torstai 9. marraskuuta 2017

Sinä valitsit minut

" En ymmärtänyt, mitä tuleman pitää. Ihmiset ympärilläni puhuivat, että minulle pitäisi etsiä uusi koti.  En tiennyt,  mitä se tarkoitti -  minne kuulun, minne päädyn? Onko paikka minulle oikea, onko se hyvä ? Odotan - milloin koittaa minun vuoroni ? Millainen elämä minua odottaa ? Tulenko olemaan rakastettu, onnellinen? Tuntematon tulevaisuuteni pelotti minua.  "

" Sitten tuli se päivä. Sinä saavuit minua tapaamaan.  Katsoit tarkkaan, kuin punniten ja arvaillen mihin minusta onkaan vai onko kenties mihinkään.  Miellytinkö kenties sinua ? Olisinko sinulle se oikea ?  Kelpaisinko? Silitit minua, katsoit silmiin.  Minua jännitti, mutta silti koitin tehdä parhaani - hyvän vaikutuksen. Ehkä minä näin saisin mahdollisuuden? Ottaisitko minut, pitäisitkö minusta huolta ?  Tekisinkö minä sinut onnelliseksi? Rakastaisitko minua ? Olisitko ystäväni? "

"Kävikin niin. Sinä otit minut mukaasi, veit kotiisi.  Minulla oli ikävä entistä elämääni. Itkin,  mutta ymmärsin - näin vaan piti käydä. Sinä olit kiltti minulle, annoit läsnäolosi.   Vietit paljon aikaa kanssani, minusta huolehtiminen oli sinulle tärkeää ja olit siitä innostunut. Minua ihasteltiin ja huomioitiin.  Yhteinen aikamme lensi kuin siivillä,  minä kiinnyin sinuun. Odotin aina sinua saapuvaksi luokseni. Juuri sinä tuollaisena, olit minulle rakas. Elämäni kiintopiste. Yritin aina parhaani mukaan miellyttää sinua ja olla sinulle uskollinen. "

"Mutta vuodet vierivät. Tuli kiire, arki - uudet asiat. Minä unohduin.  En enää ollutkaan se uusi ja mielenkiintoinen. Odotin sinua joka päivä - odotan täällä edelleen. Tulisitko kenties tänään luokseni -  viipyisitkö edes hetken?  Veisitkö meidät taas yhteiselle retkelle,  niin kuin aina ennenkin ?"

"Tänään oli töitä, siksi ei aikaa. Tänään satoi vettä, siksi ei aikaa. Tänään ystävätär tuli kahville, siksi ei aikaa.Tänään muita harrastuksia - ei aikaa.  Tänään tuli lempisarja televisiosta, siksi ei aikaa. Tänään koski päähän, aikaa ei. Tänään ei vaan huvittanut - ei aikaa."

"Harvoin pääsen kanssasi ulos tästä rajatusta ympäristöstäni. Olen intoa täynnä, vähän liikaakin. Hermostut, koska olen liian innoissani ja vähän levotonkin. Ehkä tiuskit minulle, käsket käyttytymään.  Ehkä annat minun nauttia hetkestä ja päästää elämänintoni vapaaksi tai et jaksakaan lähteä kanssani minnekään. Kyllästyt minuun, kun minä repeän onnellisuudesta.   Saatan kuitenkin tulla siitä kipeäksi ja sairaaksi, koska lihakseni ovat liikkumattomina huvenneet eivätkä enää kestä iloitteluani samalla tavalla kuin ennen. Edellispäivän riemu onkin seuraavan tuska ja ahdistus. Haavoittuvaisuuden tunne. Pelottaa. Olen mennyt huonoon kuntoon. Taas menee viikko tai kaksikin, ennen kuin pääsen seuraavan kerran liikkumaan. Tunnen kuinka elämä pakenee minusta hetki hetkeltä"

"Unohduin tänne enkä voi tehdä sille yhtään mitään. Koska minulla ei ollut käyttöä, ei virkaa tai hyötyä - myös hoitaminen ei tuntunut ehkä sinusta tärkeältä. Kavioni venähtivät ja ne painoivat nilkkojani, kynteni kaartuivat kaarelle ja tarttuivat ikävästi varvikkoon. Liikkuminen tuntui kivuliaalta ja kipu sai minut tuntemaan itseni jälleen heikoksi. "

"Minä odotin sinua. Odotin aina. Koitan ymmärtää ja löytää selistystä kaikelle. Toithan sinä minulle ruokaa ja juomaa, ehkä pienen hellyydenkin murusen annoit. Silti odotin. Sinä lupasit pitää minusta huolta. Mitä tein väärin ? Miksi et enää näe minua? Olen tässä. Ja muistatko,  Sinä valitsit minut.  Minä tulin mukaasi luottaen. Voimani hiipuvat, turkkini saa hopean sävyä. Kohta en ole enää täällä. Odotatko sitten sinä minua ?"

"Sinä valitsit minut. Sinä otit kohtaloni haltuusi. Tämän pienen elämän. Tule luokseni. Ole kanssani. Jonakin päivänä en ole enää täällä. Tehdään vielä yhteisiä muistoja. Taltioi tuoksuani ja hengitystäni sisimpääsi niin kuin minäkin sinun,  omaan sydämeeni.  Siellä me ei koskaan erota, vaikka joku päivä nousenkin siivilleni ja lennän pois ikuisuuden maahan jossa ei enää yksinäisyyttä ja kipua tunneta."

"Mutta meillä on vielä aikaa. Tule luokseni.  Sinä otit minut mukaasi. Pidä minusta huolta. Rakasta. Muista - sinä valitsit minut. "



Rakkaudella, Lemmikkisi.

(jatkuu.....)

2 kommenttia:

  1. Ai kauhea, kylläpä minulla alkoi itkettämään tämä teksti....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi sinnuu <3 et arvaa miten paljon minä porasin tätä kirjoittaessani:D Kävin läpi Kuskon menetystä ja toki ikävää muitekin edesmenneitä lemmikkejäni kohtaan. <3 Eläimet antavat sellaista ystävyyttä, mihin ihminen ei ikinä kykene <3

      Poista