan.

Kirjoitan todella sekavasti, koska minulla on vähän kiire.   Palaan viimeistään perjantaina tai lauantaina asiaan, kun olemee hakeneet Pikku-Lurppanan kotiin. Jospa minulla olisi teille jo kuviakin jakaa  tästä suloisuudesta. Laitan tuohon kuvan meidän iidasta, kun se oli pieni vauvva :)

<3 Henna

Sinun vuoksi tahdon jatkaa

Eilinen oli varmasti yksi elämän rankimmista päivistä, mutta nyt se on ohi ja voin taas kääntää katseeni tuuleen ja  jatkaa elämääni vaikka hammasta purren.   Jos kukaan ei muista, oli siis setäni hautajaiset eilen.   Tilaisuus oli tosi kaunis ja luonteva, mutta samalla rento.  Itkuilta ei säästynyt juuri kukaan, mutta ei myöskään naurulta.  Muistotilaisuus onnistui hyvin siinä, että saatiin siitä setämme näköinen - rento, hilpeä ja lämmin.

Sain pidettyä sen puheenvuoron, mistä aiemmin kerroin. Onnistuin mielestäni siinä yllättävän hyvin, vaikka jouduin haukkomaan henkeäni välillä ja pitämään jopa 30 sekunnin taukoja kootakseni itseni uudelleen.  Kertoillessani juttuja sedästäni ja hänen jekuistaan, sain muun saattoväen nauramaan mutta myös itkemään.    Eräässä kohdassa puhettani nostin kännykkäni ylös ja  kerroin kieltäytyväni toistaiseksi poistaa setäni numeron puhelimestani.  Sillä aina, kun katson hänen nimeään puhelimen nimilistassa, kuulen päässäni hänen äänensä ja omintakeisen tyylinsä vastata puhelimeen. En halua vielä luopua siitä tunteesta. Loppuun lainasin setäni lempilausahdusta, jota hän aina lauleskeli "Olen sentään kaunis mies, enkä mikään äijänkäppänä"  ja viimeiset sanani olivat:   Sitä hän tosiaan oli,  Kaunis mies.

Mutta niin kun hän toivoi, on jatkettava elämää antamatta koskaan periksi. Ja niin aion tehdä.  Tämä viikko on ollut muutenkin todella rankka tarhan kevätsiivousprojekteineen ja muine kiireineen. En olisi mitenkään selvinnyt töistäni, jos en olisi saanut apua parilta ystävältä. Onneksi ensi viikko näyttää vähän paremmalta.  Työtä sillekin viikolle on varattu mukavasti pihan parissa, mutta myös rentoutusta on luvassa.

Hieno siivoussää saa iloiselle mielelle

Anne ahkera

Aion ottaa hevosten kanssa vähän rennommin ensi viikon  ja olen paljon kotona, että ehdin paremmin panostamaan rästihommieni tekoon.  En muutenkaan nyt jaksaisi ottaa paineita mistään asiasta, kun on tullut edettyä viime viikot turhan tiukalla tahdilla ja elämä on tuntunut olevan jatkuvaa suorittamista.   Ja edessä on paljon töitä kodin ja pihan parissa.   Rakastan kotona touhuilua, kunhan siihen on varattu tarpeeksi aikaa. 

Nyt on lähdettävä tallin siivoukseen ja valmistautumaan tämänpäiväisin ratsasteluihin, moikka!

<3 Henna

Vihdoinkin valoa tunnelin päässä!

Ja nyt sitten niitä uutisia, joista vähän vihjailin edellisissä postauksissani.  Mikään ei ole vielä varmaa, enkä tosiaankaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta kuitenkin kaikki tämä antaa toivoa tulevasta ja ennen kaikkea minulle lisäpuhtia jaksaa taas eteenpäin hevosharrastukseni kanssa.

Naapurimme ja ystävämme vanhemmat siis alkoivat rakentamaan taloa ja sen vuoksi joutuivat kaivamaan maata paljon pois ja lisäksi kallion tullessa vastaan, räjäyttelemään sitä alta pois, jotta pääseevat tekemään myös taloon kellarikerroksen.   Ihanaksi yllätykseksi, he ottivatkin meihin yhteyttä ja kysyivät, tarvitsemmeko mahdollisesti kalliolouhosta / karkeaa mursketta mahdollisesti tulevan ratsastuskentän tekoon.  Mieheni tulikin sunnuntaina herättämään minut kysyen, otammeko ison lastin maa-ainesta vastaan.  Ei olisi voinut loma paremmin alkaakkaan!  Heti innokkaasti  ja kiljuen otin tarjouksen vastaan ja loppupäivä menikin sitten onnentirskahduksia ja pikkukyyneliä vapaaksi päästellessä.  Ehkä kenttä-unelmastani tulee sittenkin joskus totta?   Ehkä minun ei tarvitse  tyytyä koluamaan ikuisesti mökkiteitä ja epätoivoisiin  yrityksiin ratsastaa mukamas "johdonmukaisesti" pelloilla?    Ehkä joku päivä voin tehdä myös muutakin  ja harrastaa monipuolisemmin.

KB the Kuikka

 Kentän tekeminen vaatii todella paljon aikaa, rahaa ja ennen kaikkea huolellisuutta.  Meillä on metsurihommat,  puu / risusavottaa,  kaivurihommat  ym. edessä jossakin vaiheessa tulevaisuutta.  Ja rahaakin se vaatii - paljon!  Voi, kun saisin lomarahat ja veronpalautukset jo nyt käsiini, niin voisin tehdä edes jotain asioitten edistämiseksi.  Täytynee kuitenkin odotella vielä maltillisesti ja tehdä vaikka noita muita hommia, jotta sitten kun kentän aika koittaa, on minulla aikaa (ja rahaa) paneutua siihen.   En osaa yhtään sanoa, valmistuuko kenttä ensivuonna, parin  vai 5:n vuoden päästä.  Se riippuu aikatauluista ja rahasta. Mutta tuossa lepäävä kiviröykkiö on lupaus tulevasta, ja antaa minulle voimaa jaksaa. Kun tiedän, miten paljon töitä joudun asian eteen tekemään, säästämään ja uhraamaan -  on lopputuloksen valmistuminen varmasti hyvinkin vapauttava ja kaiken kuittaava kokemus.

Minulla olisi säästössä rahaa kyllä, mutta olen päättänyt sijoittaa ne hevostraileriin ja lisäksi luultavasti sponsoroida mieheni mootoripyörähankintaa osalla rahoista myös.   Meidän hevosten siirtelyt ovat hyvin satunnaisia, mutta sitten kun on oma traikku pihassa, mikään ei estä meitä lähtemästä reissuun.  Tiedä häntä, miten innostumme reissaamaan, kun on kärri omasta takaa :)

Trailerin hankinta tulee eteemme siksi, että Kuskosta tulee leirihevonen ensi kesänä.  Olen leiriohjaajana ensi kesänä parilla minileirillä. Kuskoa ehdotettiin aiemmin leirihevoseksi, että olisimmeko kiinnostuneita osallistumaan. Ensimmäisen kerran epäröin kovasti suostua, mutta hetken ajateltuani, päätin ottaa riskin. Olen lähinnä epävarma siitä, miten hevonen tulee pärjäämään vieraitten hevosten kanssa keskellä ei-mitään, keskellä tuntemattomia ihmisiä ja hälinää.  Ratsastimme kaverini kanssa vappuna Kaavin kylän läpi hevosillamme ja kaikesta uudesta hälinästä ja liikenteestä huolimatta ukkeli oli tyyni ja järkevä eikä jännityksestään huolimatta sekoillut pahemmin.  Joten uskon kaiken menevän leirillä edes kohtuu hyvin,  ja olenhan minä itsekin paikalla.   Kusko on mitä mainioin alkeisratsu terapiataustansa vuoksi, mutta niin oman arvonsa tunteva vanhaherra, että hoideltaessa saattaa olla hieman kokeileva sekä äksy ja ratsastaessa inhoaa kovaa ja epävakaata kättä.   Onneksi Vuse toimii myös kuolaimettomilla, joten niitä voidaan kokeilla, jos kuolainten kanssa herra toimii huonosti.

Kusko töissä keväällä 2011

 Oman trailerin johdosta pääsisin tulevaisuudessa mahdollisesti roudaamaan hevosia seuramme majalle muutenkin, kuin leirikäyttöön.  Olemmekin parin kaverin kanssa suunnitelleet yhteistä vaellusviikonloppua hienoihin Vaikonjoen maisemiin, joista aiemmassa postauksessa mainitsinkin.  Postauksessa näkyy myös kuvia seuramme majalta.  

Myös kaverini on pitänyt lähes joka kesä leirejä,  joten Vuse saattaa mennä sinnekin töihin.  Aiemmin ruunan lainaaminen on kaatunut laina-traikun puuttumiseen, mutta nyt sekään ei olisi ongelma, jos olisi kärri omasta takaa.  Lisäksi talli on Vuselle tuttu, joten voisin hyvillä mielin antaa ruunanrupukan lainaan, ja kun tiedän, että hevonen tunnetaan ja käsittely on ennen kaikkea asiallista.  Saattaisin ottaa myös Karisman reissulle mukaan ja ratsastelisin siellä sitten kaverini heppojen seurassa. Saas nyt nähdä, kaikkia suunnitelmia ja unelmia on, se on sitten eri asia, onko aikaa ja energiaa toteuttaa kaikki.

Unelmia ja haaveita pitää olla.  Ne kantavat eteenpäin ja antavat voimaa jaksaa päivästä toiseen työstää ja taistella lannistumisista ja takapakeista huolimatta.   Muistakaa ystävät unelmoida ja taistella,  niin minäkin teen!

 <3 Henna

Vappuörveltäjät-kuvapostaus !!

Heips!   Vappu meni oikein vauhdikkaissa merkeissä ja nyt hapottaa pahasti.  Univelkaa tuntuisi olevan loputtomiin ja vintti on ihan sekaisin, mutta olo on henkisellä tasolla energinen ja latautunut. Kyllä ystävien seura piristää kummasti!  Vaikka minulla oli lähelläni iso lössi läheisimpiä ystäviäni, ikävöin kuitenkin muutamia ihmisiä, jotka toivoin olevan paikalla.  Mutta kaikkea ei voi aina saada,  ja ne joitten kanssa en päässyt vappua juhlistamaan, aion juhlia sitten privaatisti kesän aikana! :)

Rakas keräsi kukkia :D

Kaikkea muutakin mukavaa tapahtui vapun aikana. Ne todellakin antavat minulle lisäpuhtia jaksaa ja  touhuta kaikkea lomani aikana!   En kuitenkaan halua kirjoittaa asiasta tämän postauksen yhteyteen, vaan huomenna kerron teille asiasta syvällisemmin, anteeksi salaperäisyyteni, mutta tästä postauksesta tulisi aivan liian pitkä, ja luultavasti lopettaisitte lukemisen kesken,  jos alkaisin nyt tähän tulavaisuuden  salaista arkkua raottelemaan  :)


<3 Henna