sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ystävyyden sääntökirja

Lukijani  -j ,   viime postauksen kommenttiboksissa asetti minulle kysymyksen, joka tulla tupsahti aivan kuin tilauksesta!  Olin jo jonkin aikaa pyöritellyt vähän samantyyppisiä juttuja omassa päässäni,  joten kiitän ja kumarran nöyrimmästi sinua -j, kommentistasi  <3  Olen niin otettu siitä, että lukijani rohkenevat kääntyä puoleeni tämmösissä jutuissa.  Nyt sain samalla itselleni sopivasti potkun kirjoittaa tästä, koska olen tätä osittain vain alitajuntaisesti luonnostellut viimeiset viikot. Laitan pätkän kommentista tähän alkuun, jotta teidän olis ehkäpä helpompi siirtyä sopivanlaiseen lukemis- moodiin  :)

"Haluisin kysyy sulta sun ajatuksia liittyen ystävyyteen tai oikeestaan sen loppumiseen/"hiipumiseen". Käykö sulle joskus niin, että huomaat jonkun tärkeen ihmisen yhteydenpidon vähentyneen? Mitä teet, jos huomaat, että yhteydenpito muuttuu yksipuoliseksi, eli käytännössä toinen ei enää kysele kuulumisia, ehdota tapaamisia ym vaan koko juttu hiipuu niin että tuntuu kuin pitäisit ihan yksin ystävyyttä yllä? Onko sulle käynyt näin?"

Mun täytynee iha ensimmäisenä lähtee liikkeelle sellaisesta yleispätevästä tilannekatsauksesta, johon siis liittyy minun omat ystävyyssuhteet ja ennen kaikkea niitten laaja kirjo. Epäilen taas vahvasti, että tästä ei tule kovin lyhyt postaus - joten ymmärrän, jos vain sitkeimmät jaksaa lukee tämän loppuun asti.  Toivottavasti en kuitenkaan jäis kovasti jankkaamaan samasta asiasta, vaan voisin kirjoittaa kaiken tarpeeksi ytimekkäästi. Yrittäkää kestää!

Minulla on paljon kavereita, ja lisää tulee koko ajan. Olen todella sosiaalisesti avarakatseinen ja ennen kaikkea palavasti halukas tutustumaan ihmisiin. Minusta jokainen ihminen on tutustumisen, mahdollisuuden arvoinen. Minua kiinnostaa silmien takana oleva tarina ja usein vain pikaisella silmäyksellä saan ihmisestä jo aika paljon selville. Älkää käsittäkö väärin, en ole utelias eikä minulla ole mitään sen suurempaa tarvetta syynätä ihmistä läpi kera suurennuslasin.  Kunnioitan kyllä ihmisten omaa tilaa ja yksityisyyttä. Kuitenkin, minulla vaan valitettavasti sattuu olemaan todella herkät tuntosarvet tämmösissä emotionaalisissa jutuissa. Monesti sellaiset siipirikkoiset ja suojamuurin takana piilottelevat ihmiset tekevät minuun vaikutuksen ja kiehtovat minua erityisesti.   Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ole aikaa hengata säännöllisesti kaikkien kanssa, koska arkeni on kovin kiireistä eikä entisillekään ystäville ole aina aikaa. Kuitenkaan en halua kääntää selkää ihmiselle, joka haluaa tulla luokseni ja avata sydäntään.


Niin kuin jo mainitsinkin, minulla on tuttavia/kavereita/ystäviä paljon, mutta täytynee jatkaa vielä että todella läheisiä ystäviä vain kourallinen.  Ystävienkin seasta erottuu vielä erikseen niin sanottu "Circle of Trust"  - porukka,  jossa ystävyys on hyvinhyvin paljasta ja haurasta ilman mitään teatteria, valepukuja,  haarniskaa tai maskia. Ihminen voi näyttää ne synkimmät kolkkansa ja lausua epätoivoisimmatkin ajatuksensa toiselle ilman pelkoa, että tämä käyttäisi joskus niitä sinua vastaan, vähättelisi tai juoruilisi asiasta muualle. Nämä ihmiset voin laskea yhdellä kädellä, mutta muutamia potentiaalisiakin yksilöitä on ilmaantunut maisemiin. Annan ihmiselle helposti mahdollisuuden näyttää, onko hän tarpeeksi luotettava.   Olen armelias, mutta mitään en anna ilmaiseksi.

En mielestäni vaadi paljoa ystävänä, mutta jonkun toisen todellisuudessa olen oikeasti todella vaativa. Enkä kyllä kielläkään sitä.  Vaadin rehellisyyden -  ja se voi olla jollekin liikaa. Se on taito, joka tuntuu olevan nyky-yhteiskunnassa katoava aarre,  koska epärealistisuus ja salailu vie ihmisten mielistä aivan liikaa tilaa. Kaipa meistä ihmisistä on tullut niin mukavuudenhaluisia, että halutaan mennä siitä mistä aita on matalin - myös ihmissuhteissa. Halutaan välttää vähän arkaluontoisempia tai tiukempia keskusteluja,  konflikteja.  Minäkin toisinaan,    myönnän kyllä.  En minä mikään pyhimys ole.  Vaikka kuinka itse koittaa vannoa rehellisyyden nimiin,  en voi sanoa olevani 100 %  aito joka ikisessä tilanteessa. Minunkin on pakko joskus näytellä lähinnä vieraskoreuden vuoksi, jotta voisi välttyä turhalta draamalta. Olen siis oppinut hieman rajoittamaan mielipiteitteni jakamista. Kuitenkin ystävyyssuhteissa haluan pitää meinigin ehdottomasti mahdollisimman aitona, koska totuuden takia erkaantuminen on huomattavasti paljon parempi juttu, kuin että pitäisi valehtelemalla toisen väkipakoin lähellään ja kaikki olisikin vain kulissia.



Ystävänä olen välillä kiireitteni vuoksi ehkä surkein yhteydenpitäjä ikinä! Joten voin myös syyttää itseäni, jos olen etääntynyt jonkun ystäväni kanssa.  Kuitenkin on ollut hienoa huomata, että vaikka yhteydenpito olisi joskus yksi - tai molemminpuolisesti laiskaa - pysyy tietyt suhteet yhtä aitona ja tunteet vahvana.  Usein riittää jo pelkkä tietoisuus siitä, että toinen on olemassa ja minulla on paikka hänen sydämessään. Vaikka kohtaamisia olisi harvoin,  jatketaan siitä mihin jäätiin.  Sen kyllä tietää sisimmässään, missä on sitä ehtaa tunnetta.  Laiskuudestani huolimatta kuulutan ystävyyden hoivaamisen perään ja siihen, että oikeasti on ystävälleen läsnä. Kyllä ihmissuhteita pitää vaalia.  Minä jos joku sain kokea tietynlaisen herätyksen viime vuoden lopussa ja olen ottanut siitä opikseni.  Mielestäni sanonta "ystäväsi on hän, joka tietää sinusta kaiken ja silti pitää sinusta"  - on tyhjentävä aforismi, joka osuu ja uppoaa!


Jos joku on minulle rehellinen ja paljastaa minulle todellisen minänsä, avaa sydämensä - hän saa takuulla minun koko sydämeni ja uskollisuuteni vastalahjaksi ja nähdä minun elämäni sen kaikissa väreissä. Myös ne mustat hetket. Oikeastaan minun ystävyyden mittari on juuri tässä,  kaikessa yksinkertaisuudessaan.   Kaikki eivät siihen pysty - enkä minä halua enkä voikaan heitä siihen pakottaa. Enkä minä silti heitä halua hyljätä, pidän toki elämässäni mutta "Circle of Trustiin" en pysty tiedon tai tunteitten panttaajia ottamaan. Ystäviä ollaan, mutta säännöt ovat selvillä.  Minulla on ollut pitkään sellainen aavistus useammankin ystäväni kohdalla, etteivät he voi olla täysin avoimia kanssani. Toki ymmärrän, koska elämät muuttuu ja  meillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen.  Joitakin asioita on ehkäpä luultu liian arkaluontoisiksi jaettavaksi ? Who knoes. Kuitenkin olen päättänyt kunnioittaa toisen tilaa enkä pyri väkisillä kenenkään luottamusrinkiin,  jos en ole tarpeeksi riittävä sinne. Toki se tuntuu pahalta kun sitä vähän syvällisemmin ajattelee,  mutta  kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa.

Olen usein saanut huomata taikka aavistaa sen, etten kelpaa juttuihin mukaan tai mahdu persoonani kanssa tiettyihin porukoihin. Tai että minulta salaillaan asioita.   Kyllä se on vaikuttanut paljon minun itseluottamukseen, käytöseen ja tuonut epävarmuutta ystävyyssuhteissa. Ennen reagoin tällaisiin tilanteisiin erittäin voimakkaasti.   Ja vain siksi koska tilanteet muistuttavat minua lapsuudestani enkä enää kestänyt sitä ollenkaan.  Oma voimakas tunteilu vain pahensi asiaa ja ajoin ystäviäni vain kauemmas luotani. Osa on jäänyt kauemmaksi, mutta toisaalta on sitten niitäkin hienoja suhteita, joissa on pystytty aikamoisen paskanmyrskynkin jälkeen aloittamaan puhtaalta pöydältä ja keskinäinen rakkaus on säilynyt sekä luottamusta on rakennettu uudelleen.  Kyllä palaneista raunioistakin voi rakentaa uutta ja tuhkasta voi versoa uusi elämä.



Nykyään osaan suhtautua salailuun ja ulkopuolisen rooliin paremmin,  lähinnä salaisella haikeudella ja surumielisyydellä. Tottakai se satuttaa,  ettei ansaitse täyttä paikkaa toisen elämässä, mutten halua katkeroitua.  En ole ollut vihainen, vaan pettynyt siihen että tajuan olevani jossakin määrin  aina se sama pikkutyttö , joka lapsena nojasi koulun kylmää seinää vasten seuraten sivusta kun muut tytöt letittelivät toistensa hiuksia ja pitivät kynnenlakkaamis-sessioita.  Toivoisin, ettei minun tarvitsisi palata aikamatkalla niihin aikoihin. Mutta jos se on se taakka, mikä minulle on annettu kannettavaksi - kannan sen. Jokaisella on kyllä oma painolastinsa, joten en ole mikään uhri. 

Osaan jo tyytyä asemaani ja siihen, mitä edes nyt on. Ja olen kiitollinen niistä murusista, jotka olen saanut.   Kunhan vain ystäväni ovat edes jonkinlainen osa elämääni.  Kun joku on ollut ystäväni, hän tuskin helpolla pääsee eroon nimityksestään.  Kun rakastuu oikeasti johonkin ihmiseen, ei se rakkaus noin vaan häviä.  Ystäväni eivät tiedäkään, kuinka heitä arvostan ja rakastan kaikesta koetusta huolimatta.  Ystävyydet voivat ja niiden pitääkin olla erilaisia. Joitakin ystäviä voi rakastaa vähän kauempaa, toisen tilaa kunnioittaen. Ja silloin myös minulla on oikeus pidättäytyä vähän kauemapana.


Minun mielestäni olisi suuri synti johdattaa toista harhaan, olkoon kyse mistä tahansa asiasta, mutta nyt erityisesti kun puhutaan tunne-elämän asioista.  Jos toinen ei  herätä kiintymystä tai tunteet ovat kuolleet, ei pidä alkaa leipomaan lantaläjästä kakkua.  Tämä tarkoittanee tarkemmin sitä, että miksi turhaan yrittää kuorrutella sitä kerman ja strösselien peittoon jos sisimmältään siinä ei ole mitään makua tai siinä ei ole mitään eloa.  Olen nähnyt sivusta ja kokenut itsekin, miten ihmiset väkisillä yrittävät pitää toisistaan.   Ei mitään järkeä.  Toiselle inhimillinen, ystävällinen ja kohtelias  PITÄÄ olla, mutta ei ikaikista voi väkisillä ystäviä leipoa.   Jos ei nappaa, niin ei ole mikään pakko.  Harhaan ei saa ketään johtaa :)

Minulla on ystävyyssuhteita jotka on kylmettyneet ilman sen suurempaa dramatiikkaa tai muitakaan pettymyksiä.  Ihmiset jatkavat elämäänsä, jokainen kohtaa uusia kuvoita elämässään. Paikkakunta  tai jopa maa saattaa vaihtua.  Elämä ja ajat muuttuu. Siltikään, ei se lämmin ajatus heistä katoa - vaan sitä on onnellinen toisen onnesta siellä jossain muualla.  Sitä välittää, mutta ei ole riippuvainen toisesta enää. Joskus sitä vaan kasvaa erilleen, ja se on ihan fine.

Minä arvostan suuresti aitoa länsäoloa ja vilpitöntä ystävyyttä. Jos jokin pienikin asia ja murhe painaa mieltä, ystävä on henkilö jolle voit sen turvallisin mielin kertoa. Ja ystävä on se, joka lohdutuksen lisäksi tarvittaessa potkaisee sinua perseelle ja muistuttaa, jos satut olemaan urpo tai muuten vaan sekaisin. Ja toki myös sellaisista kipeistä asioista pitää pystyä puhumaan. Monta asiaa pystyisi pelastamaan, kun puhutaan ajoissa eikä anneta murheen paisua mielessä pilvenpiirtäjän kokoiseksi.   Jos tuntuu, että tunne tai luottamus ei ole molemminpuolista, ei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan yritä keskustella asiasta ja jos tämäkään ei kanna hedelmää - on ihan hyväksyttävää nostaa kytkintä, eikä tämä tarkoita riitelyä tai siltojen polttamista. Kun ei synkkaa nii ei vaan synkkaa. Yksinkertaista.

Mitä itse kysymykseesi tuleekaan, nimimerkki -j,  suosittelen että kokeilet ottaa ystävääsi/ystäviisi yhteyttä ja tavallaan  avoimesti "testaat" heitä.  Ehdota jotain kivaa yhteistä tekemistä tai  ihan vain tapaaminen kahvikupposen ääressä! Jos toinen osapuoli vaikuttaa etäiseltä,  kysy onko kaikki hyvin ja onko teidän välillänne jotain.  Kerro kasvotusten rehellisesti mitä tunnet ystävääsi kohtaan, onko sinulla ikävä tms.  Sinä heität pallon ystävällesi  ja katsot, mitä tämä sinulle vastaa ja millaista on hänen sanaton viestintä. Sanaton yleensä voi kertoa plajon enemmän mitä hän sinulle puhuu.  Sinä et menetä siinä mitään.  Jos yrityksestäsi huolimatta et saa vastakaikua tai huomaat selkeesti asioitten muuttuneen, anna asian olla ja yritä jatkaa elämääsi.  Minä tiedän -  ei se helppoa ole.  Mitä suurempaa rakkautta se on ollut, sitä vaikeampaa "eroaminen" on. Mutta älä tyydy haaleisiin fiiliksiin vaan etsi mielummin sellaista lämpöä mikä lämmittää teitä kun on kylmä tai  sellaista satenkaarta, joka värittää sitä joskus niin harmaata arkea.


<3 Henna

26 kommenttia:

  1. Once again, sitä saa miettiä et miten samankaltaisia ajatuksia meillä onkaan. Oot sie aikamoinen <3 rispektit sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinnuu, meillä on sielujen sympatiaa! <3 kiitän ja kumarran <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. <3 <3 <3 oi ihanaa ett siekii Anne huutelet täällä pitkästä aikoo!!!! <3

      Poista
    2. Kyllä tätä kiirusta on piisannu ja vaikka mitä ajateltavaa! Edelliseen kirjoitin sujuvasti jo mutta homma keskeytyi ja sitten hävisikin kuin pieru saharaan...en jaksana aloittaa alusta...:/ mutta back in business!:D -Anne-

      Poista
    3. Oikeestaan voisin vielä jatkaa aiheesta ja tutusti sen vierestä. Itselläni on kans hiipunut pari ystävyys suhdetta, jotka olivat ala-aste ajoilta. Yhteydenpito väheni, mielenkiinnon kohteetkin taisivat muuttua vaikka oikeastaan sekään ei varsinaisesti pitäisi olla este. Olen miettinyt juuri näitä tiettyjä elämän taite vaiheita, joissa nämä muutokset ovat tapahtuneet. Elämään tuli muutoksissa uusia ihmisiä, joista elämän myllerryksissä on aina yksi pysynyt kelkassa mukana. On nähty ja koettu kaikenlaista, on ollut aikoja jolloin yhteydenpito oli todella harvaa, mutta sieltä olemme aina löytäneet toisemme uudelleen ja uudelleen ja siten, aivan kuin aikaa ei olisi välissä ollutkaan. Meillä on myös tämä ultimaattinen rehellisyys, joka voi joskus olla jopa tuskallistakin, mutta kun tietää toisen sen sanovan senkin puhtaalla rakkaudella, se ei varsinaisesti satuta vaan kasvattaa. Sosiaalinen persoonallisuus juuri tuottaa joskus vaikeuksia. Minullekin on käynyt niin, että joku olisi halunnut tehdä paremminkin tuttavuutta, mutta kun ei oikein aika riitä, eikä ihan muutenkaan niin natsannut, niin ei vaan voi ihan joka kohtaan revetä. Tunsin piston sydämessäni silloinkin, mutta mieluummin yritän antaa aikaani niille, jotka ovat jo oikeasti tärkeitä elämässäni. Ystävyyskin on ottamista ja antamista sopivassa suhteessa mielellään. Joskus elämässä tulee hetkiä, jolloin tasapaino heiluu ja toinen tarvitsee enemmän kuin voi itse antaa, tukea ja lohtua. Mutta kun se ei ole jatkuvaa, niin silleen pitää ollakin. Jos ystävyys tuntuu, että se henkisesti koko ajan enemmän ottaa kuin antaa, on pysähdyksen hetki.

      Olen tässä lukenut kirjaa nimeltä rakkauden kieli (Gary Chapman) ja totesin, että vaikka kirja on tarkoitettu parisuhteessa eläville, käy tietyt asiat myös hyvään ystävyys suhteeseenkin. Oho tulipas tätä nyt, ehkä kyllä samaa kuin mitä sinä jo kirjoitit, mutta ei liene niin vakavoo!:) -Anne-

      Poista
    4. No sä todellakiii oot päk in tö pisnes! <3 Huihheijjakkaa, taas tuli niin täydentävä kommentti että AH - mitä nannaa! <3 Täällä on muutamia superhienoja lukijoita, jotka kommentoi ihan sika hyvin - ja sä oot kyllä yks niistä! Joten saat luvan olla äänessä jatkossakii täällä ;)

      Poista
  3. Miten hieno teksti sinulta taas! Jaksoin lukea ja luen varmasti vielä toiseen kertaan. :)

    Itselläni on myös aika tarkat tuntosarvet tällaisten tunneasioiden suhteen. Joskus pidän sitä kyllä taakkana, kun muutenkin olen herkkä ihminen ja ihmissuhde-asiat vetää mielen helposti matalaksi. Minulla on ollut myös pari traumaattista ihmissuhdetta, joista toipuminen on vienyt vuosia, joten pelkään myös aivan kamalasti. Olen kuitenkin järkeillyt, ettei voi voittaa, ellei edes yritä. Avasin sydäntäni vähän ja se tuli kyllä huomatuksi, löysin nimittäin poikaystävän, vaikka en tiennyt, pystynkö koskaan - tai ainakaan pitkään aikaan avaamaan itseäni kellekään niin.. Tässä kuitenkin ollaan ja eletään päivä kerrallaan. :)

    Olet kyllä varmaan loistava ystävä, teksteistäsi loistaa sellanen toisista välittäminen. Voimia arjen koitoksiin ja mukavaa alkukevättä! <3

    -Fanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Fanni <3 Voin niin yhtyä tuohon, että vahva tunteellisuus ja herkkyys on usein minullekin taakka - sillä minäkin murenen hyvin helposti ihmissuhde asioissa ja synkistyn herkästi. Ei minua oikeestaan mikään muu masenna elämässäni niin paljon, kun se että en kelpaa sellaisenaan sellaisille henkilöille, joista välitän. Mutta osa on myös täysin minun oman pääni sisällä ja se juontaa nimeomaan sieltä lapsuudesta. Kun on piirretty sieluun sellainen vääristynyt kuva itsestä, on vaikea saada sitä murtumaan.

      Mutta tosiaan niin kuin sanoit, jos ei ota riskiä -ei voi koskaan voittaakaan! Oon niin iloinen sun puolesta <3 Kyllä ystäviä / kumppania arvostaa ihan toisella tavalla, kun se ei ole ollut itsestäänselvyys <3 Jos olisi sulkeutunut koko elämänsä, voisi elämänsä ehtoopuolella todeta että ei tainnut sitten elää ollenkaan. Näin minä asia käsitän. Joten eletään mahdollisimman täysillä, arvostetaan ja rakastetaan rakkaimpiamme kun he ovat elämässämme <3


      Isosti haleja sinulle, olet super! <3

      Poista
  4. Laitoin sulle jokin aika sitten sähköpostia. Ei mikään kiire, mutta ajattelin vain ilmoittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Mä en oo saanut sitä tai sit oon epähuomiossa poistanu kun minun sähköposti oli tässä taannoin täyttynyt ihan huomaamatta ! :O hei, voitko mitenkään lähettää sen mulle uudelleen ? siiivosin juuri laatikkoni, jospa nyt mahtuisi! Anteeksi hirmuisesti, mä oon ihan väpelö välillä ! :(( Ja kiitän jo etukäteen sinnuu, ihana saada postia ! <3

      Poista
    2. Laittelin viestin uudelleen. :)

      Poista
  5. Olen melkeinpä samanlainen kun sä :o Mitään en anna ilmaseksi, mutta tahdon silti tarjota kaikille mahdollisuuden tutustua ja oppia tuntemaan :) Luottamus ansaitaan sitten ajan kuluessa. Itselläni tällä hetkellä on hyvin paljon tuttavia, mutta todella luotettavia ystäviä on vain muutama :) Ihana postaus taas kerran. Kiitos!

    ~Silja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi taas ihanasta kommentista ! <3 Huikeeta huomata, miten hienoja tyyppejä on mulla täällä seurana! <3

      Poista
  6. Kiitos <3 oon tosi otettu että kirjotit kokonaisen postauksen vastaukseksi. Etenkin kun huomaa että oot ajatuksella tän tehnyt :)
    Sulla on jotenki hirmu terveen olonen suhtautuminen ystävyyteen. Sain ihan uuden näkökulman koko asiaan. Tajusin, että oon aikasemmin ajatellut ystävyyttä jonkunlaisena pelinä ja kehitelly ihme strategioita millä etenen. Kun huomaan, että yhteydenpito alkaa hiipua, mietin jotenki tosi monimutkasesti, mitä mun kannattaa tehä. Tätä postausta lukiessa tajusin, ettei siinä oo mitään järkee. Ennemmin pitäis tehä niin, mikä tuntuu oikealta ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Ei sitä ystävyyttä väkisin voi pitää yllä, mutta toisaalta onhan se tärkeetä yrittää selvittää asia, koska muuten se jää vaivaamaan.
    Erikoista mut tuntuu et vasta tätä postausta lukiessa tajusin, mitä ystävyys oikeesti tarkottaa :) Se ei ookkaan ihan niin yksinkertanen asia kun äkkiseltään luulis. "älä tyydy haaleisiin fiiliksiin vaan etsi mielummin sellaista lämpöä mikä lämmittää teitä kun on kylmä" Tää kohta sai mut tajuumaan, että se, mitä aiemmin oon kutsunu ystävyydeks, ei ehkä ookkaan sitä. Tajusin samalla, että en oo tainnut koskaan ees kokea sellasta aitoa, syvää ja varmaa ystävyyttä. Oon tosi onnellinen, että tulin kysyneeks just sulta just nyt sun ajatuksia ja että vastasit ajatuksella ja rehellisesti. Osu erittäin hyvään kohtaan mun elämässä, sillä oon just löytänyt potentiaalisen tosiystävän. Nyt kun tiedän, mitä ystävyys tarkottaa, osaan ehkä käyttää tän tilaisuuden oikein enkä heitä sitä hukkaan, niin kuin aiemmin oon tainnut tehdä. Vaikeetahan sitä ystävyyttä on kehittää, jos ei tiedä, mitä oikea ystävyys on.

    Kiitos Henna <3 -j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuule sinulle, kun rohkenit asiasta kysyä! Ansaitsit hyvän vastauksen ja koska aihe kosketti itseänikin oli siitä helppo kirjoittaa ! <3

      Tuohon kun sanoit että mulla on terve suhtautuminen ystävyyteen, oot oikeessa, kyllä se nykyään alkaa olla terveempi mutta se on nykyaikaa vasta ja kestänyt hyvin vähän aikaa. Mulla on ollut niin isosti ongelmia oman itsetunnon ja oma-arvostuksen parissa ja isoa epävarmuutta ihmissuhteissa koulukiusatun taustan vuoksi, että monen monessa ojassa on tullut rämmittyä, ennen ku oppii eikä sitä välttis silloinkaa opi. Täytän toukokuussa 30 ja vieläkii joudun funtsimaan näitä juttuja, vaikkakin kyllä sitä huomaa iän ja kokemuksen tuovan enemmän tietoisuutta siitä millainen ihminen on ja mitä haluaa elämältään. Jos kehityskaari on ollut kymmenen vuoden aikana tätä, en malttaisi oottaa että täytyän 40 :DDD

      Minullakin on ollut joskus selvästi tuo peli-asenne päällä tiettyjen ihmisten kanssa, mutta yleensä he ovat olleet niitä jotka minut on käytöksellään opettaneet pelaamaan ja laskelmoimaan omia liikkeitäni. Kuitenkin tiedän että se on väärin ja todella kuluttavaa, joten jos huomaan että minun tunteilla pelataan tai että sorrun itsekin leikkimään - pyrin kitkemään sellaiset henkiset taistot omasta elämästä. Jos olisin vähän kovempi ihminen, saattaisi kyseinen meininki sopia mulle mutta oon liian pehmis semmoseen :D

      Ihanaa että sait tarpeeksi kattavan vastauksen kysymykseesi, älä arkaile kysyä jatkossakaan koska tää oli mulle tuhannen taalan paikka kirjoittaa asiasta jossa voi antaa vaan sydämensä puhua <3 Vielä kerran iiiiiiiso kiitos ja haleja sulle! Toivottavasti saat asiat järkkääntymään <3

      Poista
    2. Helpottavaa kuulla et näissä asioissa voi kehittyä noin paljon kun mitä sä vaikutat kehittyneen. Enpäs oo ajatellukkaa, että oma itsetunto heijastuu niin voimakkaasti ihmissuhteisiin. Järjellä kun ajattelee, nii niihän se tottakai on, ei itteää pysty avaamaan ja antamaa kaikkee ystävyydelle, jos on epävarma itsestää. Myös mulla on suuria ongelmia itseni hyväksymisessä ja oon tosi epävarma ihmissuhteissa, ja itsearvostuskin on heikonlaista (onneks kuitenkin selkeesti kasvussa) joten se varmasti vaikuttaa paljon.
      Ei oo varmasti helppo matka ollu sulla, mut onneks osaat nykyään suhtautuu ystävyyteen noin. Mulla taitaa aika pitkälti olla se matka vielä eessä, mut ei tunnu enää ollenkaa niin toivottomalta, kun oon tän blogin kautta vähän saanu kuulla sun ajatuksias :) -j

      Poista
    3. Kyllä siinä pystyy kehittymään ja aina sen ei tarvitse vielä vuosikymmeniä aikaa , joskus kehitys saattaa ottaa isonkin harppauksen ihan vaan jonkin pikkuruisen asian oivaltamisesta ! :) Ja se tosiaan kulkee hyvin paljon käsikädessä oman itsetunnon kanssa. Ihan pienistä jutuista se terve itsetunto ja luottamus itseensä lähtee, ja silloin ei murru pienistä jutuista joista aiemmin olisi alkanut itselleen hautapaikkaa etsimään.

      Kuule, oon miekii matkalla ja välillä tulee niitä synkkiäkin päiviä mutta kun katsoo kokonaisuutta niin parempaan suuntaan mennään - myös sinäkin ! <3 Ollaan yhteyksissä jatkossakin ja pidetään toistemme puolta ! :) kiitos vielä kaikesta tästä mitä jaoit täällä <3

      Poista
    4. Kiitos itsellesi :) <3 -j

      Poista
  7. Moi henna! Kommenttini ei liity tämän postauksen aiheeseen mutta ei kai se haittaa kun mulla ois vain pari kysymystä. Mistä hankit ne suuret porkkanasäkit, myydäänkö niitä esim varkauden agrissa? Milloin Karisman(ko)pitäisi synnyttää? Miten hoidat heppojesi jalkoja? Ja asutko Kuopiossa? Siinäpä ne, toivottavasti vastaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se haittoo, kysele vaan rohkeesti! :)) Ja kiitos kysymyksistä! :)

      Porkkanat meille toimitetaan suoraan porkkananviljelijältä. Hän tuo säkin kerran kuussa ja lisäksi toimittaa tarvittaessa meille myös hevosten rehuja ja koirille kuivamuonaa. Nyt en osaa itse sanoa, myydäänkö näitä isoja säkkejä agrimarketeissa, uskaltaisin arvella että tuskin. Sun kannattaa kysellä oman paikkakuntasi toisilta hevosihmisiltä ja isoimmilta talleilta tms, miistä heille porkkanat toimitetaan - jos siis toimitetaan :) sitä kautta voisit ehkäpä päästä toimitusrinkiin mukaan :)

      Karisman laskettu aika on 26.6. :) Heppojen jalkoja hoidan säännöllisellä ja maltillisella liikutuksella, venytteilyillä, säännöllisellä kengityksellä, kesäisin rasvaan kavioita estäen niitten kuivumista / halkeilua, tarvittaessa kylmään kinttuja lenkin jälkeen joko hangessa, letkulla tai linimenteillä (hyvin hyvin harvoin linimenteillä) . Siinäpä tais olla jotain sinne viittaavaa :) Kylmäyspatjoista olen unelmoinut jo jonkin aikaa ja samoin Back on Trackin suojista.... Jospa joku päivä nekin sais ostettua :)

      En asu Kuopiossa, mutta sen lähistöllä. Asun Kaavilla, matkaa kuopiosta on about 60 km :)

      Poista
  8. Minä niin allekirjoitan nuo mietteesi, tuntuivat kovin omilta ja miten upeasti niitä kiteyttelit! Erityisesti tuo ajatus siitä, että mieluummin ystävyys kariutuu rehellisyyden / aitouden vuoksi, kuin jatkuu valheiden turvin oli niin soulsisters-gentreä jo, että piti ihan hymähdellä ääneen sitä lukiessa. :)
    Pidä noista periaatteista kiinni ja kaikki mikä siitä seuraa on aitoa ja hyvää. Ihana kirjoitus, kiitos.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen toveriseni <3 soulsisters-gentreä hyvinnii ;) hyvin kuvailtu btw, muaki rupes hymyilyttämään ääneen <3

      Poista